Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Onko joulukinkut jo sulatettu ja uuden vuoden lupaukset tehty? Nyt voit ainakin aloittaa vuoden tyylikkäästi klassisella kouluratsastuksella, tehokkaalla valmennuksella tammikuun lopulla missä pääset hiomaan istuntaa ja hevosen aktiivisuutta huippuunsa. Haluat varmaan olla tikissä ajatellen tulevaa kisakautta? Ehkä haluat vain tulla kokeilemaan uusia juttuja ja hakemaan kommenttia toiminnasta - miten vain!"
Vuosi startataan valmennuksien osalta kouluvalmennuksella, jonka pitää syksyltä tutuksi tullut Sonja Viikki. Valmennukset järjestetään sunnuntaina 20.01.2019 Lehtovaaran maneesissa ja tunnit kulkevat järjestyksessä HeC, HeB, HeA. Yhden valmennuksen kesto on n. 45 minuuttia, loppuverryttelyt tehdään itsenäisesti ulkona maastossa tai kentällä. Jokaiseen ryhmään otetaan max. 4 ratsastajaa. Jos ryysistä mukaan on paljon, järjestetään vielä viikkoa myöhemmin yksi valmennuspäivä niistä ryhmistä, joihin tunkua olisi riittänyt.
Ilmoittautuminen mukaan
Ilmoittaudu mukaan valmennukseen kommentoimalla tähän topaan nimesi, ratsusi nimi sekä valmennusryhmä. Valmennuksen yhteydessä syötä myös kuittauksesi valmennuksen kulusta, jotta voit saada itsellesi piakkoin vastakommentin tunnin kulusta. Kuittauksena tehdään n. 200 sanan mittainen kommentti / tarina valmennuksesta. Miten omasta mielestäsi sujui? Opitko jotakin uutta? Mikä oli teille ratsukkona hankalaa? Millä mielillä olit mukana valmennustunnilla? Mitkä oli alun fiilikset? Mikä pelotti? Minkä asian suhteen olit varma onnistumisesta? Tapahtuiko jotakin yllättävää? You name it.
Helppo C Oikeiden teiden seuranta Valmennuksessa keskitytään oikeiden teiden tarkkaan ratsastamiseen ja niiden seuraamiseen. Ratsastetaan muunmuassa lävistäjiä, erilaisia ja eri kokoisia ympyröitä pääasiassa käynnissä ja ravissa, sekä jonkin verran ympyröitä laukassa. Testataan loiva kiemuraura, sekä vastakaarto ja pyritään tarkkojen teiden ratsastamiseen ja kääntymiseen.
Rossu - Sotilas "Valmennuksessa Sotilas vaikutti hevoselle tuttuun tapaan olleen melko laiska ja hieman kankea, mutta ratsastaja pyrki silti toimimaan selässä hyvin määrätietoisesti. Saisit kiinnittää tulevaisuudessa reilusti huomiota omaan istuntaasi: jalat pysyivät hyvin paikallaan, mutta torso ja kädet kaipaavat petrausta - katse harhaili alkuun, mutta yhden muistutuksen jälkeen osasit korjata homman hyvin. Oma yläkroppa ja sen hallinta on hyvä korjata heti alkuunsa ryhdikkääksi ja suoraksi, vaikka alla on erittäin rauhallinen ja asiallinen hevonen. Helpottaa tulevaisuudessa keskittymistä alla olevaan hevoseen 100%. Kotiläksynä keskity omaan yläkroppaasi: ryhti, suoruus, kädet. Sen jälkeen hae Sotilaan kanssa tasaisempaa rytmiä esimerkiksi siirtymillä - hevonen aktiiviseksi ja napakaksi kun oma ratsastus on kunnossa."
