Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Astelin lehtiksen pihassa kohti Donnan tarhaa. "hei höpöliinini", sanoin Donnalle joka katsoi minua. Otin riimun ja narun tarhan koukusta. Olin pistänyt sähkötpois ennen kuin olin tullut tarhalle. Avasin sähkölankan että mahdun itse ainakin sisälle. Laitoin riimun Donnan päähän, ja kiinnitin riimunnarun, riimuun. Kuljetin Donnaa. Vein sen karsinalle... Jatkuu...
Riri // Kommentoin tarinan vasta kokonaan valmiina. Mielellään tarinat jatkettaisi samaan viestiin alusta loppuun asti, ihan vain selkeyden vuoksi. :/ Merkinnän ei välttämättä tarvitse kuin tiivistää päivän tapahtumat: 250 sanankin kuvaus riittää mitä on tapahtunut.
Avasin karsinan ja talutin sen sisälle. Huomasin Ririn kävelevän ohi "palasit tallille? ", nainen kysyi. "Joo, on ollut muita kiireitä se ollut kipeänä" vastasin käheästi sillä mulla oli vieläkin kurkku pienesti kipeä. "mun äitini sanoi etten saa olla tallilla kauheasti" sanoin Rirille. Joka katsoi minua. "okei" hän vastasi. "mut nyt täytyy lähteä" sanoin ja menin
//en oikein tykkää kirjoittaa kauheen pitkiä tarinoita varsinkin jos pakottaa...
Riri // Saat tarinasta nyt yhteensä 5v€. Sisältöä toki voisi olla hieman enemmän (muiden tarinoista hyvä ottaa inspiraatiota/mallia!) ja yhteen viestiin mielellään kaikki jatkossa - aivan kuten olet hienosti Juulin tarinoiden kohdalla tehnyt! Siitä se lähtee.
"Valmista?", Nova kysyi. "Todellakin!", vastasin riemuissani. "Ala jo kävelyttää, sitten kun sanon pistä ravii", sanoin Donnaa ohjaavalle Novalle. "Ravi!", huusin Donnalle. "Laukka", sanoi Nova vuorostaan. Hyppäsin Donnan selkään ja aloin tekemään myllyä. Sitten käsillä seisonta ja takaperin voltti alas. Novan suu oli apposen sellälllään
Riri // Pituutta ja pientä sisällönkuvausta voisi seuraavaan tarinaan lisätä. Kertoa vaikka vähän omia fiiliksiä tekemisistä tai kuvailla tarkemmin vaikka Donnan harjaamista tai sitä, miten tekemisesi onnistuivat alkuverkkoja myöden. Saat 5 v€
Perjantainen aamu oli kaunis: pakkasta riitti ja aurinko nousi horisontissa kauniisti. Donna pääsi heti aamutuimaan ulos treenaamaan liinan päässä: kaikki askellajit sujuivat jokaiseen suuntaan nätisti ja klipattu tamma vaikutti sangen tyytyväiseltä kevyempään treenituokioon. Olipa myös liinan päässä seissyt - tässä tapauksessa allekirjoittanut - tyytyväinen asialliseen heppaan!
Kaunis talviaamu Kävelin roikottaen riimunnarua ja riimua kohti Donnan ja Hipun tarhaa. Donna ravasi kohti minua tarhassa se tiesi ettei tänään tarttisi tehdä töytä paljoa. Avasin valkoisen tarhan puuportin ja kävelin tarhaan. Donna tuli riemuissaan luokseni. "Tahdotko herkun?", kysyin ja ojensin porkanan palan Donnalle. Pujotin riimun sen päähän ja riimunnarun kiinnitin riimuun. Kävelimme ulos tarhasta, Hippu olisi tullut mielellään mukaamme mutta ei tällä kertaa.
