Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
On aika järjestää talliporukalle jälleen leppoista ja kivaa tekemistä joulun alle: pikkujoulut! Pikkujouluja vietämme 9.12 tallilla leppoisissa tunnelmissa pienen ohjelman parissa. Kuulostaako hyvältä? Aikaa ilmoittautua mukaan on viikko, perjantaihin 8. joulukuuta. Osallistumisen voi kuitata joko tarinan avulla tai piirroksen liittyen johonkin tapahtuman aktiviteettiin!
Pikkujoulujen ohjelmassa mm. - tallin siivoaminen ja koristelu jouluksi - pulkkaralli pellolla Rimpun ja Ringon kanssa - lumiveistos -kilpailu - jouluateria! - illalla rekiajelu Peikolla ja Hipulla
Ilmoittautuneet:
- Nova - Zaida - Veronica - Siiri - Jesse - Saila - Merru - Aleksandra
Ennen estetuntia olimme hiki hatussa laittaneet tallin joulukuntoon. Luuda heiluivat, letku sihisi ja ämpärien pohjat kimmelsivät valossa. Joka nurkka oli yhtä kimalluksen peitossa ja olin edellisenä iltana valmistanut jokaiselle hevoselle oman joulupiparin hevosmuotista. Kekseissä luki hevosten lempinimet ja laitoin ne roikkumaan niiden karsinan ovesta. ”Päp Peikko vasta jouluna”, hymyilin ja ori yritti siitä huolimatta kurkotella herkkua. Muut koristelivat karsinan edustaa kransseilla ja muilla hienouksilla. Tallin käytävä peitettiin oljilla ja tuoksu oli lumoava. Istahdin paalin päälle, minkä olin Murpen karsinan eteen raahannut. ”Hienoa eikö”, hymyilin ja katsoin epäilyttävästi pullottavaa harjapakki. ”Mitäs siellä on”, sanoin ja ori hörähti ihmeissään tullen äännen suuntaan. Laukussa oli paperiin kääritty kaunis lasihevonen. Outoa, mumisen ääneen. ”Hei nyt joku myöntää tämän”, nauroin hyvän tyylisesti ja roikotin lasihevosta. Ketään ei tosin myöntänyt lahjaansa, mikä alkoi lievästi pelottaa. Olin viimeinen joka kerkesi tapahtuma paikan päälle, sillä pulkkailua ponien kanssa en voinut jättää välistä! Missä välissä ehtisi sitten syödä tai edes osallistua rekiajelulle, varmaan illan juttuja enemmän.
Kuva tulee Keskityin kuvailemaan enemmän siivousta kuin koko tapahtumaa.
Parin kopukan onnellinen omistaja, yrittäjä varustepuodissa ja innokas ratsastuksenohjaaja ♥
Oli raikas talvisää ja tiukuset kilisivät. Hipun ja Peikon vetämä reki luisti sulavasti eteenpäin pehmoisella hangella. Lunta oli tullut kymmenisen senttiä, ja taivaalta putoili lisää. Tietenkin halukkaita ja vapaaehtoisia oli tallipihalla pilvin pimein, mutta ohjastajaksi oli päätynyt Jesse. Hän ohjasi suomenhveosvaljakkoa eteenpäin tunnelmallisen kynttilänvalon saattelemana. Liekki lepatti kauniissa lyhdyssä ja valaisi matkaamme. Taivas tuikki tähtiä ja kuu katosi välillä häilyvän pilviverhon taakse. Hengityksemme höyrystyi ilmaan ja sai reen näyttämään höyrykoneelta taakse tupruttavine pakokaasuineen.
