Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Pinja on rohkea ja menevä pikku tamma joka suorastaan loistaa esteillä, kunhan sen vaan saa esteiden päältä menemään... hoitaessa Pinja saatta uusille ihmisille näykkiä mutta terävällä sanomisella senkin saa loppumaan.
Saavun tallille puolen päivän aikoihin. Poni on tarhassa jossa se söi tyytyväisenä heiniänsä. Menen aidan ali ja lähden Pinjaa kohti. Hivuttaudun rauhallisesti Pinjan luokse, laitan riimun sen päähän ja annan palkinnoksi pienen palan leipää, koska se ei lähtenyt karkuun. Se lähtee tallustelemaan perässäni kohti porttia. -"Tänään me mennään pieni maastolenkki" sanon Pinjalle kävellessämme talliin.
-"Tässä sun karsinan vieressä asustelee Omppu! Sen sä ootkin jo nähny."sanon ponille talliin tullessamme. Talutan Pinjan karsinaan, otan harjat esille ja alan harjaamaan sitä. -"Miten sulla on täällä menny? Eks ookin mukavaa, kun pääset tutustumaan uusiin hevosiin? Onko vesi hyvää?" kyselen Pinjalta, sen syödessä heiniänsä. -"Mieti Pinjanen, vielä alle vuosi sitten olit ratsastuskoulun poni, jossa mä olin sun hoitajana, enkä ikinä voinu kuvitella, että saisin omistaa sut." sanon hymyillen. -"Haen sun suitset, odota siinä poni!" Sanon Pinjalle. Suljen karsinan oven ja menen hakemaan satulahuoneesta suitset. -Sano aaa." pyydän Pinjaa. Tammaa ei auta suun avaamiskehotukset, vaan se pitää suutansa yhä kiinni. Otan pienen palan leipää taskustani ja työnnän kuolaimet suuhun toisella kädelläni ja annan leivän siinä mukana. Sitten laitan kypärän päähäni, vaan karsinan oven kokonaan auki ja lähdemme Pinjan kanssa tallustelemaan tallista ulos.
-"Mitäs tuumit Pinja? Minne suuntaan mennään?" Kysyn tammalta. -"Mennään vaikka tonne" sanon. Lähdemme yhdessä maastoja kohti.
Metsässä Pinjan mielenkiinto herää ja se lähtee reippaasti eteenpäin, minun taluttaessa sitä. Pinja katselee ympärilleen ja haistelee ilmaa. Puolessa välissä matkaa pysähdyn ja nousen pienen, lumisen kannon päältä Pinjan seljään. -"Sä oot lämmin" kuiskaan sille.
Tallissa harjaan sen huolellisesti ja vien sitten takaisin tarhaan.
Kävelin reippaasti lumihangessa eteenpäin Pinjan luokse. "Moikka Pinja!" sanoin iloisesti "Moi myös Muska!" huikkasin Muskalle samalla ja heilautin kättä sille. "Tänään mä teen teille ponosille lumiponin tänne tarhan viereen.Ehkä teistä tulee ystäviä" naurahdin. Etsin kivan lumisen kohdan tarhan vierestä ja aloin rakentelemaan lumiponia. Asetin porkkanat sille korviksi ja hetken päästä jo tuumin "Ehkä mä vaan annan nä porkkanan palaset sulle" asetin porkkanat viereeni ja viimeistelin sen. "Tällä ei oo hirveen pitkää kaulaa, mutta ehkä se ei haittaa" sanoin ja taputin hellästi lumiponia. Sitten nostin porkkanat ja pujahdin aidan läpi Pinjan ja Muskan tarhaan. Ojensin puolikkaan porkkanan Pinjallle ja silitin vähän ponia. Tämän jälkeen kävelin viellä Muskan ohi ja annoin vaivihkaa sillekin pienemmän puolikkaan porkkanasta. Lähdin tämän jälkeen kotia kohti.
Talutin Pinjaa kohti maneesia puhuen sille suunnitelmistani sille päivälle. Se käveli reippaasti vierelläni. Maneesissa laitoin puomeja vähän uran sisäpuolelle peräkkäin. Pinja käveli pää pitkänä perässäni. Kun olin saanut kaikki puomit asetettua hyvin käänsin pinjan keskelle ja ponnistin selkään.
Selässä kiristin hieman satulavyötä ja sitten jatkoimme matkaa kohti uraa. Kävelttin uraa pitkin muutama kierros, kun olin jo maasta kävelyttänyt (tai no raahannut) Pinjaa. Otin sitten ohjia tuntumalle. Tein paljon voltteja, mutta Pinja ei aluksi jaksanut oikein keskittyä, vaan mielummin olisi mennyt asettuneena ulospäin täysiä eteenpäin. Sain kuitenkin jonkinlaisen kontaktin poniin ja pääsin nostamaan ravin. Ravissa tein keventäen kolmikaarista kiemurauraa yrittäen asettaa Pinjaa kaarilla, välillä ihan hyviäkin pätkiä saaden, mutta suurin energiani meni Pinjan kuulolle saamiseen.
