Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
"Tulehan nyt" sanoin Mindylle. "Sehän meni kivasti koppiin" äiti kommentoi. Solmin rakkaan tammani kiinni riimunnarusta ja menin trailerin sivuovesta ulos.
"Tarkastetaan nyt, että kaikki tavarat on mukana" äiti komensi minua. Menin katsomaan onko kaikki varusteet mukana.
"Kaikki on mukana" huikkasin äidille ja hyppäsin auton penkille. "Hyvä homma" äiti sanoi ja käynnisti auton.
Minua ei pahemmin jännittänyt, enhän mennyt nyt tallille ihan ekaa kertaa. Juttelimme matkalla äidin kanssa Mindystä
Automatka sujui rattoisasti ja pian olimmekin jo tallille vievällä tiellä. Äitini hidasti auton vauhti vielä hieman. "Pitää olla tarkkana, yhtäkkiä voi tulla vastaan maastossa olevia ratsukoita" äiti selitti ihan niinkuin en tietäisi asiaa.
Astuin traileriin. Mindy oli syönyt vain muutaman haukun heinäverkosta. Kokeilin Mindyn karvaa, se oli hiessä.
"Voiko tän takapuomin avata" äiti kysyi kärsimättömästi. "Oota vähän aikaa" vastasin ja irrotin Mindyn riimunnarun.
"Nyt voi avata" sanoin ja kiristin otettani riimunnarusta. Äiti avasi puomin. Pidin Mindy ihan pienen hetken paikoillaan.
Mindy oli mielestään seissyt liian kauan ja tuli kopista rytinällä pois. Sain juuri ja juuri pidettyä riimunnarusta kiinni.
Tammani seisoi häntä törröllä ja pää ylhäällä trailerin vieressä. "Ei hätää" sanoin Mindylle.
Silittelin Mindyä rauhallisesti ja tunsin, kuinka sen kaikki lihakset oli jännittyneitä.
Riri tuli tallista ulos. "Olinkin kuulevani auton ääntä" hän sanoi ja kätteli äitini kanssa.
"Jaahas, että tälläinen poni tällä kertaa" Riri sanoi ja katsoi arvostelevasti pinkki riimuista tammaani. "Hyvässä kunnossahan tuo näyttää olevan" Riri sanoi hetken päästä.
"Viedäänkö se vähän rauhoittumaan tuonne kentälle" Riri kysyi minulta. "Joo viedään vaan" vastasin.
Riri alkoi ottamaan kuljetussuojia pois Mindyn jalasta. "Onko Mindy klipattu" Riri kysäisi. "Ei ole".
Lähdin taluttamaan Mindyä kohti kenttää. Poni ei tuntunut pysyvän nahoissaan ja juoksi ympärilläni.
Sain Mindyn kentälle asti. Talutin Mindyn portista sisälle ja päästin irti.
Ensiksi Mindy hyppäsi pystyyn ja sitten Mindy päätti tehdä komean laukkapyrähdyksen pukkien kera. "Annetaan sen rauhoittua vähän aikaa" Riri päätti.
Lähdimme takaisin trailerille ja aloitimme kantamis urakan. Otin ensin kasan loimia ja lähdin viemään niitä yksäripuolen varustehuoneeseen.
Sitten toinen kasa pinteleitä, suojia ja kaksi riimua. Vein nekin varuste huoneeseen.
Ätini kantoi Mindyn este ja koulu satulan paikoilleen. Minä puolestaan vein Mindyn meksikolaiset suitsi telineeseen.
"Onko toi sun poni, minkä ikäinen ja mikä rotu" kysyi Jenni. "Joo Mindy on mun poni, se on 6 vuotias connemara tamma. Aika rauhaton sielu" vastasin. "Joo huomaan" Jenni sanoi ja nauroi Mindylle joka esitteli taas nopeuttaan.
"Mun pitää nyt lähtee, moi moi" sanoin Jennille. "Moikka" Jenni vastasi.
Riri // Tervetuloa myös Mindylle Lehtikseen! Nythän meillä on tallissa kaksi pinkistä pitävää connemara -tammaa Ruusa ja Mindy voisivat jopa varmasti tulla hyvin toimeen keskenään! Mindyn talvikarvakin oli hienossa kunnossa kovin kiiltävänä ja mielettömän ihanasti paksu, joten tamman pitäisi hyvin tareta ulkosalla varsinkin kun tallin piha on suhteensa suojaisassa paikassa mitä tuuleen tulee. Nyt vain odotellaan, että Mindy alkaa kotiutumaan hyvin. Lähellä olevilla laitumilla on yhä aidat pystyssä, joten Mindyä voi käydä juoksuttamassa vaikka siellä hangessa, jos liian energiselle vaikuttaa. Saat 15 v€ tarinastasi!
"Äiti mä en nyt kerkee" sanoin ädilleni väliinpitämättömästi. Hän oli pyytänyt, että auttaisin siivoamisessa." Miksi muka" äiti kysyi ja näytti loukkaantuneelta." "Mun pitää hoitaa tänään Mindy ja Breeze" selitin. "Jaaha" äiti tuhahti. "Sori"
Ilma oli kaunis. Pakkasta olisi tosin voinut olla vähemmänkin, mutta en välittänyt siitä.
Näin Mindyn tarhassa. Mindy oli laitettu Breezen ja Danan viereiseen tarhaan. "Hei rakas" sanoin Mindylle ja silitin sen pehmeää turpaa.
Vein tavarani jo tuttuun tapaan kaappiini. Sain jotenkuten ahdattua kaappiini tavarat. "Kai täältä pitäisi viedä jotain kotiinkin" huokaisin ja lähdin hakemaan Mindyn riimunnarua.
Mindy seisoikin jo tarhanportilla korvat hörössä.
"Pääset tänään vähän liikkumaan" sanoin tammalle ja avasin portin. Lähdin taluttamaan Mindyä talliin. Varmistaakseni, että tamma ei keksi mitään omia temppujaansa, kiepautin riimunnarun Mindyn turvan ympärille.
Laitoin Mindyn käytävälle kiinni. Hain harjat ja suojat.
Mindy seisoi kärsivällisesti paikoillaan, kun harjasin sitä. "Hieno tyttö" kehuin tammaani.
Kaviotkin Mindy nosti yllättävän hyvin. Suojiakaan vastaan Mindyllä ei ollut mitään.
Hain varustehuoneesta sivuohjat, juoksutusvyön ja liinan. Irroitin myös Mindyn meksikolaisista ohjat.
"Hyvä tyttö" sanoin Mindylle, kun se otti kuolaimet suuhunsa mukisematta. Laitoin suitsien soljet kiinni. Jätin vielä riimun kaulalle.
Laitoin juoksutusvyön Mindyn selkään ja kiristin vyötä varovasti. Mindy laittoi korvat luimuun. Mindy oli aina vihannut vyön kiristämistä.
Kiinnitin vielä kuolaimiin deltan ja laitoin deltaan liinan kiinni.
Menimme Mindyn kanssa maneesiin "Täällä on ehkä turvallisinta juoksuttaa sinua."
Olin opettanut Mindyn ääniapuihin ja elekieleen, joten en tarvinnut raippaa.
Laitoin Mindyn kiertämään ympyrää ympärilläni.
"Jaaha, eiköhän nosteta ravi" sanoin ja maiskautin. Mindy siirtyi heti rentoon raviin.
Hetken päästä käskin Mindyn laukkaan. Mindy siirtyi kuuliaisesti kolmitahtiseen askelajiin."Onpas kivan näköinen laukka, hyvä tyttö" kehaisin Mindyä.
Tein saman myös toiseen suuntaan. Mindy oli yhtä hyvä.
Lopuksi tein vielä pysähdys harjoituksia käynnissä. Nekin meni hyvin.
Päätin kävellä vielä Mindyn kanssa maneesin kertaalleen ympäri.
Työnsin sormeni Mindyn tuuheaan harjaan. "Olet niin hieno" sanoin Mindylle ja tamma tökkäsi minua hellästi käteen.
Pihalla oli jo aika pimeää. Pakkanenkin oli iltaa kohden laantunut.
"Miten meni" kysyi Riri, kun toin Mindyn talliin. "Erittäin hyvin, se ei ollut yhtään jännittinyt" sanoin ja otin Mindyltä suitset pois. "Hyvä juttu" Riri sanoi ja antoi Mindylle porkkanan.
Laitoin ponilleni riimun päähän.
Harjasin Mindyn kevyesti. Tarkistin vielä, ettei jaloissa ollut nestettä.
Otin tammani riimunnarun ja laitoin sen kiinni riimun. Mindy ei tarvinnut loimea, koska sille ei tullut liikunnasta hiki.
Vein Mindyn tarhaan. Lähdin palauttamaan riimunnarun talliin ja kävin samalla hakemassa Breezen riimunnarun.
Riri // Noniin, Mindy alkoikin jo rauhoittumaan kivasti! Sille pitää vain antaa aikaa kotiutua uuteen ympäristöön. Onneksi meillä hepat ovat yleensä kotiutuneet tallin yllättävän nopeasti, niin eiköhän Minydkin piakoin tee saman perässä Tarinasta annan sulle 10 v€
Olin jo aiemmin aamulla tullut tallille. Minun olisi pitänyt siivota kaappiini. No eihän siitä mitään tullut, kun tein tuttavuutta Zaidan kanssa. Juttelimme toisillemme hevosista.
"Hei tota mun pitää nyt hakea Mindy tarhasta. Aion ratsastaa sen tänään" sanoin Zaidalle. "Aa okei, jos vaan käy voisin tulla mukaasi Rimmun kanssa" Zaida kysyi. "Joo, tulkaa vaan" vastasin.
Lähdin hakemaan Mindyä tarhasta. Moikkasin ohi mennen Breezeäkin.
Mindy olin taas odottamassa portilla. "Tänään aion ratsastaa sinut" sanoin ja annoin Mindyn haistaa kättäni. Mindy puhalsi vähän ilmaa kämmenelleni.
