Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Parkkeeraan auton tallin pihaan. Hetken katselen pihaa jännittyneenä, kunnes nousen autosta. Suuntaan tieni talliin, ja pysähdyn ovella hetkeksi miettimään minne minun pitää mennä. Tallista kuului sekalaista puheensorinaa, sekä satunnaisia naurahduksia. Myös jossain päin tallia kaikui kavioiden kopse. Seisoskelen hetken hölmistyneenä, kun huomaan minua kohti tulevan punapäisen naisen. Tuo pysähtyy eteeni hymyillen. ”Sara?” hän kysyy. Nyökkään vastaukseksi. ”Olen Riri, voisin esitellä sinulle hieman tallia” nainen sanoo. ”Sopii” vastaan. Riri esittelee minulle tallin, ja kertoo hieman käytännön asioita ja muuta sellaista. Pysähdymme lopulta tallin pihalle, vilkaistuamme maneesia ja kenttääkin. ”Mennäänkö moikkaamaan Nadaa laitumille?” Riri kysyy hymyillen lempeästi. ”Ehdottomasti!” vastaan innostuen ajatuksesta. ”Voisit varmaan tuoda tamman tallille ja harjailla vähän jos haluat? Tamman voi ratsastaa tallille laitumelta jos haluat ottaa suitset ja kypärän” Riri selittää minulle. innostun ajatuksesta ja haen kypäräni ja varustehuoneesta Nadan suitset. Laitumille on jonkin matkaa, mutta se taittuu nopeasti rupatellessa kaikesta. Saavumme tammalaitumelle, ja Riri näyttää minulle että kuka hevosista on Nada. Tamma oli aivan kuvankaunis, laiduntaessaan vihreällä pellolla. ”Nada on tosiaan hieman säikky, mutta siinä se menee kun sille juttelee. Tällä saat sen nyt ekan kerran helpommin kiinni” Riri sanoo ja ojentaa minulle kuivan leivän. Pujahdan tarhaan, ja kävelen Nadaa kohti rauhallisesti. Muita tammoja tulee innokkaasti tarhasta vastaan, joka johtunee leivästä. Nada kääntyy katsomaan minua kohti. Menen tamman luo ja annan tuolle leivän, pujottaen samalla ohjat kaulalle, jolloin tuo yrittää lähteä pakoon. Saan suitsittua kuitenkin tamman, ja talutan sen ulos tarhasta. Riri ohjaa minut jakkaran luo. ”Siitä vaan selkään ja tallille!” hän naurahtaa. Ketterästi taiteilen itseni Nadan selkään. Lähdemme kävelemään Ririn perässä kohti tallia. Tammalla on pitkä ja elegantti askel, joka tuntuu erikoiselle suokkipullien ja muiden mörssäreiden jälkeen. Matkalla me otetaan pikku pätkä ravia, mutta pääasiassa me mennään käyntiä. Tallilla Riri ohjaa minut Nadan karsinalle, jossa vaihdan Nadalle päitset ja kiinnitän karsinaan. Haen tuon harjat, ja alan harjaamaan. Riri katoaa tekemään omia juttujaan. Nada hirnahtelee satunnaisesti tallissa olevalle, ilmeisesti ratsastamasta tulleelle toiselle hevoselle. Puhdistan tamman kaviot, ja sitten muuten vaan lääpin sitä, kunnes taas suitsin sen ja menen ulos tallista. Laitan kypärän takaisin päähäni ja nousen jakkaralta Nadan selkään. Laitumelle mennessä ravailemme enemmän, ja saan vähän tuntumaa taas ratsastukseen. Laitumilla lasken tuon takaisin tarhaan, ja totean tamman vaikuttavan erittäin kivalta hevoselta. Palaan tallille, jossa siivoan jälkeni ja lähden kotiin, kiittäen ja hyvästellen ensin Ririn.
