Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Tänään on taas Emman estevalmennus. Kävelin edelleen hieman märkää tietä pitkin, kohti tallia. Ihanaa päästä valmennuksen hömppäilyn jälkee, se tekisi ponillekkin hyvää.
Mindy oli pyöritellyt kurassa. Onneksi ponilla oli loimi päällä, luultavasti klippauksen takia. Okei pakko myöntää, kyllä connemara.vähän hassulta näytti, kun kaikki muut paikat oli klipattu lukuun ottamatta jalkoja, päätä ja noin lautasen kohdallaa olevaa M kirjainta.
Hain riimunnarun tallista ja pyydystin hurjan ponini. Talutin Mindyn karsinalleensa. Riisuin loimen ponin päältä. Aloitin harjaamaan kovalla juuriharjalla. Sitten pölyharja. Selvitin jouhet selvitysaineen kanssa. Nostelin vielä Mindyn kaviot.
Hain varustehuoneesta satulan, suojat, meksikolaiset, martingaalin ja enkkuviltin. Varustin Mindy melko pikaisesti, sillä Emma tulisi ihan pian.
Heitin enkkuviltin ponin satulan päälle. Emman auto tuli näkyviin hetken piinallisen odottelun jälkeen. Mindy lepuutti toista takajalkaansa rennon oloisesti.
Kävelimme koko konkkaronkka maneesiin. Emma käski minut lämmittelemään Mindyn huolellisesti. Sillä välin hän asetteli maneesin sarjan, okseri, toisen okserin ja kaksi pystyä. Yhden okserin alla oli vesimatto, jossa ei kyllä tällä hetkellä ollut pisaraakaan vettä.
Lämmittelin Mindyä tempon muunnoksilla ja ties minkä laisilla koukeroilla. Emma näytti kuitenkin tyytyväiseltä, joten jatkoin vaan sekoiluani.
Vihdoinkin olin Emman mielestä lämmitellyt tarpeeksi. Hän laittoi minut hyppäämään ensiksi pystyä. Tämä pysty oli ihan perinteinen. Päällekkäin kaksi valko-punaista puomia ja siinä se. Mindynkään mielestä este ei ollut millään lailla järkyttävä.
No mikäs siinä, hyppelimme pystyä hetkisen aikaa. Emma joutui muistuttamaan minua usein siitä, että minun pitää ratsastaa esteelle.
Siirryimme seuraaviin esteisiin eli sarjaan. Nekin esteet olivat ihan perinteisiä. Niistäkin Mindy meni uskollisesti yli. Hyvä niin, sillä itse jouduin keskittymään täysillä ratsastamiseen.
Hyppäsimme myös kumpaakin okseria kunnialla. Toisessa okserissa oli aaltolankku ja sitä Mindy aluksi vähän "säikkyi". Viimmeisenä kuitenkin Emma laittoi minut hyppäämään vesimatolla varustettua pystyä.
Mindy tuijotti mattoa kauhistuneena. Tuostako minut muka pitäisi yli mennä? Tuntui Mindy ajattelevan. No tappeluksihan se meni. Itse yritin väkisin ratsastaa tammaa esteelle, mutta Mindy oli aivan erimieltä.
No loppujen lopuksi myös siitä esteestä mentiin yli. Sitten Emma oli tyytyväinen. "Hienosti hypätty, riittää tältä päivältä." Emma sanoi ja laitoi viltin paikoilleen. Emma lähti maneesin ovesta ulos. Minä jäin vielä loppuverkkaamaan Mindyä.
Talutin Mindyn karsinaansa. Poni oli hiestä märkä. Ainakin oli poni tehnyt töitä, jos ei muuta! Otin varusteet pois ja vein ne paikolleen. Harjasin Mindyn pitkillä vedoilla. Sitten vielä ojensin ponille porkkanan palan. Taputin Mindyä kaulalla. Kello oli jo aika paljon, joten jätin Mindyn karsinaansa fleece päällään ja lähdin itse kotiin.
Emilia&Mindy 19.4 KOULUA!! Kävelin tallille. Mindy oli ilmeisesti sisällä, koska kello oli vasta seitsemän aamulla. Oli pakko tulla liikuttamaan Mindy ennen Helsinkiin lähtöä. Harjasin Mindyn ja varustin tamman meksikolaisilla ja mustalla koulupenkillä. Talutin ponin maneesiin ja pomppasin selkään.