Päätin kuitenkin jo nostaa laukan ja siinä työskennellä pääty-ympyrällä. Nostossa Pinja otti mukaan isompaa pari pukkia ja keikahdin satulassa hieman eteenpäin. Sain kuitenkin ympyrällä rauhoiteltua Pinjaa ja saamaan sen paremmin kuulolle. Onnistuneen pätkän jälkeen siirsin Pinjan käyntiin ja nostin jalustimet kaulalle.
Annoin Pinjan kävellä pitkin ohjin jonkin aikaa, minkä jälkeen otin ohjat takaisin tuntumalle ja jatkoimme tekien peruutuksia lyhyelle sivuille ja pitkillä iso keskiympyrä lisätyssä ravissa. Ensimmäisissä peruutuksissa Pinja lähti peruuttamaan vähän sisällepäin, mutta seuraavilla kerroilla peruutus onnistui suoraan. Lisätty ravi sujui mainiosti, mutta siirtyminen käyntiin olisi voinut olla siistimpi.
Sitten lähdin ohjaamaan Pinjaa vähän uran sisäpuolella oleville puomeille. Tulin ensimmäisen kerran käynnissä ja sen onnistuttua ravissa. Menin muuten harjoitusravia, koska minulla ei ollut jalustimia, mutta puomeilla otin vähän kevyemmän istunnan. Lopuksi tulimme puomit myös laukassa. Pinjalla oli ihanasti imua puomeillekin ja silloin aloin haaveilla Pinjalla hyppäämisestä pitkästä aikaan.
Otin loppuravit ja siirsin Pinjan käytiin. Ohjasin sitten ponin keskelle ja hyppäsin alas. Lähdin loppukäynneiksi keräämään puomeja ja lantaa ajatellen miksi en ole Pinjalla edes hirveesti hypännyt ja lopputulokseni oli tekosyiden jälkeen, olen alkanut jännittämään Pinjalla hyppäämistä, jatkuvien kiellosta tippumisien jälkeen. Kaipuu ihaniin ja hauskoihin hyppyaikoihin Pinjan kanssa voimistui. Aloin muistella minkälasta oli mennä Pinjalla estekisoissa, se pieni jännitys mikä oli ennen jokaista rataa ja maastoesteiden hyppääminen parhaan kaverini Adan ja hänen nykyisen ponin kanssa. Mikä siis oli muuttunut? Jos mä silloinkin uskalsin hypätä, niin miksi sen pitää olla nyt niin vaikeaa? Aloin sitten muisteleen lukuisia tippumisiani esteillä Pinjalta. Pyyhin ne nopeasti pois ja käännyin Pinjaa päin ja sanoin "Mitä jos yritettäisiin hypätä taas mahdollisimman pian?"
Issikkakilpailu Harjailin Pinjaa rivakkaan tahtiin hieman jännittyneenä. Jännitys johtui enenmän innosta. Olin innoissani siksi, koska olimme lähdössä issikkamaastoon Pinjan kanssa, seuranamme Viveka ja Muska. Huolellisen mutta ripeän harjailun jälkeen nostin satulan Pinjan selkään. Kiristäessäni vyötä Pinja alkoi tavalliseen tapaansa vähän liikuskella ja pullistelemaan. Sain kuitenkin vyön kiinni ja satulan mukavaan kohtaan. Seuraavaksi laitoin turvaliivini päälle, jonka jälkeen lämmitin kädelläni Pinjan kuolaimet. Hetken sain kestää ponin pelleilyitä, kun ei olisi halunnut millään ottaa niitä suuhunsa, mutta päättäväisyydellä siitä selvittiin! Laitoin nopeasti soljet kiinni ja kysyin sitten oliko Viveka valmis. Vastauksena kuului "Joo, valmiina ollaan!" joten nappasin kypärän päähäni ja lähdin taluttamaan Pinjaa kentälle.
Mentiin viellä hieman huonokuntoisella kentällä alkukäynnit ja lähettiin sitten kohti maastoja. Vaikka normaalisti Pinja tykkää mennä edellä, päästin Vivekan ja Muskan edellemme, koska Viveka tuntee paremmin maastot. Ponit käyttäytyi asiallisesti poluilla, vaikka Pinjalla olikin kova hoppu. Jonkin ajan kuluttua kuulin Vivekan sanovan "otetaan pätkä tölttiä!" Nyökkäsin, vaikka ei Viveka edes nähnyt sitä, koska hänellä oli kasvot menosuuntaa kohden. Pyysin Pinjan tölttiin ja se oli saman tien lähdössä kiitoraviin. Muskan ollessa edessämme, Pinja ei kuitenkaan sitä tehnyt, vaan pysytteli rivakassa töltissä. Viveka kääntyi katsomaan minua ja hymyili. Se kohotti mielialaani entisestäänkin.
