Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Senja Peltonen - White Darling, valmentaja Heidi Rissanen (598 sanaa)
Aina Australiasta saakka saapunut ratsukko verkkaili kentällä. Kimo tamma puhisi vilkuillen uutta paikkaa ja reagoi säpsähtäen ratsastajan jalkojen hipaistua sen kylkiä kevennyksen lomassa kerran jos toisenkin. Selässä keikkunut suomalainen Australiaan muuttanut Senja oli kertonut hevosestaan hieman etukäteen valmennuksen alussa kun sitä olin pyytänyt. Omistaja oli ratsuaan kuvannut oikein meneväksi, itsevarmaksi ja rohkeaksi. Se olisi erittäin varma hyppäämään esteillä, mutta haasteena olisi vauhdin hillitseminen ja kontrolli esteiden välillä minkä osasinkin kuvitella jo alkuverryttelyn perusteella. “Kokeile heti alkuunsa ottaa jalustimia reiän tai kaksi lyhyemmiksi. Jalkasi heiluvat nyt hieman ja hevonen näyttää häiriintyneen turhan aktiivisesta jalasta. Se liikkuu lennokkaasti ja hyvin omalla moottorillaan ja kaipaa varmaan passiivisempaa jalkaa tukemaan kyljille “rummuttamisen” sijaan”, neuvoin heti alkuunsa ratsastajaa istumaan napakammin selässä ja Senja pysäytti ratsunsa keskemmälle kenttää muille ratsukoille tilaa antaen ja lyhensi kumpaakin jalustinta hieman jolloin istunta selässä näytti heti silmissäni tukevammalta. Annoin ratsukolle luvan jatkaa verkkailua ja säpsähtely loppui kierroksen jälkeen kuin seinään siitä huolimatta että kimo hevonen tuijotteli yhä innoissaan esteitä ja kiinnostuneena uutta ympäristöä puhisten kuin höyryjunan veturi.
Ratsukko sai jatkaa muiden tavoin verkkaamista tukkiesteelle joka lepäsi yhä paikallaan maneesin toisella seinustalla. Olympia lähestyi esteelle valtavilla askeleilla ja täten reippaalla vauhdilla ja Senja istui selässä erittäin tottuneesti suuressa askeleessa myödäten hyvin itse hypyn aikana. Esteen jälkeen Olympia jatkoi matkaa voittavaa laukkaa lennokkaasti ja kevyenä. “Tulkaapa heti perään uusiksi sama este”, sanoin ja niin Senja ja Olympia tekivätkin. “Nyt istu napakasti satulassa ja ota kunnolla kiinni ennen estettä. Jännitä vatsalihakset ja koko torso ja tule käytännössä istunnallasi laukkaa vastaan hidastaaksesi sitä. Rytmitä, rytmitä, rytmitä”, ohjeistin ennen estettä mitä ratsukko lähestyi. “Istuminen voi tuossa isossa laukassa olla haasteellista, mutta alkuverryttelyssä osoitit ottavasti askeleet selkeästi haltuusi. Pyri samaan”, lisäsin, sillä oli pakko myöntää ettei askel ollut varmaan helpoimmasta päästä istua. Ratsukko meni esteen yli, hyppy lähti hieman liian ajoissa, mutta se ei vaivannut hyppyä saati ratsastajaa. Lankku lisättiin mukaan eikä se tuottanut mitään ongelmaa ylittäessä Olympian hoitaen hypyn varmasti ja silkalla taidolla. Tukille lähestyminen tuli nopeasti ja hyppy meni jälleen helposti yli vaikka Senja jäi tällä kertaa hypyssä jälkeen. “Hyppy tuli vähän liian aikaisin, ota taas enemmän kiinni ennen estettä - tiedäthän, älä anna lupaa lähteä omine aikoineen jotta kerkeät mukaan.”
