Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Tunnilla hypätään hieman matalampia esteitä, joilla saa mahdollisuuden ottaa tuntumaa hyppäämiseen jatkoa ajatellen. Hyvä mahdollisuus vähemmän hypänneille, epävarmoille tai kokeneemmillekin hyppääjille tekniikan treenaamiseen! Jälleen kerran, ilmoittautumisen ohessa saa ehdotella itselleen omaa toiveheppaa. Saatan (yllätys) kuitenkin sekoitella pakkaa totaalisesti.
Tunti
Tunnilla hypättiin pääasiassa pieniä, max. 60 cm kokoisia esteitä: ristikkoa ja pieniä pystyjä, sekä puomeja. Perehdyimme istuntaan ja paikkojen ratsastamiseen. Lopussa hyppäsimme neljän esteen rataa, jossa katsoimme ratsastettuja teitä sekä tarkemmin paikkoja ja matkojen arviointia.
Nova - Poppis = maksettu
Poppikselta löytyi koko tunnin ajan jopa yllättävän paljon energiaa - vieläpä pientä pöllöenergiaa. Poppis on anteeksiantavainen hevonen, mutta tänään se otti muutamat hypyt aivan liian pohjalta - korjasit tilanteen kuitenkin hienosti pienen ajan jälkeen. Hyppytekniikkasi oli ihan hyvä, kunhan muistat olla sukeltamatta näin pienillä esteillä liikaa kaulalle. Muistutuksen jälkeen korjasit asian aina hienosti. Osasit kuitenkin ratsastaa paikat ihan hyvin esteille, sekä iso plussapiste vakaasta jalasta!
Aleksandra - Rasse = maksettu
Kantapäät alas! Rasse hyppäsi tänään aika intona: tasapainosi oli hieman koetuksella Rassen isoissa askelissa ja etenkin hypyissä. Onnistuit silti pitämään kätesi vakaana ja katseen mukana menossa, sekä ennakoit hyvin suuriakin hyppyjä. Saisit todellakin opetella laittamaan kantapäät alas ja siirtää jalkoja kokonaisuudessaan hieman taaemmaksi: valahdat helposti penkki-istuntaan. Ratsastit pienille esteille hyviä paikkoja, sekä olit hienosti sukeltamatta mukaan, tarpeeksi pystyasennossa.
Veronica - Hippu = maksettu
Pakkanen taisi laittaa myös Hippuun virtaa! Tamma hyppäsi pieniäkin ristikoita aikamoisella ilmavaralla, mutta osasit mukautua hyppyyn siitä huolimatta hienosti. Hypätessä saisit kuitenkin keskittyä tarkemmin pitämään kantapäät alhaalla ja katsoa paremmin paikkoja esteille: yritä olla päästämättä Hippua hyppäämään liian kaukaa. Keskivartalosi napakkuus oli hieno huomata sekä se, että pidit katseen hyvin aina astetta edellä lyhyellä radalla lopuksi.
Zaida - Sotilas = maksettu
Sait Sotilaan hienosti liikkeelle tunnin aikana. Ratsastit viimeisellä radalla hienosti lyhyet, mutta hyvät tiet ja ratsastit suurimman osan paikoista hyvin. Voisit keskittyä seuraavalla kerralla hieman vakaampaan käteen: Sotilas ei ole onneksi siitä niin kovin tarkka, mutta joku muu hevonen voi olla. Vika voi olla Sotilaassakin tällä päivällä, mutta hyppyihin saa rohkeasti lisätä hieman napaakkuutta mukaan. Sinulla on selkeästi silmää teiden suhteen ja osaat arvioida matkoja hienosti suhteessa aikaan!
Saila - Donna = maksettu
Donna oli aika intona hypätessä. Ratsastit sen hyvin esteille ja Donna hyppäsi hienosti, sekä sinulla oli hyvä keskivartalon hallinta. Sait pidettyä jalkasi myös hyvin vakaina lopputunnista, jolloin Donnan säpsähtelykin loppui. Voisit myös keskittyä hieman vakaampaan käteen, minkä suhteen Donna on erittäin anteeksiantamaton ja herkkä. Katsetta voisit myös pitää aina hieman edellä: kun pääset esteen ylle, tulisi katseen olla jo kohti seuraavaa kohdetta. Hyppytekniikkasi oli muuten erittäin hyvä.
No johan nyt oli. Tuijotin toimistossa listaa hieman hämilläni - sain estetunnille Hipun, suomenhevostamman. En koskaan ollut aikaisemmin ratsastanut sillä tai oikeastaan ollut sen kanssa tekemisissäkään. No, kerta se oli ensimmäinenkin. Vaihtelua Sotilaasta.
Sisälle haku sujui ongelmitta ja sain tamman aika ripeästi myös valmiiksi: jouduin kysymään tallissa pörräävältä Ririltä kuitenkin apua oikeiden varusteiden löytymiseen ja siihen, mitä kaikkea tammalle piti oikein laittaa päälle esteitä hypätessä. Onneksi ulkona ei ollut ihan hirveän kylmä, joten tarkenin pelkässä toppaliivissä ja hupparissa sen alla.
