Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Lauantaina 24.3 järjestettävä valmennus on avoinna kaikille lehtisläisille, jotka osallistuvat Tie Tähtiin 2018 -kilpailuun. Valmennukseen osallistumisesta saatavat lisäarvat tulevat toisiin osakilpailuihin, jotka järjestetään Yläkokossa 01.04.2018. Voit tehdä valmennuksesta vain yhden tarinan ja/tai kuvan! Maksu tultava viimeistään 30.03.2018, jotta arvat kerkeävät mukaan osakilpailuun.
Yli 200-sananen tarina: 1 lisäarpa
Yli 500-sananen tarina: 2 lisäarpaa
Kuva: 1 lisäarpa (pitkä tarina + kuva = 3 arpaa, lyhyt tarina + kuva = 2 arpaa)
Ilmoita tarinassasi aina sanamäärä sen julkaistessa
Ilmoittautumisen jälkeen saat lyhyen kommentin suoriutumisesta, minkä pohjalta voit kirjoittaa/piirtää maksusi tähän topaan 30.3 mennessä.
Kummassakin valmennuksessa hypätään maksimissaan luokan ilmoitettua korkeutta, mutta aloitellaan matalammalla "verkka" -korkeudella. Kokeillaan muutamia erikoisempia esteitä, sekä hypätään lopussa lyhyttä rataa, missä tsekataan tiet ja hevosten vääntyminen sekä kääntyminen.
klo. 10-11 easy / 60cm
Cassandra - Casse Noisette 3 lisäarpaa "Cassu oli kivan reipas, mutta hypyt tulivat pitkälti aika pohjaan. Ennen estettä enempi pidätystä, mutta käsky hypätä silti tarpeeksi ajoissa ilman vauhdin lisääntymistä. Tiet ok, hieman voi ottaa loivemmin ettei räpiköintiä synny."
Zaida - Fight For Flash 3 lisäarpaa "Fosse oli nopea, mutta kuuro avuille. Jatkuvasti puolipidätteitä pitelemään poni hereillä alusta radan loppuun asti, ettei kerkeä kuukahtamaan matkalla ja että reagointi syntyisi nopeasti. Hypyt hyviä!"
-
-
-
klo. 11-12 medium / 80cm
Veronica Berg & Sõdalane 1 arpa "Tasaisempaa tempoa ja rytmiä. Sotilas vaihteli vauhtia turhan paljon hitaasta nopeaan ja tuppasi sekoamaan askelissaan. Keskity tasaisen rytmin ratsastamiseen myös sarjoilla, ettei askelvälit jää liian lyhyiksi."
Jenni Laitela - Rocked Steady "Hypyt tulivat pitkälti pohjaan ja Reiska oli vaisu sekä tahmea. Ratsasta sitä rohkeammin reippaasti eteen. Ratsastit hyvät tiet ja pääasiassa hypyt olivat ok, vaikka tulivat hieman pohjaan muutamilla kerroilla. Sarjalla tarkkana askelvälejen kanssa, ettei vaihtele, vaan pysyy sovitussa."
Emilia Saari - Silent Eternity 1 arpa "Nallen kanssa rohkeasti pidätteitä. Poni pisteli menemään kuin turbiini ja hypyistä osa lähti liian aikaisin ja kaukaa. Tiet olivat kivan jyrkät, joissa Nalle kääntyi hyvin."
Fanni - Douple Trouble "Donnan kanssa hypyt sujuivat leikiten. Teitä saat ratsastaa rohkeammin jyrkemmiksi, sillä Donna kyllä kääntyy kuin vettä vain. Pidä käsi hieman pehmeämpänä äläkä ota niin paljoa kiinni, jolloin Donna saa vapaammin hypätä. Se kyllä hyppää varmasti, eikä lähde käsistä." Frida Hämäläinen - Breezeblocks "Breeze ymmärsi nopeasti sarjaesteen askelvälit ja pelasti sinut ratsastajana pariin otteeseen. Tiet saisivat olla hieman loivempia, kun Been tasapaino ei ihan kestä jyrkkiä mutkia. Yksittäisille pystyille hyvät hypyt, vaikka muutama liian pohjaan tullut."
Aleksandra Rantakoivu - Kevät Juuli 1 arpa "Saisit ratsastaa Juulia napakammin. Muutama kielto esteelle kun unohduit selkään vain sunnuntaimatkaamaan. Ratsastit hyvät tiet, joissa Juuli tosin oli aika vahvana menossa eteenpäin. Hypyt olivat hyviä." -
Olin ilmoittanut minut ja Cassun mukaan Tie Tähtiin-valmennukseen, sillä pieni treeni esteillä ei tosiaankaan olisi pahitteeksi. Asetin ruunan satulan pehmeästi sen leveään selkään, josta lähtevä karva olisi kaikki tietysti satulahuovassa ja ratsastushousuissani. Kiristelin satulavyötä niin, että penkki pysyy kyydissä maneesiin asti ja aloin lämmittämään kuolaimia käsissäni. Vatsassa lenteli kieltämättä pari perhosta, en ollut esteillä mikään varmin suorittaja. Joku huuteli, että on valmista ja voitaisiin lähteä, joten suitsin ruunan nopsaan. ”Valmis.” huikkasin karsinasta ja otin ohjat kaulalta.
