Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Sarjassamme kevätkauden ratsastustunnit jatketaan kolmannella tunnilla tasolla HeB-HeA, jossa ratsastaetaan maneesissa sileällä keskiaskelljien parissa. Tiedätkö esimerkiksi keskiravin ja lisätyn ravin eroavaisuudet?
Ennen tunnille tuloa tarkista oma tasosi: onko tunti liian vaativa? Huomaathan että jos osallistut normaalisti HeC-HeB tasosille tunneille, et osallistu tämän tason tunneille!
Tarkista mahdolliset uupuvat kuittaukset
Valmistaudu siihen, että tunti on kuitattava
Aihe: keskiaskellajit Aika: pe 22.2.2019 kello 19-20, maneesi VIP: kunnes ryhmä on täynnä tai 24.2. Kuittaus: tarina kommentin pohjalta
Tuntilista (5 / 5): Veronica - Max: "Max vaikutti pörheälle ja jännittyneelle uuden ratsastajan kanssa, etkä selkeästi itsekään ollut rennoimmasta päästä uuden tuttavuuden selässä. Alkuun hevonen olikin läpikotaisin jännittynyt aina niskasta häntänikamiin saakka, mutta loppua kohden jännitys selkeästi laantui ja aloitte löytämään yhteisen sävelen hienosti. Oma istuntasi oli hyvä, sekä sait avattua lonkat hienosti vaadituissa kohdissa. Ongelmana teillä oli löytää tasainen tempo harjoitusravissa minkä olisi pitänyt olla tasaista, repaista ja rytmikästä. Roikut vähän liikaa Maxin suussa pidätellen sitä: isolla hevosella on iso askel ja vauhti on väistämättä reippaampi, mitä ei kannata säikähtää. Pohkeesi oli aktiivinen, mutta käsi turhan passiivinen, joten keskity antamaan hevoselle tilaa enemmän edestä ja pidä käsi aktiivisena ettei tuntuma suuhun ole muuttumaton."
Rosa - Poppis: "Poppiksen kanssa saavutitte yhteisen ajatusmaailman jo hienosti alussa. Ruuna kokosi itsensä hyvin miltein automaattisesti ja rytmi pysyi kondiksessa. Sait ratsastettua Poppiksen hyvin rennoksi, jolloin meno oli letkeää mutta myös riittävän koottua tunnille vaaditusti. Keskiravissa kuitenkin jäit vähän matkustamaan selässä aktiivisen ratsastamisen sijaan, minkä takia Poppis ei ihan päässyt kärryille pyydetystä tehtävästä. Avaa reilummin lonkkia mikä toimii hevoselle ohjeistavana käskynä lähteä etenemään vähän tahdikkaampaa vauhtia. Kootussa ravissa matkustamisen takia Poppis jäi kokoamisasteeltaan loppua kohden vähän vajaaksi, eikä peräosa ollut niin aktiivinen mitä olisi voinut toivoa, joten pidä pohje rohkeammin aktiivisena."
Julle - Donna: "Donna oli tosi levoton suustaan alussa ja se tuttuun tapaan maiskutteli menemään. Kokeile ottaa rohkeasti napakampi tuntuma suuhun, sillä tamma luultavimmin reagoi voimakkaasti kadonneeseen tuntumaan jääden vähän hukkaan ja oman onnensa nojaan mikä ei Donnalle sovi. Vauhtia riitti, mutta tahti pysyi hyvänä, joten etenkin alussa rauhallisella kevennyksellä olisit voinut vaikuttaa hevosen vauhtiinkin positiivisesti. Kehotin pariin kertaan nostamaan myös käsiä ylemmäksi niskasta ja tarkastamaan kyynärkulman. Varsinainen tehtävä onnistui kuitenkin hyvin, sillä ensimmäisten turhien spurttien jälkeen pääsit hyvin kärryille tehtävän ratsastamisesta ja Donna venytti hyvin askelta diagonaalilla. Venyttele hieman omia lonkkiasi, jotta niiden avaaminen ei ole niin tuskaista."
