Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Kävelin tarhoille. Breeze odotteli lankkuaidan takana. Dana oli varmaan maneesissa Jullen kanssa, mistä minä sen voisin tietää? Nappasin riimunnarun tolpan päältä ja pujottelin varovasti lankkuaidan toiselle puolelle. Breeze puhalsi käteeni lämmintä ilmaa. Breeze on vaan niin suloninen.
Talutin Breezen karsinaan ja sidoin tamman kaltereihin vetosolmulla. Hain harjapakin. Otin pakista kumisuan. Breezestäkin lähti hirveä määrä karvaa. Pyörittelin kumisukaa tamman karvalla. Breeze tuntui nauttivan steppailunsa lomassa. Harmi kyllä, mutta Frida ei päässyt tänään tallille, joten minun pitäisi liikuttaa Bee alusta asti yksin.
Onneksi Saippua oli tallilla. Kysyin häneltä kävisikö maastoilu. Saippua oli vastannut myöntävästi ja ryntäsi hakemaan Fionaa. Jatkoin Been sukimista pölyharjalla.
Putsasin kaviot ja lähdin hakemaan suitsia ja suojia, tänään mentäisiin ilman satulaa. Matkalla takaisin karsinalle meinasin kompastua harjapakkiin, jonka olin jättänyt karsinan ovelle. Miten voin olla näin tyhmä, manasin itsekseni.
Varustin Been reippaasti. Saippuakin oli jo laittamassa Fionalle satulaa. Otin lattialta hanskat ja kypärän. Jäin karsinaan odottelemaan Saippuaa ja Fionaa. Pian he olivat valmiita ja lähdimme tallipihalle, jossa nousisimme hevosten selkään.
Pompin hetken ennenkuin pääsin Breezen selkään. Saippua teki Fionan kanssa kahdeksikkoa. "Lähdetään." Sanoin Saippualle. Käännimme hevosemme kohti metsä polkua.
Meinasin muutaman kerran luiskahtaa Been liukkaalta selältä alas. Breezellä oli selvästi jonkin verran virtaa, sillä se yritti melkein tauotta säikkyä jotain. Ehkä kuuluisia vihreitäukkeleita tai mörköjä.
Ravasimme yhden pitkän ja tasaisen suoran. Breezen osalta ravaaminen oli välillä laukkaakin. Mutta mitäpä pienistä. "Laukataan toi mäki ylös!" Sanoin innostuneena. Saippua empi hetken, mutta suostui lopulta.
Tuuli hulmutti pitkää vaaleeta tukkaani, kun laukkasimme peräkkäin. Tästä minä nautin täysin siemauksin. "Hidastetaan!" Käskin mäen päällä. Fiona ja Breeze puhkuivat innosta.
Käännyimme takaisin tallille. Ravailimme silloin tällöin jotakin pätkiä. Breeze katseli edelleen puskia. Laskimme käyntiin ison kuusen vieressä.
Loppumatkan juttelimme ja kikatimme tyhmille jutuille. Hevoset kulkivat kiltistä käyntiä rintarinnan. Aivan liina pian talli tuli näkyviin.
Hyppäsimme alas uljaiden ratsujemme selästä. Talutin Breezen karsinaansa. Riisuin varusteet ja suojat. Laitoin suitset karsinan ovessa olevaan koukkuun siksi aikaa, kun harjailin Breezen kevyesti.
Haflinger oli hionnut jonkin verran, joten hain Breezelle fleeceloimen. Vein varusteet takisin paikoilleen. Jäin hetkeksi juttelemaan varustehuoneessa olevalle Rirille. Lupasin tulla mukaan talkoisiin, jotka olivat muutaman viikon päästä.
Vein Breezen takaisin tarhaan. Tarhassa ei näkynyt Danaa, ihme juttu. Heinäkasa kyllä oli ilmestynyt vesisangon lähelle. Päästin Breezen irti. Tamma suuntasi heti heinäkasalle. Jätin riimunnarun aitatolpan päälle ja lähdin kohti bussipysäkkiä.