Tallissa talutin Donnan pesukarsinaan, ja kiiinnitin sen kähdella riimunnarulla. Otin Donnalta loimen pois ja vein sen varuste huoneeseen. Talutin Donnan karsinaansa ja suljin sen. Lähdin koti päin kävelemään
Riri / Kiva, että kävit moikkaamassa Donnaa! Rohkeasti lisää vain tarinoihin lisää tekstiä kuvailulla mitä tapahtuu ja mitä ajattelet, sekä käyt vaikka kävelemässä kivan lenkin hoitohevosen kanssa Piirsit kyllä älyttömän hienon kuvan mukaan merkinnän ohelle - selkästi tunnistaa, että Allu ja Donnahan siinä! 10 v€
Vilkuilen jännittyneenä ympärilleni. Lehtovaara näyttää aivan erilaiselta, kuin entinen tallini. Täällä puiset aidat hohtavat valkoisena, piha on huollettu ja siisti, talli klassisen punainen, mutta samalla myös todella ihanan näköinen. Olin kuullut myös uudesta maneesista, jonka katto näyttää loistavan auringon osuessa siihen. ’Vautsi’. Huokaan ja hengitän sisään raikasta ilmaa. Lähden kävelemään talliin, koska en oikein tiedä minne mennä ja mitä tehdä ensimmäisenä. Tallissa minua vastaan kävelee onnekseni Riri, joka esittelee minulle hieman hienoja tiluksia ja kertoo erilaisia ohjeita. Toistelen tyhmän kuuloisena vastauksia joo, juu, mmh ja yritän painaa mieleeni kaiken kuulemani.
Pienen kierroksen jälkeen menen tutustumaan Donnaan, sillä sitähän varten minä olen täällä. Tammaa ei näy tallissa, mutta kaikki sen varusteet ovat paikallaan, joten se on varmasti tarhassa. Otan tamman mustan nylon-riimun käteeni ja lähden valkoisena hohtavia tarhoja kohti. Pian näenkin sen siellä keltainenloimi päällään, jonkun toisen hevosen kanssa. ”No moii” sanon ja tarjoan kättäni tamman nuuhkittavaksi. Se tuhahtelee mukavan lämmintä ilmaa paljaalle kädelleni, josta juuri olin ottanut hanskan pois. ”Mennäänkö sisälle?” Kysäisen ja tamma vaikuttaa suostuvan siihen enemmän kuin mielellään. Laitan Donnan Lehtovaaran leveälle käytävälle molemmilta puolilta vetosolmuilla huolellisesti kiinni ja lähden hakemaan sen harjoja. Eksyn ensin suunnasta ja löydän itseni rehuhuoneesta, jossa on todella, todella paljon monennäköisiä ruokia, lappuja ja lisäravinteita. Viimein löydän oikean paikan ja nappaan harjapakin mukaani. Avaan sen ja alan hitaasti käymään läpi tamman punaruskeaa, klipattua karvaa erilaisilla harjoilla. Hevonen käyttäytyy asiallisesti ja seisoo kärsivällisesti paikallaan hoitotoimien ajan luonnekuvauksen mukaan. Myhäilen tyytyväisenä ja katselen työni tulosta, aika puhdas, tuskin sitä tuosta enää paremmaksi saakaan. Rapsuttelen tammaa käytävällä aikani jutellen sille ja esittäydyn samalla ohi kulkeville Lehtovaaralaisille. ”Tosi mukava paikka.” Nyökkään Donnalle ja alan laittamaan sille takaisin sen keltaista loimea. ”Pääsetkin takaisin pihalle.” Sanon ja lähden taluttamaan hevosta tarhaan. Katselen Donnaa vielä hetken, kun se hyppelehtii ensin pari kierrosta tarhaa ympäri ja rauhoittuu sitten paikoilleen. Hymyilen ja lähden hakemaan kamppeitani tallista, sillä alkaa olla aika lähteä kotiin.
Vilkaisen puiden lomasta Lehtovaaraa vielä kerran: ”Tästä se lähtee.”
