Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Hamppu on 5-vuotias American curly horse x Connemaraponi tamma. Hamppu on tiivistetysti kiltti, mutta itsepäinen ja tarkka hevonen. Hampun säkä on 149cm. Väriltään tamma on kirjava, herasilmillä varustettuna.
Omistaja: Emilia Saari
Esteillä täytyy käyttää panssarivyötä, martingaalia sekä suojia.
Istuin jännittyneenä Volvon etupenkillä ja vilkuilin tien vieressä olevia, hieman vinksahtaneita viittoja. Olimme äidin kanssa matkalla hakemassa minulle uutta hevosta. Äitini oli lainannut Ririltä trailerin ja luvannut maksaa tälle reilun nipun seteleitä korvaukseksi. En oikeastaan ollut etsinyt itselleni hevosta, mutta kun näin Instagramissa Hampun myynti-ilmoituksen tiesin tarkalleen, että tuo tamma olisi minulle täydellinen.
Käännyimme kapealle soratielle ja jouduimme ajamaan matovauhtia, että yhdistelmä pysyisi tien päällä. Vartin kuluttua saavuimme isolle ratsastuskoululle, jonka yhteydessä pyöritettiin pienimuotoista siittolaa. Ensimmäisellä käynti kerrallani olin ihastellut paikkaa, olihan talli ihan uusi ja maneesi sitäkin uudempi. Tallipihassa seisoi muutama tyttö, joilla oli hieman surullinen ilme kasvoillaan. Ymmärsin heitä erittäin hyvin. Hyppäsin ulos autosta ja huikkasin tervehdyksen. Samalla hetkellä kirjava hevosen pää kurkisti ulos tallista ja se kiikutettiin luokseni nuoren naisen talutettavana. Hän oli koulun omistaja, sekä Hampun kasvattaja. -Heippa! Hän huudahti ja taputteli uteliasta tammaa kädellään. Äitini vastasi hänelle ja he lörpöttelivät hetken aikaa. -Haluatte jo varmaan päästä lähtemään. hän sanoi ja hymyili. -Olemme harjoitelleet Hampun kanssa paljon lastaamista.
Pysähdyimme paikalliselle kievarille tarkistamaan, että tammalla olisi kaikki hyvin. Hamppu oli mennyt kiltisti traileriin ja sitten oli vielä kerrattu tamman ruokintaohjeet, jotka tosin osasin jo unissanikin. Hamppu söi tyytyväisen oloisena heiniään ja oli juonutkin vähän. Kaadoimme veteen hieman omenamehua ja annoimme hevoselle kourallisen kauroja. Loppumatkan nukuin, koska olin joutunut heräämään lauantaina kuudelta ja se jos mikä oli törkeää.
Lehtovaarassa oli juuri päivän ensimmäinen tunti meneillään, kun ajoimme pihaan. Hevoset hirnuivat tarhoistaan ja kentältä, aistivat uuden lajitoverinsa saapumisen. Hyppäsin ulos pelkääjän paikalta ja menin suoraa päätä irrottamaan Hamppua puomista. Tamma vaikutti erittäin hermostuneelta ja varauduin ryntäämiseen. -Joko voi avata? Äitini kysyi takapuomilta. Nyökkäsin vastaukseksi ja tiukensin otettani oranssista riimunnarusta. Yllätyksekseni Hamppu tuli ihan asiallisesti alas, mutta show alkoi saman tien sen jälkeen. Tamma hirnui niin, että koko enkkuloimen peittämä kroppa tärisi. Sitten alkoi lennokkaassa ravissa ympärilläni pyöriminen. Tuntihevosten keskittyminen herpaantui ja Karo huusi naama punaisena käskyjä.
