Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Ennen Lehto CUP:in toista osakilpailua on aika virkistäytyä hevosineen vaelluksella Lehtovaaran kauniissa maisemissa! Mukaan saat tällä kertaa lähteä valinnaisella hevosella (hoitajat saavat ensisijaisen oikeuden hoitohevoseensa), sekä yksäripuolelta halutessaan käytössä ovat friisiläisemme Pressa ja Muraco.
Vaellus tulee kestämään neljä-viisi tuntia ja välissä syödään myös tallin tarjoamat eväät (käyty shoppailemassa yhdessä whatsapp -keskustelun tuloksena!), eikä vauhti tule olemaan järkyttävän kovaa, joten vaellus sopii kaikille. Lähinnä kävelyä, ravailua ja rauhallista laukkaa leveitä metsäteitä pitkin, tunturilla hyvällä polulla tarpomista ja parhaassa tapauksessa myös puron ylittäminen matalasta ja vähävirtaisesta paikasta kahlaten. Eväät pysähdytään syömään laavulle, jossa hevosille on tuotuna heinää ja vettä jo aikaisemmin.
YKSÄRIN OMISTAJA: jos tulet mukaan omalla hevosellasi, varmista että se on varmasti maastovarma ja ok ratsastaa isossakin porukassa. Ei tehdä hommasta hankalaa.
Tapahtuma kuitataan tarinalla / kuvalla. Ei vaadita pitkää tarinaa, fiilistelyä! Mukaan ilmoittautuminen viimeistään keskiviikkona 20.6. Deadline tuotokselle on 2 viikkoa.
Ilmoittaudu muodossa: ratsastaja - ratsu
Jos olet tuntilainen ja haluat mukaan vaellukselle, ei sinun tarvitse kirjoittaa ratsua perään. Riri jakaa sellaisen asap kun ilmoittautuminen on kiinni.
Julle - Hoo Vaellus 21.6 Je vihdoin täytin 18 vuotta ja lähtisin täydelliselle vaellukselle talli porukan ja Hoo kanssa. Kisat oli kanssa lähestymässä. Harjailin Hoon ja varustinkin sen valmiiksi ja talutin kentälle jossa noustiin selkään riri ratsastin rassella kärjessä ja sanoin meille järjestyksen missä kuljetaan. Hoo oli reipas mutta hallittavissa koko ajan. Ravailimme tietä pitkin ja rämmimme metsässä päivä oli täydellinen. Hoo kulki nätisti eikä yrittänyt Tempuilla. Kai sekin nautti tästä vaelluksesta ja rauhallisesta menosta. Saavuimme taukopaikalle ja laskeuduimme ratsailta eväiden kimppuun. Ennen jatkamista juotimme hevoset jotka olivat pupeltaneet heinää kiini ollessaan. Lähdimme kohti tuntureita laukkasi me pätkän leveää metsätietä. Hoo innostui hieman ja olisi halunnut kilpailla. Sain kuin sainkin sen hallittua ja lyhennettyä sen Laukka Askelta. Olimme jo vaelluksen loppu puolelle kun kahlasimme puron yli ja ratsastimme takaisi tallille Jossa Hoidin Hoon laidun kuntoon
Kuittaus: Kun kymmenen ratsukon jono katosi Lehtovaaran metsiin, laskeutui tallipihalle täysi hiljaisuus. Tai ainakin se tuntui siltä katastrofia lähentelevän maastoryhmän selkään nousun jälkeen. Kun kaverit olivat saatu puntattua ratsujensa selkään ja Riri saanut äänensä kuuluviin innokkaiden maastoilijoiden kälätyksen ja huudon yli, oli joukkio ollut valmis kokoamaan Ririn ennalta ilmoittaman jonon ja lähtemään matkaan kohti tuntematonta. Nyt tallipihalla seisoi muutama jakkara ja seinää vasten nojaava pieni raippa, jonka Adelie oli unohtanut ottaa mukaan.
Olin toivonut vaellukselle ratsuksi Reiskaa ja sen Riri oli minulle ratsuksi laittanutkin. Minua ei oikein houkuttanut lähteä Donnan kanssa tappelemaan maastoon, vaikka olisin minä varmaan Donnankin kanssa selvinnyt varsinkin kun mennään porukalla eikä yksin. Päätin kuitenkin ottaa varman päälle ja ratsastaa jollain muulla hevosella kuin hoitohevosellani.
Matkaan lähdettiin odottavin fiiliksin. Ratsastajat tuntuivat olevan innoissaan neljän-viiden tunnin vaelluksesta, pakko myöntää että minäkin kuuluin hieman yli-innokkaiden ratsastajien joukkoon... Ehkä se johtui siitäkin että alla oli täysin uusi ratsu. Se lähti matkaan rauhallisesti löntystellen, ruuna kuitenkin pysyi hyvin edellä reippaasti askeltavan Ruusan perässä. Tunsin heti alkumatkasta allani olevan todella varman maastomopon. Minun tuskin tarvitsisi pelätä, että hevonen hyppäisi puskaan säikkyessään jotain. Donnalla saattaisi olla taipumuksia sellaiseen...
Kävelimme ja ravailimme rennosti leveillä metsäteillä. Välillä otimme rauhallista laukkaakin, mutta kovinkaan hurjaa meno ei ollut. Reiska kulki allani tasaisin, varmoin askelin jopa tuntureilla tarpoessamme ja joen ylittäessämme. Laiskanakin hevosena pidetty Reiska ei maastossa rauhallisuudesta ja pomminvarmuudestaan huolimatta ollut hidas, vaan rullasi mukavan reippaassa tahdissa aina laavulle asti. Söimme laavulla tallin tarjoamat eväät ja rupattelimme mukavia ennen kotimatkaa. Kotimatka sujui ongelmitta pelkäämättömän pohjoisruotsinhevosen kyydissä ja kokonaisuudessaan vaellus oli erittäin positiivinen kokemus