Riri // Oikein paljon tervetuloa mukaan Lehtiksen porukkaan! Toivon mukaan viihdyt meidän seurassamme ja etenkin Donnan kanssa - luulisi, että teillä lähtee varmasti homma rullaamaan aika kivasti ajan kanssa Varmasti saat apuja ja vinkkejä kanssa Allulta - eli Aleksandralta -, joka Donnaa melko pitkään hoiti, rohkeasti vain kysymään! Nakkaan sulle tästä 15 v€ ja lisäilen sen kaappiisi, kun sen kerkeän luomaan sivuille.
Joku nainen oli menossa Donnan karsinaan. Näytti kyllä ystävälliseltä. Kävelin nsisen luokse. "Moi", sanoin naiselle joka rapsutteli Donnaa. "Moi, sä taidat olla Donnan vanha hoitaja? ", nainen kysyi ja kääntyi minuun. "Joo, mulla on täällä yksityinenkin", sanoi iloisena. "Okei, mä olen siis Fanni", tyttö sanoi iloisesti. "Mä olen Aleksandra mutta sano vain Allu", sanoin Fannille. Fanni nyökkäsi ja alkoi harjaamaan Donnaa. "Mä lähen tästä kotio", sanoin ja lähdin kävelemään kohti pää ovea.
Donna ravaili tarhassa rennolla meiningillä. Kun katsoin tammaa se hörähti takaisin. Tamma lähti ravaamaan kohti tarhan portia, ja minä lähdin kävelemään kohti Donnaa. Avasin tarhan portin ja kävelin sisälle. Donna näytti todella murheen murtamana. "Koskakohan Fanni sua on hoitanut?", mietin ääneen. Donna hörähti minulle uudelleen. "No ainakin nyt sua hoidetaan huolella", sanoin tammalle ja halasin sitä kaulasta. Kunpikaan meistä ei huomannut Riri tulevan tarhan portille. "Te olette parhaita kavereita", Riri sanoi portilta. "Joo, koska muuten viimeksi Fanni on hoitanut Donnaa?", kysyin Ririltä. "Varmaankin silloin kun kävi ekaa kertaa", hän sanoi. "Jaah", huokasin.
Tänään lähdin ensimmäistä kertaa katsomaan uutta hoitohevostani, Donnaa.
Pari päivää sitten olin kysellyt, olisiko Lehtovaaran Ratsutilalla vapaita hoitohevosia. Tallin omistaja, Riri, oli kertonut että juuri sopivasti oli vapautunut yksi hoitajan paikka. Siispä Riri antoi paikan minulle. Olihan se aikamoinen luottamuksen osoitus, mistä olin tietysti iloinen!
Kolarista Lehtovaaraan oli noin parinkymmenen kilometrin mittainen matka. Matka sujui helposti autolla ja pian olinkin jo tallin pihassa. Siirsin katseeni punaiseen, hyvin klassisen näköiseen tallirakennukseen. Sieltä jostain pitäisi löytää Riri ja ennen kaikkea Donna.
Olin jo stalkannut Lehtovaaran nettisivuja, joten tiesin Ririllä olevan oranssit hiukset. Kauaa naista ei tarvinnut etsiä, kun hän oli tallikäytävällä juttelemassa jonkun tytön kanssa. - Hei, tulin katsomaan Donnaa, kerroin Rirille kun hän oli saanut asiat selväksi tytön kanssa. - Hienoa että pääsit tulemaan näin nopeasti! Riri sanoi pirteästi. - Donna on tällä hetkellä tarhassa, voin näyttää mistä löydät sen, hän jatkoi.
Riri tyrkkäsi käteeni riimun ja riimunnarun, ja tuota pikaa oltiinkin jo matkalla tarhoille. Ririn kanssa ei näköjään kauaa jaariteltu! - Se on tuo iso rautias puokki, Riri sanoi ja osoitti hevosta, joka tällä hetkellä mättäsi heinää suuhunsa minkä kerkesi. - Onpa se hieno! kehaisin tammaa avatessani tarhan portin. Riri seisoi tarhan portilla hymyillen. Hän halusi varmaan varmistaa, että sain Donnan sisälle omin avuin.
