Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Viimeinen ilmoittautumispäivä: keskiviikko 13.12 Deadline tuntimaksulle: keskiviikko 20.12.
Maksu: Piirros, runo, tarina, kommentti Tunnin aihe: Ritariratsastuksen istunta
Hellou talliporukka! Pidän teille tunteja ainakin kevääseen saakka (ja toki varmaan pitempääkin) ja on ilo sekä kunnia esitellä omaa henkilökohtaista suosikki lajia, johon paneudumme Muracon kanssa. Aivan ensimäiseksi sanon, että jatkotunneille ei oteta poneja (miekkailu on vaikeaa, jos ponin ja hevosen säkäero on liian korkea). Tuntihevosta saa toivoa, silti saatan sekoittaa pakkaa!
Tunnin aiheena on keskiaikainen ratsastus ja paneudumme istuntaan, että jatkossa miekkailu ja jousiammunta sujuisi mutkattomasti. Lyhyesti kuvailtuna ritariratsastuksessa ohjat ovat kokoajan yhdessä kädessä, vasemmassa. Miekkailukäsi on oikea ellei ole vasenkätinen. Istunta on tukeva, syvä ja mukaudutaan ratsun liikkeisiin sekä pyritään pitämään tasapaino yllättävissäkin tilanteissa. Vauhtia lisätään nojautumalla eteen, hidastetaan nojautumalla taakse ja pohkeiden sijasta usein kannukset terästävät vaikutusta.
Tunnilla harjoittelemme miekkailua kaalinpäiden kanssa. Kaalinpäät ovat sijoitettu estetolppien päälle ja tarkoitus halkaista ne rautamiekan kanssa. Ei ole aivan helppoa miltä kuulostaa. Tolppia muokataan erilaisiin kuvioihin esimerkiksi neliö, pujoittelu, suoralinja ja kulmiin.
Mukana
Zaida - Muraco * "Aluksi oli tekniikka hakusessa, mutta lopputunnista teidän yhteistyötä oli hieno katsella!"
Siiri - Poppis *
Jesse - Pressa "Homma sujui kummallakin oikein tyylillä, vaikka hevonen oli alkuunsa ihmeissään. Superia!"
Eetu - Donna "Homma oli hanskassa loppua kohden ja mahtavaa jos mielenkiinto pysyy jatkossa!"
Veronica - Lawine "Laji ei ollut selkeästi teille ja metalli miekka ei oikein pysynyt kädessä. Muistahan että vika ei ole ikinä hevosessa. Kuitenkin olihan teillä huippuhetkiäkin. Älä anna periksi Veronica!"
Aleksandra - Hippu
Surunaama tarkoittaa sitä, että tuntia ei ole kuitattuna. Muuttuu kun kuittaus saapunut perille topiikin jatkeeksi.
Mä oon ehdottomasti mukana, kuulostaa jännältä! Jos kerran ei poneja hyväksytä niin mahdollisimman pieni hevonen alle tai sitten ihana Murppe, jos sillä kerran on kokemusta tästä. :3
Alleni oli saanut tällä kertaa Donnan. Tamma oli hyvin herkkä avuille, mutta tultiin yllättävän hyvin toimeen toistemme kanssa! Donna ei ollut tietenkään mistään helpoimmasta päästä ja ymmärsin tämän heti kun nousin selkään. Kuitenkin hetken tunnustelun jälkeen pääsimme jonkinlaiseen alkutuntumaan.
Minulla oli aluksi hankaluuksia saada tukeva ja syvä istunta, joten saimme Donnan kanssa hiukan pitempään tutustulla toisiimme, että minun oli helppo olla mukana liikkeissä. Kantapääni meinasivat osoittaa vain kohti taivasta ja tästä Nova minulle moneen otteeseen mainitsi. Itseä aluksi hirvitti rautamiekan kanssa heiluminen hevosen selässä. Olin aivan varma, että minusta ja Donnasta tulee molemmista makkaraa. Nova onneksi osasi opettaa hyvin ja saatiin aika hyvin kaalinpäitä halkaistua, tietenki liian monen yrityksen jälkeen. Kuitenkin olen hyvin tyytyväinen loppupeleissä miten hyvin meillä meni!
Kuitenkin opetus ja hevonen olivat kivoja ja jäi sellainen fiilis, että haluaisi ehkä yrittää uudestaan! Hyvä maku jää suuhun Novan opetuksesta ;3
Olin ajatellut, että uusi laji voisi olla hauska kokeilla. En olisi voinut pahemmin erehtyä! Selkeästi keskiaikainen ratsastus ei ollut juttuni: en osannut kantaa miekkaa kädessäni (teki tiukkaa, että edes jaksoin) puhumattakaan siitä, että meillä olisi Lawinen kanssa ainakaan siltä istumalta natsannut mikään palanen kohdilleen. Tamma tuntui tehneen koko ajan juuri päinvastoin mitä itse halusin, johon hermostuin itse aivan liian nopeasti. Lienikö sillä vain tammapäivä, sitä en tiedä.
Kaalinpäät toivat omat ongelmansa. En muutenkaan pitänyt kaalista, joten niiden seivästäminen kuulosti toooosi hyvältä. Olisikin ollut niin helppoa. Miekka hyvä että osui vihreään ympyrään tolpan päällä. Muutaman kerran taisin onnistua, kun Lawine tuntui menneen edes kymmenen sekuntia hevosiksi.
Tunti oli kieltämättä hauska kokeilla, mutta kaikkea muuta kuin oma lajini. Voi olla, että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta lajin parissa! No, voinpa ainakin sanoa kokeilleeni. Ehkä sain myös Instagramiin kivan kuvan tästä kokemuksen lisäksi, jos ei mitään muuta.