Minua väsytti melkoisesti saapuessani Lehtiksen pihaan, olinhan herännyt kuudelta aamulla. No kyllä minä joka tapauksessa iltatallin hoitaisin kun olin niin luvannut. Hieman verkkaisesti otin avaimet auton virtalukosta ja kampesin itseni ulos autosta. Kun tämä olisi hoidettu niin pääsisin vihdoin nukkumaan!

Ennen hommiin ryhtymistä käväisin taukotuvassa juomassa vettä. Taukotuvassa olikin pari tyttöä istumassa. Toisen tunnistin samantien Zaidaksi, mutta toisen nimeä en heti saanut päähäni. Hän oli kyllä varsin tunnistettava sinisine hiuksineen, mutta nimimuistini loisti taas poissaolollaan.
- Moikka, tervehdin heitä ja kulautin vedet kurkusta alas.
- Tervepä terve! Zaida hihkaisi tavallisen iloiseen tapaansa. Toinenkin tyttö tervehti minua.
- Sori, mä en millään muista sun nimeä, uskaltauduin myöntämään lopulta.
- Julia Korpi, tai no tuttavallisemmin Julle, sinitukka sanoi hymyillen.
- Aivan, sähän oot kans leiriavustajana yleisleirillä, muistin vihdoin. Julle nyökkäsi. Ehkä nyt vihdoin muistaisin hänen nimensä!

Kerroin tytöille, että en ehtinyt jäädä pitemmäksi aikaa rupattelemaan, sillä minun piti ryhtyä tekemään iltatallia. Olin varautunut tekemään kaiken yksin, mutta kaksikko tarjoutuikin avuksi. Tietysti otin avun vastaan, eihän apu ollut koskaan pahitteeksi!
- Ryhdytään hommiin sitten, tokaisin ja siispä me kaikki kolme poistuimme taukotuvasta. Iltatalli ei hoitanut itse itseään.

Aloitimme mittaamalla ruuat valmiiksi. Menimme tietysti rehuhuoneeseen, joka sijaitsi varustehuoneen vieressä ja tottuneesti jokainen alkoi laittaa ruokia ämpäreihin. Kolmistaan se olikin aika nopea homma. Pian kaikkien hevosten omat mössöt oli valmiina ja kävimme laittamassa ne valmiiksi karsinoihin. Tunneilta sisälle jääneet hepat alkoivat jo mutustella ruokiaan.

Suurin osa hevosista oli laitumella, joten niitä piti lähteä hakemaan. Lehtovaaran hevoset viettivät laitumella yöt ja päivät, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Shettiskaksikko Rimpu ja Ringo pitäisi jättää yöksi sisälle, mutta muut hevoset pitäisi sitten viedä takaisin laitumelle kunhan olivat saaneet syötyä. Siitä aiheutui lisähommaa, mutta kolmistaan se tuskin olisi mikään iso homma.

Otimme jokainen kaksi riimua ja lähdimme hakemaan hevosia sisälle syömään. Vaikka oli aika myöhäinen ilta, oli edelleen todella lämmin. Aika hiostavaakin sen lisäksi.
- Tuleekohan ukkonen? Julle tuumi. Horisontissa näkyi jonkin verran pilviä, mutta säätiedotuksessa ei oltu luvattu ukkosta. Eivätkä pilvet näyttäneet kovinkaan pahaa enteileviltä.
- Se jää nähtäväksi, virnistin vastaukseksi Jullen kysymykseen.
- Fosse ei ainakaan pelkää ukkosta yhtään, Zaida vakuutti. - Toivottavasti ei kuitenkaan tuu ukkonen, joku toinen saattaa pelätä!

Haimme hepat sisälle yksi laidun kerrallaan, eli ensiksi orit. Zaida ja Julle saivat ottaa ne, kun minä menin jo kakkoslaitumelle hakemaan ruunia. Julle otti oman hevosensa Hoon, sekä mustan isokoisen friisiläisen. Zaida sen sijaan otti Peikon ja Vertin ja minä otin Nallen sekä Poppiksen. Peräkanaa kuljimme hevosinemme kohti tallia.

Muutaman kerran ravasimme laitumilla, kunnes kaikki hevoset oli saatu sisälle. Ainakaan suuria ongelmia ei ilmennyt, kaikki taluttajat olivat ehjiä ja hevoset tyytyväisinä karsinoissa. Aloimme jakamaan heiniä hevosille, osan vielä syödessä rehujaan. Sekin oli nopeasti hoidettu, kun tekijöitä oli kolme.
- Pitäiskin aina ottaa apulaisia tallihommiin, sanoin odotellessamme, että hevoset saivat syötyä.
- Niin ja kivempaahan se on kun ei tarvi yksin tehdä, Julle sanoi. Olin täysin samaa mieltä.

Ajan kuluksi kiertelimme tallissa katsomassa, olisiko jotain siivottavaa tai muuta tekemistä. En tiedä olimmeko onnekkaita vai epäonnekkaita, kun tallissa ei hirveästi tekemistä ollut. Pian hevoset olivat kuitenkin syöneet, niin pääsimme viemään ne takaisin laitsalle. Shettikset jäivät sisälle, varmaan sen takia etteivät ahmisi itseään hengiltä laitumella. Shettiksillä kun oli tunnetusti hyvä ruokahalu...

Kun hepat olivat laitsalla, siivosimme vähän tallia ja katsoimme, että niin karsinat kuin muukin tallin ympäristö jäi siistiksi. Eipähän sitten saataisi huutia Ririltä. Tämä iltatalli oli nopeasti hoidettu, vielä valot pois ja sitten olikin valmista. Kiitin lopuksi Zaidaa ja Jullea avusta ja lähdin ajelemaan kotiin, heidänkin lähtiessä omiin koteihinsa.