Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
I'm coming up now, coming up now out of the blue Ensimmäinen hoitomerkintä||19.1.2018
Breeze seisoi kopissa ja minä istuin pelkääjän paikalla, molemmat matkalla Lehtovaaraan. Takakontti oli täynnä Been värikkäitä loimia, satulahuopia, harjoja ja kaikkea muuta krääsää. Takapenkillä oli taas satulat, suitset, lääkitykset, pintelit ja kaikki muut. Oli ihan hassua miten meikäläiselle oli edes kerääntynyt näin paljon tavaraa. Katsoin ruutua joka näytti live kuvaa kopissa olevasta tammasta, joka yllättävän rauhallisesti söi verkosta heinän korsia. Olisin olettanut sen puokkoilevan ympäriinsä kuin mikäkin pomppupallo. Se olisi enemmän Breezemäistä käytöstä.
Minua hermostutti vielä kaiken lisäksi. Breeze varmaan meistä olisi todennäköisemmin ollut näin jännittynyt, mutta ei, tällä kertaa se olin minä. Hiljaa purin kynsiäni joissa oli vielä jäljellä hieman mustaa kynsilakkaa. En normaalisti edes pure kynsiäni, mutta tänään oli suuri poikkeus.
"Frida, onks sulla kaikki okei?" Veljeni, Thomas aka Tommi, kysyi punaisen Alfa Romeon toiselta penkiltä ja katsahti minuun, ennen kuin käänsi katseensa takaisin tiehen. Taustalla pauhasi hiljaa Tommin tuttu amispoppi soittolista hänen suppareistaan hiljaisemmin kuin normaalisti.
"Hermostuttaa.. Mitä jos Breeze ei viihdykkään siellä tai worse mitä jos mää en viihdy siellä?" Kysäisin katsoen veljeni ruskeita kutreja ja suupielessä olevaa tupakkaa. "Ja lakkaa polttamasta autossa, ei tuolla niitä muijia saa.." Tokaisin vain Tommille. Tommi on juuri sellainen perus badboy, tummat hiukset ja tuima katse kokoajan. Sisäisesti Tommi on hyvä sydämminen veli, ainakin mulle.
"Kyllä te hyvin sovitte joukkoon. Bee kyllä tottuu uuteen talliin, siihen vaan saattaa mennä aikaa ja sun pitää tämä hevosenomistajana ymmärtää Frida." Sujuvasti Tommi väisti mainintani tupakasta ja kertoi ihan tosi faktoja. Breeze kyllä tottuisi talliin, mutta entä minä? En sitten yhtään osaa aloittaa keskusteluita, saati kysyä ketään seuraksi ratsastamaan. No, kyllä sitä yksinkin pärjää, ehkä..
Horisontissa häämötti talli. Se talli jolla tulisin viettämään pitkiä päiviä Breezen kanssa. Huokaisin syvään ja aloin katselemaan ympärilleni auton penkiltä. Pihalla käveli nainen laventelin sävyisten hiustensa kanssa, joista let me tell you olin kateellinen kun omani on vain yksi pehko, ja hänen perässään mies mustilla hiuksilla. Tarhassa isompaa hevosta yritti saada sisälle oranssi hiuksinen henkilö, en saanut oikein takaapäin selvää että kuka tämä oli. Kentällä ratsasti kaksi tyttöä, toinen blondeilla hiuksilla Eestinhevosella ja toinen pienellä shetlanninponilla.
"Frida, mun pitää mennä. Tuon nuo sun tavarat sisälle niin saat asetella ne ite paikoilleen." Katsoin Tommia paniikissa. Jättäisikö hän minut yksin tänne, aivan outoon paikkaan josta en tiedä yhtään ketään?!
"Mää lähden viemään noita tavaroita ja pyydän jotain tuleen auttaan sua." Tommi sanoi sammuttaessaan autonsa tallin pihaan. Nyökkäsin ja nielaisin. En todellakaan saisi Breezeä yksin ulos, joten apuvoimat olisivat aina tarpeen. Astuin autosta ulos ja hengitin kylmää ilmaa keuhkoihini.
Menin kopin luo ja aukaisin sivuoven. Bee katsoi minua ja alkoi kuopimaan paikoillaan hermostuneena. Huokaisin. Näin pitkään oli mennyt hyvin ja nyt tamma alkoi hermoilemaan? Vain minun tuuriani.
"Moi, sä oot ilmeisesti Frida?" Takaani joku sanoi. Käännyin häkeltyneenä katsomaan takanani olevaa naista, sitä samaa kenet aijemmin näin. Sama mies yhä myös roikkui hänen perässään.
"Um joo kyllä mä olen Frida.." sanoin hiljaa ja astuin ulos kopista. Nainen oli minua pitempi ja hän oli myös hyvin kaunis. Voi että kun itsekkin olisin yhtä kaunis, kelpaisi minulle, Mies oli minua varmaan kaksipäätä pitempi ja jouduin katsomaan selvästi ylöspäin nähdäkseni miltä hän näytti.
"Mä olen Nova, Lehtovaaran ratsastuksenopettaja ja omistan Muracon ja Lawinen, tän tallin kaksi Friisiläistä. Ja toi kuka roijaantuu mun perässä on Kookos ja se on Ashrikin omistaja." Nainen joka esitteli itsensä Novaksi sanoi. Nyökkäsin ja yritin hiukan hymyillä, mutta se näytti enemmänkin siltä että olisin vihainen. Jeez, en osaa edes hymyillä.
"Niin Um voisitteko auttaa mua ottaan Breezen pois kopista? Se yleensä heittäytyy vähän hankalaksi." Molemmat nyökkäsivät ja sovimme että he aukaisevat sillan kun minä taluttaisin Been ulos. Menin takaisin kopin sisään ja laitoin narun kiinni tamman päitsiin. Huokaisin samalla kun kuulin Novan ja Kookoksen avaavan sillan.
Lähdimme aluksi rauhassa peruuttamaan, kunnes olimme puolivälissä siltaa. Breeze päätti ottaa loikan taaksepäin ja sen jälkeen nousi pystyyn. Katsoin tammaa ja vetäisin narusta. Poni oli hetkessä maan kamaralla, mutta jatkoi raivokkaasti steppailua paikoillaan. Nova ja Kookos olivat laittaneet sillan kiinni ja nyt katsoivat minun ja rakkaan rauhallisen (huomatkaa sarkasmin määrä) Breezeni menoa.
"Pärjäätkö sää sen kanssa?" Kookos kysyi ja katsoi minua hiukan epäillen. Nyökkäsin vain ja pyysin heitä näyttämään missä olisi Been karsina. Seurasin heitä loikkiva tamma perässäni.
Heidän näytettyään karsinan laitoin Breezen käytävälle. Aloin ottamaan oransseja kuljetussuojia pois tamman jaloista. Tämä osoittautui hiukan hankalaksi, tamma nosteli jalkojaan koko ajan ja ei sitten halunnut tehdä yhteistyötä kanssani.
