Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Kun se ei haluu mennä leikkitunnilla ilman satulaa vaikka mä kuinka maanittelen, käy näin: Tuolla leikkitunnilla sain tippua kyllä varmaan ainakin 15 kertaa!
Yksi niistä iloisista hetkistä 22.4.2018 13HM Kuva
Olin käynyt hoitelemassa ja pesettämässä Ruusaa. Se oli ollut ihan mutainen, ja muta oli ollut vielä kaiken lisäksi kovettunutta. Onneksi Ruusasta tuli taas valkoinen kaiken sen hinkkauksen jäljiltäSen jälkeen kävin ratsastamassa tamman kanssa maneesissa. Hyppäsimme esteitä. "Kannustin Ruusaa eteenpäin. Este oli 90cm korkea. "Hyppää nyt Ruusa!" Kannustin tammaa. Silloin liisimme esteen yli." Se oli paras tunne ikinä. Se oli onnistumisen tunne. Minua hymyilytti, nauratti. Kehuin tammaa paljon kovasta suorituksesta. Se oli yksi niistä ilon hetkistä.
Iiris & Ruusa 3kk!! 23.4.2018 (23.1 1HM) 14HM Kuva
Kai nyt 3kk yhessä pitää juhlia jotenkin? Joo! Ja niin me tehtiin. Lähettiin pitkälle maastokävelylle -kahestaan. Mä ratsastin ilman satulaa, mutta suitset Ruusalla sentäs oli. Lenkin lopuksi jäimme hetkeksi ihailemaan auringonlaskua Meillä oli ihanaa yhessä. Päivän lopuksi annoin Ruusalle pari omenaa ja porkkanaa. Nämä 3kuukautta olivat olleet elämäni ihanimpia, ja tämä ihana kokemus tulisi jatkumaan vielä pitkään <3!
Ensinäkin, iso kiitos sulle Iiris siitä, että olet jaksanut pyöriä Lehtiksessä jo kolmen kuukauden ajan Ruusan ihanana hoitajana, ei voisi ponille parempaa puunaajaa löytää Piirrät ihania kuvia ja käytät kivasti mielikuvitusta hoitomerkinnöissä. Osallistuminen myös tallin tapahtumiin on ihana piirre, sekä se, miten olet enemmän esillä chatinkin puolella tallin sivuilla, hieno homma! Toivottavasti pysyt joukossamme vielä ainakin seuraavat kolme kuukautta
Juoksin täyttä vauhtia tallille ja syöksyin sisälle viileähköstä ulkoilmasta. Silloin kuulin tutun ja turvallisen hörähdyksen ja näin tuikkivan silmäparin katselevan minua Ruusan karsinasta. Luikahdin ponin karsinaan. Kimo tuli minua vastaan karsinan ovelle. Tamma töytäisi minua kevyesti turvallaan ja minä halasin sen päätä. "Anteeks etten käynyt sun luona pitkään aikaan" sopersin otin Ruusaa kaulasta ja hautasin kasvoni sen tuuheaan harjaan. Silloin ne tulivat. Ilonkyyneleet. Ihan huomaamatta ne alkoivat valua silmistäni ja lopulta ne päätyivät Ruusan turkille. Siinä me sitten olimme. Aika tuntui hidastuvan täysin. Olisimpa voinut olla siinä hetkessä aina. Mutta mikään ei kestä ikuisesti. Paitsi tietyt asiat ( ). Sitten pyyhin kyyneleeni ja nostin katseeni Ruusaan. "Mennäänkö tyttö ratsastamaan?" lepertelin tammalle. Mitäs Ruusa siihen, muuta kuin vähän kaviollaan puruja kuoputti. "No mennään sitten, jos arvon neiti vaatii liikuntaa!" naurahdin itsekseni ja lähdin hakemaan Ruusan kamoja satulahuoneesta.