"Ihanaa, kun olet kotiutunut jo näin hyvin" sanoin tammalleni, joka käveli rauhallisesti vierelläni.
Zaida oli jo tuonut Rimmun sisälle ja harjasi sitä rauhallisin ottein. "Voih että, Rimpu on kyllä yksi tallin söpöimpiä poneja" huokaisin. "Niin on" Zaida vastasi ja halasi ponia.
Vein Mindyn karsinaan ja otin riimunnarun irti riimusta. Zaida oli ilmeisesti saanut harjattua ratsunsa ja tuli Mindyn karsinan ovelle.
"Miksi et pidä sitä kiinni,kun harjaat" Zaida kysyi ja katsoi Mindyä. "Se pysyy hyvin paikoillaan vaikka se ei ole kiinnii ja Mindyllä on myös pieni vetopaniikki" selitin vuolaasti.
Onneksi Mindy ei ollut likainen ja sain sen nopeasti harjattua. Putsasin myös kaviot ja katsoin ettei jaloissa ole nestettä tai nirhaumia.
Kieputin pintelit Mindyn jalkoihin ja hain pieniä kumilenksuja. Letitin tammani pitkät jouhet.
Zaida palasi varustamaan Rimpua. Hain itsekkin Mindyn koulusatulan ja meksikolaiset. Arvoin, että laittaisinko turvaliivin vai en. No päädyin laittamaan, kaiken varalta.
Palasin Mindyn luo ja aloin varustamaan tammaani. Ensiksi laitoin pinkin satulahuovan selkään. Laskin satulan varovasti sään päälle ja liu'tin satulan oikealle kohdalle.
Kiinnitin satulahuovan satulaan.
Mindy pullisti tuttuun tapaan vatsaansa. "Noniin koitas nyt" sanoin tammalle ja sainkin vyön ensimmäiseen reikään. Se riitti minulle toistaiseksi.
Otin suitset koukusta. Otin riimun kokonaan pois Mindyn päästä. Pujotin kuolaimet Mindyn suuhun ja laitoin niska hihnan korvien taa. Laitoin soljet kiinni.
Puin päälleni turvaliivin, kypärän ja hanskat. "Valmista on" huikkasin Zaidalle. "Joo, niin täälläkin" Zaida vastasi.
Otin ohjat pois kaulalta, liu'tin oven auki ja lähdin taluttamaan Mindyä karsinasta ulos.
"Mihin haluat mennä" kysyi Zaida, kun olimme molemmat päässeet tallipihalle. "Mentäisiinkö maneesin" kysyin. "Mennään vaan"
Mindy käveli tottuneesti maneesiin. "Onneksi meidän viimme tallillakin oli maneesi, muuten Mindy olisi saanut hepulin" mietin.
Hain jakkaran. Kiristin vyötä muutamalla reiällä ja laskin jalustimet alas.
Pieni jännitys kupli suonissani, kun nousin jakkaralle. Laitoin jalan jalustimeen ja hyppäsin selkään.
Mindy pysyi kiltisti paikallaan kunnes annoin pohkeita.
Mindy lähti mukavaan, keinuttavaan ja ennen kaikkea tuttuun käyntiin. "Onneksi tulitte Rimpun kanssa mukaan" kiittelin Zaidaan. Zaida nyökkäsi.
Annoin Mindyn kävellä rauhalliseen tahtiin pitkillä ohjilla vähän aikaa. Mindy tuntui hyvältä. "Onneksi et ole ainakaan vielä saanut hepulia" kuiskasin tammalle ja käänsin sen keskilinjalle.
Kiristin satulavyötä taas vähän. Vyö meni helposti reikään missä se on aina ennenkin ollut. "Ainakaan Mindy ei ole lihonnut" mietin ja ohjasin Mindyn takaisin uralle.
Otin Mindyn tuntumalle ja alointin tekemään voltit molempiin päihin. Tein myös pysähdykset pitkille sivuille. Mindy tuntui taipuisalta ja hyvältä.
Uskalsin nostaa ravin. Ensin ravi tuntui pieneltä ja minulla petti tasapaino. Meinasin pudota, jolloin kiskaisin vahingossa ohjasta. Mindy nosti päänsä salmana ylös ja heitti kipakan pukin. Meinasin uudestaan pudota.
Istuin tiukasti satulaan, laskin käteni alas ja pyöräytin kerran hartiat ympäri. Mindy laski päänsä ja pidensin askelettaan nätisti. "Nonniin, hieno tyttö" kehaisin Mindyä.
Tein erilaisia voltti tehtäviä. Pian Mindy kulki kauniisti muodossa ja rentona. Tälläinen Mindy oli ollut aina, kun olimme vaihtaneet tallia, aluksi pikku ruutitynnyri, muutaman päivän jälkeen Mindy ihan eri poni.
Tein voltti tehtäviä myös vasenpaan kierrokseen. Yhtä hyvin meni. Mindy vaikutti jotenkin tyytyväisemmältä, kuin aiemmilla talleilla.
"Pitäisikö testata laukka" kysyi Zaidan mielipidettä. "Testaa edes" Zaida kehotti. Zaida nosti ensin Rimpun kanssa laukan. Kun Zaida oli laukannut, nostin minäkin Mindyn kanssa laukan.
Mindy totteli oikein kivasti, laukkasi mukavan rennosti niinkuin aina. Pian myös kokosin Mindyn ja aloin tekemään voltti tehtävää myös laukassa. Mindy kulki taas muodossa.
Pian maneesin ovi avautui ja sisään askelsi Riri. Mindy vilkaisi Ririä sivusilmällä, mutta päätti jättää säikkymisen välistä ja jatkaa laukka tehtävää.
Laskin Mindyn raviin ja vaihdoin suuntaa. Riri tarkkaili ratsastustamme oikein tarkasti. "Nyt on Rimpulla hyvä ravi, pidä tuo tahti" Riri kehui Zaidaa.
Jatkoin laukka tehtäviä myös toiseen suuntaan. Mindy hakeutui heti muotoon ja imeskeli kuolaintan tyytyväisenä. "Mindy kulkee nyt kivasti, Hyvä" Riri kommentoi.
Laskin Mindyn raviin. "Aloitetaanko lopettelemaan tältä päivältä"kysyin Zaidalta. "Joo, tehdään niin" Zaida vastasi ja laski Rimpun raviin.
Ravailimme rauhallisesti molempiin suuntiin. Taivuttelin taas Mindyä. Tällä kertaa avoilla ja suluilla.
Pidätin Mindyn käyntiin, annoin pitkät ohjat ja taputin tammaa vuolaasti. "Hieno tyttö" kehaisin Mindyä.
"Hyvältä näytti tytöt" Riri kehaisi, kun tulimme ratsujemme selästä alas. Nosti jalustimet ja hölläsin vyötä. Taputin vielä Mindyn kaulaa ja otin ohjat kaulalta.
Lähdimme kohti tallia, Riri kärjessä kävellen.
Talutin väsyneen tamman karsinaan. Riisuin suitset ja satulan.
Otin pintelit pois. Onneksi pintelit eivät olleet likaiset. Avasin letin ja tammalleni tuli kivan näköiset pikkuiset kiharat.
Harjasin Mindyn pölyharjalla ja kokeilin, etttei jaloissa ole nestettä." Kylläpä oli mukava päästä ratsastamaan" sanoin Zaidalle. "No sanoppa muuta" Zaida vastasi.
Mindy oli hiennut treenissä aika paljon. Laitoin Mindylle fleecen päälle.
Hain pienen sylillisen heinää ja heitin ne Mindyn karsinaan. Otin suitset ja satulan mukaan ja lähdin varustehuonetta kohti.
Kävin laittamassa kypärän, turvaliivin ja hanskat kaappiini.
Kävin tekemässä Mindylle valmiit rehut illaksi sekä huomiseksi.
Kävelin Mindyn karsinalle. Tamma oli jo syönyt heinänsä. Otin koukusta riimunnarun, laitoin sen kiinni Mindyn riimuun ja lähdin taluttamaan Mindyä tarhaan.
Jäin hetkeksi katsomaan tammaani. Kyllä Mindy vaan on se elämäni poni.
Vein riimunnarun talliin. Sanoin heipat Zaidalle. Lähdin kävelemään kohti kotia. Tällä hetkellä tallilaisista ehdoton lemppari on Zaida, hän on niin ruahallinen iloinen ja kaikin puolin ihana ihminen, mietiskelin kävellessäni kotiin.
"Anna, kun arvaan. Olet menossa tallille" äiti hymyili ilkikurisisti. "Tietty" vastasin. "Onko tänään Mindy-päivä" äiti kysyi. "Joo on" vastasin. Aloitin lähtemistä. Pakkasin tallikassin ja heitin takin niskaan. "Unohdit tämän" äiti huudahti talon toisesta päästä. Hän asteli eteiseen upouuteni iphone kädessään. "Aa niinpä unohdinkin. Otin puhelimen käteeni ja sujautin taskuun.
Ulkona oli yllättävän lämmin. Kävellessäni räpläsin puhelintani. Viestejä tuli koko ajan. Tallipihalle saapuessani mykistin koko luurin. Mindy oli tarhassa loimi päällään. Loimi oli tietysti pinkki. Mindy katsoi minua ystävällisesti.
Vein vähäiset tavarani kaappiin, jonka olin vihdoin saanut siivottua. Menin tallitupaan ja laitoin veden keittimen päälle ja etsin mukeja.
Menin istumaan sohvalle ja otin puhelimen taskusta. Hörpin teetäni rauhassa. Pian sisään asteli Veronica, Jenni ja joku poika. En tuntenut häntä, mutta eipäs minua juuri pojat kiinnosta. Jenni puhui pojalle rauhallisesti. Veronica puolestaan istui sohvan toiseen päähän. "Moi" sanoin kaikille epävarmasti. "Moi" Jenni ja Veronica sanoi. Poika puolestaan kääntyi minuun päin kummastuneena. Ilmeisesti huomasi minut vasta äsken.
