Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
“Vaaleanpunaisilla paperisydämillä ja punaisella nauhalla tuunattu lämmin maneesi on vähintäänkin supersöpö näky ystävänpäivänä. Ruusun terälehdet oli kuitenkin kielletty hiekan päältä - se olisi ollut kaikkien mielestä jo aivan liikaa. Heli oli saanut laittaa joka tapauksessa mielikuvituksensa valloilleen Karon kanssa ja naiset räjäyttivätkin maneesin teeman mukaisesti hempeän näköiseksi paikaksi kilpailla Ystävänpäivän mittelöissä.”
Lajit: este- ja kouluratsastus
Taso: seurataso
Pvm: 14.02.2019
VIP: ke 13.02.2019 klo 23:59
Tervetuloa kilpailemaan Lehtovaaran Ratsutilan Ystävänpäivämittelöihin 2019 lajeina esteratsastus ja kouluratsastus! Kisat ovat villit ja avoinna kaikille halukkaille virtuaaliharrastajille, joilta löytyy vain heppa kilpailua varten. Kyseessä on tuotoskilpailu, joten pientä vaivaa joutuu näkemään osallistumisensa eteen - kaikki kuitenkin ihanan ja punertavan ystävänpäivän kunniaksi!
Kilpailut pidetään vuoden vanhassa, lämmitetyssä maneesissa ja verkkaamiseen on varattu aikaa kentällä. Kisapäivälle on luvattu puolipilvistä ja n. -10 astetta pakkasta, joten muista ottaa lämmintä päälle sekä katsomoon että ratsun selkään verkkaamisen ajaksi! Kahviossa on tarjolla suklaakonvehteja, pullaa, kahvia/teetä ja kaakaota halukkaille euroa tai kahta vastaan. Voit käydä nappaamassa kahviosta myös porkkanan tai omenan heppakaverillesi ystävänpäivälahjaksi.
Sijoittuneille luvassa söpöt teemaan sopivat ruusukkeet (kuvat tulevat tuloksien lomassa), sekä pieni virtuaalieuro -palkinto!
Yksi hevonen voi osallistua max. 1 luokka per. laji - jos osallistut sekä este- että kouluratsastukseen, tulee sinun tehdä molemmista erikseen tuotokset. Hevonen voi osallistua useamman ratsastajan kanssa. Ilmoittautuminen 13. helmikuuta 2019 mennessä joko tähän alle, sähköpostiin tai instagramissa postauksen muodossa merkaten kuvaan @vt_lehtovaara. Liitäthän tuotoksen mukaan jo ilmoittautuessasi mukaan kilpailuun (minimoidaan tekemättömien töiden mahdollisuus). Ilman tuotosta ET ole kilpailussa mukana. Ilmoittautuminen siis muodossa:
Esteratsastusluokat: 1. 60 cm2. 80 cm 3. 100 cm TT
Tehtävä: Koska kyseessä on Ystävänpäivän kilpailut, ei esteratakaan ole täysin tuttu, turvallinen ja normaali puhumattakaan kilpailun miljööstä mikä on koristeltu teeman mukaisesti lattiasta kattoon. Kirjoita teksti (vapaa pituus) tai piirrä kuva, missä käy ilmi kisasuorituksen aikana havaittu ympäristö ja teemaan kuuluva koristelu: koristelu voi olla seinillä, laidoilla tai vaikkapa ylitettävissä esteissäkin. Molemmissa töissä arvioidaan luovuutta, mielikuvitusta ja toteutusta.
Osallistujat: 100cm - Mirkku - Vegas Showgirl 80 cm - Sofianna Aho - Nadir Warda 100cm - Julia Korpi - Hetwing Power 60 cm - Minea Tuomikoski - Lucky's Ramses 100 cm - Rosa Järvelä - Etoile Filante
Kouluratsastusluokat: 4. HeC 5. HeB 6. HeA
Tehtävä: Kouluratsastuksen aikana koristeet ovat rajoittuneet lähinnä kentän ulkopuolelle, mutta se ei estä ratsukkoa olemasta teemassa mukana. Miten Ystävänpäivän teema näkyy sinussa ja hevosessasi ratsukkona? Oletteko ystävänpäivään sopivalla mielellä vai löytyykö kisatakkisi alta heleän vaaleanpunainen paita? Kerro vastaus tekstillä (vapaa pituus) tai piirrä kuva kilpailuradalta. Molemmissa töissä arvioidaan luovuutta, mielikuvitusta ja toteutusta.
