Luku IV
Tallissa oli lämmin. Istuin tallituvassa juomassa vettä ja vaihtamassa hyviä kaupunkivaatteita siisteihin tallivaatteisiin. Olin eilen jutellut Jessen kanssa puhelimessa ja lupautunut hoitamaan hänen hevosensa, kun mies oli muualla.
Lumi narskui jalkojen alla ja pimeys alkoi laskeutua. Kylmä viima kiristi poskia ja heilautti hiukset silmien edelle. Talli valot alkoivat hiipua päälle. Hevosten varjot hautautuivat lumeen. ”Murppeee”, kuiskasin ja ori ravasi kaula korkealla ja jytkympi ystävä laukkasi perässä. Silittelin hetken aikaa sokeaa hevosta. ”Nyt pitää mennä, saat viettää vapaapäivää”, hymyilin ja nappasin kuvan Muracon puskiessa Reiskaa.
Pressa oleskeli tarhan nurkassa takajalkaa lepuuttaen. Onkisin lumen alta narun ja lähdin kävelemään orin luokse. ”Pressa! Tule tänne näin”, hymähdin ja ori käänsi päänsä minua kohti. Samalla Muraco hirnahti muutaman tarhan päässä. Hölmö otus, ajattelin katsoessa kuinka toinen ylväs musta asteli pää nuokkuen minua kohti. ”Kaunis”, hymyilin valon osuessa orin kasvoihin.
Matkalla talliin oli pitkä ja mutkikas. Ori pelästy muutamaan otteeseen katolta tippuvaa lunta ja mökin takana roihuavaa lamppua. Rauhoittelin hevosta ja pidin otteen vahvana etten vahingossa päästäisi hevosta menemään. Muraco ja Reiska katsoivat menoamme huvittuneen oloisina tai ennemmin Muraco tunsi minun olevan ongelmissa toisen hevosen kanssa.
Kaviot kopisivat nyt betonilattiaa vasten. Kiinni orin lähelle varustehuoneen ja käytävä tulvi turpeesta sekä tavaroista karsinoiden juurella. Ilmeisesti ratsastustunti oli meneillään. Otin orilta loimen pois ja vein kuivumaan sellaiselle paikalle, mistä omista tai Riri löytäisi myöhemmin. Pressa ei ollut millään helpolla päällä, kun ori steppaili puolelta toiselle harjauksen aikana. Ehkä oria jännitti omassa oloni. Kunnollisen harjauksen jälkeen heitin orille varusteet niskaan, minkä kanssa ei kanssa ollut juurikaan ongelmia.
Taluttaessa kentälle ori ei ollut yhteistyöhaluinen. Portilla oli pelottava kasa arjen normaaleita asioita, kuten tötterö, takki ja riimuanru. ”Nonii vellihousu tule jo”, hymyilin. Taisimme kiinnittää yleisön huomion, kun ponin kimeä hirnahdus sai mustan friisiläisen ampaisemaan sisälle. ”Soo rauhoitu”, puhuin pehmeän hitaaseen äänen sävyyn. Ori pärski kuin hullu ja katseli tuntilaisia kuin vihallista. Pressa lievästi vapisi ja oli hyvin reaktiivinen. Selkään nousussa oli pieniä ongelmia, vaikka hevonen oli selkeästi Muracoa pienempi. Jalustimet tuottivat enemmän ongelmia, kun sai alkaa kieppejä väsäämään. Vyön kiristettyä pääsi kuitenkin liikkeelle. Onneksi saimme jaettua kentän kahtia.
Muutaman kävelykierroksen jälkeen nappasin ohjat tuntumalle. Aloitin työstämisen käynnissä, että hevonen tulisi kunnolla tutuksi. Askellus oli rytmikästä, mutta pehmeää. Aluksi oli vaikea mukautua iskumaiseen askellukseen tottumuksesta, kun oma ratsu oli oikea liitokavio. Tein kulmiin voltit, lyhyille ja pitkille sivuille isot ympyrät vaihtaen asetusta sekä siirtymiset pysähdykseen silloin tällöin ettei ori oppisi niitä ulkoa. Pyöritin silmiä. Ori oli lievästi kankea ja ei päästänyt helpolla. Sai kunnolla asettaa ja ratsastaa kevyesti, sillä voimakkaista avuista Pressa antoi kunnon varoituksen. Potkaisemalla ilmaa armotta.
Suunnanvaihdon jälkeen nostin ravin ja toistin samaa hommaa ilman voltteja toiseen suuntaan. Pressa innostui kiihdyttämään tahtia, mutta onneksi pysyi paketissa puolipidätteiden ja vahvojen vatsalihasten avulla. Ympyröillä ori asettui ja taipui hienosti. Alkoi hymyilyttää, mutta pysähdyksissä hymy hyytyi. Orilla kesti ikuisuus hidastaa. Oliko sitten kyseessä vauhdinhimo vai tahallinen testaaminen. Voimakkaasta pidätteestä takapää alkoi hyppiä uudelleen. ”Lopeta”, kuiskasin ja ratsastin sitten kunnolla eteenpäin.