Kentällä hyppäsin kaarrossa Hipun selkään jakkaran avulla, jonka Karoliina toi ratsuni viereen. Lähdin kävelemään alkukäyntejä hevosella, joka oli askelineen päivineen niin paljon Sotilasta erilaisempi. Ravikin oli isompaa, mutta ei yhtään pahempi ratsastaa. Hippu vain oli kovin energinen. Alkuverkkailuiden jälkeen lähdimmekin tulemaan itse esteitä, joita olin odottanut koko pitkän päivän! Ensin hyppäsimme pientä ristikkoa. Minulle tuli suoranaisena yllätyksenä se, miten Hippu hyppäsikin kaukaa. Sain pidettyä itseni paketissa joo, mutta jalka tuntui luistaneen jalustimesta ja ohjatkin meinasivat karata käsistä. Karoliina ohjeisti ottamaan hieman enemmän kiinni ja varmistamaan, ettei Hippu hyppäisi aivan liian aikaisin. Toisella kerralla sama juttu. Kolmannella hypyllä ymmärsin mistä kiikasti ja pääsimme paremmin esteen yli. Pienellä pystyllä minulla oli taas hankaluuksia saada Hippu pysymään kurissa ettei se hyppäisi täysin omia aikojaan. Pari kertaa onnistuimme.
Lopun rata meni mielestäni vähän niin ja näin. En onnistunut ratsastamaan kovinkaan hyviä paikkoja esteille ja sain kuulla jatkuvasti kantapäistäni palautetta. Meinasin jatkuvasti unohtaa painaa ne tarpeeksi alas. Otimme yhden puominkin mukaan mikä oli pienoinen ihme pomppukorkeuden huomioon ottaen, mutta johtui luultavasti surkeasti ratsastetusta paikasta.
Loppuraveissa annoin Hipulle enemmän ohjaa ja kehuin sitä taputtamalla kaulalle.
"Saanko Karoliina joskus uusiksi Hipun? Haluaisin vielä mahdollisuuden sen kanssa uudelleen."
Lauantain estetunnille olinkin saanut Veronican kultamussukan Sotilaan. Ruuna oli kyllä ihana hoitaessa, se pyöritteli korviaan uneliaana ja hädin tuskin jaksoi seurata, mitä tein. Muutenkaan ruunikko ei pannut vastaan kuolaimien - tai etenkään satulavyön kanssa. Sotilas olikin tunnin ainoa poni, kun muut ratsastivat hevosilla - joko pienillä tai vähän isommillakin. Kun Karoliina tuli kysymään, olimmeko valmiina lähtöön, olin jo odotellutkin tunnin alkua tultuani innoissani tallille jo hiukan liian aikaisin...
Tunnilla Sotilas toimi mainiosti. Sain sen Karoliinan sanojen mukaan hyvin liikkeelle, eikä istunnassakaan ollut juuti korjattavaa normaalista poiketen. Ruuna taipui hyvin kulmiin ja suoritti verkkatehtävät innokkaasti korvat hörössä. Ravissa se nosteli kiltisti jalkojaan, mutta etenkin laukassa ruunikon vauhti tuntui hiipuvan olemattomiin, joten raippaakin sai reippaasti käyttää...
Esteitä Sotilas hyppäsi innolla, mutta Karoliinan mukaan hyppyihin olisi saanut tulla lisää napakkuutta, vaikka omasta mielestäni ratsuni nimenomaan kuumui esteille, ei suinkaan veltostunut. Tai no, kyllähän muut taisivat enemmän kuumua, mutta kuumui mikä kuumui. Kun ratsastimme rataa tunnin lopussa, saimme ainakin tehtyä hyvät tiet, joista saimmekin kehuja! Liian tiukkoja reiteistä ei kuitenkaan olisi pitänyt tulla.
Tunnin jälkeen Sotilas sai kunnon taputukset ja ehkä vielä yhden porkkanankin siihen päälle!
Donna allani tallasi into pinkeänä, valmis olin herttaista tammaa ratsastamaan. Tamma mieleltään vinkeänä, taitaa se esteistä innostua, huomaan.
Oli ratsullani tapana nurkissa olevia mörköjä säpsyä, mutta siihenpä ei ainakaan auttanut antaa raipasta läpsyä.
Sitten kun oma asento oli varma, löytyi meiltä sävel yhteinen, ei kostanut esteillä paha karma , vaan jatkui esteiden hurma vauhdiltaan verkkainen.
Lopussa kiitos seisoi, oli meillä yhdessä hyvin hauskaa. Kunpa vielä joskus, tämä tamman selkään kavuta voisin, ohoi. Tunnin lopuksi Donna vain hännällään kiitoksen huiskaa.