Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Edessäni seisoi rautias puoliveritamma, silmiään muljautellen ja messinkisiä kuolaimiaan pureskellen. Kiinnitin viimeisen remmin mustista englantilaisista suitsista, joita koristi kimalteleva timanttiotsapanta. Eihän tamman arvolle muunlainen otsapanta olisikaan sopinut.
- Sä meinasit siis ratsastaa Donnan? tummatukkainen Cassandra kysyi. Hänen kanssaan oli tullut vaihdettua muutama sana taukotuvassa, joten tiesin että hän omisti saksanratsuponin Vertin ja hoiti Lehtovaaran Cassu-irlannincobia. - Joo, meen vaan kevyesti kentällä, vastasin. - Saa nähdä tuleeko tästä ihan katastrofi! - Haha, pitäiskö tulla kattomaan minkälaisen show'n te järjestätte, Cass kiusasi. - No ei vaan, mun pitää ratsastaa Vertti. Meen varmaan maastoon, nähdään sitten myöhemmin, hän jatkoi. - Joo, jos pysyn hengissä, kuittasin.
Vaikka minua jännittikin, en minä oikeasti ihan henkeni puolesta sentään pelännyt. Joskus oli vaan kiva olla vähän ylidramaattinen. Kyllä se ratsastus varmaan ihan hyvin menisi. Mitään täydellistä suoritusta siitä tuskin tulisi, mutta ei tarvinnutkaan. Olin jo jonkin aikaa suunnitellut ratsastavani Donnalla, mutta en ollut saanut aikaiseksi. Tänään olisi vihdoin se päivä.
Käytävällä seisoskeleva Donna alkoi jo kyllästyä odotteluun, joten se kuopi jälleen kerran lattiaa kaviollaan muistuttaakseen olemassaolostaan. - Mennään mennään, mutisin ja vedin ruskeat ratsastushanskat käsiini. Katsoin vielä, että Donnalla oli kaikki varusteet päällä. Hevonen näytti olevan kunnossa - suitset olivat päässä, satula selässä ja suojat jalassa. Itsekin olin muistanut varustautua oikeanlaisella tavalla. Kaikki oli valmista, joten pystyimme lähtemään kentälle.
Kentällä olikin joku tyttö ratsastamassa valkoisella ponilla. Häntä en ollut ennen nähnyt tallilla. Aidalla roikkui Zaida kameran kanssa. Kumpikaan tytöistä ei tuntunut huomaavan minua, joten avasin vaan muina miehinä kentän portin ja pujahdin Donnan kanssa kentälle.
Vasta kun olin Donnan kanssa kaarrossa, meidät huomattiin. - Ai moi Elias! Mä voin kyllä kuvata suakin jos haluat, Zaida huudahti. - Ööm... Ei kiitos, sanoin kiristäessäni satulavyötä. Zaidalla riitti varmasti tarpeeksi työtä toisen ratsukon kuvaamisessa, ja sitä paitsi minä ja Donna tuskin oltaisiin mikään maailman kuvauskelpoisin ratsukko. Ainakaan tänään.
Epäilykseni osuivat oikeaan, sillä jo selkäännousu tuotti ongelmia. Donna pyöri kuin häkkyrä ja kun sain sen vihdoin rauhoittumaan, se oli lähdössä uralle, ennen kuin olin hädin tuskin saanut jalkaani jalustimeen. - Perkeleen kaakki, aloillasi nyt, manasin. Sain osakseni epäileviä katseita, niin Donnalta kuin kentällä olevilta tytöiltä, mutta pääsin kuin pääsinkin satulaan.
Läsipää lähti hieman epäröiden kävelemään uralle. Sen korvat oli suunnattu taakse eikä hevonen vaikuttanut ollenkaan rennolta. Se käveli jäykästi, kuin odottaen sopivaa tilaisuutta lähteä karkuun. En kuitenkaan antanut sen tapahtua - tänään ratsastettaisiin ja sillä selvä. Hengitin rauhallisesti ja pidin ohjia pitkinä. Täytyi itse yrittää pysyä rentona, vaikka tiesin herkän Donnan voivan räjähtää minä hetkenä hyvänsä.
Hetken alkukäyntien jälkeen keräsin ohjat käsiini. Kevyt pohkeen painallus riitti siirtämään herkän puoliverisen raviin, tai ainakin se yritti kovasti muistuttaa ravia. Donna ei pysynyt hetkeäkään suorassa - se kiemurteli kuin mikäkin mato. - Ehkä se unohti olevansa hevonen, Zaida naurahti ratsastaessani hänen ohitseen. Tyttö istui aidalla kameraansa näpräten. Minä ärisin satulassa yrittäen saada Donnan asettumaan.