Poika käveli luokseni ja ojensi kättäänsä. Kättelin poikaa tai no tarkemmin katsottuna nuorta miestä. "Moi vaan munkin puolesta. Olen Eetu" hän esittäytyi. "Emilia" sanoin. Jenni jatkoi pojalle puhumista ja minä ja Veronica räplättiin puhelimia.
Olin saanut teeni juotua, vein muin pois ja lähdin ulos tallituvasta. Etsin Mindyn riimunnarun ja lähdin hakemaan tammaa sisälle.
Avasin portin ja otin tammani ulos tarhasta. Mindy seurasi kiltisti perässäni. Talutin Mindyn karsinaansa ja päästin tamman irti. "Mitä aiot tänään tehdä Mindyn kanssa" paikalle saapunut Frida kysyi.
"Ajattelin mennä ilman satulaa" vastasin. "Saanko tulla Breezen kanssa mukaanne? Ajattelin nimittäin hypätä Breezen kanssa ja olisi hyvä, jos siinä olisi joku mukana" Frida selitti. "Juu tulkaa vaan, tekee Mindyllekkin hyvää tutustua vähän Breezen kanssa" vastasin. Frida lähti hakemaan Breezeä sisälle.
Harjailin Mindyä rauhallisesti. Mindy seisoi kiltisti paikallaan. "Ai jaha toi poni on tollanen" Frida sanoi ja naurahti vähän. "Joo vähän rauhallisempi tallissa, kuin Breeze" vastasin ja hymyilin.
Hain Mindyn meksarit varustehuoneesta ja palasin tammani luo. Lämmitin kuolaimia käsieni välissä. Toin kuolaimet Mindyn suun eteen ja Mindy avasi suunsa kiltisti. "Huh huh, kun Mindyllä on niin pörröinen harja" manasin, kun yritin laittaa niskahihnaa korvien taa. Laitoin soljet kiinni.
"Mä meen jo tohon pihalle kävelemään Mindyn kanssa" huikkasin Fridalle. "Juu, mä tuun ihan just" Frida vastasi. Pihalle päästyäni hyppäsin ketterästi Mindyn selkään. Mindy pomppasi heti ensi töikseen pystyy. Tarrasin Mindyn harjasta kiinni. Onneksi olin tottunut tamman huonoon käytökseen ilman satulaa mennessä.
Siinä Mindy sitten steppaili 10 minuuttua. "Sori, että kesti, etsin Breezen suojia" Frida pahoitteli. "Me ollaan täällä odetellessa vähän hypitty ja pompittu sinne tänne. Frida vilkaisi epäilevästi pientä tammaani, jonka silmissä oli ilkikurinen katse. "Kannattaa olla sen kanssa varovainen" Frida varoitti. "Se on käyttäytyy aina huonosti, kun sillä ratsastetaan ilman satulaa" vastasin
Frida avasi maneesin jäykän oven. Ratsastin Mindyllä maneesiin. Frida laittoi maneesin oven kiinni. Frida kasasi nopeasti itseelleensä kaksi noin 50 senttistä pystyä. Mindy säikkyi jokaista pientäkin ääntä, mutta en ollut meinannut tippua, kuin kerran.
Nostin ravin. Mindy nosti päänsä niin ylös kuin sai ja heitti lyhyen pukkisarjan. Olin taas lähellä pudota ponini selästä. "Oletko varma, että tuo touhu on järkevää" Frida kysyi, mutta huomasin, etta häntä nauratti. Minuakin nauratti.
Frida oli saanut Breezen lämmiteltyä ja suuntasi tammansa kohti estettä. Breeze hyppäsi hyvin. Minä puolestani nostin Mindyn kanssa laukan. Mindy teki räväkän pukkisarjan ja vetäisi päänsä alas. Kiikuin jotenkuten kyydissä. Naurahdin.
Eetu ja Jenni astelivat maneesin ovesta sisälle. Olin juuri tullut ovi päätyyn Mindyn kanssa. Tottakai Mindy sai hepulin. Poni ampaisi tuhatta ja sataa toiseen päätyyn tietysti pukkisarjan saattelemana. Frida vilkaisi touhuamme. Jenni ja Eetu nauroivat. Ja niin nauroin minäkin. "On siinä kyllä kanssa poni" Eetu sai sanottua naurunsa lomasta. "No jep, kunnon ruutitynnyri. Minua nauratti niin paljon, että meinasin kolmatta kertaa tippua Mindyn selästä.
Vaihdoin suuntaa. Nyt Mindy oli tajunnut, ettei minulla ollut aikomusta tippua. Mindy rentoutui ja laski päänsä. Nostin laukan vielä toiseenkin. Mindy kulki hienosti. Fridakin otti jo luppuverkkojs Breezen kanssa. Aloin itsekkin lopettelemaan Mindyn kanssa.
Hyppäsin alas Mindyn selästä. "Oli kyllä parasta seurattavaa pitkään aikaan" Eetu sanoi ja naurahti. "Niin" Jenni säesti. Taputin rakasta villiponiani kaulalle. Mindy pörähti tyytyväisenä. Ovi kolahti ja huomasin, kun Eetu ja Jenni astui ulos maneesista.
"Mennänkö" kysyin Fridalta. "Juu, mennään" Frida vastasi. Talutin Mindyn karsinaansa. Harjasin tamman tarkasti ja kokeilin Mindyn jalat. Heitin tammalleni loimen niskaan. Vein meksarit varustehuoneeseen ja hain tavarani kaapista. "Moi moi" huikkasin vielä. "Moikka" kuului vastauksia. Nyt kiireesti lukemaan huomiseen ruotsin kokeeseen.
Riri // Toivon mukaan Mindykin alkaa pian käyttäytymään asiallisemmin! Kokeile ihmeessä mennä tamman kanssa mukaan tunneille, jos sieltä löytyisi apua tuollaiseen temppuiluun. Kummallekin treenaaminen muuttuisi varmasti mukavammaksi touhuksi. Tarinasta saat 15 v€
Minua hengästytti. Olin juossut koko matkan tallille. Veronica ja Iiris odotteli minua tallituvassa. "Vihdoin tulit" Veronica huokaisi ja nousi ylös sohvalta. "Joo, piti lukea bilsan kokeeseen" vastasin.
Pinkki riimuinen Mindy odotteli portilla. "Hei rakas" huudahdin tammalle. "Tänään pääset vähän hyppäämään" sanoin ja napsautin riimunnarun kiinni riimuun.
Iiris ja Veronica olivat jo tuoneet Ruusan ja Sotilaan sisälle. "Onko nyt varmasti kaikille okei, että hypätään" Veronica varmisteli. "Juu on on" Iiris vastasi. "Emilia" kysyi Veronica. Nyökkäsin.
Harjasin Mindyn ensiksi kumisualla. Tammsasta lähti uskomaton määrä karvaa. Pitäisi ehkä klipata. "RUUSA, POIS MUN VARPAIDEN PÄÄLTÄ" Kiljaisi Iiris. Mindy kavahti kauhistuneena taaksepäin. Olin kuullut, että Ruusa astuu monesti varpaiden päälle.
Hain Mindyn varusteet. "Missä hemmetissä se martingaali on" kysyin. Martingaali löytyi Mindyn loimikasan alta. Vaihdoin ruskeaan estesatulaan panssarivyön.
Veronica ja Iiris olivat jo laittaneet satulat ponejensa selkään. Laitoin satulan sään päälle ja liutin oikeaan kohtaan. Kiristin vyötä muutamalla reiällä. Mindy laittoi korvat luimuun.
Otin riimun pois Mindyn päästä ja hain suitset. Mindy otti kuolaimet kiltisti suuhunsa. Laitoin solkia kiinni kohmeisilla sormillani. "Ainiin,se martingaali vielä" mumisin puoliääneen.
Vetäisin turvaliivin vetoketjun kiinni. "Ootteko valmiita" Iiri kysyi. "Joo, mää ainakin oon" vastasin. "Oottakaa ihan vähän aikaa" Veronica pyysi poimiessaan turvaliivinsä lattialta.
Riri pöllähti ihan yllättäen paikalle. "Hyppäämäänkö aiotte mennä" nainen kysyi katsellessaan meitä. "Juu, jos sitä muutaman pompun ottaisi" Veronica vastasi. Riri nyökkäsi ja lähti rehuhuonetta kohti.
"Noni,nyt voitaisiin mennä" Veronica ilmoitti ja lähti taluttamaan Sotilasta maneesia kohti. Minä ja Iiris ratsuinemme seurasimme perässä.
"Minkä kokosii saisi olla" Veronica kysyi. "Me voitaisiin Mindyn kanssa hypätä jotain kuuskymppistä" vastasin. Veronica nyökkäsi ja katsoi Iiristä kohti. "Käy" tyttö vastasi lyhyesti.
Rakensimme viisi vähän yli puoli metristä estettä. Talutin Mindyn keskilinjalle, laskin jalustimet ja hyppäsin selkään. Kiristin vyötä muutamalla reiällä.
Mindy lähti reippaaseen käyntiin. Tamma mulkoili esteitä ihan kuin ei olisi ennen moisia nähnyt. Varsinkin aaltolankulla varustettu pysty oli poni mielestä hirveän näköinen.
Tein ponin kanssa paljon voltteja esteiden ympärillä. Mindy ohitti kaikki muut esteet hienosti paitsi aaltolankku pystyn. Poni oli selvästi kerännyt lisäenergiaa muutaman vapaapäivän johdosta.
Ravailin Mindy kanssa rauhalliseen tahtiin. Mindy rauhoittui ihan hyvin ja alkoi pidentämään askeltaan. Myös Veronica ja Iiris ravailivat poniensa kanssa.
Nostin laukan. Mindy nosti hyvin pyörivän laukan. Taputin poniani kaulalle. Mindy pärskähti tyytyväisenä. Tein taas paljon voltteja.
Vaihdoin suuntaa ja nostin taas laukan. Muutaman pukin saattelemana Mindy alkoi taas pyörittämään laukkaansa hyvin. Johtui varmaan esteistä.