Mindy tuntui hyvältä estevalmennuksen jäljiltä. Ensin annoin Mindyn kävellä ihan rauhassa uraa pitkin.
Keräsin ohjat ja annoin Mindyn kävellä vielä hetken. Sitten nostin ravin ja taivuttelin Mindyä joka ikiseen suuntaan. Ravailin ponin kanssa hetken aikaa, sitten nostin laukan.
Laukkailin aika kauan. Mindy puski aika paljon kädelle, joten jouduin antamaan aika paljon pohjetta. Ravailin vielä hetken ja laskin sitten Mindyn käyntiin. Annoin Mindyn kävellä 15minuuttia. Hyppäsin alas. Vein Mindyn takaisin talliin. Otin varusteet pois ja harjasin Mindyn. Vein Mindyn tarhaan, hyvästelin ponin ja lähdin kävellen kotiin.
//sori, vähän lyhyempi tarina, mutta teki mieli kirjottaa, mutta väsyttää liikaa //
Kävelin vihdoin sulaa tietä tallille. Klipattu pikkupalloni nuokkui loimi päällä nurkassa. Hain riimunnarun karsinan ovelta. Hain Mindyn sisälle.
Hain Mindyn harjat ja aloin sukia tätä. "Olisiko sittenkin pitänyt klipata Mindylle takapuoleen tähti?" Kysyin ohi kävelevältä Zaidalta. "Mun mielestä toi on ihan hyvä noinkin." Zaida vastaa hymyillen. Otin pakista harjan ja aloin harjata Mindyä pitkin vedoin.
Harjaamisen jälkeen putsasin kaviot. Otin jouhienselvitysharjan ja harjasin jouhet. Hain Mindyn kaulanarun varustehuoneesta. Pujotin narun pään yli. Ikinä ei saisi hypätä tallissa ponin selkään, mutta minua ei tällä kertaa kiinnostanut tuo ikivanha oppi. Pomppasin tamman selkään. Mindyn karva tuntui lämpimältä. Annoin pohjetta ja ohjasin Mindyn pihalle.
Onneksi kukaan muu kuin Zaida ei ollut nähnyt tuota. Ratsastin Mindyllä kentällä. Olin joskus ratsastuskoulussa harjoitellut miten portit avataan ratsailta. Taidot eivät vielä olleet ruostuneet ja avasin portin näppärästi.
Seuraava juttu olisi miten saisin portin kiinni. Muutaman yrityksen jälkeen sain ideasta kiinni ja sain kuin sainkin portin kiinni. Ohjasin Mindyn uralle. Tamma kuunteli pohja ja painoapuja yllättävän hyvin. Tylsien alkukäyntien jälkeen nostin ravin. Mindy päätti ensi töikseen heittää muutaman pukin, mutta näistä selvittiin kiikkuen milloin missäkin. Annoin Mindylle lisää pohjetta. Mindy hyppäsi pystyyn. Tämäkään ei tuottanut minulle sen kummempia ongelmia.
"Voi jumalauta!" Kiljaisin ponille. Tosin en kyennyt nauruni lomasta saamaan ääneni totisuutta. Jatkoimme hömppäilyä ihan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ravailin Mindyn kanssa ensin ihan vaan uraa pitkin.
Aloitin tekemällä paljon erilaisia ratsastusradanteitä. Kuten lävistäjiä, ratapituussuuntaanleikkaa ja jotain muitakin siinä yritin häseltää. Tämän jälkeen vaihdoin suunnan ja tein voltteja, pysähdyksiä ja peruutuksia.
Näiden jälkeen nostin laukan. Koitin pysyä kyydissä niin etten pitäisi kiinni narusta tai mistään muualtakaan. Yllättävän vaikeaa. Kuitenkin Mindy laukkasi nätisti ja tämä tehtävä onnistui hyvin. Vaihdoin suuntaa. Nosti laukan.
Mindy laukkasin tähänkin suuntaan kiltisti. Laukkailun jälkeen pidätin Mindyn raville. Ravailin Mindyn kanssa hetken aikaa. Onneksi Riri ei nähnyt meidän kananmunan mallisia voltteja ja huonoja kulmia.
