1. Ashrik muuttaa tallille"No niin uljas musta, laitetaas sut valmiiksi, tälläkertaa me ei mennäkään kisareissulle... Me mennään sun ihka uuteen kotiin, Lehtovaaraan" Puhelin orille harjatessani orin silkkistä karvaa puhtaaksi, vaikkei siinä ennestäänkään ollut pölyhippustakaan. Olin edellisenä iltana pakannut kaikki loputkin Ashrikin tavarat jättäen vain harjalaatikon ja kuljetusvarusteet laittamatta. Olimme täräyttäneet lusikat jakoon entisen tyttöystäväni, Meten, kanssa ja luonnollisesti se tarkoitti, että minä lähtisin Ashrikin kanssa pois hänen vanhempiensa tallista. Toki tallilla olisi ollut luvattoman hyvät treenausmahdollisuudet ja valmentautuminen puoli-ilmaista, mutta en sietänyt nähdä nirppanokkaista Metteä enää hetkeäkään. Kaikki ehkä hankaloittuisi hieman, kiireinen kun ammattini vuoksi olin, mutta luotin siihen, että asiat järjestyisivät myös Lehtovaarassa. Olin ottanut orille täysihoidon tallilta, vaikka todennäköisesti tulisin notkumaan kaiken vapaa-aikani siellä. Hankalaahan sitä olisi jättää omaa kultakimpalettaan kenellekään muulle..
Havahduin mietteistäni vasta Ashrikin liikahdettua valoisassa karsinassa ja työnnettyään siron päänsä englantilaistyylisen puolioven ulkopuolelle. Se hörisi ohikulkevalle kimolle ruunalle ja mietin olinko sittenkin tehnyt virheen. Lähteä nyt suuresta ja vauraasta kilpatallista nuin vain. Silitin orin harjaa pölyharja vasemmassa kädessäni ja vastaanotin kimoa ruunaa taluttavalta naiselta tulenpalavan katseen. Pyörsin ajatukseni jäämisestä, Lehtovaaraan muutto olisi juuri oikea ratkaisu meille, siellä sentään tutustumiskäynnillä hymyiltiin. Sujautin nahkariimun orin päähän, loimitin sen galaksiloimella ja puin kuljetussuojat jalkaan. Jätin orin odottelemaan kun vein harjapakin autoon. Tai autoon ja autoon, kulkuvälineeseen ehkä kuitenkin. Olin joutunut lainaamaan ystäväni valkoista ja erittäin rämisevää farkku Opelia, sillä omassa autossani ei ollut vetokoukkua. Aukaisin rampin ja sivuoven trailerista valmiiksi. Toivottavasti pääsisimme edes perille tällä vekottimella, pohdin mielessäni ja lähdin hakemaan mustaa oria kyydissä keikkuvaan traileriin.
Ashrik hirnahti nähdessään minut ja ravisteli päätään, napsautin pitkän ketjuriimunnarun riimuun kiinni ja pyöräytin ketjun turvan ympäri. Luonnollisesti se oli turhaa Ashrikin toimiessa poikkeuksetta kuin unelma, mutta koskaan yksin lastatessa ei voinut olla liian varma. Kävelin ori perässäni rampista ylös, pujahdin etupuomin alta, menin sivuovesta ulos ja kiersin Ashrikin taakse laittamaan takapuomin kiinni ja rampin ylös. Vasta sen jälkeen menin takaisin sisälle sitomaan orin puomiin. Onneksi ori oli tottunut matkustaja, ei sen kanssa muuten pärjäisi itsekseen. Nostin heinäverkon paikoilleen ja rapsutin Ashrikin otsaa.
"Eiköhän mennä" kuiskasin.
----
Viimein saavuimme Lehtovaaran pihaan. Eksyimme vain kerran ja kaadoin kahvit kollareilleni vain kerran. Opelin-romussa ei ollut edes mukitelinettä. Rämistelin tallipihalle ja vannoin itselleni, että tämä on viimeinen kerta kun i-ki-nä ajan millään muulla autolla kuin omallani. Tunsin lievää häpeää, vaikka aina kielsinkin omaamasta kyseistä tunnetta ollenkaan. Noustessani autosta ulos Jesse virnuili kuulleensa meidät jo kaukaa, totta sekin luuli meitä kiertolaisiksi niinkuin se huoltoaseman mummeli matkan aikana.. Jesse kuitenkin opasti meidät Ashrikin karsinalle ja ori asteli tyytyväisenä uuteen kotiinsa. Otin orin kuljetussuojat pois ja jätin ne käytävälle mennessäni tarkastamaan orin jalkoja.
"Mitä hemmettiä täällä on keskellä käytävää" kuulin kipakan naisäänen toteavan. Pyöräytin silmiäni ja olin valmistautunut vastaamaan jotain nasevaa, kunnes näin puhujan. Kuvankaunis violettitukka tuijotti minua haastavasti kädet lanteillaan. Sipaisin tukkaani taaksepäin, pyyhkäisin käteni housuihin, astuin ulos karsinasta ja ojensin oikeaa kättäni.