Tottuneesti ujutin riimun läsipäisen hevosen päähän ja napsautin riimunnarun kiinni siihen. Rauhallisesti lähdin taluttamaan tammaa kohti tallia, Riri kannoillani. - Donnallahan on sitten toinenkin hoitaja, Allu, mutta hän ei ole tallilla tänään. Ehditte varmasti tutustua myöhemmin, nainen jutteli minulle rennosti.
Kun olimme taas tallissa, Riri näytti minulle Donnan karsinan. Pyöräytin hevosen sinne ja otin siltä riimun pois päästä. Asetin riimun karsinan ulkopuolella olevaan koukkuun. - Muista sitten, että Donna pitää hoitaa käytävällä, Riri muistutti. - Se on niin herkkä hermostumaan. Nyökkäsin ymmärtäväisesti ja katsoin Donnaa, joka tuijotti minua nappisilmillään. - Näytän vielä varustehuoneen, Riri sanoi hetken kuluttua. Lähdin seuraamaan naista kuin tipu emoaan.
Varustehuoneessa ei mitään sen ihmeellisempää ollut. Seinällä oli satuloita ja suitsia siisteissä rivistöissä ja niiden alla, lattialla oli harjapakkeja. Etsin katseellani Donnan nimen seinällä olevista nimikylteistä ja sen kohdalta nappasin harjapakin mukaani.
Lähdimme pois varustehuoneesta, mutta Riri ei päästänyt minua vielä Donnan luo. - Tuossa on taukotupa/toimistotila. Sieltä mut voi yleensä löytää, ja usein siellä on myös monia Lehtiksen hoitajia, Riri selitti. Ehkä pitäisi joskus käydä siellä, mutta nyt halusin mennä hoitamaan Donnaa. - Täytyy pitää mielessä, sanoin. - Mutta Donna varmaan odottaa jo!
Otin Donnan käytävälle ja laitoin sen kiinni. Tamma pyöritteli korviaan hieman levottomasti ja pari kertaa se polki kaviollaan lattiaa. - Otas iisisti nyt kaveri, sanoin rennosti ja aloin harjaamaan Donnaa pitkin, rauhallisin vedoin. Donnan pieni hermostuneisuus johtui varmaan siitä, että olin sille täysin vieras ihminen eikä Riri ollut enää lähistöllä "suojelemassa".
Donna kuitenkin rauhoittui siitä nopeasti ja loppuajan se seisoikin kuin patsas paikoillaan. Sain rauhassa harjata tamman ja puhdistaa sen kaviot. Hoidon jälkeen hevonen sai ansaitsemansa rapsutukset. Donna ei kyllä näyttänyt yhtään kiintymyksen merkkejä, mutta nythän oli vasta ensitapaamisemme. Meillä olisi vielä paljon aikaa tutustua toisiimme. Hiljaa hyvä tulee, niinhän se menee!
Muistin jo, missä Donnan karsina oli, joten kävelin sinne ottaakseni riimun ja narun karsinan ovesta. Aikeissani oli hakea hevonen tarhasta, mutta yllätyksekseni riimua, eikä sen koommin naruakaan, näkynyt. - Kummallista, mutisin ja katselin ympärilleni. Musta nahkariimu ja punainen riimunnaru olivat kadonneet taivaan tuuliin.
Kauaa en ehtinyt asiaa ihmetellä, kun takaani kuului kavioiden kopsetta. Käänsin katseeni ja näin blondin tytön taluttamassa raudikkoa puoliveristä karsinalle. Donnahan se siinä köpötteli, mutta sen vieressä olevaa tyttöä en tunnistanut. - Moikka! Meetkö sä Donnalla tunnilla? hän kysyi ystävällisellä äänensävyllä. Kuin vanha tekijä, tyttö kiinnitti Donnan käytävälle. Mieleeni hiipi ajatus, että kyseessä saattoi olla Donnan hoitaja, josta Riri eilen mainitsi, mutten muistanut enää hänen nimeään. - Eeen... Sain vihdoin sanottua. Yksi paha tapani oli vaipua omiin ajatuksiini, vähän väärissä tilanteissa. - Itse asiassa, mä oon Donnan hoitaja! heitin vielä siihen perään.