Riri tuli ulos tallista ja moikkasi meitä sekä hevosta. -Voit viedä sen ainakin aluksi karsinaan. Päästän sen sitten illalla vähäksi aikaa kentälle juoksemaan. Riri käski ja jäi puhumaan äitini kanssa. -Ja Emilialla sen kun vain karvakorvat vaihtuvat! Julle huudahti Hoon kimpusta. Virnistin hänelle takaisin. Hoo näytti kiinnostuneelta uudesta tammasta ja hörähti hiljaa. Jatkoimme käytävää pitkin Hampun karsinalle. Karsinassa otin suojat ja loimen pois ja raivasin niille tilan varustehuoneen perälle. Riri ja äiti kantoivat loputkin varusteet omille paikoillensa minun tehdessä Hampulle illaksi ja aamuksi pöperöitä. Vein Hampulle vielä päiväkaurat ja jätin hevosen rauhassa tutustumaan uuteen ympäristöönsä.
Ojensin Hampulle porkkanan kädeltäni, tamma nappasi sen varovasti huuliensa väliin ja rouskutti tyytyväisenä. Hamppu oli tullut vasta muutama päivä sitten Lehtovaaraan, mutta oli kotiutunut jo suhteellisen hyvin. Kavereihin tamma ei ollut tarkemmin tutustunut, mitä nyt karsina naapurin kanssa oli haisteltu. Tänään oli tarkoitus ohjasajaa Hamppu kevyesti. Vaikka en luultavasti opettaisi Hamppua ajolle, ohjasajo oli hyvää vaihtelua. Tuskin olisin edes osannut kouluttaa Hamppua siihen hommaan. -Hei Inari, onko sulla aikaa auttaa mua Hampun harjaamisessa? Kysyin tytöltä, joka oli kävelemässä tamman karsinan ohi. Inari vastasi myöntävästi ja jäi jynssäämään kirjavaa hevosta puhtaaksi minun etsiessä oikeita varusteita.
En ollut vielä ehtinyt järjestellä tavaroita, joten sain penkoa valjaita hyvän tovin. Inari oli saanut hevosen jo melkein harjatuksi, kun palasin valjaiden kanssa. Kiitin tyttöä ja putsasin tammani pienet, harmahtavat kaviot. Päivän tunnit olivat pyörähtäneet käyntiin jo aikaa sitten ja hyvän sään ansiosta tuntilaiset oli viety maastoon. Olin itsekin ollut aiemmin päivällä taluttamassa Nallea alkeiskurssin tunnilla. Lapset olivat olleet innoissaan, tämä oli ollut heidän ensimmäinen kerta maastossa. Mietin hetken miten valjaat laitettaisiin, en ollut ikinä koittanut mitään tämän tapaistakaan. Niinpä päätin vain kysyä Ririltä, joka oli tekemässä hevosille rehuja. -Hei Riri, onko sulla mitään hajua miten valjaat laitetaan? kysyin naiselta. Riri naurahti ennen kuin vatsasi – Totta kai on, ei se nyt niin vaikeaa ole. hän vastasi ja lähti perässäni Hampun luo.
Kiskoin maneesin pakkasesta jäykän oven auki ja talutin hevosen sisälle. Olimme Ririn kanssa saaneet yhdessä tuumin varusteet laitettua ja nainen oli samalla kertonut mitä minun tulisi tehdä. Otin pitkät liinat mukaani ja kävelin hevosen taakse. Nuori tamma tuntui tietävän minua peremmin mitä kuului tehdä ja lähti kiltisti liikkeelle, kun naksautin kieltäni. Yritin ohjata Hampun voltille, mutta en osannut antaa oikeita apuja ja tamma jatkoi hämmentyneenä matkaansa uralla. Luovutin suosiolla ja annoin hevosen kävellä molempiin suuntiin minun tarpoessa perässä. Puolen tunnin kuluttua päätin, että tämä riittäisi tänään ja talutin tamman suitsista viilenevään pakkasiltaan.
