Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Tänään oli vuoro mennä itse Vertin selkään! Cassandra odotteli jo tallilla,kiipesin pyöräni satulaan ja lähdin polkemaan kohti tallia.
Cass oli Vertin luona karsinassa. Tervehdin Cassandraa ja aloin harjata Verttiä. Kun olimme saaneet Vepan harjattua lähdin hakemaan satulaa. Nostin mustan kiiltävän koulusatulan ponin selkään ja laitoin vyön kiinni. Cass puolestaan suitsi ponin,nostin enkkuviltin Vertin selkään ja laitoin omat varusteeni päälle. Talutin Vertin kentälle ja kiipesin sen selkään.
Ohjasin Vertin uralle,se käveli rentoa käyntiä. Muutaman kierroksen jälkeen aloin keräillä ohjia ja Cassandra otti enkkuviltin pois. Vertti tuntui heti alkuun mukavalta ratsastaa! Tein muutaman pysähdykset,nekin sujui ihan mukavasti. Tulin kevyessä ravissa loivia ympyröitä ja taivuttelin Verttiä. Vepa haki ajoittain hyvää peräänantoa ja se tuntui hyvältä ratsastaa! Kun olin tullut samaisia juttuja toiseenkin suuntaan,annoin ohjat ja Vertti sai venyttää selkäänsä. Keräsin jälleen ohjat ja aloin tulla muutamia temmonlisäyksiä lävistäjällä käynnissä,ne eivät oikeastaan olleet siisteimmästä päästä. Ravissa sen sijaan niitä olisi jopa voinut kutsua temmonlisäyksiksi. Lävistäjät riittivät temmonlisäyksien kera,uusi tehtävä oli kokeilla avoja sekä sulkuja! Avo- sekä sulkutaivutuksissa oli käynnissä pari ihan hyvää pätkää! Ravissa en edes viitsinyt kokeilla. Laukkaa työstin keskiympyrällä. Vertillä oli kiva laukka istua,ja sillä oli muutenkin kivat askeleet! Laukattuani molempiin suuntiin siirsin Vertin raviin. Loppuraveissa sai jonkin verran pidätellä ettei poni juossut alta. Kehuin Verttiä ja siirsin sen käyntiin,Cassandra heitti enkkuviltin klipatun ponin päälle. Annoin Vertin kävellä kenttää ympäri vapain ohjin,kun olin taas maantasalla talutin Vepaa vielä pari kierrosta maastakäsin. Vertti sai parit silitykset ja talutin sen takaisin karsinaan.
Otimme yllättäen kaikki varusteet pois,huolellisen harjauksen jälkeen laitoimme sille kuitenkin sadeloimen,vaikka ulkona lähes paistoi aurinko. Viileämpi sää kuitenkin merkkasi enemmän. Talutin Vertin ulos ja otin siltä riimun pois,taputin ponia ja lähdin takaisin talliin. Cassandran pyynnöstä vein Vertille päiväheinät tarhaan,sekä Vertin iltaruuat valmiiksi turpoamaan. Julle oli Hoon selässä tallinpihalla,Vilma-koira sen sijaan talutushihnan päässä,talutushihnan päässä sen sijaan Riri.
- Ootko Riri menossa lenkittään Vilmaa vai? Kysyin jollain tapaa hulvaantuneena. - Vilmakin on joskus pakko lenkittää,eli joo! Riri sanoi. - Jos haluut vapautuksen,mä voin kyllä lähtee lenkittämään sen! Vastasin innoissani. - Se käy paremmin kun hyvin. Riri vastasi helpottuneena.
Lähdin Jullen ja Hoon perässä maastopolulle Vilma narun päässä. Kun koira oli lenkitetty jo olin kävellyt varmaan koko metsän läpi,palautin Vilman Rirille ja lähdin kohti kotia.