Ei ollut hankala arvata että vauhti tuotti hankaluuksia tarkkuusesteelle joka jäikin ensimmäisellä lähestymisellä kokonaan hyppäämättä Olympian tehtyä sivuloikan juuri ennen estettä saamatta hyvää paikkaa tai askellusta hyppyä varten. Senja pysyi yllättävästä loikasta huolimatta selässä vaikka vasemmasta jalasta jalustin olikin pudonnut omille teilleen tasapainon ymmärtäen petettyä. “Nyt ymmärrän mitä tarkoitit vauhtinne ongelmalla. Olen sitä mieltä että etenkin tällaiselle esteelle mentäessä tee mieluummin se pieni voltti vauhtia hidastaaksesi kuin kokeilet onneasi menettekö yli vai ohi. Etenkin kiinteillä esteillä hevosen täysivaltainen kontrolli on kaiken A ja O mikä ei nyt toteudu täysin. Nuo ekat lankku plus tukki menevät kivasti, mutta tälle esteelle tarvitsee jo tarkkuutta. Voltilla kokoat oikein napakasti Olympiaa saadaksesi vauhtia vähän hitaammaksi ja hevosta keskittymään muuhun kuin sata lasissa painamiseen, kokeilkaa uusiksi”, selitin ratsukkoa seuraten lähempänä kaarevaa tietä tarkkuusesteelle, penkille. Toisella kerralla Senja yritti taas ratsastaa esteelle ilman volttia: ratsukko meni esteen yli muttei kovin siististi silmissäni. Kolmannella kerralla Senja sai Olympiaan kerrassaan hyvän otteen voltilla ja hyppykin siistiytyi vaikka aikaa siinä minimaalisesti hävisikin.
Rata ei tuottanut juuri ongelmia 3. estettä (penkkiä) lukuun ottamatta, sillä tiet oli suhteellisen helppo ratsastaa kovemmassakin vauhdissa. Olympia hyppäsi kovaa ja korkealle eikä epäröinyt mökkiä saati oransseja kartioita metrin pystyn alla. “Kotiin hommaksi opetella kontrollin hakua olan takaa. Esteillä pyri napakkaan kokoamiseen ja tee niitä voltteja treeneissä vaikka se pahalta tuntuisikin. Parin sekunnin ajan häviäminen on aina parempi vaihtoehto kuin tehdä turvattomia ratkaisuja. Treenaa kanssa omaa lihaskuntoa keskivartalolla jolloin istunnalla tahdittaminen helpontuu - isoissa askeleissa vaaditaan äärimmäisen hyvää lihaskuntoa!”
Maastoesteet oli saaneet yhden jos toisen hevosen innokkaiksi ja poikkeusta ei tehnyt wpb tamma Belle mikä verkassa hyppelehti menemään tasaisesti mutta esteitä innolla tuijotellen matkalla. Toiminta aiheutti pientä haahuilua ja keskittymisongelmaa mitä selässä keikkunut Zaida pyrki parantamaan puolipidätteillä ja ponin kylkiä nakutellen muistutellen ratsatajan keikkuneen johtajana selässä. Zaida oli maininnut alkuunsa ettei tiennyt ponin hyppy historiasta juurikaan maastoesteiden saralla eikä ratsastajalla itselläänkään ollut kovin paljoa kokemusta kiinteiden esteiden hyppäämisestä. Hän oli kuitenkin ollut melko varmoin mielin siitä että Belle olisi aika varma hyppääjä. Alkutietojen perusteella saatoin pyöritellä päässäni jo tiettyjä visioita ja keksiä mihin asioihin kiinnittäisin huomiota entistä tarkemmin valmennuksen edetessä.
Alkuesittelyiden jälkeen verkkaesteenä toimi tukki mitä Belle ei hirveästi ymmärtänyt ihmetellä vaan se hyppäsi selkä matalana esteen ylitse. Zaida oli hypyssä vielä hyvin mukana, toisaalta sain korjata hieman myötäämisen puolesta käsien liikettä sen jäätyä turhan vähäiseksi ponia ajatellen. Toisella kerralla asia oli korjattu pienellä muistutuksella juuri ennen estettä. jalat pysyivät hyvin paikallaan vasten ponin kylkiä ja hyppy näytti muutenkin aikaisempaa varmemmalta. Enemmän aikaa ja ohjeistusta vaati hyppyihin mukaan lisätty lankku mille tuli ensimmäisenä kielto Bellen vedettyä liinat kiinni juuri ennen estettä minkä jälkeen Zaida löysi itsensä ponin kaulalta makaamasta esteen edessä. Rautias tamma oli onneksi sen verta fiksu ettei lähtenyt kipittelemään omille teilleen vaan odotteli että tyttö selässä pääsi laskeutumaan takaisin satulaan ennen liikkeelle lähtöä. “Kaiken järjen mukaan huomasit varmaan seuraukset siitä mitä tapahtui kun jäit niin sanotusti vain matkustamaan Bellen selässä. Ilmeisimminkään poni ei ole ihan varmin kaveri erikoisesteillä joten se tarvitsee ratsastajalta 120 prosentin tuen koko ajan esteelle lähestyttäessä sekä hyppyvaiheessa. Nyt jäit istumaan selkään, jätit sen yksin ja pumppasit vain eteenpäin mistä seurasi puhdas kielto”, selostin tilanteen ääneen Zaidalle ilmaissen mukana myös virheet mitä lähtisimme yhdessä korjaamaan hyppyjä parantaaksemme. Nyt Zaida saisi kokeilla uudestaan lähestymistä lankkuesteelle jos sen pääsisi ylittämään onnistuneesti. “Enemmän jalkaa ja enemmän tukea jalalla. Vähemmän kättä ja lyhennä ohjaa, napauta pohkeella ennen estettä antaen luvan kunnon hyppyyn. Laitat sen napakasti hyppäämään esteen ylitse”, ja ohjeiden jälkeen Belle hyppäsi yli. Hyppy oli korkea ja lähti aika yllättvällä voimalla, mutta kantapäät alhaalla Zaida pienen yläkropan horjahduksen mukana pysytteli silti selässä. Reippaalla laukalla lähestyminen tukkiesteelle minkä ratsukko onnistui ylittämään ihan siististi ja hyvin. Kun suunta ja samalla tehtävä vaihtui tukki plus mökki yhdistelmään oli Zaidalla enemmän aikaa valmistella Belleä mökkiä varten. Koska ratsukolla oli tarpeeksi aikaa oli hyppy myös siistimpi heti ensimmäisellä kerralla. Paikka oli hyvä ja hyppy oli siisti sekä Belle oli selkeästi vertynyt hyvin alkuun verrattuna jolloin hyppy oli taas voimakkaampi ja samalla pyöreämpi.