Kentällä oleva toinen ratsukko - joka oli paljastunut Iirikseksi ja Ruusaksi - oli ottamassa loppukäyntejä, joten minun täytyi varoa ettemme jyränneet heidän ylitseen. Donna oli menohaluinen, mutta en saanut sitä oikein avuilleni. Se ravasi menemään miten lystäsi, kaula supussa ja häntä putkella. Se ei varmastikaan ollut kovin kaunis näky.
En aikonut luovuttaa, joten työstin ravia suoralla uralla kunnes se alkoi olla edes joten kuten siedettävää. Jostakin syystä vasempaan kierrokseen oli paljon vaikeampaa saada Donna kulkemaan tasapainossa. Oikeaan kierrokseen mentäessä sain tamman kanssa pari onnistunutta pätkää. Niistä se sai tietysti kunnon kehut.
Laukkaa työstin kahdeksikolla. Melkoista kaahaamistahan se oli, mutta no ainakin se sai energiaa purettua. Pari pukkia lensi jossain vaiheessa, varmaan liian kovasta kädestä johtuen. Jonkin aikaa laukattuaan Donna alkoi kuitenkin rauhoittua ja saatiin sitten lopputunnista pätkä ihan siistiäkin laukkaa. Siihen oli hyvä lopetella, joten hiljensin vauhdin raviin ja ohjasin Donnan uralle. Päästin ohjaa pitkäksi ja annoin parit taputukset.
Tämän ratsastuksen aikana tuli useampaankin otteeseen huomattua, että Donnalla oli tapana ottaa nokkiinsa pienistäkin virheistä. Jos käsi oli sentin verran liian ylhäällä, tai sen kylkiä hipaisi vähänkään liian lujaa, tamma kiskaisi samantien päänsä korkeuksiin tai protestoi jollain muulla tavalla. Ehkä vielä joskus oppisin, miten tätä hevosta kuului ratsastaa.
Loppukäynneissä kehuin Donnaa vielä lisää, olihan meillä muutama ihan hyvä pätkäkin tunnin aikana ollut. En minä ollut mitään ihmeellistä tunnilla ehtinyt tehdä, kun suuri osa ajasta oli mennyt vain hevosen kuulolle saamiseen. Kunhan vain löytäisin oikeat nappulat Donnalla ratsastamiseen, meillä olisi mahdollisuus kehittyä hyväksi ratsukoksi. Toivoa ei siis ollut vielä menetetty.
Hengästynyt Donna pärskähti kovaäänisesti kaartaessani sen keskihalkaisijalle. Kyllähän tässä itsekin oli saanut töitä tehdä. Vielä viimeiset taputukset ja alas satulasta. Lopetin ratsastuksen ajatukseen, että tästä on sitten hyvä jatkaa!
Yritin yleensä olla positiivinen, mutta tänään se tuntui olevan erityisen vaikeaa. Oikeastaan koko viikko oli ollut yhtä kaaosta toisen perään, viikko oli alkanut auton viemisellä korjaamolle ja töissä oli tuntunut tulevan vastaan tavanomaista ärsyttävämpiä asiakkaita. Rankan viikon jälkeen ajattelin tulla "rentoutumaan" tallille, mutta eihän se tietenkään onnistunut.
Donna oli hoidettaessa ihan nätisti, mutta koska itselläni ei ollut ilo ylimmillään niin se tarttui sitten tammaankin. Vuorotellen mulkoilimme toisiamme murhaavasti, kuitenkaan suurempaa sotaa siitä ei syttynyt. Nuoret hoitajatytöt vain katsoivat hieman pelästyneinä keskellä käytävää kiroavaa punapäätä...
Joka tapauksessa hevonen saatiin kuntoon ja sitten vain kentälle. Helle oli varmaan sulattanut aivoni, koska siinä vaiheessa tuntui vielä todella hyvältä idealta mennä treenaamaan koulua kolmenkymmenen asteen helteellä. Halusin ilmeisesti kiduttaa itseäni vielä vähän lisää ja Donna-parkakin joutui kärsimään siitä. Määrätietoisesti heivasin itseni satulaan ja lähdin Donnan kanssa kävelemään uralle. Se käänsi korvansa jälleen kerran luimuun, työnteko ei millään olisi maistunut sille.
En kyllä ollut varma halusinko itsekään enää ratsastaa, mutta toisaalta saisin siitä jotain muuta ajateltavaa huonosti menneen viikon tilalle. Muutaman kierroksen pitkillä ohjilla kävelyn jälkeen otin kevyen tuntuman Donnan suuhun ja siirsin hevosen raviin. Donna singahti liikkeelle pää taivaissa. Tein puolipidätteitä yrittäessäni saada tamman avuille. Hevonen vain yritti juosta avuiltani pois, se ei nyt halunnut yhtään tehdä yhteistyötä.
