Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Fiona, holsteiner, 5 v. Yleispainotteinen, VaB / 130 cm
Hoitaja: Rosa
"Rehellinen ja reaktiivinen Fiona on mitä loistavin opetusmestari kokeneemmalle ratsastajalle, joka vaatii hevoselta nopeaa reagointia ja vauhtia. Maastossa tamma on varsin vauhdikas, tosin kentällä vauhti vaihtelee tamman päivän mukaan."
Se päivä kun pakkanen hellitti hieman, että tarkeni hypätä klipatulla kuumakallella ohuemmassa takissa. Eletään vieläpä tammikuuta. Ne päivät ovat harvassa. Fionakin näytti nauttivan täysin siemauksin päästessään kentälle maneesin sijasta, mikä on tullut kuukaudessa jo tutuksi.
Tutustumista ja kauniita hevosia 15.3.2018, 1147 sanaa
Pysähdyin ovelle ja hengitin syvään. Okei, miks mua jännittää? Meen sisään, jos en löydä tallin omistajaa, sitä jotain Ririä, niin sit vaan kysyn joltakin että missä se menee. Helppoo. Enhän mä edes ole ujo! Hymähdin itsekseni ja avasin ovea, ja heti sisältä kuului rauhallinen puheensorina. Astuin kokonaan sisään, ja heti kun kaikki näkivät että olen joku uusi, äänentaso laski hieman ja se alkoi olemaan pelkkää supattelua. Olin kuin en olisi huomaavanikaan, ja samassa lähellä olevasta karsinasta joku lähestyi.
-Moikka! Ootkin vissiin se uus hoitaja? joku punatukkainen, aivan varmasti tallin omistaja sanoi ja ojensi kättään.
-Jep, Saippua, sanoin hymyillen ja kättelin naista. Hän näytti hieman epäuskoiselta kuultuaan nimeni, mutta ei sanonut siitä mitään.
-Oon Riri, tallin omistaja, mehän vaihdettiin silloin puhelimessa pari sanaa. Ajattelin sulle sopivaksi Fionaa, Riri selitti ja ohjasi minut melkein vastapäätä olevalle karsinalle. Karsinassa oli ruunikko ja kaunis puoliverinen joka söi parhaillaan heinää.
-Fiona on todella kunnioittava, mutta yleensä testailee varsinkin kokeneempia, joten kannattaa pitää semmonen ajatusmalli että sä määräät varsinki näin alussa. Ratsastaessa on ihan omatoimisesti reipas mutta kuumuu esteillä ja maastossa joten pitää osata pitää heppa hallussa, Riri selosti ja Fiona vilkaisi minuun päin.
-Voit mennä siis ihan sisälle katsomaan sitä, Riri kehotti ja avasin hiljaa karsinan oven. Astuin varovasti karsinaan ja suljin ovea, ja astuin pari askelta lähemmäs.
-Heippa… sanoin rauhallisesti Fionalle ja silitin sen kaulaa. Fiona katsoi minua sivusilmällä ja hetken päästä nosti päänsä heinäkasasta tutkiskelevaisena ja höristi korviaan ystävällisen näköisenä.
-Kyllä mä tahdon Fionan kanssa edes kokeilla, että sujuuko, sanoin Rirille katse nauliutuneena tammaan.
-Se on sitten selvä, Fiona olkoon hoitsusi, Riri julisti hymyillen ja sain itsekin hymynkareen kasvoilleni. Täydellinen.
Kun Riri oli saanut selostettua parit perusasiat, mistä minkäkin löytää sekä pari hevoskohtaista huomautusta niin ryhdyin oitis puuhaamaan Fionan kanssa. Nappasin satulahuoneesta Fionan harjapakin ja kävelin Fionan karsinalle napaten riimun karsinan ovesta. Avasin karsinan ovea varovasti. Fiona oli saanut jo syötyä heinänsä joten se vain vilkuili karsinastaan käytävälle.
-Hei vaan, mites ois harjaaminen? höpötin tammalle ja pistin sille riimun päähän. Olin jo sitomassa Fionaa kiinni karsinansa kaltereihin, mutta aloin epäröimään ja vilkaisin käytävälle. Tallilla olosta on jo kauan. Onko täällä tapana sitoa hevonen karsinaan? Onko outoa jos en vie sitä käytävälle? Ravistin päätäni ihmetellen outoja ajatuksia. Eihän nyt ketään kiinnosta. Sidoin Fionan vetosolmulla kiinni ja kävin nappaamassa harjapakista harjan. Käytävällä käydessäni huomasin ohimennen joidenkin tuijottavan suuntaani, mutta kääntävän katseensa ilmestyessäni karsinasta. On kai pakko tutustua jossain vaiheessa johonkuhun, niin loppuu juorut ja arvailut. Menin Fionan luokse ja rupesin harjailemaan sitä rauhallisesti. Fiona näytti ihan tykkäävän harjailusta, kun se laski päänsä alas ja oli ihan rennosti. Päätin myös putsata kaviot jäätyneen lumen uhallakin, joten hain kaviokoukun ja rupesin putsailemaan kavioita. Fiona nosti heti päänsä ja korvat kääntyivät hörölle, kun nostin sen jalkaa ja aloin putsaamaan sen kaviota. Melkein heti se löi kavionsa maahan.