"Aletaanko hyppäämään" Iiris kysyi. "Joo" vaatasin. "Hypätäänkö vaikka ensi tota pikku pystyä" Veronica kysyi ja osoitti noin kolkyt senttistä pystyä. "Juu, tehään niin" vastasin. Vatsassani liiteli muutama perhonen.
Veronica ohjasi Sotilaan pystylle. Poni hyppäsi kauniisti yli. Iiriskin selvitti esteen kunnialla. Nostin laukan. Ohjasin Mindyn ensin pienelle voltille.
Käänsin tammani kohti estettä. Mindy pinkoi esteelle kovaa. Jouduin kiskomaan ohjista aika lujaa. Juuri ennen estettä sain Mindyn hidastamaan ja poni hyppäsi kiltisti yli.
Hyppäsimme pystyä hetken aikaa. Joka kerta Mindy kuunteli pidätteitäni enemmän. Pian sain tamman esteelle miltein täydellisessä temmossa. "Hypätäänkö nyt tota okseria" kysyin. Veronica ja Iiris nyökkäsivät.
Mindy hyppäsi okserinkin yli ongelmitta. Iiris sai pidättää Ruusaa muutaman kerran kunnolla. Veronica sai Sotilaan hyppäämään erittäin kauniita hyppyjä. Huomasi kyllä, että Veronica oli taitava ratsastaja.
"Lopetellaan sitten, kun ollaan hypätty tuota aaltolankku pystyä muutaman kerran" Veronica ilmoitti. Jäykistyin heti. Mindy oli heti alkuun kytännyt pystyä kauhuissaan. Aaltolankku pysty oli myös korkein este kaikista ehkä seiskakymppinen.
Veronica ohjasi Sotilaan pystylle. Sotilas epäröi hetken, mutta Veronica kannusti Sotilasta hyppäämään. Poni hyppäsi esteen kauniissa kaaressa. Veronica taputti Sotilasta kaulalle.
Iiris otti Ruusan kanssa esteelle suht pitkän lähestymisen. Ruusa hyppäsi kauniisti, mutta takajalka kolahti puomiin ja se tippui kannattimilta alas. Veronica kävi nostamassa pudonneen puomin ja Iiris ohjasi Ruusan uudestaan esteelle. Tällä kertaa Ruusa hyppäsi puhtaasti.
Minä puolestaan otin Mindyn kanssa muutaman voltin ennen, kun käännin ponini esteelle. Mindy pinkoi esteelle kovaa ja jouduin taas kiskomaan poniani suusta. Onneksi Mindy ei ollut herkkä suinen.
Juuri ennen estettä Mindy otti stopin ja minä lensin ponin kaulalle. Mindy kääntyin esteeltä pois. Suoristauduin satulassa ja ohjasin Mindyn uudestaan esteelle. Tälläkin kertaa Mindy kielsi. Lensin taas kaulalle ja Mindy hyppäsi pystyyn. Onneksi oli martingaali.
Näppäsin poniani raipalla lapaan. Mindy laskeutui alas. Ohjasin tamman taas uudestaan esteelle. Ajoin tammaani runsaasti eteen päin. Tällä kertaa Mindy luovutti ja hyppäsi esteen kauniisti. Taputin Mindyä kaulalle.
"Lähdetäänkö tekemään loppu verkat maastoon" Veronica kysyi. Nyökkäsimme Iiriksen kanssa. Veronica hyppäsi alas Sotilaan selästä ja avasi maneesin oven.
Sotilas oli päättänyt, että Veronica ei enään tulisi selkään ja pyöri ympyrää, kun Veronica yritti päästä selkään. Lopulta Riri tuli pitämään ponista kiinni.
Lähdimme metsää kohti. Helmikuun aurinko lämmitti mukavasti ratsastajien selkää. "Ravataanko" ensimmäisenä jonossa oleva Veronica kysyi. "Joo" vastasimme Iiriksen kanssa yhteen ääneen. Veronica nosti Sotilaan raviin.
Ravasimme kaksi kilometriä. Nautin jokaisesta hetkestä. "Hidastetaan käyntiin" ilmoitti Veronica. Annoimme poniemme kävellä rauhassa tallia kohti.
Tallinpihassa hyppäsin alas Mindyn selästä. Nostin jalustimet ja talutin tamman karsinaan.
Harjasin Mindyn tarkasti. Kokoilin ettei jaloissa ole nestettä. Putsasin kaviot, joihin oli tarttunut lunta. Heitin Mindyn selkään fleece loimen. Hain tammalle kourallisen kauraa. "Mennään siivoamaan ne esteet pois sieltä maneesista" sanoin Iirikselle ja Veronicalle.
Vein Mindyn tavarat paikalleen. Otin riimunnarun ponini karsinan koukusta. Mindjn tarhaan oli tuotu sylillinen heinää. Päästin ponini irti ja tuputin tammaa ohimennen pyllyyn. Olin luvannut laittaa Breezen Fridalle kuntoon, joten lähdin kohti haflingerin karsinaa.
Riri // Sulla on tekstit kehittynyt ihan hirveästi näiden viikkojen aikana, hieno homma nähdä kehitystä! Realistinen kuvaus toimii hirmu hyvin, ettei kaikki ole ruusuilla tanssimista mutta silti koko ajan ei mene ihan surkeastikaan. Tekstejä on tosi mielenkiintoista lukea ja se on pääasiassa sujuvaa. Kirjoitusvirheitäkään en usein onnistu löytämään joukosta, pisteet myös siitä! Kiva että kävitte hyppäämässä porukalla ja tutustut edelleen uusiin ihmisiin. Talleilustakin tulee varmasti kivaa! Mindykin näytti liikkuneen sitten napakalla ratsastuksella, mikä on hyvä homma. Siitä se lähtee. Eiköhän syy pelleilyllekin jotain kautta löydy. 25 v€
Lupasin eilen käydä ratsastamassa Mindyn Emilian puolesta. Maanantai-ilta oli se kohtalon hetki kun kapusin kimon ponin selkään maneesissa varsinaisen yleisön saattelemana. Poni oli ennättänyt hikomaan hieman ensimmäisessä juoksutuksessa, mitä ajattelin kokeilla kaiken varmuuden vuoksi. Palataan kuitenkin aikaisempaan:
Mindy seisoi käytävässä kiinnitettynä yllättävän leppoisan näköisenä. Harjailin sen kimoa karvaa kaikessa rauhassa, kuten aina ennen ratsastusta. Olikohan ihan uhkarohkea temppu hypätä Mindyn selkään sen perusteella, mitä esimerkiksi viime lauantain maastoestetunnilla näki?! "Ponitytöksikö muutuit?" Jesse kysyi ilmestyttyään Merru varjonaan käytävälle. Mies nojaili rennosti kädet puuskassa vieressä olevaan seinään ja mä tuhahdin. "Sentään teen jotakin hyödyllistä!" Jesse kähisi jotakin naurua hetken aikaa ja Merru virnuili taustalla. "Eikun oikeasti, oletko kapuamassa tuon selkään?" mies varmisti. "No joo joo! Kerkesin luvata Emilialle, enkä mä nyt täältä lennä kuin leppäkeihäs alas", vastasin takaisin. "En haluaisi kyllä liata housujani", lisäsin.
Varustin ponin, nakkasin itselleni kypärän päähän, kannukset saappaisiin mitkä vedin jalkoihini, hanskat käteen ja raippa messiin. Jessen ja Merrun porukkaan liittyi myös kikkurapäinen Iiris joka oli vielä äskettäin jutellut suu vaahdoten Taigan kanssa ponejen pelleilystä aikaisemmalla maastoreissulla. "Apassionata -näytös Lehtis editionina maneesilla kymmenen minuutin kuluttua", Jesse kailotti kun poistuimme tallista mä talutellen Mindyä juoksutusliinan kanssa, mikä oli kiini deltassa.
Jesse, Merru ja Iiris istuutuivat katsomoon, minne hipsi myös uusi tyttö - Sabina? - seuraamaan tapahtumia. Myös tummahiuksinen Cassandra osasi eksyä paikalle. Hienoa, olisko heiltä pitänyt pyytää liput tulla paikalle. Juoksuttelin Mindyn kaikessa rauhassa keskellä maneesia. Poni liikkui aika reippaasti, heitti muutamia pukkeja sinne sun tänne, muttei kuitenkaan yrittänyt jyrätä päältäni. Hienoa, jotakin positiivista tähän maanantaihin!
Sitten päästiin siihen hetkeen kun lähdin kokeilemaan itse ratsastusta. Sabina roikkui toisella puolella jalustimessa kun pomppasin vähän steppaavan tamman selkään. Rapsuttelin sitä säästä ja Sabina auttoi sekä jalustimien että satulavyön säätelyissä paremmalle tuntumalle. Sen jälkeen ohjia vähän tuntumalla pidellen lähdin kävelyttelemään Mindyä ympäri maneesia. Viisi minuuttia ja ainakin vielä selässä. Käynnissä taivuttelin Mindyä, sekä teetin aika paljolti pysähdyksiä. Jesse heitti jos jonkinmoista surkeaa vinkkiä kokeilla mitä tapahtuisi, jos NYT läimäyttäisin pohkeet kiinni kylkiin tai heiluttelisin raippaa ilmassa. Merrun hän sai ainakin hihittelemään, puhumattakaan Iiriksestä joka ei nauruaan kyennyt hillitsemään katsomossa enkkuvilttiin keitoutuneena.