Osallistujat: HeC - Hilla Saari - VilltraPlantafrà Huséy HeA - R. - Rauolin HeC - Minttu Lehtilä- Lady Fortuna's Victory HeC - Adelie Haapakorpi - Redmond Ringo HeB - Viveka Wagner - Tarun Huippu HeA - Julia Korpi - Hetwing Power HeB - Veronica Berg - Sõdalane
Kouluosuudella Hoo kulki oikein hyvin ja sain sen toimimaan pienillä avuilla, kuitenkin käteni taisi jäädä liian kovaksi ja Hoo proteistoi siihen nostelemalla päätään ja juoksemalla altani pois välillä. Muuten kouluosuudella ei ollut ongelmia.
Esteosuudella oltiin pukeuduttu pinkkiin, miettikää minä pinkissä kisatakissa. Hoolla oli otsapanta jossa oli keskellä yksi sydän ja vaaleanpunaiset korvahuput missä oli toisessa korvassa sydämmiä sekä meksikolaisten suitsien pehmuste oli vaaleanpunainen. Este rata sujui vähän heikonlaisesti Hoo pelkäsi ja kyttäili todella paljon koristeltuja esteitä ja maneesin seiniä. Se hyppäsi ilmavasti mutta viimeiselle pystylle se teki täydellisen stopin. sille oli liikaa kai pinkki valkoinen este jonka valkoisella alalankulla roikkuipunainen nauhakoriste. Kuitenkin ylitimme maaliviivan yhtämatkaa parin ilopukin keran.
Esteluokan tuotos: Ohjaan Fionan ensimmäiselle esteelle, jossa on vaalaenpunaiset puomit. Haviatsen muidenkin esteiden olevan tuota sävyä. Joissain esteissä on pinkkejä pahvisydämmiä maassa, joissa on paperinauha jossa on sydämmiä, suloista! Katsomoon varustautuneet ihmiset ovat myös panostaneet hieman ystävänpäivään. Pienillä tytöillä on pinkkejä koruja ja ponkkareita. Vanhemmilla naisilla on punaista huulipunaa. Miehistä en erota ystävänpäivän merkkejä. Maneesin seinillä on pahvista tehty teksti jossa lukee "Hyvää Ystävänpäivää!".
Koululuokan tuotos: Fionalle olin nakannut ylle vaaleanpunaisen huovan, onneksi kisat olivat vain tallin omat, niin valkoinen huopa ei ollut välttämätön. Otsapannassa oli pinkit timantit ja jalassa samanväriset pintelit. Mulla oli paitani vaaleanpunainen paita, jossa oli rinnassa sydän.
Luokka: He C Hilla Saari - VilltraPlanta frá Husey
Pyydän Pinjaa peruuttamaan viellä kerran, jonka jälkeen annan sille pitkät ohjat. Katselen poniani selästä ja kysyn "Onko tää nyt ihan kiva asu?" Olen pukenut Pinjan enkeliksi, joka on koristeltu sydämmillä ja itseni olen pukenut nalleksi. Ihanalla enkeliponillani on tähtiotsapanta ja valkoinen kevyt ratsastusloimi sekä sydämmillä koristellut valkoiset suojat ja satulahuopa. Hännässä on kaunis letti ja harjaan tein sykeröiden sijaan verkkokampauksen vaaleanpunaisilla kuminauhoulla. Siivet kiinnitin saappaisiini. Itselleni virittelin kypärään nallenkorvat, jonka lisäksi minulla oli päälläni vaaleanpunaiset ratsastushousut ja punainen ratsastustakki. Aluksi, kun esitelin asuja, Pinja katsoi minua kuin idioottia ja säikähti pahanpäiväisesti, kun tajusi, että ne oli tarkoitus pukea päälle. Nyt se pystyy onneksi jo käyttäytyyn. "Näillä mennään" sanon ja pyydän Pinjaa kävelemään odottelualueelle. Kuulin jonkin ajan kuluttua nimemme, rapsutan Pinjaa ja nostin harjoitusravin.