Minea - Rasse “Katse Minea, katse on avain ryhtiin! Kun nostat katseesi ja pidät sen tiiviisti poissa hevosen niskasta tai hiekasta kohenee oma ryhtisi huomattavasti kuin taikaiskusta, istunta on selässä Rassenkin suurissa liikkeissä helpompaa ja ruunalle ei lähde vahingossa vahinkosignaaleja liikkeen aikana häirikkeenä. Sait käsiongelmasi korjattua muutaman huomautuksen jälkeen hienosti, eikä siitä ollut enään myöhemmin valittamista - hyvä. Jalat osasit kanssa pitää melko hyvin kondiksessa, vaikka Rassen askeleissa ne hieman heiluivat sinne sun tänne: kantapäät pysyivät napakasti alhaalla, minne ne kuuluvatkin. Veditte hyvin yhteen hiileen Rassen kanssa, vaikka se ei ole mikään helpoin ratsastaa oikein. Kiinnitä jatkossa vain paljon huomiota omaan leukaan ja ryhtiin: pyydä jotakin huomauttamaan sen asennosta. Harvoin omaa katsetta tulee tarkkailtua ratsastuksen ohella, kun hevonen pitää saada liikkumaan kunnolla. Rasse meni kuitenkin nätisti, joten siitä ei huolta. Käynnissä olitte näyttävä ratsukko - oma istuntasi toimi, Rasse oli aktiivinen ja edestä kevyt.”
Helppo B Pohkeenväistö ja hevosen muoto & rastastettavuus Valmennustunnilla pyritään keskittymään hevosen siistiin kulkemiseen, sekä hyvään ratsastettavuuteen: hevonen on kauttaaltaan aktiivinen, sekä liikkuu rennosti, mutta eteenpäin pyrkivästi. Ratsastetaan pohkeenväistöä eri tavoin, ja taivutellaan ratsuja kaikissa askellajeissa: käynti, ravi, laukka.
Minttu - Vallu “Vallu oli aika neuroottinen koko tunnin ajan, mutta tekemistä saatuaan sen ajatukset keskittyivät 100% työntekoon. Mitä tästä tajuamme? Voisit olla selässä aktiivisempi käsiesi kanssa, jotta Vallu pysyy jatkuvasti kuulolla: käytä rohkeasti enemmän puolipidätteitä ja kommunikoi ruunan kanssa koko ajan. Sille voi vaikka ääneenkin puhella. Oma ratsastuksesi oli kuitenkin siistiä, vaikka hieman passiivista. Istunta todella hyvä. Voit yrittää saada Vallua kuulolle jo heti pitkin ohjin liikkuessa, ettei se pääse vahingossakaan karkaamaan liian laiskaksi - toimi silloin enemmän istunnan kanssa, yrität hidastaa ja vähän patistaa reippaammin liikkeelle. Ravissa Vallu oli vähän raskas edestä, joten sen kanssa voisi kokeilla reippaasti tehdä paljon siirtymiä, jotta ruuna jaksaa kantaa itsensä kevyempänä vaikka lyhyitä matkoja kerrallaan. Laukka rullasi hienosti ja viimeistään pohkeenväistössä Vallu alkoi toimia näpsäkästi. Ei ole mahdoton ajatus, että otatte alkuverryttelyyn aina parit pohkeenväistöt mukaan käynnissä, kerta se saa hevosenkin vertymään paremmin.”
Helppo A Ratsun ratsastettavuus, kokoaminen, aktiivinen peräosa ja kevyt etuosa Valmennustunnin aikana yritetään saada hevonen toimimaan ihanteellisesti kevyenä ja aktiivisena, sekä kiinnitetään ratsastajan kohdalla huomiota pieniin eleisiin ratsastaessa. Kiinnitetään paljon huomiota koottuihin askellajeihin, jotta päästään treenaamaan takaosakäännöksiä sekä etuosakäännöksiä hevosien aktivoimiseksi. Ratsastaetaan kaikissa askellajeissa.
