Moikka! Voisinkohan alkaa hoitamaan tuota ihanaa Poppista? Laitan vaikka esittelyn myöhemmin:)

Okei! Elikkäs uskoisin Poppiksen olevan sopiva hoitsu, koska se on sopivan rauhallinen jolla voisi hyvin harjoitella kaikkea hieman vaikeampaa. Poppis vaikutti myös luonteeltaan sopivalta.

Esittely
Maisa on 15 vuotias tyttö joka on harrastanut ratsastusta 7 vuotiaasta asti epäsäännöllisesti shetlanninponilla. Ponin ansiosta tyttö on oppinut päättäväiseksi se käsittelemään myös hieman jääräpäisiä hevosia. Maisa ei tykkää kauheasti villeistä hevosista, tyttö nimittäin haluaa rauhallisen hevosen kanssa oppia. Maisa on enemmän kouluratsastukseen kääntyvä mutta esteitä menee 80-90 cm, hätätilassa 100cm

Ulkonäkö
Maisalla on tummanruskeat, suorat lantiolle ylttävät hiukset sekä merensiniset silmät. Ihon väri on ruskettuneen sävyinen. Hänellä on myös kapeat kasvot. Tyttö on hoikka eikä mikään hujoppi, ei kyllä myöskään mikään pikkuruinen. Juuri sopivan kokoinen. Maisa käyttää beigejä ratsastushousuja ja sinistä t-paitaa tai takkia:)

Tässä esittelyyn astuu Mio, hoitajakandidaatti Fiona-tammalle!

Siis kuka?

Lausu Miio Muudig, niin olet turvassa! Tämä 17-vuotias pojankloppi omaa nimensä kaltaisen varsin veikeän persoonan, joka epäilemättä saisi tallin tuppisuunkin nauramaan. Hänen huumorintajunsa on rajaton, samoten hänen rohkeutensa sosiaalisissa tilanteissa. Vaikka Mio on positiivinen ja reipas, on hänellä kenties viallinen suodatin aivojen ja suun välillä, minkä ansiosta poika saattaa helposti joutua ei-niin-miellyttäviin tilanteisiin. Hän on kuitenkin myös taitava suustaan, ja osaa puhua ihmisiä ympäri – päästä pälkähästä kuin koira veräjästä.

Pahaa Mio ei koskaan tarkoita, mutta ei siedä negatiivisia viboja välittäviä ihmisiä. Hän ei myöskään tarkoituksellaan haasta riitaa tai soita suutaan, vaan yleensä karkaa epämukavista tilanteista vähin sanoin. Poika ei osaa vihata tai olla ilkeä tahallaan, vaan uskoo optimistina siihen, että jokaisesta löytyy ainakin pieni ripe hyvää.

Ulkonäöltään tämä eloisa nuorimies muistuttaa tavallista teinipoikaa, mutta omaa jo melkoisen maskuliiniset, kulmikkaat kasvot, joilta hän ajaa säännöllisesti "amisviiksensä" pois. Tummat, hieman laineikkaat hiukset koristavat hänen päätään, ja otsan alta löytyy voimakkaat – ja vähän väliä äidin nyppimät – kulmakarvat. Muun värityksensä mukaan pojan ripsetkin ovat tummat, ja usean tytön kadehtimat. Silmät Miolla on vihreänruskeat. Hän ei, tosiaan, muistuta varsin tavallista finlandssvenska Daanielia, vaan edustaa sukunsa italialaista verta tummine piirteineen. Pituudella häntä ei ole kuitenkaan siunattu; poikarukka on jäänyt 162 sentin mittaiseksi. Jospa se kasvupyrähdys tekisi comebackin kahta kauheampana...

Hevosten parissa Mio on pyörinyt syntymästään lähtien; pojan koko lähisuvun veri huokuu hevoshulluutta. Hänen perhe on myös melko rikas omistamansa kilpahevosten tuontiyrityksen ansiosta, vaikkei poika ei ole koskaan ollut rahasta kiinnostunutkaan. Hänelle tärkeintä on hevoset, ja tietenkin ratsastus. Mio on tasokas ja taitava ratsastaja, jonka periaatteet ovat erittäin hevosystävällisiä. Hän ei siedä kovakouraisuutta tai aggressiivisuutta – päinvastoin. Poika on hyvin luonnonläheinen, täten hevostenkin parissa mahdollisimman ajattelevainen.

...ja miksi Fiona?

Koska Fiona on vielä varsin nuori, epäröi Mio valintaansa jonkin verran. Tamman luonnekaan ei kuulostanut olevan helpoimmasta päästä, mikä olisi pojalle aivan fine, jos kyseessä ei olisi suuri puoliverinen... Tulevaisuutta ajateltuaan Mio tajusi kuinka mahtavaa olisi kehittyä Fionan kanssa lajissa kuin lajissa – kyseessähän on kenttäratsu. Äidin esilletuoma, ratkaiseva johtopäätös oli, että Mio, sä tarviit jonkun tossuttamaan sua, että saat siihenkin tottua. Kaikkien ei aina tarvitte elää sun tahdon alla, kääntäisit nyt pöytiä ees vähän. Tässä mamma Modig teki varsin oivaltavan pointin, ja vaikka Mio alussa polkaisikin jalkaansa, otti hän kynän käteensä ja rustasi hoitohevostoiveekseen kyseisen ruunikon holsteinertamman.

