Se tunne kun ei suju niinkuin strömsössä.
Nukuin tänään pommiin, vaikka minun piti mennä tallille aikaisin aamutallia tekemään. "Voi hitto." Huokaisin katsoessani pyörääni muistaen, että siitä oli puhjennut rengas. Ei auttanut kuin kävellä, onneksi Lehtovaara oli kuitenkin suhteellisen lähellä meitä.
Matka sujui muuten hyvin, jos paria liukastumista tietysti keliin "sopivissa" ratsastussaappaissa ei lasketa. Cassu oli tänäänkin ulkona, joten kävelin suoraan sen tarhalle ruunaa hakemaan. "Et arvaakkaan mitä kaikkea tänään on tapahtunut." hihitin hevosen etsiessä nameja taskuistani. Kerroin Cassulle kaiken juurta jaksain; riita pikkusiskoni kanssa, jonka takia koko perheen hermot olivat kireänä, tietysti se pommiin nukkuminen (en halunnut nähdä kenenkään tallilaisen naamaa, tai häpeäisin silmät päästäni. Minä olin luvannut tulla), pyöränrengas, liukastumiset... Talutin Cassun sen karsinaan ja hain tapani mukaan ruunan harjat. Päätin lähteä tänään maastoon, kun kerrankin paistoi aurinko.

Hoidettuani ja varustettuani ruunan suunnistin pihalle ja nousin selkään jakkaralta. Annoin Cassulle kevyesti pohkeita ja ohjasin sitä kohti metsää. Lumi narskui ruunan kavioiden alla ja linnut lauloivat, minä nautin. Nappasin pari kuvaa selästä käsin kännykälläni, Cassun karvakorvat näyttivät tosi söpöiltä. Koska pohja ei tuntunut tai näyttänyt jäiseltä, pyysin ruunaa varovasti raviin. Ravasimme pienen pätkän, kunnes tielle sattui jäisempi kohta. "Kesällä maastoillaan sitten urakalla." Sanoin ja taputin ruunaa kaulalle. Cassu pärskähteli hieman käpötellessämme eteenpäin ja minä ihastelin maisemia, onneksi olin tullut juuri Lehtovaaraan, edellinen paikka ei ollut tuntunut näin hyvältä.
Toivoin taas saavani uuden oman hevosen joku kaunis päivä, vaikka Cassu riitti mainiosti ja tuntui melkein omalta. Vilkaisin kelloa ja päätin kääntyä takaisin hieman eri reittiä. Tämä reittivalinta oli parempi ja pääsimme laukkaamaankin pari pätkää.
Yht'äkkiä Cassu pisti jarrut pohjaan; "Voi elämä, mikä nyt tuli?" Kysyin ja vilkuilin ympärilleni. Parinkymmenen metrin päässä meistä seisoi peura, joka tosin luikki takaisin metsän siimekseen äkkiä meidät huomatessaan. "Onneksi sinä et ole hötkyilevä kuumakalle." Huokaisin helpotuksesta ajatellen mitä jonkun muun hevosen kanssa olisi voinut tapahtua ja taputin ruunaa pyytäen sen takaisin liikkeelle.

Tallin näkyessä kumarruin eteenpäin ja annoin hevoselle ison halin selästä käsin. Laskeuduin alas satulasta ja taluttelin ruunan takaisin sen karsinaan, jossa purin sen. Kävin hakemassa Cassun harjat ja ostamani hoitosuihkeen harjaa ja häntää varten. Hoitamisen jälkeen vein ruunan takaisin tarhaan Lawinen kaveriksi, jonka jälkeen palasin vielä talliin siivoamaan ruunan karsinan ja kipot.

