Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Sintti on ollut Marien omistuksessa varsasta saakka ja tamma on kokonaan Marien itse kouluttama. Vasta 5-vuotias tamma on vielä raaka, mutta kehittyy kokoajan. Ratsukon on tarkoitus kilpailla yleispainotteisesti sekä esteillä, että kouluratsastuksen parissa.
Joulu ei ole ollut mulle koskaan mitään erityistä aikaa, enkä koe itse ottaneeni ikinä osaa jouluhulluuteen, mutta sitä näkee kyllä paljon ympärillä. Siskoni Lyydia on koristellut tallinsa joulukoristeilla ja jopa varustehuoneeseen jouduimme raahaamaan joulukuusen, joka koristeltiin yhdessä. Vanhempani ovat siivonneet jo varmaan viikon verran jo valmiiksi ihan siistiä kotiaan ja valmistelleet jouluaattoa varten, jolloin minä, Lyydia, sekä vanhempieni sisarukset tulisivat heille joulua viettämään. Itse en ollut kotonani vaivautunut edes siivoamaan ja joulukoristeita en edes omista.
Tänä vuonna joulu kuitenkin toi mukanaan muutoksia elämässäni. Syksyllä Sintin aikaisempi tallipaikka Vaahterapolusta lähti alta tallin lopettaessa toimintansa, joten hätäratkaisu oli viedä tamma asumaan Lyydian tallille, jossa ei oikeastaan olisi ollut edes tilaa. Siellä me sitten asuimme suomenhevosten keskellä jonkin aikaa, ennenkuin huomasin netissä ilmoituksen, että aika lähellä kotiani sijaitsevalta Lehtovaaran Ratsutilalta oli vapautunut tallipaikkoja. Siispä nappasin aikalailla heti puhelimen käsiini ja soitin tallinpitäjälle.
21.12.2018 kävin Lehtovaarassa moikkaamassa tallinpitäjää Ririä, joka vaikutti oikein mukavalle. Katsastimme tallin tilat hieman kiireellä, sillä Ririllä oli kiire tekemään viimeisiä jouluostoksia. Kaikki näytti oikein hyvälle ja Sintti nyt on ennenkin asunut ratsastuskoulussa, joten se ei ongelmia aiheuta. Kerroin että minulla olisi oikeastaan aika kiire saada Sintti muutettua pois siskoltani, jolla pursuilee talli nyt jo liiallisesta hevosmäärästä. Riri siihen vain tokaisi, että halutessani voin tuoda Sintin talliin jo vaikka huomenna, sillä heillä on karsinat täysin valmiina uutta asukasta varten.
Se oli sitten sillä sovittu ja 22.12.2018 Sintti saapui Lehtovaaraan. Tallissa oli rauhallinen tunnelma saapuessamme, monet tallilaiset olivat varmaan jo joulun vietossa, joten saimme tehdä muuttomme rauhassa. Saavuimme jo aamupäivällä, joten hetken kävelytyksen jälkeen päästin Sintin tarhaan uuden tarhakaverinsa luokse. Seurasimme Ririn kanssa menoa ja kaikki näytti oikein rauhalliselta. Sintin uusi tarhakaveri oli kimo puoliveriruuna Vallu, joka näytti massiivisen kokoiselle pienen ja siron tammani vieressä. Hetken rallattuaan puoliveriset rauhoittuvat omiin kulmiinsa ja uskalsimme jättää ne kahdestaan.
Riri auttoi minua tavaroidemme purkamisessa, mistä oli iso apu, sillä roinaa oli paljon. Laitoin Sintin varusteet, loimet ja muun sälän paikoilleen, jonka jälkeen kaikki alkoi olla aikalailla kunnossa. Tarkastin vielä tamman karsinan, laitoin sinne suolakivemme paikalleen, jonka jälkeen suuntasimme Ririn kanssa kirjoittamaan tallipaikasta sopimusta.
Tänään 23.12.2018 tallilla oli edelleen todella hiljaista. Pariin ihmiseen törmäsin ja vaihdoimme pikaiset esittelyt ja sanoimme moikat. Sintti tuntui olevan vireällä tuulella ja hieman kuulosteli kaikkea niin hoitaessa kuin taluttaessakin, mutta tapansa mukaan tamma käyttäytyi asiallisesti. Harjasin nuorukaisen karsinassa huolella, heittelin sille loimen niskaan ja suitset päähän, jonka jälkeen suuntasimme maneesiin, jossa juoksutin tamman kaikissa askellajeissa. Jouluaatoksi Sintti saisi vapaan, jonka jälkeen olisi aika palata takaisin normaaliin treenisuunnitelmaamme.
