Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Vertin kanssa tapahtuneen välikohtauksen jälkeen kaipasin Cassua viemään ajatukseni muualle. Olin todella säikähtänyt ja käynyt läpi mielessäni kaikkea pahinta mahdollista, vaikka lopputulema olikin Vertin jalkaa painanut kenkä. Cassu oli makuulla karsinassaan ja se ynähti ylös minut ja herkut nähdessään. "Tukkajumala." naurahdin tarjotessani ruunalle namia. Taputin Cassua kevyesti kaulalle, halasin ja silittelin sitä pitkään keräillessäni ajatuksiani. Kävin ruunan läpi huolellisesti erilaisilla harjoilla rennosti jutellen - varmaan tämä oli sitten jonkin sortin hevosterapiaa. "Niin höppänä. Ei sua oo unohdettu vaikka Vertti onkin nyt täällä." kuiskasin hiljaa ruunan kutitellessa minua turvallaan. "Sit kun vedet lämpenee mennään uimaan." kerroin ruunalle, vaikkei se minua ymmärtänytkään. Kun minulla kerran oli aikaa päätin pesaista ruunan hiekkaisia harjoja ja suojat. Kastelin, hinkkasin ja kastelin lisää. Tallissa kävi hiljainen keskustelu oletettavasti Vertistä, joten päätin viedä harjat ja suojat ulos kuivumaan, sillä aurinko paistoi taas ja hento tuulenvire pörrötti hiuksiani. Kävin vielä hakemassa Cassun sisältä ruohoa syömään - tästä tulisi kaikkien aikojen heppakesä.
En tiedä, että miksen ollut tajunnut lähteä Cassun kanssa maastoesteradalle aikaisemmin. Kyllähän me kaikkea muuta oltiin tehty hevosjoogasta hiihtoratsastukseen, muttei maastoesteitä. Ruunaa satuloidessani jännitys kupli vatsassani, sillä viimeisimmästä hyppykerrasta maastossa oli jo pitkän aikaa. "Mahtaakohan Cassu hyytyä puolivälissä?" Eetu vitsaili karsinan oven raosta, johon vastasin, että saa nähdä. "Se on semmonen maastomopo et esteitä hypätessä siitä tulee pöpelikön pelätyin ferrari." naurahdin ja taputin ruunaa kevyesti kaulalle. Suitsimisen jälkeen sonnustauduin kypärään, hanskoihin ja turvaliiviin - myös raippa lähti tällä kertaa mukaan ihan vain varmuuden vuoksi. Olin ajatellut alkuverkkailla kentällä, jotta voisin myös kuulostella millä mielellä Cassu oli tänään menossa. Ruuna tuntui mukavan menevältä, vaikka sitä saikin pyytää eteen melkein koko ajan, mikä noh... ei tullut varmasti kenellekkän mitenkään yllätyksenä. Riri oli aikaisemmin selvittänyt minulle tallituvassa juurta jaksain miten radan reitti oli merkitty pöpelikköön ja mitä minun tulisi ottaa huomioon. Olin päättänyt pelata varman päälle ja ratsastaa vain pienemmille esteille, ettei vaan sattuisi mitään. Cassulla oli tänään syystä x melko reippaasti energiaa ja se innostui suorittamaan omia kevätjuhlaliikkeitään kesken ravipätkän. "Ihme aropupu." päivittelin ruunan kiemurrellessa sinne tänne. Kun arvelin, että olimme molemmat sekä henkisesti että fyysisesti valmiita ohjasin Cassun ravissa maastoon. Reitti esteradan alkuun kääntyisi pian muistaakseni vasemmalle. "Jep, siinä se on. Tuonne mennään." sanoin ääneen. Kun puihin kiinnitetyt merkit radan alkamisesta tulivat vastaan nostin laukan ja ohjailin tien mukaisesti. Ensimmäinen este osui eteen suoralla pätkällä, joten Cassu ylitti sen helposti sen enempiä kyselemättä. Tiesin, että toinen este olisi jo hieman isompi, joten ohjasin Cassun suoraan sen ohi kohti kolmatta estettä. Pieni tukkieste odotti hyppääjäänsä keskellä aukiota, jonka jälkeen tulisi jyrkempi tie neljännelle esteelle. Ruuna oli saanut jutun jujusta kiinni ja muuttui todellakin pöpelikön ferrariksi - se liiteli esteistä yli reippaalla ilmavaralla minun nauttiessa selässä vauhdin hurmasta. Kuusikko vaihtuikin pian rantamaisemaksi ja Cassu laukkasi rantaviivaa vesi räiskyen. Seuraava hyppy tulisi vedestä, muttei se juuri ruunaa hidastanut. Jytistelimme taas takaisin metsän siimekseen radan kaartaessa vuoroin oikealle ja taas vasemmalle.