Odotin bussipysäkillä bussia kaupungissa. Hyvä idea lähteä suoraa kaupungilta tallille! Istuin bussin penkillä ja mietein mitä voisin tehdä Vertin kanssa. Päädyin työstämään koulukiemuroita kentällä mikäli se on vapaa,nautin vieläkin kenttäkaudesta! Väistöt ovat heikkouteni,jos siis niitä kokeilisi. Bussi oli perillä,kävelin hiekkaista tietä kohti Lehtovaaran ratsutilaa.
Kentällä oli Cassandra,joka ei ollutkaan Vertin tai Cassun selässä. Cass oli nimittäin kiivennyt Rassen selkään,jolla kilpaili tälläkertaa. Verttiä ei näkynyt tarhassa,se sen sijaan löhösi karsinassa loimi päällä. Hain Vertin kaikki varusteet valmiiksi karsinan lähettyville. Samalla kun avasin karsinan oven Verppa nousi ylös ja tuli tervehtimään,laitoin sille riimun päähän ja laitoin ponin kiinni. Otin siltä loimen pois ja aloin harjata,harjauksen jälkeen satuloin Vertin. Hain jo valmiiksi enkkuviltin ja laitoin sen Vertin päälle lämmittämään. Suitsimisen jälkeen laitoin itseni valmiiksi. Talutin Vertin kentälle jossa Cassandra ja Rasse veti viimeisiään.
- Moi! Sanoin Cassandralle ja talutin Vertin jakkaran luo. - Heippa,hyvä että Vertti pääse kans liikkumaan tänään! Cassandra vastasi samalla kun hiljensi Rassen käyntiin. - Ajattelin työstää sillä koulua,kerrankin muuten muistan kysyä ajoissa,vienkö sen ulos treenien jälkeen? Kysyin samalla kun nousin Vertin selkään. - Joo voi sen viedä,heitä vaikka se sadeloimi päälle,ja ööm sen fleeceloimen voi laittaa alle jos se on vähän hikinen. Cassandra vastasi. - Oke,voin vaikka laittaa sen iltaruuat kans turpoomaan jos vaan muistan. Lisäsin vielä. - Se olis iso apu,kiitos! Cass sanoi ja nousi pois Rassen selästä. Cassandra vei Rassen pois ja minä olin ehtinyt jo kävellä alkukäynnit.
Alkuravit vedin vielä enkkuviltti päällä,se lämmitti myös mukavasti omia jalkoja. Kun alkuverkat oli tehty molemmissa suunnissa annoin Vertille ohjat. Keräsin ohjat ja heitin viltin kentänlaidalla olevalle penkille. Aloin tulla suoraa harjoitusravissa kolmikaarista kiemurauraa. Vertti taipui sekä kääntyi helposti. Taivuttelun myötä se hakeutui peräänantoon,jolloin se oli jo huomattavasti helpompi! Cassandra ilmestyi kentälaidalle katselemaan ja antamaan muutamia hyödyllisiä vinkkejä. Kokeilin vielä käynnissä uralla parit väistöt,ne sujuivat lopussa kohtuullisen hyvin,mutta en silti pidä niistä! Laukassa tulin vaan keskiympyrällä ja uralla. Vertti unohti kokonaan että sillä on takajalat,ja siitä tuli super etupainoinen laukassa! Raipan avulla parien muistutuksien jälkeen saatiin laukkakin jotenkin pyörimään. Pyysin lopussa Verttiä uralla vähän eteenpäin,ja siinä se laukkas jo paremmin. Loppuverkoissa se oli tosi hyvä. Lukuisten kehumisten jälkeen taluttelin Verttiä vähän aikaa maastakäsin.