Raviin Mindy ponkaisi aika lennokkaasti, mutta silti jotenkin liiankin ponimaisesti. Olin odottanut pukkia joka jäi tulematta, joten nosto oli senkin puoleen aika... kamala. Ravailin keventäen kumpaankin suuntaan yrittäen pitää Mindyn keskittyneenä johonkin koko ajan - siis johonkin muuhun kuin mun tiputtamiseen selästä alas kuin räsynuken. Askel-kaks-kolme ja niin edelleen. Ajattelin ratsastaa vain kaikki askellajit läpi, enkä mitään sen kummempaa. Ravi taittui pian hienosti, joten ajattelin nostaa laukan. Mindyhän sen nosti, tosin aikamoisen pukin kautta. Roikuinkin osan matkaa kaulalla vasen jalustin poissa jalkani ulottuvilta ja Mindy mennä rallatteli. Sivusilmällä saatoin nähdä Cassandran hieman säikähtäneen ilmeen ja Jessen pidättämässä nauruaan parhaansa mukaan. Kannustavaa, kiitos. Jollakin konstilla taiteilin itseni istumaan selkään ja raviin laskettuani nappasin jalustimen jalkaan.
Sama uusiksi - pukkia ei tullut, laukka nousi hyvin. Laukkasin yhden pitkän sivun ja lyhyen sivun pääty-ympyrän ennen kuin laskin raviin ja vaihdoin kokorataleikkaan kautta suuntaa. Sitten laukka oikeaan kierrokseen. Nostatin katsomopäädystä laukan, pieni pukki lensi johon osasin varautua ja sitten rallilaukka alkoi. Kynsin ja hampain yritin hidastaa kimoa ponia joka laukkaili menemään kuin villi ja vapaa Spirit konsanaan. "PERKELE AASI!" karjuin Mindylle selästä, joka ei ottanut kommenttiani kuuleviin korviinsakaan. Kahden kierroksen jälkeen tamma suostui ravaamaan ja kaarroinkin sen paikalleen kentän keskelle. "Missä temput?" "Saammeko rahat takaisin?" "NYT JUMALAUTA TURPA KIINNI!" karjuin hieman hiillostuneena katsomon suuntaan, mikä hiljeni täysin. Köhisin ääntäni paremmin auki. "Kiitos", sanoin tyynesti, ennen kuin jatkoin ravailtua kentällä. Mindy taisi vähän säikähtää raivoamistani jälleen. No, ainakin se liikkui melko kivasti vaikka aika jännittyneenä ravissa. Harmin paikka, ei kannata alkaa Veronicalle pelleilemään pitkän maannatain päätteeksi. Loppukäyntejen jälkeen pääsin alas selästä. "Volá. Selässä kestin", sanoin katsomoon ja kumarsin, saaden taputukset osakseni. Taputin tammaa kaulalle. "Tämä jos joku on taitolaji!"
Riri // Aha, näytit uskaltaneen kavuta katapultin selkään! Hyvä ettet joutunut maistelemaan hiekkaa sen kummemmin vaikka katsomossa sitä ainakin jokunen näytti kai toivoneen - krhm - joutuen pettymään. Kiva että Emilia pyysi sua kokeilemaan tammaa, tekee Mindylle varmasti hyvää, että joku muukin käy välillä selässä. Hauska kuva myös mukana teistä! 30v€
17.3 VALMENNUS Heitin repun eteisen nurkkaan. Juoksin tekemään itselleni eväitä. Läksyt saivat jäädä yölle. Onneksi äiti ei ollut kotona. Tällä kertaa en ihme kyllä ollut yhtään myöhässä. Puin ratsastusvaatteet päälleni ja lähdin kävellen tallille.
"Hei kulta!" Huikkasin Mindylle ohi mennen. Mindy raukka on vieläkin ilman tarhakaveria. No onneksi Breezen ja Danan tarha oli ihan lähellä. Kävin heittämässä kamppeeni kaappiin ja hain riimunnarun. Otin myös mukaani yhden hevosenherkun.
Mindy odotteli portilla. Tamman tarhassa oli jonkin verran heinää. Ilmeisesti Mindyllä ei ollut nälkä. Kumma juttu normaalisti ahneelle ponille.
Napsautin riimunnarun kiinni ja avasin portin. Mindy seurasi minua kiltisti talliin. Veronica oli harjaamassa Sotilasta. "Oletko menossa maastoon vai?" Kysyin Veronicalta. "Juu, käydään ihan lyhyellä kävelyllä Merrun ja Eetun kanssa" Hän vastasi.
Menin hakemaan Mindyn harjat. Valmentajani oli laittanut viestin, että hän myöhästyisi vähän. Tyypillistä hänelle. Emma oli pitänyt meillä valmennuksia siitä asti, kun sain Mindyn.
Harjailin Mindyä kaikessa rauhassa. Julle näkyi harjailevan Hoota käytävällä. Minua vähän jännitti. Mitä jos valmentajani huomaisi Mindyn liikkeissä jotain? Mitä jos Emma sanoo, että Mindy ei enään liiku yhtä halukkaasti?
***
Taluttelin varustettua Mindyä talli pihalla. Pian Mindy alkoi kyllästyä ja kuopi hermostuneena maata. Yritin saada Mindyä rauhalliseksi, mutta tamma oli päättänyt olla mahdollisimman vaikea. Miksi juuri nyt? Mietiskelin täysin hermotomahduksen partaalla.
Tuttu maasturi näkyi mutkan takaa. Vihdoin. Mindy oli jo kaivanut maata esiin. Hemmetin pikku kaakki.
Emma oli selvästi muuttunut. Hän oli paljon ruskettuneempi ja hiukset oli värjätty blondiksi. Emma tervehti minua iloisesti. Hän taputti Mindyä kaulalle. Ihme, mutta Mindy laittoi korvansa heti höröön ja silmät tuikkivat.
Riri tuli ulos tallista ja kätteli Emman kanssa. Riri ensimmäisenä lähdimme maneesia kohti. Riri ja Emma juttelivat niitä näitä. Ihan kuin naiset olisivat olleet vanhoja tuttuja.
Riri avasi jäykän maneesin oven. Talutin Mindyn sisälle. Riri huikkasi tsempit ja lähti omiin hommiinsa. Emma tuli pitämään Mindyä siksi aikaa, kun hyppäsin selkään. Annoin Mindylle pohkeita ja ohjasin uralle.
Mindy vaikutti rennolle ja taipuisalle. Emma käski minua alkukäynneistä lähtien pitämään Mindy aktiivisena. Mindy pärskähti tyytyväisenä.
"Sitten otat ohjat tuntumalle ja nostat ravin." Emma käski. Annoin Mindylle pohkeita. "Kantapää alas, katso minne ratsastat." Emma huomautti. Tein työtä käskettyä ja Mindy alkoi myötäämään mukavasti.
Teimme ravissa paljon voltteja ja muita taivutuksia. Emmalla tuntui olevan koko ajan jotain huomautettavaa. Sellainen hän oli ollut aina. "Sitten nostat laukan sieltä kulmasta." Emma käski.
Mindy nosti helposti laukan. Hienon noston jälkeen tietysti Mindy päätti nostaa välillä liian kevyttä peräpäätään. Hirjahdin vähän. Sain tietysti heti Emmalta satikutia.
Ravasimme ja laukkasimme myös toiseen suuntaan. Mindy meni paljon paremmin lukuun ottamatta kolmea sivuloikkaa.
Lopetimme tunnin lyhyeen. Emma tuli kävelemään viereeni ja alkoi keskustelemaan kanssani. Hän sanoi, että Mindy on nyt paljon paremmassa muodossa, mutta neiti ponisella saisi olla vähemmän virtaa.
Emma avasi maneesin oven ja minä talutin Mindyn ulos. Emma tuli mukaani talliin. Talutin Mindyn karsinaan. Riisuin tammalta varusteet ja otin harjan käteen. Emma jutteli kanssani katsinan ovelta.
Heitin Mindylle loimen päälle ja napsautin riimunnarun kiinni. Talutin Mindyn tarhaan ja suljin portin. Menin vielä talliin siivoamaan jälkeni. Emma halusi viedä minuut kotiini autolla. Pyysin häntä myös kahville. Se sopi hänelle mainiosti.
//tällä kertaa vähän tylsempi tarina, mutta tässä vielä Mindystä piirtämäni kuva. Toivottavasti toimii.
Riri: Hyvä jos valmennus sujui kivasti teidän osaltanne, hyvää vaihtelua aina epäonnistumisien rinnalla. Tarina ei myöskään ollut yhtään tylsä, ei siitä huolta! Ihanan kuvankin olet piirtänyt mukaan, ihan esiintyvän ponin näköinenkin! 25 v€
Kiirehdin koulusta kotiin. Ärsytti. Äitin olisi pitänyt tulla hakemaan. En voinut odotella häntä, sillä olin sopinut Sabinan kanssa maaston. Äiti oli opiskellut lääkäriksi ja siksi hänen työ-aikansa oli hyvinkin vaihteleva.
Puin ratsastusvaatteet päälle ja nappasin iphonen pöydältä. Olin jo kerinnyt tutustumaan Sabinaan. Hän vaikutti todella kivalta ja Hämy on todella suloinen.
Puin horzen takin päälleni ja lähdin ovesta ulos. Kerrankin ajoissa, ihme kyllä. Kerrankin voisin KÄVELLÄ tallille. Eetu olikin alkanut "kiusaamaan" minua, koska olin aina tallille tullessani hengästynyt. Tiesin Eetun kiusaavan minua leikillään, joten en tehnyt asiasta suurempaa numeroa.
Astuin sisälle talliin. Hämy oli vielä tarhassa ja päättelin siitä, ettei Sabina ollut vielä tullut. "Emilia, mitä hittoo et oo hengästynyt?!" Eetu kysyi muka järkyttyneenä. "Kyllä, tällä kertaa päätin lähteä ajoiss." Vastasin Eetulle ohimennen.
Astuin tallitupaan. Tuvassa oli Merru, Veronica ja joku tyttö jota en tuntenut. "Moi, mitä tytöt." Kysäisin. "Mitäpä tässä, koulua aiotaan Sotilaan kanssa mennä hinkkaamaan." Veronica vastasi.
Kävin hakemassa kupposen teetä. Vilkaisin hieman muista erillään istuvaa afro päistä tyttöä. Katsoin häntä hetken kiinnostuneena, kunnes änkesin Merrun ja Veronican väliin.