"Sinä olet ilmeisesti Frida?" Nostin pääni ponin jaloista. Edessäni oli oranssihiuksinen nainen, luultavasti hän oli tallinomistaja. Nousin ylös nopeammin kuin ikinä ja ojensin käteni kohteliaasti häntä kohti.
"Juu, Frida Hämäläinen. Ja hän on Breezeblocks, tutummin Breeeze." Sanoin antaen naiselle ujohkon hymyn. Minua hermostuttaa aina tilanteissa joissa on kyseessä jokin selvästi minua ylempi arvoisempi.
"Riri, tallinomistaja. Tervetuloa tänne Lehtovaaran Frida ja Breeze!" Nainen sanoi kätellen ja hymyillen leveästi. "Minä pyysin Eetua ja Zaidaa näyttämään sulle paikkoja joten niitten pitäisi tulla kohta, riippuu saako Eetu Rassen sisälle.." Viimeisen lauseen Riri mumisi hiljempaa, kuitenkin kuulin tämän. Ketkä ihmeet ovat Zaida ja Eetu? Nyökkäsin kuitenkin Rirille joka nyt katseli Beetä samalla kun käveli käytävän toiseen päähän. Otin vihdoin ja viimein kuljetussuojat pois Breezen jaloista. Tamma nosteli jalkojaan hermostuneesti, taas kerran. Ärähdin tammalle jolloin tämä alkoi käyttäytymään kuin mitään ei olisi käynyt.
Talliin tuli tyttö joka oli huomattavan paljon nuorempi kuin minä ja poika, about mun ikäinen. Molemmat tulivat heti luokseni. Kuinka hirveän paljon porukkaa täällä oikein on? Kokoajan joku jossakin. He esittelivät itsensä Zaidaksi ja Eetuksi. He olisivat ne ketkä näyttäisivät minulle tallin perusasiat ja minne voisin tunkea valtavan läjäni tavaroita.
"Onpa tää söpö hevonen! Onko se sun oma?" Zaida kysyi innoissaan samalla kun silitti tammaani turvasta.
"Joo, se on Breezeblocks, Breeze tai Bee lyhyesti." Sanoin ja pyöritin tamman pitkää harjaa sormissani. Molemmat alkoivat kyselemään Breezestä kaikenlaista. Tulisiko se tunneille, minkä tasoinen se on, kuinka vanha, kauan se on ollut mulla. Kaikkiin en edes tiennyt vastausta. Olin kyllä ajatellut jos suinkin Rirille käy, Breeze voisi mennä tunneilla niin paljon kuin sielu sietää.
"Frida, mä vein Been tavarat tuohon niin lähen nyt, soita ku tarviit kyytiä!" Tommi huusi käytävän päästä ja lähti pihalle.
"Poikaystävä?" Eetu kysyi ja nosteli minulle kulmakarvojaan vinkkaavasti.
"Ei nyt sentään, Thomas tai no Tommi on mun veli" sanoin katsoen Eetua joka hymyili minulle hyvin tyytyväisenä.
Kun olin saanut Breezen karsinaansa, alkoi Eetun ja Zaidan esittelykierros. Käytiin läpi varmaan joka ikinen nurkka tallissa tai ainakin melkein. Eetu kertoi hoitohevosestaan Rassesta ja Zaida höpisi poneista, olikohan Fosse ja Rimpu nimiltään?
Tunsin oloni vähän ulkopuoliseksi. Muut vaikuttivat että olivat selvästi tallilla jo kuukausia, kun taas minä saisin sen uusityttö leiman, taas. Huokaisin eiköhän tästä jotain tule. Ainakin ajan kanssa asiat paranee.
-Frida
Riri // Tervetuloa Been kanssa Lehtikseen! Toivon mukaan pääset myös mukaan porukoihin ja totut uuteen paikkaan: Breeze varmasti tykästyy uusiin heppakavereihin ja toivon mukaan myös uuteen kotikarsinaansa. Onneksesi kaikkia on suhteellisen helppo lähestyä ja hyvin todennäköisesti porukka itse hivuttautuu luoksesi tekemään tuttavuutta ennemmin tai myöhemmin. Ensimmäisestä merkinnästä saat 20 v€ kaappiisi!
Katsoin kuinka Breeze ravasi tarhassa pitkin askelin tarhakaverinsa Danab kanssa. Tamma näytti olevan elementissään ja esitteli selvästi porukalle miten hieno hevonen muka on. Kyseenalaistin tammaa niin paljon. Miksi ei voi ikinä mennä näin kun minä olen selässä?! Huokaisin. Miten tuon onnellisen tamman raaskisi ottaa pois tarhasta?
"Moi Frida!" Kuului takaani huuto. Katsoin taakseni ja näin Zaidan ja kaksi tyttöä joita en tuntenut. Breezekin kääntyi katsomaan tulijoita mielenkiinnolla ja lopetti jopa ravaamisen. Tamma hirnahti uusille ihmisille silmät kiiluen onnesta.
"Moi?" Sanoin hiukan epävarmasti.
"Ajattelin et voisin esitellä sua vähän porukalle täällä niin tuntisit olosi kodikkaammaksi!" Zaida sanoi virnuillen. Katsoin häntä hieman epäilevästi, mutta kuitenkin vain nyökkäsin.
"Mukava tavata Frida, mä olen Merru ja hoidan Hippua." Nainen hymyili suloisesti. Merru vaikutti hiukan sellaiselta mom friend tyyppiseltä ihmiseltä, sellaiselta kuka varmasti huolehtisi että kaikilla on kaikki hyvin. Sen tyyliset ihmiset ovat omalla tavallaan ihania.
"Mä oon Veronica! Ja hoidan Sotilasta!" Äänekkäämpi blondi intoili leveä hymy kasvoillaan. Veronica vaikutti todella innokkaalta ja positiiviselta elämästä ja olen kyllä hyvin kateellinen tälle. Kunpa itsekin osaisi olla noin pirteä, ei vain itsellä riitä energia siihen.
"Mukava tavata teidät molemmat." Sanoin katsahtaen Breezeen. "Mä oon siis Frida ja toi on Breeze tai Bee, ihan miten sitä haluaa kutsua." Sanoin osoittaen tammaani jonka oranssi loimi erottui hyvin.
"Voi ei kuinka söpö Bee on!" Veronica hihkui. Merru nyökkäsi ajatellen samaa ilmeisesti Veronican kanssa. Pyysin Zaidaa ja muita katsomaan ettei Dana tule ulos kun otan Breezen sisälle. Tamma loppujen lopuksi tuli vauhdilla ja alkoi nousemaan pystyyn hermostuneena.
"Onko se aina noin hermo? Tuleeko se kans tunneille?" Kysyi takaani matalampi ääni, jonka tunnistin Eetuksi. Katsoin Eetua ylöspäin ja räpsyttelin silmiäni hämmentyneenä.