Rataa ratsastaessa korostui Bellen tarvitsema tuki ja turva ratsastajalta. Ensimmäinen este eli lankku ylittyi hieman empien missä korjasin jälleen tukkia lähestyttäessä lyhentämää ohjaa ainakin muutaman sentin verran otteen luisuessa. Ennen penkkiä Zaida sai ratsastaa Bellellä pienen voltin pelatakseen lisää aikaa keskittymiseen jaloilla tukemiseen ja oikean paikan ratsastamiseen eikä kieltoa näin tullut ollenkaan vaikka toiselta se alkuun näytti. “Napakka ylävartalo… nyt”, ohjeistin ristikon kohdalla kieltäen myös turhan sukeltamisen matalalle esteelle. Nyt Zaidalla oli aikaa ratsastaa Belle kuriin mökille oltua pidempi laukkapätkä. Vasempaan kierrokseen mökille tuli kielto: Zaida ratsasti alkuun estettä kohden hyvin mutta ei täysin loppuun asti ja se kostautui. “Ota ristikolta uusiksi mökille. Nyt keskity ratsastamaan alusta loppuun asti koko tie - se sujui alkuun kuitenkin hienosti mutta loppuun unohduit matkustamaan muuten vain. Enemmän jalkaa tukemaan miten alussakin jo mainitsin, aktiivisempi”, ja toisella kerralla hyppy sujuikin jo paremmin vaikkakin hieman omalla tyylillä. Toisella kiekalla penkki ja mökki aiheuttivat vielä harmaita hiuksia, mutta paria kieltoa lukuun ottamatta hypyt onnistuivat paikkoja myöten hyvin. “Keskittymistä vain omaan ratsastamiseen. Keskity siihen että pysyt mukana ja tuet hevosta, älä niinkään niskan tuijotteluun ja siihen että poni kulkee kauniisti. Belle kaipaa kaiken tuen ja avun selässä. Rohkeutta se kerää vain rutiinilla ja jatkuvalla harrastamisella.”
Daniela - Fight For Flash, valmentaja Heidi Rissanen
Varsinainen jekkuponi Fosse oli kuuleman mukaan tuttu näky rellestämässä omia temppujaan keskittyminen milloin hiekassa ja milloin seinien tasaisissa laudoissa. Ratsastajana ollut nuori blondi Daniela kuvasi Fossen tekevän välillä omia temppujaan ja vahvisti sen että se saattoi olla kovinkin kevyt perästään esteillä joten oletin automaattisesti että Danielalla oli hyvä tasapaino selässä. Daniela kanssa lisäsi verkan yhteydessä että häntä jännitti jonkin verran maastoesteiden hyppääminen mikä oli hyvä tietää, sillä usein jännitys vaikeutti omaa istuntaa ja ratsukon yhteistyötä jossakin määrin. Ensimmäisellä hyppy kerralla se ei kuitenkaan ollut mitenkään yllättävä fakta! Alkuverryttelyssä Fosse näytti reippaalta ja Daniela istua nökötti selässä pidellen Fossen mielenkiinnon suhteellisen hyvin asiassa muiden juttujen sijaan.