"Mitäs Merru, onkos Hipun varsa söpö?" Kysyin. En ollut vielä nähnyt varsaa. "Juu, ihan sairaan söpö." Merru vastasi ja huokaisi samalla.
Sabina astui ovesta sisälle. "Huh, löysin sut vihdoin Emilia." Sabina sanoi. "Moi Sabina, lähetäänkö heti maastoon?" Kysyin. Sabina nyökkäsi ja lähti varmaankin hakemaan Hämyä. Itse olin jo Mindyn hakenut sisälle, joten suunnistin kohti varsomiskarsinaa.
Olin ihan hiljaa ja katselin karsinan oven yli pientä makaavaa varsaa ja ylpeää emää. Voitto oli todella todella suloinen. Ihan emänsä näköinen.
Astelin Mindyn karsinalle. Hain harjapakin ja aloin harjaamaan tammaa. Sabinakin oli jo kovaa vauhtia harjaamassa karvaista suokkia.
Raaputin tammani pieniä kavioita koukulla. Mindy oli juuri eilen kengitetty. Mindyn kavioissa oli yksi pieni kivi ja hieman lunta.
Hain martingaalin, pintelit, koulusatulan ja meksarit. Varmuuden vuoksi oli pakko laittaa martingaali. Ponia ei oltu liikutettu muutamaan päivään. Eetu oli luvannut liikuttaa Mindyn joku päivä ja hyvä niin!
Sabina oli vielä harjaamassa Hämyä. Ihan ymmärrettevää jos Hämystä puhutaan. Hevoselta lähti älyttömä määrä karvaa. Kyllä Mindyltäkin lähti karvaa, ei onneksi yhtä paljon kuin Hämyltä.
Varustin tammani rauhalliseen tahtiin. Mundy tietysti irvisti, kun kiristin satulavyötä. Sabina meni hakemaan ilmeisesti Hämyn varusteita. "Menen jo Mindyn kanssa tohon pihalle." Ilmaoitin Sabinalle. Sabina nyökkäsi. Otin ohjat kaulalta ja talutin ponini pihalle.
Laskin jalustimet ja kiristin vyötä. Mindy tepasteli paikoillaan hermostuneesti. "Kuule poni, ei tänään ole estetunti." Moitin tammaa. Onneksi vaivaannuin etsimään martingaalin. Turvaliivikin olisi varmasti ollut ihan hyvä idea.
Hyppäsin tamman selkään. Koitin kiristää vyötä vähän, mutta poni pyöri paikallaan kuin hyrrä. "Ririi, tuu auttaan!" Pyysin Ririlta. Riri käveli ripeästi luoksemme ja otti ponin toisinsanottuna aasin ohjista kiinni.
Kiristin vyötä muutamalla reiällä ja kiitin Ririä. Riri toivotti onnea ja lähti ruokkimaan hevosia. Mindy taas jatkoi riekkumistaan. "Nyt paikoillasi saatanan aasi!" Karjaisin Mindylle. Tamma jäi selvästi häkeltyneenä seisomaan paikoilleen.
Sabina tuli viimmein Hämyn kanssa ulos. Mindy rentoutui heti. Mindyn voisi periaatteessa laittaa tarhaamaan Hämyn kanssa.
Lähdimme köpöttelemään rauhallista tahtia metsään. Tiesin reitit hyvin, koska olin ollut monesti Fridan ja Breezen kanssa maastossa. Mindy lönkytteli rennosti pärskähdellen. Mitä tamma nyt välillä näki pieniä mörköjä kiven takana tai pusikossa.
"Ravataanko?" Kysyi Sabina. "Juu, ravataan vaan." Vastasin. Kiristin ohjas tuntumaa vähän ja annoin pohkeita. Mindy nosti kivan pehmeän ravin. Hämykin varmasti nautti maastoilemisesta.
"Laukataan!" Sanoin innostuneena. Sabina hymyili minulle ja nosti Hämyn laukkaan. Tein saman perässä. Mindyn kevyt perse lennähti muutaman kerran kohti taivasta. Onnistuin pitämään tasapainon. (*******)
"Pysähdytään!" Huusi Sabina. Leveän tien päälle oli kaatunut paksu puu. Puu oli varmasti yli 60cm. Vilkaisin Sabinaa. "Uskalletaanko me hypätä toi?" Kysyin. "Minä kierrän tuolta puskasta Hämyn kanssa." Sabina päätin. Itse en aikonut ajaa puskaan sirosääristä ponia. Joten päätin hypätä.
Kannustin Mindyä eteenpäin. Este lähestyi hurjaa nopeutta. Mindy löi jarrun pohjaan ihan esteen lähellä. Tipuin poniltani jalat edellä maahan. "Ei hätää." Huikkasin Sabinalle. Nousin takaisin satulaan ja käänsi ponin uudestaan esteelle.
Tälläkertaa pidin vauhdin hallittuna. Mindy hyppäsi kauniisti puun yli. Taputtelin tammaani kaulalle. Mindy oli uskaltanut hypätä kaatuneen puun yli.
Ravasimme koko loppu matkan. Tai no, hidastimme käyntiin varmaan kilometrin päästä tallista. Mindy pärskytteli taas tyytyväisenä. Kyllä Hämykin näytti tyytyväiseltä.
Tallipihassa hyppäsimme alas ratsujemme selästä ja talutimme ne talliin. Ihan kuin Eetu olisi odottanut, että pääsisi taas "kiusaamaan" minua. Hän hyökkäsi heti kimppuuni kauhealla sanaryöpyllä.
Hoidin Mindyn tarkasti. Laitoin jalkoihin linimenttiä. Harjasin Mindyn pölyharjalla kevyesti läpi. Heitin tamman selkään loimen ja otin riimunnarun karsinan ovesta.
Vein tammani ulos. Mindy sai heti hepulin ja ravasi häntä törröllä ympäri tarhaansa. Huokaisin. Mindy ei varmaan vanhanakaan rauhoittuisi yhtään.
Olin innoissani, sillä olin sopinut valmennuksen Emman kanssa. Hän oli luvannut, että saisin tänään hypätä. Emma itse on kenttäratsastaja ja osaa opettaa koulua ja esteitä molempia erittäin hyvin. Haluaisin olla itsekkin kenttäratsastaja, mutta Mindy ei ehkä olisi parhaimmillaan siinä lajissa.
Zaida, Iiris ja Veronica olivat juuri lähdössä maastoon, kun saavuin tallille. "Tuu säkin Emilia vielä kerkee mukaan." Veronica kehotti uljaan ratsunsa selästä. "Mulla on valkka, sori." Vastasin. Kolmikko lähti maastoja kohti. Itse suuntasin Mindyn tarhalle.
Mindy söi päiväheiniään tarhassa. "Pahoittelen neiti, mutta mun pitää nyt keskeyttää päivällisesi." Puhelin Mindylle, kun lähestyin sitä. Mindy nosti päänsä heinä kasasta. Poni tuhahti, kun huomasi riimunnarun kädessäni.
Klipsautin riimunnarun kiinni ja talutin ponin portille.
Mindy säikähti katolta putoavaa lunta ja hyppäsi hädissään taaksepäin. "Soo soo, ei mitään hätää." Rauhoittelin poniani. Loppu matkan kimo ponini leikki arabialaistatäysiveris oria. Huuh, kun ponin taluttaminen voikin olla vaikeaa. Mindy katseli otsaharjansa alta minua ilkikurisesti. Mitäköhän tästäkin valkasta tulisi?
Harjailin poniani käytävällä. Mindystä lähti todella paljon karvaa. Klippaus voisi olla ihan hyvä juttu. No siinä sitten pyörittelin ponista irtokarvoja puolisen tuntia. Putsasin kaviot ja latasin instagramiin kuvan valkoisista irtokarvoista joista olisi voinut tehdä vaikka takin itselleen.
Hain Mindyn satulan, suitset, suojat ja martingaalin. Sitten varustin ponin. Mindy ei olisi millään halunnut ottaa kuolaimia suuhunsa ja jouduin pyytää Jenniltä apua. Tyttö sai ponille suitset päähän hetken "tappelun" jälkeen. Laitoin omat kamat päälle.
Emma oli jo tullut paikalle ja odotteli pihassa. "Moi!" Hän sanoi minulle. Moikkasin häntä takisin. Kipitimme maneesille. Kiristin satulavyön ja hyppäsin selkään. Annoin Mindylle pohkeita ja ohjasin sen uralle. Frida oli maneesissa Breezen kanssa. Hekin olivat vasta aloittaneet, mutta kyllä maneesiin kaksi mahtui.
Emma otti tällä kertaa tiukemman asenteen ja hän huomasi jokaisen virheeni. Teimme kolmikaaristakiemurauraa, jossa menin kerta toisensa jälkeen enemmän sekaisin. Minulla ei ollut hajuakaan mihin piti ratsastaa ja Mindy venkoili allani kuin mato.
Onneksi Emma alkoi pystyttää esteitä. Hän käski minun ottaa sillä aikaa laukkaa molempiin suuntiin. Nostin laukan kulmasta. Mindy nosti laukan ihan kiltisti, mutta poni sai yhtäkkiä rodeo kohtauksen. Mindy sinkoili sinne tänne. Yritin roikkua mukana. Mutta eihän minulla ollut liisteriä takapuolessa joten lennokkaan pukkisarjan jälkeen mätkähdin maahan. Minuun ei ihmeellisemmin sattunut vitutti vain.
Emma oli ottanut Mindyn kiinni ja toi sen takaisin minulle. Nousin takaisin selkään ja nostin laukan uudestaan. Mindy sai taas pukkihepulin, mutta sinnittelin ponin kaulalla.
Laukkasin vielä toiseenkin suuntaan. Se meni jo hitusen paremmin. "Tuut ensin tota lävistäjällä olevaa pystyä." Emma määräsi. Pysty oli ehkä puolimetrinen. Ohjasin Mindyn esteelle ja poni hyppäsi kauniisti yli.