16.5.2018 Emilia oli lopettanut Breezen hoidon, joka tarkoitti paljon enemmän yksin työskenetelyä tammani kanssa. Hiukan minua hermostutti ja stressasi tämä, aika oli todellakin vähissä. Opiskelu, sivutyöt ja nyt tämä. Miten tästä selviäisi? Olin jopa opettanut isoveljeni Tommin käymään tallilla itku kurkussa kun tuntui, että itsellä menee puoliyöhön jos sinne lähden. Tommi oli melkein enemmän tallilla kuin minä. Kuulemma jotkun tytöt roikkui perässä ja kysyi onko Breeze sen. Huoh. Tallitytöt on pahimpia. Veli yritti todistella, että se oli ihan okei. Mutta koska veljeni tunnen tuo varmaan vain hymyili hermostuneesti kaikille. Ponipoika tuosta oli tulossa.
Olin ollut tallilla jo hetken. Moni hoki sitä miten heillä oli ikävä, varsinkin Eetu. Jätkä oli kerenennyt mennä kihloihin sillä välin! Mihin tämä maailma on menossa? Kaikki tuntui muuttuvan ja menevän eteenpäin niin lyhyessä ajassa. Nyt talutin Beetä sisälle tarhasta. Tamma oli pyöristynyt selvästi kuukausien aikana ja tarvittaisiin kunnon treenikesä käyntiin. Miten tuosta enään hienoa ponia saisi? Vähän näyttää siltä, että uskaltaisi epäillä tuon olevan kantavana. Pitääkö huolestua?
"Ai moi Frida!" Kuulin huudon takaani. Käännyin katsomaan takana seisovaa Veronicaa ja Sotilasta, joka oli melkein yhtä pulleassa kunnossa kuin narun päässä oleva Breeze. Mikä Lehtovaaran ponikokoisilla hevosilla ja pyöreydellä oli? Kesäkunto ei näyttänyt olevan kellään niistä edes lähellä.
"Hei Vertsu!" Sanoin tuolle hymyillen. "Mitä sulle kuuluu?" Kysyin hymyillen. Annoin Breezen mennä syömään vihertävää nurmikkoa samalla kun keskustelin Vertsun kanssa. Tamma oli onnellisen näköinen kun sai syödä. Been ei tarvitsisi kyllä syödä yhtään enempää, tamma on jo super pyöreä valmiiksi. Miten voin vastutaa sen suloisia silmiä joilla se katsoi ja anoi saadakseen syödä.
"Hyvää mulle kuuluu, mutta Sotilas kaipais liikutusta!" Veronica kertoi naurahtaen. Eiköhän kaikki täällä sitä vähän kaipaakkin, varsinkin Sotilas ja Bee. "Miten olis maastotreeniä yhdessä? Sinä, minä, Sotilas ja Bee?" Tuo kysyi hymyillen. Sotilas oli vetänyt itsensä syömään Been viereen tyytyväisenä.
"Kuulostaa hyvältä! Nähdään viidentoista minuutin päästä pihalla?" Kysyin tuolta, johon tuo vastasi nyökäten. Molemmat lähdimme omiin suuntiimme pihalta. Veronica meni Sotilaan karsinan luo ja me menimme toiselle puolelle tallia.
Laitoin Breezen käytävälle joka hiukan alkoi poukkoilemaan heti kun oli molemmilta puolilta kiinni. Ärähdin tuolle hiukan jolloin tamma taas alkoi seisomaan nätimmin. Tänä kesänä pitäisi paremmin opettaa Bee kunnioittamaan ihmisiä, alkaa pikku hiljaa käymään hermoille tuon jatkuva pompottelu. Harjasin tuon likaisen ponin nopeasti. En tiedä mitä ponini tekee silloin kun minä en ole täällä, mutta hiukan vaikuttaa siltä että tuo vain pyörii maassa. Harjasin Been reippaasti ja lähdin hakemaan suojia ja muita varusteita ponilleni.