Valikoin sieltä mukaani tamman harjaboxin ja suitset. Menin takaisin Ruusan luo ja harjasin sen nopeasti. Sen jälkeen heitin suitset sen päähän. Sitten lähdimme kentälle. Kiipesin korokkeella Ruusan kyytiin ja sitten lähdimme kiertämään kenttää.
Tein tunnin aikana paljon taivutuksia ja siirtymisiä. Lopuksi lähdimme laukkaamaan metsään. Sidoin Ruusan ohjat ja pyysin tamman laukkaan. Ruusa totteli kuuliaisesti ja lähti laukkaan. Hitaasti irrotin ensin toisen käteni ja vein sen sivulle tasapainon pitämiseksi. Sitten toinen ja sivulle. Ja noin! Se onnistui! Laukkasin ilman käsiä Ruusalla! Nautin tunteesta koko sydämelläni, mutta polun päässä oli aika siirtää käyntiin. Taputin tammaa kaulalle ja halasin sitä. Avasin solmun ja lähdimme takaisin tallia kohti jäähdytellen.
Tallilla riisuin Ruusalla kamat, kastelin sitä hieman kostealla sienellä ja harjasin. Sitten oli aika lähteä kotiin. Maailman paras päivä maailman parhaan ponin kanssa <3!
Päätin sitten oikein järkevänä laittaa esteet pystyyn ja Ruusalle vaan suitset ja selkään! Elikkä ilman satulaa esteitä! Esteet olivat kyllä vain n. 40cm kokoisia.
Tänään olin päättänyt harjoitella Ruusan kanssa agilityä, mutta tiesin, että se olisi tylsää yksin, joten päätin mennä Tallituvan puolelle kalastelemaan itselleni kavereita siihen puuhaan. Sain heti messiin agilitystä innostuneet Adelie :n ja Ringon ja Zaida :n ja Pontson.Camilla :nkin saimme lopulta taivuteltua mukaan Reiskan kanssa lupailtuamme, etteivät esteet olisi vaikeita, koska Pontsokin oli mukana. Tuumasta toimeen! Lähdimme yhdessä tekemään rataa maneesiin.
Loppujen lopuksi radasta tuli hieno, siihen kuului mm pujottelu, pieni este, puomit, vesimatto (jossa oli vain ihan vähän vettä), peruutus ja kolmikaarinen. Sitten lähdimme hakemaan ponit ja hevoset pihatoista. Harjasimme kaikki hevoset reippaasti ja sen jälkeen lähdimme maneesiin. Annoimme ensialkuun heppojen tutustua rataan, kaikki arastelivat hieman vesimattoa, varsinkin Pontso, mutta uskaltautui sen lähelle sitten kun muutkin. Muut esteet olivat tuttuja kaikille muille paitsi Pontsolle, joka poukkoili Zaidan otteessa villisti. "Taitaa pikkuneidillä olla tahtoa enemmän kuin kokoa!" naurahdin Zaidalle. "Just näin!" Zaida ähkäisi takaisin, kun Pontso lähti vetämään kohti kolmikaarista, jossa olivat Reiska ja Camilla. Adelie hihitteli hiljaa Pontson tempaisulle ja Zaidan ei-niin-iloiselle ilmeelle. Kun vihdoin Zaida sai Pontson-neidin alistumaan tahtoonsa edes hiukkasen aloimme suorittaa rataa. Sovimme, että pujottelu, peruutus, kolmikaarinen ja vesimatto tultaisiin näin ensialkuun käynnissä ja puomeille ja esteelle sai nostaa ravin. Camilla aloitti Reiskan kanssa kolmikaariselta, Zaida Pontson kanssa vesimatolta, Adelie Ringon kanssa aloitti puomeilta ja minä ja Ruusa aloitettiin surkuhupaisasti pujottelusta.
Ruusan mielestä oli paaaaljon kivempaa keilata... Joten sain nostella monta kertaa totteröitä takaisin pystyyn. Lopussa se kuitenkin alkoi jo ärsyttää... //Takana puomeilla Reiska ja Camilla ja kenes pukitus se siellä näkyy? No tietty Pontson!