Palasin talliin tyytyväisen tamman kanssa ja nappasin Sintiltä karsinassa varusteet pois. Ilma oli todellakin hyytävän kylmä, joten heitin tammalle niskaan kunnon kaulakappaleellisen loimen, jonka jälkeen vein tamman takaisin ulkoilemaan. Palasin vielä talliin korjaamaan tavaramme, puhdistin tamman suitset ja suuntasin sitten autolleni. Vielä joutuisin pyörähtämään yhden ratsutettavan ponin luona, jonka jälkeen olisi iltavuoro kaupalla. Kunhan iltavuorosta kotiudun, alkaa minulla muutaman päivän joululoma kaikista töistä.
31.12.2018 matkasimme kuin matkasimmekin kohti Adinaa joulukuun Villi-Cupia varten, vaikka Sintti oli vasta kotiutunut Lehtovaaraan. Olin kuitenkin ilmoittanut meidät mukaan kilpailuun jo ennen muuttoa, enkä viitsinyt reissusta enää perääntyä. Viime kuussa olimme samoissa karkeloissa pyörähtäneet, jolloin tulokset eivät päätä huimanneet. Olimme startanneet helppoa B:tä sijoituksella 4/5 ja prosentein 65,000 %. Vaikka prosentit olivat ihan hyvät, ei niillä pitkälle päästy, joten tälle päivälle ainut tavoite on saada paremmat prosentit.
Kisapaikalla Sintti käyttäytyi tuttuun tapaansa kuin kotonaan. Se hortoili menemään, olisi halunnut tehdä tuttavuutta muiden hevosten kanssa ja sähelsi omiaan. Tamma ei siis pahemmin kisareissuista stressaa, mikä on hyvä tulevaisuuttakin ajatellen, sillä kilpahevonen siitä on tarkoitus rakentaa. Heti ilmoittautumisen jälkeen varustin Sintin valmiiksi ja upouusi valkea kisahuopamme hohti puhtauttaan. Tai ainakin hohti sen aikaa, kun kannoin sen autolta Sintin luokse, joka iski samantien likaisen turpansa huovan kylkeen. Likajämät onneksi puhdistuivat aika vaivatta, eivätkä pilaa muuten niin huoliteltua ulkoasuamme.
Verkan suoritin lyhyen kaavan kautta, ettei Sintti väsähdä turhia. Se oli aika virtaisa ja heitti ekoissa laukannostoissa pikkupukitkin. Otimme sitten useammat nostot peräjälkeen, jotta turhat innostuspukit saatiin karsittua pois. Suoritin vain simppelin läpiratsastuksen molempiin suuntiin, jonka jälkeen siirryimme kävellen odottamaan vuoroamme. Luokkanamme on jo tutuksi tullut helppo B, jota on nyt kuukauden verran taas treenattu, joten tänään pitäisi sujua, jos kaikki planeetat vain pysyy paikoillaan.
Kilparadalle pääsimme ajallaan ja ehdin juuri näyttää Sintille koko alueen, kun sain jo aloitusluvan. Kokosin kaiken keskittymiseni ratsastukseeni ja Sinttikin selvästi aisti sen, sillä nuori tamma oikein ryhdistyi ja lähti etenemään hyvää tahtia alkutervehdykseen. Tuntui etten hengittänyt koko radan aikana, joten lopputervehdykseen tullessa olo oli todella uupunut. En kuitenkaan ainakaan mielestäni tehnyt mitään isompia virheitä ja Sinttikin tuntui koko radan läpi todella hyvältä. Jäimme radan jälkeen siis vain jännittämään tuloksia.
Loppujen lopuksi päädyimme sijalle 4/12 prosentein 77,143 %, en siis todellakaan voisi olla tyytyväisempi! Rusettia vaille vielä jäimme, kun vain kolme ensimmäistä ratsukkoa palkittiin, mutta huikeissa prosenteissa on jo ihan tarpeeksi ilon aihetta. Sintti sai suuret kehut ja trailerimme luona nappasin tammalta varusteet pois. Heitin Sintille niskaan toppaloimen ja lastasin sen traileriin, jonka jälkeen kotimatka kohti Lehtovaaraa sai alkaa.
15.01.2019 oli oikeasti sellainen päivä, kun keskustelin vähän enemmänkin ihmisten kanssa. Olemme kohta kuukauden asustaneet Lehtovaarassa, mutta olen aika huolella pysynyt omissa oloissani ja keskittynyt vain Sintin kanssa touhuamiseen ja sen liikuttamiseen. Tietenkin Ririn kanssa olen aina ohimennen vaihtanut pari sanaa, mutta silloinkin keskustelu on lähinnä pyörinyt Sintin ympärillä. Tänään Sintillä on periaatteessa vapaapäivä, mutta kun minulla kerran oli ylimääräistä aikaa, saavuin tallille ja hieman kävelytin Sinttiä. Tamma oli vireällä tuulella ja hieman puhisi milloin lumiselle puskalle, tai vaikkapa lumikasalle.