Vaikka yritinkin pysyä parhaani mukaan rauhallisena, Donna aisti hermostuneisuuteni ja käyttäytyi sen mukaan. Ratsastus oli aikamoista säätöä, mutta taivuttelin hevosta ympyröillä ja yritin tehdä temponvaihteluita, vaihtelevalla menestyksellä. Hiki alkoi jo kerääntyä, vaikka varsinaista työskentelyä oltiin tehty ehkä vartti. Huokaisin syvään Donnan edelleen vaikuttaessa siltä, että tänään ei mitään kunnon treeniä saataisi aikaan. Toisaalta, ei minuakaan enää mikään hikitreeni kiinnostanut. Hiki tässä tuli joka tapauksessa, vaikka ei paljon mitään tehtykään.
Ravasin pari kierrosta vain suoraan, sitten päästin Donnan reippaaseen laukkaan. Annoin sen laukata ihan miten se halusi, ei minua jaksanut enää kiinnostaa missä muodossa se kulki. Päästelimme menemään kentällä paahtavassa helteessä välittämättä siitä, että meno aivan varmasti näytti siltä ettei siinä ollut päätä eikä häntää. Tämä nyt oli vähän tällainen järjetön ratsastus.
Hidastin Donnan raviin ja mentiin ravia pitkillä ohjilla muutama kierros. Veronica käveli kentän ohitse katsoen minua pitkään. - Ihan hikitreeninkö teit? tyttö kysyi selvästi ihmeissään. Eihän kukaan täysjärkinen varmaan tällä säällä olisi treenannut. - No hiki tässä ainakin tuli, tokaisin ottaessani Donnan käyntiin. Olo oli kuin olisi ollut uunissa, niin paahtava helle piinasi Lehtovaaraa. Kauhistuneen näköinen Veronica häipyi laitumille päin, taisi raukka oikeasti luulla että me oltiin Donnan kanssa tehty joku kunnon treeni.
Ratsastuksesta jäi vähän sekavat fiilikset, mutta voiko sekavasta ratsastuksesta muunlaisia fiiliksiä jäädäkään. Joka tapauksessa annoin Donnalle kehut ja taputukset, eipä se ainakaan minua selästään heittänyt. Siitä piti jo olla tyytyväinen. Laskeuduin satulasta ja löysäsin satulavyötä. Donnakin oli aivan hikinen ja se hengitti syvään. - Saitpahan liikuntaa, tokaisin ja lähdin taluttamaan tammaa kentältä pois.
Huomasin Veronican taluttavan Sotilasta hoitopuomille. Päätin seurata tyttöä ja taluttaa Donnankin hoitopuomille. Näin hyvällä säällä pystyi hyvin hoitamaan hevoset ulkonakin. Tietysti kiinnitimme hevoset hyvän välimatkan päähän toisistaan, vaikka tuskin ainakaan Sotilas alkaisi mitään riehua. Vaikutti nimittäin aika leppoisalta kaverilta, ellei jopa laiskalta. Donnasta tosin en ollut niin varma, se olisi hyvinkin voinut alkaa drama queeniksi ja keksiä jotain tyhmää.
Otin Donnalta varusteet pois, jotta pystyisin sitten suihkuttamaan yltä päältä hikisen tamman. Raudikko seisoi rauhallisesti kiinnitettynä hoitopuomiin, ehkä vähän liiankin rauhallisesti. Ehkä helle ja ratsastus oli vienyt sen voimat. Hevonen ei edes luimistellut yhtään tai näyttänyt hapanta naamaa. Vein varusteet pois ja aloin suihkuttaa hevosta.
Se taisin olla enemmänkin minä joka näytti kuin sitruunan syöneeltä, Veronica nimittäin vitsaili asiasta. Näytin kuulemma tympeämmältä kuin Donna ja se oli jo saavutus. - Katkesko kynsi vai mitä, tyttö nauroi. - Joka tapauksessa, sä tarviit kylmän suihkun! Ennen kuin ehdin reagoida mitenkään, oli tyttö jo osoittanut vesiletkun minua päin ja todellakin sain kylmän suihkun. Parin kirosanan saattelemana päätin antaa Veronicalle samalla mitalla takaisin ja vesisota siitä sitten syttyi. Sivusilmällä näin Ririn, joka oli tulossa tallista ulos, mutta häipyi takaisin talliin huomatessaan meidät. Hän ei ilmeisesti halunnut joutua tulilinjalle.
