Heippa! Lehtovaaran toimintaa nyt takavasemmalta vuoden alusta asti seuranneena päätin nyt lukuisat hoitajahaut missanneena ottaa itseäni niskasta kiinni, ja rustata jonkinmoisen hakemuksen! Olisi kerrassaan huippua päästä mukaan Lehtovaaran talliporukkaan, joten nyt sormet ristiin ja peukalot pystyyn että onni suosisi.

Nimeni on tosiaan Cera Popov, ja olen venäläissyntyinen nuori tyttö (puoliksi Venäläinen, puoliksi Suomalainen) , jota kutsutaan kylläkin usein suomalaisittain Seeraksi. Ikää on mittarissa 14-vuotta. Sukujuureni painottuvat suurimmaksi osaksi Suomeen, jonka myötä olen kasvanut kaksikielisessä perheessä - Suomen kielen kanssa ei siis toisin sanoen ole minkäännäköistä ongelmaa. Olen lähtöisin suhteellisen varakkaasta perheestä, joka on osasyy sille, miksi minusta saattaa saada helposti lellityn vaikutelman. Jos ihan rehellisiä ollaan, sitä taidan hitusen ollakin, vaikka perheemme säännöt ovat olleet aina muuten tiukat.

Olen päätähuimaavat 156-senttimetriä pitkä, joka ratsastuksen saralla on pelkästään hyvä asia - olenhan aina ollut suuri pikkuponien ystävä. Koostani kaikki kiitos kuuluu äidilleni, jolta lyhykäisyyden perin, sillä onhan hän vain reilu kymmenen senttiä minua pidempi. Hyvin vaaleat blondit hiukseni ylettyvät aavistuksen verran alaselän yläpuolelle, ja latvani ovat värjätty vaaleansiniseksi. Ne värjäsin tukkaani viimevuonna ihan vain Suomen kunnioitukseksi, mutta siinä taisikin käydä niin, että niistä ajan mittaa tekeytyi ikään kuin minun tavaramerkkini. En ole sen koommin niistä viitsinyt luopuakaan. Hiuksia pidän yleensä tallilla kuin koulussakin tiukalla poninhännällä tai rennolla ja löysällä nutturalla, usein kuitenkin niiden päälle olen vain nakannut tummansinisen vakiolippikseni. Vaatetukseni riippuu täysin päivästä - milloin jaksan vetää päälle tiukat ruskeat ratsastushousuni, ja milloin tyydyn vain vetäisemään jalkaan harmaat rennot pöksyt ja hieman isot kumisaappaat. Yleensä asusteeni ovat pääosin joko tummanpunaisia tai sinisiä. Vakiolookkina toimii kuitenkin lähinnä jälkimmäinen moodi. Silmäni on kirkkaan meren siniset, nenänvarsi suippo ja päästä pehmeän pyöreä. Silmieni alta löytyy heikko kerros pisamia, jotka kuitenkin yleensä jää huomaamatta.

Luonteeltani olen ehkä hitusen itsekäs, ja jopa ylimielinen - mutta varsin hyvin sen tiedostava, ja yritän päästä niistä piirteistä kuumeisesti eroon. Yritän olla kaikille parhaani mukaan ystävällinen, ja harjoittelu on alkanut jo tuottamaan tulosta. Vaikka näytän ulkopuolisen silmissä hieman diivamaiselta, olen kuitenkin tutustumisen jälkeen mukava ja huumorintajuinen kaveri. Olen yleensä iloinen, pirteä ja hauska tyyppi - vaikka itse sanonkin. Omaan joitain ihmisiä kohtaan turhankin paljon ennakkoluuloja, mutta siitä huolimatta tykkään tutustua uusiin ihmisiin. Olen sosiaalinen ja puhelias pälpättäjä, jolle kannattaa rohkeasti sanoa jos jatkuva papatus menee jo yli hilseen. Puheenaiheinani yleensä on juurikin ponit, joista voisin puhua ja höpöttää ikuisuuksiin asti. Minä olen yleensä juuri se puolivahingossa pahimpien draamojen ja ihmissotkujen keskelle ajautuva persoona, joka ei kuitenkaan ole pitkävihainen ja pyrkii sopimaan mahdollisimman pian isommat riidat. Mainittavan arvoista on myös se, että olen mukavuudenhaluinen likka, ja jo niin kutsuttu laiskuuden perikuva, joka ei yleensä tule esille kovinkaan vahvasti tallilla. Tallilla virtaa löytyy yleensä paljon, ja olen aina valmis auttamaan.