"Breezekö?" Hämmentyneenä katsoin poikaa pomppiva tamma narun päässä.
"No eikun sinä, tottakai Breeze!" Eetu sanoi virnistäen. Naurahdin tälle ja peitin suuni kädelläni nopeampaa kuin kukaan varmaan ikinä. Tunsin kuinka poskeni muuttuivat punaiseksi häpeästä kun katsoin Brezeen päin. Tamma seisoi kerrankin rauhassa ja jäi katsomaan tilannetta mielenkiinnolla.
"Frida.." Eetu aloitti ja oli hetken vaarallisen hiljaa. Sitten poika tarrautui minuun kiinni halaten minua. "Sulla on sika söpö nauru!" Poika hihkui. Naamani oli aika varmasti punaisemmillaan juuri nyt. Piilotin naamani syvälle Eetun takkiin häpeästä. Sivu silmällä näin kuinka tytöt katsoivat Eetun käytöstä huvittuneena.
"Eetu jätä raukka tyttö rauhaan!" Nova, tämä tyttö ihanilla hiuksilla huikkasi pojalle. Eetu päästi irti ja virnisti alas minulle. Näytin kieltä Eetulle kun tämä lähti kipittämään Novan perään joka sanoi jotain ja löi Eetua takaraivoon. Naurahdin tälle ja kävelin talliin sisälle Breeze raahautuen perässäni.
Ehkä tähän porukkaan tottuu ja siitä alkaa tykkäämään.
Käytiin vielä veljen kanssa ottamassa kuvia Breezestä joka poseerasi meille tyytyvästi, kerrankin sai olla ylpeä siitä.
Riri // Jos ei muuta, niin ainakin toivoa voi aina elätellä, ettei porukka syö hengiltä! Oli jälleen kiva lukea sun hoitomerkintää. Porukka näyttää tyrkyttävän tuota tutustumisintoaan riittämiin asti, joten toivottavasti se ei sentään totaalisesti uuvuta! Kuvakin oli kerrassaan ihana sitä jo aiemmin ihastelleenani! Saat 20 v€
Breeze on semmoinen tamma, että opin rakastamaan sitä pikkuhiljaa. Se ei ole ikinä ollut rakkautta ensisilmäyksellä, enemminkin päin vastoin. Opin pitämään siitä hiljalleen ja rakastamaankin sitä oppii. Breeze oli tosiaan myös rokotettu joten liikuttaminen jää rennoksi lähi päivinä ja Kookos antoi hyviä neuvoja miten jatkaa tamman kanssa niin, että molemmat osattaisiin olla ihan rauhassa.
Kyllä tämä tamma on minulle se yksi ja oikea.
Riri // Breeze on kyllä erittäin hienon näköinen, etenkin tuo harja... <3 Kaunis kuva, jolle punainen tausta sopii paremmin kuin vain hyvin. Hevonenkin näyttää tosi onnelliselta, mikä on tietenkin tärkeää! Saat 15 v€
Vaikka viikonlopun tulokset eivät osaltanne olleet parhaat mahdolliset, näytti meno ainakin hyvältä etenkin esteillä! Allukin hääräämässä kuvassa taustalla
Emilia&Breeze 3.2 Nousin äitin autosta hieman vastahakoisesti. Minua jännitti. Onkohan talliporukka ystävällistä? Joudunko olemaan yksin? Minkä lainen Bee on? Polveni tärisivät, kun kävelin kohti tallin ovea. Avasin oven. Vastaan tuli hevosen ja heinän tuoksu. Astuin talliin ja katsoin toivottomasti tallia. "Hei, minä olen Riri, tämän tallin omistaja". "Hei, olen Emilia, Been uusi hoitaja. "Jaahas, näytän sinulle ensin paikkoja" Riri sanoi. Riri vei minut ensin katsomaan varustehuonetta ja sen jälkeen myös muutamaa muutakin huonetta. Kävimme myös katsomassa maneesia, kenttää ja Been tarhaa. "Mennääs nyt katsomaan hevosia" Riri sanoi. "Selvä" vastasin. Riri näytti minulle monta hevosta. Viimmeisenä hän esitteli Been. "Tässä on Bee" Riri sanoi ja rapsutti tamman kaulaa. "Voi, se on super nätti" huokaisin. Annoin Been haistaa kättäni, sen turpakarvat kutittivat. Riri näytti minulle, mistä löytäisin Been harjat. "Voit nyt harjata Been. Se saattaa olla vähän levoton, mutta ei tee mitään pahaa" Riri sanoi. "Selvä" vastasin ja avasin Been karsinan oven. "Tule vain nykäisemään hihasta, niin tulen auttamaan". Riri katosi varustehuoneeseen. Aloitin laittamalla Been kiinni vetosolmulla. Bee steppasi hieman hermostuneena, mutta en antanut sen haitata. Harjasin Been ensin kumisuoalla ja sen jälkeen pölyharjalla. Putsasin kaviot ja selvitin muhkeat jouhet. Tällä välin Bee oli rauhoittunut ja seisoi paikallaan. Harjasin vielä Been pään pehmeällä harjalla. Rapsuttelin ja taputtelin vielä vähän aikaa Beetä. Päätin lähteä kotiin. "Hei hei" huikkasin Rirille. "Heippa, kiva, kun kävit" Riri vastasi. Kaikki ennakkoluulot olivat olleet turhia. Koska matka kotiin on lyhyt, päätin kävellä kotiin.
Riri // Tervetuloa Lehtikseen Been hoitajaksi - kyseessä onkin varsin hurmaava hevonen, vaikka ei kovin kauan olekaan vielä tallissa majaillut. Onnentyttö olet sen hoitajaksi päästyäsi! Hienoa, että teilläkin klikkasi kivasti Been kanssa ja ennakkoluulosi olivat lopulta kuitenkin olleet turhia. Etköhän vielä muutaman kerran jälkeen saa ystäviäkin muista tallilaisista ja silloin se ilo vasta alkaakin! Kannattaa myös ehdottomasti käydä juttelemassa hieman ujon Fridan kanssa, joka Been siis omistaa. Häneltä saat varmasti hyviä vinkkejä hevosen hoitamiseen jatkossa! Seuraavissa tarinoissa vihjaan kokeilemaan rohkeasti kappalejakojen käyttämistä. Helpottaa kaikkien lukuelämystä. Tarinasta saat 15 v€
29.2.2018-2.2.2018 - viikko meidän kanssa Maanantai
Breezelle löytyi hoitaja, Emilia. Itseni elämää helpotti todella paljon tietää, että on joku johon turvautua jos tulen itse sairaaksi tai en tammaa voi liikuttaa. Itse en ollut Emiliaa tavannut, mutta Ririn puheista kuullen vaikutti ihan tomeralta tytöltä. Toivottavasti jaksaisi tamman kanssa kauankin.
