Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Iloja vai Murheita 3.12.2018 Ajoin tallille johtavaa tie lunta oli viimeinkin tullut reippaasti. Viimeisen mutkan takaa paljastui Lehtovaaran talli,mukavassa lumipeitteessä. Huomasin sivusilmällä kun joku hevosista pomppi ja hyppi tarhassa pallon kanssa. Naurahdin, Hoo oli saanut pallonsa takasin. Riri oli ottanut sen Hoolta takavarikkoon kun Hoo keksi heitellä sitä tarhan yli tai ali ja mennä puoliks alta kaverin puolelle hakee sen. Onneksi pallo oli mennyt Cassun ja Reiskan tarhaan lepponen ruuna kaksikko oli vsin tuijotellu mitä se naapuri oikein puuhaa. Peikosta en oikein osaa sanoa mitä se olisi tehnyt jos tunkeilia tulee sen "reviirille". Parkeerasin autoni parkkipaikalle nousin ylös ja venyttelin oikein kunnolla. Lähdin tarpomaan pienessä lumikerroksessa kohti tallia.
Lysähdin taukotuvan sohvalle ja kaivoin puhelimeni taskusta. Joakim oli laittanut juuri viestin että isä oli löydetty kuoleena kämpiltä. En tiiä miltä pitäisi tuntua. En tienyt olinko surullinen,helpottunut vai jopa iloinen. Enhän ollut hyvissä väleissä isäni kanssa tai muutenkaan tekemisissä.
-Julle, vertsulandia kutsuu. Veronica oli tullut jossain vaiheessa taukotupaan.
Nostin katseeni vaan ja tuijotin veronicaa
-Mikä on? Onko kaikki hyvin? Vertsu kysyi.
-On tai siis ei, en oikein tiedä. Isä löydettiin kuoleena. Sen sanottuani vertsu hyökkäsi halamaan ja mä itkin. Itkin jonkun aikaa ja veronica halasi ja lohdutti parhaansa mukaan. Kun itku loppu nousin ylös.
-Kiitos, tuli heti jotenkin parempi olo. Sanoin
-Ei mitään, etsi mut käsiisi jos haluat jutella. Veronica sanoi
-Okei,mutta nyt menen ottamaan kunnon hikitreenin Hoon kaa kangeilla niin murheet unohtuu. Sanoin ja hymyilin väkinäisesti.
Lähdin tarhoille päin hakemaan Hoota.
Hoo leikki pallollaan tarhassa ja mun piti pitkään houkutella se lopettamaan ja tulemaan luokse. Lopulta pallon lennettyä ulos tarhasta lähelle minua Hoo huomasi mut ja tuli luokse.
-Kuulehan poika, oot vasta saanut pallos takasin älä nyt riskeeraa et mä ottasin sen takavarikkoon. Uhkailin oripoikaa joka käveli reippaasti vierelläni. Nadan tarhan kohdalla ori pääti hörähdellä ja tansahdella.
-Nyt Herra Hoo loppu. Se o kuule nips ja naps niin killuttimes lähtee. Korotin ääntäni, jolloin hoo laski päänsä alas ja käveli nätisti loppumatkan talliin. Otin sinisen loimen pesupaikalla pois Hoolta. Hoolle jäi vaaleansininen fleeceloimi päälle taittelin toppaloimen ja kerroin mitä meinasimme tänään tehdä. Olin lähdössä viemään loimea pois kun kuulin tömähdyksen käänyin katsomaan Hoo oli istahtanut pesarille.
-Eikä ei nyt ku kohta alkaa vilkkain aika tallilla. Sanoin ja yritin nostaa hevosta ylös. Hoo ei liikahtanutkaan. Vein loimen omalle paikalleen ja kävin hakemassa harjat,satulan ja kanki suitset valmiiksi. Jätin Hoon istumaan pesarille ja lähdin taukohuoneeseen kahville.
-Julle, luulun että menit ratsastaa. Veronica ihmetteli
-Joo niin mun piti mennä, mutta mun uljas ratsuni istuu tuolla pesarilla. sanoin ja kaadoin kahvia kuppiini. Veronica lähti kattomaan ja tuli naureskellen takasin.
-olihan näky Hoo istuskelee kaikessa rauhassa pesarilla ja ihmiset napsivat kuvia, tuntilaisey miettii että eikai kukaan joudu tuolla tunnille. Veronica nauroi. Taukotuvan ovi aukes ja sisään tuli Riri
-julle tiesitkö... Riri ei kerennyt sanoa asiaa loppuun
-Hoo istuu pesarilla tiedän, oli. Lähdössä kangeilla treenaa kerroim mitä suunittelin Hoolle ja kun lähdin viemää loimee se lysähti istumaan ei ole tässä puoleen tuntii nousut. Sanoin Rirille.
-Okei okei, tuntilaiset vain ihmettelee ja heidän vanhempansa. Riri sanoi
-Hei ei Riri todellakaan ole heittämässä teitä ulos täältä. Veronica sanoi
Taukohuoneen ovi kävi ja sisälle käveli hoitaja nelikko. Zaida, Minttu,Rosa ja joku uusi tyttö. Joka esitytyi Reiskan toiseksi hoitajaksi Fridaksi.
-Miksi Hoo istuu pesarilla? Minttu viimein sai kysyttyä.
-Koska se ei halua töihin. Vastasun ja join kahvia. Juttelimme tyttöjen kansssa vaikka kuinka pitkään.
-Joo Hoo on istunut nyt reippaan tunnin lähettävä kattelee milloinka se nousis. Sanoin ja lähdin tallin puolelle.
Hoo oli parasta aikaa nousemassa ylös ja heti ku se nousi menin sen luo otin loimen pois ja harjasin sen.
Laitoin satulan selkään ja kankisuitset päähän. Puin itselleni päälle ja lsitoin kypärän päähän. Talutin herran kentälle koska maneesissa oli tunnit. Kentällä oli reippaasti lunta mutta sepä ei meidän menoa haittaa. Nousin selkään ja lähdin kiertämään kenttää ympäri.
Reilun tunnin kuluttua olimme molemmat väsyneitä ja hikisiä. Tulin alas selästä ja taputin Hoota kaulalle. Talutin orin sisälle ennenkuin se kylmettyy. Otin varusteet pois ja vein ne omille paikoilleen. Pesin hoon ja loimitun sen huolellisesti, kylmäsin viellä jalat ennenkuin talutin hymyssä syin orini karsinalle. Halasin Hoota ja sanoin sille että kuinka hemmetin tärkee se o päivieni piristäjä. Suljin karinan oven ja kävin taukohuoneessa hymyilin kun naantalin aurinko. Vertsu katseli minua kunnes tokaisi.
-Tais rataastus tehdä tehtävänsä.
-Todellakin, kaikki on hyvin. Ottaahan se kipee kun molemmat vanhemmista on kuollut,mutta isän kohdalla tää oli odotettavissa. Sanoin ja halasin kiitokseksi vertsua. Lähdin taukotuvasta kohti parkkipaikkaa ja autoani. Istuin autooni ja lähdin ajelemaan kotia päin.
Hoo tarhassa Pallonsa kanssa Hoo istuskelee kaikessa rauhassa pesarilla
Pakkailin viimeisiä kampeitani, jotka ottaisin mukaan ruotsiin mumman ja papan luokse. Olimme Jouluksi menossa sinne. Pappa oli vihjannut myös tallille menosta,jotta osaisin myös ottaa "rönttä" vaatteet. Enhän mä muutenkaan missään hienoissa tai kalleissa vaatteissa juossut. Samat vaatteet tallilla,kaupassa,koulussa sekä töissä. -Julle julle julle.. eihän me olla kun neljä päivää ja sulla on neljä kassia tavaraa. -Kuulehan veli rakas. Mulla on kaks kassia tavaraa. Et turpa kiini tai pistän sen kiini. Joakim nosti kädet ilmaan ja poistui huoneeni ovelta. Kannoin kassit eteiseen jossa vetäisin sinisen toppatakin ja mustat kengät jalkaan kannoin tavarat autoomme. Heitin kassit takaluukkuun ja istahdin pelkääjänpaikalle. Heitin kengät pois jalastani ja nostin jalkani penkille. Kaivoin puhelimen taskustani ja rupesin selamaan Viaplayn tarjontaa. Joakim istahti autoon ratin taakse ja käynisti sen. Matka alkoi kohti ruotsia.
