Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Tehtävissä käytetään tarkkuusestettä (ideana osata ratsastaa hyvin kapealle esteelle [alta 2m], pientä tukkiokseria (kaksi pientä tukkia okserina peräkkäin, pituuseste), sekä nousuesteenä penkkiä (klik). Jokaiseen esteeseen tutustutaan yksitellen ja lopuksi ne hypätään pienenä kolmen esteen ratana maastonvaihtelun kera.
ps. turvaliivi on pakollinen
Emilia - Nalle Nalle oli vauhdikas ja hieman liian huonosti kuulolla. Se reagoi pohkeeseen liian reaktiivisesti ja herkästi, selkeästi katsoen kieroon kaukaa lähteneistä hypyistä seonnutta tasapainoasi. Sait ohjeeksi ottaa ruunaa vain ronsikimmin kiinni ja rauhoittaa sitä tarkoin ennen lähestyvää hyppyä, antamatta sille kuitenkaan liikaa aikaa ennakoida tulevaa. Muutamien hyppyjen jälkeen homma alkoi rullaamaan - etenkin tukkiokseri sujui kuin vettä vaan, sillä Nalle hyppäsi hyvin pitkälle ylöspäin ponnistamisen sijaan. Ratsastit valmennuksen hieman liian varovasti, jolloin Nalle karkasi helposti rysän päälle. Maaston vaihteluihin Nalle mukautui ok hyvin, vaikka alamäissä vauhtia oli hieman liikaa.
Julle - Hoo Hoo oli jo alkuunsa hyvän varmajalkainen perusesteillä. Tukit eivät osoittautuneet ollenkaan ongelmaksi. Tarkkuuseste tuotti pieniä hankaluuksia huonon tien suunnittelun vuoksi: sait ohjeeksi miettiä hetken pidempään kannattiko tien ratsastamisessa ottaa niin suurta riskiä vai olisiko höllääminen ollut Hoolle parempi vaihtoehto. Selkeästi jälkimmäinen osoittautui osallasi oikeaksi valinnaksi, minkä jälkeen hyppääminen sujui jo paremmin. Varmajalkaisuus haihtui penkkiesteen kohdalla, mitä Hoo vieroksui yllättävän paljon. Määrätietoisella ratsastuksella se hyppäsi toisella kerralla yli jättäen aika paljon ratsastajan varaan - luottoa ainakin siitä, että homma sujuisi. Saisit kiinnittää huomiota tarkemmin turvallisten teiden ratsastamiseen.
Rosa - Saly Pitkillä hypyillä Saly oli edukseen valmennuksessa etenkin pituusesteillä. Sen varmuus oli myös positiivinen seikka ja ratsastajalle helpottava puoli. Saly ei juuri tupannut empimään erilaisia esteitä ja se selkästi tiesi, mitä oli tekemässä. Myötäsit hyvin hyppyjen mukana hevosta hommassa tukien, mikä vain lisäsi tamman varmuutta työskentelyssä. Kova vauhti hankaloitti tulemista tarkkuutta vaativalle esteelle, sekä maastonvaihtelu oli selkeästi Salylle hankalampi suorittaa sujuvasti ja varmoin ottein. Alamäet menivät aika huonossa tasapainossa miten menivät, mutta pysyitte ihmeen kaupalla pystyssä. Tukkieste pituutta vaativana sujui hienosti, sekä nousueste sujui kanssa suuremmitta ongelmitta. Vauhdin kanssa oli ongelmaa.
Minttu - Vallu Vallun hermot pääsivät maastoesteillä todellakin koetukselle: se vieroksui hetken tukkiestettä, sekä penkki tuotti ruunalle kanssa murhetta. Maaston vaihtelun Vallu noteerasi hyvin säädellen vauhtia pyyntöjen mukaan kuuliaisena, sekä vaikutti jännittämisestä huolimatta ihan ok hyvältä ratsastettavalta. Tarkkuusesteelle hypyt tulivat pikkuisen huonosta suunnasta, mutta Vallu sai korjattua hyvin tilanteen ja osasit itse selässä mukautua yllättävään hyppyyn hyvin mukaan. Tukkiesteelle yhden kiellon jälkeen ratsastus sujui vaivattomammin ja sait jumputettua pikkuriikkisen vastahakoisen hevosen kunniakkaasti esteen yli. Penkille tullessa Vallu ei juuri kerennyt epäröimään saatuasi sen ratsastettua reippaasti pidätteiden kera yli, antaen ruunalle muuta mietittävää sopivan kauan aikaa.
Jasmiina - Fiona Fiona osoittautui aika äksyksi ja virkeäksi. Sait tehdä kunnolla sen kanssa töitä pidätteiden läpi menemiseksi, mutta tarpeeksi varovasti ettet ärsyttänyt tammaa yhtää ylimääräistä. Lähestymiset esteille olivat viimeistä penkkiä lukuunottamatta hätäisiä ja vauhdikkaita, sekä hypyt tuntuivat lähteneen etenkin tukkiokserille hieman liian kaukaa. Penkille Fiona hyppäsi aika pohjaan, mutta sen pystyi laittamaan käytännössä hankalan tien piikkiin. Jokaisen esteen yli tuli silti yllättävän tasapainoinen hyppy. Vauhti olisi saanut hidastua maaston vaihtelevuuden huomioon ottaen hieman reilummin. Tarkkuusesteelle sait ratsastettua kuitenkin yllättävän hyvin siitä huolimatta, että hyppy lähti hieman kaukaa. Steppailusta ja niskojen nakkelusta huolimatta pysyit hyvin jämäkkänä!