No pitäähän sitä välillä ottaa rennosti. Pidätin Mindyn käyntiin. Loppukäynneissä yritin tehdä maailamanympärysmatkaa Mindyn liikkuessa. Onnistuin siinä odotuksiani paremmin. Sain jopa tehtyä kaksi täydellistä kierrosta molempiin suuntiin.
Käänsin Mindyn portille, avasin portin ja ratsastin karsinaan. Karsinassa hyppäsin alas selästä. Otin kaulanarun pois ja harjasin eläimen. Mindy ei ollut hionnut juuri yhtään. Putsasin kaviot.
Laitoin Mindylle riimunpäähän, hyppäsin selkään ja ratsastin ponillani tarhaan. Tarhassa huikkasin tammalle heipat ja lähdin siivoamaan jälkiäni tallista. Laitoin vielä Mindyn varusteet ja loimet hyvään järjestykseen. Lähdin kohti kotia.
On ihana nähdä, miten keksit tehdä Mindyn kanssa kaikenlaista treeniä tosi monipuolisesti ja ennen kaikkea useasti ja aktiivisesti. Tammakin on selkeästi tosi tyytyväinen hoitoonsa, mihin aina hevosen omistajina tähtäämmekin! Teidän välillä on hauska seurata realistisia ja selkeitä ylä- sekä alamäkiä, mitkä pitävät tarinat kaikessa yksinkertaisuudessaan mielenkiintoisina. En voi myöskään liikaa painottaa sitä, miten paljon merkintöjen tuottaminen on kohdallasi parantunut mitä enemmän niitä foorumille on ilmestynyt! Isot pisteet suuresta aktiivisuudesta, Mindyn ja Been hyvin hoitamisesta sekä ystävällisestä asenteesta, mikä pistää positiivisesti silmään.
Emilia&Mindy 10.5 UITTORETKI Äiti heitti minut tallille, hänellä olisi taas yövuoro ja hän lähtisi sinne tästä suoraan. Hain Mindyn riimunnarun. Siirsin alimmat lankut pois edestä ja kömmin niiden alta. "Tänään onkin vähän erilainen päivä." Puhelin Mindylle napsauttaessani riimunnarua.
Tallilla ei ollut juuri ketään. Muutama hoitaja siinä pyöri, ei muita. Laitoin Mindyn käytävälle kiinni. Hain harjat ja harjasin ponin puhtaaksi. Rapsutin pienistä kavioista likaa irti. Joka jalan jälkeen taputin Mindyä. Poni oli minulle tullessaan kiukutellut kavioidenputsaamisen kanssa.
Hain Mindyn suitset. Laitoin riimun kaulalle ja liutin näppärästi meksarit tilalle. Kiristin viimmeiset soljet.
Riisuin päältäni normaalit vaatteeni, olin laittanut näiden alle uimapukuni. Vedin kypärän päähäni ja talutin Mindyn tallipihaan. Poni näytti hyvinkin tyytyväiseltä.
Annoin pohjetta ja ohjasin tamman lammelle, josta olimme menneet ohi monta kertaa ennemminkin. Matka taittui rattoisasti, rennossa käynnissä melko pitkin ohjin.
Pian lampi näkyikin puskan takaa. Riri oli kertonut, että lampi oli hyväpohjainen ja sinne voisi mennä melko huoletta hevosen kanssa.
Ensiksi Mindy vaan läiskytteli vettä vaikka yritin käskeä tätä eteenpäin. Pian Mindy saikin tarpeekseen paukuttamisestani ja oli heittäytyä maate. Napautin Mindyä kädellä persuksille ja ärähdin tammalle.
Vihdoinkin Mindy kuunteli minua edes vähän ja meni kiltisti eteenpäin. Pääsimmekin jo lapaan asti, kunnes poni teki äkkikäännöksen ja suoraan takaisin rannalle ruikuttamaan. Olin luiskahtaa alas selästä, mutta vaivoin sain pidettyä itseni tasapainossa.
Käänsin Mindyn kärsivällisesti uudestaan veteen. Tällä kertaa pääsimme jo uimaan asti. Tulin alas Mindyn selästä ja uin tämän vieressä. Teimme pienen kierroksen ja palasimme rantaan.
Taputtelin ja kehuin Mindyä. "Hieno tyttö!" Kehaisin tammaa hyvästä suorituksesta. Hyppäsin kiveltä takaisin Mindyn selkään ja annoin tamman kävellä tallille.
