Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Sunnuntaina 2.12.2018 järjestetään Lehtovaaran Ratsutilan 1 v. synttärikilpailut! Tapahtuman lomassa on myös avoimet ovet - tervetuloa siis tutustumaan ratsastuskoulun tiloihin, hevosiin ja värikkääseen ihanaan porukkaan. Vaikkakin hieman myöhässä, niin juhlistetaan Lehtiksen yksivuotis synttäreitä kivalla ja rennolla meiningillä.
Lajit: este- ja kouluratsastus VIP: 1.12.2018 Tulokset: arvonta, tuotosluokka
Kilpailut alkavat kello 10.00 1. luokalla maneesissa. Kentällä on mahdollisuus valvottuun verkkaan, jossa ennen esteosuutta löytyy muutama verkkaeste hypättäväksi. Koululuokkien jälkeen suoritetaan palkintojenjako luokkien järjestyksessä, minkä jälkeen rakennetaan esterata ja kilpailijat pääsevät kävelemään sen läpi. Iltapäivällä esteluokat ja niiden palkintojenjako.
Kisojen ajan Varustevaunun piste on myymässä pienillä tarjouksilla pientä kivaa hevoselle ja ratsastajalle tallin pihassa, sekä maneesin kahviossa on tarjolla pientä syötävää maksua vastaan. Kilpailijoille tarjolla ilmainen ruoka.
Kisakanslia sijaistee maneesin yläkerrassa samaisessa kahviossa. Ulkona talutusratsastusta, sekä paikalla kahviossa pientä arvontaa ja kakkua kisojen päätteeksi!
Sääntöjä:
Voit osallistua max. 2 hevosella per. luokka
Koko kisaan voit ilmoittaa max. 3 eri hevosta
1 hevonen voi osallistua max. kahden ratsastajan kanssa
Yksi ratsukko voi osallistua max. 2 luokkaan + tuotosluokkaan
Voit osallistua useammalla alter egolla
Ilmoittautuminen Tähän topaan / instagram directissä muodossa:
luokka/luokat (rv) ratsastaja - ratsu
Luokat Luokissa 1-8 on ruusukepalkinnot ja sijoitukset arvotaan tasapuolisesti arvontakoneella. Luokassa 9 arvostellaan tuotoksien mukaan ja palkintona on line/kuva ratsukosta omaan käyttöön (ajasta riippuen väritys!).
1. Helppo D:3 2013 Taru Voutilainen - Morning Sun Rosanna Aholaakko - Tittelispyy Taimi Haapakorpi - Muumilaakson Hemuli Maddie Grant - Fight For Flash
- -
2. Helppo C:1 2000 Minttu - Voice Fortuna's Victory Zaida Yliluoma - Fight For Flash Sofia Lindroth - Tarun Hippu Annika - Little Romulus Inari - Oxeye Daisy Adelie Haapakorpi - Redmond Ringo Hilla Saari - VilltraPlanta frá Huséy - - -
3. Helppo B K.N. Special 2009 Veronica Berg - Sõdalane Rosa Järvelä - Étoile Filante Sofia Lindroth - Tarun Hippu Maisa - Pompart Sofianna Aho - Nadir Warda Elena Sterbos - SB Crystal Nadiana Iiris - Snow Rose - - -
4. Helppo A:5 2015 Julia - Hetwing Power Rosa Järvelä - Tha am Prionnsa Teann Erika Einola - Taramus - - -
6. 50-60 cm Adelie Haapakorpi - Redmond Ringo Maddie Grant - Fight For Flash Hilla Saari - VilltraPlanta frá Huséy Taimi Haapakorpi - Muumilaakson Hemuli
- -
7. 70-80 cm Minttu - Voice Fortuna's Victory Zaida Yliluoma - Fight For Flash Veronica Berg - Sõdalane Rosa Järvelä - Étoile Filante Maisa - Pompart Sofianna Aho - Nadir Warda Emilia Saari - Silent Eternity Iiris - Snow Rose - -
8. 90-100 cm Fiia Alanko - PT Snowball Rosa Järvelä - Tha am Prionnsa Teann Emilia Saari - Magic Maker II Erika Einola - Comber's gentleflying glamor Elena Sterbos - SB Autumn Colours - - -
9. Tuotosluokka Tuotosluokka on tyyliarvostelulla suoritettava esteluokka (korkeus jotakin välillä 50-100 cm, tekijän päätös), jonka inspiroimana kirjoitetaan joko tarina tai piirretään kuva. Tarinan vähimmäispituus on 250 sanaa. Tehtävänanto tulee ilmetä jollakin tapaa tuotoksessa.