Nada pääsi aamusta käymään pellolla vääntelemässä muutamat koulukiemurat ennen kuin vesisade ennusteiden mukaan alkoi tallin ympäristössä. Nada oli tuttuun tapaansa aika latautunut virtoineen, mutta jaksoi kuin jaksoikin keskittyä hienosti muutamat ympyrät. Loppuun piti tosin ottaa vielä viimeiset peltobaanat, jotta tamma sai loputkin virrat vähenemään!
Iskän auto kaartaa punaisen tallin parkkipaikalle. Huikkaan kiitokset kyydistä ja katselen tallia. Kävelen sisään ja heti luokseni tulee ystävällinen sinitukkainen tyttö. Hän sanoo: "Moi! Mä oon Minttu ja hoidan täällä Vallua, mulla on myös kaks omaa hevosta. Olitko sä siis Sofianna?" Vastaan Mintulle: "Juu, mut kaikki sanoo vaan Sofi tai Sohvi, voisitko sä esitellä tallia mulle?" Minttu myöntyy ja kierros lähtee tallituvasta ja kiertää koko tallin. Seuraavaksi porukkaamme liittyy toinen mukava tyttö joka esittelee itsensä Camillaksi. Hänelläkin oli kaksi omaa hevosta ja Camilla mainitsi myös hoitavansa Reiskaa. Lopulta tapasin itse ihanuuden, eli Nadan. Nada oli kuvankaunis arabianhevos tamma. Mentiin Camillan ja Mintun kanssa vähän maastoon kävelemään ja sen jälkeen harjattiin Nada. Sitten mun piti lähteä kotiin, koska iskä tuli oikeen tallille vaatimaan ja se vähän jopa pelkää hevosia. Hyvästelin vielä Nadan ja lähdin kotiin.
Kävelen hiekkatietä pitkin tallille. Talvi alkaa jo lähestyä entisestään, puissa ei ole juuri ollenkaan lehtiä, ilma on viileä sekä tuulisa. Vetäisen huppuni päähän ja työnnän kädet syvälle taskuun. Ei pitäisi enään olla pitkä matka, että olisin ensimmäisen kerran Lehtovaaran Ratsutilalla, jännää! Avaan tallin oven ja astelen viileästä ilmasta sisälle lämpimään talliin. Heinän ja hevosten tuoksu suorastaan ryntää nenääni. Ystävällinen nainen kävelee luokseni hymyillen. "Hei! Mä oon Elviira", esittelen itseni naiselle, joka oli juuri sanonut olevansa Riri. Riri ehdottaa, että voisi esitellä minulle tallia ja nyökkään. Kierroksen loputtua Riri lähtee mukaan hakemaan Nadan harjoja ja ohjaa minut samalla tamman karsinalle. Talutan Nadan käytävälle ja otan itselleni pehmeän harjan, jolla alan sukimaan tätä. Selitän Nadalle niitä näitä. Neiti seisoo kiltisti paikoillaan harjauksen ajan. Lopuksi otan vielä kaviokoukun ja putsaa jokaisen kavion huolellisesti. Selvitän myös hännän sekä harjan, mutta varon etten menisi Nadan taakse. "Hieno tyttö", kehun neitiä lopuksi. "Tehään tuttavuutta pikkuhiljaa", kerron Nadalle. "Seuraavalla kerralla voitaisiin käydä kävelyllä maastakäsin", suunnittelen jo seuraavaa kertaa. Talutan Nadan takaisin karsinaan ja siivoan jälkeni. Lakaisen käytävän, jonka jälkeen lähden hakemaan kottikärryjä. Otan talikon mukaan ja lähden siivoamaan tarhaa. Tarhassa ei ole paljon läjiä, joten siivous sujuu nopeasti. Tyhjennän kottarit ja käyn sanomassa Nadalle heipat ennen kuin lähden.