// Kuva Miosta piirretään perässä! Siihen saattaa mennä aikaa, mutta tulossa se on!

Moi!

Mä oon Minka, joulukuun lopulla parikymppiseksi kääntynyt nuori nainen. Mä kysyin kavereiltani (niiltä parilta) tätä hakemusta varten että millaseks ne mua kuvailisi ja vastaukset oli jotain tätä luokkaa:

"Sä oot vähän sellanen idiootti. Niinku sun kans ei tuu tylsää ainakaan, mut kyl sä voisit jo ton ikäsenä lakata joutumasta pulaan harva se päivä."
"Äh, oo hiljaa! Minka on just huippu just siks ku se on millanen se on. Tosin sitä päänaukomista voisit vähän vähentää ja ainakin kattoo, että kelle auot. Koita ny ees siel tallilla sit olla asiallinen. Älä oo ainakaan heti sellanen... Sellanen niiiin Minka."

Nuo mielipiteet tuli kahelta lähimmältä ystävältäni ja tottakai ne hei liiottelee hieman... Mä oon oikeesti ihan mukava ja sanoisin hyviksi puolikseni varsinkin anteliaisuuteni ja sen, että mä osaan kuunnella, jos joku painaa.

Mulla on lila tukka, joka on sellanen pirullinen hullunmyllynkikkara. Suoristettuna se yltäis varmaan hamaan tappiin asti, mut tässä luonnollisessa tilassaan laskeutuu just ja just rinnan alapuolelle. En mä tätä oikeastaan jaksa suoristaa kuin joskus ja jouluna, oon vanhetessani oppinut ihan pitämäänkin tästä afrosta. Omistan tummanruskeat silmät ja naama on melkeen aina meikattu ja kulmakarvat huolitellut. Vaatetyyli on aika massa ja mustaa mulla näkee eniten päällä. Ruumiinrakenteeltani oon hoikka, kuulemma kilon tai kaks alipainon puolella. Mut mä lupaan tehdä asialle jotain, koska new year new me, eiks se niin mee!

Heppakokemusta mulla nyt on silleen suht rutkasti, että aina oon päässyt pyörimään talleilla mutsin jalanjäljissä. Mulla ei oo kuitenkaan koskaan ollut just mulle nimitettyä hoitohevosta ja siihenhän ois täydellinen tilaisuus just nyt. Nimittäin Nalle - tuo ruuna iski tän tytön silmään heti. Saataiskohan me siitä mulle oma turpaterapeutti ja meille yhteinen matka kaikkine kommelluksineen?

Heipähei, uskon, että aikani riittäisi Ashrikin lisäksi vielä Peikollekin hyvin, joten onnistuisiko päästä sen hoitajaksi? Oreista kokemusta löytyy ja minulla olisi paljon annettavaa sen hoitajana kuvien ja tarinoiden muodossa.

Heippa! Öh... tuosta Danasta mulla oli asiaa. Voisinko alkaa hoitaa myös sitä, jos nyt näytän, että tulee aktiivisesti tarinoita? Kun tamma vei mun sydämen totaalisesti! Pliis Riri <3! Mä kyllä ymmärrän myös, mikset sitä välttämättä mulle haluu antaa, ku oon nyt ollu vähän epäaktiivini. Mä kyllä aktivoituisin :3!

Nallelle hoitajahakemusta.

Ronnie on 12-vuotias, alakoulun viimeistä luokkaa käyvä mopo-poni-poika. Kokonimensä on Arthur Michael Kingsley, mutta harvemmin virallista etunimeään käyttää. Ronnien tunnistaa tuhkanharmaista hiuksistaan sekä juuri ja juuri vihreään taittuvista, harmaista silmistään. Pituutta jätkällä on 140-senttiä. (Kasvupyrähdystä odotellessa T. Ronnie) Lähes koko suku isänsä puolelta on aktiivisa hevosurheilun harrastajia, johon itse pojallakin intoa. Varsinkin velipuoli on ruokkinut Ronnien ponikuumetta. Hurjapäisyyttä riittää vauhdikkaampaankin menoon.
Ei ratsastajana ole huipputasoa, mutta oppimiseen riittää halua ja asennetta, joka on vain kasvanut kömmähdyksistä. Omaa hyvän tasapainon ja tasaisen käden. Suuret ovat unelmat, mutta valmiina on niiden eteen tekemään töitäkin. Pojan unelmissa - tai oikeastaan tavoitteena - on edetä esteratsastajana, ja kilpailla vielä junorivuosinaan korkeissa luokissa. Tällä hetkellä tasoltaan noin Helppo B ja hyppinyt 50cm ratana, korkeusennätystä pitää 75cm.

Vaikka Nalle vaikuttaakin vähän hankalemmalta kaverilta, oppisi poika erilaisemmista poneista, kun ollaan köpötelty helpommilla tapauksilla. Ronnien mieleen on energiset esteponit, joiden kanssa voi mennä, eikä vain meinata.


Tässä vielä linkki Ronnien sivuille, jossa tarkemmin tietoa hahmosta ja tämän ulkonäöstä; baffner.suntuubi.com/?cat=52