Maneesissa kiristin satulavyötä vielä lisää ja mittasin jalustimet. Selkään minun oli noustava jakkaralta, kun en sieltä taipuvimmasta päästä ole. Alkukäynneillä uralla tein parit pysähdykset ja voltit, että saan ruunaa hieman heräteltyä. Toisin kuin yleensä, Cassu tuntui tänään mukavan reippaalta ja menohaluiselta.
Aloimme verryttelemään ravissa tehden voltteja, pääty-ympyröitä, loivia kaaria, pysäytyksiä, peruutuksia ja siirtymisiä. Cassu toimi hyvin ja jos se menee näin hyvin kisoissakin ja radalla, voi olla, että sijoitus saataisiin napattua. Katsomoon oli kertynyt myöhemmässä valkassa ratsastavia Lehtisläisiä, jotka ottivat meistä kuvia – kuka ei ratsastuskuvista pitäisi? Fanni istuskeli Veronican, Emilian ja Jennin kanssa ja jutteli kuin he olisivat tunteneet pitkään. Hyvä, että kaikki on otettu mukavasti vastaan.
Treeni alkoi matalalla hyppytehtävällä, jonka esteiden yli Cassu periaatteessa vain astui, eikä juurikaan hypännyt, mutta kun alettiin menemään hieman isompaa esiin tuli hyviäkin hyppyjä, paitsi että… sininen pysty, maailman kamalin asia:
Ohjasin Cassua reippaassa laukassa kohti estettä, joka ei ollut mikään korkea, noin 40-50 senttinen. Juuri ennen estettä ruuna pisti jarrut pohjaan ja kaartoi vasemmalle esteen ohi. Ärähdin ruunalle ja nyökkäsin, kun Riri sanoi, että tule suoraan uudelleen. Ja taas sama homma, nyt tosin vain kielto, ei kiertelyitä tai kaarteluita. ”Voi nyt…” mutisin ja tulin vielä kerran, nyt tosin napautin pohkeella kiinni juuri ennen estettä ja pääsimme erittäin oudolla hypyllä yli. Alastulokin oli mitä oli ja paiskauduin satulaan, mutta yli silti mentiin. ”Se meni vähän miten meni…” päivittelin pudistaen päätäni. Tulimme saman esteen vielä pari kertaa eri suunnista, nytkin Cassu meni yli hieman vastahakoisesti, mutta meni kuitenkin ensimmäisellä yrittämällä ja alastulotkin näyttivät paremmilta. Edes erikoisesteillä, joita hyppäsimme myös muutamat ruuna ei pannut niin paljon hanttiin, kuin sillä sinisellä pystyllä.
Välikäyntien aikana Riri selitti meille lyhyen radan, jolla hän katsoisi teitämme ja hevosten vääntelyä ja kääntelyä. Unohdin radan melkein heti kättelyssä (kultakalan muisti kenties?), joten Zaida sai ratsastaa sen Fossen kanssa ensin. Heidän jälkeensä oli meidän vuoromme, nyt rata oli selkiytynyt ja paljon. Rataan kuului myös sininen pysty, mikä huoletti minua aavistuksen, mutta sitten mentiin. Cassu hieman kiemurteli joissakin väleissä ja jotkut hypyt lähtivät todella läheltä estettä, mikä aiheutti puomien kolinan pari kertaa. Muutamat käännökset jäivät todella teräviksi ja lyhyiksi, jonka takia lähestymiset olivat välillä hieman kummalliset/huonot, joten sain neuvoksi ottaa ne loivemmin. Radalla Cassu ei enää muistanut tuijotella sinistä pystyä vaan hyppäsi sen innokkaasti ja muitta mutkitta muiden jatkona.
Loppukäynneillä saimme kaikki vielä henkilökohtaista palautetta ratsastuksestamme, minua neuvottiin pidättämään ennen estettä enemmän, mutta hyppykäsky kuitenkin tarpeeksi ajoissa ja tietenkin niistä hieman loivemmista teistä. Taputin Cassua kevyesti kaulalle, ruuna oli ollut tänään reippaasti ja napakkana menossa ja tarjonnut minulle hieman haastetta, suurimmaksi osaksi typeriltä ja turhilta kielloilta vältyttiin, mikä oli selvästi jo parannusta ensimmäisestä hyppykerrasta ruunan kanssa.