Pikku hiljaa Pinja alkoi rauhoittua ja pääsin rentoutumaan satulassa. Katselin ympärilleni, olipa kaunista! Aurinko pilkotteli puiden lomasta ja metsä näytti mukavan eloisalta. Tuuli puhalteli kasvojani ja hiukseni hulmusivat, vaikka ponnarilla olivatkin. Oli todella rauhallista. Kuului vaan ponien askeltaminen polulla. Pian edessämme aukeni isompi tie, tie missä olisi mahtunut ainakin kolme ratsukkoa menemään rinnakkain. Viveka kääntyi ja sanoi "otetaanko laukkakisa?" naama virneessä. "Totta kai!" vastasin haasteeseen. Tieltä oli sulanut kaikki lumi ja se näytti pehmeältä. Asettauduttiin samoille linjoille ja sitten laskin "N-Y-T- NYT!" kiljahdin. Muskalla meni aikansa tajuta, että nyt pitäisi mennä nopeasti ja Pinja taas alkoi viskomaan päätänsä, mutta pian saatuaan ideasta kiinni se ampaisi matkaan. Nousin kevyeeseenistuntaan ja pidin harjasta tiukasti kiinni. Viveka ja Muska oli hetken aikaa edellämme, mutta pian aloimme saamaan heitä kiinni. Tunsin Pinjan laukkaavan allani, minkä jaloistansa pääsee. Eikä kestänyt kauaakaan kun Pinja oli jo Muskan rinnalla ja ihan loppupeleissä Pinja pääsi Muskan ohi. Taputin tammaa hurjan paljon ja Vivekakin oli hyvin tyytyväinen Muskaan, jota saa hänen sanojensa mukaan käskeä laukassa eteenpäin. Sitten aloin entistä enenmän iloita ja huudahdin "Me voitettiin!" "Tällä kertaa ehkä, mutta kyllä me viellä Muskan kanssa teidät voitetaan" Viveka vastasi.
Pinja puuskutti ja oli ihan hiessä. Päätimme kääntyä siinä ympäri ja ravailimme kevyesti hatken aikaa, jonka jälkeen siirsimme ponit käyntiin. Hiki valui niskaani pitkin. ja jalkani olivat aivan poikki.
Tallissa harjasin Pinjan huolellisesti ja vein sitten tarhaan kevyt loimi päällä sen hikisyyden vuoksi. Tarhassa taputin viellä Pinjaa ennenkuin päästin sen syömään heiniä. "On mulla kyllä maailman paras poni" huokaisin tyytyväisenä katsoen Pinjan perään.
Putsaan Pinjan ruoka-ja juomakippoa ajatukset kilpailemisessa, esteissä, Pinjassa ja ennen kaikkea maanantain onnistuneessa estetunnissa.
Olin eilen ilmoittanut itseni ja Pinjan 60cm ja he b luokkaan Lehto cup:issa. Koulukisoissa olen hinkannut he c:tä jo niin pitkään hyvin tuloksin, että voin jo hyvin siirtyä he b:hen. Esteosuus taas hieman jännittää, koska hyppäsin Pinjalla viimeksi saman korkuisia esteitä hieman alle puoli vuotta sitten ja silloinkin tipuin Pinjalta. Mutta samaan aikaan olen myös innoissani.
Epäröinkin olisiko järkeä osallistua 60cm luokkaan. Ilmottauduin silti, koska maanantain tunnilla olin onnistunut hyppäämään Pinjalla onnistuneesti ja se oli aivan ihanaa, vaikka emme korkeita mennytkään! Ja olimmehan Pinjan kanssa jo aikaisemmin hypännyt kisoissa saman luokan.
Maanantain tunnista oli tullut yksi iloa tuattavimmista tunneista. Aluksi olin menossa tunnille jännittyneenä ja jännitystä oli sen verran paljon, että uskaltauduin kysymään Karolta voimmeko Pinjan kanssa hypätä pienenpiä esteitä kuin muut tuntilaiset ja tietenkin se kävi. Minulla oli heti kysyttyäni varmempi olo, vaikka kyllä se vähän hävetti, kun Pinja on kuitenkin entinen ratsastuskoulun poni. Sitten jostain sain ajatuksen, että minähän vain laitan Pinjan niistä esteistä yli. Se vaatii pelkkää napakkaa ratsastusta. Olinhan hypännyt Pinjalla monet kerrat, maastoesteitäkin olen sillä mennyt niin mikä nyt muka olisi vikana?
No se ei tietenkään ollut ihan niin helppoa, mutta kyllä me vain onnistuimme! Pinjalla oli iso hyppyinto, sen työmoraali oli korkealla ja minä olin saanut varmuutta jo alkutunnin puomeista. Pienillä esteillä aloin luottamaan siihen, että Pinja ei kiellä, jos vain reippaasti ratsastan. Saimmekin hienoja hyppyjä, vaikka yhden kerran Pinja meni ohi, koska minulla jäi ulkoavut uupumaan ja katse oli ties missä. Mutta seuraavalla yrityksellä siitäkin päästiin yli.