-Okei, sun testailumainees ei sit ookaan mikään myytti, mutisin tammalle kädet puuskassa. Nostin jalkaa uudestaan ja koitin pitää siitä paremmin kiinni, mutta Fiona riuhtaisi sen uudestaan ja pysäköi kavionsa suoraan varpaitteni päälle. Oli niin vähällä etten kiljaissut, koska eihän mulla turvakärkiä ole, mutta hieman kiukkuisena otin Fionan kavion reisieni väliin kuin mikäkin kengittäjä. Fiona koitti pari kertaa riuhtaista kavion pois, mutta sain sen pysymään ja sain kaiken lian pois. Olin jo nyt hiessä ja siirryin takakavioon, joka ei sitten noussut lainkaan. Vaikka kuinka yritin nojata Fionaan päin että se siirtäisi painoa toiselle kaviolle, nostaa ja maanitella, niin en saanut sitä nostamaan kaviotaan. Vilkaisin Fionaan sotaisena ja se näytti siltä, ettei olisi tehnyt mitään. Siirryin toiselle puolelle etukavioon, joka nousi, mutta Fiona koitti pelleillä vain kerran. Sitten siirryin takakavioon, joka nousi kuin nousikin hetken maanittelun jälkeen. Palasin vasemman puolen kavioon, jonka sain putsattua. Hikisenä silitin Fionaa ja kehuin sitä. Otin sen harjapakista selvitysharjan ja aloin harjaamaan Fionan häntää. Se oli todella takkuinen ja löysin hännän latvasta lumipaakkuja. Kävin hännän läpi osittain ja sain sen selvitettyä nätiksi. Tein häntään löysän letin enkä pistänyt kumilenkkiä, joten se pääsee purkautumaan sitten itsekseen. Toivottavasti joku kuitenkin ehtii nähdä sen. Sitten siirryin Fionaan harjaan, ja kävin senkin läpi osissa. Vältin repimistä, eli pidin harjan juuresta kiinni ja harjasin sitä latvoista. Siistittyäni harjan letitin sitä löysästi ilman kumilenkkejä. Kun olin saanut siistittyä Fionan avasin riimunnarun solmun.
-Ellen, Fiona, Sotilas ja Nalle tarttis viedä tarhaan, ketkä vie? kuulin Ririn sanovan kovaan ääneen käytävällä.
-Mä voin viedä Fionan, huikkasin Rirille kun hän käveli karsinan ohi. Riri nyökkäsi.
-Pistä sille tarhaan loimi, hän sanoi osoittaen karsinan ovessa roikkuvaa loimea. Puin Fionan mahdollisimman nopeasti ja pistin remmit kiinni.
-Jenni, näytä Saippualle missä on Ellenin ja Fionan tarha, kuulin Ririn sanovan jossain ja kun olin valmis, avasin karsinan ovea isommalle.
-Moi! kuulin jonkun sanovan ja käännyin katsomaan, ja joku ruskeahiuksinen tummaa puoliveristä taluttava tyttö tuli luokseni.
-Oot varmaankin se uus Saippua? Seuraa vaa mua niin näytän missä on näiden tarha! tyttö sanoi hymyillen.
-Okei! vastasin ja lähdin seuraamaan tyttöä. Astuessani ulos leuto pakkanen pyyhkäisi ylitseni. Ennätin tytön rinnalle hänen kävellessään määrätietoisesti kohti yhtä valkoaitaista tarhaa.
-Unohdin muuten sanoa, että oon Jenni, ja mä hoidan Reiskaa ja omistan Ellenin, tyttö esittäytyi.
-Mä oon Saippua, tiesitkin varmaan jo, ja mä tosiaan hoidan tätä Fionaa, selitin katsahtaen sivusilmällä Fionaa.
-Ai Fionaa! Kiva ku sillekin saatiin hoitaja. Oon kuullu että Fiona on ihan kiva, Jenni jutteli taluttaessamme hevosia. Saapuessamme tarhalle Jenni avasi portin ja kävelin sisään Fionaa taluttaen. Jenni sulki portin ja nyökkäsi, jolloin irrotin Fionan riimun ja Fiona otti pari raviaskelta lumen narskuessa sen kavioiden alla. Ninjailin lautojen välistä ulos ja pistin riimun paikalleen.
Tallituvan ovi narisi hiljaa kun avasin sen hitaasti kurkaten sisään. Sohvalla istuskeli kolme tyttöä jotka käänsivät katseensa minuun samalla kun juttelivat.
-Hei! tervehdin hiljaa ja astuin sisään. Tytöt katsahtivat toisiaan uteliaina.
-Moi! Oot selvästi joku uus, yksi tytöistä sanoi hymyillen.
-Mä oon Cassandra, tää blondi on Aleksandra ja toinen lyhyempitukkainen Merru, Cassandra esitteli ja osoitti kahta muuta jotka istuskelivat sohvalla.
-Oon Saippua, ketäs te hoidatte? esittäydyin ja istahdin sohvalle.
-Hippua, semmosta suokkitammaa, Merru sanoi ja hörppäsi mukistaan ilmeisesti kahvia.
-Mä omistan Juulin, suokkitamma sekin, Aleksandra kertoi vaihtaen asentoaan mukavammaksi.
-Mä hoidan Cassua, irlannincoboria. Se on semmonen kirjava laiskimus, tai tunnetummin ”länkkärihevonen, mut vaan tosi karvanen”, Cassandra naurahti.
-Ai irlannincob? hihkaisin ja niin keskustelu poukkoili irlannincobeista, hevosista ylipäätään, appelsiineistä, hammaslääkäristä, unista, pöhlöistä opettajista ja vaikka mistä laidasta laitaan. Puolentoista tunnin keskustelusession jälkeen jokainen joutui lähtemään yksitellen, jolloin illalla jäljellä oli vain minä, koska unohduin tuijottamaan puhelinta sohvalle toivoen jonkun tulevan seurakseni ja taisin torkahtaakin välissä. Havahduin ajankuluun katsahtaessani kelloa ja kappas vaan, kello pyöri jo kuuden paikkeilla. Nousin sohvalta jalat puutuneina ja kurkkasin käytävälle, jossa Riri lakaisi parhaillaan lattiaa. Ikkunoista tulvi oranssia valoa, koska aurinko laski aivan pian. Sanoin moikat Rirille ja ulos astuessani käväisin Fionan luona tarhalla.