Itselle jäi valmennuksesta todella hyvät fiilikset ja sain paljon hyviä vinkkejä, joita voi lähteä jatkossa hiomaan.
kuva + tarina, 631 sanaa "Onko ponit valmiita?" kuului Ririn huuto tallin ovelta. Vastasin myöntävästi, vaikka näpersinkin vielä Fossen turpahihnan kanssa. Saatuani sen kiristettyä, kurkistin käytävälle nähden Cassandran pitelemässä Cassua löysin ohjin kiinni keskellä käytävää. He olivatkin jo ottaneet vähän varaslähtöä! "Hyvä! Sitten mennäänkin KENTÄLLE", Riri hymyili selvästi vahingoniloisena oikein painottaen viimeistä sanaa. "Noooooou", huokaisimme Cassandran kanssa kuorossa. Siellähän oli vielä kylmä, mitä Riri oikein kuvitteli kun passitti meidät kentälle? "Älkäähän nyt, teistä on tullut ihan pilalle hemmoteltuja, hophop nyt!" tallinomistaja patisti, joten lähdin laiskasti taluttamaan Fossea kohti kenttää. Sainkin heti havahtua ajatusmaailmoistani, kun Fosse yritti punkea päältäni takaisin karsinaan. "Nyt!" ärähdin sille ja työnsin ponin pään raipallani takaisin tallin ovea kohti. Siihen se temppuilu taisikin sitten jäädä, sillä loppumatkan ruuna käyttäytyi kuin mikäkin pikku enkeli.
"Mä niin tuun nolaamaan itteni siellä kisoissa", Cassandra huokaili ähkiessään Cassun satulavyön kiristyksen parissa. Itse olin jo nousemassa Fossen selkään Ririn roikkuessa ponin jalustimessa kiinni. Ponkaisin ripeästi hoitsuni selkään ja kiitin punapäätä avusta. "Älä nyt viitti, Cass, hyvin se menee", Riri toppuutteli ja lähti sitten vielä mittailemaan aikaisemmin kokoamansa radan askelvälejä. Oli sinänsä mukavaa, että meitä oli valkassa vain kaksi, niin sai ainakin enemmän opastusta. Ei kentällääkään tullut kylmä, kun olin vain vetäissyt tuulitakin päälle. Aurinkokin pilkisteli satunnaisten pilvikerrosten takaa, joka sai hymyn nousemaan huulilleni. Kyllä se kevät oli sieltä sitkeästi tulossa, toivoa ainakin oli. "Noniin, eipäs sitten jäädä sinne haaveilemaan, vaan säädetään jalustimet esteille sopiviksi ja lähdetään kävelemään alkukäyntejä!" Riri herätteli kellojen siirtämisestä uupunutta väkeä. Naurahdin hieman ja ohjasin Fossen pitkin ohjin uralle.
Saimme verrytellä aika lailla itsenäisesti, käyden vähän kaikkia askellajeja läpi oman fiiliksen mukaan ja tehdä kaiken maailman taivutuksia, kaaria ja ympyröitä saadaksemme hevoset taipuisiksi ja hyvin avuille. Jo Fossen käynti oli hyvin kiireinen, eikä sillä sitten ollenkaan olisi ollut malttia mennä kulmiin, asetuksesta puhumattakaan. Sain aika paljon panna vastaan sen kanssa - pohkeesta tuli kiemurtelua ja raipasta pukki tai muuta epämääräistä pomppimista. "Hellitä ohjista, Zaida, nyt Fosse vaan peruttaa", Riri opasti rauhallisella äänensävyllä, "näätkö, sitten vaan pohkeet kiinni ja viet sen sinne kulmaan!" Lopulta kulmat onnistuivat ja pääsin nostamaan ravin. Fosse oli pompata ruutitynnyrin lailla hurjaan laukkaan, joka sai minut horjahtamaan hieman. "Nyt poni!" karjaisin ruunalle, kun se veti raipan voimasta pukkisarjan. Jarruttelin sitä äänellä rauhoitellen ja tein paljon voltteja saadakseni ruunan rauhoittumaan.
Pienen alkuirrottelun jälkeen laukkympyrätkin sujuivat varsin mallikkaasti muutamia pikkupukkeja ja paria ympyrältä karkaamista lukuunottamatta. Pienistä asioista kannatti olla iloinen, jos Fossella oli känkkäränkkäpäivä! Cassandra sai karvakasaratsunsa kanssa aloittaa hyppäämään kahden pikkuristikon linjaa apupuomeilla. Ratsukko liikkui hieman liian hitaasti, mutta selviytyi esteistä silti kunnialla. "Hyvä, enemmän vauhtia vaan peliin! Sitten Zaida ja Fosse, voitte tulla ravissa", Riri opasti. Mahdollisimman rentona ohjasin ruunikon ponin uralle ja nostin ravin. Fosse ravasi pienillä, kipittävillä askelilla, mutta sain sen pidettyä ravissa ennen ensimmäistä estettä. Ruuna hyppäsi omalla loikkivalla tyylillään ristikoiden yli, vaikka lopussa vauhti kiihtyi varmaankin sadasta tuhanteen.