Hoidin ponin pois ja laitoin sen iltamössöt turpoamaan. Kun poni oli loimitettu vein sen ulos. Super Vertti,se on parasta kun joku asia ratsastuksessa ei luonnaa,mutta lopulta se onnistuu paremmin kuin odotettiin!❤️
Kaarsin skootterillani tallin pihaan. Tänään aurinko yritti pilkahdella paksun pilviverhon takaa ja aamulla se oli paistanut huoneeni sälekaihtimien läpi suoraan silmiini. Adelie oli eilen ja keskiviikkona käynyt ratsastamassa Vertin, joten tänään se olisi varmaan ihan hyvä. Itse olin eilen treenaillut Rassen kanssa kuun lopulla järjestettäviin kisoihin. Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä Vertin kanssa, mutta Rasse oli kuulemma ollut pitkään toimettomana, joten päätin vaihtaa sitten siihen. Ruuna oli ollut oikein mukava tapaus ja olin suunnitellut hyppääväni sen kanssa nyt joku päivä.
Kävin hakemassa tallista Vertin sinisen riimun ja -narun, minkä jälkeen suuntasin tarhoille. Ruunalla näytti olevan pienimuotoista kränää heinistä Fossen kanssa, mutta minut huomatessaan se käveli luokseni portille yrittäen esittää viatonta. Sotilas yritti tunkea portista jäljessämme, joten jouduin hieman tuuppaamaan sitä takaisin. "Veronica ottaa sut varmaan sitten myöhemmin." sanoin ruunalle pahoittelevasti ja lähdin taluttamaan Verttiä talliin, ennen kuin ori ehtisi tylsistyä ja keksiä jotakin tyhmää.
Harjailin Verttiä rauhassa, minkä jälkeen varustin sen. Orin kamppeiden pesu olisi taas vaihteeksi paikallaan, joten ehkä Adelien kanssa pitäisi joku päivä järjestää kuurauspäivä.
Talutin Vertin kentälle, jonne oli jätetty muutamat esteet. Säädin estekorkeudet meille sopiviksi - eli jouduin laskemaan niitä. Joku oli ollut varmaan hevosensa kanssa hyppäämässä. Nahkainen estesatula narisi mukavasti orin kävellessä verkkaisesti uralla. Vertille pitäisi varmaan laittaa hokkiaikana bootsit, sillä orilla oli taipumusta kolhia jalkojaan.
Aloin verryttelemään ravissa ja hakemaan Verttiä kunnolla kuulolle. Se olisi halunnut possutella omiaan, mutta rauhoittui sitten oikein kivaksi hetken jälkeen. Vaikka olinkin omistanut mustan ponini pian puoli vuotta, meillä oli aina silloin tällöin pieniä erimielisyyksiä. Yhteistyömme oli kuitenkin jo melko hyvä ja tästä se aina vain vahvistuisi.
Pikkuhiljaa aloin laukkailemaan ja otimme muutamat hypyt ensin ravista, sitten laukasta. Vertti tuli hetkellisesti todella vahvaksi ja olisi halunnut lähteä rynnimään, mutta sain ympyrällä sen taas rauhalliseksi. Zaida oli kysynyt, voisiko hän ratsastaa orilla maastoestevalmennuksessa ja minä olin suostunut. Suosittelin kuitenkin hieman vahvempaa kuolainta jarruksi, vaikka Vertti osasikin käyttäytyä maastossa hyvin.
Kun ori rentoutui kunnolla ja alkoi liikkua rehellisesti selkänsä läpi saimme paljon hyviä hyppyjä. Lopetellessani minut valtasi hyvä fiilis, sillä näin kivasti Vertti ei ollut mennyt aikoihin. Pakkasvireyttä odotellessa...
Tallissa purin orin ja harjasin sen huolellisesti jokapuolelta. Selvittelin jouhet ja päätin, että Vertin rehottava harja saisi nyt kyytiä. Kamman ja saksien avulla lyhensin orin harjaa pari senttiä ja nypin sen varovasti, mistä Vertti ei yllätyksekseni osoittanut kovinkaan paljon mieltään. Näin siistiltä orin harja oli näyttänyt viimeksi todennäköisesti silloin, kun sain sen.