-Me nähdään aivan pian, oo kiltisti, puhelin sille hiljaa ja katselin kun höyry sen sieraimista haihtui ilmaan ja sen silmiä jotka tuijottivat parhaillaan toisessa tarhassa olevaa hevosta. Silitin sen turpaa ja totesin, että tää on ehkä kaunein hevonen minkä oon tavannu.
Riri: Tervetuloa lehtikseen! Toivon mukaan teillä tulevaisuudessa natsaa hyvin kemiat yhteen Fionan kanssa: se on kerrassaan ihana tapaus, vaikkakin hyvin omat arvonsa tunteva Ainakin se avaa varmasti ovia jos jonkinmoiseen tavoitteelliseen harrastamiseen. 15v€
Kurkistin Fionan karsinaan. Tyhjää täynnä. -Hei! Onks nyt tunti? kysäisin ohi kävelevältä Aleksandralta. -Öö joo vissiin, joku vähän kokeneempien estetunti, Aleksandra sanoi ja paineli tallitupaan. Suuntasin suoraan varustehuoneeseen ja nappasin mukaani Fionan harjapakin ja kävelin ulos. Ulkona paistoi melkeinpä kirkkaalta taivaalta aurinko. Joistain paikoista oli lumi jo sulanut, mutta maassa oli silti vielä jäätä. Aurinko porotti niin lämpimästi että oli pakko ottaa takki pois, oli niin kuuma. Istahdin oven viereen ja avasin harjapakin, josta pöllähti esiin pölypilvi. Yskähdin vähän ja nappasin päällimmäisenä olevan pölyharjan ja harjasin sillä reiteeni. Se pöllysi pölyä ja oli aivan karvojen peitossa. Tämä oli tarpeen. Ekaksi siistin Fionan pölyharjan kaikesta pölystä ja harjanhaituvista. Sitten siirryin kumisukaan, joka puhdistui parissa minuutissa, mutta mielessä kävi käyttää se veden alla koska ei sekään mikään puhdas ollut. Puhdistin kaikki pakissa olevat harjat ja tyhjensin itse pakin kaikesta sorasta ja pölystä mikä oli sinne kertynyt. Lopuksi järjestelin harjat nätisti pakkiin ja vein sen takaisin sisälle. Saadessani homman loppuun tuli tekemisenpuute, ja onneksi juuri silloin ovi aukesi iloisen puheensorinan siivittämänä. Tuntilaiset tulivat sisälle ja veivät hevoset karsinoihinsa. -Mulla on hirvee kiire, pystytsä hoitaa tän Fionan? joku kysyi lähellä olevalta tutultaan. -Mä voin, oon sen hoitaja, sanoin varovasti tytölle joka irrotti parhaillaan kypärää. -Mahtavaa! hän sanoi kiitollisena ja ojensi ohjat käteeni. Vein Fionan karsinaan ja sidoin sen kiinni. Fiona ei ollut edes hirveän hikinen, onneksi, mutta väsynyt se kyllä oli. Se laski päänsä alas ja silmät meinasivat sulkeutua. Avasin suitsien remmit ja otin Fionalta suitset pois. Fiona sulki silmnsä ja laski päätään vielä enemmän ja varovaisesti pujotin riimun sen päähän. Silitin Fionaa kaulasta ja kävin pesemässä suitset, jonka jälkeen hoidin satulan paikalleen ja putsasin kaviot. Päätin myös vähän harjailla sitä ja päästin Fionan vapaaksi karsinaan. -Hyvä tyttö, lepertelin sille ja rapsutin sitä korvan takaa kuin mitäkin koiraa, josta se näytti pitävän. Ja kyllä, oli pakko ottaa kuva. Söpöhän se oli.
Riri: Voi Fionaa, painanut raskaan tunnin ja sen kyllä ilmeestä huomaa! Ihana kuva ja tosi kaunis väritys ja värimaailma - tosi rauhallinen tunnelma Sulle lähtee 20v€!
Kutsuin Fionaa portille, ja ruunikko lähti oitis ravailemaan luokseni. Oli jo aika myöhä, kahdeksan tai yhdeksän illalla, mutta olin silti tullut tallille kun en päivällä ehtinyt.
-Miten ois pikku kävelylenkki maastossa? kysyin hiljaa siltä. Fiona vaikutti todella rauhalliselta, mutta ei väsyneeltä. Puin sille riimun ja lähdimme pihasta kohti maastopolkua. Tsekkasin vielä puhelimesta milloin auringonlasku olisi, ja se olisi ihan kohta. Ei mennyt kauaa, kun pääsimme kosteaan ja ehkä hitusen hämärään metsään. Fiona kulki rennosti päätä alhaalla pitäen ja samalla silmäillen metsää. Olin jutellessani Ririn kanssa puhunut läheisestä metsästä, jossa oleva metsäpolku veisi rantaan. Puiden läpi näkyvä taivas näytti jo punaiselta. Metsässä oli täysin hiljaista, lukuunottamatta Fionan ja minun askeleitani jotka painelivat viime syksyyn lehtiin. Pysähdyin Fionan kanssa. Nyt oli täysin hiljaista.
Saavuttuamme vain parin sadan metrin matkan jälkeen rantaan, aurinko oli melkein laskenut, joka teki taivaasta täydellisen punaisen. Tyyneen veteen heijastui auringonlasku.
-Se on niin kaunis, henkäisin Fionalle ja silitin sit kaulasta. Taisi olla, että Fionakin katsoi auringonlaskua. Tiputin riimunnarun maahan, mutta Fiona ei huomamannut tai sitä ei kiinnostanut. Räpsäisin puhelimellani kuvan hevosen päästä. Kuva ei ollut tarkka, mutta sen seurauksena Fionan päästä näkyi vain siluetti. Katsoin Fionaa ja se näytti todella kiinnostuneelta auringonlaskusta. Se meni hitaasti lähemmäs kohti vettä ja kosketti sitä turvallaan, jolloin veteen muodostui kauniit renkaat. Vesi oli kai kylmää, koska Fiona palasi luokseni ja laski päänsä syliini. Siltiin sen otsaa, korvia ja etuhiuksia. Kai se on tämäkin tapa viettää iltaa.