"Minne sulla on noin kiire?" Eetu huikkasi Rassen karsinasta. Poika oli luvannut Rirille siivota karsinoita ja näytti hiukan kärsivältä tässä vaiheessa. Riri ainakin oli ihan innoissaan kun kuuli, että joku oli vapaaehtoisesti ihanalla säällä siivoamassa tallia. Taisi olla viimeinen kerta kun nähdään Eetu innoissaan siivoamassa karsinoita.
"Meen Vertsun kanssa käymään maastossa, ponit kesäkuntoon 2018! Ainakin toivottovasti!" Sanoin tuolle virnistäen johon tuo vain naurahti. Kipitin hakemaan ponin mustat suojat. Pitäisi varmaan hankkia hiukan väriä elämään. Tällä hetkellä vain satulahuopa oli punainen, muuten ihan mustissa koko poni.
Lopulta olimme molemmat varustettuina, valmiina siirtymään julmaan, mutta lämpimään ulkoilmaan. Lämmön kanssa kyllä tulivat ötökät ja muut hyönteiset. En niistä oikein sitten sen enempää pitänytkään. Ampiaiset jostain syystä pistivät minua melkeinpä joka kesä. Siitä syttynyt palava viha heitä kohtaan.
Astuimme yhdessä Veronican kanssa pihalle. Pyysin Eetun tulemaan nakkaamaan minut selkään. Poika otti jalastani kiinni ja nosti minut selkään. Kirkaisin samalla kun meinasin lentää toiselle puolelle koko ponia. Riri nauroi meidän menolle tallin oven suulta. Vihdoin kun oltiin molemmat selässä, Bee alkoi heti steppailemaan. En muista milloin tammaa olisin edes itse liikuttanut. Se oli jäänyt hiukan vähille. Veronica ja Sotilas lähtivät kulkemaan meidän edellämme ja me tulimme perässä steppaillen.
Kävelimme aika paljon aluksi tai no niin kauan, että Breeze rauhoittui ja lakkasi katsomasta joka ikistä asiaa joka liikkui. Sen jälkeen vauhtimme nousi ensin raviksi ja sen jälkeen laukaksi. Reissu oli hyvin uuvuttava ja nauruja täynnä oleva. Meitä vastaan nimittäin tuli noin minun ikäisiä poikia vastaan joista toinen sanoi "odottaako nuo hevoset vauvoja vai miksi ne on noin pyöreitä?" Minä ja Veronica purskahdettiin nauruun ja laukattiin nauraen pois paikalta.
"Onko se jopa laihtunut?" Veronica kysyi Eetulta samalla kun kävelin noiden ohi kentän laitaa. Breezeellä ja mulla oli kunnon treenipäivä ja saatiin kyllä kunnolla työskennelläkkin.