Viisivuotias fwb-tammani tanssahteli sinne tänne tulleessamme radalle. Se näki paljon kaikkea uutta ja ihmeellistä, jota olisi niin vaan mahtavaa päästä tutkimaan lähemmin. Koitin pitää Sohvin kuitenkin parhaani mukaan itse asiassa eli tulevissa esteissä. Lähtö- ja maalilinjana oli sydämen mallinen mahdollisesti vanerista tehty kaari, jonka läpi tuli ratsastaa. Kaaren jälkeen päästiin ensimmäiselle esteelle, joka oli ihan tavallinen pystyeste.
Pystyn jälkeen Sohvi halusi melkein väen vängällä päästä hyppäämään oikealla olevan okserin, jonka oli tarkoitus olla kolmas este. Sain kuitenkin napakalla kokoamisella ja sisäjalalla tamman ohjattua vielä muutaman laukka-askeleen verran eteenpäin, jotta pääsimme kääntymään kohti kakkosestettä. Ristikon oikealla puolella oli kauniita kukkapuskia, en kuitenkaan kerennyt tarkemmin ihastelemaan mitä kukkia ne olivat. Viimeisen puskan jälkeen tuli tehdä napakka käännös oikealle ja samalla kerätä hieman vauhtia edessä olevalle okserille. Estettä lähestyessäni kerkesin kiinnittää huomioni myös kumiankkapariskuntaan, joka pussaili esteen alla.
Okserin ylitettyämme saimme laukkailla hieman pidemmän pätkän ennen seuraavaa estettä, joka olisi sarjaeste. Olin arvioinut meneväni välin kolmella askeleella, mutta tamma päättikin ottaa pienen spurtin ennen sarjan ensimmäistä osaa, joten jouduin muuttamaan lennosta suunnitelmaani ja menimmekin välin yhdellä todella isolla askeleella. Sarjan jälkeen laukkaa piti lyhentää rajusti, jotta käännös ristikolle olisi mahdollista. Sohvi lyhensi askeltaan yllättävän kuuliaisesti ja käännös onnistui hyvin. Enää edessä oli vain yksi pysty ja maalilinjan ylitys. Tamma loikkasi viimeisen esteen hyvin reilulla ilmavaralla ja oma tasapainoni hieman heilahti sen seurauksesta, mutta pysyin kuin pysyinkin kyydissä ja pääsimme radan puhtaasti läpi.
Sofianna Aho ~ Nadir Warda 80cm Ystävänpäivä oli vuoden ihanin päivä, ainakin mielestäni. Minua ei ollut niinkään koskaan lykästänyt rakkaudessa (ainakaan vielä!) jos nyt ei niitä "päiväkotiromansseja" lasketa. Sen sijaan olin aina viettänyt ystävänpäivän aamun löhöillen ja katsellen hömppäleffoja ja iltapäivällä lähtenyt tallille. Äiti ja isä viettivät päivän käyden elokuvissa ja syömässä ja tekemällä kaikkea muuta tylsää, joten sain usein riesakseni pikkusiskoni, Netan. Tällä kertaa olin valmistautunut pikkusiskon viihdyttämispaketilla johon muunmuassa kuului iPad, karkkia ja jostain kumman syystä mukaan oli valikoitunut myös hyppynaru. Siihen Netta saisi purkaa energiaansa, vaikka eihän se millään loppuisi. Tänään olisi toiset kidamme Nadan kanssa eikä Netta saisi järjestää yhtäkään kohtausta. Menemme 80cm luokan ja olen koko viikon hamstrannut netistä pieniä sydänkoristeita asuumme. Minulla on normaalit valkoiset housut ja tummansininen toppatakki. Löysin Nadalle aivan ihanan otsapannan jossa on vaaleanpunaisia sydänkiviä. Olin itselleni ottanut nappikorvikset samaisilla sydänkivillä ja laittanut kerrankin vähäsen meikkiä naamaan. Löysin myös yöpöytäni laatikosta sydänpinssin, jonka aioin laittaa Nadan huovan kulmaan. Lähdimme bussilla kohti talleja. Kun saavuimme tallin pihaan vein suoraan Netan tallitupaan katselemaan videoita YouTubesta. Sitten kiiruhdin ulos hakemaan Nadaa. Portille tullessani tamma kiinnitti heti huomionsa minuun ja hörähti. Se tuli luokseni upeaa raviaan ja antoi laittaa riimun helposti. Se selvästikin halusi sisälle lämpimään. Onneksi ei ollut enää