Pujottelun jälkeen oli vesimatto ja muistin vasta, kun Ruusa ja pomppasi maton yli jättikaniloikalla, että diivatamma ei pidä kuravedestä (veteen oli siis sekoittunut hieman hiekkaa, kun siitä mentiin yli. Ja joo Riri, pestiin ne pois!). No, se vesimatto meni siinä, joten jatkoimme matkaa ravissa puomeille. Ruusa innostui puomeista ja esteesta, joten neitipä päätti rikkoa sääntöjä ja nostaa laukan esteelle. Onneksi Ruusan päähän ei välähtänyt ajatus hurjasta pukkilaukka rallittelusta. Sitten oli peruutus. Pysähdyimme yhdelle tötterölle ja käänsin Ruusan takapuoli menosuuntaan päin. Aloimme peruuttaa. Ruusa mutkitteli ja ravisteli päätään hieman, mutta este meni muuten ihan hyvin. Seuraava este oli kolmikaarinen, ajattelin sen olevan este joka menisi helposti. Mutta ei, Ruusaapa ei enää huvittanut yhteistyö ja se veti täydellisen stopin juuri ennen kolmikaarista. Vaikka kuinka maiskutin ja vedin, ei poni liikahtanut minnekkään. Muiden mielestä tilanne oli todella hauska, joten he hihittelivät minulle ja Ruusalle hiljaa jonossa.
Sain vasta vartin ähkimisen päästä Ruusan letkeään käyntiin, mutta oli sekin jo saavutus! Teimme kolmikaarisen letkeässä käynnissä ja sitten oli taas pujottelun vuoro. Sovimme kuitenkin ensin, että nyt pujottelun ja kolmikaarisen saa mennä ravissa ja esteelle saa nostaa laukan, eli Pontso ja Zaida saivat laukata esteen ohi, sillä este oli kuitenkin sen verran korkea, ettei varsa sitä välttämättä pääsisi. Kaikki jatkoivat rataa. Nostin Ruusalle ravin itse hölkäten ponin vieressä. Kääntelin pujottelussa Ruusaa tarkasti, mutta silti puolet totteröistä kaatuivat Ruusan keilatessa ne kumoon. Vesimatosta poni taas loikkasi jättikaniloikalla yli, höpsö Ruusa. Puomit menivät kiitoravissa ohi ja esteelle tuli jättiloikka laukassa, joka jatkui vielä hyvän aikaa esteen jälkeen. Sitten hidastin käyntiin ja peruutimme tällä kertaa mutkitta. Kolmikaarinenkin sujui mukavasti.
Kun me kaikki olimme tehneet vielä pari kierrosta rataa päätimme lopetella. Kaikille oli jäänyt hyvä mieli agilitystä ja Pontsokin oli alkanut loppua kohti liikkumaan kivasti, joten Zaida oli siitä todella ylpeä. Camillan ja Reiskan osalta yhteistyö oli luistanut hyvin. He olivat suorittaneet kaikki tehtävät hyvällä meiningillä. Adelien ja Ringon suoritukset olivat menneet kohtalaisesti, sillä Ringo oli ollut hieman tahmea omaan tyyliinsä. Mun ja Ruusan agility oli aluksi menemässä ihan metsään, mutta lopussa alkoi taas sujua hyvin. Suimme ponien karvat vielä tallissa sileiksi jutellen leppoisasti yhdessä. Minun piti vielä kylmää Ruusan jalat, joten onneksi muut suostuivat odottamaan minua. Lopuksi kävimme vielä korjaamassa agilityradan pois maneesista. Sitten Adelien ja Camillan oli lähdettävä kotiin. Minä jäin puuhastelemaan Ruusan varusteiden putsaamisen kanssa Zaidan järjestellessä Fossen kamoja uuteen järjestykseen.
