Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
//Päähän en oo tyytyväinen, mutta muuten tuli kiva ! // Mentiin maneesissa koulua yhdessä Zaidan ja Rimpun kanssa. Rimpulla oli energiaa ja Ruusakin meinasi ryhtyä Rimpun pukkilaukka ilonpitoon. Zaida pääsi pari kertaa maistelemaan maneesin heikkoja. Onneksi minä en tippunut kertaakaan! Minulla oli taas vaikeuksia saada Ruusa asettamaan ympyröillä, mutta loppupeleissä 45 min ähkimisen jälkeen onnistuin kuin onnistunkin! Menimme molemmat hyvin kevyesti, emmekä laukanneet (paitsi Rimpu pukkilaukoissaan), sillä molemmat ponit menivät vielä illasta tunnille.
Itsenäisyys itsepäisyyspäivä || Luukku 6 6.12.18 26HM Kuva
//SÄÄVAROITUKSISSA RANKKAA KUVASADETTA!! VARAUTUKAA SADELOIMIN JA SADETAKEIN!//
Tyttö ei halunnut tulla sisään mun kanssa, joten kiukkusi vastaan täysiä. Onneksi lopulta Ruusa tuli talliin.
Eipäs diivatamma tykännyt, kun takajalkoja harjasin ja tamma järjesti siitä kunnon kohtauksen ja möykän. Taitaa olla kiukkupäivä Ruusalla taas "pitkästä aikaa". Justhan sillä nimittäin oli. Draamaqueen taas asialla.
Pikkuponi päätti mut heittää selästään ja sen jälkeen "nauraa" päälle. Tammamaista, liian tammamaista...
Sen jälkeen poni lähti pukkilaukalla pois ja sain metsästää sitä maneesissa varmaan 15 min. Lopulta poni antautui kiinni ja jatkoimme ratsastusta enemmän ja vähemmän motivoituneina. Ruusa heitti mut vielä ainakin kolme kertaa alas! Turhauttavaa, liiankin!
Onneksi poni väsähti kaiken pörähtelyn ja hörähtelyn jälkeen harjauksessa ikiomaan karsinaansa. Luojan kiitos Ruusa pysyi paikoillaan kiltisti ja antoi mun harjata sen mahanalusen ja takajalat muitta mutkitta. Tälläinen päivä taas vaihteeksi...
Mutta kuitenkin: SYDÄMMELLISTÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ TOIVOTTAVAT IIRIS JA RUUSA ❤️🇫🇮
Ruusa käveli allani leppoisasti kohti tallia. Jokin tai joku tuntui tuijottavan minua. Yhtäkkiä pusikossa raksahti keppi. Ruusa oli lähtemässä kiitolaukkaan, mutta sain kuin sainkin sen pidettyä aisoissa. "Mikä ihme tuo oli?" kysyin itsekseni. Kohautin kuitenkin harteitani tullen siihen johtopäätökseen, että se oli luultavasti lintu tai kenties jokin muu eläin. Tallin pihalla liu'un alas ponin selästä ja tömähdin jaloilleni lumen peittämälle maalle. Talutin Ruusan talliin ja aloitin varusteiden pois oton. Talli oli ihan tyhjillään tuntien takia, mutta silti minusta tuntui, että jokin katseli minua.
Tunne voimistui siirtyessäni tallitupaan. Olin jakanut tallissa oleville hevosille heinää pienet kasat. Talli oli hipihiljainen, lukuun ottamatta hevosten rouskutusta ja satunnaista pärskähtelyä. Silti minusta tuntui kun joku katselisi minua aivan selkäni takana. Käännähdin nopeasti, mutta en nähnyt ketään. Tallin uusin karvakasa Kerttu luikahti ovesta sisään ja minä nappasin kisun syliini. Istahdin sohvalle Kerttu sylissäni ja uppouduin ajatuksiini.
Tulin aikaisin aamulla tallille, jotta kerkiäisin moikata Ruusaa ja auttaa Ririä aamutallissa. Ruusa seisoi pakkasaamuna tyynesti tarhassaan ja katseli maailmaa tummien silmiensä kautta. Koko maa hohti ja kimmelsi kylmän talviauringon paistaessa puiden takaa. Lappi oli niin kaunis hyvinä hetkinään. Ruusa oli kuin ponien jää kuningatar talvisessa maassa. Onneksi talli oli jo auki. Samalla autoin aamutallissa heinien jaossa ja toin poneja sisälle. Sormeni olivat aivan jäässä, mutta en jaksanut välittää. Auttelin Ririä tallissa vielä muillakin pienillä askareilla ja kerkisin putsata jopa Ruusan suitset. Satula jäisi iltaan. Pieni aamuinen Halihetki piristi päivää kummasti.
"Noniin! Vihdoinkin on mun vuoro kertoa tänne päiväkirjaan jotakin! Se mun orja, eikun siis hoitaja! No mikälie, ihan sama, niin se vaan kirjottaa aina tänne. Mä en saa koskaan! Mut nyt vihdoinkin saan. Elikkä, mä päätin kertoa mun lahjatoiveista. 1. Vapaus tiputtaa mun orja 2. Haleja 3. Nameja 4. Uusia varusteita 5. Glitteriä varusteisiin 6. Lisää pinkkiä!