Tehtävänanto: mikä meni pieleen luokkaan valmistautuessa tai radalla ja miten korjasit tilanteen? Millainen oli tyylinne radalla kisapäivänä?
Tuotokset tulevat olla tässä topassa 2.12.2018 mennessä tai seurauksena on automaattinen hylky.
Osallistujat: Zaida Yliluoma - Tilan Riesa Julia - Hetwing Power Veronica Berg - Sõdalane Rosa Järvelä - Étoile Filante Sofia Lindroth - Tarun Hippu Inari - Oxeye Daisy
"Hiiieno poni", taputin Fossea kaulalle ratsastaessamme ulos radalta. Helpon ceen koululuokka ja 70-80cm rataesteet olivat molemmat sujuneet puhtaasti, joten minulla olikin syytä olla ylpeä ruunasta. Kisahoitajakseni palkkaama Madde ilmestyi pian kentälle (joka toimi myös verryttelyalueena) mukanaan viltti, jonka Fosse sai selkäänsä.
"Teillä meni ihan super hyvin ja mä sain sen vielä videolle!" ponin kakkoshoitaja hehkutti kävellessään vierellämme ympäri verryttelyaluetta.
"Niinpä, se tajusi että seiskalle tuleekin kaks askelta väliä, ei kolmea", naurahdin muistellessani Madden 50-60cm rataa, jossa Fosse oli viime hetkellä saanut pelastettua tilanteen lähtemällä hyppyyn epätavallisen kaukaa, mutta yli se oli mennyt!
Annoin Madden ohjat Fosselle verkattuani sitä tarpeeksi pois ja suuntasin sitten talliin katsomaan, miten toinen kisahoitajani Seera, joka Peikon ontumisen takia ei päässytkään itse kisaamaan, edistyisi Rimpun kuntoonlaitossa. Kakkoshoitajat olivat kyllä varsin kätevä juttu näin kisoja ajatellen! Moikkasin tallin ovella Ringon kanssa ulos tulevaa Adelieta ja toivotin tsempit radalle, kunnes kipitin pesukarsinalle Rimpun luo. Ponin harja oli kammattu, otsatukka letitetty ja satulakin sillä oli jo selässään, check!
"Sähän oot ollu nopee!" virnistin Seeralle, joka kaikessa rauhassa kiinnitti ponin häntäremmiä.
"Jep! Miten meni Fossen kanssa?" tyttö kysyi ja alkoi samalla purkamaan Rimpun suitsien ristityksiä.
"Ihan super hyvin, puhdas rata ja tänhetkinen sijoituskin tais olla ruusukesija! Saa nähä pysytäänkö siellä", hehkutin iloisena, joka sai Seeran näyttämään peukkua.
Kun Rimpulla oli suitset päässä, tarkistimme vielä kaiken olevan mukana. Kilpailunumero oli kiinnitetty suitsiin ja satulahuopa vaihdettu tyylikkääseen pinkkiin, sillä en vain ollut löytänyt kirjaimellisesti mistään valkoista satulahuopaa, joka olisi ollut oikean kokoinen. Seeran ilmoittaessa kaiken olevan kunnossa irrotimme Rimpun pesarista ja talutimme sen käytävälle. En ollut edes ehtinyt pukea suojahousuja tässä välissä, joten riitti, että puin kisahanskat käteeni ja otin Rimpun ohjat Seeralta.