Radan päätteeksi totesin, että Cassu pystyisi varmasti tekemään saman uudelleen - eihän tuossa loppujenlopuksi ollut niin paljoa isoja hyppyjä tai vaikeita nousuja. Minulla oli ollut todella hauskaa koko radan ajan - pitäisi tulla ehdottomasti Vertinkin kanssa joskus hyppimään. Köpöttelimme käynnissä takaisin tallille ja pihassa laskeuduin satulasta. Cassu sai kaulalleen taputukset ja karsinassa parit namit - pääsin myös kehumaan talliporukalle, että ruuna jaksoi hienosti koko radan. Taas sitä todistettiin, että myös tallin tupsujalat hyppäsivät yhtä hyvin ja reippaasti kuin tikissä olevat puoliverisetkin. "Maailman hienoin Cassu." sanoin ja taputin ruunaa kaulalle.
Olin hankkinut Cassulle aktivointipallon testattavaksi ja kannoin sitä parhaillaan kohti tarhaa. En kyllä ihmettelisi, jos pallo jäisi täysin käyttämättä, sillä harvat hevoset jaksoivat kuulemma moisista innostua. Ruuna katseli minua hölmistyneenä portilta, että mitä ihmeen hökötystä sinä kannat tänne. Daiyu oli hakenut Lawinen tarhasta äskettäin juuri sopivasti, joten saimme olla Cassun kanssa kahden. "Katoppas mikä tää on." sanoin ja tuuppasin punaisen pallon tarhaan. Ruuna tuijotteli sitä hetken ja meni sitten haistelemaan - ilmeisesti pallo oli liian pelottava ja Cassu loikkasi suoraan ylöspäin ravaten tarhan perukoille pää pystyssä. "Se on ihan höpsö." paikalle saapunut Adelie naurahti ja minä hymähdin vastaukseksi. "Hyvällä tavalla vähäsen höpsö."
Nappasin Cassun vihreän riimun sen karsinalta ja suuntasin ulos aurinkoiseen ilmaan. Lämpömittarit näyttivät +25 astetta ja Suomessa oli säätiedotusten mukaan kuumempaa kuin muualla Euroopassa, mikä näytti ainakin nyt hyvin todennäköiseltä. Kuulin kauempaa Emilian kiroamista mehujäälle, joka suli tahmeaksi hänen sormiinsa ja kanojen kaakatusta. Lehtovaarassa mikään päivä ei ollut täysin normaali - eilenkin jahtasin siivekkäitä pitkin pihamaita, sillä ne pääsivät karkaamaan. Pikku pirulaiset. Cassu roikotteli päätään ja seisoskeli rennosti varjossa silloin tällöin haukotellen. Kohta koittaisi pitkään kaivattu kesäloma ja Cassu pääsisi laitumelle kirmaamaan ja syömään vihreää, vaikkakin tosin jälkimmäinen äskeisistä oli todennäköisempi. "No moikka Cassu." tervehdin ja kävelin ruunan luo rauhallisin askelin. Laitoin riimun sen päähän ja lähdimme köpöttelemään kohti tallia. "Tiedätkös mitä tänään tehdään?" kysyin Cassulta hymyillen ja sain vastaukseksi tylsistyneen tuhahduksen ilmaa. "Esteitä ilman satulaa!" paljastin, vaikkei ruuna minua ymmärtänytkään. Matkalla Cassun karsinalle törmäsin Donnan uuteen hoitajaan Eliakseen, joten vaihdoimme pari sanaa, kunnes narun nokassa olevaa ruunaani alkoi hermostuttamaan paikallaan pönöttäminen.