-Tallille, sanoin kiskoessani saappaita jalkaan. Neea nosti katseensa puhelimestaan ja katsahti minuun.
-Aamulla kello yhdeksän? hän sanoi epäillen.
-No joojoo! vakuutin ja aloin penkomaan eteisessä olevan vaatekasan alta puhelintani. Jätin sen ihan varmasti taskuun.
-Voinks mä tulla mukaan? Neea kysyi innoissaan.
-Et, en jaksa tänään taas hävetä sua, tuhahdin Neealle ja kiskaisin puhelimeni takin taskusta.
-Mutta…
-Moikka! sanoin pistäessäni ulko-oven kiinni. En todellakaan tahtonut Neeaa roikkumaan mukaan, eilen oli niin huono päivä ja tänäänkin löin varpaani ihan kaikkeen, että oli pakko päästä tallille pakoon huonoa onnea. Toivottavasti tallilla ei ole niin paljon kulmia mihin kolauttaa pikkuvarvas.
Lähdin suoraan kävelemään kohti tietä, joka vei Lehtikseen. Oli tosi kiva sää, +20 asteen paikkeilla ja auringonpaiste, joka oli muuten harvinaista koska lähiaikoina oli tuullut ja ollut kylmää ilmaa.
-Moi! sanoin astuessani talliin, kävellessäni Fionan karsinalle. Tallilla oli jo joitakin hoitajia, jotka tervehtivät jutellessaan jonkun karsinalla. Fiona oli parhaillaan syömässä, ja sanoessani sen nimen se katsahti minuun ja nosti päänsä heinäkasasta.
-Heippa, oisko tänään ekan ratsastuksen aika? kysyin hevoselta ja silitin sen kaulaa katsellen kuinka se seurasi jokaista liikettäni ja hörähti tuttavallisesti. Se jatkoi syömistään hetken päästä. Taputin Fionaa ja kävin hakemassa harjapakin. Sidoin Fionan kiinni ja aloin harjaamaan sitä sen jatkaessa syömistään, ja tammastahan irtosi ihan jumalattomasti karvaa. Harjauksen jälkeen puhdistin Fionan kaviot ja hain sen satulan.
-Oho, onks tää nyt sit eka ratsastuskerta? Riri kysäisi kantaessani satulaa Fionan karsinalle.
-Jep, tätä oon odottanu, hihkuin Rirille ja katosin karsinaan satulan kanssa.
-Uuuu, haittaako jos saat pienen yleisön katsomaan tätä historiallista tapahtumaa? Emilia uteli jutellessaan käytävällä joidenkin kanssa.
-Eeeh… epäröin ja kurkkasin karsinasta käytävälle. Cassandra, Zaida, Emilia ja Vertsu katsoivat minuun päin toiveikkaina.
-…okei, mutta ei sitten yhtään valittamista väärin ratsastamisesta! sanoin epäröivästi ja tytöt vain nyökyttelivät naureskellen. Hoidin Fionan loppuun, jossa kestikin yllättävän kauan Fionan osoittaessa erimielisyyttä suitsien laitossa. Kipaisin hakemaan turvaliivin ja kypärän, ja ojensin raipan tytöille. Ottaisi sen vain, jos on tarve.
Kentän aidalle oli kokoontunut yleisö todistamaan tätä tapahtumaa. Joukkoon oli liittynyt Allu, sekä uudet tuttavuudet Adelie ja Ida, ilmeisesti kelläkään ei ollut mitään tekemistä. Ririkin ilmestyi kiirehtien päästessään talikkohommista. Kiristin vyön, säädin jalustimet ja lähdin kävelemään alkukäyntejä. Harjoittelin heti alussa käynnissä Fionan kanssa, tein voltteja ja muita teitä. Fionalla oli mukava käynti ja se todellakin toimi omalla moottorillaan, mutta silti huomasin sen tahallaan testaavansa minua. Aloitin Fionan myös joitakin käynti-seis-käynti siirtymiä halkaisijalla, ja keskittyessäni kunnolla hevonen pysyi hyvin tehtävässään. Käveltyämme lähdin ravaamaan, ja Fiona ei vain tuntunut energiseltä, vaan oli energinen. Ravissa huomasin Fionan lähtevän hirveää vauhtia, mutta onneksi sain hallittua hevosen edes jotenkin, kun ilmaisin vahvasti mielipiteeni napakasti. Fionalla on todella reipas, rytmikäs ja pehmeä ravi, mutta huomasin kuitenkin Fionan olevan vaativa. Jos menet väärin, se huomaa ja todellakin rokottaa siitä. Suurella keskittymisellä ja hiukan suostuttelulla se kulkee jotenkin.
-Tiedätkös, sulla voisi pärjätä ihan kisoissakin, totesin hevoselle vaihtaessani suuntaa, kuitenkin kaavaillessani treenausta ennen mitään ihmeellisempiä kisoja. Tehtyäni parit harjoitukset päätin tehdä joitakin laukkaharjoituksia. Viime ratsastuskerrasta oli kuitenkin aikaa, joten vain annoin Fionalle laukkapohkeet ja laukkasin ehkä melkein kaksi kierrosta. Annoin Fionan mennä sita tahtia mitä se tahtoi, ja rentouduin täysin vain nauttiessani ihanasta tuulenvireestä ja ”vauhdin huumasta”.
