Rempseä kevätmaasto, 5.5.19
(Sisältää tarinatehtävän)
Riri _
Metsän puut, etenkin lempipuuni, koivut olivat saaneet vihreää oksiinsa. Enään ei tarvinnut miettiä haikeita, kun lehdennuppuja oli pistellyt esiin puista. Rauha vallitsi, joten keksinpä lähteä iloisin mielin lintujen viserryksen ohjaamana kohti Lehtovaaran ratsutilaa.
Astuessani tuttua tutumpaankin tallipihaan, ohjasin itseni suoraa tietä rakkaan ruunikon ruunan luokse, joka parhaillaan hiukan pomotteli Sotilasta luimimalla tuolle syödessään aamuheiniänsä. "Fosse, aina tää sama juttu" sanon naurahtaen, jonka jälkeen otan suuntani kohti tallia, jossa astelin nauraen hoitoponini karsinaan. "Onpas Fosse ollut poikkeuksellisen siisti. Tosin onhan tuo ruokakippo tosi likanen, niinkuin aina, mutta talikoimisessa ei ainakaan ole paljon hommaa" mutisin itsekseni ja aloin talikoida lantaa kärryihin rivakasti, sillä tiesin, että pian saisin käydä kevyellä maastolenkillä.
Uurastaessani selän taakseni ilmestyi hahmo, jonka onnistuin tunnistamaan
Minttu . "Hei, ootko sä Minttu?" Kysyin taakseni ilmestyneeltä tytöltä ja keskeytin työni hetkeksi. Sinihiuksinen tyttö vain nyökkäsi ja hymyili minulle. "Ajattelin lähteä Vallun kanssa kevyelle maastolenkille, olisitkohan tullut sun jekkuisan ruunikkoponin kanssa messiin?" Tuo sanahti räpeltäen oikealla kädellään sinistä tukkaansa.
"Siis joo! Se olis mahtavaa. Mutta ekana kyllä siivoan tän karsinan taas perusteellisesti. Fosse osaa sotkea syödessänsä ja kunnolla!" Sanon naurahtaen ja samalla osoittaen pesua kutsuvaa ruokakippoa.
"Joo ja toi vesiautomaattiki on kyllä putsausta vailla! Voin hakea ämpärin ja sienen jo valmiiksi, jos tahdot?" Sinihiuksinen mukavanoloinen Minttu tarjoutui.
Nyökkäsin hymyillen ja nostin viimeiset kasat kottikärryihin. "Mennääns" mutisen itsekseni ja lähden työntämään harvinaisen tyhjehköjä kottikärryjä kohti lantalaa.
Vedin keuhkoihini raikasta hevosten tuoksua, oliko ihanampaa, kuin tallielämä ja hevoset? Pohdiskelin ja sainkin ihme kyllä samalla tyhjättyä kottikärryt.
Palasin kiireellä talliin, sillä pienen pieni nolo tunne iski minuun, sillä olin hiukan vetkutellut ajatuksissani lantalalla.
Onneksi Minttu oli jaksanut pirteänä odottaa minua ja pääsinkin pian taas hommaan.
"Haen ton Vallun tarhasta, nii alan hoitaa sitä. Me odotetaan sua sitten!" Minttu sanahti nostaen kättään ja lähtien kävelemään jo tarhoille päin.
Nyökkäsin myöntävästi tytölle ja otin Mintun tuomasta ämpäristä sienen, rutistin hiukan siitä vettä, jonka jälkeen kihnutin vesiautomaatin ensiksi huolella läpi.
"Pitäähän sanoa, että Fossen täytyy olla ylpeä nyt mun suorituksesta!" Hihkaisen naurahtaen ja siirtyen vesiautomaatista ruokakippoon, joka kutsui enemmän putsausta. Aloin jynssäämään hihat käärittyinä, vaikka sisäisesti tunsin itseni "hypotermiassa". Hampaat kalisten jynssäsin kaikin voimin sotkuisen ponin sotkemaa ruokakippoa.
"En joutuisi kärsimään, jos tää russpolle ei olisi sotkenut!" Ärähdän, mutta tuon jälkeen kyllä naurahtaen. Katseeni osuu kavioihin, jotka kopsuttavat kohti Vallun karsinaa.
"Sain vihdoin tämän puhtaaksi!" Huudahdan Mintulle ja vilkuilen ruokakippoa, joka oli paljon puhtaampi, kuin ennen putsaamista. Vesiautomaattikin oli hyvä ja purupeitteessä ei näkynyt ollenkaan lantakökkäreitä.
"Haen nyt Fossen!" Hihkaisen Mintulle.