Vertti oli ratsastuksen jäljiltä hikinen, joten heitin sille fleeceloimen palauttaessani orin harjapakkia takaisin omalle paikalleen. Päätin pestä sen suitset ja satulan, joten kaivelin sotkuisen kaappini uumenista satulasaippuan, valjasrasvan ja pari sientä. Ehkä kaapinkin siivoaminen olisi paikallaan.
Kirjoitin viimeisiä pätkiä kertomusta varten,joka mun oli pakko tehdä nyt loppuun... Pakkasin kuumeissani tallireppua ja bussi oli jo melkein pysäkillä. Kaikki oli mukana...ehkä? Juoksin minkä jaloistani lähti,pääsin viittomalla bussikuskille vielä viime tipassa kyytiin. Löysin hengästyneenä linja-auton perältä tyhjän paikan onnessani. Päätin vielä katsoa koko tallireppuni läpi,en kai vaan unohtanut mitään. Tänään näin päin,kaikki tarpeelliset olivat mukana! Kävelin kylmissäni loppumatkan tallille käden taskuissa.
Astelin lämpimään talliin sisään ja muo vastassa oli Seera sylissään Vincet,sekä perässään Manu. Tervehdin Seeraa ja nappasin Manun syliin,rakastan näitä kisuleita!❤️ Seeran innoittamana tänään siis putsattaisiin varusteita! Hain Vertin koulusatulan ja aloin käydä sitä läpi pesusienen kanssa. Satulan sain putsattua,mutta siinäkin meni kauan. Noh,suitset jäävät toiselle päivälle,kyllä,ahkera hoitaja siis kyseessä... - Vertin karsinaa ei oo vielä siivottu,kenen homma se siis on? Seera kysyi naurun valloittamana. - Ehh,sä saat tulla auttamaan! Vastasin näpsäkkänä. - Tän kerran! Seera vastasi ja lähti hakemaan kottikärryjä. Kaksi talikkoa ja kottarit mukanamme oli aika puhdistaa karsina. Puolentunnin uurastuksen jälkeen se näytti taas asumiskelpoiselta.
Seera lähti moikkaamaan uusia hoitoponejansa,Rimpua ja Pontsoa. Cassandra saisi ratsastaa tänään Vertin läpi. Cassandran kanssa kun olimme käyneet puhelimien välityksellä suunnitelman läpi nappasin Vertin riimun sekä riimunnarun karsinan ovesta. ”Verttii” huhuilin kävellessäni tarhalle,vastakaikua en saanut,muutakuin Sotilaalta joka käveli tarhan portille. Silitin Sotilaan päätä kunnes Vertti saapui paikalle rapsutuksien toivossa todennäköisesti. Otin Vertin riimusta kiinni ja kiinnitin riimunnarun. ”Tuota noin,Sotilas pysy siellä” Sanoin ponille joka oli tulossa mielummin ulos tarhasta kuin Vertti. Sain kuin sainkin oikean ponin tarhasta ulos. Talutin reippaasti kävelevän Vepan sen omaan karsinaansa ja laitoin sen kiinni. Otin sinisen loimen pois ja yritin viikata sen hienosti,meelkein onnistui. Harjasin sen kokonaan muutamalla harjalla,sekä putsasin kaviot. Hain kiillotetun koulusatulan ja nostin sen mustan hevosen selkään. Kiristin nyrpistelevän hevosen satulavyön ja lähdin hakemaan suitsia. Cassandra oli ratsastus valmiina ja suitsi Vertin,samalla kun lähdin etsimään ratsastusloimea. Löysin vaaleansinisen loimen jonka heitin Vertin selkään. Cass kiitti avusta ja lähti minä perässä maanesiin.
Kun Cassandra oli selässä istahdin katsomoon. Kun Vertillä ei enää ollut ratsastusloimea päällään,kipaisin hakemassa sen itselleni lämmikkeeksi. Ihailin koko ratsastuksen ajan maneesissa hieman viileänä syysiltana. Sain kunnian taluttaa maastakäsin loppukäynnit.