On kolea tiistai iltapäivä. Kävelen kohti tuttua tallirakennusta jonka katto sekä ikkunat ovat yltä päältä huurteen ja lumen peittämiä. Vien tavarani tallitupaan ja juttelen hetken niitä näitä siellä olevien tyttöjen kanssa. Sitten sanon heipat ja suuntaan tarhalle jossa ihana tammani on. Se huomaa minut tullessani tarhalle ja hörähtää herkkujen toivossa. Naurahdan sille: "Ei nyt höpsö!". Vien Nadan pesupaikalle, otan siltä paksun loimen pois ja alan harjaamaan. Tänään Nada ei tee tunteja joten kerroin Rirille juoksuttavani sitä. Tammalla on hieman pöllöenergiaa pakkasesta. Se steppailee hiukan kun käärin sille viininpunaisia pinteleitä. Muuten Nada käyttäytyy moitteettomasti. Mietin kuinka onnellinen olenkaan kun saan hoitaa näin ihanaa hevosta. Laitan Nadalle suitset ja fleeceloimen ja haen juoksutusliinan. Sitten kävellään maneesiin. Nada ravailee ja steppailee innoissaan. Kävelen sen kanssa hetken ja sitten otan fleeceloimen pois. Nada aluksi heittelee ilmavia pukkeja ja laukkaa kokoajan, mutta rauhoittuu ja lopulta kulkee nätisti. Laitan vielä loppukäynneiksi fleecen ja sitten vien Nadan taas pesupaikalle. Se seisoo ihan nätisti paikoillaan ja nuuskii harjakassia. Rapsuttelen tammaa vielä hetken ja vien sitten sen karsinaan ja autan jakamaan iltaruokia. Sitten lähden bussipysäkille ja kotiin.
2.12.2018 Herään kellon pärinään. Se näyttää vasta seitsemää mutta minua ei oikeastaan väsytä joten nousen ylös ja menen tekemään aamupalaa, kuitenkin niin hiljaa etten herätä muita. Syön nopeasti ja sitten puen valkoiset housut sekä valkoisen paidan jossa on tekotimantteja rinnuksissa. Sitten laitan tummanpunaiset velour housut ja hupparin valkoisten vaatteiden suojaksi. Olen laittanut kaiken valmiiksi eilen tallilla. Pesin satulat ja ja suitset ja vaihdoin hankkimani otsapannan niihin. Laitoin myös satuloihin valkoiset satulahuovat. Katsahdin kelloa, se näytti varttia vaille kahdeksan. Lähdin ulos kirpeään pakkasaamuun. Istuiskelin bussissa kuunnellen miljoonatta kertaa jotain vanhaa biisiä. Katselin kun huuruiset maisemat vaihtuivat ja vihdoin näin tutun pysäkin. Painoin stop-nappulaa ja astuin ulos bussista. Kävelin suoraan talliin jossa Nada minua odottelikin. Vein sen käytävälle ja aloitin väkertää sykeröitä kun minulla oli aikaa. Harjasin tamman jälleen kiiltäväksi hinkaten kaikki pölyt pois. Toivoin että kuukauden valmentautuminen oli tarpeeksi. Viimeisin estetreeni oli mennyt todella hyvin. Olimme alkaneet löytää yhteisen sävelen Nadan kanssa, toivottavasti vaan ei minun eikä Nadan kisajännitys nyt pilaisi tätä. Katsahdin kelloa hermostuneena, jälleen. Se alkoi lähestyä puoli kymmentä joten riensin satulahuoneeseen hakemaan koulusatulan. Laskin sen varovaisesti tamman selkään ja tämä säpsähti ja vilkaisi minua murhaavasti. "Ei hätää höpsöliini! Tänään oot sitten yhtä hieno kun viime treeneissä." Tamma hörähti ja käänsi päänsä pois. Jutustelin siinä hetken Nadalle omaa jännistystäni pois, sillä viime kisoista taisi olla jo ainakin 9 kuukautta. Sitten kuulin kun kaiuttimista kuului saatesanat sekä ensimmäisen luokan ensimmäinen lähtijä. Juttelin nyt ystävieni kanssa siitä kenen luulime vievän voiton. Sitten alkoi toinen luokka. Laitoin Nadalle suitset ja lähdin verryttelyalueelle. Nada