-Sulla näyttäis menevän Fionan kanssa oikein hyvin, miten ois yks tai kaks pystyä? Ois kiva nähdä, miten meette esteillä, Riri kysyi kentän laidalta. Nyökkäsin innoissani, ja Riri sekä pari muuta menivät pystyttämään pari estettä, ja sillä aikaa annoin Fionalle tauon ja se sai kävellä vapain ohjin. Kun Riri ja muut menivät pois kentältä, herättelin Fionaa ja lähdin ravin kautta laukkaan. Fiona lähti hirveää spurttivauhtia esteelle, ja juuri ja juuri ajoissa sain sen käännettyä isolle voltille ja korjattua laukkaa. Kun sain kuumakallelle hyvän laukan, palasin esteelle ja hyppäsimme sen. Fionalla oli ihana hyppytyyli, todella kevyt ja pehmeä, mutta samaan aikaan tuntui että Fiona tiesi mitä se tekee. Käänsin seuraavalle esteelle, jolle Fiona lähti reippaasti. Sen innokkuudesta huomasi, että se saattoi jopa nauttia hyppäämisestä. Kolmas este oli hieman korkeampi, ja korjasin jalkojen asentoa, ohjiani, ryhtiä ja Fionan laukkaa paremmiksi ennen viimeistä estettä. Fiona hyppäsi ehkä hitusen liian reippaasti ja hitusen huolimattomasti esteen, mutta päätin lopettaa siltä erää ja vein Fionan uralle ja siirryin ravin kautta käyntiin. Annoin pitkät ohjat, ja menin aidalle.
-No ihan hyvinhän se meni! Riri totesi ja muut menivät purkamaan esteitä.
-Mä pelkäsin että oon ihan ruosteessa, totesin helpottuneena ja silitin Fionaa. Kai mä vähän olikin, ja tuntui että sai tehdä paljonkin töitä, mutta siitä en syytä pelkästään Fionaa. Hyppäsin Fionan selästä, löysäsin satulavyötä kunnolla ja annoin ison suukon turvalle. Fiona näytti väsyneeltä ja sille oli noussut hieman hikeäkin pintaan. Jotkut siivosivat pikaisesti esteet ja menin talliin Fiona mukanani.
-Hienosti meni, kiitos, kiitin tammaa kun sain sen riisuttua varusteista. Jättäessäni hoidetun Fionan karsinaan syömään heiniään ja juomaan, suuntasin tallitupaan.
-Mitäs täällä juoruillaan? kysyin sohvalla ja sen ympärillä oleskelevista tallilaisista. Uusia kasvoja ainakin olis, joku aasialainen, mustatukkainen nainen, punatukkainen poika, blondi tyttö jolla oli vissiinkin sinistä latvoissa ja ruskeatukkainen tyttö otsiksella. Tiedustelin vähän uusien nimiä, jotain Eliasta ja Daiyuta ja Serra Paapovia tai jotain. Kaikki vaikuttivat tosi mukavilta, ja oli ihanaa saada ”uutta verta” lehtikseen!
Suuri osa tallituvassa oleskelevista joutui lähtemään kellon lähestyessä puoli yhtätoista, ja tupaan jäivät vain minä, Ida, Jasmiina, Veronica ja Cass.
-Kävin kerran Latviassa semmosella tosi hienolla tallilla, ja nyt siel on näyttelyt. Vois viedä Fionan sinne! heitin läpällä selaillessani tapahtuman sivuja.
-No miksei! Ajetaan vaan helsinkiin ja laivalla Viroon, Viron läpi Latviaan! Vertsu tokaisi kaataessaan itselleen juotavaa.
-Joo! Mä voin olla kuskina! Jassu innostui ja Ida sanoi samaa.
-Joo, ihan varmaan, naurahdin enkä edes ajatellut asiaa.
-Häh, miksei? Cass ihmetteli katsoen muita.
-Eh… ihan oikeesti vain? Melkein suomen läpi ja sit yhtäkkiä Latviaan? varmistin tytöiltä jotka tutkailivat toistensa ilmeitään pahanenteinen hymy kasvoillaan.
-Juu juu! Kato käydään joka toisella ABC:llä ja sitte laivalla mennään shoppailemaan hajuvesiä, Vertsu selitti.
-Luuletteko oikeesti että Riri antaa hullun viisipäisen tyttölauman matkata maailman ääriin HEVONEN mukanaan pelkkiin haiseviin näyttelyihin? melkein tuhahdin.
-Miten niin haisevat? Sähän sanoit että se talli on huikee! Kannattaa edes kysyä, Ida hihkui. Tästä ei seuraa mitään hyvää.
Kävelen kirpeä ilma kasvoillani Lehtiksen talli pihaa pitkin. Tänään oli se legendaarinen päivä kun pääsin jonkun hoitaksi! Onni toimi Fionan kanssa, onhan sitä tullut haettu jo esim. Vallun , Danan ja Vertin hoitajaksi. Nyt pääsin hoitajaksi, jee!
Astun talliin pakoon kylmästä. Suuntaan Fionan karsinalle ja avaan karsinan oven. Pujahdan karsinaan. Fiona katsoo minua uteliaasti. Ojennan tuolle käteni ja Fiona nuuhkii sitä. Silitän tuon kaulaa hellästi. Käyn hakemassa harjat ja alan harjata Fionaa. Tuo katselee minua kun siistin tuota. Putsaan kaviot ja selvitän hännän. Olen harjaamassa suojia kun Minea tulee talliin. "Moi!" sanon tuolle hymyillen ja harjaan suojat loppuun. Harjaan vielä satulavyön ja -huovan.
Vien Fionan hoitopaikalle. Rapsuttelen tuota hetken, kunnes tuo nappaa hattuni suuhunsa. Fiona nostelee sitä korkealle. Katson tammaa huvittuneena. Saan otteen hatustani ja otan sen käteeni. "Kiitos vaan neiti" naurahdan Fionalle ja haen kottikärryt sekä talikon. Puhdistan karsinan ja vien runsaasti uutta kuiviketta, jotta olisi lämmin. Tarkistan että Fionalla on vettä, ennenkuin tuon tamman takaisin karsinaan. Annan Fionalle yhden ostamistani herkuista. "Heippa, mä oon sun toinen hoitaja" lepertelen tuolle ennenkuin uhraudun iltakylmyydelle ja lähden kotiin.