Tänään Been juoksuttaisin. Se kaipaa vähän kevyempää liikuntaa sunnuntain rankemman koulutreenin jälkeeen. Kävelen sisälle talliin ja minua tervehtii sama aikalailla tuttu porukka: Eetu, Veronica, Jenni, Kookos ja Riri. Moikkaan heitä myös ja lähden hakemaan Breezen riimunnarua.
"Mitkäs suunnitelmat tänään?" Eetu, joka oli pikakävellyt viereeni, kysäisi. Katsahdan miehen alkua joka on helposti minua päätä pidempi.
"Breeze pitäisi juoksuttaa ja karsina siivottava, aattelin kans venytellä sen hyväksi." Totean samalla ottaen riimun ja lähtien kohti tarhoja. Breeze seisoi Danan kanssa sen oranssi loimi päällä. Tamma katsoo minua jo kaukaa. Portille päästyäni Dana lähti tyytyväisenä kävelemään kohti minua. Breeze katsoo hämmentyneenä vuonohevosen perään. Sen jälkeen tamma lähti kuin NATO ohjus toiseen päähän tarhaa toisen raukan perään. Dana häkeltyi ja väisti pois alta paniikissa. Breeze tyytyväisenä hidastaa ja kävelee minun luo kun katson tammaa hiukan järkyttyneenä. Jaahas. Näin sitten tänään.
Tiistai
Tänään oli aika ratsastaa. Nova oli lupaillut tulla vähän antaa mulle ja Beelle neuvoja, hiukan tukea meidän ratsastukseen. Tamma steppaili käytävällä samalla kun laitoin tämän vaaleanviolettia huopaa selkään romaanin kera. Ei mitenkään erityisen rauhalliselta vaikuta. Varusteet kuitenkin päälle saatiin.
Nyt seison maneesin keskellä Been kanssa, yrittämässä kiristää vyötä. Tamma on selvästi lihonut sen jälkeen kun muutimme tänne. Kuka hitto sille antaa näin paljon heinää? Otin happea ja kiristin vyön kireälle. Laitoin jalustimet seitsemänteen reikään, samaan kuin aina ennenkin. Hain jakkaran ja kipusin sen kanssa selkään.
Heti Nova neuvoi minua ottamaan tiukemman ohjastuntuman ja alkaa saamaan tammaa kuulolle. Breeze kuitenkin nakkeli päätään mihin Nova käski rauhoittaa kädet. Kuulemma ne menee ylös alas kuin jonkinlainen jousi. Sen jälkeen me tehtiin ihan perus taivutteluita ja väistöjä. Oltiin kuulemma Novan mielestä hiukan kehitytty mikä sai mut ja luultavasti Been hyvälle päälle.
Ratsastuksen jälkeen tamma sai päälleen talliloimen ja heinää. Jäi tyytyväisenä linimentit jalassa seisomaan karsinaan kun lähdin. Näin sitten tänään.
Keskiviikko
Tänään Zaida pyysi saada testata Breezeä. Suostuin heti, kuitenkin varoitin tammani typerästä käytöksestä. Tai siis että ei sitten säikähdä jos se alkaa pelleilemään. Itse katsoin maneesin reunalta ja annoin hieman neuvoja. Tyttö pärjäsi yllättävän hyvin tamman kanssa. Ehkä olisi saanut olla hiukan reippaampaa heidän meno, mutta hyvin heillä meni. Zaida kuulemma tykkäsi Been laukasta paljon. Se on kyllä yksi keinutuoli. Samalla kun Zaida hoisi Beeltä varusteita pois, siivosin minä karsinaa. Tarkasti keräsin joka ikisen kikkareen. Olen ehkä hiukan perfektionisti. Heh.
”Hei kiitos Zaida, että ratsastit Breezen!” Huikkasin tytölle joka oli juuri lähdössä. Tyttö vain sanoi ettei mitään huolia, voisi kuulemma toistekkin. Laitoin tallifleecen tammalle päälle ja päästin sen karsinaan. Tamma tyytyväisenä alkoi syömään heiniään. Näin sitten tänään.
Torstai
Breezen kävi Emilia hoitamassa, sain itse pitää vapaapäivän. Siivosin kaappeja kotona, pitäisi saada kohta tilaa tuoda toppaloimet kodin puolelle. Samalla löytyi vanhoja ruusukkeita joista tuli mieleen hyviä muistoja. Voi niitä aikoja. Emilialta tuli illalla viesti, että Beellä kaikki hyvin ja koni hoidettu. Näin sitten tänään.
Perjantai Tänään oli tammalla vapaapäivä. Kävin kuitenkin siivoamassa karsinan ja tervehtimässä itse hevosta. Jäin myös suustani kiinni tallituvassa Eetun, Kookoksen, Zaidan ja Jennin kanssa.
”Hei sitten kun mun käsi paranee saanko koeajaa sun ponias?” Eetu kysyi intoillen. Se oli aijemmin kertonut Winstonista, sen entisestä Haflinger ruunasta. Kuulemma kun näki Been tuli mieleen hyviä muistoja.
”Juu tottakai! Se on vaan vähän jäärä, näin varoituksen sanana..” sanoin virnistäen hiukan. Eetu innoissaan hyppäsi päälleni sohvalle minua halaten. Auts, Eetu ei ole kevyin keiju valtakunnassaan.
”Eetu, POIS MUN PÄÄLTÄ MÄ TUKEHDUN!” Kiljaisin kun miehen kloppi ei tehnyt elettäkään liikkuakseen. Poika nauroi ottaen minut syliinsä makoilemaan. Huoh, onneksi tähän on jo tottunut.
Jenni katsoi tätä hiukan huonolla silmällä. Miksi? Sitä minä en tiedä. Eetu on kuin se hellyyttä kaipaava veli mitä mä aina halusin. On mulla sisko, mutta hän ei asu enään kotona ja on aika perseestä. Onneksi on olemassa Eetu, meidän tallin oma special tallityttö. Näin sitten tänään.
Riri // Vitsit miten kiva muoto kertoa kuulumiset koko viikolta! Kerkesin kanssa hihkumaan chatin puolella jo siitä, miten innoissani olen, että merkinnöistä haistaa jo alkavaa draamaa... Tätä oonkin odottanut jo parin kuukauden ajan kuin kuuta nousevaa - iso kiitos siitä teille! Kiva, että Been kanssa on viikko mennyt ihan mukavasti. Emiliakin vaikuttaa sellaiselta hoitajalta, jolla klikkasi Been kanssa aika hyvin heti alkuunsa. Hyvin mielin voit jättää hevosesi hoitajankin huomaan. Saat merkinnästä nyt 25 v€ itsellesi!
"Jaahas voisin tänään käydä Breezeä moikkaamassa" ajattelin ja katsoin samalla kelloa.