Tallipihassa tulin alas selästä ja pyysin Ririä pitämään Mindyä aloillaan, kun vaihtaisin vaatteet. Vaihdoin vaatteeni vessassa.
Palasin Mindyn ja Ririn luo. Kiitin Ririä ja talutin Mindyn takaisin käytävälle. Vaihdoin meksarit riimuun. Harjasin Mindyn ja heitin ponini selkään villaloimen.
Menin itse kuivaamaan suitset. Palasin Mindyn luo ja vaihdoin villaloimen fleeceen. Talutin tyytyväisen tamman tarhaan ja jätin tämän rouskuttelemaan kesän ensimmäisiä ruohonkorsia. Hyvästelin Mindyn, hain uimapukuni ja lähdin kävellen kotiin.
Olimme Emilian kanssa sopineet, että ponit laitettaisiin vaihtoon, mikä tarkoitti sitä, että kapuaisin Mindyn kyytiin. Harjailin kimoa tammaa ja tutustuin siihen samalla hieman. Vertsu tuli karsinalle roikkumaan ja vitsaili, että nytkö olisi sitten minun vuoroni ratsastaa itse katapultilla. Emiliakin ilmestyi paikalle tamman varusteita tuomaan, joten päätin tehdä samalla tavalla vieden Vertin kamppeet jo valmiiksi orin karsinalle toiselle puolelle tallia. Mindyn suitsien viimeisiä solkia kiristellessäni juttelin tammalle, että "ethän pudottaisi minua selästäsi" tyyppisiä asioita. Talutimme ponit peräkanaa kentälle, jossa nousimme niiden selkään. "Hymyä!" paikalle taasen hiipinyt Veronica huudahti ja räpsäisi kännykällään meistä kuvan.
"Mä lähetän tän teille wapissa, näytätte hyvältä!" Vertsu huikkasi ja katosi takaisin talliin. Tiesin näyttäväni tyhmältä, sillä kuva napattiin juuri kesken selityksieni Vertin luonteesta. Alkukäynneillä ori näytti käyttäytyvän ihmisiksi, vaikka Mindy olikin tamma, mikä oli todella hyvä juttu. Allani Mindy tuntui hieman oikuttelevalta ja se hätisteli turhautuneena kärpäsiä hännällään. Vilkaisin silloin tällöin miten Vertillä ja Emilialla sujui, mutta meno näytti pääasiassa hyvältä, joten keskityin enemmän omaan ratsastukseeni. Hiljalleen aloimme verryttelemään ravissa. Mindy tuntui todella reippaalta ja menevältä, joten jouduin pidättelemään sitä välillä melko paljon. Tamma osoitti pariin otteeseen mieltään volteista pysähtymällä ja potkimalla taakse, mutta jääräpäisyydelläni ja pohkeilla sain sen eteenpäin. Laukassa Mindyn peräpää alkoikin sitten olemaan ilmavampi ja tamma heitteli parit pukkisarjat sinne tänne - hyvä että kestin edes kyydissä. "Nyt tää rodeo sit alkaa." huokaisin Emilialle, joka vain naurahti rennosti. Pitikin laittaa juuri tänään päälle uusi ratsastuspaita, joka saattaisi näyttää kohta ruskealta.
Loppupuolella aloin tajuamaan millaisille avuille Mindy oli ratsastettu ja meillä sujui hitusen paremmin. "En edes pudonnu!" huudahdin innoissani loppukaarrossa ja Emiliaa nauratti. Tyttö taputti Verttiä kaulalle ja sanoi sen olleen mukava ratsastettava. "Mindykin oli kyllä mukava - joskin todella ilmava takapäästään." naurahdin ja taputin tammaa.