"Vitsi kun mua jännittää! Mä en oo kisannu tällä varmaan puoleen vuoteen", tuskailin hänelle saapuessamme takaisin kentälle. Madde olikin maininnut lähtevänsä Fossen kanssa maneesilenkille pyörähtämään odotellessa palkintojenjakoa, joten heitä ei näkynyt missään.
"Hyvin se menee", Seera rauhoitteli minua kiristäessään satulavyötä ja roikkuessaan jalustimessa noustessani selkään.
"Hih, tää on niin matalalla!" hihkaisin istuessani Rimpun satulassa. Olin vielä eilen ratsastuskoulumestaruuksien jälkeen mennyt sillä viime hetken treenin, joten jalustimia ei tarvinnut säätää. Rimpu selvästi tiesi, missä oltiin, sillä se käyttäytyi varsin moitteettomasti koko verryttelyn ajan. Seera laski meille parit 50 sentin esteet, joka olisi myös kisakorkeutemme, ja Rimpu leiskautti niistä yli kuin vanha tekijä. Oikeastaan se käyttäytyi jopa huolestuttavan kiltisti. Mitä jos se vain säästäisi temppujaan radalle?
"Ja seuraavana alkaakin vapaavalintaisen estekorkeuden tutustumisluokka! Ensimmäisenä on vuorossa Zaida Yliluoma ja Tilan Riesa, Lehtovaaran ratsastajat!" kuului mehu ja pulla -palkalla pestatun Inarin ääni rätisevistä kovaäänisistä. Katsomosta kuului pari tirskahdusta oletettavasti Rimpun nimeen liittyen, mutta en välittänyt siitä, vaan tervehdin tuomaria ja nostin laukan. Rimpu heitti pienen pukin kuin sanoakseen "Nyt mentiin!" ja lähti sitten reippaassa tahdissa kohti ensimmäistä estettä.
Kolme ensimmäistä olivat helppoja, ja ne sujuivat Rimpulta kuin vettä vain, mutta neljännelle tulisi ajan säästämisen vuoksi huono tie. Pohdin vielä sekunnin sadasosan verran, pelaisinko varman päälle ja tekisin pidemmän tien, mutta päätin mennä syteen tai saveen.
Näin jälkeenpäin ajateltuna se ei kannattanut. Rimpun mielestä este tuli eteen liian nopeasti ja se kääntyi viime hetkessä sen ohi. Täysin yllättyneenä keikahdin ponin kaulalle ja yleisöstä kuului pelästynyt kohahdus. Rukoilin mielessäni, ettei Rimpu vain alkaisi pukittelemaan, mutta juuri niin siinä kävi, ja ennen kuin huomasinkaan, istuin jo maassa ja Rimpu seisoi hölmistyneenä vieressäni. Toimihenkilönä nelosen vieressä seissyt Emilia kiiruhti luokseni.
"Ei kai sattunut?" hän kysyi ja auttoi minut ylös. Pudistin päätäni, vaikka nieleskelinkin kyyneleitä. Kävellessäni Rimpun vierellä pois maneesista en pystynyt moikkaamaan edes seuraavana ratsastavaa, kummastuneen näköistä Jullea. Kuulin vain Inarin pettyneen äänen kovaäänisistä.
Meillä meni verkassa vähän niin ja näin. Hoo oli hyvin raskas kädelle johtuen varmaan siitä että kokeilussa oli uudet suitset erillaisella kuolaimella, jotka vaihdettiin ennen varsinaista rataa vanhoihin samanvärisiin mutta meksikolaisiin suitsiin. Verkassa siis tulimme huonosti esteelle ja Hoo kieltäytyi ja mie lensin hienosti alas selästä.