Korotimme esteitä vähitellen, kunnes oli aika alkaa hyppäämään rataa. Esteet olivat 50-60 -senttisiä, aivan kuin lopullisella kisaradallammekin. Sain ratsastaa radan ensin Cassandran seliteltyä, ettei hän muistanut sitä, vaikka Riri olikin kävellyt reitin kolmesti läpi. Ohjasin Fossen kulmaan ja nostin laukan. Hiukan poni yritti kiihdyttää vauhtia, mutta jarrutin itsepintaisesti menoa. Ensimmäinen linja sujui hyvin, mutta sitten olikin diagonaaliokseri, joka tuli niin yllättäen eteen, että Fosse oli juosta kaikessa vauhdikkuudessaan esteen ohi, mutta kun vielä yritin kääntää ponia kohti okseria, se pysähtyi niin äkisti, että heilahdin sen kaulalle. Roikuin ruunikon pörröisellä kaulalla hiukan järkyttyneenä, kunnes hilasin itseni takaisin satulaan. "Eihän sattunut? Sitten vaan rohkeesti uudestaan!" Riri kehotti lempeästi. Käänsin Fossen nyt päättäväisemmin diagonaalille, jolloin poni ponkaisi innokkaasti okserin yli.
Loppurata sujui vauhdista huolimatta kuin vettä vaan, enkä olisi voinut olla onnellisempi kapsahtaessani tunnin päätyttyä Fossen kaulaan. Ei minua enää niin haitannut, että kakkosryhmä pääsi maneesiin, olin vain niin ylpeä ponista! "Hyvinhän se meni!" Riri kehaisi ja taputti hikistä russia kaulalle. Nyökkäsin hymyillen, posket punaisina ja hiukan puuskuttaen. Kyllä tästä lähdettäisiin hyvällä fiiliksellä kisoihin!
Fossea rupes kauheesti kutittamaan kun piti odotella omaa vuoroa hypätä rata :'3 piti sitten näyttää Rirille että kaikki on fine ;D (me oltiin ilmeisesti kentällä, sori ristiriita Cassandran tarinan kanssa xd)
Mediumiin Juulin kanssa Tie tähtiin valmennus, lehtovaarassa Aleksandra-Kevät Juuli
Harjasin Juulia lempeästi ja reippaasti. Olin ilmoittautunut valmennukseen, joka oli yhtä tie tähtiin kilpailun kanssa. Olin harjaillut Juulia sen viisitoista minuuttia ja nyt oli aika laittaa suitset, satula ja suojat.
Aloin pistämään suitsia kunnes Riri huuteli tallin ovelta "Viisi minuuttia valmennuksen alkuun! " " Joo", vastasin. En tiennyt oliko muita vielä tallissa, mutta me olimme vielä.
Nostin satulan selkään, katsoin että huopa oli suora ja kiristin vyön. Otin suojst vierestäni ja kiinnitin ne Juulin jalkoihin. Kävelin hakemassa kypärän ja suojaliivin. Avasin karsinan oven ja talutin Juulin ulos karsinasta ja sitten koko tallista.
Olimme maneesin oven edessä, avasin sen. Talutin Juulin sisälle ja vein sen muiden viereen. Muut olivat juuri nousseet hevosten (ja ponejen) selkään. Itsekkin nousin Juulin notkuvaan satulaan. Lähdimme kiertämään maneesia ympäri ensin käynnissä ja ravissa. Vähän ajan päästä lähdimme jo hyppäämään esteitä.
Hyppäsimme Friidan ja Breezen jälkeen. Minun mielestäni heillä meni ihan hyvin. Oli kuitenkin minun ja Juuli vuoro hypätä. Annoin tammalleni pohkeita, merkiksi että nyt pitää lähteä hyppäämään. Ja Juulihan sinkosi radalle kuin pantteri. Lähdimme hyppäämään ensimmäistä estettä. Juuli hyppäsi oikein hianosti ekan esteen. Toisella esteellä Juuli kielsi ja jouduimme kiertämään voltilla esteteelle uudestaan. Ja neljännellä esteellä Juuli kielsi taas.
"Sä Allu saisit ratsastaa vähän napakammin", Riri kertoi kun olimme hypänneet radan. "Okei, mä koitan ratsastaa kilpailuissa napakammin", vastasin Rirille.
