Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
18.11 Oonan peruspäivä, päikyn uusi alku. Jätän vanhat tarinat vanhaan päiväkirjaan.
Herätyskello pärähtää pirisemään 6.00 ja väsynyt tyttö painaa sen ärtyneenä kiinni. Koira tytön polvitaipeissa haukottelee makeasti ja pomppaa nuolemaan Oonan naamaa. Ulkona on vielä pimeää, eikä millään tekisi mieli nousta sängystä. Vihdoin monen torkuttamisen jälkeen tyttö nousee ja vetää vaatteet päällensä. Hän pukee legginssit ja hupparin. Pian jo vähän virkeämpi Oona istuu pöydässä syömässä samalla äkkiä matikan läksyjä tehden. Hän oli illalla liian väsynyt tekemään niitä, joten ne jäi aamuun. Nopeasti neiti vääntää parit laskut, ne ovat onneksi muutenkin ihan helppoja. Aurinko alkoi jo sarastaa kun hän veteli kevyesti ripsarit silmiinsä, pakkasi koululaukun ja jo aika kiireessä pesi hampaansa. Kohta tyttö polkee jo pyörällään koulun pihaan. Ulkona on jo inhottavan kylmä marraskuu, "saisi tulla taas kesä" tyttö mietii lukitessaan jäistä pyörän lukkoa näpit punertaen. Koulupäivä matelee hiljaa, sentään on hyvää ruokaa - makaroonilaatikkoa. Kun kello vihdoin lyö kaksi ja koulunkello soi ryntää tyttö oppilasvirran mukana ulos. Suoraan tuo pyöräilee tallille ja heittää pyöränsä pyörätelineeseen. Ensimmäisenä vuorossa Mallan liikutus. Onneksi koulupäivän aikana sää on edes vähän lämmennyt, mutta edelleen ilma saa korvat ja posket punottamaan. Hän heittää koululaukkunsa tallikaappiin ja kaivaa sieltä aikaisemmin tallille jättaneensä ratsastushousut. Seuraavaksi tyttö lähtee kävelemään tarhoja kohti. "Mallaa! Mallaa! Tule tänne tyttö!" Hän huutelee tarhan portilta ja torinhevostamma kääntää päänsä heiniltä. Hevonen kävelee portille ja tervehtii Oonaa hamuilemalla hänen kättään namien toivossa. Oona avaa portin ja lähtee hevosen kanssa kohti pesupaikkaa. Hevosen harjattuaan pitkin vedoin hän hakee satulan ja asettelee sen tamman selkään. Oona kiristää vyötä hieman, se olisi järkevämpää laittaa loppuun asti kireälle vasta juuri ennen selkään nousua Lopulta kun tytöllä on kypäräkin päässä hän hakee upouudet suitset naulasta ja lämmittää käsissään hetken kylmiä kuolaimia. Lämpimät kuolaimet hän asettaa hevosen suuhun ja kiristää soljet. Ratsukko lähtee kävelemään kohti kentän jakkaraa josta tyttö pääsee hevosen kyytiin satulavyön kiristettyään. Sitten he suuntaavat yhteistuumin maastoon. Nyt on jo todella kiva sää. Viimeiset ruskan lehdet makaa maassa ja hiekkatiellä näkyy kavioiden jäljet pienen lumipeitteen päältä. Lunta on ihan vähän, mutta vähäisetkin valkoiset kohdat tuo eloa muutoin harmaaseen marraskuuhun. Hevonen astelee reippaasti välillä pärskähdellen viileään ilmaan lämmintä höyryä sieraimistaan. Pian tyttö päättää pyytää tammalta ravia. Hän puristaa pohkeet kevyesti Mallan kylkiin ja se hypähtää iloisesti raville. Siinä sitten ratsukko fiilistelee tovin kauniita mauisemia kunnes päättävät ottaa pienen