*******
Rapsutin Mindyn kaulaa ja hyppäsin alas selästä. Olimme lopputunnista hypänneet metrin rataa. Mindy ei edes kieltänyt kertaakaan. Tosin yksi puomi tippui, kun ratsastin ihan pohjaan. Meillä olisi seuraavallakin kerralla estevalmennus.
Harjailin Mindyä. Poni tuntui nauttivan. Juttelin Cassandran kanssa valmennuksestani. Kylkeäni jomotti vähän, mutta tälläistä se ratsaatajan elämä oli.
Heitin ponille pinkin fleeceloimen päälle ja vein tamman pihalle. Itse palasin vielä tekemään aamumösslt Mindylle. Vilkaisin puhelintani viisi viestiä, kaksi vastaamatonta puhelua. "ÄIDINKIELEN KOE HUOMENNA, KIPI KAPI LUKEMAAN" Äitiltä tuli tälläisiä terveisiä. No minkäs teet, eikun pänttäämään. Huikkasin Mindylle heipat ja lähdin bussipysäkille, ei oiken huvittanut kävellä loskassa.
Lompsin tallille. Tie oli loskassa. Loska ja kevät oli aina masentanut minua. Niin tänäkin vuonna. Kesästä kyllä pidän kovasti. Tänäänkin olin kaatunut kolme kertaa. Olkapäätä jomotti hieman, mutta maastoilupäivänä se ei haittaa.
Vein tavarat sisälle talliin. Moikkailin satunnaisesti muita hoitajia. Hain Mindyn likaisesta karsinanovesta riimunnarun. Mindy oli jollain ihme konstilla saanut sotkettua karsinan seinät. Ihme poni!
Pujottelin Mindyn luo. Poni katsoi minua ystävällisesti! Miettikää Mindy katsoi minua ystävällisesti! Ponin pallomaha oli pienentynyt hurjasti. Voi johtua karvanlähdöstä, mutta kyllä me treenattukin ollaan. Sen takia tänään oli ansaittu maasto.
Mindy yritti rynniä edelleni, kun vein tammaa sisälle. Jouduin pysäyttelemään ponia melko tiheästi. Tuntui, että riimunnaru katkeaisi, kun poni kiskoi niin kovaa. Kiepautin narun turvan yli. Meno rauhottui välittömästi.
Talutin ponin karsinaan. Hain harjat ja aloin harjata ponia. Mindy nautti selvästi kohtelusta. Alahuuli lörppyi rentona. Alkuhankaluuksien jälkeen Mindyn on kotiutunut melko hyvin. Välillä sieltä tulee kyllä lennettyä ilmojen halki, mutta sellaista kaikilla hevosenomistajilla oli (ainakin toivon niin.)
Hain suitset ja enkkuviltin. Omat tavarani, kypärä ja hanskat viruivat lattialla. Mindy otti kuolaimet kiltisti suuhun. Laitoin remmit kiinni. Heitin enkkuvilti ponin selkään ja laitoin omat varusteeni päälle.
Tallipihassa pomppasin ketterästi pikku Mindyn selkään. Sujui huomattavasti helpommin kuin Been kanssa. Lähdin köpöttelemään ponin kanssa metsäpolulle päin.
Mindy asteli rauhallisesti, tosin kyllä vähän varovasti eteenpäin. Mindy ei ollut hirveästi maastoillut ilman hevoskaveria.
Annoin tammalle raviavut ja Mindy nosti ravin. Ravi tuntui pehmeältä ja mukavalta istua. Mindy pärskähteli välillä. Ponimus nautti tästä kahden keskeisestä maastolenkistä.
Välillä viltti valui toiselle kyljelle ja jouduin kirjaamaan sen asentoa useampaan otteeseen. Mutta tuo oli vaan yksi niistä arjen pienistä ärsyttävistä asioista.
Ravailimme hetken matkaa. Pidätin Mindyn käyntiin. Olimme tulleet tutulle metsätielle. Takaani kuului autonmoottorin ääntä. Otin ohjia paremmin tuntumalle. Mindy alkoi tahtia levottomasti.
Ei mennyt paljonkaan aikaa, kun takaamme rymisti iso maasturi. Kuski hidasti nähdessä ratsukon. Mindy katsoi silti autoa, ihan kuin se olisi liikkuva mörkö.
Tilanne meni yhtä nopeasti ohi mitä se oli alkanutkin. Mindy laski päätänsä ja päätin kääntyä takaisin kotitallia kohden.
Menimme koko matkan käyntiä. Mindy ei säikkynyt mitään. Ja se jos mikä oli positiivinen yllätys! Olin ylpeä ponini käyttäytymisestä.
Tallipihassa hyppäsin alas. Viltti valahti melkein maahan, mutta kerkisin nappaamaan siitä kiinni. Talutin Mindyn karsinaansa.
Harjasin ponin kiiltäväksi. Ihan kuin olisimme menossa kisoihin. Lopuksi vein tavarat paikoilleen. Nappasin riimunnarun ovesta ja talutin Mindyn tarhaan. Tarhassa annoin ponille leivän kantapalan, jota perheessäni ei sustunut kukaan muu syömään. Taputtelin Mindyä ihan vähän. Hain tavarani ja suuntasin kotia kohti. Tähän aikaan ei menisi yhtään bussia, joten piti vaan kestää kenkien märkyys.
Kiirehdin koulusta kotiin. Ärsytti. Äitin olisi pitänyt tulla hakemaan. En voinut odotella häntä, sillä olin sopinut Sabinan kanssa maaston. Äiti oli opiskellut lääkäriksi ja siksi hänen työ-aikansa oli hyvinkin vaihteleva.
Puin ratsastusvaatteet päälle ja nappasin iphonen pöydältä. Olin jo kerinnyt tutustumaan Sabinaan. Hän vaikutti todella kivalta ja Hämy on todella suloinen.
Puin horzen takin päälleni ja lähdin ovesta ulos. Kerrankin ajoissa, ihme kyllä. Kerrankin voisin KÄVELLÄ tallille. Eetu olikin alkanut "kiusaamaan" minua, koska olin aina tallille tullessani hengästynyt. Tiesin Eetun kiusaavan minua leikillään, joten en tehnyt asiasta suurempaa numeroa.
Astuin sisälle talliin. Hämy oli vielä tarhassa ja päättelin siitä, ettei Sabina ollut vielä tullut. "Emilia, mitä hittoo et oo hengästynyt?!" Eetu kysyi muka järkyttyneenä. "Kyllä, tällä kertaa päätin lähteä ajoiss." Vastasin Eetulle ohimennen.
Astuin tallitupaan. Tuvassa oli Merru, Veronica ja joku tyttö jota en tuntenut. "Moi, mitä tytöt." Kysäisin. "Mitäpä tässä, koulua aiotaan Sotilaan kanssa mennä hinkkaamaan." Veronica vastasi.
Kävin hakemassa kupposen teetä. Vilkaisin hieman muista erillään istuvaa afro päistä tyttöä. Katsoin häntä hetken kiinnostuneena, kunnes änkesin Merrun ja Veronican väliin.
"Mitäs Merru, onkos Hipun varsa söpö?" Kysyin. En ollut vielä nähnyt varsaa. "Juu, ihan sairaan söpö." Merru vastasi ja huokaisi samalla.
Sabina astui ovesta sisälle. "Huh, löysin sut vihdoin Emilia." Sabina sanoi. "Moi Sabina, lähetäänkö heti maastoon?" Kysyin. Sabina nyökkäsi ja lähti varmaankin hakemaan Hämyä. Itse olin jo Mindyn hakenut sisälle, joten suunnistin kohti varsomiskarsinaa.
Olin ihan hiljaa ja katselin karsinan oven yli pientä makaavaa varsaa ja ylpeää emää. Voitto oli todella todella suloinen. Ihan emänsä näköinen.
Astelin Mindyn karsinalle. Hain harjapakin ja aloin harjaamaan tammaa. Sabinakin oli jo kovaa vauhtia harjaamassa karvaista suokkia.
Raaputin tammani pieniä kavioita koukulla. Mindy oli juuri eilen kengitetty. Mindyn kavioissa oli yksi pieni kivi ja hieman lunta.
Hain martingaalin, pintelit, koulusatulan ja meksarit. Varmuuden vuoksi oli pakko laittaa martingaali. Ponia ei oltu liikutettu muutamaan päivään. Eetu oli luvannut liikuttaa Mindyn joku päivä ja hyvä niin!
Sabina oli vielä harjaamassa Hämyä. Ihan ymmärrettevää jos Hämystä puhutaan. Hevoselta lähti älyttömä määrä karvaa. Kyllä Mindyltäkin lähti karvaa, ei onneksi yhtä paljon kuin Hämyltä.
Varustin tammani rauhalliseen tahtiin. Mundy tietysti irvisti, kun kiristin satulavyötä. Sabina meni hakemaan ilmeisesti Hämyn varusteita. "Menen jo Mindyn kanssa tohon pihalle." Ilmaoitin Sabinalle. Sabina nyökkäsi. Otin ohjat kaulalta ja talutin ponini pihalle.
Laskin jalustimet ja kiristin vyötä. Mindy tepasteli paikoillaan hermostuneesti. "Kuule poni, ei tänään ole estetunti." Moitin tammaa. Onneksi vaivaannuin etsimään martingaalin. Turvaliivikin olisi varmasti ollut ihan hyvä idea.
Hyppäsin tamman selkään. Koitin kiristää vyötä vähän, mutta poni pyöri paikallaan kuin hyrrä. "Ririi, tuu auttaan!" Pyysin Ririlta. Riri käveli ripeästi luoksemme ja otti ponin toisinsanottuna aasin ohjista kiinni.
Kiristin vyötä muutamalla reiällä ja kiitin Ririä. Riri toivotti onnea ja lähti ruokkimaan hevosia. Mindy taas jatkoi riekkumistaan. "Nyt paikoillasi saatanan aasi!" Karjaisin Mindylle. Tamma jäi selvästi häkeltyneenä seisomaan paikoilleen.
Sabina tuli viimmein Hämyn kanssa ulos. Mindy rentoutui heti. Mindyn voisi periaatteessa laittaa tarhaamaan Hämyn kanssa.