Olin selannut jo kaikki mahdolliset elokuvat,sarjat sun muut hömppä pömpät mitä ikinä keksin ja matkaa oli viellä pari tuntia. Joakim istui hiljaa kuunellen radiota ja keskittyen ajamiseen. Minä päätin lopulta ummistaa silmäni ja matka taituikin yllättävän nopeasti kun nukkui. Perille päästyämme juoksin ehkä vähän liian innoissani sisälle jättäen Joakimin yksin laukkujen ja kassien kanssa. -Heissan mumma ja Pappa! -Julia Beatrice ompa kiva nähdä pitkästä aikaa. Mumma sanoi ja tuli halamaan minua. Halasin takasin ja heitin jonkun kehun heidän uudesta talostaan. Mumma ja pappa oli vasta muuttaneet lähemäksi tukholmaa. Alkoivathan molemmat olla jo vanhoja. Joakim rymisteli eteisestä olohuoneen puolelle ja huomasin sen ilmeestä kuinka se mielessään noitui mut alimpaan helvettiin. Joakim heitti iloisen hymyn mummalle ja papalle. -Maistuisiko kupillinen kahvia? Pappa kysyi. -Todellakin! Sanoin ja lähdin papan perään keittiöön. -Toivottavasti otit mukaan tallille sopivat vaatteet? Ajattelin että voisimme huomenna käydä vanhan tuttuni tallilla. Pappa sanoi ja keitti samalla kahvia. -Otin otin. Kuulostaa hyvälle. Joimme kahvit ja höpisimme vähän kaikenlaista kunnes lähdimme nukkumaan koko porukka. Pakko kyllä sanoa että olin ihan poikki. Ihan kun halolla olis lyöty taju kankaalle.
Aamulla heräsin hyvin pirteenä kahvin tuoksuun. Heitin päälleni ison t-paidan ja kömmin keittiöön kahville. -Lähdetään kohta. Pappa sanoi -Juu. Vastasin haukotellen ja hörppäsin ison kulauksen kahviani. Kävin pukemassa Tallille sopivat vaatteet ja heitin hiukset pikaiselle nutturalle. Kävelin eteiseen vetämään kenkiä ja takkia päälle. Pappa oli mennyt jo ulos autoa käynistämään. Istahdin autoon ja laitoin turvavyön kiini. Matkamme alkoi kohti tallia. -Tutullani on parikyt ravihevosta niin nuoria kun vähän vanhempia ja olikohan sillä pari siitostammaa. Upea paikka järven rannalla. Pappa kertoi. Katselin hiljaa maisemia. Välillä kuitenkin vastasin jotain papalle ihan vain kohteliaisuutena.
Perille saavuttuamme meitä käveli vastaan n.68vuotias mies ja hänen vierellään käveli nuori komea mies. -Terve Julius, Tämä nuori neiti taitaa olla Julis otaksun? Kättelin miestä ja esittäydyin tietenkin. Mies sanoi nimekseen Arvald ja poika taisi olla Edward. Lähdimme kiertelemään tallia ja tiluksia. -Joko tyttö tietää? Arvald kysyi papaltani. Pappa puisteli päätään. -Tiedän mitä? Pappa mitä sä oot mennyt nyt tekee?? Kysyin ja laitoin kädet puuskaan. Kävelimme yhdelle tallin karsinoista. -Kuulin että oot käynyt Hetwinillä raveissa. Mutta Hetwin on jo aika vanha eikä sillä ole kauheasti kilpailuaikaa joten Ostin sulle joululahjaksi kolmevuotiaan oripojan. Pappa sanoi. Katsoin suu auki pappaa ja lopulta kurkkasin karsinaan. Karsinassa seisoi upea läsipäinen sukkajalkainen turilas. -onhan se söpö,mutta kolme vuotias ja ori. -Se on ajo-opetettu ja treenattu jo vähäsen. Ja meistä se olisi jo opetus ja koelähtö valmiuksissa. Arvald sanoi avaten karsinan oven samassa pikkuinen ori syöksyi korvat luimussa ovelle ja Arvald sulki oven nopeasti kiini. -Et kertonut puhelimessa että se on raivohullu, en olisi ostanut koko hevosta jos olisin tienyt. Pappa raivosi Arvaldille. -Äläs nyt Julius. Sanoit että tyttö on hyvä hevosten kanssa ja pärjää hankalemmankin hevosen kanssa. Tuo pikku ori poika olisi muuten joutunut lopetettavaksi. Arvald sanoi -Silti en halua että julia särkee tai pahimmassa tapauksessa tapattaa ittensä tuon hullun kanssa. Pappa sanoi -Kiitoksia Pappa lahjasta sanoin ja avasin karsinan oven. Ori lähestyi taas ovea korvat luimussa. En tehnyt elettäkään siirtyä pois sen tieltä. Ori pysähtyi ja vein taskussani olleen käden porkkanan palan keran orin lähelle. Ori otti varovasti porkkanan ja silitin sen otsaa otsaharjan alta. -Mikä on orin nimi? Kysyin -öhöh. Arvald takelti -Dancing Demon. Edvard sanoi -Tanssiva Demoni, toistin hiljaa. Sinulle pitää keksiä joku hyvä nimi. Sanoin ja silitin oria.
Joulu meni hyvin ja lähdimme Suomeem hevostrailerin kanssa jossa seisoi tai tansahteli uusi hevoseni kolme vuotias ori hullu lämminverinen ravihevonen. Olin saanut vähäksi aikaa varsalle tallipaikan läheisestä tallista mutta se ei oikein ollut sopiva meille mutta kelpasi siihen asti että löydän sopivan tallin. Kun pääsin kotiin lähdin melkein saman tien lehtikseen Hoon luokse. Kävin herran juoksuttamassa pikaisesti koska pari päivää lomaa tiesi todella paljon pöllövirtaa. Hoo kulki yllättävän rennosti ja letkeesti se oli lopettanut pelleilyt ekojen harkkareiden jälkeen. Nyt minulla oli kaks hevosta toisesta pitäisi tulla ravihevonen ja toinen on vaan mammanpieni mussukka. Yllättävää oli se ettei ketään oikein näkynyt tallilla. Tai kaikki oli varmaan kotona pyhiä viettelemässä. Lähdin kohti kotia tallilta ja päätin alkaa saman tien tekemään ilmoitusta nettiin jos jostain löytyisi tallipaikka.
Uus vuos, uudet kujeet 5.2.2019 En ollut vähään aikaan kerennyt tallilla. Olin viimein muuttanut omaan kämppään, pois veljeni lahkeista. Päätös ei ollut minun vaan veljeni tyttöystävän joka oli tullut todella mustasukkaiseksi ja rasittavaksi,joten päätin muuttaa omaan asuntoon. Olin hommannut kivan yksiön läheltä tallia ja sisustanut sen oikein kodikkaaksi. Kidin jäätyä veljelleni oli illat ollut niin masentavan tylsiä että olin hommannut uuden koiran. Reilun vuoden ikäinen bordercollie uros pyöri jaloissani,varmistamassa että pääsee varmasti tallille mukaan. Autoa minulla ei ollut mutta mihin sitä tarvii tallille ei ollut todellakaan pitkä matka ja kuntokin pysyy hyvänä sekä koira tulee samalla lenkitettyä. Hiuksetkin olin värjännyt tumman violetiksi, Mikä muutosten alkuvuosi. Puin ulkovaatteet päälle. Pakkasta oli ollut jo parina päivänä aika reippaasti. Nappasin Sakun naruun ja lähdimme kohti tallia. Metsätielle päästyä päästin Sakun irti ja annoin sen juoksennella vapaana. Tallille saavuttua otin kuitenkin Sakun takasin naruun kiini ja aukaisin tallin oven. Hörinä täytti tallin ja lämmin hevosen tuoksu pöllähti vasten kasvojani. Saku oli ihmeissään ja pyöritteli päätään. Lähdimme suuntaamaan kohti taukotupaa.