Daniela - Nalle: "Nalle on vähän tuittu ja tänään se reagoi kovin pieniikin istunnan virheisiin. Saisit selässä istua vähemmän ryhdikkäästi - vain vähän - painamalla alaselkää pienelle kaarelle, jolloin saat istunnan vaikuttamaan paremmin poniin. Kantapäitä voit muistaa painaa paremmin alas, sillä ne tuppasivat vähän nousemaan käyttäessäsi hyvin aktiivisesti pohjetta ohjeistamaan ruunaa kokoamaan itseään ravissa. Laukka rullasi loistavasti: se oli ilmavaa ja napakkaa. Keskiravissa Nalle ei päässyt venyttämään itseään ihan täydellisellä tavalla sen jännittyneen niskan ja kaulan vuoksi, eikä ruunan ratsastaminen rennoksi olekaan mikään itsestään selvyys. Lonkkasi avautuivat hyvin vaaditussa vaiheessa ja selkeästi ymmärsit, mitä haettiin. Loppuverryttelyssä Nalle kuitenkin vihdoin rentoutui, joten kyse saattoi olla vain jännittämisestä uudesta ratsastajasta johtuen."
Cassandra - jinxy: "Hevonen oli minulle täysin uusi tuttavuus, joten jouduin antamaan neuvoja pitkälti mutu-tuntumalta kentän keskellä seisoessa. Koska sekä paikka, kaverit, ratsastaja että ärsykkeet olivat uusia oli selvää ettei Jinxy ollut varmasti parhain mahdollinen itsensä vaan jännitti ja kyttäsi hieman maneesin kulmia tai katsomossa liikkuvaa ihmistä. Sen tempo kärsi vähän, mutta ravi oli muuten hyvän näköistä jännityksestä huolimatta. Kokeile hieman olla suusta aktiivisempi, jos saisit Jinxyn huomion paremmin ulkoisista ärsykkeistä siirtymään itseesi ja tehtäviin. Jännityksestä huolimatta myös laukka oli ihan hyvän näköistä. Diagonaalilla ravi oli hyvin etenevää, mutta vauhti ei kiihtynyt liiakseen. Jinxyllä meni tosin aikaa kokoamiseen keskiravin ja -laukan jälkeen, jolloin olisit saanut olla enemmän patistamassa sitä kokoon sekä pohkeella että omalla istunnalla kokonaisuudessaan."
“Tervetuloa tännekin avaamaan tuntikausi keskiaskellajien parissa”, Karoliina aloitti tunnin ratsukoiden kävellessä alkukäyntejä pitkin ohjin kentällä, uralla tai vähän sen sisäpuolella.
“Pyrkikää nyt jo heti alkuunsa ratsastamaan hevoset rennoiksi, mutta itsestään eteenpäin pyrkiviksi. Alkuun pitäkää kokoamisaste yllä napakasti ohjat tuntumalle kerättyänne”, ohjeistus jatkui ratsukoille, minkä jälkeen Karoliina kehotti käynnissä kokoamaan ohjat tuntumalle ja ratsastamaan hevonen avuille mahdollisimman herkäksi. Seuraavana ohjeena oli nostaa kevyt ravi, verkkailla hevosta ympyröillä ja tempomuutoksilla kumpaankin suuntaan, minkä jälkeen istutaan alas rytmikkääseen harjoitusraviin.
“Hidastakaa välillä ihan mummoraviin asti, mutta pitäkää takajalat mukana menossa ja heppa paketissa. Sitten avaatte lonkat ja annatte ikään kuin hevoselle luvan nopeentaa vauhtia hieman reippaammaksi”, Karo selitti.
Ratsuille lepotauko pitkin ohjin.