Tunnin jälkeen olin haltijoissani ja annoin tallissa Pinjalle palkinnoksi leipää. Olin myös vähän hämilläni siitä, että olen niin pitkään ollut hyppäämättä, koska olin pelännyt tippumista ja nyt pitkän tauon jälkeen kaikki sujuukin huippu hyvin! Toisaalta minulla oli ollut opettaja antamassa vinkkejä ja esteet olivat pysyneet vaan noin 40cm ja ehkä 50cm korkuudessa. Mutta se on hyvä, koska nyt saimme hyvän hyppykokemuksen yhdessä ja pääsemme ehkä taas hyppäämän enemmän.
Nappasin evääni mukaan ja lähdin kohti tallia. Tänään oli minun ja Pinjan vuosipäivä! Muistan kun juhlistimme kuukausipäiviämme eli päiviä, kun olimme olleet jonkun kuukauden ajan yhdessä menemällä maastoon. Se oli hauskaa! Nyt meidän vuosipäivänä olei päättänyt, että lähemme pitkälle maastoretkelle Pinjan kanssa.
Tallille saavuttuani menenin Pinjan tarhaan se on alussa lähdössä karkuun ja tokaisin heti "Silloin kun mä vuosi sitten hain sut tarhasta sä teit täsmälleen samoin, poni" sanoin lempeästi "Mutta nyt tiedän jo keinot millä sut saa kiinni" sanoin ja aloin rapistella karkkipaperia käsissäni, mitä aina kantelen mukanani. Se toimi! Pinja käveli minua kohti ja hyvän matkan etäiseedeltä kurotti turvallaan minua kohti. Annoin herkun taskustani Pinjalle ja hitaasti otin askeleen sitä kohti ja sujautin riimun ponin päähän. Pörrötin Pinjan harjaa ja rutistin sen kaulaa. Sitten lähdimme kohti tallia.
Harjailin pitkään Pinjaa puhellen kaikista viimepäivän tapahtumista ja kesälomasuunnitelmista. Kesällä lähden melkein heti kesäloman alettua neljäksi päiväksi serkkujeni luokse, mutta sinne en valitettavasti voi Pinjaa ottaa. Minttu kuitenkin saattaa päästä juuri jonain noista päivistä Pinjaa liikuttelemaan, niin Pinja ei pääse ihan laiskottelemaan. Palattuani treenailemme Lehto cup:ia varten. Kesälomalla on myös varmaan virtuaaliset hevoset-messut, minne minä ja Pinja lähdemme esittämään issikkaa. Ehkä kaiken tämän lisäksi osallistumme viellä ratsastusleirille. Mukava kesä siis tiedossa :cheer:
Kun sain Pinjan harjattua niin, ettei pienintäkään kuran murusta näkynyt kävin hakemassa eväspussukkani kaapista ja laitoin sinne myös Pinjan riimun ja sen narun. Sen jälkeen laitoin Pinjalle suitset päähän. Sitten nappasin uuden varustekaupasta ostetun kypäräni mukaan ja lähdin taluttamaan Pinjaa ulos.
Aluksi vain talutin Pinjaa, mutta sitten teki mieli Pinjan mukavan tuntuiseen selkään. Laitoin kypärän päähäni ja vein sen tien reunaan missä oli iso kivi, jonka päältä yritin kavuta Pinjan selkään, mutta Pinja lähti liikkeeelle ennen kuin ehdin selkään, joten luisuin alas. Nappasin tiukemman otteen ohjista ja tein ympyrän niin, että pääsimme takaisin kiven kohdalle. Otin ohjat tiukemmalle kuin edellisellä kerralla ja ponnistin selkään. Pinja oli taas lähdössä eteenpäin, mutta ehdin selkään. Pysäytin Pinjan heti ja sitten annoin sille luvan lähteä.
Kävelimme pitkään, koska tykkäsin katsella ympärilleni ja myös sen takia, etten tykännyt istua Pinjan harjoitusravissa. Yhdellä kohtaa päätin kuitenkin ottaa vähän ravia ja siitä pian nostin laukan. Pinjan vei mukavasti eteenpäin ja tunsin sen laukkaavan reippaasti allani. Sain kuitenkin nähdä kovasti vaivaa olla puristamatta itseäni polvilla kiinni Pinjaan.
Laukkasimme jonkin aikaa, mutta sitten päätin hiljentää ravin kautta käyntiin, kun Pinja alkoi hieman väsähtää. Pian huomasin isomman aukiaon ja päätin hypätä Pinjan selästä alas. Kaivoin repustani juomapulloni, leivän ja omenan. Otin myös esille Pinjan riimun ja riimunarun ja laitoin Pinjalle riimun päälle ja sidoin sen vähän matkan päähän kiinni, ettei ponin alkaisi niin kovasti tekemään mieli leipääni. Haukkasin omenasta pari palaa ja vein sen sitten Pinjalle.