Janette & Mindy 29.5.2018 Tarina 1 Istuin kärsimättömänä hiostavassa bussissa toivoen, etten ajaisi Lehtovaaran pysäkistä ohi. Minua vastapäätä istuva vanhempi nainen vilkuili silloin tällöin minun suuntaani kysyvä ilme kasvoillaan, mikä alkoi jo häiritä loppumatkasta. Painoin punaista stop-nappulaa ja hypähdin penkistäni kuin kenguru loikkien kohti ovea. Ulos astuessani hiekkatie näytti aaltoilevan kuumuudesta ja pyyhin hikeä otsaltani. Lehtovaaran tallirakennus alkoi jo näkymään puiden lomasta, joten kiristin tahtiani. Emilia odotteli minua jo sopimuksemme mukaan parkkipaikan laitamilla: "Moi. Mä oon siis Emilia. Löysit ilmeisesti perille?" tyttö naurahti ja lähti johdattelemaan minua tarhoja kohti. "Joo löysin. Mä oon se Janette." sanoin hymyillen etsiessäni Mindyä katseellani. Emilia esitteli minulle Lehtovaaran hevosia ja matkalle sattuneita yksityisiäkin, joiden nimien opetteluun vierähtäisi varmasti tovi. "Ja täällä onkin itse katapultti." tyttö julisti pysähtyessämme Mindyn tarhan eteen. Tamma oli parhaillaan nyhtämässä maasta viimeisiä ruohonkorsia puiden varjossa huiskien kärpäsiä laiskasti hännällään. "Oi, se on vielä nätimpi oikeassa elämässä!" sanoin innostuneena Emilian hymähtäessä vastaukseksi. Tyttö ojensi minulle riimun ja raotti tarhan porttia. Astelin sisään jutellen tammalle rauhallisesti, jotta se varmasti kuulisi ja huomaisi tuloni. Ennen kuin Mindy ehti keksimään mitään tyhmää sillä olikin jo riimu päässä ja se oli matkalla talliin.
Sisällä vilkaisin hädissäni Emiliaa, sillä en tiennyt kummassa suunnassa tamman karsina sijaitsi. "Tästä oikealle." tyttö sanoi ja lähti kulkemaan edelläni. "Tänne vaan." Emilia sanoi ja avasi karsinan oven meille valmiiksi. Jätimme Mindyn hetkeksi karsinaansa harjojen hakemisen ajaksi: "Onneks sä oot täällä näyttämässä mulle paikkoja. Oisin muuten ihan kujilla." virnistin napatessani tamman harjapakin. "Joo no, haluun myös varmistaa et teillä lähtee rullaa hyvin." tyttö vastasi hymyillen. Silloin varustehuoneeseen pölähti myös pienempi nappisilmäinen tyttö pidemmän tummahiuksisen tytön seurassa. "Aa moi Zaida ja Cass. Täs on tosiaa Mindyn hoitaja." Emilia tervehti ja katseet kääntyivät minun suuntaani. "Joo siis moi mä oon Janette." sain sanotuksi. Molemmat tytöt esittelivät itsensä ja lähtivät sitten omien harjapakkiensa kanssa. Palasimme Mindyn karsinalle ja Emilia sanoi lähtevänsä etsimään tamman suojia, joten jäin harjailemaan sitä yksikseni. "No moikka Mindy." sanoin ja tamma nuuhkaisi minua muutamat kerrat epäluuloisen näköisenä. Juttelin Mindylle koko ajan harjaillessani, kunnes karsinan ulkopuolelta kuului terävä "Kuka sä oot ja mitä teet siellä?" Kurkistin karsinan ovelta ulos ja edessäni seisoi hieman minua lyhyempi vanhempi nainen. "Janette ja mä aloitin hoitamaan Mindyä." Onneksi Emilia sattui juuri silloin takaisin paikalle suojien kanssa pelastamaan minut. "Älä välitä Novasta, se on välillä vähän tommonen." tyttö hymähti ja mittaili työni jälkeä. "Sehän näyttää valkoiselta." tyttö virnisti, sillä tarhasta tullessaan tamma oli muistuttanut etäisesti ruskeaa. Varustimme Mindyn yhdessä ja Emilia kiristi tamman satulavyön, sillä se kuulemma äksyili sitä tehdessä.
Siirryin kentän laidalle katselemaan hetkeksi Emilian menoa tamman kanssa. Ajatella, että pääsisin kohta itsekin kiipeämään Mindyn kyytiin. Äitini auto kaartoi Lehtiksen pihalle, joten huikkasin Emilialle heipat ja suuntasin kohti autoa.
Odottelin hermostuneena tallin pihassa. Janette oli luvannut tulla hoitamaan Mindyä. Olin hakenutkin jo tallista ponini riimunnarun.
Muutaman minuutin kuluttua Janette näkyi mutkan takaa. Tyttö käveli itsevarmasti hiukset hulmuten tuulen mukana.