Tutut mustat saappaat olivat taas jaloissani kun istuin valkoiseen huopaan somistetun Sotilaan selässä samalla kun Rosetta hääräsi mukana. Rosetta oli ollut mukanani myös molemmissa ratsastuskoulumestaruuksien osakilpailuissa, joissa harmiksemme olimme Sotilaan kanssa pärjänneet melko keskinkertaisesti sija muuttumatta suuntaan tai toiseen.
Yleensä meillä sujui paremmin kotosalla kisatessa, harvoin olin mokannut totaalisesti. Uskalsin siis toivoa, että niin kävisi tälläkin kerralla, jotta tappioputkelle tulisi jokunen stoppi. Ja niin, paremmin meillä olikin tähän mennessä mennyt: molemmissa aiemmissa luokissa ylsimme kolmannelle sijalle sekä kouluratsastuksessa että esteluokissakin. Se oli huimaa parannusta ratsatsukseni osaltakin jo eiliseen Yläkokon reissuun verrattuna.
Maneesia kohti kävellessämme kohti viimeistä luokkaa, pyörittelin mielessäni suunnitelman tulevan radan varalta. Ratsastaisin rauhallisesti ja määrätietoisesti, siististi enkä liikaa aikaa vastaan etten mokaisi täysin. Pitäisi muistaa pitää tiet myös mahdollisina Sotilaalle, jonka kapasiteetti ei riittänyt loputtomiin tempauksiini. Olin usein kokeileva ratsastajana, mutta nyt minun oli päästävä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja pyrittävä ratsastamaan rauhassa ja harkiten. En ollut ihan esteratsastaja, mutta kyllä ne esteet jotenkin yli päästiin - oli tyyli sitten siisti tai ei-niin-kovin-siisti.
Zaidalle kävi huonosti kun hän pääsi maistelemaan kentän hiekkaa. Inari hyppäsi Danalla pian Zaidan jälkeen - joka sai hylyn - ja hyvin muuten ratsastikin, kun norjalainen näytti olleen radalla kuin kotonaan. Tyttöjen jälkeen olikin minun ja uljaan Sotilaan vuoro astella kehään hyppäämään. Ratsastin omasta mielestäni rauhassa, mutta neloselle ratsastin vähän huonon tien. En sentään tippunut kuten Zaida, mutta Sotilas vetäisi ainakin yhden tai kaksi puomia perässään alas takajaloillaan. Olisin voinut ratsastaa laajemman tien, ettei este olisi pamahtanut eteen niin yllättäen - jopa minä hieman hätkähdin sitä, että este todellakin tuli NOPEASTI eteen. No, mokasin toisenkin tien, enkä oppinut todellakaan kantapään kautta.
Radasta ja tippuneista puomeista huolimatta Sotilas ansaitsi taputukset kaulalle. Ei se tehnyt mitään väärin, itse ratsastin jälleen typerästi yrityksistä huolimatta.
Letitän Fionan harjat ja laitan ne sykeröille. Varustan itseni kuntoon ja talutan tamman verryttelypaikalle, toivotellen muille matkalla onnea. Nousen selkään vyön kiristyksen jälkeen. Kävelemme pitkällä ohjalla. Sitten luokkaan 9 kutsutaan minut ja Fionat. Haukon henkeä hämmästyksestä. Olinko arvioinut tilanteen ihan väärin. Eihän meidän vuoron vielä pitänyt olla. Ravaan radalle ja tervehdin. Lähtömerkki tulee. Laukkaan pari volttia, verryttääkseni tammaa. Sitten alkaa tulla kiire. Kannustan tamman ekalle esteelle. Yritin ratsastaa vain hyvät tiet ilman tiputuksia. Yksi puomi tuli kuitenkin jostain syystä, varmaan vaan ratsastajan hätiköimisestä ja huolimattomuudesta huolimatta.