Kun sain syötyä laitoin suitset pussukkaan, toivoen ettei ne kärsi siellä ja laitoin riimunarun toiselta puolelta kiinni ohjiksi. Hyppäsin sitten penkiltä Pinjan selkään ja lähdimme kävelemään kohti tallia. Aluksi minua jännitti mitäköhän meille kävisi, kun minulla ei ole satulaa ja Pinjalla on vain riimu päässä. Pinja lähtikin pari kertaa pusikkoon, mutta ei sen kummenpaa.
Oli kyllä mukava vuosipäivä kahdestaan Pinjan kanssa! <3
Olin pyörinyt jo aamusta tallilla aamutallin merkein, mutta nyt oli mulle lähes kokonaan uuden tuttavuuden vuoro, eli Pinjan! Ponin omistaja Hilla on alkuviikon reissussa, joten lupasin kuin lupasinkin mennä liikuttelemaan ponia 3-4/krt. Onneksi olen kuullut ponista pelkkää hyvää, paitsi esteillä tamma on ollut muutakuin reilu.. mutta toivottavasti niitäkin pääsisi kokeilemaan! Mutta, Hilla oli ihan mahtava kun pääsen ridaamaan Pinjaa, kiitti! <3
Lähdin kympin aikaan pois sosiaalitilasta ja hain Pinjan varusteet karsinansa luokse. Sitten otin riimun ja lähdin pihalle. "Heii Pinja!" Sanon hempeällä äänellä ponille joka kököttää tarhassaan sillä ilmeellä ettei vois vähempää kiinnostaa. Ennen ponin hakemista päätin siivota sotkuisen tarhan, sitten hain ponin tarhasta ja sain onneksi vain yhden enkä kahta issikkatammaa tarhasta talliin. Muska olisi halunnut enemmän tulla ratsastukseen mitä Pinja.
No mutta! Tamma käveli kiltisti vierellä, talutin hänet pesariin (koska se oli vapaa) ja laitoin hänet siihen kiinni. Aloitin harjaamisen hieman kovamaisella harjalla, jonka jälkeen harjasin hänet vielä toisen kerran läpi samalla harjalla. Sitten selvitin jouhet, ja harjasin pään. Tamma sai tiputella kivasti karvaa, puolet pesarin lattiasta oli Pinjan talvikarvaa.. No mutta päätin lakaista sen ratsastuksen jälkeen. Hetken mietinnän jälkeen puhdistin vielä kaviot, ja rupesin laittamaan satulaa ja vyötä, no siinä meni sitten oma aikansa kun poni päätti vetää kivat näykkimiset ja potkut.. pullistelemista lukuunottamatta. Monen minuutin taistelun jälkeen vyö oli kiinni ja sain luvan huokasta helpotuksesta ja poni vain katseli: "Mitä sä siinä huokailet? Se on hevosoikeus mennä ilman satulaa!" ilmeellä. Sitten laitoin vielä omat ratsastuskamat päälle, jonka jälkeen laitoin issikalle suitset päähän ja lähdin taluttamaan häntä kentälle.
Kello oli 10.27, pientä sadetta oli luvattu mutta vielä ei näkynyt tummia pilviä. Taluttelin aluksi tammaa molempiin suuntiin ympäri tyhjää kenttää, sitten hän pääsikin jo hommiin ja nousin selkään.
Jätin suosiolla raipan kentän laidalle, sillä poni vaikutti ainakin taluttelun perusteella reippaalta ja herkältä, sen kyllä huomasi. 10min alkukäynneissä poni oli vähän menossa mutta silti jarrut toimi ja pysy kuuliaisena, mutta kentän toinen pääty oli vähän hurja ja siellä piti ottaa parit sivuloikat ja stopit. Kun molemmat päädyt sujui suhteellisen hyvin, otin paremmassa päädyssä kevyttä ravia pitkin uraa. "Hieno!" Sanon samalla kun kevennän ravissa, tammalla oli tosi mukava keventää.. mutta harjotusravi oli taas ihan omaa luokkaansa..
Sitten kentälle saapuikin Riri taluttaen ylireipasta Herttaa. Siirrän ponin hetkeksi käyntiin ja katselen Hertan menoa, samalla keskittyen Pinjaan. "Tää ei oo liikkunut viikkoon kunnolla." Riri naurahtaa taluttaen varsaa. "Sen huomaa." Sanon naurahtaen. "Ei kai haittaa jos juoksutan vähän Herttaa liinassa?" Nainen kysyy. "Ei haittaa, me ei mieluiten ensi-sijaisesti lähetän tonne päätyyn, se on näköjään tänään mörköpääty.." osoitan naiselle päätyä Pinjan selästä. "Juu ei mitään! Me voidaan mennä sinne." Tallinomistaja sanoo ja lähtee kentän päätyyn, niin me saatiin pysyä Pinjan kanssa turvallisella porttipäädyssä.