Huomasin Ririn ja Vilman käytävällä ja lähdimme heitä kohti Sakun kanssa.
-Hei Riri! Onko kiireitä ollut? Huikkasin
-Julle Moikka. Suakin näkee, heihei mikäs tämä on? Riri kysyi ja kyykistyi sakun luo.
-No sanotaan näin et alkuvuosi on ollut yhtä hullunmyllyä, muutin omaan kämppään tuohon parin kilsan päähän. Kidi jäi veljelleni ja illat oli tylsiä niin päätin hommata tämmösen reilu vuoden ikäinen borde uros Saku nimeltään. Selitin Rirille.
Vilma teki kovasti tuttavuutta Sakun kanssa.
-Pysyykö se irti? Riri kysy
-Kyllä pysyy. Laskin Sakun irti ja Vilma ja saku lähtivät hippasille.
-Jospa kummatkin väsähtäisivät kun juoksentelevat. Riri nauroi.
Hymyilin takaisin ja lähdin sinne taukohuoneeseen kahville.
Taukohuoneen pöydällä oli lappu jossa kerrottiin varustevaunun aukiolot ja pieni mainoslehtinen. Vihdoin se aukes ajattelin samalla selatessa lehteä. Kahvi porisi pannussa,joku oli jo laittanut kahvin tippuun.
-Julle! Vertsu pamahti taukohuoneen ovesta sisään.
-Moi. Mistä tiesit et oon täällä?
-Tuolla juoksenteli koiran jonka pannassa roikkuu laattaa,missä on koiran nimi ja sun yhteystiedot. Vertsu naurahti
Olinkin jo unohtanut Sakun ja sen pannan laatan.
-Mutta Julle oot värjännyt hiukset, todella ihanat. Sit sulla on uus koira. Mitäs muuta kuuluu?
-Mitäs tässä ollut yhtä hullunmyllyä alkuvuos. Muutin omaan kotiin,hommasin koiran kun Kidi jäi veljelleni. Värjäsin hiukset tumman violetiksi. Eipä muuta. Mitäs sulle?
Vertsu alkoi selittää pitkän kaavan mukaan tapahtumia. Nappasin kahvia kuppiin ja kaadoin maitoa joukkoon. Istahdin alas ja aloin juomaan kahvia samalla kuunnellen vertsun tarinoita ja kommentoimalla välillä.
Pari kuppia kahvia uppos ennen kuin lähdin taukotuvasta kohti tarhoja. Kuulin kimakan hirnahduksen ja tumma hevonen sinisessä ulkoloimessa ravas portille.
-Hei ukko. Onko ollut noin kova ikävä? Kysyin Hoolta ja silitin sen turpaa. Nappasin portin ulkopuolelta riimun ja narun. Pujahdin tarhan puolelle silittelemään ori poikaa. Hoolla oli kasvanut harja aivan valtavasti vaikka leikkasin sen vasta pari kuukautta sitten pystyksi.
-Tänään lähetään pellolle tarpomaan,vuosipäivän kunniaksi. Mieti nyt ukkoseni ollaan vuosi asuttu täällä jo. Sanoin hoolle samalla pujotin riimun sen päähän. Napsautin lukon kiini ja lähdin taluttamaan oria sisälle. Huomasin kuinka Vilma ja Saku juoksentelivat kentän lähellä. Hymyilin kuin naantalin aurinko.
Talutin ruunikon orin karsinaan, jossa otin siltä pois loimet. Taitoin loimet nätisti karsinan edustalla olevaan loimi telineeseen. Hoo työnsi päänsä karsinan oven yli. Rakastin tän tallin karsinoita kun hevoset voivat vain katsella mitä käytävällä tapahtuu. Hoo oli vaihtanut karsinapaikkaa viereiseen karsinaan. Sen vanhassa karsinassa asusteli Ririn uusi ostos ratsastuskoululle Max ruuna, joka tarhaili peikon kanssa samassa tarhassa hoon vieressä. Lähdin hakemaan harjat,satulan sekä suitset varustehuoneesta. Takaisin palattuani hoo oli nousemassa ylös.
-Kerkesitkö jo piehtaroida ja ihan varmasti teit sen tahallasi. Naurahdin ja nappasin pölyharjan käteeni. Aloin pitkin vedoin harjaamaan oriani,harjasin hoon huolellisesti. Nappasin kaviokoukun ja putsasin hoon kaviot. Eihän niissä oikein ollut mitään. Kaikki hokit oli paikoillaan ja etusissa oli tilsakumit viella hyvät. Otin suojat ja laitoin ne oikeeseen kohtaan hoolle jalkoihin. Nostin satulan hoon selkeään ja laitoin mahavyön kiini.
-Kuules joko sä pullistat tai oot lihonnut jonkun verran ja talvikarvaakin oot kerennyt kasvattaa. Sanoin ähertäessäni mahavyötä kiini. Sain mahavyön kiini ja siirryin suitsiin pujotin kuolaimet hoon suuhun ja niskalenkin korvien taakse laitoin leukalenkin kiini. Nappasin hanskat käteeni ja painoin kypärän päähäni otin ohjista kiini ja talutin hoon tallin pihalle josta nousisin selkään. Laskin jalustimet ja kiristin vyötä. Nousin penkiltä hoon selkään. Keräilin ohjia ja napautin pohkeilla hoon kylkiin. Lähdimme kohti peltoa.
Kävelimme kaikessa rauhassa metsätietä pitkin pellolle päin. Hoo kulki rennosti ja katseli maisemia. Oli upea päivä maastolenkille. Pellon reunalle päästyä ohjasin hoon umpihankeen pellolle. Vähän vastahakoisesti hoo lähti umpihankeen tarpomaan. Kävelimme pitkin poikin pellolla. Siirsin hoon raviin ja ravailimme hetken valmiita polkuja pitkin. Annoin hoolle pitkät ohjat ja se siirtyi käyntiin. Oli tota lunta vain kertynyt talven aikana reippaasti. Keräilin ohjat käteen ja nostin laukan laukkasimme pitkin umpihankea. Lopulta käänsin hoon käynnissä kohti tietä. Annoin sen kävellä pitkin ohjin tallille asti. Tallin pihalla tulin alas selästä löysäsin vyön ja nostin jalustimet ylös. Otin ohjat kaulalta ja talutin hoon takaisin karsinaan jossa otin siltä varusteet pois. Vein varusteet varustehuoneeseen ja talutin hoon pesarille laitoin sen jalkoihin kylmäyspatjat. Siksi aikaa kunnes olisin hieronut sen.
Aloitin hoon hieromisen pesarilla kävin eka oikean puolen läpi ja vähän oli lapa siltä puolelta juntturassa sekä takapolvi.vasemmalta puolelta hoo oli oikein vetreä. Heitin fleeceloimen hoon selkään otin kylmäyspatjat pois ja hain samalla kun vein ne pakkaseen niin linimentin jota hieraisin oikeeseen takapolveen. Talutin hoon karsinalle ja otin siltä riimut pois. Kävin vielä tekemässä sille mash veden jonka se joi oikein tyytyväisenä. taukotuvassa oli porukkaa tullut, taas oli tullut uusia hoitajia talliin, enkä ollut edes edellistä satsia kerennyt näkemaan tai tutustumaan. Cass kertoi että Vertti lähtisi ja hän oli tuomassa jo uutta puoliveristään talliin. Cass näytti kuvan komeasta valkopäisestä hevosesta. Komeahan se oli kun mikäkin. kävelin kahvinkeittimen luo ja kaadoin itselleni kahvia samalla kysyen ottaako kukaan muu, vastausta en saanut joten laitoin pannun takasin paikoilleen. Istahdin pöydän ääreen soyvalla istuivat Cass,Minttu ja Adelie. Pöydön ääressä luki hevosvarustekuvastoa Vertsu ja puhelintaan selasi minea. Juteltiin hetki niitä näitä samalla tyhjensin taas pari kuppia kahvia. Nousin ylös pöydän äärrestä ja kävin kaapillani hakemmassa pari porkkanaa Hoolle. Kävelin Hoon karsinalle ja tein viellä pienet porkkana venyytykset jotka auttaisivat lapaa aukeamaan. Hoo oli vain tyytyväinen saamastaan huomiosta ja herkuista. Suuntasin karsinalta viellä lantalan kautta hoon tarhalle siivoomaan tarhaa. Olin laiminlyönyt
tarhan siivoamisen joten nyt riitti hommaa, irrottelin jäätyneitä kakkakikkareita rautatalikilla ja mätin ne kottareihin sitten. Keräilin kaikki kakkakasat pois mitä sain ja löhdin tyhjentämään kottareita. Kottarit jäi lantalan viereen ja suunnistin nyt matkani rehuvarastoon tein Hoon iltaruuat valmiiksi. Lähdin metsästämään Sakun kiini jotta pääsisimme kohti kotia. Kävelimme reippasti metsätien kotia. Laskin Sakun pihassa irti ja nappasin postin samalla ennenkuin menin sisälle asuntooni. Riisuin ulkovaatteet pois ja kävelin suoraan jääkaapille hakemaan jotain pikkupurtavaa jonka jälkeen lösähdin sohvalle, aloin tuijottamaan telkkarista simpsineta. Mainoskatkojen aikana selasin kaikki kanavat läpi tulisko sieltä jotain muuta. Ei oikein tullut joten jatkoin vain simpsoneiden katsomista.