Pian me molemmat seisoimme hoitopuomilla vettä valuen ja toisiamme vihaisesti tuijottaen. Ainakin suihku oli virkistänyt, mutta en ehkä olisi halunnut vaatteideni kastuvan läpimäriksi. Veronica puristi vettä hiuksistaan ja pyyhki silmänalusiaan sormillaan. - Mun meikit on varmaan ihan levinny, blondi voihkaisi. - Ite alotit, puolustelin. Kinastelua jatkui vielä hetken, kunnes repesimme hervottomaan nauruun. Taisimme kuulostaa ihan pahaisilta kakaroilta. - Okei, kai tää oli ihan hauskaa, sanoin lopulta. - Joo, ainakin virkisti! Veronica myönsi.
Suihkutimme vielä hevoset, niin kuin oli alunperin tarkoituskin. Toistemme suihkuttaminen tuli vähän puskista... Ehkä ensi kerralla mennään sitten uimaan jos halutaan virkistystä. Donna katsoi minua hieman epäröiden suihkuttaessani sitä. Se ei tainnut pitää äskeisestä välikohtauksesta, kun ihmiset riehuivat sen vieressä vesiletkujen kanssa ja kiljuivat toistensa kanssa kilpaa kuin viimeistä päivää. Sotilas sen sijaan ei edes korvaansa letkauttanut.
Veimme hevoset kuivamaan laitumelle ja itsekin menimme aurinkoon kuivattelemaan. Helle kyllä kuivasi vaatteet nopeasti. - Kesä parhaimmillaan, Veronica sanoi ruohikossa maatessaan. - Jep, tyydyin vastaamaan lyhyesti ja tuijotin pilvetöntä, kirkkaansinistä taivasta. Ehkä päivä ei ollutkaan niin epäonnistunut, vaikka olikin perjantai 13.
Talutin Donnan paahteiselta kentältä ihanan viileään tallirakennukseen. Meillä oli juuri ollut kouluvalmennus, joka oli sujunut yllättävänkin hyvin. Tietysti parannettavaa löytyi aina, ja kun ratsuna sattui olemaan Donna, parannettavaa löytyi todella paljon. Olin silti ihan tyytyväinen valmennukseen!
Päivä oli taas kerran helteinen. Jo aamupäivällä lämpötila oli hiponut melkein kolmeakymmentä astetta ja nyt lämpöä oli jo +33. Se oli harvinaista Suomen maaperällä. Parempi näin kuin kolmekymmentä astetta pakkasta, mutta pieni viilennys ei olisi pahitteeksi.
Join vesipulloni tyhjäksi ennen kuin aloin ottaa Donnalta varusteita pois. Tamma huokaili syvään, ei varmasti ollut hevosellakaan kivaa tällaisilla helteillä. - Kohta saat viilennystä, sanoin availlessani suitsien remmejä. Donna oikein sylkäisi kuolaimet pois suustaan, kun vedin suitset sen päästä.
Pyörittelin suitsia käsissäni ja tajusin, kuinka likaiset ne olivatkaan. Siirsin sitten katseeni satulaan, joka näytti myös olevan pesun tarpeessa. Donnan jaloissa olevat suojatkin näyttivät siltä, ettei niitä oltu hetkeen pesty kunnolla. Miten minä edes olin viitsinyt ratsastaa tällaisilla varusteilla? Taisi olla varusteiden pesu edessä. Eihän se hauskaa ollut, mutta joka tapauksessa se täytyi tehdä.
Harjailin ja suihkuttelin Donnaa hieman ennen laitumelle vientiä. Siellä hevonen saisi levätä rankan valmennuksen jälkeen ja ennen kaikkea juoda. Samassa valmennuksessa kanssani ollut Aleksandra lähti samaa matkaa minun ja Donnan kanssa viemään omaa hevostaan, Juulia laitumelle. - No oliko hyvä valkka? tyttö kysyi. - Ihan jees, mutta oishan se paremminkin voinut mennä, vastasin virnistäen.
Laitumet sijaitsivat hieman kauempana tallista, joten matkalla ehti jutella kaikenlaista. Vaihdoimme kuulumisia ja lähinnä kertasimme, mitä kesä oli pitänyt sisällään ja mitä oli vielä edessä päin. Eihän minulla mikään kovin tapahtumarikas kesä ollut, lähinnä töitä vain.
Kun hepat olivat laitsalla, lähdettiin takaisin tallille. Aleksandralla ei mitään erityisempiä suunnitelmia ollut täksi päiväksi, mutta minun pitäisi huoltaa Donnan varusteet. Siinä varmaan menisikin ihan kivasti aikaa. Tallilla sanoin heipat Allulle, kun hän meni taukotupaan ja minä aloitin ahkerana varusteiden pesun.