Cassua harjaillessani Iiris kulki ohi ratsastushousuissa valittaen kuumuudesta, jolloin olin erittäin iloinen valinnastani laittaa shortsit. Kun kerran esteitä oltiin menossa hyppäämään ruuna sai jalkoihinsa myös suojat, joiden laittaminen olikin sitten yhtä taistelua vuohiskarvoja vastaan. Olin kuullut Karolta, että kentällä olisi jo valmiiksi esteitä, myös erikoisempia sellaisia, joten minun tarvitsisi vain laskea niitä hieman alemmas. Suitsien viimeisiä solkia kiristellessäni alkeistuntilaisia alkoi virrata ovista ja ikkunoista, joten päätin, että on parempi liueta paikalta. Onneksi Cassu ei ollut menossa millekkään illan tunneista ja sain sen vapaasti käyttööni hömppäilyyn ympäri kenttää koko loppupäiväksi. Ilman satulaa kun kerran mentiin heitin ratsastushousut ja saappaat kaappiini jo ajat sitten - turhia kapistuksia näin kuumalla kelillä eikä niille ilman satulaa ratsastaessa ollut oikein tarvettakaan. Alkukäynneillä makasin Cassun selässä ja venyttelin yrittäen koskettaa ruunan korvia ja hännän tyveä kättäni liu'uttamalla. Kokeilin ratsastaa käynnissä myös väärinpäin, sillä tiesin ettei Cassua paljoa kiinnostaisi mitä selässä kääntyilin ja vääntyilin. Olin ollut ruunan hoitajana jo huikeat 114 päivää, joten tunsin sen metkut melko hyvin.
Ravaamisen ja laukkailun jälkeen aloin suunnitella, että minkä esteen hyppäisimme ensimmäisenä. Valitsin matalan ja helpon pystyn, johon saisimme suoran lähestymisen. Cassu hyppäsi yli kuin lintu ja minä pysyin kyydissä, vaikka viimeisimmästä ilman satulaa hyppykerrasta oli jo aikaa. Muutaman itseluottamusta kasvattaneen hypyn jälkeen uskalsin ratsastaa ruunalla laukassa hieman isommalle okserille. Nyt Cassu oli kyllä jo se lentokone ja leiskautti yli kuin vettä vaan. Kokeilin myös pientä jumppasarjaa ja hyppyä kädet sivuilla ilmassa, minulla ja Cassulla oli niin hauskaa yhdessä.
"Hieno!" sanoin ja taputin ruunaa kaulalle laskeutuessani sen selästä. Nappasin ohjat Cassun kaulalta ja lähdin taluttamaan sitä talliin. Hikinen ruuna pärski ja hätisteli sitä kiusaavia kärpäsiä hännällään matkallamme sisälle viileään, jossa se pääsisi suorinta tietä pesukarsinaan. Koppasin Cassun karsinalta ohi kulkiessamme ruunan riimun, jonka voisi sitten vaihtaa suitsiin.
Avasin hanan ja vesi alkoi virrata pitkin Cassun selkää. Viileä suihku olisi kelvannut kyllä minullekin, mutta ruuna oli hoidettava ensin pois alta joka tapauksessa. Vetelin lopuksi Cassun karvaa hikiviilalla ja vein sen sitten karsinaansa odottamaan iltaruokiaan.
Pyörittelin Cassua kumisualla, jotta saisin sen karvasta kaiken hiekkapölyn pois. "Niin höppänä." hymähdin ruunan hamuillessa taskujani. "Tänään mennäänkin taas pitkästä aikaa maastoon." kerroin Cassulle siirtyessäni pölyharjaan, jolla kävin ruunaa läpi rennoin ottein. Harjattuani Cassun huolellisesti päätin, että ratsastaisin ilman satulaa, joten hain varustehuoneesta vain ruunan suitset. Cassu nappasi ne suuhunsa melko halukkaasti ja solkia kiristellessäni joku uusi kasvo käveli ohitsemme. Riri olikin tainnut mainita hänestä jotakin, tytön nimi oli muistaakseni Aino-Kaisa tai ainakin jotakin sinne päin. Avasin karsinan oven ja talutin Cassun ulos tallipihalle, missä nousin sen leveään selkään jakkaralta. Annoin ruunalle kevyesti pohkeita ja lähdimme köpöttelemään rauhalliseen tahtiin metsää kohti. Aurinko pilkahteli silloin tällöin puiden lomasta ja jostain kauempaa kantautui tuomin hento tuoksu, vaikka niiden kukinta olisi varmaankin pian ohi. Cassu pärskähteli ja venytti kaulaansa hiekkatien kaartaessa vasemmalle kohti rantaa, jossa voisimme varmaankin kahlailla. Ilma oli mukavan lämmin ja törmäsimme matkalla Jenniin ja Reiskaan, jotka olivat ilmeisesti juuri palaamassa maastolenkiltä tallille. Vaihdoimme muutaman sanasen, kunnes hevoset alkoivat hermostua paikallaan seisoskelusta ja oli jatkettava matkaa. Pian ranta tulikin näkyviin ja ohjasin Cassua veteen, missä se seisoskeli hetken räiskytellen vettä ympäriinsä. Ruuna ei ilmeisesti ollut uintituulella, sillä se hakeutui pian takaisin rantaan. Ohjasin Cassua jatkamaan lenkkiä ja siirsin sen raviin, mikä keinutti mukavasti. Hetken ravailun ja käyntipätkien jälkeen eteemme sattui pieni mäki, jonka laukkasimme rennosti ylös. Taputin ruunaa kaulalle mäen laella ja ohjasin sitä hiljalleen takaisin kohti tallia. Cassu tajusi jutun juonen, että nyt ollaan menossa kotiin ja kiristi aavistuksen tahtiaan. Tallin pihassa taputin ruunaa kertaalleen ja laskeuduin alas sen selästä. Otin ohjat kaulalta ja talutin Cassun talliin, jossa harjasin sen rauhassa ja huolellisesti. Ruuna sai vielä muutamat namit ennen kuin puin sille riimun ja talutin sen pihalle nauttimaan kesästä.