Varmaan viikko tai kaksi sitten olimme Jullen kanssa ohimennen keskustelleet siitä että minun pitäisi käydä Hoon selässä - oripoika oli ollut tallissa jo vuoden kuitenkin ja hyvä että olin sitä edes silittänyt sitä sinä aikana. Tänään sunnuntaina olin ollut sitä mieltä että Rossu saisi ratsastaa halutessaan Sotilaalla, joten muuta ei ollutkaan kuin aikaa kavuta Hoon selkään maneesissa tai kentällä säästä riippuen. Lunta ulkona satoi vähän eikä pakkanenkaan ollut kuin noin -7 asteen kohdalla, joten ilma sen puoleen oli ihan kiva: ensi viikolla näytti siltä että saisimme jälleen leikkiä eskimoja iki-ihanassa Lapissa. Joskus harmitti muuttaa Helsingistä jäätymään pohjoiseen.
Julle saapui noin yhden pintaan tallille missä itse olin jo aamusta alkaen ollut marhaamassa mm. Sotilaan karsinaa siivoten Rossun puolesta ja kerkesin mättämään myös kivana yllätyksenä Hoon karsinan siistiksi aikaa tappaessani. Vaihtelimme myös Helin kanssa kuulumisia. Heli oli ollut tekemässä aamutallia ja lähti ratsastamaan Hippua jo aamusta ja nyt Maxia, joka oli uusi ja hieno hevonen tallissa. Kun Heli asteli ovesta pakkaseen tuli samalla ovenavauksella Julle Hoo perässään sisälle talliin.
"Valmiina ratsastamaan?" Julle naureskeli uusilla hiuksillaan, mitkä olinkin jo päässyt näkemään aiemmin.
"Niin valmiina kuin vain voi olla!" hihkaisin ja vetäisin harmaita ratsastushousujani ylemmäksi - edes musta vyö niissä ei tuntunut pitäneen housuja ylhäällä. En todellakaan ollut valmis luopumaan niistä, sillä pienet timantit takataskuissa olivat myyneet mut totaalisesti housuja nettishoppaillessa. Yksi timantti oli tippunut, mutta mitä pienistä.
Laittelimme Jullen kanssa yhdessä Hoon kuntoon, joka käyttäytyi jopa yllättävän nätisti. Jullen pistäessä suitsia Hoon päähän vedin jalkaani saappaat ja päähän tutun mustan kypäräni joka oli korvannut sen ikivanhan ruskean käppänän jo puolisen vuotta sitten. Nappasin Hoon ohjista kiinni ja melko suuren hepan kanssa lähdimme kävelemään kuitenkin maneesia kohden Jullen varjostamana perässä: olisin kanssa oman hevosen kanssa tarkka, joten en ihmettele. Julle tykitti kanssa hirveän määrän ohjeita Hoon ratsatsamiseen. Se ei ole ravitaustan kanssa ihan sama kuin patalaiska Sotilas joka meni melkein aina minne käskettiin. Maneesissa Julle punttasi mut melko ketterästi Hoon selkään ja ori steppailikin jo pari askelta vieraan perseen iskeydyttyä penkkiin.
"Muista istua tasaisesti ja pitää ohjastuntuman tasaisena ja vaikuttaa paljon istunnalla, paina kanssa kantapäät alas että jos Hoo sinkaisee et lennä kuin leppäkeihäs ja...", Julle selittää selitti kädet puuskassa maan tasalla ja heilautin selässä kättä toisella kädellä Hoon ohjista kiinni pidellen. "Älähän nyt, oon mä ennenkin hevosilla ratsastanut!" totesin itsevarmasti vieraan hepan selästä. Hirveästi ei tarvinnut kuin ajatella vauhtia kunnes Hoo lähti aika isoin ja nopeatempoisin askelin uraa kohden käynnissä.
Hetken käynnissä käveltyämme keräsin ohjat ja taivuttelin Hoota vähän testaillen miten herkkä se oikein olikaan. Sainkin huomata, että se tosiaan reagoi aika nopeasti pieniikiin ylimääräsiin liikkeisiin jaloissani, joten jouduin keskittymään pitämään jalat mahdollisimman paikallaan. Sotilaalla olin tottunut jopa kannuksien kanssa naputtelemaan kylkiä hieman jotta se varmasti pysyisi kuulolla koko ajan, mutta aina kun jalkani heilahti niin Hoo reagoi siihen rikkomalla tasaisen tahdin jo käynnissäkin totaalisesti. Ravi oli mulle varsinainen kulttuurishokki kun se olikin aika isoa, nopeaa ja pomputtavaa: teki keventämisestä helppoa joo, mutta sain työskennellä täysillä saadakseni ravista edes jossakin määrin tasaista ja siistin näköistä. Julle kannusti kyllä alhaalta että ihan hyvältä näyttää, mutta katsomossa Iiriksen ja Maisan naureskelut kertoivat jotakin ihan muuta.
"Aha... vai niin... ei tämä ole ihan niin helppoa....", huudahtelin aina kun jotakin sain suustani sanotuksi samalla kun yritin keskittyä paikallaan oleviin jalkoihin, tasaiseen käteen, rytmikkääseen keventämiseen ja katseen pitämiseen ylös korvista ja niskasta.
"GP-ratojen ratsukko", Iiris hihitti ja Maisa näytteli peukkua enkkuvilttiin käpertyneenä.
Myös oikeaan kierrokseen ravailtuamme Julle kehotti kokeilemaan laukkaa.
"Joo, kyllä se osaa, usko pois. Vauhti voi olla vähän reipasta, mutta älä säikähdä", Julle vakuutteli ja käskytti nostamaan C-päädystä laukan ensin vasemmassa kierroksessa. Tein miten käskettiin ja vautsi se vauhti oli kamalan kovan tuntuinen. Kierroksen-kahden jälkeen sain kuitenkin vauhdin mielestäni kondikseen. Tein yhden pääty-ympyränkin, toistimme saman toiseen kierrokseen ennen kuin otin loppuraveja vähän pidemmällä ohjalla. Käyntiin hidastettuani Iiris ja Maisa katsomossa hyppelehtivät vähin äänin pois paikalta talliin lämmittelemään ja Jullekin oli kääriytynyt toppatakkiinsa yhä paremmin, vaikkei paikalla nyt niin kylmä ollutkaan.
"Oli aika... erilainen", naurahdin Hoon selästä ja taputin sen kaulaa. Ainakin se osasi käyttäytyä, vaikka olin aika eksyksissä!