Ensin vuorossa oli nahkavarusteiden, eli satulan ja suitsien pesu. Laskin ämpäriin vettä ja sekoitin siihen vähän satulasaippuaa. Ei auttanut muu kuin tarttua pesusieneen ja alkaa hommiin. Siispä irrottelin suitsien osat toisistaan ja pyyhin ne saippuavedessä kostutetulla sienellä. Lika irtosi yllättävän hyvin, joten nahkaosia ei tarvinnut kauaa hinkata puhtaiksi. Jätin kosteat osat hetkeksi kuivumaan ja puhdistin vielä soljet kiiltäviksi. Sitten oli satulan vuoro.
Samaan tapaan puhdistin satulaa kostealla sienellä, kunnes se näytti siedettävältä. Pyyhin hieman satulahuopaakin, mutta ihme kyllä se ei ollut kovin likainen. Vähän hikinen vain, joten ripustin sen satulatelineeseen kuivumaan. Kun satula ja suitset oli pesty, annoin niiden hetken aikaa kuivua ennen kun rasvasin ne valjasrasvalla. Säilyisivät sitten pehmeinä!
Puhdistin vielä muita Donnan varusteita, muun muassa suojia ja harjoja. Varusteiden perusteellinen putsaus ja huolto teki välillä hyvää, ei kukaan tykännyt käyttää likaisia varusteita. Menihän siinä aikaa, ainakin reilu tunti, mutta ei minulla ollut kiire mihinkään. Pesuoperaation lopuksi kokosin suitset ja asettelin kaikki varusteet takaisin paikoilleen. Tyytyväisenä työni lopputulokseen kävelin taukotupaan, ehkä nyt saisin hetken levätä.
Istuin kotona sohvalla ja tuijotin telkkarista jotain yltiöpaskaa ohjelmaa. Puhelimeni kilahti viestin merkiksi,otin puhelimen sohvan käsinojalta ja avasin viestin.
"Hei Julle. Ajattelin kysyä kun Donnalla ei ole hoitajaa nytten, niin olisitko kiinnostunut? Sillä vain kyselen kun teillä meni hyvin ekat kisat."
Lähettäjä oli Riri mietin hetken mitä vastaisin, mutta olinhan jo suunnitellut että jos joku vapautuisi kysyisin hoitajapaikkaa.
"Mielelläni!" Vastasin viestiin ja hymyilin itsekseni.
-Mitä se pikkusysteri noin hymyilee? Taitaa joku poika viestitellä. Joakim tuli olohuoneeseen ja kuittali heti hymystäni
-Hevosjuttuja. Vastasin takasin ja näytin lapsellisesti kieltäni. Joakim pyörittelit hieman päätään ja painui ulos tupakalle. Sammutin telkkarin ja painuin omaanhuoneeseen nukkumaan.
Lähdin aamusta töihin, oli ehkä maailman pitkävetisin työpäivä. Halusin vain nopeasti tallille liikuttamaan Donnan. Riri oli laittanut viestiä että Donna olisi tän päivän kokonaan käytössäni,sitä ei tarvittas tunnilla tänään. Sainpahan tutustua tammaan kunnolla. Olinhan mie kerran sillä mennyt,kun uhkarohkeana lähdin viimetipassa mukaan RKM-kisatiimiin Donnalla. Hevosella millä en ole aikaisemmin mennyt, hevosella joka on Reaktiivinen ja herkkä. Hevosella johon olin kauan sitten ihastunut. En tosin tiedä mikä Donnassa viehätti minua. En ole tamma ihmisiä enkä varsinkaan puoliveristen, mutta jokin siinä ulkonäössä,olemuksessa ja katseessa saa minut vaan syttymään tuolle Herkkäsieluiselle Tammalle.
-Anteeksi, mistä löytäisin luumusosetta? Havaihduin ajatuksen vanhemman naishenkilön kysymykseen
-Tuosta seuraavasta hyllyvälistä. Voin tulla näyttämään. Vastasin
Mummo hymyili minulle ja lähdimme yhdessä hakemaan luumusosetta. Hän kertoi samalla että aikoi leipoa joulutorttuja.
Ainiin sekin aika vuodesta saapuu. Joulu ja kaikki jouluhössötykset sun muut.
Työvuoroni loppui 5minuuttia sitten ja istuin autossa matkalla kohti tallia. Saavuin perille ja kävelin taukotupaan. Riri oli tehnyt taukotuvan seinälle listan mistä hoitajat näkisivät ketkähoitavat ketäkin ja pysyisimme vähän perässä vaihtuvista hoitajista. Hymyilin kun näin oman nimeni Donnan perässä.