// Vähän tönkkö ja lyhyt tarina, pidän varmaan heinäkuun loppuun vielä lomaa eli oon epäaktiivisempi. Heinäkuu on mulla muutenkin tosi kiireinen enkä oo edes Suomessa niin paljon, mutta elokuussa sitten palaillaan uusien ideoiden kanssa.
Ahkera ja tunnollinen hoitaja, joka on jaksanut touhuta Cassun kanssa monipuolisesti jo pitkän aikaa. Piirrät usein piristäviä ja erittäin hienosti toteutettuja kuvia, sekä pitkäjänteisyydellesi isot aplodit. Porukalle jaksat olla aina ystävällinen ja lähdet mielelläsi mukaan erilaisiin juttuihin. Tarinoitasi sekä Cassun että Vertin kanssa on aina yhtä kiva ja koukuttava lukea!
1.12.2018 - Kuka väitti, etteivät irlannincobit osaa hypätä?
Kopistelin enimmät lumet kengistäni tallin eteen ennen kuin astuin pääovista sisään. Päivä oli ollut taas varsin hevospainotteinen, sillä olimme matkustaneet Yläkokkoon asti kisaamaan ratsastuskoulumestaruuksien toisessa osakilpailussa. Koululuokan olimme suorittaneet vähän haparoiden, saaden lopulta tulokseksi 67,500 %, saavuttaen sijan 12 kaikenkaikkiaan 19 osallistujasta. Seera oli kuitenkin mennyt ja pokannut luokasta voiton Peikon kanssa, joten meillä oli kyllä jo juhlittavaa.
Seuraava ihme tapahtui senioreiden koululuokassa - jos sitä siis ihmeeksi voi kutsua, sillä Rosa ja Fiona nappasivat voiton Jullen ja Donnan sijoittuessa kolmanneksi. Tunnelma oli siinä vaiheessa jo niinsanotusti katossa, kun alettiin valmistautumaan esteluokkia varten.
Minä ja Cassu olimme junnujen esteluokassa viimeisten lähtijöiden joukossa ja sisälläni myllersi sekalainen jännityksen ja ilon tunne. Edelliset olivat tehneet ihan hyviä aikoja ja no - Cassu on Cassu. Älkää ymmärtäkö väärin, olin menossa kuitenkin luottavaisin mielin, vaikka odotinkin, ettei tänään ruusuketta tippuisi. Radalla ruuna kuitenkin pani päälle jonkinsortin kiitovaihteen ja liitelimme esteistä yli yksi kerrallaan.
Ja niin me Cassun kanssa voitimme koko luokan - se tuntui uskomattoman hyvältä, jo kolmas voitto Lehtikseen samasta osakilpailusta. Zaida sijoittui Fossen kanssa hienosti toiseksi, vain vähän hitaammalla ajalla, kuin minun ja Cassun.
Nyt olin ratsastanut oman osuuteni, joten saatoin hoitaa ruunanrupsukan huolellisesti pois. Syötin Cassulle salaa herkkuja, jotta se voisi pyöristyä entisestään palkkioksi hienosta päivästä.
"Ei kerrota kellekkään," olin hymähtänyt iloisena tarjotessani ruunalle kuivia leipiä kädeltäni. Cassu oli hamunnut takkiani ja yrittänyt myös syödä kisakampaukseni puhdistellessani sen kavioita. Ele oli kuitenkin niin hellyyttävä, etten voinut olla nauramatta.