oli verkassa todella säpäkkä ja energinen joten tein paljon vasta asetuksia ja harjoitusravia että se olisi rentona. Loppujen lopuksi Nada oli todella kevyt edestä ja käytti takapäätään hyvin. Laukannostot olivat täsmällisiä ja kun ajattelin vain että laukataan Nada lähti laukkaan. Kertasin päässäni radan ja sitten kaiuttimista kuului: "Seuraavana vuorossa Sofianna Aho ratsunaan Nadir Warda." Nostin harjoitusravin, menin keskelle kenttää ja tervehdin tuomaria. Sitten lähdettiin harjoitusravissa vasemmalle ja teimme loivan kiemura uran. Keskiravissa tuli pieni virhe kun minä rupesin hätäilemään ja luulin jo unohtaneeni radan. Kuitenkin muistin sen ja jatkoin kuin mitään ei koskaan olisi tapahtunutkaan. Sitten tein toisen loivan kiemuran. Käynnissä Nada olisi galunnut vain lähteä mutta tyytyi siti olemaan hyvin minun avuillani. Laukannostoissa tamman häntä vain piiskasi ilmaa kun se lähti tahdikkaaseen laukkaan. Käynnissä se hieman nosti päätään ja kuunteli jotain ja sitten pysähdys ja tervahdys. Taputin Nadaa hienon työn palkaksi ja lähdimme ulos valkoisten aitojen sisältä. Toivoin että parhaamme tekeminen riitti. Vein tamman sisään ja otin siltä suitset pois ja laitoin fleeceloimen ja riimun. Sitten annoin Nadalle omenan ja tamma otti sen kiitollisena vastaan. Luin arvostelupaperin ja olin onnea täynnä sen sanoessa eleettömästä ja kauniista ratsastuksesta, kuitenkin kuten olin arvellutkin keskittymisen herpaantumiseni näkyi myös yleisölle. Tamma oli kuitenkin ollut todella tyytyväinen edestä. Meidät kutsuttiin palkintojen jakoon ja tulimme toisiksi. Kaunis sininen ruusuke lepatti kun laukkasimme kunniakierrosta maneesissa. Sitten vein Nadan taas kerran talliin ja nyt otin siltä varusteet pois ja annoin sen olla hetken rauhassa fleece päällään. Sitten otin taas tammani käytävälle ja tällä kertaa laitoin sille estesatulan, martingaalin, suojat ja suitset. Nada oli kyllä upean näköinen. Sitten menimme taas maneesiin verkkaamaan. Halusin Nadan luottavan itseensä ja parhaiten se kävi kun se sai tehdä työt. Siispä keskityin siihen etten ala säätämään turhia ja ajattelen vain esteen yli. Seuraavaksi meidät kutsuttiin radalle. Heilautin kättäni tuomarille ja lähdimme laukassa kohti ensimmäistä estettä. Se meni hyvin ja tamma keskittyi eikä aikonutkaan ohittaa tai kieltää estettä. Muistin radan helposti. Kaikki esteet tamma vain liisi yli kuin olisi aina tehnyt sitä. Tulimme perusradan viimeiselle esteelle, okserille, se meni todella hyvin ja saimme lähtövihellyksen uusintaan. Aluksi maltoin ratsastaa aivan kuin treeneissä, rauhallisesti ja tasaisesti. Meinasin taas unohtaa missä seuraava este oli ja jouduin hieman hidastamaan. Löysin esteen ja aloin ahnehtia ja käskin Nadan entistä lujempaan laukkaan. Tamma tietenkin kielsi mutta otin uudestaan esteelle jolloin pääsimme siitä kyllä yli, mutta Nada teki hassun pompun jolloin minulta lähti jalustimet. Hapuilin jalustimia samalla kun katsoin reittiä seuraavalle esteelle. Päätin tulla lyhyellä tiellä, mikä oli riski sillä Nada saattaisi tulla liian lähelle estettä ja tiputtaa sen tai kieltää. Kuitenkin otin sen riskin ja rauhoitin hieman tamman laukkaa. Kuten olin ajatellutkin Nada tuli juureen ja tiputti ja siitäkös se kiukustui. Nada lähti vain