Pakkasin tavarani nopeasti ja lähdin kohti tallia. Ilma oli erittäin kylmä "Onneksi laitoin paljon vaatteita ja tallillekkaan ei ole pitkä matka" ajattelin. (saavuin tallille)
Näin Breezen tarhaamassa Danan kanssa. Breeze oli aivan tarhan peränurkassa sekä Bee oli piehtaroinut jossain liassa."Huh huh, sinun puunaamisessa menee koko päivä" huokaisin tammalle ja lähdin kävelemään sisälle talliin.
Moikkasin Ririä ja lähdin viemään tavaroita kaappiini.
Lähdin etsimään Breezen riimunnarua ja löysinkin sen nopeasti. Se oli koukussa Breezen karsinan ovessa. Lähdin hakemaan tammaa sisälle.
Dana odotteli portilla. "Et sitten yhtään viittis tulla tänne päin" sanoin peränurkassa oleskelevalle Breezelle. Ei auta, pakko mennä hakemaan Breeze.
"Väistyppäs siitä sanoin Danalle", joka ei suostunut väistymään portilta. Läpsäisin Danan takapuolta kevyesti ja se väisti. "Noniin hyvä" sanoin hevosille.
Sain Breezen pujotettua aidan raosta helposti. Suljin portin huolella ja lähdin Been kanssa kohti tallia.
Breeze käveli kiltisti vierelläni. Rapsuttelin Breezen kaulaa samalla, kun talutin sitä talliin.
Kävelin Breezen kanssa kohti sen karsinaa. Karsinassa laitoin Breezen taas kiinni vetosolmulla.
"Hei" sanoi joku takanani hiljaa. Säikähdin ääntä hieman. "Moi" sanoin takaisin.
"Minä olen Breezen omistaja Frida" nuori nainen esitteli itsensä. "Mä oon Emilia, Breezen hoitaja" sanoin ja kättelin naista nihkeästi.
Minusta tuntui hieman varkaalta, kun harjasin tammaa ja Frida katseli käytävällä.
Pian Fridakin astui karsinaan ja rentouduin vähän. Breeze haisteli Fridaa ystävällisesti.
"Haluatko varustaa Breezen minua varten" Frida kysyi minulta. "Joo voin mä" vastasin. Frida jäi tammansa luokse, kun lähdin hakemaan Breezen varusteita.
Laitoin Breezelle ensin satulan selkään. Kiristin satulavyötä vain vähän, yksi reikä kerrallaan.
Siirryin Breezen pään viereen, laitoin riimun kaulalle ja laitoin suitset päähän.
Laitoin suitsien soljet kiinni.
"Kiitos paljon" Frida sanoi ja hymyili minulle arasti. "Eipä mitään" vastasin ja hymyilin itsekkin hieman.
Frida lähti Breezen kanssa kohti maneesia.
"Mä lähden nyt kotiin, moikka" huikkasin Rirille. "Moi moi" kuului Ririn vastaus.
Riri // Kiva, että kävit jälleen hoitamassa - tai ainakin moikkaamassa - Beetä ja tapasit kanssa kasvotusten Fridan! Voi olla, että teilläkin klikkaa jossakin vaiheessa, jos Breeze olisi ainakin yhdistävä tekijä Tälläiset lyhyetkin moikkailut ovat alkutaipaleella ehdottoman tärkeitä! On hienoa, että olet malttanut pysyä ns. jalat maassa, etkä ole heti pompannut uuden hoitoheppasi selkään. Tällä menolla välillenne tulee varmasti ihailtava suhde! Saat 15 v€
Olin juuri palannut liikuttamasta Mindyn ja vienyt tammani myös takaisin tarhaan.
"Noniin nyt olisi sen Breezen vuoro" mietin. Otin Breezen riimunnarun ja lähdin hakemaan tammaa tarhasta.
Ilta oli jo pitkällä ja ulkona oli pimeää ja pöllökin huhuili jo.
Saavuin Breezen ja Danan tarhalle. Breeze oli odottelemassa sisälle pääsyä portilla.
Sain Breezen helposti portista ulos. Dana vaikutti vähän levottomalta. "Ei hätää, Mindy tarhaa tuossa ihan lähellä" sanoin vuonohevoselle ja vilkaisin tammaani päin.
Breezellä oli kiire sisälle ja jouduin välillä pysäyttämään sen.
Laitoin Breezen kiinni karsinaansa, niinkuin aina. Hain harjat ja aloitin harjaamisen.
Pian Frida tuli luoksemme. "Moikka" hän sanoi minulle. "Moi" vastasin.
"Olin juuri tulossa hakemaan Breezeä sisälle, mutta käyhän se näinkin" Frida jatkoi.
"Mitäs aiot tänään Breezen kanssa tehdä" Frida kysyi. "Ajattelin mennä kävelyttämään sitä maneesiin" vastasin. "Selvä homma" Frida sanoi
Pian paikalle tuli myös minulle vieras tyttö. Hän katsoi minua. Tulin Breezen karsinan ovelle ja esittäydyin. "Moi, minä olen Mindyn omistaja tämän Breezen hoitaja Emilia". "Moi vaan, minä olen myös hoitaja, Veronica" tyttö sanoi.
Jatkoin Breezen sukimista. Frida ja Veronica juttelivat käytävällä.
Laitoin riimunnarun kiinni Brezen riimuun ja vedin hanskat käteen.
"Käviskö, jos sinä taluttaisit Breezeä ja minä ottaisin narun päähän ton Mindyn" Frida kysyi. "Joo toki" vastasin.
Frida otti käsiinsä Mindyn pinkin riimunnarun. Talutin Breezen pihalle ja lähdimme kohti Mindyn tarhaa.
Frida katsoi kimoa poniani. "Onpas aika söpö" hän sanoi ja rapsutti tamman otsaa.
Lähdimme nelistään kohti maneesia.
Kävelytimme hevosia vain vajaan puolituntia. Siinä aikana kerkisin tutustua Fridaankin hyvin.
"Otetaanko Mindykin samalla sisälle" Frida kysyi, kun lähdimme maneesista. "Otetaan vaan" vastasin.
Talutin Breezen karsinaansa. Suin Breezen vielä kevyesti pölyharjalla.
Sanoin heipat Veronicalle, Rirille ja Fridalle.
Riri // Kiva Emilia että alat tutustumaan myös muihin tallilaisiin hiljalleen! Fridan kanssa teillä näyttää natsaavan myös kivasti, mikä on hyvä juttu. Fridankin jättää varmasti mukavan ja luotettavan hoitajan huomaan Been aina kun tarve on. Nakkaan sulle tästä kanssa 10 v€ lisää
Here comes the love anxiety, it's gonna grab a hold of me
Viides hoitomerkintä||9.2.2018
Mä en tiennyt mikä mua ahdisti enemmän: se että saan tuomitsevia katseita kun juttelen Eetulle vai että kaikki uudet ajattelee että olen sosiaalinen ja pirteä auringonsäde. Katseet tuli aika varmasti Jenniltä. En tiedä oonko tehnyt jotain väärin sitä kohtaan, mutta ainakin katseiden perusteella vaikuttaa kuin olisin pilannut tyttö raukan elämän. Parisen kertaa ollaan oltu Been kanssa edessä ja ollaan saatu Jenniltä vastakaikuna hiukan kiihkeä vastaus.