Kävelen jotain metsäpolkua pitkin jokin hevonen vierelläni. On pimeää enkä tuskin näe eteeni. Yhtäkkiä näen polun haarautuvan ja ihan kuin joku seisoisi polun päässä. Hahmo näytti tummalta huppupäiseltä naiselta. Katson hevosta huolissani ja se näyttää pelkäävän. Katson takaisin polun päähän ja hahmo lähtee liikkeelle meitä kohti. Hevonen riuhtaisee itsensä irti ja lähtee juoksemaan vastakkaiseen suuntaan.
Herään säpsähtäen sängystä auringon tullessa verhojen takaa valaisten huoneeni. -Se olikin vain uni. Huokaisen helpottuneena Nappaan puhelimeni ja huudahdan innoissani -Tänään näen Fionan! Nousen sängystä ja lähden aamutoimille. Sen jälkeen puen ulkovaatteet ja lähden autolleni päin. Istahdan autoon ja laitan sen päälle. Pistän musiikkia ja lähden ajelemaan kohti tallia.
Kaaran tallin parkkipaikalle ja jätän autoni siihen. Nousen autosta innossani ja lähden tallia kohti. Menen ovesta sisään ja lähden käppäilemään tallissa jonnekin päin etsien Fionaa. Yhtäkkiä joku ruskeahiuksinen tyttö tuli taakseni ja kysäisi -Oletko uusi? En ole nähnyt sinua ennen täällä. Hän kysyy hymyillen -Joo, olen uusi. Olen Sandra Fionan toinen hoitaja. Sanon hymyillen -Oi kiva saada uusia hoitajia. Olen Maisa, Poppiksen hoitaja. Tuo sanoo hymyillen.
Maisa sanoo, että esittelee minulle paikkoja. Lähden tuon perään kiertelemään tallia. Käymme tallin läpikotaisin läpi, Maisa esittelee Poppiksen ja sen jälkeen Fionan. Jään Fionan luo, kun Maisa lähtee jonnekin.
Tamma makaa karsinassaan täydessä unessa. Katselen tuota hetken, jonka jälkeen avaan karsinan oven hitaasti niin että itse mahdun siitä sisään. -Hei Fiona. Sanon hiljaa ja rauhallisesti samalla hivuttautuen tuon karsinaan. Fiona nousee ylös ja tulee nuuhkaisemaan minua. Nostan toisen käden tamman kaulalle ja alan silittämään tuota. Alan rapsuttelemaan sitä harjan juuresta. Fiona nostaa päätänsä ja heiluttelee huuliaan. Menen hetkeksi Fionan karsinasta pois ja pistän karsinan oven kiinni. Lähden etsimään Maisaa, sillä päätin lähteä maastoon, mutten uskalla ensimmäisellä kerralla mennä yksin. Löydänkin Maisan nopeasti läheltä Poppisken karsinaa ja kysäisen. -Moi. Haluisitko lähtee Poppiksen kaa mun ja Fionan mukaan maastoon? hymyilen perään
-Joo! Meen laittaa Poppista valmiiks. Maisa vastaa iloisena
Lähden kohti Fionan karsinaa. Nappaan tuon riimun ja turvalukollisen riimunnarun. Menen karsinaan ja alan laittamaan riimua. Fiona nostaa hieman päätään ja hyvin todennäköisesti luulee, että minulla on suitset kädessä. Kurotan Fionan päätä ja tuo laskeekin sen rauhassa alas. Ujutan riimun Fionan päähän ja avaan karsinan oven. Pidän tiukasti kaksin käsin riimunnarusta kiinni ja Fiona käveli nätisti vierellä. Maisa odottelikin jo pihalla Poppiksen kanssa. Lähettiin Maisan ja Poppiksen perään maastoon käppäilemään. Oltiin maastossa n. 30min ja Fiona käveli tosi nätisti. Pieniä testaiuja aina silloin tällöin, että olenko hereillä ja hengessä mukana.
Päästiin tallille ja vein Fionan karsinaan. Otin siltä riimun pois ja rapsuttelin sitä vielä sekä halailin. Tulin pois karsinasta ja sanoin Maisalle heipat.
Olin kävelemässä etuovea kohtin kun oranssitukkainen nainen tuli vastaan -Moi. Oletko se Fionan toinen hoitaja sandra? Mä oon tallin omistaja Riri. hän sanoo hymyillen -Joo oon ja moi. Oon tutustunu Maisaan ja käytiin maastossa taluttelemassa Poppista ja Fionaa. -Kiva kuulla! Oletko lähdössä? hän kysyy -Joo. Pitää käydä kotona tekemässä hommia ja sitten meenkin illaksi vielä töihin. Sanon hieman turhautuneena -Selvä. Heippa. Riri sanoo ja menee tallin puolelle Lähden ottamaan ulkovaatteeni ja menen autolle päin. Käynnistän auton ja lähden kotiin päin ’’Olipa ihana päivä’’ ajattelen
Kavereiden kanssa hengailua ja maastakäsittelyä 2.11.2018 Ajan auton tallin pihaan ja menen talliin. Tallikäytävällä vastaani tulee Iiris ja Ruusa. "Moi! Mihis ootte menossa?" kysyn Iirikseltä hymyillen. "Jotain koulua tonne tuuppaamaan" tuo virnistää ja lähtee maneesiin. Menen taukotupaan. "Haii!" hihkaisen Julialle ja Jassulle jotka ovat taukotuvassa. "Helou!" Julia sanoo. "Terve vaan" Jassu lisää. Heitän repun lattialle, josta kuuluu vaimea mätkähdys. "Ei teitä kiinnostaisi tulla mun kanssa maastakäsittelemään hevosia maneesiin?" kysyn noilta. "Mikäs siinä" nuo vastaavat ja tulevat perässäni talliin. Kaikki suuntaavat johonkin karsinaan.