Vielä oli kuitenkin jännitettävä, kuinka Lehtisläisten kävisi viimeisessä luokassa. Ehdimme jo hetkeksi huolestua, kun Rosa ja Fiona päätyivät pitämään luokan perää. Julle ja Donna puolestaan tekivät hyvän ajan - taisin jopa pidätellä hieman hengitystäni, kun kaksikko lähestyi viimeistä estettä. Puomi ei pudonnut ja loppujenlopuksi kaksikko vastaanotti sinivalkoisen ruusukkeen merkkinä ensimmäisestä sijasta. Minttu ja Vallu hyppäsivät hienosti kolmannelle sijalle.
Saako näin hyvin edes mennä? Nelinkertainen voitto Lehtikseen!
Nyt istuskelin Cassun karsinassa hypistellen käsissäni sinivalkoista ruusuketta. Ruuna hamusi heinänkorsia kevyesti hamppujen seasta ja odotteli iltaruokaansa. Cassun kanssa oli tullutkin jo taivallettua melko kiitettävä matka, tammikuun lopussa yhteistä taivalta kertyisi vuoden verran. Kaivoin puhelimeni taskustani vilkaistakseni lataamastani laskurista kuinka monta päivää olin ollut ruunan hoitajana - 304 päivää, 18 tuntia. 21 minuuttia ja 30 sekuntia.
Oli minulla sitten yksinkertaisesti mahtava hoitohevonen.
Pyöräilin koulun jälkeen suoraan tallille harrastaen samalla hyötyliikuntaa, mitä kaikissa ratsastusoppaissa aina kehotettiin tekemään. Cassulla oli torstaisin ja sunnuntaisin aina vapaapäivä, joten tänään minulla ei ollut tallilla juurikaan kiire mihinkään. Jinxylläkin olin ratsastanut eilen rankemman koulutreenin, enkä viitsinyt rasittaa sitä tänään. Suunnitelmana oli siis puhdistaa Cassun kamppeita, jotka olivatkin keväisten kelien johdosta päässeet melkoiseen kuntoon. Normaalisti olisin käynyt välissä kotona ja tullut vasta sitten tallille, mutta tänään ajattelin tehdä kouluhommia puunauksen lomassa.
Tallin ovenkahvaan tarttuessani kello näytti varttia vaille neljää ja sisällä hääri vain muutamia hoitajia, jotka hakisivat hevosia pian sisälle viideltä alkavaa estetuntia varten. Myös Cassu oli sillä hetkellä pihalla, enkä ottaisikaan sitä sisään vielä. Heitin koulukamani tallituvassa olevaan kaappiini, joka kaipasi myös kipeästi siistimistä. Hetken kaappia kaiveltuani löysin myös satulasaippuan, mäntysuovan ja valjasrasvan.
Hain varustehuoneesta Cassun harjat, suitset ja satulan, jotka vein pesupaikalle telineeseen. Aloitin harjoista ottamalla ne kaikki harjapakista ulos ja laskemalla letkusta vettä suoraan -pakkiin. Puristin veteen hieman mäntysuopaa ja heitin harjat takaisin sinne uiskentelemaan siksi aikaa, kun käsittelin niitä yksi kertanaan. Harjoista todella irtosi likaa ja vesi näytti jo hetken kuluttua aivan ruskealta, joten minun oli vaihdettava se pariinkin otteeseen.
Työpisteeni ohi kulki silloin tällöin tallilaisia, jotka pysähtyivät hetkeksi moikkaamaan tai juttelemaan niitä näitä. Suurin osa valitteli muutama päivä sitten iskeneestä takatalvesta, mikä oli heittänyt lunta taivaalta sitten ihan reilusti. Kevät oli kirjaimellisesti näyttänyt Suomelle keskisormea ja poistunut chatista.
Riri oli eilen maininnut jotakin porojen hankkimisesta, mistä kävi tallilaisten keskuudessa kova kuhina. Tietysti olin myös itsekin innoissani asiasta, mutta samalla ajattelin kanojen saavan vain uusia rikostovereita.
Hoidettuani harjat pois alta siirryin Cassun siniseen karvariimuun sekä suojiin, joista etenkin jälkimmäisiä sai jynssätä reippaasti. Kamppeet ehtisivät kuivua hyvin huomiseksi, jos ruuna menisi illemmalla tunnille.