Talutin Vertin takaisin talliin. Cassandra otti varusteet pois,harjailin Verttiä jonkin aikaa ja laitoin sille Cassandran kanssa sinisen fleeceloimen yöksi. Kun Vertillä oli iltamössöt sekä iltaheinät ja se nautti niistä karsinassa,päätin putsata suitset. Cassandra puunasi estesatulaa ja minä edelleen samaisia suitsia. Harjasin vielä suojat,kerrankin kun aikaa oli päätimme putsata Vertin harjat ja laittaa ne yöksi kuivumaan. Nyt kaikki Vertin varusteet olivat suurinpiirtein puhtaita,eikä mun ja Cassandran tarvinnut pestä niitä pitkään aikaan kunnolla! Kaikki muutkin hepat olivat jo untenmailla. Pakkasin omat tavarani ja lähdin odottamaan bussia. Ties kuinka monta kertaa haukottelin odottaessani yksin bussia katulampun valossa.
Ja jälleenkerran tarina alkaa samanlailla - bussipysäkiltä! Skipataan bussimatka,tänään olis tarkoitus ottaa ekoja hyppyjä Vertin kanssa!
Vertti tuli höristen tarhassa vastaan,joku ehkä halus sisälle? Laitoin sen kiinni karsinaan ja otin siltä loimen pois,hain harjat ja aloin puunata ponia. Putsasin kaviot ja kampasin sen harjan ja hännän selväksi. Hain tumman estesatulan ratsastusloimen kera ja kiristin vyön nyrpistelevältä orilta. Verpsulla ei näköjään ollut hirveän hyvä päivä,se vaikutti levottomalta ja ärsyyntyneeltä. Avasin niputetut suitset ja loogisesti suitsin ponin. Avasin maneesin oven huhuillen merkiksi jos siellä olisikin joku,ketään ei näkynyt. Kasasin heti tallille tultuani puomisarjan ja lävistäjälle matalan ristikon.
Nousin jakkaralta selkään ja ohjasin Vertin napakasti uralle. Se käveli reipasta käyntiä käännellessä päätänsä joka suuntaan. Tein muutamat hyvänmielen pysähdykset ja heitin ratsastusloimen pois. Aloin työstämään ravia,ori tuntui ihanan reippaalta,taivuttelu ei tosin ollut meidän juttu tänään. Cassandra tuli onnekseni maneesiin. Alkuverkkojen jälkeen ohjasin Vertin ravipuomeille. Se meni tosi hyvin ilman ongelmitta molemissa suunnissa. Cass siirsi ravipuomit niin,että niitä voi tulla laukassa - laukka puomit siis! Laukassa sai tehdä pidätteitä joka väliin ja Vertti kuumui jonkin verran,puomit siitä huolimatta meni ihan hyvin. Annoin löysät ohjat ja kehuin ponia samalla kun Cassandra seuranaan Rosetta nosti puomit ristikoiksi. Hengityksen tasaantumisen jälkeen ohjasin Verpsun laukassa sarjalle. Se hyppäsi hyvin ja sen hyppyyn oli yllättävän helppo mukautua,esteen jälkeen se tosi laukkasi kuin päätön kana. Tulin esteet sen kokoisina pari kertaa ja kehuin oria. Sarja oli kohta jo 40-sentissä,oli jännä hypätä vähän isommalla ponilla! Shettiksellä kun on niin matalalla itekkin,esteet näyttää selästä puolet korkemmalta. 60-sentissä Vertti oli paljon parempi kuin pienemmillä esteillä,lähestymiset tuli pari kertaa vähän pohjaan mutta muuten meni hyvin! Esteet nousi lopulta 80-senttiin ja Verpsu oli superr! Sillä oli ihana hypätä,mutta selässä sai kyllä ratsastaa vaikka kuinka ja paljon! Kävelytin loppukäynnit maastakäsin,Cassandra ja Rosetta siivosi esteet.