Katselin portilta nuoren tammani temmellystä tuoreessa lumessa. Yöllä oli jälleen tullut monen monta senttiä lunta ja aloin pikkuhiljaa tosissani suunnittelemaan äkkilähtöä. Havahduin unelmistani Hampun hirnuessa käheästi, tammallani oli ihan varsan ääni. Olin jo harkinnut, että ratsastaisin Hampun tänään kevyesti, mutta päätin kuitenkin antaa hevosen totutella vielä vähän aikaa uuteen ympäristöön. Niinpä olin päättänyt vain tulla moikkaamaan hevostani. Samassa kuulin kentältä karjumista ja sen jälkeen itkua. Lähdin oitis tarkistamaan oliko kaikki kunnossa. Kentän reunalta erotin, että tytöllä oli ongelmia Nallen kanssa. Kysyin Karolta tarvisiko hän hiemaan apua. Karo kiitti ja sain kuulla, että tyttö oli vasta äsken siirretty vaativampaan ryhmään. Hän oli ilmeisesti ollut hermostunut ja se oli tarttunut poniinkin. Kävelin hänen luo rauhallisesti, mutta päättäväisesti ja tartuin kiukuttelevan ponin ohjiin.
Ensiksi Nalle harasi vastaan, mutta sinnikkäästi jatkoin yrittämistä kunnes ruuna suvaitsi liikkua. Aluksi jouduin kiskomaan Nallea perästä kuin pässiä, mutta pian poni tajusi joutuneensa alakynteen. Talutin tyttöä vielä hetken matkaa, kunnes ratsuponi tuntui kuuliaiselta. Lapsi kiitti minua söpösti hymyillen, kun viidennen kierroksen jälkeen pujahdin aidan raosta karkuun. Seurasin tuntia vielä hetken, varmistaen ettei Nalle enää jatkaisi kohellustaan. Sain Karolta vielä kiitollisen vilkaisun. Minulla ei ollut hyvä kunto, joten viiden kierroksen hölkkä oli hengästyttänyt minut pahemman kerran.
Kiiruhdin takaisin Hampun tarhalle, olin saanut idean mitä voisin tänään tehdä. Nappasin tamman narun tolpan päältä ja otin hevoseni portilta kiinni. Talutin Hampun suoraa maneesiin, koska tamma oli melko puhdas. Päästin aluksi Hampun irti ja aloin itse rakentamaan jonkin sortin kujaa. Työ olisi ollut paljon helpompaa, jos olisin orjuuttanut jonkun tallilaisista kanssani töihin. No välillä oli ihan kivaakin olla kahdestaan nelijalkaisen ystävän kanssa. Hetken uurastuksen jälkeen kyhäsin kujalle kaksi pystyä ja yhden okserin. Hamppu oli onneksi ollut viisas ja ottanut alkukäynnit omatoimisesti, piehtaroinnin kera. Kiskaisin raippatelineestä kouluraipan ja laitoin tamman juoksemaan ympärilläni. Samalla päätin, että opettaisin Hampulle juoksutuksen ilman liinaa, riimunnarun kanssa tuli hieman ongelmia.
Kun olin verrytellyt Hampun, päästin sen irti ja ohjasin kujalle. Ensiksi hevonen vaikutti hämmentyneeltä, mutta ensimmäisen kerran jälkeen se rentoutui. Esteet olivat vasta vähän alle polvenkorkuisia, joten kolmannen kerran jälkeen nostin niitä. Arvioin, että esteet nousivat puoleen metriin. Hamppu laukkasi kuuliaisesti kujalle ja hyppäsi esteet isolla ilmavaralla. Tamman hyppytyyli ei todellakaan ollut loistokas, mutta Hamppu hyppäsi innokkaasti ja ketterästi. Viimmeisillä kerroilla esteet taisivat olla parhaimmilla noin 85cm. Kutsuin hevosen luokseni ja ojensin sille taskustani hevosnamin. Tästä oli hyvä aloittaa treenaaminen, mutta ainakin aluksi keskittyisimme enemmän koulu puoleen. Hamppu tökkäsi minua ystävällisesti turvalla ja taputin sen lapaa nauraen.