Se ei vaan ilmeisesti pidä musta. Yritin puhua eetulle asiasta ja se vaan totesi, että mä kuvittelen vaan kaiken. Voiko se tosiaan olla niin?
Kuitenkin Breezen kanssa menee hyvin. Tamma alkaa olemaan pikkuhiljaa taas ihanan rento tapaus, Emilia tervehti mua ja käy usein, tamma ei ole yhtä paha tynnyri kuin Cassu... lista jatkuu pitkästi. Nää oli niitä hetkiä mitkä tekee minut onnelliseksi ja nauttimaan talleilusta. Pienet asiat tekee onnelliseksi.
Tallilla ei ollut paljon ketään tänään. Tämä on jotenkin hiukan shokeeraavaa, oli vain Jenni, Eetu ja Kookos. Ja no tottakai oli Riri, mutta nainen tuntuu aina olevan tosi kiireinen, harvoin keretään jutella mistään. Aattelin hiljaisuuden takia mennä ilman mitään Beellä maneessissa. Tehtiin vanhalla tallilla tätä useinkin.
Huomasin sivu silmällä Eetun ja yllätys yllätys Jennin saapuvan maneesiin. Jenni ja Eetu ihan vain katsomon puolelle menivät katsomaan kun ratsastin. Ja oh dear god kun mua alkoi ahdistamaan. Hengitin syvään ja jatkoin ratsastamista. Yritän vain kuvitella että heitä ei ole siellä, ehkä se helpottaa.
Spoiler Alert! Se ei auttanut. Kun nostin laukkaa ja Breeze vähän heitti takapäätään. Istuntani horjahti ja olin lähellä että meinasin tippua. Ja sitten sieltä kuului ääni. Katsomosta kuului hihitystä, eikä se sitten varmasti ollut Eetu. En tiedä nauroiko Jenni minulle, mutta siltä ainakin vaikutti.
Tämän jälkeen lähdinkin maneesista tammani kanssa aika lujaa ulos. Ovet paukkuivat ja tunsin kyyneleiden tulevan silmäkulmiin. Breeze hiljaa hörisi kun annoin kyynelten valua kun laitoin tamman käytävälle. Minua ärsytti tai suoraan sanottuna vitutti. Olen ihminen jolla menee helposti tunteisiin ja otan helposti itseeni. Kiihdyn helposti ja helposti myös alan itkemään.
"Hei Frida, onko kaikki hyvin?" Takaani kuului Kookoksen ääni. Pyyhkäisin silmiäni ja katsahdin mieheen. Silmistäni näki viime yön väsymyksen, kuulin kuinka Tommi tappeli äidin kanssa koko illan. Joten en nukkunut paljoa yhtään. Ne olivat myös punaiset ja yhäkin vuosivat aikaisemmista tapahtumista.
"Um en mä ees tiiä.. ylireagoin vaan taas.." sanoin hiljaa. Miehen alku kuitenkin kuuli minut ja katsoi minua hiukan hätiköiden. Raukka ei tuntunut tietävän mitä tehdä. Loppujen lopuksi Kookos halasi minua samalla kun kirosin kuin pahinkin teini oloani. Mitä tästä edes oikein tulee?
Riri // Toivottavasti paha olo ottaa helpottaakseen! Talliporukasta löytyy myös onneksi monia sellaisia ihmisiä, joiden kanssa tulet varmasti hyvin toimeen, jos yhden kanssa ei ihan kemiat kohtaa. Sellaista se on! Ihanan kuvan olit piirtänyt kuvitukseksi, tosi hieno! Nakkaan sulle 25 v€
"Mihin hemmettiin olet menossa kuudelta illalla" äiti raivosi. "No tallille tietty" vastasin. Äitilläni oli ollut selvästi rankka työpäivä ja ymmärsin häntä yllättävän hyvin. "Kuules neiti, jos haluat päästä peruskoulun loppuun asti, niin suosittelen lukemaan kokeisiin" äiti jatkoi. "Mä luen niin hyvin, kun pystyn. Muutenkin mun huonoin numero on tänä lukuvuonna 7-" täräytin tyynisti. "Koitat sitten myös lukea siihen matikan kokeeseen" äiti keksi vastata. "Aha" vastasin lyhyesti ja lähdin tallille.
"Perhanan ysi-luokka" kirosin matkalla. "Mää en kyllä lukioon mene" tuskailin. Olimme puhuneeet tämän asian läpi jo miljoona kertaa. Äiti välttämättä haluaa, että menen lukioon. No, mutta mä en halua sinne, olin kiljunut monesti.
Frida oli ilmeisesti tallilla, sillä Breeze ei ollut tarhassaan. Kävin katsomassa tallistakin, mutta en nähnyt Fridaa tai Breezeä. Tottakai he ovat maneesissa, oivalsin.
Ja siellähän Frida tappeli tammansa kanssa. Huomatessaan minut Frida huikkasi tervehdyksen. Tervehdin takaisin. Frida laski Breezen käyntiin. "Ihan kamala tää hevonen tänään" Frida valitti. "Voikun olisi joku joka lähtisi maastoon mukaan" Frida jatkoi. "Mä voin ottaa Mindyn narun päähän, jos mennään sellaisella kokoonpanolla" ehdotin. "Juu, todellaki" Frida innostui.
Hain Mindyn riimunnarun ja heijastavan loimen, varmuuden vuoksi. Puin itsekkin heijastin liivin ylleni. Frida kävi hakemassa itsekkin heijastimia ja otsalampun. Mindy odotti portilla. "Miten pitkiä maastoja täällä on" kysyin. "En oo ihan varma, voitaisiin mennä toi kilsan lenkki" Frida ehdotti. "Juu käy" vastasin.
Mindy vaikutti tyytyväiseltä päästyään vaihteeksi maastoon. Breezekin katsoi korvat hörössä eteenpäin. Mindy oli aina ollut vähän säikky maastossa. "Me ravataan Breezen kanssa vähän" Frida sanoi pian. "Joo, mä juoksen Mindyn rinnalla" vastasin.
Ravasimme tai siis minä jouksin noin 500 metriä. "Käännytään takaisin" Frida päätti. "Joo todellakin käy" vastasin väsyneesti. Kotiin päin kävelimme rauhassa. Mindy säikähti yhtäkkiä jotain mörköä puskassa ja hyppäsi sivulle. Breeze väisti Mindyä. Mindy hyppäsi pystyyn. "Nonniin rauhoitutaas sitten" sanoin tammalleni. Jatkoimme matkaa asiaa sen kummemmin ajattelematta.