Haen Fionan harjat. "Terve tyttönen" sanon ja alan harjaamaan tammaa. Tuo ei ole kovin likainen, joten se käy nopeasti. Puhdistan vielä kaviot. "Oottakaa, mä käyn laittamassa ne maastakäsittely jutut sinne maneesiin" huikkaan Jassulle ja Julialle, mutta nuo tulevat perässäni.
Maneesissa on Iiriksen ja Ruusan lisäksi myös Cassandra ja Vertti. "Hei!" sanon Cassandralle. "Me tullaan kohta tänne maastakäsittelemään heppoja" sanon ja vilkaisen vieressä olevia tyttöjä. "Aaa, okei. Me lopetetaankin ihan kohta" Cassandra sanoo kun ravaa ohitsemme. "Joo, mäkin meen lopuksi maastoon" Iiris sanoo. "No me laitetaan jo ne maastakäsittely jutut valmiiksi, ei varmaan haitta?" kysäisen. "Ei!" nuo vastaavat. Alamme kantamaan puomeja ja tötteröitä maneesiin. Teemme vaikka mitä juttuja, kunnes se näyttää kaaokselta. Naurahdan kun katson aikaansaannostamme.
Menemme takaisin talliin ja nappaamme hevoset mukaan. Cassandra tulee meitä vastaan, mennesään talliin ja näämme Iiriksen ja Ruusan katoavan maastoon. Menemme maneesiin. Ensin vain kävelemme ja ravaamme uralla. Sitten alamme mennä myös puomeja, pujotella tötteröitä, yms.
Menemme kaikki toiseen päähän maneesia vierekkäin. Aiomme ottaa kisan toiseen päähän. "Än yyy teee NYT!" Jassu huudahtaa ja lähdemme juoksemaan toiseen päähän hevoset perässämme. Julia ja Hoo ovat kärjessä. Minä ja Fiona sekä Jassu ja Juuli tulemme ihan noiden kintereillä. Julia ja Hoo vievät kuitenkin voitto paikan. Juuli ja Fiona olivat hyviä kakkosia. Nauramme hengästyneenä ja kävelemme loppuverryttelyt.
Zaida ja Rimpu tulevat myös maneesiin. "Ai hei vaan!" Zaida sanoo ja katsoo maahan jossa on meidän laittamat jutut. "Me otetaan ne nyt pois" sanon Zaidalle. "Okei, kiva kiitti" tuo sanoo ja taluttaa Rimpun kentän keskelle jossa nousee tuon selkään.
Kun olemme raivanneet kaikki jutut maasta huikkaamme heipat Zaidalle joka ravaa lävistäjällä. Rimpu hirnahtaa peräämme kun lähdemme talliin. Harjaamme hevoset. "Kiitos seurasta!" sanon Jassulle ja Jullelle. "Heippa!" nuo huikkaavat ja katoavat jonnekin. Vien Fionan hoitopaikalle ja siivoan tuon karsinan. Tuon taas paljon uutta purua ennen kuin tuon Fionan takaisin. "Super tyttö" sanon ja silitän tuon kaulaa. Annan pikkuherkun, jonka jälkeen haen taukotuvasta reppuni ja ajan kotiin.
Innostukseni Fionaa kohtaan näkyy varsinkin tässä työssäni. Idean sain tähän työn kotona, kun chattailin kaverini kanssa. Tuo laittoi kuvan hänen tekemästään työstä, jossa oli tosin hänen kissanssa.
Maastoon! 9.11.2018. Haen Fionan tarhasta sisälle. Riisun loimen ja harjaan tuon. Puhdistan myös kaviot. Selvitän hännän. Haen varusteet jännittyneenä. Laitan Fionalle suojat ja satulan. Lämmitän kuolaimet ja laitan suitset.
Odotellessani Rosettaa ja Sotilasta sekä Minttua ja Vallua, laitan itselleni varusteet. Kun nuo ovat valmiita talutan Fionan pihalle. Tamma katselee innokkaasti ympärilleen. "Hieno tyttö" mutisen kiristäessäni vyötä. Lasken jalustimet ja nousen selkään. Säädän vielä jalustimet oikean mittaisiksi. Silittelen tuon kaulaa. "Valmista!" tytöt hihkaisevat. Nyökkään ja puristan vähän pohkeilla. Fiona siirtyy reippaaseen, mutta rentoon käyntiin. Kävelemme pitkän aikaa lumen peittämää polkua pitkin.
"Ravia?" Rosetta kysäisee. "Todellakin!" Minttu sanoo "Juu" sanon purren huultani. Otan ohjat tuntumalle ja siirrän tamman raviin. Keventelen rauhassa katsellen maisemia. Eteemme avautuu lumen peittämä pelto. Vilkaisen muita ja virnistän. "Laukkaa?". Nuo nyökkäävät hyväksytysti. Pellon alussa nostamme rauhallisen laukan. "Ei mitään kisaa kiitos" huuhahdan muille. Kylmä viima puistattaa kasvojani. Nousen jalustimille. 'Ihanaa!!' ajattelen. Pellon toinen reuna tulee liian nopeasti vastaan. Istun takaisin satulaan ja pidättelen Fionaa. Siirrymme ravin kautta käyntiin. Käännymme ja kävelemme loppu matkan tallille.
Tallin pihassa tulemme alas selästä. "Hei kiitti seurasta!" sanon. Viemme hevoset talliin. Riisun varusteet ja hoidan Fionan. Vien tuon hoitopaikalle ja siivoan karsinan. Tuon uutta hamppua ja Fionan takaisin karsinaan. Laitan tammalle ohuen fleeceloimen. "Heippa!" sanon ja pussaan tyttöä turpaan. Annan namin ja lähden kotiin hymyillen. Takana oli onnistunut maastoreissu ja Fionan ensimmäinen ratsastuskerta!