Siitäkös tyttö vasta hämmästyi. Seurasi hetken hiljaisuus, kunnes hän sanoi iloisesti: - Aa, Riri mainitsikin jotain Fannin tilalle tulleesta hoitajasta! Mä oon Aleksandra, mutta sano Allu vaan. Hymähdin. Allu vaikutti oikein kivalta tytöltä! - Joo, mä oon Elias. Tai no Elias Salander, jos virallisia ollaan, kerroin.
Allu kertoi, että T3-tunti alkaisi noin puolen tunnin kuluttua. Hän kuulemma itsekin ratsasti kyseisellä tunnilla, jollain Poppis nimisellä hevosella. Sen verran kun olin tunteihin tutustunut, se oli melko haastavan tasoinen tunti. Itse olin ilmoittautunut T1-tunneille, jotka olivat helpon tason tunteja. - Donnan ratsastajan pitäisi tulla kohta, Allu tuumi ääneen. - Se on joku uusi tuntiratsastaja. Mutta me voitaisiin jo alkaa harjaamaan Donnaa! - Sopii hyvin, sanoin hymyillen ja lähdimme yhdessä kohti varustehuonetta.
Harjasimme Donnaa samalla rupatellen. Sain selville, että Allulla oli oma hevonen, suomenhevostamma Juuli, jolla oli myös varsa nimeltään Hutu. - Mun pitää joskus näyttää ne sulle. Juuli on maailman kaunein tamma ja Hutu maailman komein ori! Allu hihkui ylpeänä. - Entäs Donna? sanoin vitsaillen. Allu katsoi hevosta kuin arvioiden. - No, oot säkin nätti, tyttö sanoi hevoselle ja rapsutti sitä hieman.
Donna ravisteli päätään niin että ketjut kalisivat. Nauroimme Allun kanssa ja samassa takaa kuuluikin jonkun toisen tytön ääni. - Onko tää Donna? hän kysyi. - On joo. Me ollaankin jo kohta saatu se harjattua, sanoin.
Teimme Allun kanssa vielä viimeiset silaukset niin, että Donnan karva oikein kiilteli puhtauttaan. Sitten annoimme tamman Rosan vastuulle. Allun täytyi kiiruhtaa laittamaan omaa ratsuaan kuntoon, minä sen sijaan menin taukotupaan tappamaan aikaa. Olin käynyt siellä jo pikaisesti aiemmin tänään ja tavannut muutaman tallilaisen. Huonon nimimuistini vuoksi en muistanut heidän nimiään, mutta enköhän pian oppisi tuntemaan Lehtiksen talliporukan.
Joka tapauksessa minusta tuntui, että minut oli otettu hyvin jäseneksi talliporukkaan. Kunhan pääsisin kunnolla tutustumaan muihin tallilaisiin, talleilusta tulisi vielä entistäkin hauskempaa! Seuraavaa tallipäivää odotin jo innolla, se tulisi epäilemättä koittamaan hyvinkin pian.
Sunnuntai-aamuna tulin tallille vähän ennen kymmentä katsomaan Lehtiksen koulukisoja ja kannustamaan tallikavereitani, jotka kisoihin osallistuivat. Iltapäivästä käytiin sitten Donnan kanssa pienellä taluttelulenkillä lähimaastoissa.
Paluumatkalla Donna bongasi tallin läheisyydessä koivun, josta sen oli aivan pakko saada repäistyä oksa itselleen. Suorituksestaan ylpeä tamma kanniskeli koivunoksaa mukanaan aina tallipihalle asti, jossa sitten otin hevoselta oksan pois.
Hieman pettyneen oloinen tamma laahusti perässäni talliin. Olihan se ikävää, että se joutui luopumaan uudesta leikkikalustaan.
PS. Arvasin että unohtaisin kuvasta jotain Jos vaikka leikitään että siinä on riimunnaru.