Kävelen aurinkoisena iltana pois tyhjästä bussista. Linnut laulaa ja bussi kaartaa pois pysäkiltä. Juuri silloin pystyin rentoutumaan kaikista koulujutuista. Lähden reippaasti kävelemään kohti tallia. Vielä kerran ennen talliin astumista suljin silmäni ja hengitin kerran oikein syvään. Olin valmis menemään talliin sisälle. Astelin pienen kynnyksen yli ja näin suoraan yhdessä karsinassa olevan vaalean ponin. Tiesin heti sen olevan Breeze. Kävelin reippaasti karsinan luokse ja kukistin kaltereiden välistä karsinaan sisään. Ihastuin heti karsnassa olevaan poniin, mutta tiesin ettei ollut vielä B:een hoitamisen aika. Mahani murahtaa ja minua alkaa naurattamaan tiesin että kuulostan kärsivälle apinalle , mutten uskaltanut alkaa kikattamaan tyhjässä tallissa. Lähdin kävelemään kohti heinävinttiä, kunnes huomasin että evääni oli jäänyt bussin penkille. Lähdin heti penkomaan taskujani ja minun onnekseni puhelin oli taskussani. Kaikesta huolimatta kävelin ylös vintille , eikä sielläkään ollut ketään. tuntui kun talli olisi kokonaan tyhjä. Hiivin hiljaa alas vintiltä ja laahustin Been karsinalle. Miten nälkä voikaan vaikuttaa niin paljon ihmiseen, noh lähdin hakemaan Breezen harjoja satulahuoneesta. Etsin varmaan viisi minuuttia Been harjapakkia, kunnes tajusin sen olevan jalkojeni juuressa. Valitsin harjapakista muutaman kivan harjan, sillä en jaksanut raahata koko pakkia karsinan luo. Kävin Been ensin läpi pölyharjalla, sitten vaihdoin kumisukaan jolla pyörittelin ponin isoimmat alueet läpi. Vielä kerran kaivoin pölyharjan ja hajasin loputkin karvat suoraksi. Rakastan jouhien harjaamista ja selvitin koko ponin takkuisen hännän. Harja oli huomattavasti nopeampi harjata. Vaihdoin harjan pieneen pääharjaan ja kävin sillä läpi ponin pään jotta minnekään ei jäisi likaa. viimeisen kerran harjan vaihto ja kavioita putsaamaan. Breeze ei millään olisi jaksanut nostaa jalkaa joten jouduin nojaamaan ponin lapaan oikein kovasti. Vihdoin jalka oli ilmassa, Mutta Been mielestä se kuului maahan ja poni alkoi heiluttamaan jalkaa jotta päästäisin siitä irti. Pieni tyttö vastaan iso poni tietenkin poni voitti ja sai tyytyväisesti jalkansa maahan. En ikinä anna ponille periksi joten en antanut nytkään. Vahvoin ottein sain ponin jalan taas ilmaan ja puhdistettua kavion. Bee onneksi nosti ja jopa piti muita jakojaan pystyssä kun niitä putsasin. Katsoin kelloa ja totesin että nyt täytyy mennä että ehdin bussiin. Kävin nopeasti viemässä ponin harjat pois, ja tarkistin että karsinan ovi oli kunnolla kiinni. Lähdin heti tallin pihasta päästyäni juoksemaan jotta ehdin bussiin. Pysäkillä näen vain vihreän bussin perän joka katoaa horisonttiin. Huokaisin syvään ja lähdin kävelemään kotia kohti.
Oli hyvin kuuma päivä, Mutta päätin silti lähteä tallille. Äiti vei minut tallille ja suunnitelmien mukaan isän olisi pitänyt tulla hakemaan. Ajettiin kahdesti tallimatkalla harhaan vaikkei reitti ollut edes vaikea. Vihdoin oltiin tallilla, laahauduin ulos kuumasta autosta ja menin suoraan sisään viileään talliin. Mietin hetken mitä tekisin Bee:n kanssa ja päädyin siihen lopputulokseen että tutustellaan vielä ja käyn ehkä syöttelemässä sitä, jotta Bee on tottunut syömään tuoretta heinää kun hänet lasketaan laitumelle.
Kävelin ensin vintille ja siellä ei ollut ketään. Lähdin etsimään tallista muita muttei kukaan ollut siellä. Mietin hetken että saanko hakea Bee:n tarhasta, mutta miten muuten olisin sitä voinut hoitaa ja lähdin suoraan nappaamaan petoa. Tarhoilla huomasin ettei minulla ollut edes riiminnarua joten oli palattava takaisin lähtöpisteeseen. Hain riimunnarun ja menin takaisin tarhoille. Huomasin heti että Bee ei tarhaakaan yksin vain toisen vuonohevosen kanssa. Luikertelin lankkujen välistä Bee:n luokse ja otin hänet kiinni. Talutin Bee:n portille ja Dana seurasi kiltisti. Avasin ensin alemman lankun ja sitten raoitin ylempää siten että Bee mahtui siitä. Äkkiä lankut takaisin ja talliin. Käänsin ponin yksityisten pesukarsinaan sillä olin varma etten halunnut hoitaa sitä karsinassa. Kun poni oli laitettu molemmin puolin kiinni se alkoi kiemurtelemaan ja heiluttelemaan päätä. En välittänyt ponin riehumisesta ja lähdin hakemaan harjoja. Takaisin palattuani Bee oli jo rauhoittunut ja aloin harjaamaan sitä. Huomasin ponilla pienen haavan ruununrajassa joka oli kylläkin jo kiinni. Hain silti vintiltä pienen paperin palan ja nastan ja kirjoitin paperiin "Breezen oikean takajalan ruununrajassa on pieni umpeutunut haava t:Minea". kiinnitin lapun nastalla ponin karsinan oveen ja harjasin Bee:n loppuun.