Kulmassa oli jotain pelottavaa, kun ori hyppäsi tasajalkaa sivulle varoituksetta. Potkaisin suorastaan jalat kylkeen ja pidätin. ”Hei ei tuollaista”, kuiskasin, etten säikäyttäisi tuntilaisia, jotka tuijottivat osittain lumoutuneena. Riri tuntui nauravan pientä esitystämme, mutta en antanut asian masentaa, vaan nostin laukan ja tein isoja ympyröitä. Suunnanvaihto laukassa ja laukanvaihto onnistui upeasti. Rapsutin säkää palkaksi ja vauhti alkoi taas kiihtyä. Pidätin ettei ori innostuisi liikaa ja tylsät ympyrät vaihtuivat laukanvaihtoharjoituksiin.
Lävistäjällä orin kanssa tehtiin laukanvaihtoja joka neljännellä askeleella. Pressa liioitteli ja heitti jalkoja näyttävästi korkealle. ”Hyvä”, kehuin venyttäen sanaa. Ravisiirtymisen jälkeen ori kiisi kuin hullu, mutta pidätteillä rauhoittui ja muutama ympyrä asettaen sisälle sekä ulos. Paksu kaula kaartui upeasti ja liikkeet pehmentyivät. ”Hieno hieno!”, olo oli kuin voittajalla. Uusi laukannosto ja nenä kohti lävistäjää. Asetin taivutin huolella kaaressa ja suoristin alussa. Uudet laukanvaihdot joka kolmannella askeleella. Pressa innostui ja ei ollut loppua kohden enää herkällä päällä. Se lyttäsi nenän ryntäisiin kiinni ja puski eteenpäin, että takapää alkoi laulaa. Nojasin taaksepäin ja en antanut itseni haalia kentän pohjaa. Pelleily loppui ja kunnianhimoisena oli pakko ottaa uudelleen. Yhtälailla juosten menty homma, mutta onnistui kuitenkin. ”Saa riittää”, tokaisin siirtymällä raviin ottaen loppuravit.
Jesse käveli kentän laidalle ja ori kääntyi mulkoilemaan äkillistä ilmestystä. ”Rauhoitu se on vain Jesse”, hymyilin ja kannustin oria eteenpäin. Mies käveli luoksemme ja ilmeisesti ollut kaupungilla vaatetuksesta päätellen. ”Heii miten meni?” Jesse kysyi. ”Ihan hyvin, vaikka välillä testaili ilkeästi”, hymyilin. ”Perus pukkipylly, mutta sitä tekee kaikille”, Jesse pyöräytti silmiä ja rapsutti orin turpaa, kun Pressa halusi mennä nuuskimaan omistajaansa.
Jesse avasi meille portin ja ratsastin orin ulos kentältä. Tallin edessä hyppäsin alas miehen avustuksella. ”Mutta onhan orissa potentiaali”, hymyilin. ”Ai?”, Jesse huikkasi ja pyöräytin silmiä. ”Olisit nähnyt kuinka kaulakaarella painoi menemään”, virnistin. ”Eihän tämä ole mikään Totilas, mutta osaahan se jotain temppuja viskoa”, Jesse lähti taluttamaan oria kohti karsinaan. ”Ai sinäkö hoidat sen?”, ihmettelin silmät pyöreinä. ”Työtäni teen”, Jesse vilkutti. ”Voi luoja”, lähdin perään ja vilkaisin kännykkää. Ruudussa näkyi rivi numeroita ja vastasin kännykkään kohteliaasti. Kuului raskasta hengitystä. Vedin luurin nopeasti ja kipitin Jessen luokse.
Aloimme yhdessä hoitamaan Pressan yöpuulle. Jesse oli ilmeisesti tullut tekemään iltatallin, kun alkoi talli täyttyä hevosista. Pian tuttu silmäpuoli tuli käytävällä vastaan Jessen perässä. ”Hei muruu”, sanoin pehmeästi hevoselle. Alkoi Pressan hoidossa tulla kiire, mutta huolellisesti loppuun. Harjailu kaikkialta, jalkojen kylmäys linimentillä ja vielä fleeceviltti päälle. ”Valmis”, sanoin Jesselle, joka aloitti hevosten ruokkimisen. "Hyvä, kiitos”, mies huikkasi iskien silmää. Pyöräytin silmiä, riisuin hypärän ja vedin pipon päähän. Vielä nopeaan hoitamaan Muraco!
Ririn kommentti // Hirveän pitkälle ei vaihtohevosen rotu näyttänyt omasta hevosestasi menevän!
Hauska että pääsit kokeilemaan Pressaa: varmasti erilainen mitä Muraco. Saat Pressan ratsastuksesta 10 v€.
Hauska että pääsit kokeilemaan Pressaa: varmasti erilainen mitä Muraco. Saat Pressan ratsastuksesta 10 v€. 