Julle - Hoo "Hoon protestointi saattoi olla silkkaa huonotuulisuutta - huonoja päiviä on myös rakkailla ratsuillamme aivan yhtälailla mitä meilläkin - tai sitten se ei ollut täysin asetuksillasi alkutunnin aikana. Kätesi oli melko passiivinen, mikä saattoi aiheuttaa Hoolle pientä epävarmuutta siitä, oletko varmasti läsnä selässä ja hereillä. Pienet puolipidätteet tepsivät myös herkempääkin hevoseen, jotta ratsun keskittymiskyky pysyy yllä ja kohdistuu ympäristön ärsykkeiden sijaan ratsastajaan. Hookin on selkeästi altis menettämään huomionsa jos ratsastaja jää yhtään matkustamaan. Lopputunnista sait sen kuitenkin hienosti herkäksi ja kuulolle, jolloin ori toimi moitteetta. Niskaa se saisi vielä hieman rentouttaa ja omassa ratsastuksessasi kiinnitä huomiota jatkuvasti aktiivisena pysyviin käsiin. Katseella voisit ennakoida liikeratojanne, jolloin Hoo saa vähän osviittaa siitä, mitä seuraavaksi on luvassa. Kaiken kaikkiaan sopusuhtainen ja näpsäkkä ratsukko." Rosa - Fiona "Fionalla riitti vauhtia välillä ehkä hippusen liikaakin: se unohti tyystin mitä oli tekemässä ja että tarkoitus oli liikkua hitaasti ja varmasti eikä kaahottaa kuin ferrari formulakentällä. Etenkin ravissa voit yrittää istunnalla hidastaa tamman vauhtia kaahottamisesta hallituksi etenemiseksi pysymällä raskaasti satulassa, myötäämällä mielestäsi oikeaan tahtiin. Fiona on herkkä istunnalle, joten se kuuntelee tahtimuutoksia varmasti tarkasti. Askellajit tätä lukuunottamatta rullasivat hyvin ja etenkin etu- ja takaosakäännöksien jälkeen Fiona oli edestä sopivan kevyt, mutta takajalat unohtuivat välillä vähän talliin. Saisit ratsastaa sen alusta asti enemmän pohkeelle herkäksi niin, ettei se kuitenkaan säiky jokaista pientä osumaa kylkeen. Tehkää paljon siirtymiä ja keskity pitämään kätesi hieman paremmin aloillaan ja ryhdikkäämmin korkealla: herkän hevosen kanssa kädet valuvat helposti liian alas, minkä ymmärrän. Muista kyynärkulma, niin homma helpottuu. Tuntuma suuhun ja kuolaimeen tasaantuu, jolloin Fiona rauhoittuu suusta.”
Kävelin alkuillasta talliin sisälle 45minuuttia ennen valmennusta. Hain ulkoota hoitohevoseni sisälle, joka olikin piehtaroinut loimi päällä. Loimen pois oton sekä huolellisen harjauksen ja kavioiden puhdistamisen jälkeen tallissa kävi vilskettä ja olin aloittanut jo hapantanaamaa näyttävän ruunan satulavyön kiristämistä. Viimeisien kiristyskertojen jälkeen huokaisin helpotuksesta ja hain vielä suitset jotka laitoin ruunalle.
Sonja kysäsi kaikilta ollaanko valmiita, ja monen suusta kuulu myötäinen vastaus. Laitoin nopeasti ratsastushanskat käsiini ja lähdettiin taluttamaan heppoja maneesille. Opettaja avasi maneesin oven vihellen ja talutimme hevoset kaartoon.
Yksitellen ratsastajat nousivat selkään. Laitoin Vallun selässä jalustimet sopiviksi. Sitten ruvettiin aluksi menemään käyntiä pitkällä ohjalla. Oltiin kävelty noin. 5min pitkäl ohjal ja ruvettiin herättelemään heppoja paremmin pysähdyksillä ja reippaammalla käynnillä.
Oltiin lämmitelty käynnissä ja ravissa, Vallu oli ihan kiva mutta tunsihan sen melkein jo alusta asti että ruuna oli aika laiskalla päällä joten pohkeita sai antaa, varsinkin raviin pyytäessä.