Keventelin vielä jonkun verran ja otin vähän harjotusravia + kokeiltiin askeleenpidennystä! Joka ei sujunut kuin strömsöössä, mutta ainakin poni tajus idean. Hetki otettiin vaan käyntiä ja harjoteltiin molempiin suuntiin pohkeenväistöjä jotka sujuikin tosi hyvin! Saatiin myös todistajalta (eli Ririltä) kehuja Pinjan väistöistä. Olin mennyt hepalla varmaan jo 40min, ja Herttakin oli ollut ihan lungisti, joten uskalsin kokeilla ympyrällä laukkaa. Laukat suju ihmeen hyvin verrattuna mun ennakkoluuloihin: oon mennyt paristi issikoilla ja niillä on ollut lähes aina nopea ja epämiellyttävä istua oleva laukka, mutta Pinjalla oli ehkä tähän asti mukavin askellaji laukka! Otettiin molempiin suuntiin pari kierrosta laukkaa, jonka jälkeen poni sai ansaitut loppuravit.
Loppuravejen jälkeen mentiin vielä 10min loppukäynneille maastoon, jee! Poni oli siellä kiltisti, mutta kotiinpäin mennessä poni olikin jo astetta reippaampi mutta musiti kuunnella pidätteitä. Saavuttiin tuttuun tallinpihaan jossa nousin pois ponin selästä ja taputin häntä kaulalle.
"Hieno!" Sanon issikalle jota lähden taluttamaan sisälle. Talutin hänet karsinaan, sillä Julle oli varannut pesarin Hoon kanssa. "Hei anteeks! Meinasin just ratsastuksen jälkeen siivota meidän jäljet mutta en näimmä ehtinytkään." Sanon Jullelle. "Ei se mitään, huomasinkin että jostain ruskesta ponista on karvaa lähteny, siivosin ne äskön." Julle vastasi ja kiitin häntä.
Vilkaisen nopeasti kelloa joka onkin 11.39, eli olin mennyt Pinjalla yli tunnin. Otin hevoselta varusteet pois, jonka jälkeen harjasin hänet vielä nopeasti läpi ja putsasin kaviot. Sitten hän saikin ruuat ja hän pääsikin ulos takaisin tarhaamaan issikkaystävänsä Muskan kanssa. Sittempä olikin jo mun seuraavan hoitoponin vuoro ja sanoin Pinjalle heipat.
Olin ollut tänään tallilla jo 10.30 lähtien Vallun parissa, nyt oli kuitenkin Pinjan vuoro ja kello oli melkein 12.30. Minä ja Viveka oltiin sovittu että lähettäisiin tänään yhden aikoihin maastolenkille issikoiden kanssa. Siivottiin yhdessä Vivekan kanssa tarha, jonka jälkeen haettiin ponit hoitopuomille. Aurinko tuli aina parin minuutin välein pilven takaa, asteita oli varmaan 15°.
Pinja oli puhdas, joten harjasin sen kahesti läpi harjalla. Sitten selvitin jouhet ja harjasin pään sekä puhdistin kaviot. Kavioiden puhdistuksessa oltiinkin sellasta leikkiä että Pinja yrittää näykkästä mua selästä kun puhistan, joten Viveka tuli pitämään tamman päätä paikoillaan siiheksi aikaa. Harjauksen jälkeen rupesin laittamaan satulaa, jonka jälkeen laitoinkin jo suitset päähän. Kun olin laittanut suitset Pinjalle, tamma rauhoittui ja rentoutui. Laitoin itselleni nopeasti kypärän ja hanskat, jonka jälkeen noustiin matalalta jakkaralta heppojen selkään. "Prr" sanon tammalle joka yrittää jo lähteä kävelemään kohti maastoa. Poni ei malttanut pysyä paikallaan kun lyhensin jalustimia, joten Muska tuli hetkeksi eteen.
Sitten päästiinkin jo matkaan, mä ja Pinja saatiin johtaa meidän pientä possujonoa, sillä Pinja tykkää usein olla se tiennäyttäjä. Käveltiin asfaltti-tien reunassa n. 10min, ja sitten päästiinkin hieman leveämmälle hiekkaiselle metsäpolulle. Muska tuli vierelle kävelemään, ja hetken päästä otettiinkin kevytravia. Otettiin muutamat ravipätkät, jonka jälkeen jatkettiin taas hetki kävelemistä. Mentiin pellon läpi, mutta ei viititty ratsastella siellä tällä kertaa.
Hetken päästä päästiin takaisin metsäpolulle joka oli vähän ohuempi, joten Muska meni meidän takana. Otettiin taas siinä ees-taas ravia, ja kun hepat oli lämmennyt niin otettiin laukkaa. En arvannut että Pinja lähtisi niinkin kovaa laukkaamaan että joudun pitämään harjasta kiinni, sillä poni innostui nostossa. Otettiin vielä muutamat laukat jotka sujui vähän rennommin ja poni malttoi pysyä rauhallisena. Sitten käveltiin jyrkkämäki ylös, ja jatkettiin metsäpolkua ravaillen vierekkäin.
Sitten tallille olikin enään 15min matkaa, joten otettiin loppukäynnit. Pian oltiinkin jo tutussa tallinpihassa. "Hei kiitti ku tulitte meidän seuraks maastoon!" Sanon Pinjan selästä kaverilleni. "Ei mitään, oli tosi hauskaa ja kivaa." Viveka sanoi hymyillen viereltä. Maasto sujui tosi hyvin, ei ollut oikeastaan mitään pelottavaa, ainoa vaan että ponit oli aluksi vähän innoissaan, mutta osas sitten rauhoittuakki.