Temppuja ja hiljaista mastoilua 19.11.2018 18HM Kuva ja tarina
Olin onnistunut lintsaamaan koulusta väittämällä, että kurkkuni oli todella kipeä ja en muka pystynyt kunnolla puhumaan. Tiesin, ettei niin saisi tehdä, mutta kun koulu oli niin kamalaa! Sain äidiltä määräykseksi levätä koko päivän sängyssä, mutta minäpä sitä en päättänyt tehdä! Heti, kun auto lähti pihasta nousin sängystä ja vaihdoin talli vaatteet päälle. Tein alakerrassa eväät itselleni ja heitin ulkovaatteet päälleni. Heitin avaimet ja puhelimen mustaan kånkeniini ja laitoin eväät niiden päälle, lisäksi heitin reppuun pussillisen pilkottuja porkkanansiivuja. Ratsastuskypärä päähän ja sitten menoksi!
Lukitsin pyöräni telineeseen ja otin kypärän pois päästäni. Pieni pakkanen nipisteli punaisia poskiani ja huura nousi nenästäni, kun puhalsin ilmaa ulos. Lompsin lämpimään talliin sisälle ja katselin ympärilleni. Koko talli oli melkein hipihiljainen, jos hevosten heinän mutustelun ääniä ei lasketa. ^Juuri hyvä aika harjoitella!^ mietin tyytyväisenä. Hain Ruusan harjat satulahuoneesta ja luikahdin ponin karsinaan. Kimo tuli minua vastaan karsinan ovelle ja hörähti pehmeästi. Raaputin tamman otsaa ja sitten aloin harjaamaan sen kimoa karvaa, josta oli jo alkanut tulla paksumpi talvea varten. Hymyilin itsekseni ja hyräilin hiljaa Colors-biisiä. Ruusa oli upottanut päänsä takaisin koko aika pienenevään heinäkasaansa.
Talutin ponitamman maneesiin, nyt olisi sopiva aika treenata. Minulla oli mukanani hieman porkkanansiivuja, jotta voisin palkita Ruusaa. Otin riimunnarun irti ja jätin sen maahan. Ruusa ei lähtenyt minnekkään, vaan seurasi minua. Meillä oli jo todella hyvä luottamus toisiimme. Asetuin seisomaan tammaa kohtisuoraan ja sekin pysähtyi. Kimo tiesi mitä nyt tehtäisiin. Nostin käteni vaakasuoraan ja sanoin "Kavio". Ruusa nosti hieman kaviotaan. Palkitsin ponin. Asetin käteni uudelleen vaakasuoraan ja sanoin uudelleen "Kavio". Ruusa nosti taas jalkaansa hiukkasen. Palkitsin ponin jälleen melko ohuella porkkanan siivulla. Laitoin käteni uudelleen vaakasuoraan ja sanoin nyt hieman voimakkaammin "Kavio". Nyt Ruusa nosti kavionsa kunnolla ja kehuin sitä paljon. "Hieno Ruusa! Tosi hieno!" kehuin tammaa ja annoin sille kaksi porkkanan siivua. Olimme jo pitkään salaa harjoitelleet tätä Ruusan kanssa. Minulla oli jo idea seuraavaa temppua kohti.
Kuva siitä kuinka Ruusa nostaa jalkaansa.
Otin kimon tamman kiinni riimunnaruun ja lähdimme talliin. Karsinassa vaihdoin nopeasti riimun suitsiin ja laitoin suojat sen jalkoihin. Sitten talutin Ruusan tallipihalle. Hyppäsin ponin kyytiin melko kömpelösti, sillä poni oli vieläkin minulle hieman iso. Toivottavasti en koskaan kasvaisi sille liian isoksi <3! Sitten lähdimme kohti maastoja.