Ystävänpäivä ja satula murheita 14.2.2019 _________________________________________
Heräsin aamulla tai no kello kyllä näytti yli 12 et kait se oli jo aamupäivän puolta. Saku makoili jalkopäässä. Nappasin puhelimen pöydältä, vapaapäivät olivat juuri parhautta, sai nukkua pitkään. Selailin snäpin,instan sekä facen läpi eipä juuri mitään erikoista ollut tapahtunut sitten yön aikana. Nousin ylös sängystä ja heitin tummanvioletit pitkät hiukset pika nutturalle. Puin päälleni todella ison t-paidan ja kipitin “mekossani” keittiö nurkkaukseen kahvinkeittoon sekä aamupalan tekoon. Annoin Sakulle aamu nappulat. Kahvin tippuessa kävin pukemassa päälleni isot harmaat lökärit vaihdoin t-paidan toppiin ja sen päälle laitoin hupparin. Letitin vielä hiukseni kahdelle letille. Puhelin piippasi pöydällä. Katsoin puhelinta tallin wappi ryhmä tulvi ystävänpäivä onnitteluita. -Ai perkele tänään on ystävänpäivä. Tuhahdin sakulle joka kallisti vain päätään hieman. Söin aamupalan ja join kahvit, jonka jälkeen lähdin kaupan kautta tallille. Saku sai tänään jäädä ihan kotivahdiksi. Kauppaan päästyä nappasin hevi-osastolta pari omenaa sekä porkkana pussin. Kävin vielä hakemassa kaks pussia hillomunkkeja jotka veisin taukohuoneeseen ystävänpäivä iloksi muille tallilaisille. Kassan kautta ulos kaupasta ja lähdin kävelemään tallia kohden.
Avasin punaisen puutallin valkoisen oven ja astuin lämpimään talliin. Kävelin suorinta tietä taukotupaan,jossa napsautin kahvinkeittimen päälle ja ja kirjoitin munkkipussien viereen pöydälle lapun “Hyvää ystävänpäivää kaikille, ota munkki päivän piristeeksi. ❤️=Julle ja H” Otin omenat taskuun ja lähdin taukotuvasta tarhoille päin. Ensin kävelin Donnan tarhalle. Donna tarhasi kauniin rautiaan läsipäisen suomenhevostamman Hipun kanssa samassa tarhassa. Kävelin Donnan luo nappasin sitä riimusta kiini ja selitin sen veikeän näköistä läsiä jossa oli kolme ruskeaa pistettä. Kaivoin taskustani toisen omenoista ja annoin sen Donnalle,Hippu oli hiipinyt meidän lähelle ja halusi kanssa osansa omenasta hamuilessaan taskujani. -Kuulehan suokkitamma ne on mun taskut, ei sinun. Sanoin Hipulle joka meinasi työntyä kokonaan mun taskuun. Annoin Donnalle reippaat puoli omenaa ja loput annoin Hipulle olihan kuitenkin ystävänpäivä. Katsoin portille päin ja näin vastapäätä kuinka Hoo tuijotti minua sekä hörisi oikein matalasti. Pujahdin tammojen tarhasta pois ja kävelin suoraan ruunikon orini luo. Valkoiset aidat sopivat niin hyvin tänne ajattelin mielessäni kun saavuin H luo. -Hei poika. Hyvää ystävänpäivää sanoin ja halasin hoota samalla H tutki taskujani. Kaivelin omenan taskusta ja tarjosin sen H. Hoo söi tyytyväisenä omenan. Silitin hetken orini lämmintä kaulaa kunnes lähdin talliin kahville.
Työntelin kottareita kohti Hoon karsinaa. Olin käynyt kahvit juomassa. Oli ihmeen hiljaista näin päivän aikaan ennen kuin tunnit alkaisi ja hoitajat saapuisivat paikalle. Siivosin kaikessa rauhassa hoon karsinan ja kävin tyhjentämässä kottarit lantalaan samalla tuoden puhdasta hamppu kuiviketta karsinaan. Levitin tasaisesti kuivikkeet karsinaan. Lähdin työntämään kottarit kohti Hoon tarhaa jonka meinasin kanssa siivota tänään kun oli kerta niin paljon aikaa enkä ollut sopinut mitään menoja tai muuta. H seurasi hetken syrjemmällä mitä tein kunnes tuli “apuriksi” huono apuri joka kaataa kottarit ja repii takin helmasta sekä heittelee palloa mihin sattuu. -Nyt Hoo riittää anna mä siivoan ja sit tulen hakemaan sut. Sanoin hoolle ja mätin loputkin lannat kottareihin ja lähdin työntämään niitä pois tarhoilta kohti lantalaa. Tyhjensin kottarit ja vein paikoilleen. Kävelin Hoon karsinalle ja nappasin mukaan riimun ja ketjunarun. Olin alkanut taluttaa Hoota nyt ketjun kanssa ei sitä aina tarvinnut mutta olipahan valmiina, jos herra keksii jotain temppuja. Hoo oli portilla valmiina odottamassa. Aukasin portin ja pujotin hoolle riimun napsautin ketjulukon kiini riimuun ja lähdin taluttamaan oria talliin. Hoo steppaili kaula kaarella ja häntä tötteröllä vieressäni. Hörisi vähän väliä matalasti. Annoin sen olla vain koska se tuli muuten niin nätisti vierellä. Talutin Hoon yksityispuolen käytävälle ja laitoin sen kiini. Lähdin hakemaan varuste huoneesta harjat,suitset sekä bootsit. Kävelin takaisin Hoon luo ja avasin siltä loimen solet nykäisin loimen pois sen päältä ja viikkasin nätisti ovelle sen. Aloin harjaamaan orini klipattua karvapeitettä, kun olin käynyt orin läpi putsasin kaviot ja laitoin bootsit etujalkoihin. Selvitin vielä hyvin kasvaneen harjan sekä hännän. Otin riimut pois hoon päästä ja pujotin kuolaimet hoon suuhun. Laitoin leukaremmin kiini. Otin ohjat käteeni ja nappasin kypäräni. Painoin mustan kypärän päähäni ja laitoin sen kiini. Talutin läsipäisen orini maneesiin.
Nousin penkiltä Hoon lämpöiseen selkään ja annoin pohkeita. Orini lähti käynnissä kiertämään maneesia ympäri. Hoo tuntui alusta alkaen jotenkin erillaiselta viime ratsastuksiin verrattuna. Se oli rento ja työskenteli mielellään,korvat hörässä pärskien. Keräilin ohjia ja hoo alkoi kokomaan itseään se työnsi takajalat hyvin alleen ja käytti selkäänsä oikein. Tein ympyröitä ja voltteja. Parit pysähdykset ja liikkeelle lähdöt. Ennen Kuin siirsin hoon raviin. Hoo siirtyi raviin nätisti pysyen kuolaintuntumalla ja hyvin rentona. Ratsastin 45 minuuttia kaikki askellajit läpi. -Hetwing power. Onko meillä epäsopiva satula? Kysyin oriltani ja taputin sen hikistä kaulaa. Tulin alas selästä juuri kun Karo avasi maneesin ovet ja saapui tuntilaisten kanssa maneesiin. -Oonkin tästä juuri sopivasti lähdössä. Sanoin karolle ja hymyilin -Miltäs Hoo tuntui? Karo kysyi -Todella hyvälle. Se ei ole mennyt pariin kuukauteen näin hyvin. Pakko soittaa satulansovittajalle epäilen että satula ei sovi sen selkään. Vastasin ja taluttelin hoota pienellä voltille lähellä karoa. Karo nyökkäsi ja minä lähdin taluttamaan orini talliin. Kävin hakemassa riimut ja vaihdoin pesukarsinassa hoolle suitsien tilalle riimut. Pesin hoolta hiet pois ja kuivasin sen hyvin. Laitoin sille jalkoihin linimentit sekä villapatjat ja fleecepintelit. Puin sille myös päälle fleece loimen sekä sen päälle vohveliloimen. Talutin orin karsinaan ja kävin tekemässä sille mashi juoman. Taputin oriani kaulalle samalla kun se joi. Otin ämpärin pois ja suljin karsinan oven. Kävelin varustehuoneen kautta taukotupaan kahville ja juttelemaan saapuneille hoitajille.