Ne kamalat tapaturmat || Allun & Donna seikkailut osa 1/3 (tätä Allu & Donna draamaa)
Varustin Donnaa käytävällä. Tamma seisoi rauhallisesti, miettien edessään olevaa lehteä. Olin Donnan toisella puolella ja Adelie. Hän silitteli Donnaa ja alkoi puhella jotain Donnalle. "Moi! Sä kai oot Adelie?", kysyin tytöltä. "Öö... Häh? Joo ai moi!", tyttö vastasi. Kuulosti siltä että tyttö ei nähnyt minua. "Donnako se siinä puhuu?", Adelie kysyi. "No ei!", kävelin etukautta Adelien viereen. "Aleksandra, mutta sanovaan Allu", vastasin tytölle. Olin saanut jo suitset, satulan ja suojat paikoilleen.
"Lähdettekö hyppään? ", Adelie kysyi. "Joo", vastasin. Otin tamman irti. "Me voidaan Ringon kanssa tulla myös", tyttö sanoi ja pisti hiuksiaan ponnarille. "Joo, tulkaa vaan", vastasin.
Olin rakentanut esteet jo valmiiksi. Eli voisimme aloittaa heti alkuverkoilla ja sen jälkeen hyppäämään. Olimme juuri astuneet portista sisälle. Talutin Donnan keskelle kentää. Hiekka pöllysi inhottavasti. Ponnistin satulaan vauhdilla. Donna lähti kävelemään heti kun olin päässyt satulaan.
Lähdimme kiertämään kentää vasta päivän suuntaan käynillä. Kolmen käynti kierroksen jälkeen aloimme ravailla, ja parin kieroksen jälkeen laukata. Pääsimme jo siihen vauhtiin että lähdimme suoraan hyppäämään. Ensinmäisenä oli okseri, toisena pysty, kolmantena viuhka, ja neljäntenä 100cm pysty. Mäin Adelien ja Ringon tulevan. Olin juuri silloin hyppäämässä viuhkaa. Mutta yhtäkkiä Donnan eteen tuli muovipussi ja sitähän lady pelastyi. Sen takajalat pettivät ja tamma tippui suoraan esteen päälle. Minä taas lensin kentältä ulos. Näin ja kuulin että Adelie jätti Ringon kentälle ja lähti juoksemaan talliin. Sen jälkeen päässäni pimeni. Kuulin vain Idan ja Ririn huudot. "Allu, Allu"
Toukokuu oli vaihtunut kesäkuuksi, mikä tietysti tarkoitti sitä, että pian olisi taas yksi lukuvuosi saatu päätökseensä. Sitten alkaisikin työt, mutta parhaani mukaan yrittäisin käydä tallilla niin usein kuin mahdollista.
Sää oli yllätyksellisesti pysynyt hienona jo useamman viikon ajan - tänäänkin oli kaunis, poutainen ja lämmin päivä. Mitä mahtavin päivä mennä tallille siis! Jälleen kapusin autooni ja hurautin Lehtiksen tallipihaan. Radiosta oli alkanut kuulumaan miljoonaan kertaan kuultuja kesähittejä, mutta olivathan ne ihan mukavia rallatuksia. Osasin varmaan kaikkiin sanat ulkoa...
Tallilla kulutin ensiksi hyvän tovin taukotuvassa juoruilemassa muiden tallilaisten kanssa. En ollutkaan ehtinyt tällä viikolla vielä käydä tallilla, sen verran kiireistä oli ollut koulun kanssa. Muillakin oli ollut enemmän tai vähemmän kiireitä omassa elämässään. Kaikki tuntuivat kuitenkin olevan innoissaan pian koittavasta kesälomasta. - Lehtiksen kesästä tulee varmasti mahtava! Zaida iloitsi sohvalla kokista hörppien. Julle, Frida ja Jenni olivat täysin samaa mieltä, tietysti myös minä. Olin alkanut oppimaan lehtisläisten nimiä, mikä oli tietysti positiivinen asia.