Cass sai taluttaa oman ihanan poninsa talliin,otettiin siltä kaikki varusteet pois ja laitettiin loimi päälle. Cassandra antoi heinät ja mössöt sille samalla kun hoidin varusteet pois. Vertin kanssa mennään 25.päivä Lehvaran seurakisoissa kotitallilla He B,treeniä siis,ja paljon! Jäin vielä hetkeksi aikaa tallitupaan juttelemaan kunnes lähdin myöhäisellä bussilla kotiin.
Viime aikoina pinnalla oli pyörinyt ponivuosieni loppuminen, josta oli nyt päälle kuukausi. Vanhempani olivat ehdotelleet hevosen ostamista, mutta en ollut todellakaan innostunut ajatuksesta. Oli ehkä tyhmää ostaa pari vuotta sitten 14-vuotiaalle poni (eli Vertti) tai sitten vanhempani eivät tienneet mitä ponivuodet tarkoittivat tai jotakin. Ori oli asunut Lehtovaarassa nyt kesäkuusta lähtien ja se viihtyi täällä kyllä kieltämättä mainiosti.
Noustessani Vertin paljaaseen selkään tallin pihassa tajusin kasvaneeni kesän aikana paljon pituutta. En varmaankaan kasvaisi enää enempää, vaan jäisin maksimissaan 170 senttiin. Tuntui silti hurjalta, että ori voisi jäädä minulle pieneksi, kun olihan sillä säkääkin juuri ponirajaan. Rakenteeltaan Vertti oli kieltämättä kyllä hyvin siro, eikä se todennäköisesti jaksaisi, jos minua vielä isompi ja painavampi ihminen kiipeäisi sen kyytiin.
Ori köpötteli metsätietä rauhassa lumen narskuessa sen kavioiden alla. Kuusien oksilta tipahteli silloin tällöin lunta ja ilmassa kiristi napakka pikkupakkanen. Vertin lämmin selkä tuntui mukavalta allani, vaikka se ei ehkä ollutkaan aivan niin ihanteellinen ratsu ilman satulaa mentäväksi, kuin esimerkiksi Cassu. Ori oli klipattu tänä talvena jo kerran ja nyt se oli alkanut jälleen puskea paksua, mustaa karvaa. Siirsin Vertin raviin ja se lähti jotenkin vähän tahmeana liikkeelle, mutta innostui normaalisti hetken jälkeen - jos näin voi sanoa. Ei mennyt pitkään, kun nostin laukan ja annoin orin mennä. Tiellä ei näyttänyt olevan jäätä, mutta jarruttelin poniani silti kaikesta huolimatta. Vertti ei olisi halunnutkaan hidastaa, kun päätin, että laukkapätkä oli nyt laukattu. Se ei kuitenkaan lähtenyt ryöstämään tai mitään muutakaan, jarrutteli vain vähän vastahakoisesti.
Käännyimme hiljattain takaisin, eikä orilla kumma kyllä tuntunut olevan kova kiire takaisin talliin, niin kuin yleensä. Se pärskähteli energisen oloisena - ehkä hyppäisin sen kanssa joku päivä? Vertin hoitaja Adelie ei ollut käynyt vähään aikaan, mutten pistänyt sitä pahakseni. Tulisi taas kun kerkeäisi, orin kanssa oli kyllä kiva viettää aikaa kahdestaankin.
Istuin hajareisin mustan ponini selässä, kun taivaalta alkoi leijailla lumihiutaleita. Ensin yksittäisiä, mutta sitten yhä useampia ja useampia. Pimeässä illassa lumisade toi jotenkin kaihoisaa tunnelmaa, tai sitten se vain johtui siitä, että tämä lumisade oli suurimmaksi osaksi märkää vettä ja kastelisi meidät alushousuja myöten. Yhtäkkiä Vertti löysi selkäytimensä perämetsästä menovaihteen ja loppumatka tultiinkin melko reippaaseen tahtiin. Liu'uin tallin pihassa orin selästä alas ja taputin sitä kaulalle. "Hieno poika," sanoin laskiessani ohjia kaulalta, jotta saisin talutettua Vertin talliin. "Mennäänhän," sanoin orille ikäänkuin hoputtaakseni ja se lähti seuraamaan minua kuin kiltti pieni koira. Vertin hokit kopisivat vasten tallin lattiaa, kun astuimme pimeästä sisälle kellertävään valoon.