Ruvettiin taivuttelemaan hevosia käynnissä pitkillä sivuilla, Vallu taipu aika huonosti eikä välillä ees malttanu kuunella ratsastajaa kun haamut muka oli ihmeellisiä.
Oltiin hetki taivuteltu käynnissä nii ruvettiin taivuttelemaan heppoja ravissa, Vallu oli vähän parempi kuin käynnissä ja kulki kiltisti ja nöyränä alla! Vähän oli kyllä laiskamainen. Ruvettiin nosta alaukkaa ja aluks laukattiin hetki ilman taivuttelua kunnes pitkillä sivuilla taivuteltiin heppoja. Vallu oli tosi hienon olonen ja kiltti! Valmentajaltakin saatiin kuulla laukassa suurimmaksi osaksi kehuja.
Taivuteltiin vielä vähän ravissa, kunnes jatkettiin käyntiä uralla. Hetken kävelyn jälkeen ruvettiin tekemään pohkeenväistöjä yhdessä kulmassa. Vallu oli ihan kiva mut taas haamut tuli edelle mut ei tehnyt siitä isonpaa numeroa mitä aattelin, max. Säpsyilyä ja pikku pomppuja.
Oltiin tehty aika hetki pohkeenväistöjä kunnes tehtiin kahdessa kulmassa käynnissä niitä. Vallu oli selkeesti paremmin kuulolla kun oli enemmän tehtäviä, ja paljastui aika kivaksikin.
Sitten olikin jo opettajan aika lähteä pitämään toista tuntia. Mentiin Vallun kanssa vielä kentälle ottamaan itsenäiset loppuverruttelyt. Ravasin pitkällä ohjalla sekä kokeilin pari kertaa käynnissä vielä muutamat pohkeenväistöt. Olin tehnyt loppuverkkoja 15min, joten kävelin vielä vähän pitkällä ohjalla kunnes nousin pois selästä ja hoidin hepan pois tallissa.
Sammutan auton tallin pihaan. Nappaan penkiltä kassini ja nousen autosta. Lukitsen oven ja lähden kävelemään tallia kohti. Päälläni on musta panta, kevyttoppatakki, ratsastushousut ja saappaat. Hiukseni ovat alhaalla nutturalla. Avaan tallin oven ja suljen sen perässäni, jottei kylmä ilma jäädytä tallin putkia. Muutama hevosenpää katselee minua unisesti karsinoistaan. Kutsun Fionaa nimeltä ja saan vastaan lämpimän hörähdyksen. Hymy hiipii kasvoilleni. Kuinka ihana tuo tamma voikaan olla! Lasken kassini tamman karsinan eteen ja nappaan käteeni pölyharjan. Avaan karsinan oven ja tervehdin Fionaa. Harjaan tamman huolellisesti läpi ja puhdistan kaviot. Varmistan hokkien olevan varmasti paikallaan sekä selvitän myös ajan kuluksi hännän. Tallista kuuluu askelia, mutta en kiinnitä siihen huomiota.
Hetken päästä haen varusteet satulahuoneesta ja vien ne Fionan karsinan eteen. Käyn koko tallin pikaisesti läpi, tarkistaakseni onko muita tallissa. Hoon karsinan ovi on auki. Kurkkaak sisälle. Siellä on Julia, yllätys. "Moi!" hihkaisen "Ai hei" Julle sanoo yllättyneenä ja kääntyy katsomaan minua. "Ootko tulossa tähän HeA tunnille, mä oon?" kysyn "Joo" nainen naurahtaa. Vilkaisen kelloa ja huomaan että kohta tulee kiire. Kiiruhdan karsinalle ja laitan suojat tamman jalkoihin, satulan selkään ja suitset päähän. Varustan itseni kuntoon. Kun kaikki on valmiita talutan tamman maneesiin.