"Moi, Emilia Saari, Mindyn omistaja." Tervehdin tyttöä kättelyn kera. "Moikka vaan, Janette Toivanen, niinkuin varmaan tiedät, olen Mindyn uusi hoitaja." Hymyilin tytölle pienesti ja ohjasin tämän esittelykierrokselle. Viimmeisenä vein tytön Mindyn tarhalle.
Vihelsin tamman luokseni. Janette ihastui heti tammaani ja naurahadin tälle "Ulkonäkö pettää." Tarjosin Janetelle riimunnarua ja annoin tytön pyydystää melkoisen likaisen kimoni.
Kävelin heidän edellä Mindyn karsinalle. Itse hoidin aina Mindyn käytävällä tai sitten poni oli karsinassaan auki. Pyysin kuitenkin varmuuden vuoksi Janettea laittamaan ponin kiinni.
Lähdin itse metsästämään Mindylle suojia. Janette vaikutti oikein hyvältä hoitajalta Mindylle, ainakin näin ensisipaisulta. Ja olihan tytöllä kokemusta itsepäisistä koneista.
Löysin suojat rehuhuoneesta. Ilmeisesti olin eilen jättänyt ne pesun jälkeen vahingossa sinne, hupsista keikkaa. Samalla tein myös ponille ilta- sekä aamupuurot.
Palattuani Mindy sädehti, täysin tahrattomana. Ponin jalanjuurella kyykki Janette jonka posket olivat täynnä pölyä ja mutaa. Huomautin tytölle ystävällisesti likaisuudesta. Janette lähti tallitupaan siistiytymään.
Heitin ponilleni sillä aikaa varusteet selkään. Janeten tultua pyysin häntä pitämään Mindyä sillä aikaa, kun laitoin omia varusteitani.
Pyysin Janettea taluttamaan Mindyn kentälle. Jäin itse etsimään kannuksiani. Ne puolestaan löysin Nallen hoitopakistaa, vaikken edes käyttänyt Nallella kannuksia. Laitoin kannukset ripeästi jalkoihin ja hipsin kentälle.
Menin kaksikon luo ja kiitin Janettea. Kiristin Mindyn vyön ja laskin jalustimetkin alas. Nostin jalan jalustimeen ja ponnasin selkään. Mindy lähti heti liikkumaan. Annoin ponin kävellä, kun itse kykin satulavyön kanssa.
Alkukäyntien ajan rupattelin paikalle saapuneen Cassandra kanssa niitä näitä. Janettekin osallistui hajannaisesti keskusteluun. Tiesin tuon tunteen hyvin, uutena tuntee olonsa aina vähän ulkopuoliseksi. Kokemuksesta tiesin, että hän saisi kyllä pian kavereita myös muista tallilaisista.
Annoin pohjetta ja Mindy nosti hienon, lennokaan ravin. Koitin saada saman ravin pysymään koko ajan yllä. "Moikka, mun pitää lähteä!" Janette huudahti. Huikkasin heipat takaisin ja jatkoin treeniä.
En oikein tehnyt mitään erikoista? Ihan perus juttuja joita opetettiin jo alkeiskurssilla? No ei vaan kyllä me vähän pohkeenväistöäkin harjoittelimme.
Loppuun otin vielä muutaman pätkän laukkaa molempiin suuntiin. Laukat pyörivät oikein mallikkaasti. Olin kerrankin ylpeä ponistani koulutunnin jälkeen. Eikä persekkään lentänyt taivaisiin, yllätys.
Loppuverkkojen jälkeen ohjasin tamman kaartoon. Mindyn herasilmät hohtivat nätisti iltaauringossa. Tulin alas selästä. Taputin Mindyä kaulalle ja otin ohjat kaulalta.
Kelloa katsoessa tajusin, että minun olisi pitänyt olla jo tunti sitten kotona. Tajusin, että nyt jos koskaan oli kiire. Pyysin nopeasti Zaidaa laittamaan ponini pois ja antaa puuron karsinaan. Zaida suostui ilomielin hommaan. Itse lähdin kiireesti kotiin.
