Aamutalli 4.6 ma

Herätyskello piritti kuin ei olisi koskaan niin tehnytkään. Napautin sen vielä puoliksi unessa kiinni, ja nousin ylös vetäissen jotain päälleni. Nimenomaan vain jotain - asusteeni näytti varmasti sarkastisesti sanottuna todella edustavilta. Aikaisen aamun piristykseksi nappasin jääkaapista mansikkamehua, joka ei tosiaan maistunut samalta kuin suoraan tallituvan hyllyltä. Taisi se halpismehu olla vanhentunuttakin.

Sain siitä kuitenkin tarpeeksi puhtia, jotta jaksoin lähteä pyöräilemään tekemään aamutallia. Yleensä en tosiaan ollut aamuihminen, mutta pakko myöntää - mikään ei voittanut aikaisen aamun kosteaa ilmaa, joka ravisteli minusta viimeisetkin unenpöpperöt pois. Lehtovaaran ratsutila näytti häämöttävän edessä, joten kiihdytin vauhtia viimeisessä mutkassa. Nälkäiset hevoset varmaan potkisivat seinät irti, jos en pitäisi kiirettä.

Astuessani talliin kuulin muutaman unisen hirnahduksen. Tervehdin reippaasti käytävän puolelle päänsä työntäneitä polleja, jotka alkoivat pian hereillä. Kuulin myös muutaman kiivastuneen potkaisun karsinan ovea vasten.
"Saatte sapuskaa, joo, saatte ruokaa" Juttelin huvittuneena periaatteessa yksikseni. Yksi asia josta pidin, oli hevosille puhuminen. Tykkään puhua hevosille kuin ihmisille konsanaan, vaikka se joskus onkin muiden läsnäollessa hieman kiusallista. Tietenkään eivät kopukat tajua hölkäsen pöläystä - mutta se siinä ehkä olikin se juttu. Ne eivät tuominneet joskus pöhköjä juttujani.

Aloitin jakelemaan hevosten ruoka-annoksia nopeaan tahtiin, sillä kärsimättömät hevosrukat hirnuivat jo siihen malliin että ruokaa tultaisiin hakemaan vaikka väkisin. Jakelin ruokia aikani, kunnes pian tallissa vallitsi rauha. Kuului vain kaviokkaiden tyytyväistä rouskutusta.
Ennen kuin lähdin viemään hevosia ulos, kävin täyttämässä vesiämpärit reunojaan myöten täyteen. Kesken aherruksen jalkoihini tuli pyörimään kerrankin hiljaa olevat kanat, jotka näyttivät jokseenkin kuihtuneilta. Juoko kanat vettä? Niin nätisti Kaalipää ja kumppanit vettä pyysivät, että suihkutin niiden tasolle hieman ja uskokaa tai älkää - ne mokomat menivät ja joivat. En voinut olla hekottamatta näylle. Pian linnut saivat tarpeekseen, ja tutussa elossaan lähtivät kaakattaen toiseen suuntaan. Pyyhin naurusta kostuneet silmäni ja jatkoin hommia.

Hevoset näyttivät olleen saaneet syöneen ruokansa loppuun, joten yksi tai kaksi kerrallaan lähdin kiikuttamaan niitä tarhaan. Ensin pääsi Ringo ja Rimpu, joilla tuntui olevan yllättävän kiire. Ponitamma ilmeisesti oli piehtaroinut karsinassa jo aikansa, ja silti se kellahti heti tarhaan päästessään makuulleen. Niin teki myös Ringo hieman myöhemmin. Oliko jo tähän aikaan aamusta niin lämmin?
Sitten pääsivät hienot rouvat Donna ja Fiona, ja sen jälkeen loputkin hevoset. Sain olla joidenkin kanssa erityisen tarkkana ettei ne lähteneet käsistä kirjaimellisesti. Ihan nätisti jokainen kuitenkin temmelsi matkan tarhaan, ja onnekseni sen kummempia ongelmia ei sattunut.

Kello taisi olla hieman vajaa yhdeksän. Päätin jakaa vielä tarhoihin kasat heinää pureskeltavaksi kopukoille. Olihan siinä ramppaamista kerrakseen, kunnes tajusin yhden hyödyttävän asian - nimittäin heinäkärryt. Niiden avustuksella sain loput heinät jaettua leikiten.

Talliin taas palatessani kävin tallituvassa hieman levähtämässä eväsleipien syömisen merkeissä, sekä sen aidon ja oikean mansikkamehua juonnin. Tauon jälkeen taas uutta puhtia saaneena ryhdyin siivoamaan karsinoita, ja aloitin tietysti hoitohevoseni omasta kodista. Peikon karsinan jälkeen etenin aika järjestelmällisellä kuviolla rivistöjä läpi. Tunnin jo toisenkin vierähtämisen jälkeen viimein oli jäljellä enää yksi karsina, jonka puunasin kunnialla loppuun. Lakaisin vielä käytävän lävitse, sillä se tuntui tilanteesta riippuen olleen aina heinien ja pölyn peitossa.

Ennen kuin lähdin kotiin, tarkistin vielä omaa vainoharhaisuuttani ja tuuppaavan hajamielisyyteni varalta, että kaikilla oli tarpeeksi vettä ja tekemistä heinien pureskelun suhteen. Varmistin vielä että tallista suljin kaikki valot, ja lukitsin ovet huolella. Kun kaikki näytti hyvältä, hyppäsin pyöräni satulaan ja matkasin kotiin.