Tänään päätin hypätä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja hypätä esteitä. Kävin hakemassa Cassun tarhasta, jossa se olikin minua vastassa. "Sinähän tykkäät esteistä eikö vaan?" Kysyin ja raaputin ruunaa harjan alta.
Karsinassa tein hevoselle tapani mukaan hoitotoimet ja perusteellisen jouhien selvittelyn, Cassun hamuillessa viimeisiä heinänkorsia purujen seasta. Satulointi ja suitsiminen sujuivat suhteellisen hyvin, jos verrataan pariin kertaan, joina ruuna piereskeli ja ähki vyötä kiristettäessä.
Talutin hevosen maneesiin, joka oli tällä kertaa tyhjillään. Taluttelin Cassua pitäen ohjista löysästi kiinni perässäni, samalla kun siirtelin meille pieniä esteitä. Nova sattui kulkemaan ohi ja hän auttoi minua saamaan loput esteet paikalleen.
Nousin jakkaralta satulaan mitattuani jalustimet ja kiristettyäni satulavyötä hieman lisää. Verryttelimme ensin käynnissä tehden voltteja, pysähhdyksiä, peruutuksia ja kaaria, ja sitten ravissa. Cassu tuntui tänään tavallista laiskemmalta lötteröltä, joten nappasin mukaan vielä raipan. Laukkailimme hetken, kunnes kokeilin tulla ravissa pienelle pystylle ja nostaa sen päällä laukan. Meillä ei tahtonut vauhti riittää ja lyllersimme esteen yli. Kokeilin uudelleen, tällä kertaa tehostaen pohjettani hieman raipalla. Saatiinhan se laukka sitten sieltä!
Kokeilin samaa estettä laukassa, nyt Cassu kuitenkin pisti jarrut pohjaan oman huolimattomuuteni takia.

Tänään meillä ei sujunut niin hyvin, Cassu oli tosi laiskalla päällä enkä ollut hypännyt sillä koskaan ennen. Ajattelin kuitenkin jatkossa hypätä vähän enemmän, niin saataisiin niitä hyviä hyppyjä sieltä esiin. Itse pysyin suhteellisen hyvin esteistunnassa ja myötäsin oikeassa kohtaa, vaikka välillä vähän horjutti. Milloinkohan viimeksi olin hypännyt? Lopuksi vein Cassun takaisin tarhaan ja putsailin hieman sen varusteita. Tänään ruuna oli jopa hieman hionnut, ei paljon, mutta silti vähäsen ja aurinko oli paistanut lämmittäen mukavasti. Kevättä kohti ja enemmän hyppytreeniä.

---

Riri  //  Kiva että innostuitte kokeilemaan Cassun kanssa myös pienien esteiden hyppäämistä! Eihän se ehkä ihan parhaimmillaan lajissa ole, mutta eiköhän ruunanrupsukkakin joskus ajatukselle vielä syty; toivossa saa ainakin yhä elää.... 15v€

Harjailin Cassua miettien Tie tähtiin-kilpailua. Edessä olisi myös easy-tason koululuokka, joka tulee todennäköisesti olemaan Cassulle helppo pikku pyrähdys koulukentällä. Minulle se on hyvää harjoitusta, kenties tulevaisuuden kisoja varten? Laskin satulan kevyesti ruunan selkään ja kiristelin satulavyötä. "Tänään ohjelmassa koulurääkkiä." Ilmoitin hevoselle naurahtaen. Lämmitin kuolaimia käsissäni hetken, ennen suitsimista ja ujutin sitten kuolaimet ruunan suuhun. Kiristelin remmejä, painoin kypärän päähäni ja vedin hanskat käteen; valmista tuli, mennään. Onneksi maneesi sattui olemaan vapaana.
Alun säätämisen jälkeen lähdimme kävelemään uralle, Veronica nappasi meistä kuvan, kun teimme pysähdyksen C-päätyyn.