Taputan hikistä tammaa kaulalle kiitokseksi. Ohjaan tuon pois uralta ja heitän tsempit seuraavalle. Laskeudun alas tamman selästä ja taluttelen sitä pihalla hetken että se jäähtyy. Vien Fionan talliin ja vasta siivottuun karsinaan. Avaan remmit ja otan suitset pois. Avaan satulavyön ja nostan satulan selästä telineeseen. Kovaääniset alkavat kertoa jotain, joten kipitän nopeasti pihalle kuuntelemaan. Siellä kerrotaan jotain buffetin antimista. Päätän käydä hetken mielijohteesta ostamassa karkkipussin. Hymyilen tyytyväisenä syöden karkkiani. Lähden kävelemään päin. Minua vastaan tulee Vertsu. "Hei, miten miten?" Kysyn blondilta hymyillen. "Ihan ok. Pari tipusta vaan tuli" nainen vastaa. Nyökkään tarjoten karkkipussiani. Vertsu nappaa pari karkkia kiittäen ja lähtee. Kävelen talliin.
Riisun vielä suojat ja harjaan ne. Putsaan kuolaimet ja vien varusteet paikoilleen. Harjaan tamman parilla harjalla kokonaan läpi. Putsaan kaviot ja tarkistan että hokit ja kengät ovat paikoillaan. Puran sykeröt ja letit. Tamman harjaan jää kivat laineet. Siitä puheen ollen rakastan kiharoita, joten jätän harjan harjaamatta. Halailen tammaa pitkän aikaa, kunnes lähden maneesiin katsomaan muiden suorituksia loppu päivän ajan. Tosi kiva päivä!
Vaikka olin elämässäni useissa kisoissa käynyt eivät kisarutiinit edelleenkään olleet minulle aivan helppoja. Niin myös tälläkin kertaa onnistuin tekemään muutaman typerän virheen. Siitä huolimatta kisapäivä huipun talliporukan kanssa oli mahtava kokemus. Kävelin hermostuneena ympyrää Danan ohjat toisessa kädessä ja aamulla hätäisesti rustattu muistilappu toisessa kädessä. Kävin radan läpi mielessäni muutaman kerran ennen kuin runttasin muistilaput taskuuni ja nousin Danan selkään. Verryttely esteet olivat jo valmiiksi oikean kokoiset, joten napautin pohkeella Danan liikkelle. Jo alussa poni tuntui melko hitaalta, joten yritin kokoajan ratsastaa sitä reippaasti ettei se radalla jäisi hidastelemaan. Otin muutaman ihan onnistuneen hypyn verkkaesteille ja huokaisin syvään. Nyt olisin valmis koitokseen. Hyppäsin alas Danan selästä ja raotin vähän uuden uutukaisten chapsieni vetoketjuja, koska ne puristivat niin pirusti pohkeitani. Talutin Danan maneesille ja naurahdin mielessäni. Oli hieman koomista, että ponini melkein nuokkui puoliunessa ja itse seisoin hermorauniona vieressä. Zaida oli suistunut selästä valitessaan lyhyemmän tien neloselle. Niinpä vannoin itselleni, että pelaisin varman päälle ja ratsastaisin rauhassa kaikille esteille. Nimeni kuulutettiin ja ratsastin radalle. Ohjasin Danan kohti ensimmäistä estettä, jolle se saapui korvat hörössä. Ensimmäisessä hypyssä tajusin virheeni. Olin unohtanut vetää chapsin vetoketjun kiinni. Kirosin tilannetta ja heti esteen jälkeen kurotin kohti kenkääni ja nykäisten vetoketjun kiinni. Pienen idioottimaisen virheeni takia kakkoesteelle tuli hieman huono tie. Mielessäni kävi että kohta käy huonosti, mutta pääsimme kuitenkin kunnialla. Lopuille esteille saimme onneksi paremmat lähestymiset. Dana oli huomattavasti reippaampi kun verryttelyssä ja viimeisen esteen yli tulimmekin todella hyvässä temmossa. Huolimatta omista virheistäni poistuin radalta kuitenkin hymyssä suin. Dana oli hoitanut hommansa.