“Keskiaskellajien ja lisäytten askellajien välillä on ero. Keskiaskellajit on periaatteessa niitä, mitä mennään aina ratsastaessa, mutta tänään opettelemme niiden ratsastamista kunnolla. Keskiaskellajeissa hevosen tulisi edetä koottuna, pitkällä askeleella läpi selästä ja koko rungosta - korvien takaa niskasta aina hännän perimään tyveen asti. Lisäyksissä mennään matkaan voittavin askelein, vähän pidemmällä kaulalla ja äärimmilleen venytetty askelein”, Karoliina selvensi siirtymiä tehneille ratsukoille eron kahden termin väliltä.
“Ero voi olla liukuva ja joskus hankalasi huomattavissa”, hän lisäsi ennen kuin alkoi korjailemaan toden teolla ratsukoiden virheitä harjoitusravissa, oli kyseessä sitten passiivinen peräosa, raskas etuosa tai muuten vain epäselvä rytmi ja tahti.
Väliin ratsuille lepotauko pitkin ohjin käynnissä.
“Sitten varsinaisen tehtävän pariin. Ratsastatte ensin uraa pitkin etenevää, hyvä tempoista koottua ravia, jolloin hevonen työntää askeleella takaa eteen. Selässä ette matkusta, vaan autatte hevosta aktiivisella pohkeella. Ennen diagonaalille kääntämistä hölläätte menoa viestien hevoselle siitä, että olisi valmistauduttava seuraavaan tehtävään. Suoran avauduttua edessänne avaatte lonkat ja istunnan sekä annatte hevoselle lupaa lähteä venyttämään askelta halutulla tavalla keskiraviin. Katsotaa että askel oikeasti venyy eikä vauhti vain nouse. Kulman lähestyessä on aika siirtyä takaisin koottuun raviin jolloin tiivistätte istunnan ja alatte kokoamaan ratsua pohkeella”, Karoliina selitti. “Kumpaakin suuntaan!”
Lyhyen pitkin ohjin suoritetun lepotauon jälkeen sama toistettiin pari kertaa laukassa, minkä jälkeen ratsukot saivat tehdä melko vapaan loppuverryttelyn eteen-alas tyyppisesti sekä laukassa että ravissa maneesissa.
“Ratsastakaa hevoset letkeiksi ja antakaa niiden venyttää kunnolla”, Karoliina ohjeisti. “Menkää loppukäynnit hölkötellen vaikka maastossa.”
Viikonloppu olikin kiva aloittaa vakavalla kouluväännöllä Karon valvovan silmän alla ja olin saanut tuntiratsukseni Maxin, jonka selässä istuin kaarrossa jalustimia oikeaan mittaan säädellen. Ruuna oli täysin uusi tuttavuus, mutta meillä tuntui natsanneen ainakin maan pinnalla ihan suhteellisen hyvin. Oli kiva päästä uusien tuttavuuksien selkään!
Heti kun lähdimme uralle alkukäynteihin jouduin olemaan enemmän varuillaan Maxin oltua melko kyttäilijä ja jäykkä kuin rautakanki - Karoliina kertoi sen kuitenkin johtuneen varmaan uudesta ratsastajasta sekä uudesta tilanteesta, eihän Max ollut vielä hirveän monilla tunneilla kerennyt käydä. Yritin rentouttaa hartioitani aina viimeistään peilisivulla missä pääsin tarkastelemaan omin silmin istuntaani.
Harjoitusravi oli odotettua isompaa ja vauhti tuntui hirveältä, enkä oikein tiennyt miten olisin saanut kontrolloitua menoa kunnolla ja Karoliina huomautti suussa roikkumisesta mikä esteli Maxia esittelemässä parhaita puoliaan. Yritin aktivoida kättäni pienin pidättein harjoitusravissa missä pääsin omalla istunnalla vaikuttamaan tahtiin tutulla tavalla erilailla mitä kevyessä ravissa hetkeä aikaisemmin.