niitä paukkupakkasia mitä vasta pari viikkoa sitten oli ollut. Harjasin Nadaa kun ensimmäinen luokka lähti käyntiin. Netta halusi mennä katsomaan joten kaivoin repustani todella paksun pinkin takin ja pikkusisko lähti katsomoon päin. Sain Nadan harjattua ja laitoin sille ihan tavalliset mustat suojat. Sitten hain vaaleanpunaisen satulahuovan ja laitoin pinssin siihen. Sitten laitoin satulan ja kipaisin hakemassa suitset ja fleeceloimen. Pyyhkäisen saappaistani pienen lian pois ja lähden verryttelyalueelle. Otan alusta asti askeleen sisällä siirtymisiä, niin pakkasvirta ei saa paljoakaan valtaa. Hyppään pari kertaa verkkaesteet, joiden alle on laitettu sydämiä ja ruusuja. Ne ovat kummia Nadan mielestä ja hän päättää ettei halua mennä yli. Siinä taistellaan vähän aikaa ja lopulta Nada hyppää, mutta tekee mielenosoituksellisen pukin alas tullessaan. Sitten meidät kutsutaan radalle. Käyn joka esteen lähellä niin tamma ei toivottavasti pelkää mennä niille. Saamme lähtövihellyksen ja Nada herää ja laittaa korvat tötterölle. Rata menee hyvin ja saamme lähtömerkin uusintaan. Nyt pitää pitää pää kylmänä ja mennä ihan rauhallisesti. Nada on kuitenkin eri mieltä ja ampaisemme ensimmäiselle esteelle. Pääsimme yli mutta pitää hidastaa paljon että saan käännettyä. Loppurata menee hyvin mutta viimeisellä esteellä tullaan liian juureen, sillä käskin Nadaa liian isoon laukkaan, ja Nada tiputtaa okserin takapuomin. "Aika oli hyvä, mutta jäi hatmittamaan se puomi, kun olisin ihan helposti voinut ratsastaa lyhyempää laukkaa," kommentoin Netalle. Toisaalta olin tyytyväinen ettei tullut yhtäkään kieltoa vaikka esteiden alla kummittelikin edelleen ne sydämet ja ruusut. Teen vähän ravia ja käyntiä kentällä hangessa, ja menen hoitamaan Nadan pois. Jätän sen sisälle syömään iltaruokia kun olen harjannut sen. Menen vielä tallitupaan juttelemaan suorituksista. Sitten joudumme lähtemään kotiin, koska Netalle oli tullut kylmä. Joimme kuumaa kaakaota johon ripottelin sydänvaahtokarkkeja. Laitoin pyörimään jonkun piirretyn ja käperryimme siskoni kanssa katsomaan sitä ja juomaan kaakaota. Täydellinen ystävänpäivä!
Siirsin Hipun pienellä puolipidätteellä käyntiin, ja rapsutin hieman hermostuneesti tamman kaulaa. Kenttä kuhisi verrytteleviä ratsukoita, mukana oli myös muutamia naapuritallien ratsastajia Lehtisläisten lisäksi. En yleensä ollut hirmuinen kisajännittäjä, mutta nyt kun kyseessä olivat ensimmäiset kisani täällä ja näin jo katsomon pursuvan kannatusjoukkoja sekä pieniä heppatyttöjä äiteineen, jännitys ja tunnelma saivat aikaan kylmät väreet. Onneksi Hippu oli sentään käyttäytynyt tähän asti kiitettävästi, voiko näin kiltiltä tammalta muuta odottaakkaan. Pieniä menohalujakin oli ilokseni löytynyt, vaikka tamma osaakin olla ajoittain vähän herättelyä vailla!
Kertasin rataa mielessäni, samalla kun ravailin harjoitusravissa muiden verryttelevien ratsukoiden keskellä. Hippu korskahti tyytyväisesti. Se kulki kauniissa pyöreässä muodossa, myödäten niskastaan, ja työnsi liikettä hyvin takajaloillaan. Tamman harjan olin letittänyt kauniille sykeröille, joita koristivat vaaleanpunaiset rusetit. Myöskin satulahuovan ja otsapannan valinnassa halusin olla vähän normaalia valkoista spesiaalimpi, ja olin valinnut meille hempeän vaaleanpunaisen teeman. Tottakai piti vähän juhlistaa ystävänpäivää! Maneesikin oli niin hienosti koristeltu, että ensi kertaa sen nähdessäni, luulin olevani vaaleanpunaisessa unimaailmassa.