Tarkistin tuntilistat ilmoitustaululta ja huomasin, ettei Donnalla ollut tänään tunteja. Kevyt liikutus ei kuitenkaan varmasti tekisi hevoselle pahaa. En viitsinyt kavuta tamman selkään, ainakaan vielä, mutta olihan niitä muitakin tapoja liikuttaa hevonen. - Mä voisin mennä juoksuttamaan Donnan, tokaisin hetken kuluttua ja lähdin tallustamaan taukotuvan ovea päin. - Breezekin pitäis liikuttaa... kuulin Fridan vielä huokaisevan, ennen kuin poistuin huoneesta.
Hain Donnan talliin ja laitoin sen käytävälle kiinni, jotta voisin harjata sen ja puhdistaa kaviot ennen kentälle lähtöä. Rautias seisoi käytävällä huokaillen eikä vastustanut hoitotoimenpiteitä. - Jos tää menee nyt hyvin, voin ehkä ensi kerralla ratsastaa, ajattelin puoliääneen kun laitoin Donnalle suitsia ja juoksutusliinaa. Donna vain katsoi minua, varovasti korviaan höristäen.
Pian selviydyimme tyhjyyttään ammottavalle kentälle. Näin illalla sinne ei varmaan ollut niin paljon tunkua kuin päivällä. Asetuin Donnan kanssa kentän keskelle ja ohjasin sen ympyrälle.
Puoliverinen käveli ympyrällä pitkin askelin, päätään matalalla pitäen. Hevonen ei kuitenkaan kävellyt laiskasti, pikemminkin melko reippaasti. Annoin sen mennä aluksi tosi rentoon tahtiin, mutta pikkuhiljaa aloin vaatia siltä enemmän.
Muutaman käyntikierroksen jälkeen oli aika ottaa siirtymisiä käynnistä raviin ja toisinpäin. Minulla ei ollut juoksutusraippaa mukana, mutta Donna reagoi onneksi hyvin ääneen ja liinallakin tammaa sai hallittua. Siirtymiset sujuivat jouhevasti, sillä Donna oli koko ajan hyvin kuulolla. - Hienoa, kehuin tammaa.
Kun Donna oli tehnyt siirtymisiä molempiin kierroksiin, annoin sen ravata muutaman kierroksen rennossa muodossa ennen laukkatyöskentelyn aloittamista. Vilkaisin kentän laidalle, jonne olikin ilmestynyt yleisöä. Allu moikkasi minua aidalla istuessaan. Tyttö näytti kiinnittäneen katseensa Donnaan kuin haukka - hän ei siitä hevillä irrottanut!
Välillä Donna pärski niin, että koko tallipiha raikui. Sillä vaikutti olevan ihan hyvin virtaa, eli juoksutus teki varmasti hyvää sille. Reippaan ravailun jälkeen annoin hevoselle käskyn siirtyä laukkaan.
Donna laukkasi lennokasta laukkaansa kumpaankin kierrokseen. Välillä otin siirtymisen raviin, jota annoin hevosen mennä hetken aikaa ja sitten sen piti jälleen nostaa laukka. Donna reagoi lähes salamannopeasti. Muistin kehua tammaa aina oikean suorituksen tehtyään.
Huomasin hevosen alkavan vähän hiota, joten ehkä oli hyvä lopettaa juoksutus tälle päivälle. Tämän piti muutenkin olla vain kevyt liikutus, joten ei ollut tarkoitus kuluttaa Donnaa loppuun asti. Annoin tietysti sen mennä hyvän aikaa käyntiä ympyrällä, rankan laukka- ja ravityöskentelyn jälkeen, ennen kuin lähdimme takaisin talliin. Olin sanomassa Allulle jotain, mutta huomasinkin tytön jo kadonneen aidalta. No, ei se ollut tärkeää.
Matkalla talliin kehuin hoitohevostani taas - oli se hieno hevonen! Ensi kerralla uskaltaisin varmaan kiivetä tamman selkään.