Kävellessämme loin tarkemman katsauksen tarhoissa käyskenteleviin hevosiin. Hevoskatras oli todella laaja, löytyi vaikka mitä, mikä on ehdottomasti positiivista ratsastuskoulutoimintaa ajatellen. Lopulta katseeni kuitenkin osui rautiaaseen suomenhevosoriin, joka näytti todella tutulta. Hetken aikaa mietin, ennenkuin sain ajatuksen päähäni. Samalla hetkellä näin vieraan naisen kävelevän suomenhevosen tarhalle. Tämä vilkaisi minua hieman ihmeissään, sillä tosiaan tuijotin aika suoraan siinä tarhan edessä. Kun nainen oli avaamassa tarhan porttia, sain vihdoin avattua suuni. "Hei anteeks, ei tää suokki sattumalt oo Hämärävoitto?" kysyin ja nainne katsoi minua vähän yllättyneenä. "Joo on. Mä olen Lea, ostin Voiton itseasiassa eilen, vähän vahingossa", nainen naurahtaa ja jää sitten katsomaan minuun, luultavasti selitystä odottaen. "Kiva tavata, mä oon Marie ja tässä on mun Sintti. Niin ja sori kun jämähdin tälleen tuijottamaan. Voiton isä Hämärämies vaan on mun siskon hevonen, se kasvattaa suokkeja", kerroin hymähtäen. "Oi, onpa maailma pieni. Millanen Voiton isä on?" Lea kysyi innoissaan. "Se on aivan ihana. Tosi kiltti ja helppo ori, pätevä ratsukin vielä kaiken lisäksi", kerroin hymyillen. Hämy on aina ollut yksi lemppareistani, kun on siskoni hevosista puhe.
Juttelimme hetken siinä tarhan edessä, ennenkuin jatkoin Sintin kanssa matkaa talliin. Lea ilmeisesti jäi tarhaan moikkailemaan uutta hevostaan. Tallissa oli yllättävän paljon porukkaa siihen nähden, että pihalla oli todella rauhallista. Vein Sintin suoraan karsinaansa, jossa nappasin siltä paksun kävelytysloimen pois. Otin vielä käteeni pölyharjan, jonka kanssa suoritin Sintille pikaharjauksen. Samassa huomasin vastapäisestä karsinasta sinitukkaisen tytön katselevan Sinttiä. "Moi, oon Julia, tai sano vaan Julle. Omistan tän Hoon ja tajusin just, että en oo tainnut sua montaa kertaa täällä viel nähdä, niin ajattelin esittäytyä", tyttö sanoi iloiseen sävyyn ja hymyili leveästi. "Aa Moi. Joo, oon Marie Seppänen, omistan tän Sintin ja muutettiin tänne tossa just ennen joulua", esittäydyin ja hymyilin kohteliaasti. "Oon pysynyt aika paljon vielä omissa oloissani, keskittynyt vaan Sinttiin, niin on tutustuminen jäänyt vähän vähälle", jatkoin vielä hymähtäen. "No, hyvin ehtii vieläkin tutustumaan! Sintti on tosi nätti ja toi väri on upee", Julle sanoi ja oli tässä vaiheessa jo tullut käytävän poikki Sintin karsinan ovelle. "Joo, ei mikään ihan tavallinen väri. Se on smoky cream. Sintti on ollut mulla ihan varsasta asti", kerroin hymyillen ja silitin tammani kaulaa. Sintti kurotteli kaulallaan katsastaakseen, olisiko Jullella nameja. "Sunkin heppa on tosi nätti. Onks se lämppäri?" kysyin ja silmäilin käytävän toisella puolen karsinassaan seisovaa ruunikkoa. "Joo, on. Se on 8v ori, tosi kiltti, mut ei kuitenkaan mikään turhan helppo", Julle kertoi. Jatkoimme keskustelua hevosista vielä hyvän tovin, ennenkuin Julle lähti varustamaan Hoota ratsastusta varten.
Kun olin Sintin harjannut, heitin sen kuppiin muutamat porkkananpalat ja hain tammalle paksun ulkoloimen. Kun Sintti oli loimitettu, se alkoi olla valmis palaamaan tarhaansa, joten annoin tammalle vielä yhden herkun, jonka jälkeen lähdimme astelemaan ulos. Oli jo aika hämärää, mutta se ei haittaa, kun pihassa on hyvä valaistus. Sintti meni tarhaansa kaverinsa luokse mielellään ja suljin portin. Kävisin vielä tallissa siivoamassa Sintin tavarat paikoilleen, jonka jälkeen olisi aika suunnata yhdelle läheiselle tallille ratsastamaan yhtä nuorta welshoria.