Huomasin että kello läheni jo puolta seitsemää olihan sitä tultu juoruiltua vaikka ja mitä. Päätin vielä käydä rehu huoneessa tekemässä hoon ilta sekä aamu ruuat valmiiksi. Ennen kuin lähtisin kävelemään kotia kohti. Kun olin saanut kaikki valmiiksi kävin vaihtamassa Hoolle vielä kuivan loimen päälle ja vein märät kuivumaan. Otin pintelit jaloista pois ja käärin ne nopeasti näteille rullille. Kävelin ulos valkoisesta tallin ovesta kirpeään pakkassäähän ja lähdin kävelemään kohti kotia. Kotia päästyäni lähdin käyttämään Sakun ulkona. Samalla miettien minkälaisia satuloita haluisin kokeiluun. Olihan varastossa se meidän lännensatula mikä sopisi hoolle vielä oikein hyvin, mutta en oikein tiennyt sopisiko lännensatula meidän tarpeisiin. Kävelimme Sakun kanssa takaisin sisälle ja avasin tietokoneen josta aloin selaamaan erilaisia satula vaihtoehtoja ja sovittajia. Mielessä kävi sanonta “Hevoseton on huoleton”. En kyllä pystyisi elämään ilman hoota. Hetken tutkittua sivuja päätin että soitan torniossa sijaitsevalle sovittajalle. Rapsutin Sakua korvan takaa ja lähdin jääkaapin kautta sohvalle katsomaan Netflixistä jotain ihme sarjaa minkä vertsu oli minulle maininnut.
Saavuin pitkästä aikaa tallille ilman kiirettä ja liiallista stressiä, nyt oli jo rento olo kun vain kaksi koetta oli vielä edessä ja pari pikku-testiä. Niimpä ehdin tallille jopa bonus- töissä! Olin kysellyt tallin whatsapp-ryhmässä; kaipaako kukaan hevonen liikutusta? No, Julialle kävi jos menisin liikuttamaan Hoon. Tällä hevosella en ole ikinä ratsastanut, mutta ehkä siitä tulee ihan kivaa ja hauskaa?
Vein omat kamat kaapilleni, jonka jälkeen hain hevosen harjapakin hoitopuomille. "Sitten vielä hevonen" hymähdin iloisesti. Menin tarhoille ja kaukaa näkyikin jo ruunikko ori joka olikin piehtaroinut.. Noh, ei muutakun tarhan siivous ensimmäisenä. Tarhan siivoamisen jälkeen nappasin Hoon riimuun ja talutin sitä puomia kohti.
"Kuules poika, tänään mä tuuraan sun mamia." Sanon söpölle hevoselle joka pitää päätään alhaalla. Vien hänet puomille, jonka jälkeen laitoin hänet varalteen kiinni.
Aloitin harjaamisen kumisualla, jolla sain hyvin pahimmat liat pois, kaulaa lukuunottamatta. Harjasin sitten hevosta pehmeemmillä harjoilla ja selvitin jouhet ja hännän. Päänharjaamisessa ori vähän testaili ja kokeili nostaa päätänsä ylös. Muuten oli kiltti. Sitten hain nopeasti orin satulan ja suitset -> onneksi Riri pyöri hoitopuomilla Hertan kanssa. Laskin satulan puomille ja suitset roikkumaan puomin päätyyn. Sitten rupesin laittamaan satulaa, jonka alla oli sininen huopa. "Hyvä." Kiristän viimeisen kerran vyötä sanoen kylläisesti taputtaen Hoon kaulaa.
Tässä välissä vaihdoin itselleni nopeasti omat ratsastuskamani päälle.
Laitoin orille suitset, jonka jälkeen hetken mietin missä ratsastetaan. Kenttä oli jo aika täynnä: siellä laukkaili Ellen ponillansa Lilylla, kuten myöskin Rosetta Sotilaalla. Sintillä käveli nainen sisä-uralla -> ilmeisesti hänen omistajansa? Ja Lea talutteli Voittoa liinassa. Niimpä päätettiin mennä maneesiin.
Viheltelin ennen maneesiin tuloa, vaikka epäilin vahvasti ettei kukaan siellä ole, näin aurinkoisena päivänä. Talutin hetken aikaan muutaman kierroksen molempiin suuntiin Hoota, jonka jälkeen nousin hänen selkäänsä. Ruunikko vaikutti tosi rennolta, mutta ei yhtään tiedä oliko hän sitten keksinyt mulle jekkuja parin vapaapäivän jälkeen.. no mutta alkukäynnit meni hyvin ja rauhallisesti. Taivuttelin oria keskiympyrällä sekä koitettiin muutamat pohkeenväistöt mitkä meni ihan hyvin.
Kun olin lämmitellyt hevosta varmaan jo 10min, päätin alkaa ravailla puoli-pitkällä ohjalla. Ori vaikutti edelleen tosi rennolta ja asialliselta. Ravailin molempiin suuntiin ja ravissa tehtiin vähän loivaa kiemura-uraa sekä käynnissä voltteja. Ravi-pätkien jälkeen huomasi kyllä että Hoo oli helposti menossa. Olin ratsastellut hevosella varmaan jo 30min, herranjestas kun aika kuluu nopeasti!
Päätin kokeilla ympyrällä molempiin suuntiin parit laukannostot. Ekalla nostolla kaikki ei mennyt ihan putkeen: ori rupesi kiihdyttämään ja teki pari ihan oikean kokoista pukkia. No, valuin ja valuin sivulle, mutta en antanut itteni tippua joten sanoin "prrr" ja pidin harjasta kiinni. Muutaman sekunnin päästä hevonen pysähtyi ja nousin naurahtaen takaisin satulaan. "No kokeillaan kohta vielä ilman jekkuja." Sanon pojalle katsoen hänen korviaan.
Hetken kävely-tauon jälkeen nostin uudestaan laukan joka menikin jo paremmin, vaikka jouduin ratsastamaan paljon enemmän hevosta. Tein vielä parit nostot, jonka jälkeen otin maneesissa loppuravit. Olin mennyt hepalla n. Tunnin, joten lähdettiinkin maastoon loppukäynneille.
Maasto meni hyvin ja hengissä selvittiin: aika helpolla. Otin hevoselta varusteet pois, jonka jälkeen vaihdoin hänelle riimun ja vein hänet takaisin tarhaansa. "Heippa Hoo." Sanon ja taputan hevosta kaulalle jonka jälkeen lähden tarhasta pois ja vilkaisen puhelimestani kelloa. Kello oli 12.05, olin tullut about. Kympiksi tallille.
Sitten vein orin harjapakin paikoilleen ja hain kamani kaapiltani. Sitten lähdin kotia päin.
Olin tullut tallille aikasin, olin sopinut mintun kanssa että lähetään maastoon vähän rallittelee. Hoolla oli ollut paripäivää kevyttä ja tiesin jo että virtaa sillä tulee köytymään. Siivoilin Hoon tarhaa kun kuulin tervehdyksen käännyin katsomaan ja minttu oli saapunut tallille. Tervehdin naista takasin ja jatkoin tarhan siivoomista. Vein kottarit ja talikon omille paikoileen ja kävin hakemassa hoon sisälle. Heitin ketjunarun turvan ympäri ja lähdin taluttamaan pomppivaa hoota kohti tallia. - Taitaa hoolla olla vähän energiaa. Minttu huikkas Vallun ja sintun tarhasta jota siivosi - Joo. Pitää varmaan laittaa vähän kovempi kuolain sille suuhun, että se pysyy hanskassa. Naurahdin takasin. Jätin hoon karsinaan ja lähdin kohti varustehuonetta.
Kaivelin olympia kuolaimen laatikosta ja laitoin sen hoon meksikolais suitsiin kiini,kiinitin ohjat alimpaan renkaaseen nappasin estesatulan, panssarimahavyön, rintaremmi martingaalin ja jokaiseen jalkaan suojat. -Taidat joko hypätä tai lähteä maastoon. Kuulin takaani kun kävelin kohti hoon karsinaa. -mintun ja valkun kanssa maastoon vastasin Rirille joka oli ilmestynyt kun tyhjästä. -Pitäkää hauskaa! Riri huikkas ja katosi taas.
