Jos jotakin kuluneiden kuukausien aikana oli oppinut niin sen, että tallivintiltä löytyi lähestulkoot aina ihmisiä juttelemasta ja heinillä istukselemasta: vähintään kaappeja penkomasta aarteiden toivossa. Niin kävi myös lauantaisena päivänä. Elohopea oli kohonnut miltein hellelukemiin ja hiekka pöllysi Lehtovaaran pihassa kun Karoliinan ohjeistamana pienet poniclubilaiset kapusivat ratsujensa selkiin kun osalla oli apulaisia mukana, kuten Zaida, Iiris, Jenni ja Seera. 

Kun talliin käveli sisään, kuului puheensorinaa tallivintille johtavien portaiden yläpuolelta. Tiensä sinne olivat löytäneet Frida, Elias, Adelie sekä Veronica, jonka ääni erottui joukosta selkeiten. Myös Manu-kissa käveli vuorollaan kenenkin sylissä rapsutuksia kerääjäämässä.

"Heittäkää muutama heinäpaali alas ja tulkaa auttamaan kokoamaan laitumia!" Ririn ääni kuului alapuolelta. Ylhäällä hiljeni.
"Veronica, äänesi kuului ovelle asti selkeästi", Riri lisäsi ja Veronicalta kuului jälleen pieni inahdus/parkaisu/jotakin muuta. Eliaksen punainen pää vilahti "luukulla" ja pian sieltä lensikin kaksi jos kolme heinäpaalia iltaheiniksi hevosille.

Alas jonossa tulivat ensin Elias, sitten Adelie, Frida ja Veronica.
"Bee tulee paisumaan aivan silmissä...", Frida totesi ja Veronica nauraa räkätti vieressä, että Sotilaan kanssa tulisi olemaan sama juttu. Adelie oli napannut mielensä pahoittaneen Manun syliinsä ja rapsutteli sitä korvan takaa.
"Minne laitumet tulevat?" tyttö kysyi.
"Vähän matkan päähän tallista, vai?" Elias varmisteli.
"Joo, pikkasen sinne on matkaa", Riri sanoi. "Ajetaan mönkkäreillä sinne tavaroiden kanssa. Tässä menee hetki", Riri lisäsi.
"Minä ajan!" karjaisi kutakuinkin samaan aikaan sekä Frida, Elias että Veronica. Kolmikko sinkaisikin matkaan pihaa kohden kilpaillen siitä, ketkä saisivat kahta mönkkäriä ajaa.
"Tietävätkö he edes, missä mönkijät ovat?" Adelie epäröi kissa yhä sylissään.
"Tuskinpa, mutta ainakin saavat päivän juoksulenkin niitä etsiessä", Riri naurahti kädet puuskassa.