-Julle! Mitä ihmettä ootko sä Donnan hoitaja? Zaida ilmestyi kaapeilta.
-Joo niin taisi päästä käymään. Vastasin
-No eikun tervetuloa Hoitajien maailmaan takasin. Zaida hymyili.
Hymyilin takaisin ja mietin kuinkakohan paljon saisin kysymyksiä koskien Donnan vaihtunutta hoitajaa. Minullahan ei ollut tietoa miksi Allu oli lopettanut. Kait Juuli ja Huttu veicät paljon aikaa. Olinhan minäkin lopettanut Danan hoidon koska hoo vaati aikaa ja tässä mä nyt taas olin Hoitajana ja yksityisen omistajana. Nyt pärjäisin kahden kanssa ja hommaa helpottaa että Donna käy tunneilla. Kävin vaihtamassa ratsastusvaatteet ja lähdin metsästämään tammaa tarhasta.
Talutin vastahakoisen läsipäisen tamman tallun pesupaikalle ja kiinitin molemmilta puolilta. Riri oli maininnut asiasta jo silloin ku kilpailimmie. Donna pyörii ja sählää karsinassa joten mielellään käytävällä tai pesarilla hoito. Aloin ottamaan Donnalta loimea pois ja tamma näytti edelleenkin jotenkin happamalta. Ehkä olin keskeyttänyt arvon rouvan päiväunet. Aloin ottamaan jalkalenkkejä auki ja loimen pois. Donna seisoi paikoillaan mutta oli vähäsen jännittynyt.
-Hei tyttö en minä pahaa sinulle tee. Sanoin ja silitin tamman turpaa. Huomasin kuinka Donna rentoutui ja alkoi laskemaan päätään alemmas. Rapsuttelin siinä jonkin aikaa tamman päätä joka painui vaan alemmas syliini. Lopulta lähdin hakemaan varusteita.
Yleensä en nouse ekalla hoitokerralla selkään,mutta olinhan jo ollut kisoissa kyseisen kaverin kanssa. Avasin harjapäkin ja otin pehmeän tuntuisen pölyharjan ja aloin pitkin vedoin käymään puhdasta hevosta läpi. Donna oli klipattu huntteri tyyliin eli pää,jalat ja satulankohdalla oli karvat. Donnan pää merkki oli nätti läsi jossa oli kolme ruskeaa länttiä.
-Donnan tunnusmerkki. Naurahdin itekseni
-Äläpä, tuon tamman tunnistaa kisoisaa kun kisoissa. Kuulin Vertsun äänen takanani
-Kuinka kauan sä oot ollut siinä. Sanoin vertsulle
-Sen verran et kuulin kuinka puhuit iteksesi. Hän naurahti ja lähti kävelemään sotilaan karsinalle. Näytin vertsulle kieltä kun hän kääntyi vielä katsomaan meitä. Veronica näytti takasin kieltä ja jatkoin Donnan harjaamista. Puhdistin kaviot ja kävin harjan sekä hännän läpi snnenkuin nostin satulan selkään. Laitoin vyön kevyesti kiini ja siirryin pukemaan Donnalle buutsit etusiin sekä joka jalkaan suojat. Nappasin suitset koukusta ja lämmitin hieman kuolaimia ennenkuin pujotin ne Donnan päähän. Laitoin remmit kiini ja heitin tamman selkään viellä ratsastusloimen. Otin ohjista kiini ja suuntasimme kohti kenttää.
Kiristin satulavyötä ja laskin jalustimet siirsin penkin oikealle kohtaa,otin ohjia käteeni ja laitoin jalkani jalustimelle pongasin penkin päältä satulaan. Donna liikahti allani levottomasti.
-ihan rauha tyttö, mä oon sun kanssa. Sanoin ja rapsutin Donnaa kaulalta.
Lähdin pitkin ohjin kävelemään mutta kuitenkin olin varautunut jos Donna räjähtäisi allani. Kävelimme jonkin aikaan molempiin suuntiin ja keräilin ohjia käteen. Näytimme ehkä naurettavalta parilta. Kirahvi ja tuskaantunut tyttö. Donna kulki nimittäin pää taivastakohti ja minä yritin kaikkeni pehmensin kättä istuin paremmin.