Verryttelyhypyissä päästiin tutustumaan tukkiin. Lähestyminen tukille poniratsukon osalta oli vauhdikas ja sangen keveä ja näytti sille ettei Daniela juuri pientä riemusta lähtenyttä pukkia hätkähtänyt. Kipittävä laukka oli vähän rytmitöntä mutta ratsukko selvitti omalla vapaalla tyylillä tukkiesteen ylitse. Laskeutuminen oli epätasainen jolloin Daniela horjahti, Fosse otti siitä ilon irti ja jatkoi hurjan ravin kipittämistä kentällä eteenpäin. Daniela korjasi tilanteen, nousi satulaan ja sai hidastettua Fossen viimeistään ohjattuaan sen maneesin seinää kohden. “Okei, tuossa alastulossa kysymys oli lähestymisen lisäksi myös silkasta tasapainon menettämisestä mitä sattuu kaikille! Paina kantapäät alas ja lyhennä ohjaa ainakin muutama sentti ennen toista hyppykertaa, jännitä koko ylävartalo ja paina kantapäät alemmaksi. Lähestyessä yritä rytmittää laukkaa napakalla istunnalla ja varo tuuppaamasta ponia eteenpäin, tee pidätteitä ohjalla jotta Fosse keskittyy ja napauta pohkeilla kylkiä ennen hyppyä avustaen hieman ohjalla”, lähdin selostamaan ohjeita tilanteen korjaamiseksi. Daniela ohjasi Fossen uusiksi tukille johon tällä kertaa tuli kielto hyvästä yrityksestä huolimatta. “Vähän napakammin vielä”, lisäsin ja korjasin jolloin kolmas ja neljäs hyppy onnistui yli mennen hienosti. “Kokeile rentouttaa itseäsi ja anna vähän luottoa Fosselle vaikka se hullulta tuntuisikin. Kuten varmasti tiedät aistii hevonen pienemmänkin jännityksen ja Fosse harmillisesti ottaa kyllä kaiken ilon irti siitä. Se ei pääse yrittämään rysän päälle jos pysyt rennompana ja luotat siihen että Fosse kyllä hyppää yli kun sen ratsastat oikein esteelle.” Tukki ja lankku taasen onnistui ihan hyvin kun Daniela vain muisti ja jaksoi ratsastaa loppuun asti huolellisesti häseltämättä tai jännittämättä liikaa. Lankku oli vielä erikoisesteistä sen verran normaali ettei Daniela saati Fosse sitä tuntunut jännittäneen. Tukki alkoi rutiinoitumaan toivotulla tavalla. Täten tukki oli helppo myös kun hypättiin sitä ja mökkiä. Ensimmäisenä mökille tuli kielto ratsukon alettua empimään vain hetki ennen hyppyä, mutta patistin yrittämään uudelleen ja ratsastamaan huolella kun kaarteessa aikaa siihen oli. Ennen kaikkea patistin ratsastajaa rentoutumaan.
Rata oli haasteena sekä Danielalle ja Fosselle. Jännitys oli alkanut hiipumaan ja kontrolli pysyi hienosti yllä, mutta laukka oli yhä rytmitöntä ja jokseenkin tökkivää menoa. Daniela oli myös aika varovainen ratsastaessaan Fossea. Lankun Fosse hyppäsi ilmavasti, tukilla se varoi vaikka korkealle ponkaisikin. “Nyt napakasti laukkaa, eteen, eteen, eteen”, kannustin Danielaa kun se ratsasti pidempää tietä kohti tarkkuusestettä penkkiä mille Daniela otti pidemmän suoran lähestyttäessä. Se oli hyvä ratkaisu, sillä Danielalla oli näin enemmän aikaa suoristaa Fosse ja valmistella tarkkuutta vaativalle esteelle. Ratsukko ylitti esteen, laskeutuessa Fosse heitti jälleen pienen pukin, Daniela sai kiinni napakasta ratsastuksesta ja ristikko ylittyi kivalla tyylillä. “Ja nyt se aktiivinen laukka! Naputa kunnolla eteenpäin, ratsasta hyvä rytmi ja eteneminen kondikseen!” huudahdin Danielalle joka onnistui selkeästi pidemmällä pätkällä saamaan hyvän laukan ylle mikä varmisti erittäin hienon hypyn mökille. “Hyvä Daniela, juuri noin”, näytin peukkua hymyillen Danielan taputellen Fossea kaulalle radan jälkeen laukassa. “Nyt vaan opettelet olemaan selässä ilman hirveää jännitystä, sillä kuten huomasit, Fosse hoitaa homman kyllä kotiin ja osaat ratsastaa sitä. Kyynärkulmaan pitää kiinnittää vielä huomiota ja muistat jännittää yläkropan ja pitää kantapäät alhaalla niin tasapaino pysyy kunnossa.”