Riimun ja suojat pestyäni päätin pitää hieman taukoa ja kaivoin kännykän taskustani. Olin laittanut Rirille viestiä äskettäin, sillä minulle järjestyikin aikaa osallistua vuokrausviikonloppuun. Nainen oli vastannut kyselyihini, että vielä ehti ilmoittautua, joten kävin Lehtiksen nettisivujen kautta ilmoittamassa itseni mukaan. Toivoin saavani ratsukseni Nadan, sillä olin ihaillut tammaa jo pitkän aikaa ja halunnut päästä kokeilemaan sitä. Olin heittänyt viestiin vielä varavaihtoehdon, jos ykköstoiveeni ei toteutuisikaan.
Ilmoittautumisen jälkeen tartuin kevyesti kostuttamaani pesusieneen, mihin otin hieman satulasaippuaa. Aloitin satulasta, jonka pyyhin sienellä läpikotaisin irrottaen kaiken mahdollisen lian, johon suinkin saatoin päästä käsiksi.
"Heii, Cassandra?"
"Mhm?" vastasin Adelielle, joka oli ilmaantunut paikalle.
"Ootko nähny Ringon suojia? Mä en löydä niitä yhtään mistään."
"En oo, saattasivat olla kulkeutuneet ehkä jonkun toisen hevosen harjapakkiin? Onnea kuitenkin etsintään!" sanoin mietteliäänä ja kääntyen jatkamaan sitten puuhiani tytön lähdettyä.
Rasvasin satulan varovaisesti vastinhihnoja ja istuinosaa lukuunottamatta, siirtyen sitten suitsien pariin, jotka kävin suunnilleen samalla tavalla kuin satulan. Olin liian laiska purkaakseni suitset ja kootakseni ne sitten uudelleen, mikä olisi kivempi tehdä kesällä auringossa hyvässä seurassa. Kesä oli tallilla kieltämättä parasta aikaa.
Kun sain suitsetkin putsattua palautin tavarat omille paikoilleen harjoja, suojia ja riimua lukuunottamatta, jotka vein kuivaushuoneeseen. Siellä oli myös yksi Jinxyn loimista, jonka nappasin mukaani kotiin pesuun vietäväksi. Vein loimen kaapissani olevaan Ikean kassiin ja otin sieltä vaihdossa mukaan koulukirjani, jotka kuljetin valmiiksi Cassun karsinalle. Otin karsinan koukusta ruunan riimun naruineen ja suuntasin tarhoille, missä hevonen oli varmaankin viettänyt päiväänsä aamusta alkaen.
Tänään paistoi aurinko ja lämpömittari näytti suunnilleen nollakeliä. Cassu oli tarhassa ilman loimea ja siitä roikkui tukkoja irtoavasta ihanan pehmoisesta talvikarvasta.
"Hei Cassu!" sanoin ruunalle hymyillen kävellessäni sen luo. Myös Reiska olisi ilmeisesti halunnut tulla jo sisään, mutta lupasin pohjoisruotsalaiselle ruunalle, että Frida tulisi kyllä hakemaan sen sisään myöhemmin.
Talutin Cassun ulos tarhasta varmistaen samalla, ettei Reiska yrittänyt tunkea meidän perässämme. Kirjavan ruunan kaviot upposivat hieman märkään hiekkatiehen kävellessämme takaisin tallille, missä päästin sen vapaaksi karsinaansa. Koska Cassun harjat oli juuri pesty ja ne odottivat kuivumistaan päätin lainata viereisessä karsinassa asuvan Danan harjoja, jotka oli jätetty karsinan eteen juuri sopivasti.
Harjaillessani ruunaa yritin muistella kemian kappaletta, jonka olimme saaneet kotiin tehtäväksi. Niihin juttuihin pääsisin paneutumaan kohta tarkemmin - parhaassa mahdollisessa seurassa, kun olo on epäsosiaalinen.
Sen verran jouduin kuitenkin hyppäämään karsinalta tallitupaan, että hain kaapista harjan selvittelyyn tarkoitetun aineen, joka oli ollut kovalla kulutuksella niin Cassun, kuin Jinxynkin kohdalla. Harjan ja vuohistupsujen huolellisen selvittelyn lisäksi tarkastin myös, että kaikki ruunan kengät olivat hyvin kiinni. Aikani ruunaa siistittyäni palautin Danalta lainatut harjat takaisin samaan paikkaan, mistä olin ne ottanutkin ja nappasin sitten koulukirjani, jotka kourassa istuin karsinan nurkkaan. Cassu mutusteli heinää rauhallisena vieressäni, mikä on muuten varmaan yksi maailman ihanimmista äänistä.