24.02.2019 mulla oli koko päivä vapaata, joten mikäs sen parempaa, kuin viettää paljon aikaa tallilla. Päivä on pidentynyt ihan hurjasti ja kyllä se mieltä piristää, että tallillekin pääsee oikeasti vailoisaan aikaan, eikä aina tarvitse mennä pimeydessä. Täällä pohjoisessa asuessa kun ne päivät ei talvella kovinkaan pitkiä ole. Saapuessani tallille kaikkialla oli hiljaista. Eilen suurin osa tallin porukasta oli lähtenyt Tie Tähtiin 2019 -cupin ensimmäiseen osakilpailuun. Parkkipaikalle kääntyessäni siinä nökötti vain yksi auto ja kaikki hevoset seisoskelivat tyytyväisinä tarhoissaan. Sintti hörähti tarhaltaan heti huomattuaan minut ja suuntasinkin suoraan hakemaan loimitetun tammani mukaan matkaan.
Tallissa päästin Sintin karsinaansa napattuani siltä jo käytävällä loimen pois. Tamma oli yöllä selvästi nukkunut jossain märässä kohdassa, sillä kaunis ruskea kuviointi koristi vaalean hevoseni kylkeä. Vaalean hevosen huono puoli on ehdottomasti se, että kaikki sonta oikein hohtaa kaikkien ohikulkijoiden silmiin. Onneksi harjavarustuksemme on hyvä ja suorastaan suunniteltu kaiken lian poistamista ajatellen.
Harjasin Sintin läpi parilla eri harjallakin, jonka jälkeen se alkoi taas näyttää omalta siistiltä ja vaalealta itseltään. Kevään lähestymisen huomaa viimeistään siitä, kun hevosilta alkaa lähteä karvaa ja Sintti ainakin alkaa näyttää siltä, että kunnon karvanlähtö alkaa hetkenä minä hyvänsä. Siistin samalla tamman harjan ja vuohiskarvat, jonka jälkeen vielä selvitin Sintin hännän ja puhdistin sen kaviot. Sintti oli todella hyvällä tuulella ja osallistui tuttuun tapaan kaikkeen mitä teinkin. Tamman terävät siniset silmät seurasivat jokaista liikettäni ja aina tullessani riittävän lähelle tamman turpaa, se tuuppaisi minua lempeästi tai hamusi mitä ikinä kädessäni sillä hetkellä olikaan.
Varustin Sintin estevarusteisiin, sillä pitäähän ainakin melkein tyhjä maneesi käyttää hyväksi ja hieman laukkailla kevyessä istunnassa. Olemme muutenkin keskittyneet niin paljon kouluratsastukseen, että kyllä välillä pitää vähän päästellä. Vielä ei laukkailu kentällä tai maastossa onnistu, mutta kunhan paikat sulavat, tulee sekin osaksi viikko-ohjelmaamme. Ilma ei ole kovinkaan kylmä, mutta heitän Sintille ratsastusloimen pehvan päälle ainakin alkuverryttelyn ajaksi. Itse varustaudun ratsastussaappailla, hanskoilla ja kypärällä, jonka jälkeen olemme valmiit suuntaamaan maneesiin.
Hidastelemme matkalla maneesiin ja nautimme ihanan keväisestä auringonpaisteesta ja puista kuuluvasta lintujen laulusta. Sinttikin katselee leppoisasti ympärilleen hetken aikaa auringossa paistatellen, jonka jälkeen menemme ihan maneesille asti. Maneesissa ei loppujen lopuksi ollut ketään, joten nostan keskelle maneesia vielä pari maapuomiakin, joita voimme käyttää treeneissä hyväksi. Nousen hetken kävelyn jälkeen ratsaille ja alan verryttelemään Sinttiä ensin käynnissä ja vähitellen alamme ravailemaan.
Sintti liikkuu koko ratsastuksen ajan todella kivasti ja reippaasti. Laukassa se jopa kuumuu jonkin verran ja intoutuu heittämään parit pukkiloikatkin. Annan tamman laukata maneesia ympäri ja nousen itse kevyeeseen istuntaan. Eihän pitkät maastolaukat ja maneesin ympäri viilettäminen ole millään tavalla sama asia, mutta kyllä maneesissakin viilettäminen silloin tällöin hyvää tekee. Puomeja tulemme sekä ravissa, että hallitussa laukassa. Sintti tekee kokoajan täysillä töitä, joten nuori tamma tuntuu aika nopeasti väsähtävän. Lopettelemme siis aika lyhyeen, mutta tehokkaat treenit kannattaakin tehdä pätkissä. Hyppään lopulta alas ratsailta, löysään satulavyön, laitan loimen takaisin Sintille ja alamme kävellä loppukäyntejä. Kävelyn ohessa kerään puomit maasta ja lähdemmekin sen jälkeen kävelemään loppukäyntejä ulos. Kunhan tiet vielä hieman sulavat, uskaltaa maastoonkin jo lähteä oikein kunnolla.