Noustiin pois selästä ja vietiin hepat sisälle. Otettiin niiltä varusteet pois sekä harjattiin ponit + viilensin Pinjaa vähän kaulalta ja selästä, sillä tamma oli vähän hikoillut.
Kello oli 14.09, eli oltiin maastossa vähän yli tunti. Annoin ponille porkkanan ja kehuin häntä, jonka jälkeen vein hänet takaisin ulos. "Nähdään taas" sanon tammalle jolta otan riimun pois. Hetken katselin Muskan ja Pinjan leikkejä, jonka jälkeen lähdin takaisin talliin, tai no itseasiassa sosiaalitilaan pyörimään sohvalle.
6.6.2019 ~Hyppään, en hyppää, hyppään, en hyppää..~
Saavuin tallille klo. 12.25. Ensimmäisenä menin siivoamaan Pinjan tarhan, Rosa mukanani. Ystäväni Rosa oli luvannut tulemaan henkiseksi tueksi tänään, kun ajattelin kokeilla vähän hypätä Pinjalla. Rosa hoitaa lehtiksessä Fionaa ja olisi voinut yhdessä meidän kanssa hypätä, mutta tarvitaan puomienrakentaja ja moni haluu nukkua kesälomalla pitkään.
No mutta tarhan siivouksen jälkeen haettiin poni sisälle, ja ruvettiin harjaamaan häntä. Ponia vähän kiukutti, ehkä siksikin kun heti heinien syönnin jälkeen haettiin hänet sisälle. Mutta Pinja sai kunnon puunauksen. Harjattiin puoliksi Rosan kanssa Pinja, toinen toisen puolen ja toinen toisen. Sitten puhdistin ponin kaviot, jonka jälkeen ruvettiin varustamaan häntä.
Varustamisen jälkeen Rosa piti hetken ponista kiinni, kun minä laitoin mustan kypäräni ja mustat ratsastushanskat käsiini. "Valmista." Sanon kun kypärän leukaremmi naksahti kiinni.
Päätettiin mennä maneesissa, sillä siellä ei ole niinkään paljon häiriöntekiöitä mitä kentällä, eli vähemmän syitä kieltää este!
No mutta aluksi taluttelin Pinjaa hetken maasta käsin, jonka jälkeen nousin selkään. Lyhensin vielä jalustimia yhellä reiällä, ja sitten ruvettiin kävelemään sisä- ja ulko-uralla, vähän miten sattuu. Rosa laittoi sillä välin sisäuran puolelle toisen pitkän sivun luokse kolme käyntiäpuomia, ja toiselle pitkälle sivulle yhden ravipuomin, joka olisi myöhemmin laukkapuomi.
Rupesin ottamaan ponilla ravia, aluksi keventäen ja sitten harjotusravissa. Poni meni kiltisti ja innostui hieman maassa olevista puomeista. Sitten mentiin käynnissä käyntipuomit ja ravailtiin uralla. Hetken päästä mentiin jo ravipuomia. Poni meni kiltisti ja välillä hyppäskin puomin yli. Mutta silti alussa Pinja oli aika kuuro pohkeelle ja muutamasti pysähteli ennen puomeja.
No otin sitten laukkaa pääty-ympyrällä joka sujui hyvin. Rosa otti käyntipuomit pois ja laittoi laukkapuomin keskelle maneesia. Sekä hän laittoi molemmille pitkien sivujen viereen kavaletit.
Kun olin laukkaillut ja laukka oli mennyt hyvin, rupesin ottamaan laukassa puomia. Se sujui hyvin ja poni vähän innostui siinä, no sitten otettiin kavaletteja ja poni välillä oli ihan hölmö ja koitti varsinki alussa vaan juosta mun alta ohi esteen. Pysyin sentään kyydissä, mut hetken piti jutella vauhdista.
Noh, innostuimpa hyppäämään ja Rosa nosti kavaletit 40cm korkeudelle. Aluksi Pinja kielsi mutta sitten homma alkoi sujua. Ja en itsekkään ollut enään niin epävarma. Sen kyllä huomas että hetikun ite aloin epäröidä niin Pinja osasi alkaa slubailemaan, mutta kyllä poni oli aika hyvä! Sitten otin vielä ympyrällä parit laukannostot, jonka jälkeen otin loppuravit ja käynnit parilla puomeilla. Sitten Rosa otti puomit pois ja taluttelin vielä hetken ponia maastakäsin.
Sen jälkeen lähdettiin pois maneesista ja vein Pinjan talliin jossa otin tammalta varusteet pois ja harjasin hänet läpi. Sitten poni pääsi vielä ulos kun kello oli 14.23. Olin muuten mennyt tammalla tunnin. Sitten menin sosiaalitilaan hengailemaan ja Rosa lähti hoitamaan omaa hoitohevostansa.
