Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Koulujen loputtua sopivasti juhlistamme lähestyvää joulua pikkujouluriennoissa 21.12.2018 kello 18. alkaen tallilla hyvässä tunnelmassa! Tarjolla on tuttuun tapaan pieni jouluruoka sekä paljon erilaista tekemistä joka lähtöön - nyt uutena numerona Secret Santa -tehtävien palkintojen jakaminen! Joulumusiikin raikuessa on aika viettää aikaa rakkaiden tallikavereiden kanssa, muitsella mennyttä vuotta ja spekuloida tulevia joululahjoja, unohtamatta illan kruunaavaa rekiajelua. Rekiä on tänä vuonna vetämässä Hippu, Peikko, Dana ja Reiska! Naapuritalon vanha herra Fredrik ja hänen vaimonsa Aino ovat lupautuneet hyppäämään kahden reen ohjastajaksi Karon ja Ririn avuksi.
Pikkujouluissa on vapaaehtoinen kuittaus, joka tulee suorittaa 24.12. mennessä saadaksesi pisteen jouluskabaan! Kaikille kuittaajille piste tai kaksi luvassa!
Tehtävänä on kirjoittaa tarina tapahtumasta tai jostakin tilanteesta pikkujouluja. Juju on siinä, että sinun tulee ujuttaa tarinaan sujuvasti mukaan mahdollisimman monta eri joululaulun nimeä - aivonystyrät töihin, joulufiilis huippuunsa ja kirjoittamaan! Nimiä saa taivuttaa.
Jokainen osallistuja saa automaattisesti 1 pisteen ja eniten joululauluja mukaan ujuttanut ansaitsee 3 pistettä!
🌟 VUODEN 2018 TITTELIT 🌟
Vuoden kouluratsastaja: Minttu "Kilpailu oli kova jota käytiin Mintun, Cassandran ja Veronican välillä"
Vuoden esteratsastaja: Julle "Ylivoimaisen voiton nappasi Julle, vaikka Emilia ja Adelie hipoivat perässä"
Vuoden maastomopon ohjastaja: Cassandra "Cassandra voitti ansaitusti tittelin, Camillan tullen hyvänä kakkosena"
Vuoden treenihullu: Minttu "Kilpailua käytiin kiivaasti Mintun, Iiriksen ja Jullen välillä - vain yhden äänen erolla!"
Vuoden hienohelma: Veronica "Seitsemällä äänellä pisteet keräsi Veronica"
Vuoden rämäpää: Iiris "Vain parin pisteen erolla Iiris vei voiton"
Vuoden hyvä kaveri: Zaida "Zaida vei äänestyksessä pisteet kotiin, vaikka kaikki ansaitsevat tämän tittelin!"
Kuljen pitkin tienpientaretta, jota reunustavat hanget korkeat nietokset, jotka tuntuvat vain paksunevan, kun maahan leijaa hiljaa lisää hiutaleita. Tätä tietä on varmasti joskus ennen vanhaan kelvannut tehdä rekiretki joulukirkkoon, ja nykyään se on suosittu partiolasten joulukalenterien myyntipaikka. Väsyneenä kuin varpunen jouluaamuna käännyn tallille vievälle polulle, ja pian pääsenkin jo pujahtamaan sisälle tallin lämpöön. Hevoset on otettu sisälle karsinoihinsa, ja vaikka niiden luulisi lumessa pysyvän puhtaina, on Fosse näköjään onnistunut löytämään jälleen tarhan mutaisimman kohdan.
"Voi sinua pientä sikaa", höpötän sille, mutta joku keskeyttää minut.
"Katsokaa, Ringolla on kunnon kuuraparta!" kuuluu hieman kauempaa Adelien ääni ja totta se on, lumikiteet ovat huurustuneet ponin leukaan kuin parraksi. Nyt se on kuitenkin alkanut jo sulaa, mutta ulkona lumisade sen kuin yltyy. Joulukuun alussa vielä mietittiin, mitä tapahtuisi, jollei jouluna ole lunta, mutta onneksi valkea joulu on nyt jo varmistunut. Avaruuskin erottuu lumisesta maisemasta paremmin kuin mustasta maasta, varsinkin, kun nyt iltaisin taivaalle syttyvät tähtien tuhannet valot. Kuin joulukorttimaisemasta napattu talven ihmemaa valaa varmasti joulun rauhaa jokaisen sydämeen.
