Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Kaarsin pyörälläni tallin pihaan, mutten nähnyt Bee: tä. Jätin pyöräni taas kerran nojaamaan tallin seinää ja menin talliin. Lähdin etsimään Bee: tä yksäripuolen karsinoista. Pienestä peräkarsinasta löysin nukkuvan ponin, joka näytti liian suloiselta.
Jätin Bee:n rauhassa lepäämään karsinaan ja lähdin puhdistamaan ponin varusteita.
Viime ratsastuskerran jälkeen huomasin että Bee:n suitset olivat tosi likaiset ja kuolaimet vihreän heinän peitossa vaikka olen ne joka ratsastuskerran jälkeen pessyt.
Tarkastin vielä satulan ja se oli myös tosi likainen. Hain pesarilta ämpärin ja sienen, jonka toinen puoli on pehmeä ja toinen karhea. Nostin Satulan varustehuoneessa olevan tuolin selkänojalle. kastelin sienen ämpärissä ja pyyhkäisin siihen satulasaippuaa. Kävin koko satulan sienellä läpi, jalustihihnoja lukuunottamatta. Bee:n jalustinhihnat oli ilmeisesti vasta vaihdettu ja ne olivat tosi puhtaat. annoin saippuan hetken vaikuttaa ja sitten pyyhin sen pyyhkellä pois. Kävin vielä pesarilla pesemässä jalustimet ja laitoin ne satulaan kiinni.
Kun olin laittanut satulaan suojan hain suitset ja purin ne osiin. Vein myös kuolaimet pesarille litran kauhaan likoamaan. pyyhin suiset sienen pehmeällä puolella ja satulasaippualla. pyyhin suitsista vielä lopuksi saippuan pois ja kokosin ne uudelleen. hain Bee:n kuolaimet vielä pesarilta ja laitoin ne suitsiin kiinni.
Äiti halusi tulla katsomaan Breezeä, joten hän toi minut tallille. Kun ajoimme tallille huomasin että Bee oli tarhassa. Osoitin tarhassa seisovaa vaaleaa ponia ja kerron sen olevan Bee. Kun viimein äiti sai parkkeerattua auton tallin pihaan lähdimme hakemaan riimunnarua. Matkalla tarhoille äiti kertoi että on aikoinaan harrastanut ratsastusta, mutta tippui kisoissa ja sai selkään vakavia vammoja. En ole koskaan kuullut syytä siihen miksi äiti ei harrasta paljoa urheilua ja käy aina välillä lääkärissä.
Hain Bee:n tarhasta ja annoin äitini taluttaa sen sisälle. Varustimme Bee:n pesukarsinassa ja lähdin ratsastamaan. Olen vanhalla tallillani tottunut talutamaan hevosen alkukäynneilla ja tein niin myös Bee:n kanssa.
Kävelimme äitini kanssa vierekkäin ja hän alkoi taas kertomaan tarinaansa. "Hevoseni oli kuin suora kopio yhdestä ponista joka etsii ylläpitokotia. Ainoa ero jonka kuvista olen huomannut on koko. Se on niin söpö, siis se poni." äiti kertoo. Kysyin "kuka se poni on ja missä se poni asuu. "Se on entisen ystäväni poni. en tiedä miksi hän etsii sille ylläpitokotia kun onhan hänella oma talli." äiti kertoo. Sillä hetkellä näen kun äitini poskia pitkin valuu kyyneliä. Päätän olla kyselemättä enempää ja talutan Bee:n selkäännousu jakkaran viereen.
Hyppään jakkaralta Bee:n selkään ja äiti kysyy "tahdotkokäydä kanssani maastossa?" "Kenellä sinä menisit?" kysyin. "minä kävelen ja sinä voit ratsastaa" äiti kertoo "okei"
"Se ponin omistaja pitää vuokraustallia. Poni taas on ollut ratsastuskoululla jonne sisukas pikkuoni ei sovi" äiti kertoo "Minne poni sitten menee?" Kysyin "Sitä mietinkin, tahtoisitko sinä sen?" äiti ilmoittaa "Hä ai saisin ylläpitoponin." hämmennyin "ai luulin että tahdot mutta jos ei kelpaa niin ei sitten" äiti naurahtaa "tietnkin otan jos vain saan, mutta minne laittaisimme sen?"kysyin "Onko lehtiksessä vapaita tallipaikkoja?" äiti kysyi "Ei ja tuskin sieltä vapautuu. kysyin eilen ririltä ihan vain mielenkiinnosta." ilmoitin himan haikeana "eikö edes pihattopaikkoja?" äiti kysyi toiveikkaana. "pihattopaikoista en tiedä" kerroin
olimme kävelleet jo pitkän matkan ja saavuimme takaisin tallille. purimme yhdessä Been ja veimme sen tarhaan. tallilta pois peruttaminen kävi paljon nopeammibn mitä pihaan parkkeeraaminen.
Murtuneen jalan vuoksi en ole voinut pariin kuukauteen käydä tallilla, mutta nyt kun kipsi lähti on hyvä aika tulla morottelemaan tuttuja.
Heti tallille päästyäni menin moikkaamaan Bee:tä ja samalla huomasin että sillä on pieni side jalassa.
Menin talliin ja Zaida oli ensinmäisenä vastassa ihmattelemässä mitä mulle oli käynyt.
Zaida "Mitä sä oot mennyt tekemään?" Minea "kaaduin pyörällä kun olin tulossa tallille" Zaida "miks et siis oo käynyt tallilla?" Minea "äiti ei päästänyt kipsin kanssa mutta nyt kun kipsi lähti alan taas käymään tallilla. Zaida "aa, muista sit ilmoittautua halloweenkisoihin. Siellä voi varmaan taluttaa jos et vielä selkään pääse" Minea "okei"
Menin suoraan ilmoitustaululle katsomaan milloin kisat on, kun pääsen selkään vasta viikon päästä.
Onneksi ne on vasta kuun lopussa niin voin harjoitella...
... öö viikon???
Noh alan heti suunnitella asua!
Kaivoin Breezen loimista oranssin heijastinloimen ja aloin muokata sitä ilmastointiteipillä.
Zaida "joko aloit väsätä teidän asua" Minea " joo, en edes ole vielä ilmoittautunut😂"
Loimi oli ainoa asia minkä sain valmiiksi ennen kuin jalka tuli taas kipeäksi ja jouduin lähtemään kotiin.
Haikein mielin astelin talliin, tällä kertaa tosin vain toinen keppi kädessä. Adelie tuli heti kysymään haluaisinko mennä hänen ja muutaman muun kanssa ketälle höntsäilemään.
Mulle tuli tosiu kova kiire varustaa Bee ja sitten lähdettiin ratsastamaan. Aliksi käveltiin vierekkäin ja juteltiin tulevaisuuden hevossuunnitelmista. kaikilla muilla oli selkeät tavoitteet, mut mulla ei edes hoitoponia. Otettiin yhdessä perus racvit ja laukat. mutta sitten jotain tapahtui ja kaikki hevoset alkoi pomppimaan ja hyppimään. klik