Oli aika tehdä ponin kanssa jotain, joten otin riimunnarun ja talutin ponin ulos. Ihan kuin Bee olisi jo tiennyt minne mennään sillä hän koko matkan käveli reippaasti ja muutama raviaskelkin tuli otettua. Heinäpaikan luona ponin pää laskeutui välittömästi ja onnelliselle poni kyllä näyttikin. En kauaa ehtinyt ponia syötellä sillä karvaturrin harjaamisessa meni aika kauan ja olisi pitänyt ehtiä kotiin ennen päivällistä. vein ponin suoraan takaisin tarhaan eikä Dana edes huomannut Bee:tä sillä hänelläkin taisi olla vihreän nälkä.
onnellisesti tanssahtelin tallin kautta parkkipaikalle ja soitin isäni hakemaan. isä ei vastannut joten äiti tuli sitten hakemaan minut jotta pääsisin kotiin.
29.5.2018 Breezen ja minun kesän kisakausi aukeaisi lauantaina Sysälässä. Treenaus oli jäänyt hiukan vähille, mutta miten se sanonta menee: lahjattomat treenaa. Veronica oli huvittuneena nauranut meidän menolle, sanoi ettei me todennäköisesti pärjätä vaikka sinne lähdetäänkin. Muka Bee jää mahastaan kiinni esteisiin. Tämä on kyllä suuri mahdollisuus, olihan ponin maha isompi kuin Sotilaalla.
Reissulle sainkin suuren porukan kisahoitajiksi. Kysyin nimittäin varovaisesti tallituvan puolella olisiko joku vapaaehtoinen tulemaan. Ensimmäisenä Zaida avasi suunsa sanoen, että hän tulisi mukaan tukijoukkoihin. Sen jälkeen Ida kertoi mielellään lähtevänsä matkaamme. Myös Peikon hoitaja Seera innostui reissusta ja myös itse kisaponin hoitajakin, Minea, totesi lähtevänsä mukaan.
Eli kyllä löytyi hyviä hevosihmisiä reissua varten mukaan. Jos kukaan ei olisi suostunut matkaani olisin kaikkein todennäköisemmin pakottanut veljeni Tommin mukaan. Olisi varmaan Eetu ja Veronicakin lähteneet ruokapalkalla matkaan.
Ei sen enempää noista kisoista, ne tulevat sitten kun tulevat. Huokaisin katsoen tarhassa seisovaa Breezeä ja Danaa. Molemmat vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä elämiinsä.
"Hoidatko sä toista noista kahdesta?" Kuului takaani ääni. Säpsähtäen käännyn katsomaan äänen omistajaa. Takaani löytyi uusi naama Mindy narun nokassa. Äänen omistajaksi omistautui punahiuksisen hiukan nuoremman näköinen tyttö. Hiukan hämmentyneenä katsoin tuota, mutta hymyilin hiukan.
"Omistan tuon hiukan pienemmän, Haflingerin. Sen nimi on Breeze tai sitten Bee." Vastasin tuolle osoittaen poniani. Tyttö katsoi Breezeä hetken ja nyökkäsi sen jälkeen.