laukkapätkän. Laukka yltyy hieman kovemmaksi, kuin Oona oli suunnitellut, eikä tamma meinaa millään hidastaa. Tyttö yrittää repiä ohjista minkä ehtii ja tieto tulevasta autotiestä karmii vatsanpohjassa, mutta Malla on liian innoissaan ja kiihtynyt vapaapäivän jälkeen. Mitä tyttö nyt keksisi, hevonen ei hidasta, mutta eivät he autojenkaan sekaan voi rynnätä. Sitten hän näkee sen, pienen polun pellolle. Oona saa niukasti käännettyä tamman pellolle juuri ennen autotietä. Käännös on tiukka, mutta Malla ketterä ja he pääsevät kuin pääsevätkin isolle pellolle. Siellä on hyvä laukata ylimääräiset virrat pois. Kyyneleet valuu Oonan silmille kun vauhdin tuoma tuuli osuu hänen kasvoilleen. Pian kuitenkin tamma saa tarpeeksen ja tiputtaa raville. Loppu matka tallille mennään aivan rauhassa, tuossa oli jännitystä tarpeekseen. Tallilla Oona purkaa tammalta varusteet ja putsaa ne ennen paikoilleen viemistä. Hevonen saa ulkoloimen alle fleeceloimen, koska on hiestä märkä. Sitten Oona nappaa pyöränsä telineestä, jonne sen jättikin ja suuntaa Lehtikseen. Siellä olisi tiedossa Sotilaan harjaus ja sen varusteiden putsaus, Hoon kävelytys, hoito, sekä varusteiden putsaus. Siis ainakin toivottavasti hieman rauhallisempaa kuin kiitolaukkaa Mallan kanssa. Tallille saavuttuaan tyttö hakee ensin Sotilaan. Hän harjaa sitä pitkään rakkaudella karsinassa ja poni ottaa kaiken huomion suurella nautinnolla vastaan. Sotilas nostaa ylähuulensa ja rapsuttaa takaisin kun Oona raaputtaa sen sään kohdalta. Hoitotuokion jälkeen Oona ottaa esiin satulasaippuan ja alkaa hinkata sillä kaikkia Sotilaan varusteita puhtaiksi. Kuolaimetkin hän puhdistaa kunnolla. Sotilaan palauttaessaan ulos hän hakee samalla jo vuoroaan odottelevan Hoon. Hoo tulee ilomielin tarhasta ja nauttii kun tyttö harjaa sitä oikein pitkän kaavan kautta. Oona napsauttaa tuomansa hienon sinisen narun tummansiniseen karvariimuun ja lähtee kävelemään hevosen kanssa kentälle. Hoo katselee ympäriinsä ja kävelee mielellään reippaasti, tytön meinaa olla vaikeaa pysyä hevosen pitkien askeleiden perässä. Noin puolituntia he malttavat kävellä kunnes Oona on aivan liian kylmissään. Hän vie hevosen takaisin sisälle ja loimittaa sen. Loimen soljet menee vain vaivoin kiinni jäisillä käsillä. Kun tyttö saa Hoon ulkoilemaan hän alkaa putsata sen varusteita, ihan sama homma kuin Sotilaan kamojen kanssa. Tuomansa riimun ja narun tyttö laittaa talteen Hoon paikalle. Lopuksi Oona vielä lakaisee käytävän ylimääräisistä puruista ja heinän korsista. Puhdasta tallia on aina kivempi katsella ja samalla auttaa tallityöntekijöitä vain pienellä vaivalla. Lopulta tyttö on hoitanut kaikki tallihommansa ja hurauttaa pyörällä kotiin läksyjen kimppuun. Aurinkokin on alkanut laskea jo aika päiviä sitten.
Siinäpä oli ensimmäinen tarina hetkeen & ensimmäinen uudelle forkalle. Kiitos jos luit ja palautetta, parannusideoita yms. saa aina mielellään antaa.