Allu oli eilen illalla soittanut minulle, että jos tänään mentäisiin ratsastamaan yhdessä. Vastasin myöntävästi, joten istuin nyt taukotuvassa Merrun ja Eetun kanssa jutustelemassa niitä näitä ja syömässä tuomiani keksejä. Olin myös tutustunut Fionan uuteen hoitajaan, Saippuaan, joka vaikutti ihan mukavalta tyypiltä. Kun Aleksandra viimein suoriutui tallille lumipyryn läpi taukohuoneeseen, nappasin hänet mukaani talliin hevosia varustamaan. Allun kadotessa Juulin karsinalle, sain olla yksinäni Cassun kanssa. Ruuna tökkäisi minua kevyesti turvallaan ja nuuhki tarkkaan leipien varalta. Todetessaan, ettei niitä ole, se tuhahti kevyesti, muttei lähtenyt etsimään heinänkorsia, vaan seisoi paikallaan; ehkä se oli jo löytänyt ne kaikki.
Kumisuasta jo kolmatta kertaa karvoja poimiessani harkitsin vakavasti ostosreissua, ainakin katsomassa voisi käydä, jos sieltä löytyisi itsellekkin jotain. Ehkä huomenna, jolloin luvassa olisi myös aamutalli. Allu oli myös maininnut, että maneesissa on kuulemma erikoisesteitä, muuria, aaltolankkua ja muuta vastaavaa, joten sovimme menevämme sinne hyppäämään. Cassu tökki minua turvallaan selkään ja puhalteli niskaan lämmintä ilmaa, olin taas jäänyt ajatuksiini. Aloin nopsaan käymään ruunaa läpi pölärillä ja muilla harjoilla, Aleksandra olisi tietysti kohta valmis.
"Cassu rakas, voitko mitenkään.." huokasin, kun ruuna ei millään jaksanut ensin nostaa jalkaansa ja toisekseen pitää sitä ylhäällä. Sain ähertää siinä kyllä aikani, Cassun kaviot kaikkine karvoineen, eivät ole mitkään maailman kevyimmät. Myös suojien laittaminen oli astetta haastavampaa.
Kun viimein olimme valmiit, talsimme pihan poikki maneesille jäätävässä tuulessa. Kun avasimme maneesin ovet, esteitä ei näkynyt enää missään. "Voi hittolainen ne on raivattu pois." Aleksandra harmistui. Tietysti se itseäkin harmitti, olisi ollut hauska kokeilla kaikenlaista. "Entä jos heitetään vaan satulat pois ja pidetään hömppäilytunti?" ehdotin ja tyttö nyökkäsi, mutta hänen katseestaan näki, ettei hän ollut mikään varmin suorittaja ilman satulaa. Punttasin ensin Allun kyytiin ja onnistuin itse ninjailemaan selkään jakkaralta. Merru oli siirtynyt Veronican ja Eetun kanssa menoamme seuraamaan, heillä oli matkassaan myös paketti Frozen-laastareita, vain parasta laatua tottakai. Alkukäyntien ajan makoilin selässä miten sattuu ja tein maailmanympärysmatkan, suosikkikohtani siitä on aina se, kun käännytään selässä väärinpäin. Cassun leveässä selässä se ei ollut haaste eikä mikään, ruuna ei juurikaan välittänyt temppuilustani, kun taas Juuli oli enemmän, että mitä ihmettä se nyt säätää tuolla ja Allu meinasi luisua pari kertaa alas. Verkkailimme ravissa, minä kokeilin ravata myös ilman käsiä ja takaperinkin. Vertsu otti meistä taas parit kuvat, jotka olivat suurin osa melko epätarkkoja, ollaanhan me Cassun kanssa sairaannopeita.
Laukkaaminen oli kaikista hauskinta, tottakai minun piti sitäkin koittaa väärinpäin ja ilman käsiä. Laukannosto oli hieman mielenkiintoinen väärinpäin, mutta Cassu onneksi tajusi melko nopsaan mitä yritän tehdä. Eetu heitti katsomosta, että "Let it go ja laukkaa takaperin ilman käsiä." Rämäpäänä otin tietysti haasteen vastaan irvistäen Eetulle ja muille. Aluksi nostin ilmaan toisen käteni ja pidin toisella harjasta kiinni, mutta pitkällä sivulla uskalsin päästää molemmat irti tarraten jaloillani Cassun kylkiin, etten varmasti tipu ja mitään ei satu kellekkään meistä.
"Eiköhän temppuilut tältä erää riitä.." sanoin ja ehdotin maa, meri, taivasta. Vaikka Juuli ehkä voittikin Cassun nopeudessa, kukaan ei voi voittaa sitä ihanuudessa tai pehmeydessä.

"Minun höpsö tupsujalka." Rapsuttelin ruunaa harjan alta ja Veronica näytti minulle kuvaamansa videon temppuilustani. Videossa se ehkä näytti hieman tökeröltä, mutta minusta tuntui, kuin lentäisin. "Entäs jos kasvattaisit siivet." Hihitin ja silitin Cassua sen vaaleanpunaisesta turvasta, missä se oli pehmeimmillään. Ruunan talvikarva alkoi hiljalleen vaihtua ja löysin paljon valkoista sekä mustaa karvaa ratsastushousujeni takamuksesta. Harjailin Cassua ratsastuksen jälkeen ihan urakalla ja vietin sen kanssa aikaa, kunnes oli aika ruveta lähtemään kotia kohti. Ruuna sai jäädä sisään iltaheiniään odottelemaan.