Olimme sopineet Adelien kanssa tapaavamme Vertin karsinan edessä noin kello viiden aikoihin maanantaina iltapäivällä. Olin jo infonnut tytölle etsiväni isompaa hevosta jonkin aikaa sitten, mutta asia oli varmaankin jo unohtunut ja saattoi tulla hyvin äkkiä. Niin hullulta kuin se tuntuikin, Vertti oli toden totta lähdössä Lehtovaaran Ratsutilalta. Onneksi minun ei sentään tarvinnut luopua oriista kokonaan ja myydä sitä, vaan Vertti pääsisi asumaan Ylitornion alueella sijaitsevalle Tornimäen Ratsutilalle. Tilaa ylläpiti tuttuni ja siellä asuessaan Vertti voisi varmasti hyvin.
Saapuessani orin karsinalle Adelie odotteli jo siellä kertoen tulleensa juuri äsken. Valtaosa Vertin tavaroista oli jo pakattuna ja se lähtisi Lehtovaarasta huomenna aamulla kohti uutta kotia. Astuimme Adelien kanssa yhteistuumin karsinaan puunaamaan oria ja viettämään sen kanssa viimeisiä hetkiä Lehtiksessä - niin karulta kuin se kuulostikin. Syötimme Vertille yliannoksen herkkuja harjaillessamme sitä, mitä ori ei tietenkään pistänyt pahakseen. "Sua tulee kyllä ikävä." Adelie huokaisi kaihoisasti silitellen ponin mustaa karvaa. "Onneksi se ei mene kauas. Voitaisiin mennä joku kerta yhdessä Tornimäkeen katsomaan sitä." ehdotin harjatessani viimeisiä pölyjä orin mustan pepun päältä. "Ehdottomasti mennään!" Adelie sanoi topakasti ja purskahdimme molemmat nauruun.
Vertti vaikutti kyllästyneeltä sähläämiseemme ja vain puhisi äänekkäästi etsien heinänkorsia karsinan pohjalta. Se oli pari päivää sitten saanut uuden kampauksen, eli oikeastaan olin vain vähän siistinyt orin harjaa. Aiheesta innostuneina me Adelien kanssa teimme Vertille kuitenkin erilaisia lettejä (niin hyvin kuin ratsuharjaan nyt vain saattoi) ja otsaharjaan pakollisen yksisarvistötsän. Ei siis mikään ihme, että ori olisi tehnyt mieluumin mitä tahansa muuta sillä hetkellä.
Aika lensi kuin siivillä ponin kanssa touhutessa ja tiesin tulevani ikävöimään Verttiä paljon. Ei olisi uskonut, että poneista hevosiin siirtyminen saattoi olla yli vuoden prosessi - niin kuin se oli minun kohdallani ollut. Jotkut kertoivat keskustelupalstoilla siirtyneensä hevosiin helposti, mutta sitten oli myös niitä, jotka alkoivat ajamaan russeillaan. Vertistä ei olisi kärryjen eteen ollutkaan, joten sen vaihtoehdon saattoi heittää hornan kuuseen heti kättelyssä. Onneksi minulle oli tarjoutunut mahdollisuus viedä Vertti Tornimäkeen, jossa se saisi arvoistaan treeniä ja huolenpitoa.
Moni nuorempi heppatyttö pääsisi vielä kehittymään Vertin kanssa, mutta nyt oli minun vuoroni siirtyä eteenpäin. Poni tulisi silti olemaan minulle erittäin tärkeä ja rakas, vaikka se ei minun omistuksessani enää kokonaan olisikaan.