Tallia kohti pyöräillessäni päälleni ripotteli vesipisaroita, mikä sitten loppumatkasta voimistui sateeksi asti. Mietin, että miksi olin suostunut Katapultin kyytiin jo toistamiseen ja vielä esteitäkin hyppäämään, mutta asialle ei voinut tässä vaiheessa enää mitään. Luvattu mikä luvattu. Parkkeerasin pyöräni tallin edustalle ja kiiruhdin pois sateesta, joka oli ehtinyt jo kastelemaan minut melko huolellisesti. Moikkasin muutamia uusia kasvoja, joiden nimistä minulla ei ollut edelleenkään hajuakaan. Olikohan tuo Been kanssa touhuava tyttö Minea? Kännykkäni piippasi taskussani Mindyn varusteita hakiessani, joten pääsin lukemaan viestin vasta tamman karsinalla. Se oli Emilialta, joka sanoi tulevansa vähän myöhässä sovitusta ajasta. Mindy oli onneksi haettu sateesta jo valmiiksi sisälle, joten saatoin aloittaa tamman valkoisen karvan harjaamisen heti. Emilian valmentaja Emma oli kuulemma jo maneesissa valmistelemassa meille rataa, joka ei toivottavasti olisi kovin korkea ja hankala. Mindyä satuloidessani Janette pölähti karsinalle kysyvä ilme kasvoillaan, mikä kaikkosi onneksi nopeasti selittäessäni, että olin menossa tammalla valmennukseen. "Mä tulin vaan sanoo sille nopee heipat ennen Teneriffan reissuu." Janette sanoi ja halasi kimoa hoitohevostaan hellästi. "Heippa sitten Mindy. Viikon päästä nähdään." tyttö sanoi ja lähti. Satulavyötä kiristäessäni tamma äksyili ja näytti hapanta naamaa, mutta pysyi kuitenkin mallikkaasti paikallaan. "Hyvä." sanoin ja taputin Mindyä kevyesti kaulalle vyön ollessa paikallaan. Emilia saapuikin pian ja haluten suitsia tammansa itse, mikä sopi minulle hyvin. Vedin turvaliivini vetoketjun ylös, painoin kypärän päähäni ja vedin hanskat käteen, valmista tuli. "Sitten maneesiin. Nyt meistä tulee rikkaita." Emilia naurahti, sillä olimme mainostaneet tallilaisille näytöstämme, johon lippuja saisi 50 euron hintaan. "Rahan tuloa ei voi estää." lisäsin nauraen maneesin ovia avatessamme. Katsomossa istuikin jo paljon tuttuja kasvoja, mutta myös muutamat tuntiratsastajat osasivat eksyä paikalle.
Tervehdin Emmaa ja silmäilin rataa, mikä ei ainakaan vielä näyttänyt kovin pahalta. Jo alkukäynneillä sain hyviä ohjeita, joilla saisin Mindyn paremmin kuulolle. Tamma testaili minua toisinaan pysähtymällä ja heittämällä pieniä säälittäviä pukkeja, joiden tarkoituksena oli todennäköisesti vain saada minua irti satulasta. Emman valvovan silmän alla valmennus sujui suurimmaksi osaksi suhteellisen mallikkaasti, vaikka Mindy silloin tällöin keksikin kaikenlaista tyhmää. Välikäynneillä Emma selitti minulle laatimansa radan, jossa mukana olisivat myös matala muuri ja vesimatto. Hypyt sujuivat itseasiassa melko hyvin, vaikka tammalla olikin paljon energiaa ja se olisi tahtonut lähteä menemään tuhatta ja sataa kuin ferrari. Yhdeltä kiellolta muurille ei vältytty, mutta pysyin silti juuri ja juuri kyydissä.
"Sehän meni ihan mukavasti!" Emilia sanoi tunnin päätteeksi ja nyökkäsin taputtaen Mindyä. Hoidimme tamman yhdessä pois ja kerroin, että Janette kävi pikavisiitillä sanomassa Mindylle heipat ennen reissuun lähtemistä. Tämän jälkeen iltapäivällä pitäisi vielä ratsastaa ainakin Vertti, mutta nyt lähtisin kyllä kotiin syömään.
Mindy on käyttäytynyt nyt muutaman viikon todella kummallisesti. Hoitaessa tamma on potkinut karsinan seiniä ja yrittänyt näykätä. Ratsastaessa puolestaan ei ole liikkunut juuri mihinkään tai sitten ei ole kuunnellut pidätteitä. Nykyään Mindyn löytää myös melkein aina korvat luimussa.