"Juu, mä alan harjailee jo Vallea." Sinihiuksinen tyttö huikkasi minulle Vallen karsinasta.
Pääsinkin kolmikon tarhaan hyvin ja Fosse-poni ravaili pientä raviaan jo luokseni.
"Hieno" sanahdin pehmeästi ja olin iloinen, kun minun ei tarvinnut lähteä juoksentelemaan yhden ponin perässä.
Talutinkin Fossen nopeasti talliin, pesariin, jossa riisuin siltä loimen. Saatuani harjat ja varusteet karsinan lähelle, aloin harjaamaan ruunaa kumisualla.
Karvaa tippui pesukarsinan pohjalle. "Sulta lähtee vieläkin talvikarvaa!" Tuhahdan ja tyydyn pian lopputulokseen.
"Minttu, voitaisiinko ottaa muutama pomppu maastiksilla?" Kysyin ottaen satulaa telineestä ja vilkuillen siihen.
"Joo todellaki! Muistetaan vaan pitää turvallisuus kaiken edellä!" Tuo huikkasi minulle Vallen karsinalta, tytöllä oli jo tuon kypärä ja hanskat sekä vielä raippa varalta.
Nostin satulan ruunikon minua hiukan lyhyemmän ponin selkään. Mittailin jalustimia sopiviksi, painoin samalla mieleeni tärkeitä sääntöjä.
"Noniin Fosse, sitten vielä suitset" sanahdin ponille pidellen samalla ruunan niputettuja suitsia kädessäni.
Otin Fosselta näppärästi riimun pois ja pistin ohjat kaulalle, jonka jälkeen ujutin muun osan suitsista oikeaan käteeni. Tuon jälkeen tarjosin kuolaimia leikkisälle ruunalle. Hetken poni hamuili huulillansa ihan muualle, mutta pian sain nopeasti ja näppärästi ruunikon ruunan suuhun, samalla muistin, että Fossella piti käyttää maastossa kuparirolleria, onneksi suitsissa oli se kuolain jo valmiiksi.
"Nyt vielä rintaremmimartingaali on muistettava" mutisin puuskahtaen, Fossella sitten piti muistaa kaikkea. Laitoin rintaremmin pienehkölle ponille ja sen. jälkeen heitin päähäni mustan kypäräni.
"Me taidetaan olla myös valmiita" sanahdin samalla muistellen kaikkea tarvitsemaa maastoon.
"Muista vielä suojat joka jalkaan ja ota vaikka joku loimi tohon lautasille!" Minttu tajusi huikata vielä ohjeeksi.
"Juu, kiitos!" Sanoin tuolle ja pikaisesti asettelin joka jalkaan suojat ja kävon hakemasss myös loimen takaosan päälle.
"Nyt meillä pitäisi olla kaikki!" Huikkasin uudelleen sinihiuksiselle tytölle ja lähdin jo taluttamaan Fossea kohti tallipihaa.
Kun olimme molemmat tallin edustalla, oli ruunikon ruunan inhottava kokemus edessä, satulavyön kiristys. Ruuna kolautteli hiukan hampaitansa yhteen, mutta otin tuon ehkä enemmän jekkuna, kuin ilkeyden osoituksena.
"Äst!" Sanoin napakasti Fosselle ja kiristin vyön pienesti kerrallaan sopivan tiukalle.
"Hienosti, nyt se on tehty!" Kehaisin ponia taputtaen sen ruskeata kaulaa.
Asetin vasemman jalan laskemaani jalustimeen ja kapusin selkään.
"Voidaanko mennä jo?" Kysyin Vallun selässä jo istuvalta tytöltä, tuo nyökkäsi minulle vastaukseksi.
Valle ja Minttu kävelivät edellämme, tosiaan puiden lehtiversot olivat kohta puhjenneet.
"Täällä on niin nättiä keväällä" sanahdan Mintulle katsoen maisemia käyntiä menevän ponin selästä.
"Älä muuta sano, kevät on rämissyt hyvää vauhtia myös lehtikseen" tuo vastasi hymähtäen ja vilkuillen myös ympärilleen.
Käveltyämme aika pitkään, sinihiuksinen tyttö kysyi:
"Voidaankos ottaa ravia, sano jos et pysy perässä, sillä on kuitenkin suhteellisen pieni ravi"
Nyökkäsin virnistäen ja annoin ensiksi levyen pohkeen puristuksen ruunikon kylkiin, joka ihme kyllä tehosi heti. Fosse singahti eteenpäin pyrkivään raviin, kuin ammus haulikosta. ^puolipidätteet^ hoin mielessäni ja sainkin vihdoin ne läpi ja ravi oli kohtuullista.