Ruusan kaviot kopisivat hiekkatiellä kivasti ja kimo karva lämmitti takapuoltani. Nautin lintujen laulusta ja Ruusan seurasta täysillä. Pyörittelin jalkoja hiljakseen, jotteivät ne jäätyisi. Katselin ympärilleni. Metsä ympäröi meitä. Kaikkialla oli ihanan hiljaista. Ruusa käveli leppoisasti eteenpäin nauttien tunnelmasta. Tälläiset hetket olivat ihania ja minun vauhdikkaassa elämässäni ainutlaatuisia. Monta kertaa minua ei kyllä ole nähty tälläisessä maastossa! Tämä on ensimmäinen kerta... Muttei ehkä viimeinen. Käänsin Ruusan pienemmälle polulle, joka ristesi metsään, sillä en halunnut mennä lähellekään autoteitä. Polulla pyysin Ruusan hitaaseen raviin ja annoin ohjien valua vähän pidemmiksi. Pompin hieman tamman hitaassa ja kivan hillityssä ravissa. Juuri nyt en olisi missään muualla kuin juuri tässä! Ruusan selässä nauttimassa metsän rauhasta ja puiden lomasta pilkottavasta auringosta.
Päätin ottaa vielä vähän laukkaa yhdellä metsäpoluista. Nostin laukan ja annoin Ruusan laukata. Hiukseni hulmusivat Ruusan kiihdyttäessä vauhtia. Nauruni raikasi halki metsän soinnukkaasti. Lopulta polun päässä oli hidastettava ravin kautta käyntiin. Taputin tamman hieman kosteaa kaulaa kiitokseksi ihanasta laukkapätkästä ja annoin sen kävellä loppumatkan tallille saakka.
Kun saavuimme talliin, huomasin kellon menneen kaksi tuntia eteenpäin. "Tehtiinpäs me pitkä lenkki!" sanoin tammalle. Onneksi olimme menneet eniten käyntiä ja vain n. 30 min ravia ja ehkä 10 min laukkaa. Laitoin sen karsinaan ja riisuin varusteet. Ririkin oli ilmestynyt talliin. Suin Ruusan karvan sileäksi ja annoin pusun sen otsalle. Sitten vein harjaboxin satulahuoneeseen omalle paikalleen. Karsinassa otin Ruusan kiinni ja sidoin kaltereihin hetkellisesti. Kylmäsin jalat huolellisesti ja vein ponin tarhaan muiden sekaan odottelemaan päivä heiniä. Tallissa lakaisin käytävän, puhdistin Ruusan karsinan ja tarjouduin auttamaan Ririä -joka ihmetteli miksi en ollut koulussa- päiväheinien jaossa. Lopuksi järjestelin Ruusan kaikki kamat ja oman kaappini sisällön siististi paikoilleen. Sitten neljän ja puolen tunnin talleilun jälkeen lähdin kotiin hyvillä mielin. Äiti tulisi kahden tunnin päästä töistänsä ja tuntiläksy-urakka olisi vielä edessä.
"Tänään sain jahdata pikku Ruusa-ponia tarhassa, sillä poni halusi mitä ilmeisimmin kiusata minua. Reilun tunnin kuluttua Kiukkupylly antoi lopulta kiinni. Ratsastaessakin poni oli sellainen lurjus että! Korvat ja nenä ovat vieläkin täynnä hiekka!!!" -Tälläinen kuvaus luki tästä päivästä päiväkirjassani.
-Ja tälläinen kuva löytyy Ruusan päiväkirjasta, kiitos kuvaaja Zaidan!
Joulu valmisteluja! | Luukku 1 1.12.18 20HM (!!!!) Tarina ja kuva
Sää oli ihanan kirkas, lunta tuprutti hiljalleen maahan, joka oli jo muutenkin lumikerroksen peittämä. Otin viimeiset askeleet kohti lämmintä tallia ja kopistin kenkäni kynnyksellä. Vein kånkenini kaappiini -joka pitäisi siivota- ja sitten lähdin ripeästi Ruusan luo. "Moi kulti" tervehdin ponia, joka hörähti minulle pehmeästi ja lempeästi. "Nii" lässytin ponille rapsutellen sen otsaa. Ruusa nautti sulkien silmänsä. "Hyvää joulua!" toivotin ponille pirteästi. "Tesitkö että tänään on joulukuun eka päivä?" lepertelin ponille lässyttäen, sitten tajusin, että tallissa saattaisi olla muitakin... Toivottavasti kukaan ei kuullut!