-Julle! Pehmeä käsi, kantapäät alas,selkäsuoraksi ja ratsasta eteenpäin. Kuulin Ririn äänen kentän laidalta. Eikä kuinkahan kauan hän on ollut siinä. Levahdin ihan punaiseksi parissa sekuunnissa mutta se onneksi meni pakkasen piikkiin. Kun tein kaiken minkä Riri oli käskenyt Donna hakeutui alas ja tuli kun tulikin tuntumalle.
-Nyt on paremman näköistä. Jatka samaan malliin. Riri sanoi ja lähti talliin kerkesin huikkaaman kiitokset hänelle. Työskentelin käynissä pitkään ympyröillä ja erillaisilla kaarevilla urilla. Siirsin Donnan raviin ja työskentelin ravissa molempiin suuntiin sen verran että sain todella hyvät pätkät ja tamman rennoksi. Otin pari laukkaympyrää kumpaakin suuntaan. Kaikki meni hyvin siihen asti kun nostin vasemman laukan. Donna innostui laukasta ja veti parit hienot pukit joidenka johdosta melkein tipuin satulasta. Sain kuitenkin itseni kammettua takaisin satulaan ennenkuin olisin mätkähtänyt maahan. Teimme laukkatehtävän loppuun. Jonka jälkeen otimme rennosti loppuraveja ennenkuin siirsin Donnan käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Kävelin hetken selästä käsin loppukäyntejä kunnes tulin alas löysäsin vyötä ja nostin jalustimet ylös. Kävelimme viellä pari kertaa kentän ympäri ennenkuin menimme talliin.
Laitoin Donnan kiini taas pesarille,otin siltä varusteet pois ja heitin kevyen loimen siksi aikaa kunnes veisin satulan,suitse ja suojat omille paikoilleen. Nappasin laatikosta harjan jolla harjasin tamman läpi. Puin loimen paremmin Donnalle ja lähdin taluttamaan tammaa karsinaan. Otin tammalta riimun pois ja suljin oven. Lähdin kohti pesaria, josta otin harjapäkin mukaan varustehuoneeseen. Päätin pestä Donna. Varusteet. Harjasin suojat hyvin ja puhdistin harjoja. Nappasin satulan ja satulasaippuan sekä valjasrasvan ja aloin köymään satulaa läpi satulasaipualla sekä sienellä. Kun olin pessyt satulan otin ylimääräisen saippuan pyyhkeellö pois ja leviitin rasvaa. Nostin satulan omalle paikalleen ja siiryin tekemään saman suitsille. Kun olin saanut kaiken valmiiksi lähdin kohti taukotupaa ja sen kuuluisaa kahvinkeitintä. Keitin täyden pannun kahvia jos vaikka joku tai jotkut sattuisivat saapumaan tallitupaan.
Istuin sohvalla ja selasin puhelintani samalla juoden kahvia. Joskus mietin että mitä oli kesällä oikein tapahtunut. Mihin Nova oli lähtenyt entäs Kookos,Jesse, Jenni,Frida sekä meidän Eetu. Talliporukka oli pienentynyt kesän aikana ja nyt se kasvoi uusilla kasvoilla joihin en ollut kunnolla päässyt tutustuu. Veronica saapui tukkaansa heilauttaen taukotupaan.
-Arvasin et notkut täällä. Mitä mietit vertsu kysyi
-Kesää ja sitä kuinka sen myötä hävisi puolet tallijengistä. Eetu mukaanlukien. Vastasin
-Hei Eetu on menneen kesän auringonsäteet. Sillä kai oli jotain parempaa kun me. Veeonica virnisti ja heilautti tukkaansa
Naurahdin vertsulle.
-Nyt Julia Beatrice Korpi hymyä huuleen Hoolle suitset päähän ja maastoon mun kanssa. Vertsu komenti kun Kersantti. Kersantti Veronica siinä ois sota poitsulla kattomista ja kestämistä naurahdin taas itsekseni ja join kahvini loppuun. Lähdin Veronican perään tallin puolelle hoitamaan Hoon maastoilukuntoon.
Pientä erimielisyyttä siitä mihin suuntaan mennään ja millä askellajilla. Itse halusin oikealle ja hallittua nättiä ravia. Donnan mielestä vasempi kieros olisi ollut kivempi ja laukka se mieluisin askellaji
Kevyt tuuli pyyhki läpi lämpimien päivien kuivattaman maiseman. Se tarttui poninhännälle huitaistuihin hiuksiini, ja keinutti niitä ilmassa. Hengitin syvään kukkien tuoksulla täyttynyttä ilmaa, ennen kuin ponnistin jakkaran päältä punertavan tamman selkään.