Harjasin Hoota ja minttu kävi ilmoittaa missä vaiheessa on. Laitoin hoolle suojat jalkoihin ja nostin satulan selkään ja kiristin vyötä. Pujotin kuolaimet suuhun ja suitset päähän. Kävin vielä äkkiä kaivelemassa korvahuput sille ja pujotin ne suitsien alle. Laitoin kypärän päähän ja lähdin taluttamaan Hoota kohti vallun karsinaa. -Valmis ? Kysyin Mintulta joka vastasi et on. Talutimme hevoset ulos ja nousimme selkään heti selkään päästyä Hoo alkoi tansahdella allani.
Lähdimme maastoon päin Minttu kertoi että oli vahingossa Fargyn kanssa löytänyt tän reitin. Vastailin Mintulle minkä pystyin ja keskityin alla tikittävään aikapommiin. -otetaanko ravia, jos tää rauhottus vähän. Sanoin Mintulle. En antanut Hoolle yhtään pohkeita vaan se lähti iloisesti pukittaen laukkaa. Pidätin sen raviin. -oooh! Prrr. NYT HERRA HOO RIITTÄÄ. karjaisin niin että minttu tais hiukan säpsähtää. -taitaa pojalla olla energiaa? Minttu kysyi -joo. Kyllä se tästä ku päästään menee.
Jatkoimme matkaa ravissa. -otetaan käyntiin, kohta tullaan hyvälle laukka suoralle. Minttu sanoi. Pidätin hoota ja se pomppas pystyyn. -Perkeleen kaakki. Jos yt et lopeta lähtee pallisi seuraavaksi. Uhkailin hoota joka pyöräytti korviaan ja laskeutui alas. -Hyvä uhkaus. Minttu nauroi.
Kävelimme hetken kunne minttu sanoi että otetaan eka yksitellen laukkaa et hevoset ei innostu ihan. Laukkailimme vuorotellen rauhallista laukkaa. Kunnes olimme varmoja että hevoset pysyy hanskassa ja otettiin yhdessä laukkaa.. Hoo innostu kaverista niin että se paineli aluksi kiitoravia ja vallu laukkas minkä kintuista pääsi. Lopulta hoolla meni askel sekasin ja se pomppas laukalle. Laukattiin aika haipakkaa mintun kanssa kunnes saatiin hevoset vähän rauhottumaan. Ja rauhallisesta laukasta takasin raviin ja käyntiin. -huhu. Kylläpä oli kivaa. Hoolla on aika makee ravi. Minttu nauroi -Joo se ku saa askeleet kohilleen niin se menee vaikka tuhatta ja sataa ravilla. Sanoin ja taputin hikisen hevosen kaulaa.
Kävelimme tallille kaikessa rauhassa eikä hookaan jaksanut enään pelleillä yhtään mitään. Hoidimme hevoset pois ja pesin hoon ja cein sen tarhaan. -Kiitos maastoseurasta minttu tokaisi. -ei mitään oli kiva päästä vähän päästelee nauroin.
Saavuin tänään tallille klo. 12.04. Tänään mulla olikin luvassa oripoika Hoon liikutus! (+ Vallun taluttelua ja Fargylla poniagilitya) Ensiksi vein kaikki varusteet valmiiksi Hoon karsinan luokse. Olin suunnitellut että pojalla voisi mennä koulua, vähän pohkeenväistöjä sekä sulkuja ja avoja.
Nappasin ruunan riimun matkaan ja lähdin hakemaan Hoota. "Hoo, tuuppa tänne" viheltelin pojalle joka oli laitumen toisessa päässä, toisinkuin mun hoitohevonen Vallu oli jo ihan valmiina lähtemään. Lähdin kävelemään Hoon luokse, Fosse ja Vallu kävellen perässä. "Heippa Hoo" sanon orille joka kääntää päänsä pois päin minusta ja ottaa sivuaskeleita. "Tänään liikutan sut Jullen puolesta" sanon orille joka katsoo: "onks pakko" ilmeellä mutta luovuttaa temppuilun. Laitoin hevoselle riimun päähän ja lähdettiin sisälle.
Aloitin harjaamisen hieman kovamaisella vartaloharjalla. Sitten harjasin hevosen läpi vielä pölärillä. "Mitä sä teet?" Naurahdan orille joka matustelee riimunnarua. "Vaikka kaverit onki ulkona, malta hetki." Sanon pojalle hymyillen joka kuuntelee levottomasti. Sitten harjasin pojalta vielä jouhet selviksi. "Nosta" sanon ruunalle kaviokoukku kädessä.
Kavioiden puhdistamisen jälkeen laitoin hevoselle satulan. Talliin oli myöskin saapunut Veronica joka ilmeisesti harjaili Sotilasta, sekä Minea pesi Rassea pesarissa. Vyön kiristämisen jälkeen laitoin itselleni ratsastusvarusteet päälleni, ja sitten laitoin vielä hieman vauhdikkaalle orille suitset.
Saavuimme maneesiin vihellen, rakennuksessa oli Ellen ratsastamassa ponillaan Lilyllä ilman satulaa. "Ei kai me viedä tilaa?" Kysyn naurahtaen Elleniltä. "Ette vie" Ellen vastaa hymyillen. "Okei hyvä" vastaan kaverilleni.
Taluttelin aluksi Hoota vähän alle 10min maastakäsin, jotta se tottuu maneesiin pitkän ulkoilun jälkeen. Kun saavuttiin maneesiin Hoo oli aika valpas ja energisen oloinen, mutta sitten se rentoutui ja mullakin oli varmempi oli nousta selkään. Nousin jakkaralta selkään ja kiristin hieman vyötä vielä selästä, sitten lyhensin jalustimia ja ratsastus voikin alkaa!
Käveltiin aluksi n. 10min selästä suht pitkällä ohjalla. Sitten ruvettiin ravaileman ja Hoo oli siinä aikas hyvä! Ainakin se kulki muodossa ja pysyi reippaana. Ravailtiin siinä jonkin aikaa ja tehtiin kiemurauria niin miten mahtui. Sitten otettiin ravi-pysähdys-ravi -siirtymisiä jotka sujui.. no ihan hyvin. Mä en osannu ratsastaa Hoota kauheen hyvin, mutta kyllä poika rupes älyämään että mitä mä oikeen siltä pyydän!
Sitten Ellen ja Lily lähti rakennuksesta, sanoin heille heipat ja rupesin ottamaan Hoolla käynnissä parit sulut ja avot. Ne suju ihmeen kaupalla molemmilta tosi hyvin! Tai ainakin tuntui siltä että vihdoin sain oikean tuntuman tähän herraan. Sitten välillä käveltiin vähän ja tehtiin paristi kolmikaaristakiemura-uraa ravissa.
Olin ratsastanut hepalla varmaan jo 40min, niin otin vielä pääty-ympyrällä laukat. "Hyvä Hoo hieeno!" Sanon kun hevonen allani laukkaa kiltisti.
"Ja laukka!" Napautan orille pohkeita. Ori laukkaa kiltisti myöskin uraa pitkin, mutta veti parit ilo- pukit. Otettiin vielä muutamat hyvät nostot uralla, jonka jälkeen otettiin loppuravit ja käynnit pitkällä ohjalla.
Sitten nousin pois hevosen selästä ja poika sai isot kehut ja taputukset. Sitten taluttelin hevosta viel pari minuuttia. Olin mennyt ollaa 1h 20min, n. 15min siitä ajasta maastakäsitellyt.
Lähdettiin pois rakennuksesta, vein hevosen talliin ja otin häneltä varusteet pois. Sitten tein vielä aika tarkan harjauksen jonka jälkeen ori pääsi vielä laitumelle. "Heippa Hoo!" Sanon hevoselle joka hölkkää laidunkavereidensa luokse.
Sitten menin talliin pyörimään ja kello oli kaksi.
Olin pyörinyt tänään tallilla kympistä asti kahteentoista Vallun merkeissä. Nyt olikin jo Hoon vuoro, ajattelin tehdä jotain pientä puomijumppaa jne. Suht rennosti. Hain Hoon sisälle hoitopaikalle laitumelta. Harjasin hevosen huolellisesti läpi, sitten selvitin jouhet sekä puhdistin kaviot.