"Juu-u. Minä olen Janette, Mindyn uusi hoitaja." tyttö kertoi itsevarmasti hymyillen. Mindy nyt poukkoili samalla narun päässä nähdessään Breezen ja Danan.
"Frida Hämäläinen." Sanoin tuolle hymyillen. Sen jälkeen tuo jatkoi matkaansa. Talli täynnä uusia ihmisiä, miten sitä ikinä oppisi uusia nimiä.
"Hyvää yötä tytöt!" huikkasin Beelle ja Danalle ennen lähtöäni jolloin molemmat kääntyivät minuun päin. Suloinen poni kaksikko.
Lehtovaaran traileria lainaten porukkamme lähti matkaan. Matka oli pitkä ja melkein kaikki nukkuivat,varsinkin takapenkin Zaida, Seera ja Minea. Itse istuin etupenkillä kun taas Ida ajoi. Monitorista katselin Beetä joka söi ja steppaili yksinään. Zaida olisi halunnut ottaa Rimpun matkaan kumppaniksi ja maskotiksi. Kuitenkin Rimpu oli jäänyt omaan karsinaansa odottamaan meidän paluuta.
Ensimmäinen luokka meni nyt miten meni. Esteet olivat korkeutta 60 cm ja ajattelin radalle mennessä 'nyt tulee voitto kotiin'. Breeze poukkoili, yritti väistellä esteitä ja hirnui kaikille oreille kuin viimeistä päivää. Loppu peleissä olimme sijalla 9/18.
Toinen luokka meni vielä huonommin. Bee alkoi hätäilemään ja tiputti myös puomin alas. Pettyneenä tulin ulos kentältä. Sijoituimme 14/20.
Loppupeleissä sain kuitenkin uudenlaista motivaatiota kisaamiseen, mahdollisesti myös valmentautumiseen. Hyvällä fiiliksellä lähdettiin syömään huoltoasemalla, tietenkin minun tarjoamana.
Hyvä reissu oli ja nuori tamma sai uudenlaista kokemusta!
Kaikkialla oli hirveä myrsky, tuuli, satoi ja oli kylmä. Päättäväisenä lähdin kuitenkin tallille. Onneksi äiti oli lomalla joten pääsin hänen kyydillä tallille.
Kävelin suoraan autosta lämpimään talliin jossa lähes kaikki hevoset olivat sisällä. Bee pyöri karsinassa kuin hullu, sillä ulkona oli täydellinen raivomyrsky. Kisareissun jälkeen ajattelin että ponin olisi hyvä levätä joten minun täytyi keksiä jotain muuta tekemistä.
Bee:n ruoka- ja juomakuppi olivat hyvin likaisia joten päätin pestä ne. Otin pesukarsinasta ämpärin ja pesusienen ja lähdin puhdistamaan kuppeja. Ensin tyhjensin vesikupin ja hinkkasi reunoilta liat pois, sitten hieman ehkä likaisella vedellä pyyhin ruokakipon. ei niistä tullut niin puhtaita kun ajattelin, muttei se haittaa.
Menin vintille ja kaivoin puhelimeni taskusta. selailin instagramia jne. varmaan puoli tuntia kunnes soitin äitini hakemaan.
Lähdettiin yhdessä Zaidan kanssa hakemaan hevosia laitumelta, minä Been ja Zaida Rimpun. Matkalla Zaida halusi ottaa kuvan samalla kun ratsastin Beellä. Matkan me kävelimme vaikka Bee todennäköisesti olisi halunnut laukata kohti tallia.
"Näin haetaan hevoset tyylillä!" Zaida hihkaisi matkalla joka sai minut naurahtamaan.
Astelin innoissani talliin sisään, koska aion käydä ensimmäistä kertaa Bee:n selässä. Hain tamman karsinan eteen suitset, satulan, suojat sekä harjapakin. Nappasin karsinan ovesta riimunnarun ja lähdin hakemaan tyttöä laitumelta.
Kävellessäni laitumille mietin että aikookohan Frida liikuttaa Bee:n tänään. Onneksi kaikki ongelmat on ratkaistavissa ja varmuuden vuoksi aioin vain kävellä tammalla.