"Tulkaa nyt riemuiten tänne! Riri on tuonut pipareita ja glögiä!" kuuluu silloin tallituvasta, ja Manukin kurkistaa ovelta niin, että sen pantaan kiinnitetty jouluinen kello soi. Annan vielä suukon Fossen turvalle, ennen kuin kiiruhdan muiden perään. Kaikki ovat ottaneet tonttulakkinsa mukaan, joten taidamme näyttää varsinaiselta tonttuparaatilta marssiessamme sisälle tupaan ja tunkiessamme kilpaa sohvalle.
"Luminen maa on niin kaunis", Cassandra huokaa ja haukkaa mehevää, hevosenmuotoista piparia. Se on vähintäänkin yhtä pullea kuin tytön hoitsu Cassu!
"Varsinainen joulumaa", Mineakin ihastelee. Revontulten leikki taivaalla on tosiaankin kaunista katseltavaa, vaikka kovin moni ei taida huomata sitä keskittyessään mieluummin pipareihin. Onhan jättimäinen kulho jo puolillaan!
"Mikä on teidän mielestä parasta joulussa?" joku kysyy. Joulu saa mieleen taas kaikki kauniit muistot. Pienenä uskoin, että tonttu kävi aina jättämässä talomme portaille säkillisen joululahjoja. Tonttu, siitä tunteekin joulun takuuvarmasti, vaikka kaikkialla aina toitotetaankin, ettei joulun perimmäistä merkitystä sovi unohtaa. Syntyihän Marian poikalapsi Jeesus silloin.
Tarinaan on ujutettu 24 eri joululaulun nimet. Löysitkö ne kaikki?
Maa oli niin kaunis. Oli hanget korkeat, nietokset: valkea joulu oli tullut. Lumi, siitä tuntee joulun! Olisi ollut surkeaa, jollei jouluna olisi ollut lunta. Vielä ei ollut aivan virallinen jouluyö, juhlayö, mutta sen sijaan oli tallin pikkujoulut ja rekiretki! Frida istui reen perällä pakkautuneena paksuimpiin talvivaatteisiinsa, olipa vetänyt vielä villaviltinkin päälleen. Koitti Sinivuorten yö, se laskeutui tunturiin hiljalleen värjäten maiseman kylmillä sävyillään. Jalakset suhisivat ja kilisi, kilisi kulkunen, joka roikkui luokissa Reiskan hölkytellessä rentoa ravia aisojen välissä. Frida olisi voinut vaikka vannoa nähneensä ketun juoksevan yli järven.
Taas kaikki kauniit muistot tulvivat mieleen, ja tyttö käänsi katseensa kohti taivasta. Nyt sinne syttyivät valot tuhannet, avaruus kaartui korkealla yläpuolella. Frida ei ollut uskonnollinen, mutta silti hänestä tuntui, että oli melkein mahdollista kuulla laulu enkelten. Hän puhalteli valkeaa huurua ilmaan. Revontulten leikki taivaalla oli joka kerta yhtä kaunista katseltavaa. Joulun kellojen kaiku kajahteli pakkasilmassa. Kylään johtavalla tiellä oli liikkeellä muitakin. He ohittivat monia ihmisiä, jotka olivat ilmeisesti matkalla joulukirkkoon. Hyvän joulun toivotuksia jaettiin puolin ja toisin. Mäen rinteessä leikki lapsia, osa liukui alas, osa kiipesi ylös. Tien varteen oli rakennettu lumilinna. Reippahasti kävivät askeleet hevosten vetäessä rekiään läpi talven ihmemaan. Partiolapset kiersivät ovelta ovelle, ikkunoissa ja portinpielissä loisti kynttilöitä ja lyhtyjä, pihojen puut ja pensaatkin tuikkivat. Kattojen päällä oli lunta, pienen pirtin portailla seisoi tyttökulta ja katulamppujen keltaiset valot säteilivät lämpimämpinä kuin koskaan. Jossain lauloivat tiernapojat.