-Kuvassa mun ja Ruusan jäljet menossa maneesille
Harjasin Ruusan reippaasti o oikein hohtavan valkoiseksi joulua varten ja sitten päätin lähteä maneesiin vääntämään koulua. Ruusan kanssa se sujui yllättävän hyvin. Kuuliainen poni joulua varten, hyvä!
Tarhassa pikkuponi Ruusa pukkeja heitti Ja hakiessa mun kaa leikkejä leikki Hippaa, pukkeja, nopeita pyrähdyksiä Mulla hermot siihen kireässä pakkasessa meni Kohta tallissa jo pitäisi olla, joten mistä sitä aikaa revit? Lopulta onneksi kiinni Ruusa antautui Sen kimeä hyvästi kauas kantautui
Tallissa ponin kiireesti harjasin Ja kun poni varpaiden päälle tallasi "karjasin" Suitset päähän ja menoks Oli jakkara iha kenos Zaida Fossen selkään hetkessä pomppasi Minä Zaidaa ja Fossea komppasin Emilialla Nallen kanssa vaikeuksia oli Kuitenkin selkään hän silviytyi jälkeen tovin
Alkuverka ripeästi tehtiin Cassandrakin Cassun kanssa liittyi messiin Alkuverkkojen jälkeen alettiin pelailemaan Ensiksi hippaa leikittiin Cassu ei innostunut laisinkaan Mutta lopussa alkoi jo taipumaan Nalle vähän rallitteli Ja Ruusakin pikkuisen innostui
Seuraavaksi ponifutista pelattiin Cassu ja Fosse vs Ruusa ja Nalle Jumppapallo kehiin ja kaikki hyökkää sen kimppuun Ekan maalin Fosse saattoi ja seuraavan Ruusa laukaisi Peli päättyi tasan ja kaikille jäi hyvä mieli
Lopuksi hieman laukattiin Yhtäkkiä Ruusa jotain säikähti ja hulluun pukkilaukkaan lähti Fossekin samaa säikähti ja poni yhtyi Ruusan pukkilaukkaan Nallekin "pakoa" yritti, mutta Emilia sen kurissa piti Cassu oli ainoa, joka ei mitään tehnyt Minä ja Zaida saatiin hiekkaa maistaa Ja Fosse ja Ruusa juoksi ympäri maneesia
Kun lopulta villiponit kiinni saatiin Päästiin talliin Tallissa ponit harjailtiin Ja lopuksi tarhaan raahattiin
Tonttulakkimaasto | Luukku 2 2.12.18 22HM Tarina + kuva (tulee kun jaksan värittää)
Ihanat joululaulut soivat päässäni, kun tallustelin tallille lumihiutaleiden leijaillessa hiljaa maata kohti. Kopistelin lumet kynnyksellä astuessani talliin. Ruusa hörähti minulle pehmeästi, se tunnisti minut jo melkein vuoden kestäneen enemmän ja vähemmän aktiivisen taipaleen jälkeen. "Moikka tyttö. Ihana nähdä sua taas" lässytin Ruusalle ja raaputin sen turpaa kaltereiden välistä. Moikattuani rakkaan hoidokkini menin tallitupaan kalastelemaan itselleni kavereita maastoon.