Lunta ilmaan pöllähtää Kun laukkaan Ruusa hypähtää Pukki jos toinenkin ilmaan lentää Ja minä meinaan saada selästä kenkää Halki niittyjen laukka jatkuu Rapsutan ihanaa raksuu Kohta Joulu ovella koputtaa Ja mun on pakko Ruusaa toputtaa Lunta mun niskaan menee No mitäs sille tekee? Jäisen maan halki laukataan Pakkanen ikkunassa paukkaa Jääponi ja -kuningatar Siinä on oiva kaksikko Alamaiset kuunnelkaa Kuningattarella jotain sanottavaa Metsä tien laidassa häämöttää Ruusa kovaa kaahottaa Ihanaa on ponin hoitaja olla Elämä on hyvällä tolalla!
"🎵 Kilisee kilisee kauraset helkkyen välkkyen Kilisee kilisee kauraset loistehessa tallin sen Käy yli ponisen kauranen hiljalleen Poikki ruohon ja laidunten, halki niittyjen Kilisee kilisee kauraset helkkyen välkkyen Kilisee kilisee kauraset loistehessa tallin sen
Kilisee kilisee kauraset helkkyen välkkyen Kilisee kilisee kauraset loistehessa tallin sen Joulua juhlimaan välkkyvät kauraset Varusteiden tiu'ut kuuluttaa juhlaa korkeaa
Kilisee kilisee kauraset helkkyen välkkyen Kilisee kilisee kauraset loistehessa tallin sen 🎵"
"🎵 Muistat Ringon sen, Poppiksen, Nallenkin varmaan ja Rimpu-ponin ja Pontsonkin tarhast, mutta poni tää sulta usein unhohon jää... Ruusa pinkkikuono oli poni nimeltään. Ollut ei loiste huono, Ruusasemme nenänpään. Haukkuivat toiset illoin, diivaksi pilkaten; tuosta vain saikin silloin Iiris-tyttö aattehen. Maastoilta pitkä on, taival valoton. Ruusa vois nenässään valon tuoda pimeään. Ruusanen siitä asti, Iiristä selässä kantaen, kantaa sen pukikkaasti luokse muiden tyttöjen. Maastoilta pitkä on taival valoton. Ruusa vois nenässään valon tuoda pimeään. Ruusanen siitä asti, Iiristä selässä kantaen, kantaa sen pukikkaasti luokse muiden tyttöjen. Luokse muiden tyttöjen! 🎵"
"Iiris, mikä se Joulu oikein on?" kummitätini 3-vuotias lapsi Mary kysyi. "No Joulu on sellainen juhla milloin juhlitaan Jeesuksen syntymää. Tosin me juhlimme sitä yleensä ihan pakanain mielessä. Jouluna joulupukki tulee ja tuo lahjoja kuusen alle. Hän on tosi kiva, valkopartainen punanuttuinen mies. Hän tulee reellään, joka lentää halki taivaan porojen vetämänä. Lisäksi jouluna lauletaan joululauluja, kuten Petteri Punakuono tai Tip Tap. Sitten katsellaan elokuvia ja syödään jouluruokaa, kuten kinkkua ja laatikoita ja tietty pipareita ja glögiä. Ja avataan lahjat ja niistä yleensä saa mitä toivoo, mäkin oon toivonut jotain. Toiveet kirjoitetaan ennen joulua paperille ja lähetetään pukille. Tontut välillä hakevat ne tai sitten ne lähetetään" hymyilin pikkuiselle ja nappasin Maryn syliin ja pyöritin. Pikkuinen kikatti ja halasin tätä.
"No siis Iiris, se on se tyyppi joka on mun orja. NO JOO SE ON VAIKKA SITTEN HOITAJA! Nyt lopeta Cassu se kommentointi! On mun vuoro! Se hoitaa mua ja putsaa mut -joka on hyvä juttu, ei prinsessaponi voi nuhjuiselta näyttää alamaistensa edessä! Sillon se on ihan SIEDETTÄVÄ. Mut sitte ku se pakottaa mut tekemään jotain mitä arvon prinsessa ei hyväksy tai tahdo tehdä, tulee kunnolla pataan. Samoin tarhakavereiden kanssa. Hyvä esimerkki on se, kun se orja hoitaja halusi viedä mut sen kammottavan jumppapallon luo, mutta mäpä tiputin sen varmaan kaksikymmentä kertaa sen tunnin aikana! Siitä sai! Tosin loppujen lopuksi Iiris onnistui aikeissaan. Mut onhan se välillä IHAN kiva :3." -Ruusa
Leivoin kotona pipareita (kröhöm... Tosin söin puolet taikinasta raakana). Ennen tallille menoa poikkesin hevostarvikekaupan kautta ja kävin ostamassa Ruusallekin omia pipareita, jotka soveltuivat hevosille. Tallilla toin Ruusan sisälle, harjasin ja annoin sen mutustella pari piparia. Loput laitoin säästöön kaappiin. Nappasin myös ihanan kuvan ponista :33!
Kiitos tästä vuodesta Rirille, talliporukalle ja kaikille. Ennen kaikkea tietenkin suuri kiitos Ruusalle tästä ihanasta vuodesta. Sun kanssas on ollut ihanaa. Vaikka välillä oonkin tippunut, mutta toisinaan taas ollaan onnistuttu. Olen iloinen niistä kaikista hetkistä, onnistumisista kisaradoilla, pitkistä laukoista, ihanista hetkistä, mutta myös niistä hetkistä, kun tiputit minut verkoissa ja näytin aivan nuhjuiselta radalla, ja siitä, kun tiputit minut monta kertaa leikkitunnilla ja siitä, kun sain jahdata sinua kauan tarhassa. Kiitos kaikesta ja toivottavasti saamme pitkän taipaleen <3!