Emilia&Make 21.11
Pieniä pomppujaOlin uskaltanut kerrankin avata suuni tallituvassa ja kysynyt olisiko ketään joka haluaisi tulla hyppäämään minun ja Maken kanssa. Yllätykseksi pari sanoi tulevansa mukaan. Muutama tallilainen oli ilmoittautunut avustamaan, hyvä ei tarvitsisi itse puomien kanssa kyykkiä. Mukaan oli tulossa auttamaan ja katsomaan Ava ja Rosetta ja Minttu ja Veronica tulivat ratsuineen. Tiedä sitten tekikö Avan ja Rosetan mieli kakkua vai halusivatko he oikeasti auttaa. No joka tapauksessa olimme sopineet hyppy päivän tänään joskus kuuden huitteilla. Sitä ennen olisi vielä kykittävä liian monta tuntia koulussa, huoh.
Nousin bussiin ja maksoin kuljettajalle muutamalla kolikolla, jotka olin äidiltä pöllinyt. Istuin melko eteen, pääsisin sitten hyvin hyppäämään pois kyydistä. Minua ehkä vähän jännitti. Olin kyllä ratsastanut Makella koulua jo muutaman kerran, mutta tämä oli ensimmäinen hyppykerta. Riri oli onnekseni sanonut, että pienillä esteillä ruuna osasi käyttäytyä.
Olin juoksuttanut Maken eilen purkaakseni siltä vähän energiaa ennen pomppuja. Se kyllä näkyi Makesta joka seisoskeli tarhassa takajalkaa lepuuttaen. Päätin mennä ensin tarkistamaan olivatko kaikki jo tulleet. Astuin tallitupaan ja huikkasin moikat. Minttu ja Veronica istuivat tuoleilla, Avaa tai Rosettaa ei näkynyt, olikohan avustajat karanneet viimme tipassa? Lähdimme kuitenkin Mintun ja Veronican kanssa hakemaan hevosia sisälle.
Talutin Maken yksäreiden puolelle ja kiinnitin ruunan käytävälle. Hain ruunan harjapakin karsinan edustalta. Oli ehkä vieläkin vähän oudon näköistä, kun Mindyn pinkki pakki ei enään lojunut karsinan edustalle. Tilalle oli tullut musta pakki hopeisin yksityiskohtineen. Toki minulla oli myös Mindyä ikävä, ei pelkästään pakkia. Ikävää helpotti tieto siitä, että Mindyä kohdeltiin erittäin hyvin uudessakin kodissa. Tammuli oli myös käyttäytynyt edukseen, toistaiseksi. No okei, palataas takaisin Makeen.
Harjasin Maken klipattua karvaa, kun huomasin Rosetan ja Avan juttelevan keskenään lähettyvillä. Pyysin heitä oitis auttamaan Maken hoidossa, omapahan oli vikansa kun orjiksi suostuivat. Jätin heidät harjaamaan Makea ja menin itse etsimään suojat, martsarin, estesatulan ja suitset. En ollut vieläkään kerinnyt kunnolla laittamaan Maken tavaroita järjestykseen ja kamojen etsiminen oli turhauttavaa. No onneksi kuitenkin löysin viimmeisenkin etusuojan ja pääsin pukemaan herra hevosta.
Vedin turvaliivinvetoketjun ylös ja muistutin Avaa ja Rosettaa irvistäen kakusta. Minttu, Vallu, Sotilas ja Veronicakin olivat jo valmiita koitokseen. Niinpä meidän pieni seurue suuntasi orjat edellä kohti maneesia, jossa oli juuri päättymässä tunti. Rosetta kysyi voisimmeko jo tulla maneesiin ja sai myönteisen vastauksen. Make oli hiukan hämmentynyt hevos määrästä, mutta tokeni aika nopeasti. Muutama tuntilainen toljotti hevosiamme ja meitä. Aloin pian miettimään oliko satula kallistunut mahan alle vai miksi he tuijottivat.