Emiliaviikkotehtävä suoritettu 13 v€! Oli hauska ja erilainen näkemys tehtävän suorittamisessa ja hoidit tilanteen hyvin kaikkien eduksi temppuilevan Nallen kanssa
Vilkaisin lämpömittaria ja harmikseni huomasin, että elohopea oli laskemassa vieläkin alemmaksi nykyisestä -10:stä. Se siitä Hampun ratsastuksesta, olin kuullut, että tammani kerää älyttömästi virtaa pakkasesta enkä halunnut ensimmäisen ratsastuksen menevän tappeluksi. Puin silti uhkarohkeasti ratsastushousut, vaikka tiesin heti, että jäätyisin. Hamppu saisi tänään juosta irtona ja Nalle puolestaan saisi pitkästä aikaa minut selkäänsä. Olin ruinannut äidiltäni kyydin ja kapusin maasturiin pelkääjän paikalle. Äitini soitti taas liian kovalla musiikkia, vieläpä sata vuotta vanhoja kappaleita. Onneksi matkani tallille ei kestänyt varttia kauempaa. Pian hyppäsinkin ulos autosta ja vedin syvään henkeä silkasta helpotuksesta.
Kävelin Hampun tarhalle oranssin riimunnarun kera. Hamppu hörisi tunnistaessaan minut, joka tuntui tietysti todella hyvältä. Nappasin Hampun kiinni naruun ja talutin tamman käytävälle. Onneksi tunnit eivät olleet vielä käynnistyneet, koska kentälle on todellakaan ollut tällä säällä menossa, en edes harkitsisi. Harjasin Hampun kevyesti, tammasta lähti älyttömästi karvaa. Jos en olisi niin laiska, antaisin klipperin terien puhua. Puunaamisen jälkeen talutin Hampun maneesiin, tai pikemminkin Hamppu talutti minut maneesiin. Hevonen juoksi ympärilläni, jyräsi ja hyppi pystyyn. Juuri maneesin ovella Hamppu nousi pystyyn ja laskeutuessaan polkaisi varpailleni. - Ai saatana, jos se neiti lakkaisi sotkemasta varpaitani! karjuin hevoselle ja tönäisin sen pois kenkäni päältä. Hampun silmistä erottui ilkikurinen katse, se selkeästi nautti paapojansa hermostuttamisesta.
-Annapas nyt sitten mennä. kehotin tammaani ja läpsäytin lautasille. Hamppu lähti pukkilaukalla kiertämään kenttää. -Hamppu miten olisiko ne alkukäynnit kuitenkin pitänyt ottaa alle. sanoin tammalleni, mutta annoin olla. Itsepähän päätti juosta. Seisoin maneesin keskellä ja odotin, että Hamppu väsyisi ja alkaisi rentoutumaan. Loppujen lopuksi jouduin seisoskelemaan puolitoistatuntia ennen kuin Hamppu alkoi pidentää askeltaan ja hakeutumaan muotoon. Muutamaa minuuttia myöhemmin Hamppu kulki 5-vuotiaaksi hevoseksi täydellisessä muodossa. Vielä pitäisi saada enemmän voimaa lihaksiin ja sitten minulla olisikin aika lailla valmis koulutykki alla. Tosin en tullut ajatelleeksi, että Hamppu ei vielä pitkään aikaan kulkisi ratsastajan alla noin hyvin.
Lopputalutuksien jälkeen vein Hampun takaisin talliin, tällä kertaa minä määräsin tahdin, juokseminen oli tehnyt todella hyvää tammalle. Tallissa harjasin kiharasta karvasta hikeä pois, hevoseni oli hionnut todella paljon, toisaalta tuollaisen menon jälkeen se oli ihan ymmärrettävää. En halunnut kastella Hamppua talvella, joten heitin vain kevyen toppaloimen hevoseni selkään ja vein sen takaisin tarhaan. Tarhassa ojensin Hampulle vielä paksun porkkanan ja lähdin liikuttamaan päivän toista ponia.