Frida muisteli, kuinka oli pienenä pelännyt, että joulupukki puree ja lyö. Siitä traumasta oli kiittäminen kahta vanhempaa veljeä. Mors grisar, hän hymähti. Ja oi kuusipuu, mitä kaikkea sekin oli saanut kestää! Viktor ja Robin olivat vuosi toisensa jälkeen varmistaneet koko perheen ikimuistoisen joulun. Siinä hänen ajatellessaan matka taittui. Taivaalla erottui selkeästi yksi tähti, tähdistä kirkkain, joka ikään kuin johdatti heitä. Kuka tietää, jos se olikin se sama, joka aikanaan oli opastanut tietäjät heinille härkien kaukalon, Marian poikalapsen luo?
Tällä kertaa tie vei kuitenkin takaisin tallille. Hevoset pärskähtelivät pysähtyessään ulko-ovien eteen. Pitkin hampain kyytiläiset kaivautuivat lämpimien vällyjen alta ja kampesivat itsensä ylös reestä jäsenet kankeina. Kylmän kohmettamat Petteri Punakuonot kipaisivat kiireenvilkkaa sisätiloihin kohti joulupöytää ja lahjavuoria. Frida jäi vielä ulos pakkasta uhmaten, jotta sai antaa Reiskalle piparkakun, jota oli pitänyt mukanaan koko matkan ajan. Ruskea ruuna näytti kasvattaneen varsinaisen kuuraparran, sillä sen turpakarvat olivat jäässä. "Sika!" tyttö naurahti, kun hevonen kuolasi hänen takkinsa etsiessään lisää herkkuja. Joulun taika pysäytti sen pienen hetken: ei tarvinnut etsiä valtaa, loistoa, eikä kaivata kultaa. Frida silitti Reiskan otsaa kaikessa hiljaisuudessa. Samaan aikaan tallituvassa joulupuu oli rakennettu, siellä alkoi tonttujen jouluyö!
33 joululaulua, jos laskin oikein. On enemmän kuin mahdollista, että väärin meni, joten korjatkaa toki!
Kävelin tonttulakki päässä tallille kuin joulumaassa, katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa, Nyt joulun valkeat välkkyy. Me käymme joulun viettohon, kuulin takaani. Reippahasti kävi askeleet, kun Zaida otti muo kiinni, päästiin siis samaa matkaa tallille. " Tää juhla on verraton !" Vaihdoin biisiä ja lauloin Zaidalle. "Kun joulu on aijotko tulla tallille?" Kysyin Zaidalta. Nyt syttyy valot tuhannet, kun näinkin jo tallinpihan. On hanget korkeat nietokset, onneksi, joulu on kamala suorastaan viettää ilman lunta! Joulu oli saapui portin luo samalla silmän räpsäyksellä kun avasin tallin oven. Puhelimeeni pompahti viesti mummolta, viestissä luki jotain koska tullaan taas käymään. Vastasin jolulaulusta lainatuilla sanoilla "Hei mummo, mitä kuulu sinne teille? Me jouluna taas tullaan Pohjolaan." Joulupuu oli rakennettu talliin, se oli ihanan jouluinen ja kauniisti koristeltu. Oi kuusipuu, oi kuusipuu, aloitin laulamaan kunnes unohdin sanat. Jouluruoka maistui kaiken kukkuraksi maukkaalta! Lumilinna me rakennettiin, siellä kynttilä sytytettiin ja se talvisen illan hämärään meitä valaisi säteillään. Ei se lumilinna hieno ollut, hauskaa sen rakentaminen ainakin oli jos jotain! Tanssiva lumiukko, tai no leikisti tanssiva oli jäänyt ilman porkkananenää, Tonttujen joulukiireet veivät tontuilta ilmeisesti ajan laittaa lumiukolle nenän. Vertsu heitti johonkin väliin "Onkos tullut kesä nyt talven keskelle?" Kun ulkona alkoi sataa räntää, se onneksi kääntyi lumisateeksi. Oli aika jakaa tittelit, voittoa ei tälläkertaa tullut mutta se ei haittaa ollenkaan !