Kaarrossa kiristän vyön ja lasken jalustimet. Nousen selkään ja lähdemme kävelemään alkukäyntejä. Otamme ohjat ja alamme kokoamaan käyntiä. Fiona pureskelee kuolainta, minun pureskellessa huulta. Tamma hakeutui mukavasti kuulolle ja otti takajalat kivasti käyttöön. Teimme myös etu- ja takaosakäännöksiä, jotka sujuivat jokseenkin siedettävästi. Ravi sujui myös ok, laukka taas oli ihan super hyvää! Fiona kulki kootusti, mutta eteenpäinpyrkivästi. Tunnin jälkeen lähden hyvillä mielin loppuverkoille maastoon.
Talutin happaman näköisen Hoon maneesiin. Olin ilmoittanut meidät kouluvalmennukseen joka oli juuri alkamassa. Kiristin vyön ja Hoo iski korvat ihan niskaan kiini. -Nyt Loppu! Komensin oriani ja läppäsin sitä kaulalle. Laskin jalustimet alas ja nousin selkään. Annoin Hoolle pohkeita ja lähdin vapain ohjin kävelemään alkukäyntejä uralle.
Keräilimme ohjia käteen ja aloimme koota hevosia käynissä kuitenkin niin että käynti säilyisi aktiivisena. Hoo ei ollut yhteityöhaluinen ja se käveli pää pilvissi vaikka kuinka yritin rentouttaa kädet ja pitää kädet matalalla. Välillä sain Hoon kootua ja se meni nätisti. Mutta enemmän se juos alta pois. Halusimme aktiivisen takaosan ja kevyen etupään. Joka onnistu meiltä todella hycin ehkä liiankin kevyt etuosa oli ku hoo pomppi vähän väliä. 20min oli tunnista mennyt ja lopulta Hoo lopeyti tappelemisen ja alkoi kuunella ja mennä hyvin. Saimme todella upeita pätkiä ja kun aloimme tehdä takaosakäänöksiä sekä etuosakäänöksiä Hoo loisti niissä. Hoo tuntui loppua kohden ihan eri hevoseltä kun alussa. Se kulki oikein päin ja se työnsi takajalat hyvin runkonsa alle kaikissa askellajeissa.
45min kului nopeasti ja lähdin kävelemään loppukäynit maastoon koska oli niin kaunis keli. Maastossa Hoo kulki rennosti ja oli halukas liikumaan eteenpäin. Kävelimme 15min kunnes toin Hoon tallin pihaan ja laskeuduin alas selästä. Löysäsin vyön ja nostin jalustimet ylös. Talutin tyytyväise orini talliin sisään.
Heti, kun kaikki valmennusratsukot seisoivat kaarrossa kuuntelemassa Viikkiä, oli jännitys tipotiessään. Heitin Sotilaan viltin Vertsulle lämmikkeeksi samalla, kun ratsastin yllättävän täyden (glup) katsomon ohitse. Meitä kehotettiin heti kokoamaan ohjat, sillä hevoset oli jo verrytelty, ja voitaisiin mennä suoraan asiaan. Valmennuksessa keskityttäisiin kuulemma tarkkojen teiden ratsastukseen ja niiden seuraamiseen, johon Sotilas tuskin olisi mikään paras ratsu, sillä se tuntui juuri tänään erityisen tahmealta. Se ehkä asettui yhteen kulmaan, mutta seuraavasta se käveli ohi kuurona avuille. Olisin voinut vetää itkupotkuraivarit, ja tuntia oli kulunut korkeintaan viisi minuuttia. Onneksi me oltiin kuitenkin valmennuksessa, sillä siellä valmentaja oli aina neuvomassa ongelmatilanteissa.
"Sotilas kiemurtelee, koska nojaat selvästi enemmän vasemmalle. Suoristapa itsesi satulassa ja yritä löytää reitti katsomalla sen ulkokorvaan", Viikki selitti, jolloin polkaisin itseäni oikealle ja yritin ajatella ulkokorvaa, vaikka se tuntuikin hankalalta.
"Hyvä, juuri noin! Muista kuitenkin myös tempo", sain lisää palautetta, jolloin pieni puna nousi kasvoilleni, olihan taakseni melkein kertynyt jo jono, sillä Sotilas kirjaimellisesti mateli kuin etana. Muistettavaa oli niin paljon! Onneksi Vertsu edes tsemppasi meitä hymyilemällä katsomossa.