Herkullisen kuuman kaakaon tuoksu leijaili sieraimiini, kun astelin tallitupaan. Siellä juomiaan hörppimässä olivat Minea, Camilla, Adelie ja Maisa. "Moikka tytysyt! Haluutteko lähtee mun kaa maastoilemaan?" kysyin tytöiltä nojaillen oven karmiin. "Joo! Mä tuun Ringolla!" Adelie hihkaisi heti innoissaan. "Mä tuun maastomopo-Reiskalla" Camilla virnistin iloisesti. "Minä ja Poppis ilmoittaudutaan!" Maisa ilmoitti. "Mä voin tulla Rassen kaa" Minea sanoi. "Mahtavaa! Mä ainakin lähden nyt laittamaan Ruusaa kuntoon, tuutteko tekin?" kysäisin muilta heidän litkiessään vielä juomiensa viimeisiä pisaroitakin. Sitten he lähtivät kanssani satulahuoneeseen hakemaan hoitsujensa kamoja.
Kohta olimmekin jo tallipihalla hyppimässä hoitsujemme selkään istumaan. Olimme löytäneet tallim vintiltä hauskat tonttulakit, jotka sopivat täydellisesti kypäriemme päälle. Niissä ei ollut tiukuja. Minä pomppasin ensimmäisenä Ruusan selkään. Adelie pääsi helposti Ringon selkään, joten hän joutui punttaaamaan Camillan Reiskan kyytiin, Maisan Poppiksen kyytiin ja Minean Rassen kyytiin. Kun kaikki olivat kyydissä suuntasimme kohti maastoja yhtenä letkana. Minä ja Ruusa olimme ensimmäisiä, Minea ja Rasse toisia, Maisa ja Poppis-herra kolmansia, Adelie ja Ringo neljänsiä ja Camilla ja Reiska pitivät perää. Etenimme sopivaa käyntiä kylmän talviauringon paistaessa puiden takaa suoraan selkiimme.
Pian aloimme ravailemaan alkuverkoiksi. Hevosten kaviot talloivat maata tasaiseen tahtiin. Lumi narskui ponien jalkojen alla. Raikas pakkasilma nipisteli punaisia poskiani. Ponien sieraimet puhalsivat huurua ilmaan. Sydäntalvi tulisi olemaan todella kylmä. Ruusan lämmin karva lämmitti jalkojani. Tonttulakin pallura pomppi selässäni tasaiseen tahtiin menetellen Ruusan ravia.
Kun olimme ravanneet jo pitkän aikaa eteemme aukeni täydellinen laukkapolku. "Laukataan!" huudahdin iloisesti ja nakkasin pohkeet Ruusan kylkiin kiinni. Poni siirtyi reippaaseen laukkaan. Kuulin kuinka muutkin siirsivät poninsa ja hevosensa laukkaan. Metsän täytti kavioiden jyskytys maata vasten ja meidän iloiset naurumme. Tonttulakki hyppi kypäräni päällä, kun kannustin Ruusaa laukkaamaan kovempaa. Kuulin muiden hevosten askelten lähestyvän. Nauru raikasi läpi metsän. Vilkaistessani taakse huomasin Reiskan kirivän. Adeliekin oli saanut laiskuudestaan tunnetun Ringon liikkeelle ja sekin laukkasi täysillä mukana minkä lyhyistä jaloistaan ikinä pääsi.
Laukkapätkän lopuksi kaikki ponit puuskuttivat, joten annoimme niiden kävellä loppumatkan tallille hengityksen tasaamiseksi. Tallissa hoidimme ponit ja laitoimme niille kevyet loimet, sillä kaikki olivat olleet hyvin hikisiä. Sitten menimme yhdessä lämmittelemään kohmeisia sormiamme ja varpaitamme lämpimään tallitupaan kaakaoiden kera.
//Onko tässä teidän mielestä huomattavissa kehittymistä 🤔? // Pakkasen nipistellessä poskia, varpaita ja sormia kävin moikkaamassa ihanaa hoitohevostani Ruusaa. Aamuilmassa pakkanen oikein paukkui ja hengitys huurusi ilmassa. Raikas aamuilma kätki sisäänsä hevoset, jotka tyytyväisinä maiskuttelivat aamuheiniään. Tamma tuli minua vastaan portille ja sain upottaa jääkylmät käteni sen loputtomaan harjaan.