Lyhensin jalustimia muutamalla reiällä ja kiristin vyötä. Annoin Makelle käynti avut ja Heidi käski tuntilaiset kaartoon ja kiittää ratsujaan. Annoin Maken kävellä pitkin ohjin. Make vilkuili innokkaasti esteitä joita Ava ja Rosetta kokosivat. Esteet olivat pieniä, ehkä korkeimmat 40cm. Hyvä vain, en ollut todellakaan varma osaisinko ratsastaa "isoa" hevosta esteillä, jos hädin tuskin osasin sileällä mennä. Tuntilaisten äänet vaimenivat, kun Heidi veti maneesin oven kiinni. Orjat olivat jo pystyttäneet esteet ja siirtyneet maneesin laidalle.
"Hieeeno poika!" Kehaisin Makea hyvän laukka pätkän jälkeen. Ruuna tuntui ihan hyvältä, vauhtia oli himpun enemmän kuin normaalisti, mutta ei liikaa. "Joko otettaisiin pomppuja ettei koko iltaa mene?" Kysyin ratsastajilta. Molemmat nyökkäsivät ja sovimme mitä estettä tulisimme ensin. Hyppäsimme niin, että ensin meni Minttu ja Vallu seuraavana Veronica ja Sotilas ja viimmeisenä minä ja Make. Keskityin niin täysillä Makeen etten kerinnyt kuin vilkaisemaan muiden suorituksia.
"Yksi...Kaksi...Kolme...Ponnistus!" Ynisin itsekseni. Make otti siistin pienen hypyn ja sai samalla minut rauhoittumaan, tämä eläin todella tiesi mitä teki. Kun kaikki olivat hypänneet muutamat lämmittelyt Rosa ja Ava keksivät meille radan mitä menisimme yksittäin. Minun ja Maken vuoro oli taas viimmeisenä ja hermostuin taas vähän. Veronican ja Sotilaan jälkeen ohjasin Maken voltille ja nostin laukan.
Rata meni ihan hyvin, Make kiihdytti välillä hiukan liiaksi, mutta hevosen sai helposti takaisin. Tulimme rataa kaikki vielä muutaman kerran, korkeimmillaan esteet taisivat olla 60cm. Loppuun hyppäsimme vielä muutaman yksittäisen esteen. Viimmeisenä esteenä hyppäsin Maken kanssa noin 80cm pystyn. Aloin saada pikku hiljaa kiinni miten minun kuului ratsastaa Makea esteillä ja viimmeinen este sujuikin oikein hyvin.
Annoin Makelle hieman ohjaa ja kevennin ravin tahtiin onnellisena. Tunti oli sujunut paremmin kuin mitä odotin. Heidi tuli huikkaamaan ovesta ettei esteitä saanut purkaa sillä seuraava tunti olisi estetunti. Ava ja Rosetta olivat varmasti tyytyväisiä, esteiden purkaminen oli aika työlästä puuhaa. Ava ja Rosetta sanoivat lähtevänsä jo bussille, heillä ei kuulemma ollut enään tekemistä. Kiitin tyttöjä avusta ja huusin perään moikat. Annoin Maken hidastaa käyntiin ja annoin ruunalle ohjat rapsutuksien kera.
Talutin väsyneen puoliverisen pesupaikalle ja otin varusteet pois. Avasin hanan ja pesin Maken huolella ja kylmäsin samalla jalat. Ruuna oli hionnut aika paljon joten päätin heittä sille yöksi loimen. Kello oli jo lähempänä yhdeksää joten en vienyt enään Makea ulos. Talutin ruunan juuri siivottuun karsinaan ja hain Makelle iltapuurot. Heinät herra saisi vasta myöhemmin. Kävin vielä tekemässä seuraavan päivän puurot valmiiksi. "Moikka Minttu ja Veronica, kiva kun olitte hyppäämässä!" Huikkasin heille. "Moikka, pitää kyllä ottaa joskus uusiksi!" Minttu vastaa. Nyökkään ja lähden juoksemaan pysäkille, viimmeisestä bussista olisi vähän huono myöhästyä.
(Kuvassa Emilialla ei ole turvaliiviä, kun tuli "kuuma" kesken tunnin
)
Klikkaa kuvaa!