kiitolaukkaan ja tuli seuraavallekin huonosti jonka se myös tiputti ja veti pienen pukin sillä sitä kiukutti tänään erityisen paljon. Pysyin selässä helposti mutten halunnut enää mokia joten otin ihan rauhallista laukkaa ja tein selvät tiet. Ratsastin ulos maneesista hieman pettyneenä kunnianhimoiseen yritykseeni, mutta kuitenkin tyytyväisenä perusrataan. Laskeuduin ratsailta ja otin vastaan siskoni tarjoaman fleeceloimen, jonka heitin Nadan ylle ja menin kävelyttämään tätä. Sitten menin sisään lämpimään ja kotoisaan talliin. Laitoin Nadan käytävälle ja otin siltä varusteet pois. Laitoin sille toppaloimen ja vein tarhaan. Katselin autossa sinistä ruusuketta ja olin todella ylpeä. "Ekat koulukisat..." mietiskelin ääneen. Ehkä minä jonain päivänä vielä kavisin Nadan kanssa jossain isoissa koulukisoissa, ei voi tietää.
Nousin bussista je huikkasin kiitokset kyydistä. Kävelin tuttua tallirakennusta kohti, käsi silmien edessä, etteivät terävät lumihiutaleet osuisi niihin. Pujahdin sisälle rauhalliseen talliin jossa juuri tuntilaiset hoivasivat ratsujaan. Olin tullut varta vasten katsomaan siskoni, Netan, tuntia, joka oli aloittanut vähän aikaa sitten. Tänään hän pääsi lempiponillaan eli Fargylla. Oli hauskaa katsella kun Netta yritti epätoivoisesti saada ponia nostamaan kavionsa. Lopulta hän kuitenkin onnistui vaikka hikipisarat lentelivät. Minut huomatessaan hän huikkasi virnistäen: "Haluisitko ottaa nää loput, kun on hiukan ongelmia?" Pörrötin siskoni tukkaa ja sanoin että en mä ihan aina voi kaikkea tehdä mutta tän kerran ja annoin vähintäänkin yhtä ilkikurisen virnistyksen. Netta pärjäsi muuten varustamisessa hyvin, joten koin velvollisuudekseni mennä katsomaan lempitammaani. Kävelin karsinan viereen johon tullessaan Nada vilkaisi minua ilmeellä joka viesti ettei nyt todellakaan lähdettäisi töihin. Naurahdin ja kuiskasin Nadalle että turha huolehtia. Minulla oli tulossa kokeita joten hain kirjat ja karsian oviverhon ja istahdin betonilattialle lukemaan kun Nada tuli ihmettelemään käytävän menoa. Tänään minulla ei olisi aikaa tehdä muuta, olin suunnitellut pientä kävelylenkkiä mutta Nada olikin tehnyt eilen kunnolla töitä niin päätin että se saa olla rauhassa. Alkeistuntilaiset lähtivät maneesiin opettajan johdolla ja näytin pikaisesti peukkua Netalle. Luin tunnin ja välillä silittelin Nadan päätä kunnes se aina veti sen pois ja tuli hetken päästä takaisin. Aloin kuulla iloista puheensorinaa kun tuntilaiset alkoivat virrata sisään. Silitin Nadaa vielä kerran ja annoin sille suukon otsalle ja suljin oven. Vein karsinaverhon takaisin ja heitin kirjan reppuun. Harppasin parilla askeleella Netan ja Fargyn luo ja aloin kuunnella innostunutta pikkusiskoani. Hänellä oli kai sitten mennyt hyvin ja Netta oli kuulemma saanut kokeilla laukkaakin. Olin iloinen Netan puolesta ja aloin muistella kuinka paljon minua jännitti ennen ensimmäistä laukkaani jonka olin mennyt Pipari-ponilla. Pelkkä muisto siitä tunteesta sai mut hymyilemään korvasta korvaan. Se oli ollut niin jännää ja hauskaa. Sitten äiti tuli hakemaan meitä, enkä edes tajunnut että olin muistellut niin kauan että Netta oli saanut Fargyn laitettua pois. Kuuntelin vielä Netan innostuneen tarinan toistamiseen kun hän selitti sitä myös äidille.