Tallipihassa Frida hyppäsi alas Breezen selästä. "Olipa mukavaa päästä vähän virkistäytymään" Frida oli yhtähymyä. "Joo, pakko myöntää oli kyllä kivaa" myönsin. Rapsutin tammani kylkeä.
Talutin Mindyn omaan karsinaansa. Harjasin tammani. Mindyn oikean etujalan sisäpuolella oli jonkin verran verta. Kysyin Fridalta, oliko Kookos vielä tallilla. "Juu on se, just meni rehuhuoneeseen" Frida vastasi.
Lähdin katsomaan, oliko hän rehuhuoneessa. Siellä hän oli tekemässä hevoselleensa roukaa. "Hei tota, mun nimi on Emilia ja mun ponilla on jonkin verran verta oikeassa etujalassa" sain sanotuksi. "Jaahas, tulen ihan kohta katsomaan sitä jalkaa" Kookos sanoi
Odottelin Mindyn karsinan ulkopuolella. Olin luvannut Fridalle, että harjaisin Breezen. Pian Kookos saapui luokseni. Avasin karsinan oven. "Otetaan se tohon käytävälle" Kookos sanoi. "Joo" inahdin.
Kookos tutki tammani jalan huolella. "Joo, no ei siinä mitään vakavempaa ole, mutta kyllä se vähän tota jalkaa ontuu. Muutama päivä lomaa, niin kyllä se siitä" Kookos sanoi. Kiitin miestä ja talutin hevoseni karsinaan. Rasvasin tamman haavan houlella helosanilla. Sitten lähdin Been luokse.
Breeze katsoi minua kyllästyneenä. Ihan kuin tamma olisi kysynyt "Mikä kesti". Rapsutin Breezeä hetken aikaa. Otin pölyharjan ja harjasin hevosen kevyesti. Breeze tuntui nauttivan harjaamisesta. Ja ilmeisesti tamma oli aika väsynyt, sillä seisoi kiltisti paikallaan.
Tarkistin vielä, ettei Breezen jaloissa ollut haavoja tai nestettä. Vein Breezen harjapakin paikoilleen. Lähdin tarpomaan kohti kotia. Ilta oli jo hämartynyt. Tiesin, että äitini suuttuisi, kun en tullut aikaisemmin kotiin, mutta en vaan yksinkertaisesti välittäisi siitä.
Riri // Kiva että näytätte olevanne Fridan kanssa hyvää pataa keskenänne Saatte heppojenne kanssa varmasti kivoja juttuja aikaiseksi. Onneksi Mindylläkään ei tainnut olla mitään sen vakavampaa, pieniä hevosenomistajan vastoinkäymisiä vain! Kiva tarina lukea taas, saat 15 v€
25.2.2018 - Ilman reenaamista et voi nähdä tuloksia.
Omistan onnekseni hyvät hermot. Jos en omistaisi, minun ja Been reenauksesta ei tulisi mitään. Oltaisiin molemmat yhdenlaisia makkaroita jotka vaan valuisi kenttää pitkin eteenpäin. Tai no sellaisia me olimme aluksi, ennenkuin päätin ryhdistäytyä ja alkaa tosi toimiin. Nytkin kentällä painoimme menemään erilaisia koulukuvioita. Ei todellakaan oltu mitään edustavimpia mitä löytyy, mutta käytetään meistä ja meidän kunnosta aina 99%.
Breeze on kotiutunut todella hyvin. Minä todella pelkäsin ettei tamma sovi joukkoon ja joutuu kärsimään minun huonoista päätöksistä. Mutta ei, tämä sopeutui hyvin vaikka välillä yhä hyppii seinille. Minä taas olen omalla tavallani kotiutunut. Mä selviän tallilla olosta, mutta en minä siitä aina nautikkaan. Joskus oon lähettänyt Emilialle viestiä ja anonut että tämä kävisi tammani hoitamassa puolestani.
Mä en oikein tiedä mikä mulla on. Ahdistus? Pelko? Who even knows?
Riri // Olipas kiva kuulla kuulumisianne kerrassaan ihanan kuvan kera! Oot kyllä ahkera rustailemaan näitä kuvia tarinoidesi yhteyteen ja se on kiva juttu. Aina sitä tallilla ei kaikki viihdy, mutta toivon mukaan helpottaa ja löydät syyn, mikä oikein mättää. Tsemppiä! 20 v€
Emilia&Breeze 10.3 "Ja taas myöhässä." Huokailin. Olin luvannut Fridalle, että tulisin tallille viideltä. Ei auttanut muu kuin juosta. Satoi vettä. Ratsastushousut liimautuivat inhottavasti jalkaa vasten ja takkikin kastui.
Pihalla näkyi erivärisiin loimiin puettuja hevosia. Breezeä ei näkynyt Danan kanssa tarhailemassa. Frida oli varmaan jo vienyt tammansa sisälle.
Kävelin taukotupaan. Väkeä ei ollut paljoa. Frida jutteli Merrun kanssa jotain ja Jenni katseli ympärilleen muki kädessään. Veronica puolestaan räpläsi tuttuun tapaansa kännykkää. Huikkasin moikat ja istahdin sohvalle Veronican viereen.
Pian ovesta pelmahti sisälle Maisa ja Zaida. He istahtivat sohvalle ja alkoivat keskustelemaan koulusta. "Kuka hullu voi puhua koulusta tallilla" mietin. Samassa Veronica nosti päätänsä ja alkoi kuuntelemaan keskustelua. Pian hän pyöräytti silmiään ja jatkoi puhelimen räpläystä. "Emilia, eiköhän mennä ratsastamaan se koni?" Frida kysyi. "Juu, mennään." Sanoin ja nousin ylös sohvalta
Kävelimme Fridan kanssa Breezen karsinalle ja aloimme harjaamaan sitä. Breeze tuttuun tapaan poukkoili vähän minne sattuu. Siinä sai oikein kunnnolla varoa, ettei varpaat jäänyt hevosen kavion alle. Frida näytti olevan kyllästynyt tammansa poukkoiluun.
"Mä käyn hakemassa Breezen varusteet." Sanoin. Frida nyökkäsi. Breezen varusteet olivat Ruusan varusteiden vieressä. Otin varusteet ja suojat mukaani ja lähdin takaisin karsinalle. Frida oli ilmeisesti saanut Breezen harjattua sillä jutteli Kookoksen kanssa. "Joo, me ollaan tässä Emilian kanssa menossa ratsastamaan." Kuulin Fridan sanovan. Kookos nyökytteli ja lähti pois paikalta.
Otin satulan ja laitoin sen sään päälle. Siitä liutin satulan oikealle kohdalle ja laskin satulavyön varovasti. Sitten kiristin satulavyötä. Frida laittoi jo suitsia. Menin käytävälle laittamaan omat kamani päälle. Turvaliiviä en jaksanut etsiä.