"Terve, oon Kookos ja vähänpä nuo kuljetussuojilta näyttäis. Eikä ne nyt vissiin ihan niin keskellä sitä käytävää oo", virnuilin siirtäessäni niitä kuitenkin syrjempään.
"No mutta käytävällä kuitenkin, mä oon Nova" tyttö vastasi.
"Tosihan tuo on" totesin hyväksyvästi ja pyysin tytön katsomaan Ashrikia.
Hän vilkaisi hetken oria kohteliaisuuttaan, kunnes totesi menevänsä katsomaan Muracoa. Hitto vie, tuohon pitää tutustua tarkemmin, mietin perään kuikuillen. Menin ottamaan Ashrikin galaksiloimen pois ja astuessani ulos karsinasta, kuulin herisevää naurua. Tallin omistaja Riri oli ilmeisesti kuullut keskustelumme tullessaan toivottamaan meidät tervetulleiksi. Vaihdoin Ririn kanssa muutaman sanasen ja kuuntelin esittelyä tallista hänen kävellessään mukanani varustehuoneeseen. Kävin tyhjentämässä trailerista tavarat ja siivosin sen huolella.
----
Istuin kahvilla taukohuoneessa. Nostin hupparini tummansinistä hihaa ylöspäin. Rannekelloni näytti 17:32. Ehtisin vielä hyvin juoksuttaa Ashrikin ennen kun lähtisin kotiin. Tai kotiin ja kotiin, olin ostanut vastavalmistuneesta rivitalosta päätyasunnon. Kaksi makkaria, iso olohuone, keittiö ja sauna. Asunto sijaitsi tietysti Lehtovaaran lähellä, tallimatkan ei saisi olla liian pitkä. Mietin lievästi kaivaten lähes 200neliöistä kartanoa, jossa olimme asuneet Meten kanssa. Toisaalta, oma tupa, oma lupa ja jossakinhan minunkin olisi asuttava nyt kun emme enää olleet Meten kanssa yhdessä. Ja saisinpahan viimeinkin laittaa pleikkarin seinälle ja taulut miten halusin, eikä..
"Maa kutsuu Kookosta, maa kutsuu Kookosta.. No terve, saihan suhun yhteyden. Oon kysyny varmaan kymmenen kertaa, että mitä sä meinaat touhuta nyt" Jesse kysyi syödessään mikropizzaa.
"Ummh, tuota joo. Meinasin lähteä juoksuttaan Ashrikin ennen kun lähden viemään sen valkosen ruosteläjän omistajalleen ja haen bemmin takas itelle. Ja sitte pitäis varmaan purkaa muuttokuormaa" vastasin.
Jesse nyökkäsi ja heilautin kättäni lähtiessäni hakemaan Ashrikia.
Harjasin orin pikaisesti, jonka jälkeen laitoin sille valkoiset pintelit jokaiseen jalkaan. Selkään heitin fleeceloimen ja sen päälle heijastinloimen ja jalkoihin heijastinnauhat. Itselleni vetaisin heijastinliivin takin päälle ja laitoin otsalampun punaisen pipon päälle. Puin orin siroon päähän mustat suitset, joissa oli kultaisia kiviä ja v-:n mallinen otsapanta, kultaisilla kivillä tietysti. Napsautin deltan kiinni kuolaimiin ja juoksutusliinan siihen kiinni ja lähdin taluttamaan oria kohti kenttää. Sinne kuulemma mahtuisi tähän aikaan ihan hyvin ja pohja sopi juoksuttamiseen. Suuret lumihiutaleet leijuivat päällemme juoksuttaessani orin askellajit läpi molempiin suuntiin. Se liikkui puhtaasti ja kovin mielellään, kaula kaartui, laukka rullasi ja vaahtoa lensi ryntäille orin pureskellessa kuolaintaan. Lopulta otin sen pysähdyksiin ja talutin korokkeen viereen. Puhdistin enimmät lumet loimen päältä ja kiipesin kyytiin, vaikkei minulla mitään ratsastusvarusteita ollutkaan päälläni. En kuitenkaan ajatellut mennä kauas, kävisin vain kävelemässä lähimaastossa. Napsautin otsalampun päälle ja nautin orin suurista askelista. Tiesin saavani nootituksen kypärättä ratsastaessa, mutta juuri sillä hetkellä sillä ei ollut väliä. Oli vain pimenevä ilta, ihastuttava lumisade, musta orini ja minä.
ps. Ashrik voisi muuttaa karsinaan numero 24, mikäli se on vielä vapaana.
Riri // Tervetuloa Lehtovaaraan! Joo, karsina 24 on laitettu Ashrikille. Toivon mukaan viihdytte Lehtiksessä, vaikkei meillä varmaan yhtälailla hulppeat tilat ole mitä hienoilla kilpatalleilla Saat tarinasta 20 v€ kaappiin!