Heli - Nada Nada oli ensikättelyssä selvästi elementissään maastossa: se tuntui olleen hyvin kuulolla, sekä liikkui melko helposti pyyntöjen mukaan sinne sun tänne. Vasta kun esteet tulivat eteen, tamman ilme muuttui happamaksi. Maaston vaihtelun Nada hyväksyi hyvin ja osasi sovittaa askeleet varmasti jokaisessa kohdassa. Tukkiesteelle se yritti ainakin muutamaan otteeseen kieltää, mutta reippaalla ratsastuksella meni yli. Tarkkuuseste osoittautui myös tälle ratsukolle hankalimmaksi hommaksi: teiden ratsastamiseen piti käyttää paljon aikaa, sekä tiet piti osua juuri eikä vain melkein paikoilleen. Penkki oli yhä ensimmäisen-toisen hypyn aikana hankala, sillä sen erilaisuus sai selkeästi Nadan empimään ylittämistä. Sait tasapainosi pidettyä hyvin hypyissä mukana yhtä yllättävää, kaukaa lähtenyttä hyppyä penkille lukuunottamatta.
Maastoestevalmennus Rosa-Saly, Vaativa Parkkeeraan auton Lehtovaaran pihaan. Otan Salyn trailerista. Laitoin sille kotona varusteet valmiiksi päälle. Menen tallin viereen odottamaan muita. Laitan odotellessa päälleni kypärän, hanskat ja turvaliivin. Kiinnitän Salyn martingaalin.
Kun muut tulevat lähdemme maastoesteille. Saly kulkee verkkaisesti eteenpäin. Tietty tuo katselee katselee ihmeissään ympärilleen, olihan tämä uusi paikka. Kun saavumme maastoesteille Åke neuvoo mitä teemme.
Esteillä Salylla oli vauhtia. Alamäet näyttivät varmasti hurjille. Itseänikin jännitti alamäet vähän, onneksi pysyimme pystyssä. Meillä oli varmasti eniten kokemusta ryhmästämme, harrastinhan kenttäratsastusta. Pohjan vaihtuvuus aiheutti hankaluutta, mutta Saly luotti minuun ja selvisimme. Lopputunnista Saly rentoutui alkujännityksestä.
Tunnin jälkeen lähdin hyvillä mielin kotiin. Oli super kiva saada pitkästä aikaa valmennusta maastoesteillä, sillä meidän heikoimmalla puolella. Åke antoi selkeitä neuvoja radan jälkeen. Kehuja sain erityisesti myötäyksestäni.
Kyseenalaistamatta omia päätöksiäni olin mennyt aiemmin ilmoittautumaan mukaan maastoestevalmennukseen Sotilaan kanssa ajatellen lähinnä sen olleen uusi aluevaltaus meille ratsukkona. Nyt itse lauantaina sain pohtia, oliko se kuitenkaan kaiken väärti. Niken urheilukassi olalla roikkuen raahauduin talliin, heittäen kaikki kamat Sotilaan karsinan eteen, minne olin kerännyt myös kaiken muun valmennuksen kannalta olennaisen, kuten puhtaaksi jynssätyt varusteet sekä hevosen tyypilliset hoitokamat.
Adelie hääräsi tallissa käytävällä Ringon karvan kanssa tapellen, Zaidan ääni kuului paasaavan yksäripuolella, Iiris juoksenteli sisälle viimetinkaan Ruusa perässä roikkuen ja Cassandra yritti keskustella Cassun kanssa kavion nostamisesta. Viimeisestä tytöstä puheen ollen - kaikki tallissa olijat syöttivät Cassandralle onnitteluja tasaisessa tahdissa syntymäpäivän johdosta, saman tein itse yllättävän pirtsakasti Sotilaan loimea siirtäessä ovessa olleeseen metallitankoon roikkumaan.
Sotilaalle nappasin äkkiä kamat päälle, itselleni kannukset varasaappaisiini, raipan käteen, kypärän päähän sekä turvaliivin mustan takkini päälle.
“Muistakaa että jos tiputte, huutakaa ennen sitä”, paikalle tupsahtanut Maisa käski pilke silkäkulmassa, heilutellen kädessään Nikonin järjestelmäkameraansa.
Valmennuspaikalla moikkasin tuttavallisesti paikalle saapunutta Åkea, joka kyseli pikaisesti kaikilta kuulumisia läpi - omalla kohdallani kävimme keskustelua ruotsiksi mikä oli valmentajan oma äidinkieli siitä huolimatta ettei suomessakaan ollut paljoa moitittavaa. Verkkasin Sotilaan omatoimisesti ja keskityin paljon siihen, että se liikkuisi varmasti eteenpäin heti alussa. Sen jälkeen suuntasimmekin jo tutustumaan esteisiin. Olin vähän epävarma sen suhteen, miten meillä lopulta meni. Lopulta sain kuitenkin Åkelta ihan mukavaa palautetta Sotilaan liikkumisesta ja omasta ratsastuksestani. Loppukäyntejä lähdin kävelemään maastoon pienelle lenkille, Maisa tuli seurakseni jalkaisin.
“No, ainakin kuvat näyttävät hyvältä”, naurahdin rentona köpötelleen Sotilaan selästä kun Maisa esitteli näpsimiään kuvia ylpeänä jäljestä.