Lähdimme köpöttelemään rauhallista tahtia metsään. Tiesin reitit hyvin, koska olin ollut monesti Fridan ja Breezen kanssa maastossa. Mindy lönkytteli rennosti pärskähdellen. Mitä tamma nyt välillä näki pieniä mörköjä kiven takana tai pusikossa.
"Ravataanko?" Kysyi Sabina. "Juu, ravataan vaan." Vastasin. Kiristin ohjas tuntumaa vähän ja annoin pohkeita. Mindy nosti kivan pehmeän ravin. Hämykin varmasti nautti maastoilemisesta.
"Laukataan!" Sanoin innostuneena. Sabina hymyili minulle ja nosti Hämyn laukkaan. Tein saman perässä. Mindyn kevyt perse lennähti muutaman kerran kohti taivasta. Onnistuin pitämään tasapainon. (*******)
"Pysähdytään!" Huusi Sabina. Leveän tien päälle oli kaatunut paksu puu. Puu oli varmasti yli 60cm. Vilkaisin Sabinaa. "Uskalletaanko me hypätä toi?" Kysyin. "Minä kierrän tuolta puskasta Hämyn kanssa." Sabina päätin. Itse en aikonut ajaa puskaan sirosääristä ponia. Joten päätin hypätä.
Kannustin Mindyä eteenpäin. Este lähestyi hurjaa nopeutta. Mindy löi jarrun pohjaan ihan esteen lähellä. Tipuin poniltani jalat edellä maahan. "Ei hätää." Huikkasin Sabinalle. Nousin takaisin satulaan ja käänsi ponin uudestaan esteelle.
Tälläkertaa pidin vauhdin hallittuna. Mindy hyppäsi kauniisti puun yli. Taputtelin tammaani kaulalle. Mindy oli uskaltanut hypätä kaatuneen puun yli.
Ravasimme koko loppu matkan. Tai no, hidastimme käyntiin varmaan kilometrin päästä tallista. Mindy pärskytteli taas tyytyväisenä. Kyllä Hämykin näytti tyytyväiseltä.
Tallipihassa hyppäsimme alas ratsujemme selästä ja talutimme ne talliin. Ihan kuin Eetu olisi odottanut, että pääsisi taas "kiusaamaan" minua. Hän hyökkäsi heti kimppuuni kauhealla sanaryöpyllä.
Hoidin Mindyn tarkasti. Laitoin jalkoihin linimenttiä. Harjasin Mindyn pölyharjalla kevyesti läpi. Heitin tamman selkään loimen ja otin riimunnarun karsinan ovesta.
Vein tammani ulos. Mindy sai heti hepulin ja ravasi häntä törröllä ympäri tarhaansa. Huokaisin. Mindy ei varmaan vanhanakaan rauhoittuisi yhtään.
Istuin äitini autossa. Radiosta raikui Justin Bieberin ääni. Äitini oli varmaan Justinin suurinfani, no mikäs siinä. Itse kyllä enemmän tykkäsin Cheekistä. Tosin kyllä minua nolotti useasti, kun äitini laulaa .
Mindy oli tarhan perällä ottamassa aurinkoa. Hain riimunnarun tallista ja hipsin poniseni luo. Mindy katsoi minua väsyneesti. "Ei hätää, tänään en kiduta sinu ratsain" Lohduttelin Mindyä. Avasin portin. "Perhanan perhana" kirosin, kun aitalanka löi kädelleni ikävän tuntuisen sähköiskun. Se siitä, olin vakuutellut koulussa, että vaikka on perjantai 13, minulle ei kävisi mitään.
No en minä oikeasti tuohon perjantai 13 hössötykseen usko. Aina välillä perjantai vaan sattuu olemaan 13 päivä, miksi se päivä olisi erilainen kuin muut?
Kiinnitin Mindyn molemmilta puolilta käytävälle. Harjasin ponini ensi perusteellisesti. Putsasin connemaran pienet kengättömät kaviot. Mindy oli pienestä pitäen vihannut kengittäjiä. Mindyn kaviot ei onneksi olleet herkät.
Hain klipperin kaapistani ja aloin parturoimaan konia. Riri tuli avuksi. Kiinnitin koneen pistorasiaan ja painoin sen päälle. Olin klipannut Mindyn joka kevät. Mindy seisoi kiltisti paikallaan.
Parturoimme ponilta kaiken muun paitsi jalat ja pään. Mindy talvikarva oli jo melkein kokonaan lähtenyt, joten jalat eivät näyttäneet tyhmälle. Mindy oli seisonut kiltisti paikoillaan. Tarjosin ponille omenan palan.
Talutin Mindyn pihalle ja kävelytin ponin metsäpolulle. Kävelimme Mindyn kanssa hetken matkaa, kunnes käännyimme takaisin tutulle tallille.
Tallipihassa Veronica, Zaida ja Fanni oli lähtemässä maastoon. "Ai, sä sitten klippasit aasisi" Veronica totesi. Naurahdin hieman ja nyökkäsin. Talutin Mindyn hevos ja poni rivin ohi omaan tarhaansa. Tarha oli jo jonkun verran sulanut ja sieltä täältä näkyi kaljuja länttejä. Mindy tuli kiltisti narun päässä tarhaan. Ilmat oli lämmenneet joten en laittanut tammalle loimea. Soitin äitille, että hän tulisi hakemaan minut kotiin.
Köpöttelin liukasta tallitietä pitkin. Lämpötila oli kohonnut 15 asteeseen, joten päätin pestä tällä hetkellä harmaan Mindyn. Mindyn karva meni liian helposti likaiseksi, sellaista se kimon ponin omistaminen oli.
Mindy oli sopivasti pyöritellyt tarhan pahimmassa kuralammikossa. Tällä hetkellä Mindyn väri muistutti ehkä hiirakkoa? No onneksi toin mukanani purkin kimoshampoota.
Otin Mindyn sisälle. Mindy vastusteli pesukarsinaan menoa. Minulla meni puolituntia, että edes sain ponini pesukarsinaan. Mutta en kuitenkaan luovuttanut. Ja loppujen lopuksi sain jukuripäisen ponin pesariin.
Otin letkun telineestä. Käännin hanan lämpimälle ja ruiskutin vettä Mindyn päälle. Mindy tepasteli hermostuneena. Mindy inhosi pesua, mutta uiminen ponille kelpasi mahdottoman hyvin.
Virutin vettä hetken Mindy päälle. Sitten tartuin shampooseen ja sieneen. Hinkkasin ponia näillä tarvikkeilla hetken. Sitten vielä pesin vaahdot Mindyn päältä pois. Kimo näyttää taas kimolle, tätä on odotettu.
Talutin Mindyn karsinalle ja hain enkkuviltin ja kypäräni. Heitin ponin päälle enkkuviltin ja kiinnitin kypärän päähäni. Sitten solmin riimunnarusta kaulanarun ja talutin jukuripää ponini kentälle. Ylihuomenna onkin sitten estevalmennus. Hyvä juttu näiden hömpöttelypäivien jälkeen. Tottakai oli kivaa välillä tehdä jotain uutta ja mennä rennommin.
Kentällä pomppasin Mindyn selkään. Mindy lähti aika reippaassa temmossa tarpomaan kenttää ympäri. Aluksi Mindy ei olisi millään halunnut kuunnella, kun ei ollut kuolaimia suussa. Pian kuitenkin poni ymmarsi asian ja alkoi kulkemaan todella kivasti. Taivuttelin Mindyä ympyröiden ja erilaisien tehtävien avulla.
Mindyn korvat olivat hörössä ja poni keskittyi tehtäviin paremmin. Nostin ravin. Mindy katsoi hieman puskaa joka heilui tuulen mukana. Pian tamma kuitenkin unohti pelleilynsä ja jatkoi tarmokkaasti työn tekoa.
Taivuttelin Mindyä myös ravissa, tälläkertaa en volteilla vaan lähinnä sulku ja avo taivutuksilla. Mindylle avotaivutus oli aina ollut vaikea juttu, mutta tänään sekin luonnistui todella mallikkaasti.
Cassandra ja Cassu tulivat kentälle meidän seuraan. Tosin Cassulla oli satula ja suitset. Huikkasin Cassandralle moikat ja jatkoin omia hommiani. Cassandra väisteli Cassun kanssa meitä kohteliaasti. Cassandra oli minun mielestä todella mukava.
Pidätin Mindyn käyntiin ja annoin pitemmät ohjat. Cassandra oli jo aloittanut ravailun. Joten nyt minä vuorostani väistelin heitä. Mindy oli toiminut yllättävän hyvin ihan vaan kaulanarullakin. Tämä hämmensi minua paljon. Yleensä Mindy ei toiminut hyvin ees kuolaimet suussa. No ehkä vaihtelu virkistää.
Käänsin Mindyn keskihalkaisijalle ja liuin alas rakkaani selästä. Taputtelin Mindyä reilusti. Mindy pörähteli ja tamman silmät loistivat innostuksesta. Ehkä kannattaisi enemmänkin treenata kaulanaroilua. Talutin Mindyn kaulanarusta karsinaansa.
Harjasin Mindyn VALKOISEN karvan huolella. Putsasin kaviot, haroin jouhet selviksi. Mindyn karva oli vielä hieman kostea ja kello oli jo paljon, joten jätin Mindyn karsinaansa. Vein meidän molempien varusteet omille paikoilleensa ja suuntasin rehuhuoneeseen.
Valmistin Mindylle kahden päivän mössöt. Sitten vielä lakaisin jokseenkin karvaisen käytävän. Kävin vielä sanomassa heipat Mindylle. Poni puhalsi kämmenelleni lämmintä ilmaa. "Voi rakas, mitä tekisinkään ilman sua?" Kysyi Mindyltä halauksen lomasta. "Ai, mullekko puhut?" Kuulin Eetun äänen kysyvän. "No en todellakaan puhunut sulle." Ärähdin. Lähdin kohti kotia. Taas tällä kertaa kävellen.