Mitä hevoskokemukseen tulee, omaan ehkä enemmän intoa kuin taitoa. Olen ratsastanut pääosin harrastukseni halki shetlanninponeilla sekä satunnaisesti naapurin suomenhevosella. Esteitä on tullut ylitettyä 60 senttimetrin tasolta radan merkeissä sekä kouluratsastuksen suhteen olen noin helppo c - b tasopykälien välimaastossa. Vaikka sileällä koulua tuuppailu ja esteiden hyppääminen maittaa yhtä maukkaasti kuin hevosharrastus konsanaan, kallistun kyllä eniten puskaridailuun maastossa.

Hevosmakuni on pitkälti hyvin laaja. Pidän lähes kaikenlaisista hevosista, mutta eniten taidan kallistua shetlanninponien puoleen. Ratsastaessa minulta löytyy asteittain reippaastikin päättäväisyyttä ja kylmäpäisyyttä. Toivoisin hoitoponiksi ensisijaisesti Ringoa - tarvitseeko edes kertoa miksi? Se on juuri sellainen rakastamani ahne ja sellainen, joka vain tuntuu oikealta. Kirjavan shetlanninponi vei sydämeni ensisilmäyksellä. Täydellisen suloinen pakkaus kaikessa herttaisuudessaan! Melkein yhtä agressiivisesti sydämeni varasti suomenhevosori Peikko, sillä se oli toisen suosikkirotuni edustaja, ja kaiken lisäksi komea sellainen!

Nyt ei muuta kuin alussakin mainitusti peukut pystyyn ja toivomaan, että onni osuisi kohdalle! <3

Nĭ hăo! Vieläkö etsitte Lehtikseen innokkaita uusia hoitajia? Nimeni on Li Daiyu, olen kiinalaissyntyinen Suomeen adoptoitu 15-vuotias tyttö. Pienempänä hiekkalaatikolla minua kutsuttiin virheellisesti nimellä Li (Kiinassa sukunimi tulee ennen nimeä), joten se on jäänyt vähän päälle. Li, Daiyu, Lily, suomalaisittain myös Lilli kelpaavat hyvin ja tottelen todennäköisesti kaikkia noista nimistä. Pisteet sille, joka lausuu etunimeni oikein ensimmäisellä yrittämällä. Pituutta - tai oikeastaan lyhyyttä minulla on 158 senttiä enkä usko kasvavani enää kovin paljoa. Ulkonäöllisesti olen todella kiinalainen - silmien muoto, nenä ja hiusten väri avaavat asiaa jo varmasti paljon. Suomen kielen kanssa minulla ei ole sen kummempia ongelmia, joskus vaan tulee black out enkä muista jotakin sanaa tai taivutan sen hassusti. En oikeastaan tiedä yhtikäs mitään taustoistani tai biologisista vanhemmistani Kiinassa, mutta mielenkiinnosta olen opetellut nyt vanhemmalla iällä kiinaa, jos lähden käymään siellä joskus. Asun täysin tavallisessa suomalaisessa perheessä ja minulla on kaksi pikkuveljeä - tai oikeastaan puoliveljeä.
Luonteeltani olen se hiljaisempi tyyppi siellä nurkassa, mutta minuun on todella helppo tutustua ja kanssani on kuulemma helppo jutella. Vauhtiin päästessäni huonoa läppää tulee joskus heitettyä ja juttua riittäisi vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Muuten olen aika perus ja chilly tyyppi, jolle kaikki on ok, mutta ylireagoin pikkujuttuihin välillä liiankin helposti.
Hoitohevoseksi haluaisin Lallin. Ihastuin heti sen olemukseen kaikkine tupsujalkoineen ja ennen kaikkea tamman luonne iski, joten uskoisin, että meillä klikkaisi Lallin kanssa hyvin. Kokemusta monenlaisista hevosista minulla on kuuden vuoden takaa, mutta tamma olisi ensimmäinen hoitohevoseni. Tasoltani olen suunnilleen helppo A ja ratana on tullut hypättyä semmoiset 120 senttiä. Kouluratsastus on enemmän se mun juttu, joten Lallin kanssa olisi kiva päästä treenailemaan ja kehittymään. Rakastan myös varsoja yli kaiken ja kun kuulin, että tamma odottaa varsaansa maailmaan kesän aikana ihastuin Lawineen entistä enemmän. Nyt vaan toivotaan, että onni olisi myöten ja pääsisin tänne hoitajaksi.
Kaikkea hyvää sinulle Riri,
Daiyu