Kävelimme hämärtyvässä illassa kohti maneesia. Avasin oven ja Frida talutti hevosensa sisälle. Frida talutti Breezeä muutaman kierroksen verran ympäri maneesia ja sen jälkeen toi tammansa keskilinjalle.
Laskin jalustimet ja pidensin niitä muutamalla reiällä. Frida piti Breezeä aloillaan, kunnes pääsin itse kunnolla tasapainoon. Kiristin satulavyötä vielä muutamalla reiällä. Breeze laittoi korvansa luimuun. Annoin tammalle pohkeita ja ohjasin Breezen uralle.
Tamma lönkytteli rauhallisesti eteenpäin. Frida katseli menoamme tarkasti maneesin laidalta. Hän oli jo aiemmin päivällä juoksuttanut Breezen, ihan varmuuden vuoksi. Minusta tosin tuntui, että olisin ratsastanut norsulla, en hevosella. Johtui siitä, kun olen tottunut menämään Mindyn kokoisilla pikku poneilla.
Keräsin ohjia tuntumalle. Breeze jännitti askeltaansa heti. Annoin tammalle vähän pohjetta. Aloin tekemään päihin voltin ja pitkälle sivulle tein kolmikaarisiauria. Breeze tuntui yhä hieman jännittyneeltä.
Nostin ravin. Breeze nosti turpansa taivaasen. Frida neuvoi minua pitämään käsi alhaalla ja rentona. Pian Breeze laskikin turpansa normaaliin korkeuteen.
Ravissa tein myös voltteja. Testasin myös pysähdyksiä sekä peruutuksia. Frida katsoi meitä koko ajan todella tarkasti ja huomautti minua välillä virheistä joita tein suhteellisen paljon sen ratsastusksen aikana. Yleisin virheeni oli käsi, jota pidin ihan liian ylhäällä.
Vaihdoin suuntaa ja tein samoja juttuja. Päätimme Fridan kanssa, että ottaisin nyt loppukäynnit ja vasta seuraavalla kerralla laukkaa. Ehdotus sopi minulle oikein hyvin joten pidätin Breezen käyntiin ja annoin pitkää ohjaa.
"No miltä tuntui?" Frida kysyi. "Ihan hyvältä, itse vaan sähläsin ihan omiani." Vastasin. Oikein ärsytti miten paljon olin tehnyt virheitä. Suoraan sanottuna vitutti. Minua ei ollut varmaan koskaan ennen vituttanut niin paljon omat virheeni.
Käänsin Breezen keskilinjalle ja hyppäsin alas selästä. Nostin jalustimet ja hölläsin vyötä. Taputin Breezeä vähän kaulalle. Otin ohjat kaulalta ja lähdin Fridan perässä taluttamaan Breezeä talliin.
Otimme varusteet pois Breezen selästä ja harjasimme tamman. Frida heitti Breezen selkään loimen ja lähti taluttamaan tammaa pihalle. Minä puolestani vein varusteet varustehuoneeseen. Otin Mindyn este satulan polvelleni aloin puhdistamaan sitä. No aina ei voi onnistua
Riri // Sulla on kyllä Emilia tapahtunut kirjoittamisessa niiiin paljon kehitystä lyhyessä ajassa! Kuvailu on muuttunut tosi kivaksi: tarpeeksi suppea, mutta silti luonnollisesti ja aidosti kuvattu. Hienon merkinnän siis kirjoitit taas ja kiva, että pääsit tutustumaan Beehen jo selästä käsin. 20v€
"Sori Frida, myöhästyn vähän, pitää tiskata tiskit!" Tekstasin Fridalle joka kyseli missä viivyn. Äiti oli taas ylitöissä ja minun piti huolehtia kämpästä. Isääni minä "en" tunne. Tai en haluaisi tuntea. Hän asuu Belgiassa. Hän hylkäsi meidät kun olin neljän vanha. En halua ees miettiä asiaa.
Puin rade vaatteet päälle. Tänään olisi taas Bee päivä, Kivaa ehkä... Nappasin keittiötasolta puhelimen, eli sen kaikista tärkeimmän asian. Hittolainen, äiti on taas siivonnut kenkätelineen, eli kaikki tallikenkäni oli kaapissa.
Saavuin tallille. Dana kuopi yksinäisesti lunta tarhassaan. Bee oli jo sisällä. Astuin talliin. Ja kukas muukaan kuin Eetu tuli valittamaan kuinka hengästynyt olin. "Turpakii tollo!" Sihahdin pojalle.
Suuntasin Been karsinalle. Frida oli varustanut eläimensä. "Sori, että kesti piti tiskata ja etsiä saappaat." Selitin. "Ei haittaa." Frida vastasi. Fridalla oli päällään perus vaatteet. Eli ratsastaisin Been tänään kokonaan.
"Mennään maneesiin." Frida päätti. Suuntasimme koko ryhmärämä kohti maneesia. Bee vaikutti leppoisalta, hyvä niin. En juuri tänään jaksaisi tapella haflingerin kanssa.
Kiristin vyötä ja säädin jalustimia. Frida meni roikkumaan toisesta jalustimesta. Breeze ei liikahtanutkaan kun säädin sen selässä kypärääni. "Mun on pakko lähtee, muistin just, että mulla on yks tärkee juttu hoidettavana." "Ota Breezen kanssa ravia ja käyntiä, jos menee hyvin niin voit ottaa laukkaakin." Frida sanoi kiiruhtaessaan ovea kohti. "Moikka!" Huikkasin tytön perään.
Ihanaa ratsastaa tyhjässä maneesissa. Tein käynnissä paljon tempon vaihtoja ja ympyröitä (mun surullisen kuuluisat ympyräni:)). Breezen askeleet tuntuivat hirvittävän isoilta pienen Mindyn askeliin verrattuna.
Nostin ravin. Frida oli varmasti ratsastanut Beetä aika monena päivänä putkeen, sen verran kiltisti tytteli kulki. Ravissa tein pysähdyksiä ja yritin jotain väistöjä vääntää.
Vaihdoin kierrosta ja tein siihenkin suuntaan aika lailla samoja juttuja. Breeze oli tyytyväinen. Tammuli pärskähteli silloin tällöin. Pitäisiköhän testata ihan vähän laukkaa?
Päädyin lopulta ottamaan molempiin suuntiin vähän laukkaa. Ihan hienosti meni. Breeze kyllä käytti hyväkseen minun kokemattomuuttani hevosista joilla olivat järjettömän isot askeleet. Ihan niin kuin jättiläisiä.
Lopettelin Been kanssa. Breeze oli tänään ollut todella hyvällä päällä. Talutin tamman karsinaansa. Siellä Breeze oli kyllä vähän levoton, mutta se kuuluu etikettiin.
Annoin Breezelle leivän kannikan. Ihanaa, kun oli niin lämmin, ettei minun tarvinnut loimittaa Breezeä. Joten vein tamman tarhaan rouskuttamaan heinää ja itse lähdin kotiin.