Olin kaikin puolin tyytyväinen saatuani positiivista palautetta varsinaisesta tehtävästämme liittyen keskiaskellajeihin. Ravi on rehellisesti sanottuna askellajeista suosikkini, joten keskiravi tuntui olleen sekä mulla että Maxilla melko hyvin hanskassa. Kiitos pitkän tanssitaustani ei lonkkien avaaminenkaan ollut hankalaa, mistä sain kuulla myöskin hyvää. Jouduin vain keskittymään todella paljon omien käsieni aktiivisuuteen mihin Karoliinan huomautukset auttoivat hyvin - Max alkoi myös rentoutua mitä pidempään sen kanssa työskentelin. Loppukäyntejen aikana saatoin vain taputtaa uutta kaveriani ylpeästi kaulalle, sillä Max osottautui oikein kivaksi treenikaveriksi!
Tunti kuittaus: Satuloin käytävällä äkkäilevää Donnaa. Tutuksi käynyt kisakumppani sekä nykyinen hoitohevonen ja nyt pääsin sen kanssa karon valvovan silmän alle ratsastaa. Ehkä hieman jännitti.
Nousimme selkään maneesissa ja Karo kertoi päivän tehtävän. Alkutunnista olin aivan hukassa Donnan kanssa. En saanut tammaan mitään kontakkia. Donna maiskutteli kuolaintaan vaan. Lopulta löydettiin yhteinen sävel tamman kanssa ja saimme aivan loistavia pätkiä. Käteni oli välillä vähän hukassa ja sainkin karolta palautetta niistä.
Tyytyväisenä tunnista lähdin Donnan kanssa kävelemään loppukäynnyt metsätiellä enkkuviltti päällä lämmittämässä.
Nalle vierelläni, sen karsinassa, odotimme vielä ihan hetken, kunnes saimme luvan lähteä maneesiin. Jännitti vähän, ihan uusi poni tulisi nyt alleni ja suht vaativa tunti. Tiesin, että ennen olin osallistunut melkein aina HeB-HeA tunneille, kun vain olin kasvattanut tasoani. Joten se ei olisi ongelma, jokin kuitenkin kutkutti sisälläni.
Ehkä uusi poni.
Maneesissa nousin Nallen selkään, pääsin sinne hyvin ja poni jaksoi odottaa jalustimien säädön ja vyön kiristyksen ajan hyvin.
Kuuntelin Karoa, joka toivotti ratsastajat tervetulleeksi tunnille. Kävelin Nallen kanssa hiukan uran sisäpuolella pitkin ohjin. Karon ohjeiden mukaan, pyrin pitämään Nallen mahdollisimman rentona, mutta ruuna kulki hiukan jännittyneenä.
Alkukäyntien jälkeen kuulin Karon kehotuksen ottamaan ohjia käsiin ja kulkemaan hyvää aktiivista käyntiä ja pitää kokoamisaste yllä. Saimme Nallen kanssa ihan kohtuu hyvän käynnin, vaikka ruuna olikin vähän tuittu.
Kuuntelin seuraavan ohjeen, joka oli kevyeeseen raviin siirtyminen. Nalle siirtyi ihan mukavaan raviin, joten pyrin pitämään sen koko ravin ajan. Kuullessani, että pitää tehdä siirtymisiä ihan rentoon ja hitaaseen raviin ja myös vähän nopeampaan raviin, aloin työstää siirtymisiä. Nalle kulki yhä vähän jukurina, mutta toimi hyvin pohjetta kohtaan. Tein ravissa ympyröitä ja muita vetristäviä linjoja. Vaihtelin myös tempoa rutkasti. Sitten ohjeena oli vaihtaa suuntaa ja sama siihen. Yritin korjata istuntaani, sillä Karon mukaan olin liian ryhdikkäänä. Sain ongelmaa käyntipätkän aikana korjattua vähän.
