Outoja tapahtumia
-Hei Eetu! Oota mua! huusin juostessani bussipysäkiltä pojan perään. Eetu käännähti ja katsoi taakseen. Poika pysähtyi, ja juoksin hänet kiinni.
-Hellou Maisa, mitäs tytsy? hän kysyi nauraen.
-Noo ihan hyvin. Hiihtoloma loppui just, vastasin ja puistelin takistani lumihiutaleet. Tummalta taivaalta laskeutui valkoisia hahtuvia, maata kohti. Hetken hiljaisuus päättyi, Eetun kysyessä:
-Haluisitkohan tulla mun kanssa maastoon? Vai oliko muuta suunnitelmaa?
-Eipä oikeastaan, ajattelin juoksuttaa Poppiksen mutta tuun kyllä mieluummin sun kanssas maastoon, hymähdin. Hiljaisuus jatkui. Ilmaa viilsi kauhea ääni. Ambulanssi kaartoi mutkan takaa kovaa tielle. Hyppäsimme Eetun kanssa ojan viereen. Auto ajoi kovaa Ririn naapuriin, vanhan pariskunnan talolle. Huohotin säikähtäeenä ojanpenkalla.
-Halleluuja, kun mä säikähdin! nauroin pojan kummalliselle katseelle. Jatkoimme matkaa kunnes saavuimme naapurien pihan portille. Pihalla seisoi ambulanssi, johon kannettiin vanhaa miestä.
-Tule Maisa, jatketaan matkaa, poika sanoi ja otti ranteestani kiinni.
Tallipihalla Eetun puhelin soi ja poika vastasi. Kuiskasin lähteväni laittamaan Poppista kuntoon. Kävelin rivakasti tallihuoneeseen, missä ei näkynyt muita kuin Nova ja Riri, paperihommissa.
-Moi! moikkasin ja heitin kassini sohvan viereen.
-Moikka, mitäs sulle kuuluu? Et oo näkyny pitkään aikaan täällä? Nova kysyi sohvalta. Mustat, latvoista tosin liiloiksi värjätyt hiukset olivat sotkuisella nutturalla niskassa.
-Jaa, mitäs tässä. Kokeita on ollu vaikka muille jakaa, niin en oo päässy. Mutta voin kyllä todeta että äsken kokemani säikähdys ei ollut kiva! nauroin ja istuin sohvalle.
-No? Riri nosti päätään ihan kuin olisi havahtunut vasta nyt paikalla olostani. Keräsin ilmat keuhkoihin, ja vastasin:
-Kävelimme Eetun kanssa bussilta, ja takaamme ajoi iiiihaaaan täysiä ambulanssi naapuriin, sanoin ja vedin henkeä.
-Jaaha. Leila tai Markku on varmaan sairastunut tai saanut jonkun kohtauksen, Riri sanoi ja pyöritti kynää etusormen ja keskisormen välissä. Yht'äkkiä ovi aukesi, ja Eetun pää kurkkasi oven aukosta.
-Jaa täällä sitä ollaan laittamassa hevosta kuntoon! hän naurahti ja hyppäsi viereeni sohvalle. Poika otti rennon asennon ja katsoi muita.
-Joo jatkakaa vaan juttuja. Lopulta pitkän hiljaisuuden jälkeen avasin suuni ja totesin:
-Minusta tuntuu että kohta tapahtuu jotain, miltei kuiskasin epävarmana. Enkä olisi sanonut sitä jos olisin tiennyt mikä, tai kuka oli ikkunan takana...
Tallipihassa, tuulen puhaltaessa hyppäsimme selkään. Minä, Eetu, Nova ja Julia. Olimme päättäneet lähteä tutkimaan maita ja mantuja, mutta Nova oli hallunnut tulla "kakaroitten" mukaan. Muraco ja Nova lähtivät johtamaan joukkoa, perään tuli Eetu ja Rasse. Heti Rassen hännässä oli Poppis, jonka vieressä Hoo ja Julia. Täysikuu lomotti puitten välissä. Kaikki olimme sopineet jäävämme tallille yöksi. Heinälatoon oli laitettu makuupussit ja Nova oli tullut ikään kuin vahtimaan meitä.
-Vitsi täällä on kyllä pelottavaa, Julia vinkaisi lintujen pyrähtäessä lentoon puskista.
-Shhh, Eetu hiljensi meidät Rassen selästä. Nova ja Eetu kuuntelivat ja osoittelivat suuren männyn juurelle. Molemmat hyppäsivät alas, ja me nuoremmat sukupolvet seurasimme esimerkkiä. Kaikki kyykistyivät puun juureen, ja Nova poimi käteensä säkin. Säkki painoin, ja oli aivan täynnä. Nainen kurkkasi sisään...
-Katsokaa! hän kuiskasi ja poimi käteensä sadan euron setelin.
-Tuohan on täynnä rahaa! Julia huudahti hämmästyneenä. Nappasin setelin Novalta ja nostin sen kuuta kohti.
-Joo, vesileima ja kaikki. Työnsin setelin säkkiin ja käännyin ympäri. Muraco ja Hoo pyörivät puihin sidottuina.
-Tämä juttu kyllä haiskahtaa, lähdetään nukkumaan, Nova julisti ja nousi friisiläisensä selkään. Katsoin metsän uumeniin. Päivällä joku, kuten vaikka metsä, voi vaikuttaa ihanalta mutta yöllä se oli todella pelottava.
-Riri, voisitkohan soittaa poliisit? Nova pyysi tallihuoneessa. Olimme vieneet hevoset talliin, ja huoltaneet ne.
-Kyllähän mä voin, mutta mitäs varten? hän kysyi oikeasti hämmästyneenä.
-Löysimme metsästä säkin, sanoin täristen. Eetu laski kädet harteilleni, ja lohdutti.
-Nämä kaksi likkaa ovat kyllä hermoromahduksen partaalla.
-Säkin? Riri kysyi.
-Niin niin, sellaisen missä on monta tuhatta euroa rahaa! Nova sanoi. Julia ja minä istuimme sohvalla, viltteihin kääriytyneinä. Riri soitti poliisit ja he saapuivat hetken päästä tallipihaan.
-Kiitos, olemme etsineet tätä pankkiryöstön saalista jo kauan, vanhempi konstaapeli sanoi. Ojensimme säkin, ja poliisit lähtivät.
-Vai että sellanen yö! Eetu nauroi.
-Eiköhän mennä koko porukka nukkumaan!
♡
Loppu!!
Riri // No jopas teit näyttävän paluun jännittävän tarinan merkeissä! Hyvä että homma lopulta ratkesi vielä lehtisläisten eduksi! Nakkaan sulle tästä jännitystarinasta 20 v€ lisää rahaa kulutettavaksi