Melkein juoksin tallitupaan, sillä olin niin innoissani. Tällä kertaa olin Nadan vapaapäivän kunniaksi päättänyt mennä jo hieman sulalla kentallä ja tietysti olin jo kysynyt Ririltä käykö tuo. Nyt en ehtinyt paljoakaan kuunnella muiden asioita, mutta kohtelias yritin kuitenkin olla. Hain Nadan harjakassin pikapikaa ja aloin harjata jo valmiiksi sisällä ollutta tammaa. Uskalsin vihdoin rauhassa harjailla sitä karsinassa, vielä vähän aikaa sitten se olisi ollut aivan kamalan pelottavaa. Harjasin Nadan hellästi luonnonharjalla sekä jalat kovalla mustalla harjalla. Nappasin nopeasti tamman suojat ja hivutin ne sen jalkoihin. Sitten hain suitset, koska päätkn mennä ilman satulaa. En ollut paljoakaan mennyt Nadalla itsekseni, sillä en ollut vielä oikein tottunut siihen että hoitajat saivat ratsastaa ilman opetusta. Toisaalta minulla oli ollut vain pari hoitoponia, jotka päättyivät aika lyhyeen kun sain ensimmäisen ylläpitoponini. Hain Nadan suitset ja lähdin taluttamaan tammaa ulos. Kapusin jakkaralta kyytiin ja annoin neidin kävellä pitkät alkukäynnit. 15 minuutin jälkeen aloin jo ottaa ohjia tuntumalle ja taivuttelin Nadaa vetreäksi. Otin parit pysähdykset ja peruutukset ja aloin ravaamaan ja tekemään avotaivutuksia. Tein myös voltteja ja temponvaihtelua, sekä pidin jalkani mahdollisimman rentona. Olin pari kertaa ennenkin mennyt ilman satulaa Nadalla, mutta vasta ehkä neljä. Sitten tein laukkaymoyröitä ihan vähän ja lopuksi annoin Nadan venyttää kaulaansa ravissa. Tamma jolkotteli tyytyväisenä ja hieman jopa hidastellen. Sitten otin käyntiin ja kävelin loppukäynnit. Tulin alas ja vein Nadan talliin. Se näytti haluavan jotain hyvää, niinkuin aina, joten annoin sille porkkanan lässytyksien kera. Otin suitset ja suojat pois ja menin vain istumaan sen karsinaan. Katselin niin kaunista hoitohevostani ihaillen. Sitten havahduin kun joku huikkasi tulenko koskaan pois. Se oli Netta joka oli tullut hakemaan minua isän kanssa. Heitin Nadalle loimen selkään ja annoin vielä pusun sen turvalle ja lähdimme kotiin.
Minulla oli niin huono omatunto. En ollut käymyt moikkaamassa Nadaa ainakaan viikkoon, koska aina oli tullut jotain. Minulla oli jo todella kova ikävä ihanaa tammaa. Aion tänään vain harjata ja myös hieman syötellä Nadalle kevään (tai kesän!?) ensimmäisiä vihreitä. Tulin tallille ja kävin heti ensimmäiseksi hakemassa Nadan. Vein hänet sisälle ja pari tuttua naamaa tuli juttelemaan. Sitten hain tamman harjat ja harjasin sen oikein kunnolla läpi ja Nada nautti kun rapsutin sitä säästä. Laitoin riimun päähän ja lähdimme ulos. Aluksi Nadaa kiinnostivat enemmän maastoreissulle lähteneet hevoset, mutta sitten se tajusi mitä nyt kuuluu tehdä. Onneksi pian tulisi jo kesäloma ja pääsisin tallille joka päivä.