"Niin oot ihana poika joo" sanon orille jota rapsuttelen. "Mennäänkö ratsastaa?" Lässytän Hoolle kuin pikku vauvalle ja herra katselee minua ihmeissään. "Vähän puomijumppailua ja tällästä rentoa" sanon orille ja hain varusteet valmiiksi.
"Moi, hoidin just Muskan" sanoo Viveka hymyillen. "Okei, onks tylsää?" Kysäsen tytöltä vihjailevasti. "Eee-... on." tyttö hymähtää ja naurahdetaan yhdessä. "Voit tulla laittamaan meille kentälle puomeja, asteita on kivasti 15° ei liian kuuma eikä kylmäkään, sanon hymyillen. "Jees kiva!" Muskan hoitaja vastaa iloisesti. Laitettiin yhdessä Hoolle satula, jonka jälkeen poika sai suitset päähänsä. "Sit menoks!" Sanon kun klipsautin kypärän kiinni.
Vietiin Hoo kentälle ja nousin melkeimpä heti selkään. Kentällä oli meidän lisäksi Rosa ratsastelemassa Fionalla. "Moii, mitä teitte tänään?" Kysyn kävelevän pojan selästä. "Ei kummempia, semmonen ns. "Rankka" koulutreeni, treenattiin sulkuja ja avoja + vastalaukkaa." Rosa sanoi. "Oi kiva! Oliks Fiona kival pääl?" Kysyn naiselta. "Ihan suht, menohalua kyl löytyi." Rosa naurahti.
Viveka laittoi kolme käyntipuomia yhdelle sivulle kentälle. Kävelin ja ravailin aluksi pojalla, sitten otin käynnissä puomeja. Vähän myöhemmin otettiin ravissakin puomeja. Hoo meni kiltisti, mutta oli aika laiskalla päällä. "Noni mee vaa" sanon pojalle joka kiemurtelee ennen ravipuomeja. Sitten otin pääty-ympyrällä molempiin suuntiin ihan vaan muutamat laukat jotka sujui aika hyvin. Sitten jatkettiin ravissa puomeilla. Olin mennyt Hoolla varmaan 45min, Viveka kasasi puomit pois kentältä ja mentiin 10min loppukäynneille maastoon.
Maastosta selvittiin turvallisesti talliin. Tallissa otin ori-pojalta varusteet pois ja hän sai vielä huolellisen harjauksen. Sit vein orin ulos ja putsailin hieman pojan varusteita kun ne oli hieman kurassa. Kello oli 14.07. Sanoin Vivekalle heipat joka lähti kotiin ja jäin hengailemaan sosiaalitilaan.
Silloin tuntui, että vatsassani olisi oikeasti liidellyt perhosia.
Olin juuri saapunut Lehtovaaran ratsutallin pihaan. Talli oli punainen, puoliksi puusta ja puoliksi kivestä rakennettu. Tämä oli ensimmäinen kertani tällä tallilla - eikä toivottavasti viimeinen.
Lehtovaaraan olin eksynyt netti-ilmoituksen kautta. Tykkään selailla hevostalli.net foorumin hevostalli esittelyitä. Lehtovaaran esittelyn bongasin heti ja sitten vaan pisteltiin tallin omistajalle Rirille viestiä. Kuvio oli vielä vähän monimutkaisempi, sillä kaikki tuntihevoset omistivat hoitajat. Kyselin sitten yksityisten perään. Hoon hoitajana tässä sitten ollaan.
Olimme Hoon omistajan, eli Julian kanssa sopineet, että hän olisi minua vastassa tallipihalla. En joutunut pettymään, sillä tallipihallahan se Julia seisoi.
“Moikka Livia!” Julia huudahti minulle. Minä heilautin hei hei-kättäni hänelle, hymyilin ja aloin kävellä reippaammin häntä kohti.
“Moi vaan Julia”, sanoin Julialle takaisin. Julia hymyli minulle.
“Sano ihan vaan Julleksi”, Julia vastasi.
“Okei. Missä Hoo on?” kysyin Jullelta.
“Tuolla karsinassahan se on. Se syö tällä hetkellä päiväruokaansa. Ruokinta oli ihan hetki sitten. Haluaisitko että mä esittelen sulle paikkoja?” Julle sanoi.
“Juu! Se olis kiva”, vastasin hänelle.
“Alotetaan vaikka tuolta päätallista. Näät Hoon sitten samalla”, Julle sanoi minulle. En vastannut mitään. Tyydyin vain nyökkäykseen. Julia lähti kävelemään kohti päätallia, joka oli punainen ja puoliksi puusta ja puoliksi kivestä tehty rakennus. Se oli melko suuren oloinen, mutta samaan aikaan myös kotoisen. Päätallin ovi oli ruskea ja se oli tehty puusta. Kahva oli tehty kuitenkin jostain muusta, varmaankin raudasta. Mikään asiantuntija näissä asioissa en ollut missään nimessä.
Sisältä päätalli oli juuri sellainen, minkä laiseksi olin sen kuvitellutkin. Karsinat olivat puusta rakennetut ja talli oli melkoisen uuden oloinen. Tai sitten se oli vain kunnostettu jonkin aikaa sitten. Karsinoista työntyi uteliaiden hevosten naamoja, jotka katsoivat, ketkä sieltä ovesta talliin oli oikein tullut. Hetken päästä kaikki kuitenkin jatkoivat omien päiväheinien rouskutusta.
“Hoo on toi ruskea tuolla ihan perällä”, Julle kertoi minulle. Minä nyökkäsin hänelle sen merkiksi, että kuuntelen yhä.
“Halatko sä Livia jatkaa paikkojen esittelyä vai mennäänkö harjaamaan Hoo:ta?” Julle kysyi.
“Harjaamaan Hoota!” sanoin (tai oikeastaan huusin) Jullelle.
“Okei mennään sit...” Julle lausahti. Hänen puheensa kuitenkin keskeyttivät kaksi nuorta tyttöä, jotka arvatenkin olivat Lehtovaaran hoitajia.
“Mua niin ärsyttää, kun Rassen suojat on AINA hukassa”, toinen hestä, vaaleat hiukset omaava tyttö, jolla oli pinkkiä hiuisten latvoissa, sanoi toiselle tytölle kovaan ääneen.
“Fargyn musta suka on kanssa hukassa. Mä oon käynyt läpi mun kaapin ja Fargyn harjapakin kaksikymmentäkolme kertaa, eikä sitä löydy mistään” toinen, sinihiuksinen tyttö sanoi.
“Ai moi Julle ja... Kuka sä oot?” aiemmin puhunut, vaalea hiuksinen tyttö, jolla oli pinkkiä latvoissa, ja jonka hoitohevonen oli ilmeisesti tämä Rasse.
“Mun nimi on Livia ja oon Hoon uusi hoitaja”, vastasin Rassen hoitajalle.
“Moi vaan Livia! Mun nimi on Minttu. Mä oon Fargyn ja Vallun hoitaja”, sinihiuksinen tyttö, jonka nimi oli Minttu, sanoi.
“Mä oon Minea ja mä hoidan Rassea”, toinen tytöistä sanoi.
“Mun ja Livian pitäis jatkaa tutustumista Hoo:hon”, Julle sanoi Minealle ja Mintulle.
“Aa okei. Ooks sä muuten Julle tulossa huomenna mun ja Vallun kanssa maastoon?” Minttu kysyi.
“Juu oon. Tuu Livia”, Julle sanoi. Vilkutin hyvästiksi Minealle ja Mintulle ja lähdin Jullen perään.
Julian näytettyä minulle Hoon tavarat menimme Hoon karsinaan ja aloimme harjaamaan tätä ihanaa oria. Ori käyttäytyi hoitaessa oikein nätisti, pari kertaa sen oli vaan pakko astua minun tai Jullen jaloille. Täytyy kyllä sanoa, että mahtavan hevosen hoitajaksi olen päässyt.
// Tällästä tarinan tynkää olisi tarjolla! Onko Minttukin Hoon hoitaja? En oo ihan ajantasalla...