Heti kun olimme ratsastaneet muutamia kiemuroita ja koukeroita, oli aika siirtyä raviin, jolloin olin heti skarppina korjaamassa väärän kevennyksen ja huolehtimalla temposta.
"Nyt Sotilas ravaa oikein kivasti, Rosetta! Voit kuitenkin myödätä hieman ohjasta, sillä nyt kätesi ovat suorassa edessä. Niissä pitää olla hieman kulmaa", Viikki ohjeisti. Hups, kädet. Kaikkea ei voinut muistaa, mutta sentään meitä kehuttiin kolmikaarisen kiemurauran kiemuroiden tasaisesta koosta. Osalla keskimmäinen kaari taisi olla selvästi muita isompi, joten jostain sitä sentään tiesi olla ylpeä. Sain ratsastaa ensimmäisenä, kun vaihdoimme suuntaa keskihalkaisijalla, vaikka Sotilas kiemurtelikin mahdottomasti, ihan sama kuinka kovasti yritin saada sen pohkeen ja ohjan väliin. Kun olin juuri päässyt uuteen suuntaan, ovelta kuului kuitenkin kolinaa, jolloin Sotilas selvästi heräsi horroksestaan ja singahti kuin sähikäinen pitkää sivua eteenpäin. En ollut yhtään valmistautunut syöksyyn, jolloin horjahdin tietysti ponin kaulalle. Ruuna ei kuitenkaan kauaa jaksanut poukkoilla, vaan väsähti pian, mutta minulla ei ollut enää mahdollisuutta päästä satulaan, jolloin päätin tiputtautua jaloilleni maahan. En kuitenkaan huomannut laskeutuvani suoraan tuoreen lantakasan päälle, jonka takia liukastuin ja lensin pyllylleni hieman kauemmas. Katsomosta kuului naurua.
"Hyvänen aika, ei kai sattunut!" Viikki huudahti kauhistuneena ja tuli auttamaan minut ylös. Pudistin päätäni, vaikka tilanne olikin äärimmäisen nolo. Oliko minun ollut pakko pudota Sotilaalta, maailman turvallisimmalta ponilta, juuri Sonja Viikin valmennuksessa? Oli tämäkin varmaan jonkinlaista tuuria...
Tämä on vain pätkä tarinasta joka tulee kokonaisena Sotilaan päikkyyn, stay tuned!
Valmennus aloitettiin verryttelemällä kaikissa kolmessa asellajissa molempiin suuntiin, tehden paljon voltteja ja ympyröitä. Rasse kuunteli hyvin ja pysyi virkeänä, vaikka osa volteista oli hankalia. Minulla oli ongelmia ulkokäden kanssa ja se oli osasyy siihen ettei Rasse aina taipunut kunnolla.
Alkuverryttelyn jälkeen tehtävänä oli ratsastaa harjoitusravissa niin syvälle kulmiin kuin oli vain mahdollista. Rasse yritti kokoajan nostaa laukkaa kun istuin alhaalla ja välillä kulmiin meno oli haastavaa. Tehtävään otettiin vielä lopuksi mukaan voltit jotka tehtiin joka kulmassa. Sonja huomautteli myös tehtävän aikana useaan kertaan katseestani joka laahasi maassa. Varsinaisena tehtävänä tultiin lävistäjälle, keskellä käyntiin, neljä askelta käyntiä, ja takaisin napakkaan raviin. Käyntiin siirtyminen ei ollut Rasselle helpoin homma ja ravi tuli usein jo kolmannen askeleen kohdalla.
Loppuverryttelyssä ravattiin reipasta ravia ympäri maneesia ja yritettiin saada hevoset mahdollisimman rennoksi edestä. Rasse rentoutui tietääkseni oikein mukavasti ja olen enemmän kuin tyytyväinen Ruunaan.