Niin, kevät oli ollut ja mennyt, ja nyt oli todellinen kesä! Vihdoin repun oli saanut heittää komeron nurkkaan, kirjoineen päivineen, odottamaan seuraavaa lukuvuotta, ja vetää ulos mennessään shortsit jalkaan. Kesä tarkoitti myös sitä, että ehtisin ehkä vihdoin taas kunnolla tallille! Ainahan sitä elätteli toiveita. Jossain vaiheessa kesälomaa varmasti tulee taas kiireistä aikaa, ja hevostelu jää vähemmälle. Sitä en kuitenkaan nyt edes halunnut miettiä. Eletään hetkessä!
Olin tänään saapunut tallille pirteämpänä kuin koko talvena yhteensä, ja vastassani oli myös paljon iloista porukkaa. Lämpimät päivät tekivät kyllä terää! Veronica oli heti kättelyssä ollut vastassani kuin muotilehden kannesta revittynä, uudet aurinkolasit nokallaan, mikä sai minut vielä entistä varmemmaksi siitä, että kesä oli koittanut! Olin tavannut tallissa myös kesän uittoretkeä suunnittelevat - en ainakaan kuunnellut salaa nurkan takana - Mintun ja Cassandran. Hymyilin leveästi. Iloinen tunnelma pyörteili tallin hämärissäkin nurkissa, ja toi niihin näkymätöntä valoa. Sen saattoi tuntea, muttei nähdä tai koskea.
Kannoin kiiltävästä nahkasta valmistetun, tutun tuoksuisen satulan karsinalle, jonne olin jo pitkän aikaa tottunut kävelemään. Aiemmin oli tuntunut hassulta ymmärtää, että todellisuudessa minun vastuullani oli nyt myös toinen hoitohevonen. Aiemmin Muskatäyteinen talliarkeni oli nyt maustettu myös ripauksella jotain uutta, tammalla nimeltään Donna. Ja se jos joku, oli mauste tulisimmasta päästä! Alku oli ollut räpiköintiä, kuin kalalla kuivalla maalla. Toistoja, toistoja, toistoja... virheitä hinkattiin läpi kerta toisensa perään. Välillä tuntuikin, että tulosta ei tullut. Silloin oli tehnyt mieli heittää ratsastushanskat tiskiin, ja kavuta vuorostaan aina yhtä tutun ja turvallisen Muskan selkään. Jälkeenpäin mietittäessä voi vaan todeta, että onneksi en luovuttanut. Painimistahan se oli ollut, mutta vihdoin kesän alussa aloin löytää jotain nappuloita touhuun. Täydellisyydestä ollaan kaukana, sitä ei ehkä edes hipaistu. Onko se oikeastaan tarkoituskaan? Jos aina toimii täydellisesti, ei hommassa ole enää mitään korjattavaa ja samalla koko idea katoaa. Ehkäpä vain riisun kuvainnolliset silkkihansikkaat kädestäni, ja annan mennä?
Nyt kun kiersin kenttää, allani auringosta kultaisen hehkun saanut Donna, saatoin vain hymyillä. Miten hienon mahdollisuuden kehittyä olen saanut. Kenties, kun paketti alkaa nykyään olla jo vähän paremmin kasassa, voisimme kesällä startata myös jotkin kisat? Sitä ilolla odotellessa! Hölkkäilimme pitkin kentän vaaleaa hiekkaa, ja nostatimme taaksemme koukeroisesti pyörteilevän pölypilven. Tamma allani kaartoi siroa kaulaansa, kuin joutsen konsanaan, ja silloin tällöin pärskähti ilmaan tyytyväisyyden pisaroita. Aurinko silitteli hellästi selkääni, ja tuntui mukavan lämpimältä.
Pieni, keltainen perhonen lensi herkkää lentoaan läpi kukkaniityn, ja valoraidoissa kylpevän pellon. Se laskeutui varovaisesti tolpannokkaan, ja jäi siihen ihailemaan ratsukon taianomaista kesätanssia...
Estetreenit 19.6Olimme Ririn kanssa sopineet että tänään pidetän pienit este treenit tulevaa kautta varten. Olin siirtynyt syrjään Donnan hoitajana, mutta jatkanut sen kanssa kilpailemista. tänään oli tarkoitus kokeilla vähän kovempaa kuolainta Donnalle ja hypätä 120cm rataa. Hoidin Donnan ratsastuskuntoon samalla kun Riri ja Karo rakentivat rataa kentälle. Talutin Donnan kentälle ja aloin alkuverkkaamaan. Kuolain vaikutti hyvältä valinnalta ja hypyt onnistu hyvin, lopukäyneillä Karo antoi kaikki hyvät vinkit. Hoidin Donnan pois ja putsasin varusteet. Menin viellä Ririn kanssa keskustelemaan tulevasta kisakaudesta.