Bee antoi todella nopeasti kiinni ja kavereita kiinnosti syöminen niin paljon että onneksi ongelmatta päästiin pois laitumelta. Talutin tamman löysällä narulla pois laitumilta ja käänsin sen karsinaan. Sidoin ponin vetosolmulla kiinni kalteriin ja aloin harjaamaan steppailevaa ponia.
Harjaamisen ja pitkän varustusoperaation jälkeen päästiin vihdoin lähtemään kentälle. Aloitin ensin taluttamalla tammaa kentällä ja sitten oli aika siirtyä selkään.
Hyppäsin jakkaralta Been selkään ja poni lähti suoraan kävelemään. pysäytin ponin ja aloin säätämään jalustinhihnoja. Ilkikurinen pikku pallo ei millään malttanut pysyä paikoillaan joten yritin säätää hihnoja käynnissä.
Vihdoin olin saanut jalustinhihnat säädettyä. Kiristin ohjat ja palkinnoksi siitä että olin saanut jalustinhihnat säädettyä otin yhden kierroksen ravia. Ponin ravi näyttää niin helpolle, muttei se sitä oikeasti ole. pompin ponin selässä miten sattuu, mutta oli se sen arvoista.
kävelin ponilla vielä muutaman kierroksen kunnes olin valmis lopettamaan. Talutin tamman tyytyväisenä talliin ja otin siltä varusteet pois. Löysin varustehuoneesta leipää joten anoin ponille palkinnoksi pienen leipäpalan.
Halasin ponia piiiitkään kunnes oli aika viedä se laitumelle. Talutin kiireisen ponin laitumelle ja lähdin varusteiden poisviemisen jälkeen kotiin.
Lyhyeltä tuntuneen leirin jälkeisenä päivänä oli piitkästä aikaa hoitopäivä.
Kävelin suoraan bussipysäkiltä vain yksi sukka jalassa tallille. Suuntasin suoraaan leirimökeille sillä toinen ratsastus sukistani jäi kuivumaan vessan oven päälle. Menin leirimökkini ovelle ja koitin avata oven. Ovi ei ensimmäisellä yriksyllä auennyöut jiten sorruin rämpyttämään sitä. Ovi oli lukossa. Toiveikkaana lähdin katsomaan tallin löytötavaralaatikosta siellähän se oli, onneksi, oli siellä paljon muutakin leiritavaraa😅. Sukkaongelma ratkaistu sitten ratsastamaan.
Hoidin ja varustin Breezen ennätysajassa. Onneksi poni oli kiltti sillä muuten varustamisesta ei olisi tullut mitään.
Ennen selkäännousua talutin ponia muutaman kierroksen kenttää ympäri. Kapusin jakkaralta ponin selkään ja kiristin mahavyön.
Muutaman käyntikierroksen jälkeen kiristin ohjat ja siirsin ponin raviin. Ympyrällä ratsastin Breezeä hieman muotoon. Ravasin rennolla ohjalla muutaman kierroksen molempiin suuntiin. Kiristin ohjat takaisin kireäksi ja nostin laukan. Hain taas pääty-ympyrällä ponin päätä alemmaksi. Kun poistuttiin ympyrältä Breeze päätti testata jännittävää ratsastajaa ja heti pitkän sivun alussa kiihdytti kiitolaukkaan. Ison kentän päätyyn päästyään poni jarrutti ja kääntyi ympäri. Lensin ponin selästä ja poni jatkoi laukkaamista. Muutaman laukkakierroksen jälkeen poni pysähtyi kentän laidalle syömään. Onneksi sain ponin kiinni. Kuten sanonta kertoo selästä suistuttuaan pitää nousta aina takaisin. Sitä en kuitenkaan tehnyt, sillä kukaan ei ollut lähellä auttamassa.
Talutin ponia käynnissä muutaman kierroksen, jotta sen hengitys tasaantui. Rauhoituttuaan poni käveli kiltisti ja vein sen talliin.