Lopulta pääsimme rekiajelulle suokkien, ja Reiskan sekä Danan kanssa. Niillä olevat jouluvarusteet olivat nätit. Kilisee kilisee kulkuset, välkkyen helkkyen, ja niin edelleen lauloimme vällyjen alla. Naapurin Aino kyseli tallilaisten lempi joululauluja, ja vastauksia tuli jos jonkinlaista. Joulu on taas, Sinivuorten yö, Sydämeni joulun teen, Tanssiva lumiukko ja niin edelleen. Tule joulu kultainen on ihana biisi! Tokaisin jossain kohtaa. Aino keksi vielä nopeat leikin jossa piti jatkaa biisin sanoja. Aino aloitti "Siitä tuntee joulun..." Minttu vei voiton! " En etsi valtaa loistoa..." Aino lauloi, tää kisa ei ollut mun vahuus ja Julle nappasi itselleen pisteen. Tuikkikaa oi joulun tähtöset, soi mun päässä koko matkan ajan, olisi tehnyt mieli vain purskahtaa nauramaan! Tähti tähdistä kirkkain loisti taivaalla. Syttyi siunattu joulutähti. Tonttu Torvinen on salainen, Aino aloitti laulun. Hän lauloi kauniisti kun Revontulten leikki jatkui. Näytti ihan jouluyöltä, enneminkin Jouluilta. Lopulta kävin vielä moikkaamassa kullanmuruani, Ringoa. Pieni leikki syttyi sisälläni kun näin pikkupulleron. "Oi kuuraparta, lumiukko valkoinen " Olisi sopinut Ringolle siihen, sillä oli nimittäin lunta takamuksen päällä ja ruuna muistutti lumiukkoa. Annoin pusun Ringon turvalle ja toivotin sille hyvää joulua, ilouutinen oli se ettei heinää ollut tarjolla, muuten Ringoa ei olisi kiinnostanut pätkän vertaa. Taas kaikki kauniit muistotjäivät mieleeni. Saa joulu aikaan sen.
36 joululaulua taisin saada tähän upotettua, korjatkaa jos laskin väärin!
kauniina jouluiltana saavun tallille jonka ympärillä hanget korkeat nietokset kukoistavat. Onneksi me saatiin valkea joulu sillä joulu ei tule jollei jouluna ole lunta. Astelen talliin joka on koristeltu joulumaaksi ja joulupuu oli rakennettu tallin paraati paikalle. Zaidan, Adelien ja Fridan kanssa oltiin melkein puoli tuntia etuajassa ja odotellessa laulettiin legendaarisia joululauluja. "joulu on taas, joulu on taas" kikatettiin muden kanssa niin paljon ettei enää "heinillä härkien kaukalon" laulun kohdalla ei ääntä lähtenytkään. Riri joka oli pukeutunut joulupukiksi tuli tallihuoneeseen etsimään hanskoja ja tyttöjen kanssa yhdessä laulettiin sille sylvian joululaulu.
Rosa asteli tallihuoneeseen laulaen "en etsi valtaaa, loistoa". Muiden kanssa ihmeteltiin Rosan laulutaitoja ja pyydettiin häntä laulamaan myöhemmin koko pikkujoulu porukalle "jooulu yö, juuhlaa yö" biisi. Kun viimein kaikki oli paikalla Zaida huomasi pukin ajavan sarvipäisellä Rimpulla tallin pihaan kulkusten kilkatuksen saattelemana. Tallilaiset kiiruhtivat katsomaan pukkia ulos kuin joulupukin maahan. Pukki korotti ääntään ja "huusi" "tulkoon joulu!". Maisa pyöräili vielä myöhästyneenä ja väsyneenä tallille kuin varpunen jouluaamuna.Reippahasti käypi askeleet tytöillä kun pukin perässä talliin hipsuteltiin. "No onkos tullut kesä" Riri pukki Maisalle naurahti kun toinen yritti riisua hikistä toppatakkia. "Nyt sydämeeni joulun teen" raikuen pukille laulettiin periteiden joulupukki laulun sijaan.
Jolupukki keräsi secret santa lahjat ja pyysi yksitellen jokaisen hakemaan omansa. jokaisen täytyi laulaa jokin pätkä jostain joululaulusta ennen kuin sai lahjan.