Saavuin tänään tallille 13.13 aikoihin. Olin jättänyt edellis iltana kamani tallille, sillä mun ei oo mitään järkeä kuskailla niitä eestaas, varsinkin kun en käy eri talleilla. Paitsi myöhemmin kesälomaa tulee muutama reissu äidin luokse ratsastamaan perheen heppaa, joka laiduntaakin puolet vuodesta. Mutta! Nyt oli viimeinen kerta Pinjalla, ainakin toistaiseksi.
Ensimmäisenä siivosin tamman tarhan. Jonka jälkeen hain hevosen sisälle hänen karsinaansa. Kävin nopeasti hakemassa ponin harjapakin sekä varusteet, ja sitten rupesin harjaamaan häntä. Kun olin harjannut koko hevosen kokonaan läpi, putsasin kaviot. Sen jälkeen rupesin laittamaan varusteita.
Satulan laitossa Pinja oli.. no rasittava. Se yritti vaan näykkiä ja vähän takajalkaa nostaa, mutta sanoin sille topakasti "Ei!" Ja odotin tilanteen rauhoittuvan. Satulan laiton jälkeen laitoin itselleni ratsastuskamat, jonka jälkeen laitoin ponille suitset.
Sitten oltiin valmiita ja lähdettiin kentälle, sillä asteita oli +25° joten aika lämmin. Ajattelin mennä Pinjalla kunnon koulukiemuroita ja lopuksi ilman satulaa, mutta katsotaan miten poni jaksaa. Taluttelin aluksi ponia ympäri kenttää ja uraa. Kentällä myös oli Lea joka talutteli Voittoa liinassa, Zaida joka ravaili hoitoponillansa ja Emilia joka meni laukkaympyrää hoitoponillansa Nallella kentän päädyssä.
N. 10min päästä nousin ponin selkään ja kävelin selässä ihan vaan 5min, kun ratsuni oli jo saanut alkukäynnit maastakäsin. Ruvettiin ottamaan ravipätkiä sen verran kuin mahtui, hetken kentällä oli tyhjää kun Zaida ja Belle lopettivat ratsastuksen, siinä vaiheessa otin paljon ravia. Mutta n. Kymmenen minuutin jälkeen kentälle tuli Rosetta ja eestinhevonen Sotilas. Kuka nyt ei haluaisi tulla aurinkoisena kesäpäivänä kentälle? "Onkohan maneesissa ketään?" Kysäsen porukalta joka oli kentällä. "En tiiä." Sanoo Lea joka taluttelee voittoa. "Oli siellä Veronica Maxilla, Adelie Ringolla sekä Seera Rimpulla. "Okei" sanon hymyillen jonka jälkeen annan Pinjalle pohkeita raviin.
Jatkettiin sitten ihan hetki vain käynnissä, ja otettiin jonkin verran pohkeenväistöjä jotka Pinja vetiku ammattilainen! Hilla oli kertonut että poni osaisi ravissakin pohkeenväistöjä, mutta päätin säästää ponin siltä varalta: koska mun avut on mitä on...
Oltiin kävelty varmaan jo 10min, ja olin mennyt ponilla yhteensä about. 30min (ainakin puhelimen kellon mukaan) joten ravailtiin hetki kunnes nostin ympyrällä laukan. Laukkailin ihan kentän päädyssä, kun muut oli toisessa päässä.
Mentiin myös uralla laukkaa, vähän niin miten mahtui. Poni laukkasi tosi kiltisti ja oli ihan innoissaan ja reippaana menossa. Mutta pysyi ohjissa. Laukkailtiin ja ravailtiin hetki, kunnes jatkettiin vielä ravissa kolmikaarisella kiemura-uralla. Sitten siirsin hepan hetkeksi käyntiin, ja muutaman minuutin päästä nousin pois selästä ja otin satulan pois ponilta.
Nostin satulan kentän aidan päälle. Sitten nousin takaisin ponin selkään ja ravailtiin vielä hetki. "Hyyvä, ja prr" sanon ponille hidastaen käyntiin. Kun oli tullut tarpeeksi hyvä ravipätkä, otettiin vielä 10min loppukäynnit, jonka jälkeen nousin pois ponin selästä. Vilkaisin kännykkäni kelloa ja se näytti 14.45, eli olin mennyt ponilla n. Tunnin.
Taputin ponia kaulalle, jonka jälkeen taluttelin häntä vielä hetken tallialueella, jonka jälkeen poni pääsi takaisin karsinaansa.
Otin häneltä suitset pois, ja sitten tein vielä pikaharjauksen ja puhdistin kaviot. Viilensin myös ponia märällä sienellä, sillä hän oli hikinen kaulalta. Sitten veinkin jo ponin ulos ja sanoin hänelle heipat. Seuraavaksi hain satulan takaisin talliin ja puhdistin sen pikaisesti nahanpesuaineella. Sitten meninkin hoitamaan seuraavaa hevosta, ja kello oli 15.23.