Otin ponilta vain varusteet pois ja puhdistin kaviot. Olin niin sekaisin vielä tapahtuneesta joten menin vintiöle makaamaan puhelin kädessäni. Yli tunnin makoilun jälkeen kävelin bussipysäkille ja hyppäsin kotiin vievään bussiin.
Kun saavuin tallille huomasin ettei hevoset ole tarhoissa. Ihmettelin minne hevoset olivat kadonneet kun kävelin talliin. Tallin ilmoitustaulusta luin että hevoset ovat laitumella vielä muutaman viikon ja palaavat sitten normaaliin käyttöön.
Adelie ja Zaida kävelivät juuri talliin hevosten kanssa kun mietin jaksanko hakea Breezen laitumelta.
Aloitin kuitenkin huomaamattani puhdistaa ponin Ruokakuppia. Likaisen ruokakupin puhtaaksi hinkkaamisen jälkeen pyyhkäisin vielä hieman vesikuppia joka ei onneksi ollut vielä päässyt niin likaiseen kuntoon.
Autoin myös hieman Fridaa ja puhdistin Breezen karsinan jonne oli muutama kakkapallo jäänyt.
Heinävintillä oli hieman pölyistä joten kaivelin jostain rätin ja karuharjan ja laitoin vintin uuteen uskoon. Seuraava vintille kavunnut ei varmaan enää edes tunnista sitä😅.
Kesäsiivous talliin ei varmaan tekisi pahaa joten lakaisin myös ratsastuskoulupuolen varustehuoneen lattian.
En ikinä ennen ollut pitänyt "siivoamisesta" mutta nyt tallilla se oli yllättävän hauskaa.
Pyyhin myös Breezen ruokalaarien kannet ja päällisen.
Piitkän tallipäivän päätyttyä kävin vielä pyörän kanssa moikkaamassa ponia.
Olimme juuri muuttaneet muutaman kilometrin lähemmäs tallia joten pääsin vihdoin pyörällä tallille. Kun saavuin tallille jätin pyöräni nojaamaan tallin seinää. Hevosten laidunkausi oli saatu päätökseen joten Bee oli tarhassa.
Kävin tallista hakemassa riimunnarun ja hain ponin sisälle. Yksäripuolen karsinapaikat oli jaettu uudelleen mutta Bee ei ollut vielä saanu uutta karsinaa.
Laitoin ponin pesarille kiinni ja hain harjat. Samassa Frida saapui tallille ja auttoi minua harjaamaan Bee:n. Frida myös ehdotti että voisin mennä ponilla ilman satulaa. Puin ponille suitset ja talutin sen kentälle.
Frida auttoi minut Bee:n selkään ja meni kentän laidalle. alkukäyntien jälkeen kiristin ohjat ja aloin pienin liikkein hakemaan ponia peräänantoon, Kun vihdoin poni oli peräänanossa siirsin ponin raviin. ravasin muutaman kierroksen ja hain ponin päätä alemmas.
Nostin laukan ja poni alkoi hieman kuumumaan. varsinkin tarhoihin päin menevällä pitkällä sivulla poni laukkasi todella lujaa. yhtäkkiä kentän vierellä olevasta puusta lintu lähti lentoon ja poni säikähti sitä.
Frida nauroi hiljaa kentän laidalla kun poni alkoi tahalleen pelleilemään ja temppuilemaan. Hirveän helposti ilkikurista ponia ei kouluteta, mutta aina voi yrittää. lopputunnista poni alkoi jo kulkemaan aika hyvin vaikka välillä tuli huonompia pätkiä. pitkien loppukäyntien jälkeen vein ponin talliin.
harjattiin ja loimitettiin poni sillä tunnin päähän oli luvattu vesisadetta. Lähdin äkkiä pyöräilemään kotiin jotta ehtisin ennen sadetta. (frida onneksi lupasi viedä vielä ponin tarhaan)