Kyydistä nauttivat Allu ja Zaida, myös minä itse. Olimme kolmikkona ahtaneet pikkuruiset kankkumme reen kyytiin ja Jesse körötteli kuskin paikalla. Peikko ja Hippu jaksoivat vetää meitä kevyen lenkin. Kaikki ihastelivat joulurauhaa julistavista maisemista tonttulakit päässä. Tiuvut helisivät valjaissa ja tupsuissa. Matkalla ei paljoa puhuttu, mutta tunnelma oli silti katossa. Tallipihassa meitä vastassa odottivat punaposkiset tallilaiset. Oli Novaa, Sailaa, Ririä, Veronicaa ja uutta tuttavuutta Siiriä. Kaikki olivat osanneet pukeutua lämpimikseen, pakkasta oli sopivasti ja vähän ylikin. Veronica kyllä hytkyi ja pomppi lämpimikseen tai sitten ihan vain innosta. Novakin hankasi käsiään toisiinsa ja henki niihin välillä. Saila heilutti kättään ja samalla kourassaan olevaa puhelinta, jolla alkoi kohta ottamaan kyytiläisistä kuvaa. Reki kaartoi pihaan ja pysähtyminenkin onnistui mallikkaasti, vaikka venyikin pitkäksi. Peikko olisi tahtonut jatkaa matkaa. “Pruu pruu”, Jesse lepyytteli hitaasti ja antoi voimakkaampaa otetta. Kuulin äänekkään teennäisen kameran äänen sekä lumen narskuntaa, kun Saila hääri hevosten edessä. Hän napsi jouluisia muistoja keskittyneesti. Siiri seuraili häntä vierestä ja päätti itsekin ottaa muutaman kuvan. Me nousimme varovasti ylös ja köhisimme hetken vedellessämme vilttejä pois päältä. “Noniin halusiko joku muu vielä lisäkierrokselle?” Jesse kysyi hieman kylmissään. Veronica näytti kovin halukkaalta muttei tohtinut sanoa mitään. Riri taputti vanttuitaan yhteen juhlallisesti. “Hyvää joulua sitten kaikille! Lehtiksen joulu 2017 pulkassa”, hän ilmoitti ja jatkoi ajokkiin viitaten, “tai reessä.”
Jos jotakin olin kerennyt odottaa niin pulkkarallia kuin kuuta nousevaa! Ensinäkin kummatkin ponit olivat mielettömän suloisia, sekä rakastin vauhtia. En ollut koskaan harrastanut pulkkaratsastusta aiemmin. Zaida ja Siiri olivat ponejen selässä: he olivat lyhyimmät, joten shetlanninponeilla ratsastaminen onnistui. Zaida oli Rimpulla ja Siiri Ringolla. Meidät oltiin jaettu Ririn toimesta kahteen joukkueeseen: joukkueeseeni kuuluivat Siiri, Merru ja Jesse. Toisessa - eli Rimpun ja Zaidan joukkueessa - olivat sitten Saila, Aleksandra ja Nova.
Riri toimi tuomarina ja antoi lähtökäskyn, jolloin pienet ponit pinkaisivat juoksuun. Ringon ja Siirin perässä meni ensimmäisenä Jesse, Zaidan ja Rimpun perässä kai Saila. Kyyhötin perällä kädet puuskassa hieman hypellen pysyäkseni lämpimänä, sillä pakkanen oli kova. Kaikki kannustivat omia joukkueitaan - totta kai kuului haluta voittaa!
Viimeisenä oli mun vuoroni olla ankkurina. Vaihdoin äkkiä paikkaa Merrun kanssa ja Siiri laittoi laukasta innostuneen Ringon liikkeelle. Meillä oli pitkään hyvä etumatka toiseen parivaljakkoon taaempana. Kierrettyämme pellolle rakennetun lumiukon innostui Ringo kuitenkin hieman liikaa. Se heitteli muutaman pukin ja pulkka meni omia menojaa, samoin mä pulkan kyydissä. Lensin lumihankeen kun Siiri roikkui kirjavan ponin harjassa kuin viimeistä päivää. Sillä välin taaemmaksi jääneet Rimpu, Zaida ja Aleksandra viilettivät ohitsemme.
"Ja näin voittoon pääsi joukkue kaksi: Zaida, Nova ja Aleksandra!" Riri kailotti kun toinen ratsukko oli jo maaliviivan toisella puolen. Zaida taputti Rimpua kaulalle kun Allu kömpi pulkasta pois Sailan avulla. Novakin oli mennyt kehumaan voittajaponia.
"Miten olisi uusintakierros?" huikkasin nauraen samalla kun punnersin itseni ylös lumihangesta. Siirikin oli saanut pörheän Ringon pysähtymään.
"Ruuanko haluat missata?" Riri huudahti takaisin.
"SYÖMÄÄN!" Jesse karjaisi ja lähti pinkomaan tallia kohden kuin aropupu.