"Ensin Adelie" Riripukki korotti ääntään.
"On hanget korkeat nietokset, vai miten se nyt menikään" Adelie runoili.
"sitten Zaida" pukki taas hoksautti.
"Oi kuura parta..." Zaida vuorostaan osasi laulaa pitmmälle.
"Minea" pukki hoksautti.
"kilisee kilisee kulkuset" laulelin isoon äänen lahjan saadakseni.
Ja niin jatkettiin koko porukan kesken. Yhtäkkiä tallikissa Manu laittoi radion päälle ja tallissa alkoi soida Enkeli taivaan. Joulupukin lähdetyä takaisin korvatunturille laulettiin vielä jäähyväisiksi joulu pukki matkaan jo käy.
Kävelen tallipihan poikki hytisten. Piha näyttää ihan joulumaalle. Kaikkialla on lunta kerroksittain ja sitä sataa kokoajan lisää. Liityn iloisen joukon seuraan. Joulu on taas, vihdoinkin! Istuudun ja kuuntelen muiden keskustelua joululaulujen lomassa. Pian on pieni muotoisen jouluruuan aika. Sydämeeni joulun tekee tunnelma. Kynttilät, yhdessäolo ja rauhallisuusa.
Haen lautaselle laatikoita ja kinkkua. Otan lasiin vettä ja istun syömään. Syönnin jälkeen olen iloinen, kuin varpunen jouluaamuna. Jälkiruuaksi haen pari piparia ja glögiä. Jaamme myös secret santa- lahjat. Juttelen muiden kanssa vaikka mistä. Esim, pelottiko meitä pienempänä joulupukki, yms. Puhumme myös aikooko joku mennä joulukirkkoon. Itse en.
Höpöttelemisen jälkeen lähdemme ulos rekiajelulle. Päässäni soi joulupuu on rakennettu, joka on Josefiinan lempi joululaulu. Pääsen Hipun rekeen. Nautin joka hetkestä kyydissä, lumen sataessa taivaalta. Yhden talon pihalla näkyy kaunis lumilinna. Ajelun jälkeen lähdemme pikkuhiljaa kotia kohti. Vilkaisen puhelimesta kelloa. Taustakuvani on hauska tanssiva lumiukko.
Pikkujoulut 2018 Kunnon ohjelma oli jo loppunut. Osa tallilaisista oli jäänyt tallitupaan juttelemaan ja juomaan glögiä. Minua odotti kotona joulusiivous, joten jäin tallille ilomielin. Äiti tulisi kaahottamaan minulle siitä, että en ollut siivonnut huonettani. Nyt vain ei huvittanut. Tallituvassa juttelimme joulusta. Kerroimme vuorotellen jouluperinteitä. Minttu retkotti sohvalla ja nauroi Zaidan kertomukselle joulustaan. Taustalla soi hiljaa joululaulu. Erotin sanoja, ja tunnistin sen Rekiretkeksi. -Meillä on aina kauheesti vegeruokaa, selotin muille. -Mun äiti on vegaani. -Pitäskö laittaa joululaululista kiertämään? Julle ja Riri miettivät? He antoivat paperin meille, johon kukin kirjoitti vuorotellen joululauluja mitä halusi soitettavan. Tällä hetkellä kuulin laulun radiosta jossa laulettiin varpusesta. Laulun nimi oli Varpunen jouluaamuna. Viimeisenä lista tuli minulle. Siinä oli pitkä lista lauluja. Oli Tulkoon joulu, Porsaita äidin oomme kaikki, Kello löi jo viisi, Kilisee kilisee kulkunen, Joulumaa, Joulupukki matkaan jo käy, Feliz Navidad, Jos joulua ei tänä vuonna tulekaan, Joulu on taas, Joulupukki ja Joulupukin maa. Kirjoitin listaan vielä No onkos tullut kesä ja Sylvian joululaulu. -No tässä riittää soitettavaa! Riri nauroi. -Laitan vielä kolme lisää! Sika, Tonttu ja Tuikkikaa oi jouluntähtöset, Riri sanoi. Loppu illan kuuntelimme joululauluja!