Sinusta on kuoriutunut vastuuntuntoinen ja ahkera hoitaja, joka osaa edetä Fionan kanssa ihanan rauhalliseen tahtiin hätiköimättä! Hyödynnät tarinoissa hyvin muita tallilaisia mielenkiintoisilla vuoropuheluilla, sekä osaat keksiä yhtä jos toista monipuolista sisältöä realistisesti hoitajan hommaan liittyen. Keep going, tarinoitasi on ehdottomasti kiva lueskella ja huomaa, että olet erittäin tyytyväinen oman hoitohevosen saamiseen!
Menin tallille ja hoidin Fionan kuntoon ratsastusta varten. Sain sille suht ongelmitta kaikki varusteet, mutta suitsien laitossa se nosteli päätään enkä meinannut saada sille suitsia. Kävelytin sen maneesiin ja näin Camillan ja Reiskan, Vivekan ja Muskan sekä Cassandran ja Vertin ratsastelemassa maneesissa. -Hei! Haittaako jos tuun tänne? kysäisen -Moi! Tuu vaan. Viveka huikkaa Menen keskihalkaisialle ja nousen jakkaran kautta Fionan selkään. Pyydän tammaa pohkeella eteenpäin ja tuo lähteekin nätisti käyntiin. Kävelin muutaman kierroksen löysin ohjin, jonka jälkeen aloin keräilemään ohjia tuntumalle. Fiona hieman heitteli päätään eikä näyttänyt olevan samaa mieltä kanssani. Se kuitsenkin lopetti ja käskin sitä raviin pohje avuin. Tamma nosti kivasti ravin ja ravasin tasaisesti ja ongelmitta. Tein kulmavoltteja ravissa ja lyhyitäsivuja käynnissä. Taivuttelin Fionaa kaulasta pitkillä sivuilla ravissa ja käynnissä.
Aloin tekemään laukka ympyröitä ja ravia muuten. Ensimmäinen laukan nosto nousi hyvin, mutta toinen oli hieman haastavampi ja huomasin, että Fiona testaa reaktiokykyäni ja olenko hereillä. Yritin ratsastaa päättäväisesti eteenpäin ja miettiä aina valmiiksi mitä teen. Kun tein muutaman kierroksen molempiin suuntiin aloin ravata keventäen ja jatkoin volteilla. Pikkuhiljaa siirryin perusistunnan kautta käyntiin ja annoin Fionalle pitkät ohjat. Taputin kevyesti tuota kaulalle ja kävelin muutamia kierroksia ennen kuin laskeuduin selästä ja vein Fionan karsinaan. Kun olin saanut tamman purettua varusteistaan ja harjattua läpi. Annoin sille ruisleipää pienenpalan ja lähdin kotiin odottaen uutta tapaamistani tamman kanssa.
Treenausta ratsastuskoulumestaruuksiin 16.11.2018 Ajaessani tallille mietin mitä tänään tekisin. Maastoon, kävelelytystä, juoksutusta, mitä? Mieleeni tulee ratsastuskoulumestaruukset, joten ajattelin treenata niihin. Ajan auton tallin pihaan. Lukitsen auton ja kävelen talliin. Karsinat ovat tyhjät, joten nappaan riimunnarun ja kävelen tarhoille. Vihellän Fionalle. "Fionaa!" huutelen tammalle. Tamma ravaa luokseni. "Terve tyttö" sanon ja rapsuttelen tuota kaulasta samalla kun kiinnitän riimunnarun. "Mennään" sanon ja talutan tamman talliin.
Haen harjat ja Fionan varusteet. Harjaan tamman pikaisesti ja varustan sen. Laitan myös omat varusteet. Sinihiuksinen Minttu kävelee talliin. "Moi!" huikkaan. "Terve, mihin meet?" tyttö kysyy. "Treenaamaan rkm: iin" virnistän. "Kiva, onnee" tuo naurahtaa ja menee Vallu-herran karsinalle. Talutan Fionan maneesiin. Maneesissa ravaa Iiris ja Ruusa. "Moi, mahtuuko tänne?" tervehdin. "Tottakai" tyttö vastaa ravatessaan ohitseni. Nappaan maasta jakkaran ja talutan tamman maneesin keskelle kaartoon. Kiristän vyön ja lasken jalustimet. Nousen selkään. Säädän jalustimet ja puristan vähän pohkeilla jotta tamma lähtee kävelemään.
Hetken päästä otan ohjat ja alan taivutella tammaa uralla ja volteilla. Aluksi Fiona on vähän vastahakoinen taipumaan, mutta kun se alkaa sujua siirrän tamman raviin. Kevennän rauhassa ja alan tehdä kolmikaaristakiemurauraa. Pidän huolta siitä että Fiona kulkee suorassa. Istun pian harjoitusraviin. Vaihdan suunnan ja jatkan samaa. Sitten siirrän tamman käyntiin ja annan vapaat ohjat. Kävelemme hetken välikäyntejä, kunnes otan taas ohjat. Nostan päädystä laukan ja alan laukkaamaan ympyröitä ja pitkääsivua. Fiona heittelee vähän päätään innostuessaan, mutta pidän sen kuitenkin rauhallisena. Vaihdan taas suunnan ja jatkan laukalla samaa. Sitten siirrän tamman ravin kautta käyntiin. Taputan tuota kaulalle ja kävelemme loppukäynnit.
Ohjaan Fionan kaartoon ja irrotan jalustimet. Liun alas selästä, löysään vyötä ja nostan jalustimet. Talutan tuon talliin. Riisun ja hoidan sen. Laitan vielä loimen. Vien varusteet ja sanon heipat ennenkuin lähden kotiin.
Ainakin se avaa varmasti ovia jos jonkinmoiseen tavoitteelliseen harrastamiseen. 15v€