"Mukana?" Minttu kysyi keventäen.
"Joo, melkein teissä kiinni" sanoin tuskassa melkein repien Fossea suusta.
"Otetaan käyntiin, se tulee niin lujaa!" Sinihiuksinen Minttu huikkasi taakseen ja sain kuin sainkin ruunan vihdoin vauhdikkaaseen käyntiin.
"Mennään käynnissä loppu matka!" Tuo sanahti ja päätimme yhdessä jatkaa kävellen loppumatkan samalla ihaillen kauniita kevään aikaansaamia muutoksia.
"Linnut visertävät niin kauniisti!" Sanoin hymyillen leveästi Mintulle.
"Jep, mutta hei, me ollaan kohta takas tallilla!" Tuo sanahti ja näki selkeästi Lehtovaaran ratsutilan.
Fosse pärskähteli tyytyväisenä antaessani vielä viimeisille kavioiden täyttämän polun metreille.
Metsää oli ihana katsella, varsinkin, kun aurinko paistoi ja kertoi että kevät oli oikeasti tulossa.
Pian saavuimmekin tallipihaan, jossa tulin alas Fossen selästä ja päätin vielä jalustimien noston lisäksi löysätä vyötä parilla reiällä.
"Upeasti menit!" Kehaisin ruunaa jälleen tuon huokaistessa.
"Vallekin oli aikas kiva tänään" Minttu sanoi ka löysäsi samalla myös Fossea paljon isomman hevosen vyötä.
Kun olimme molemmat valmiita, talutin Fossen tallin pesariin kiinni molemmin puolin.
Ensimmäisenä otin jokaiseen jalkaan laittamani suojat pois ja laitoin ne hetkeksi sivuun, sillä putsaisin ne vielä.
Tuon jälkeen irroitin vyön ponin satulasta ja asetin sen satulan päälle. Riisuin satulan ja laskin sen telineeseen, koska päätin putsata varusteetkin vielä.
Saatuani suitset pois Fosselta, pesin kuolaimet ja siirsin ne ruunikon ruunan satulan viereen naulakkoon.
"Sitten kylmätään jalat!" Sanahdan päättäväisesti hölmistyneen oloiselle ponille.
Otin letkun ja laskin vettä, kunnes se oli sopivaa kylmäykseen. "Lopeta nytt!" Sanoin ärhäkästi ponille, joka kuopi vasemmalla etusellaan kylmätessäni sitä. Onneksi pääsin vihdoin helpompiin takajalkoihin ja sainkin jalkojen kylmäyksen tehtyä.
Kuivasin märimmät kohdat pois. Harjailin vielä Fossea, sillä tuo oli onnistunut saamaan pienen hiekkakerroksen päällensä. "Noniin, etköhän sä ala olla valmis tarhaan?" Kysyin itse itseltäni.
Otin vielä karsinan oveen laittamani loimen ja asettelin sen oikein ennen solkia.
^vatsan alta ristiin ja jalkaremmit ristiin^ sanelin mielessäni ja pian Fossella olikin puhdas loimi päällänsä.
"Sitten pääset ulos" sanoin pehmeästi ponille ja ojensin samalla palkan ponille, joka osoittautui leipäpalaksi.
Vein kiireisen ruunan tarhaan, jossa päiväheinät odottivat nälkäistä ponia.
Tarhaan Fosse juoksi ja kovaa, nauroin melkein kuollakseni ponille, mutta onneksi pian pystyin ryhdistäytymään ja kävelin talliin, jossa varusteet ja suojat odottivat puhdistusta. Ensiksi harjailin Fossen suojat, jonka jälkeen etsin itselleni satulasaippuan ja öljyn. Aloin puhdistamaan ensiksi suitsia, jonka jälkeen satulaa.
Pian ne kiilsivät ja odottivatkin jo seuraavaa ratsastajaa.
Vein ne paikallensa, jonka jälkeen lähdin kevään tuoksuiseen ulkoilmaan, jossa puut vihannoivat jo vähän.
Sitten kotiin. "Moikka Minttu! Kiva kun olit mun seurana!" Huikkaan tallin suulla vielä karsinassa hääräävälle sinihiuksiselle Mintulle.
Daniela kiva että teillä sujui hyvin ja Fossekin käyttäytyi - kerrankin - ihan kivasti! Ihanasti olit poiminut luonnosta kevään merkkejä aina vihreistä hiirenkorvista paluumuuton tehneiden lintujen lauleluihin. Kesä tulee kovaa vauhtia ja kohta pääseekin syöttelemään polleja vihreälle kesäkautta valmistellessa! 10 v€