Karon kerrottua varsinaisen tehtävän, siirsin Nallen ensiksi perusraville, jonka jälkeen aloin kokoamaan askeleita. Sain paljon ohjeita Karoliinalta jalkojeni suhteen. Sain ongelmaa korjattua hiukan. Kääntäessäni diagonaalille askeleet olisivat saaneet Karon mukaan venyä hiukan enemmän, joka johtui ilmeisestikkin niskan ja kaulan jännittyneisyydestä. Toiseen suuntaan keskiravi oli aina tuota, mutta vaihdettuamme suunnan sain parempaa pätkää jo. Avatessani lonkkia, tunsin sen menevän hyvin. Siirtyminen keskiravista koottuun raviin oli helppoa, ainakin se tuntui.
Tulimme myös tehtävää laukassa ja siinä sain laukan rullaamaan hyvin. Nalle tuntui hyvältä alla. Ja keskilaukka tuntui hiukan helpommalta, kuin -ravi.
Hommien jälkeen aloimme verkata hevosia. Otin rentoa laukkaa ja ravia. Tein paljon kaarevia linjoja ja yritin saada Nallen vetreäksi, se onnistui nyt ja ruuna kulki oikein rentona. Lopuksi tulimme kaartoon ja taputin Nallea kaulalle. Olin ihan tyytyväinen tuntiin, vaikka vähän vaikea aihe olikin.
//toivottavasti tää piti hoitaa näin,tää on yhä vähän vierasta mulle, mutta kivaa!
Daniela kuitattu, 10 v€ - ihan oikein oot tehnyt! (:
Meillä oli Jinxyn kanssa eka yhteinen ratsastustunti edessä ja kiersimme parhaillaan kaviouraa pitkin ohjin. Jinxy kyttäili vähän väliä mitä sattuikaan sitten eteen, aina toisista ratsukoista katsomossa liikkuviin ihmisiin. Ruuna oli kuitenkin äärimmäisen hyväkäytöksinen sille ihan uudessa tilanteessa, mistä sai kyllä nostaa hattua. Jos alla olisi vielä ollut hötkyilevä Vertti -poni, olisi tilanne saattanut olla aivan toinen enkä olisi tunnille kehdannut lähteä alunperinkään.
Tunti meillä taisi mennä vähän varovaiseen himmailuun, kun en vielä uskaltanut tai tiennyt miten Jinxyä olisi parasta ratsastaa. Karokin tuntui heittävän ohjeita vähän lonkalta, kun oli hänellekin uusi hevonen kyseessä. Ravipätkät olivat ihan muukiinmeneviä, vaikka tempo vähän kärsikin ulkoisten ärsykkeiden puolesta.
Jinxy tuntui tänään olevan jotenkin laiskalla tuulella, sillä meillä kesti hirmu kauan koota niin laukkaa, kuin raviakin. Ehkä en itsekään ollut niin skarppina, kuin olisi pitänyt, mutta nyt ainakin tiesin millaista ruunan kanssa oli mennä isommassa porukassa muiden hevosten läsnäollessa. Jinxyn hyväkäytöksisyyttä arvostin kyllä suuresti.
Loppukäynneillä maastossa jäimme porukan häntäpäähän, mikä näytti olevan ruunalle ihan ookoo. Se tuntui melko varmalta maastokaverilta etenkin, kun sen ei tarvinnut olla metsässä yksin.
Tunnista jäi mieleen päällimmäisenä hyvä fiilis, vaikka meillä ei tänään niin huipusti ollut mennytkään. Hoitaessani Jinxyä pois maastolenkin jälkeen kävin vielä päässäni läpi Karon antamia ohjeita ja mietin, miten voisin soveltaa niitä omiin tehtäviini. Tarvitsisimme ruunan kanssa vielä paljon harjoitusta, mutta tästä oli hyvä lähteä etenemään.
kaikki hevoset käy!