Oma kilpailuasunikin poikkesi hiukan normeista, sillä olin pukenut ylleni löysähkön vaaleanpunaisen, väreihin sopivan, villapaidan. Se sopi erinomaisesti muuhun asuun, joka koostui mustasta kypärästä ja saappaista, sekä valkoisista kisahousuista! Tykkään kyllä teemakisoista, saapahan kerrankin vähän hullutella (tai hempeillä vaihtoehtoisesti)!
Ratsastin sisään maneesiin. Vielä yksi ratsukko ja sitten olisi meidän vuoromme. Jännitys kipristeli varpaissani, kun otin jalat hetkeksi pois jalustimista ja pyörittelin nilkkojani. Verryttely oli onneksi mennyt hyvin, eikä vauhdistakaan tullut erimielisyyttä. Hippu katseli uteliaasti katsomoa, ja maneesin laidoilla komeilevia koristeita. Vaaleat karvakorvat pyörivät suuntaan jos toiseenkin kuunnellessaan maneesin ääniä. "Hyvin se menee, hieno tyttö!" vaakuuttelin ja silitin vielä kerran tammaa kaulalta, kunnes meidät kuulutettiin radalle.
Ratsastin harjoitusravissa pitkin pituushalkaisijaa, kohti päätyä, ja siellä häämöttävää tuomaripöytää. Hippu pureskeli hiukan kuolainta, mutta oli silti kevyesti ja rehellisesti tuntumalla. Ilmeisesti sekin on radalla yhtä innoissaan kuin minä! Kaikki jännitys oli kaikonnut tiehensä, nyt vain keskityin ja nautin ratsastamisesta. Vilkaisin sivusilmälläni katsomoa ja kouluaitojen ulkopuolella levittäytyviä kauniita koristeita ja pinkkejä kukkia. Tunnelma oli häikäisevä! Ravasin vähän matkaa, pysähdyin ja kumarsin alkutervehdyksen.
Rata oli sujunut ainakin toistaiseksi hyvin. Hipun kaula oli jo kostunut hiestä, mikä oli toki merkki siitä, että se yritti täysillä. Siltä se myös tuntui! Istuin syvällä satulassa, tamman edetessä vahvaa laukkaa. Juuri ohittaessamme katsomoa, päätti kuitenkin pieni sinihaalarinen poika huudahtaa, että "äittä katto, hevonen". Hippu sävähti hiukan, nosti päätään ja korskahti hämmentyneenä. Laukka ei onneksi juuri järkkynyt, vaikka tamman pää heilahtikin hetkeksi kohti kattoa. "Hippuu..." rauhoittelin. Kannustin tammaa hiukan pohkeella, jolloin se pian laskikin päänsä takaisin alas ja kasasi itsensä peruslukemille. Välikohtaus selvitetty!
Puhkuin ilosta ravatessani viimeistä suoraa, kohti lopputervehdystä. Hymyni erottui varmasti tuomaripöydälle ja katsomolle asti. Rata oli sujunut mainiosti, pientä harmitonta välikohtausta mukaanlukematta. Erotin katsomosta sen pienen sinihaalarisen pojan, joka nyt istui äitinsä sylissä ja taputti minulle! Hymyni kirkastui entisestään. Pysähdys, kumarrus ja olimme selvittäneet ohjelman kunnialla läpi. Päästin Hipulle vapaat ohjat, minkä jälkeen halasin tamman hikistä kaulaa yleisön osoittaessa suosiotaan.
Myöhemmin ulkona taluttelin Hippua, ja kuuntelin maneesista kantautuvia aplodeja. Verryttelyalue oli täynnä loppuverryttelyjään suorittavia, silminnähden tyytyväisiä ratsukkoja. Oli hienoa nähdä, että niin monella oli mennyt hyvin! Hippu tökkäisi minua turvallaan. Naurahdin ja taputin tamman kaulaa. "Niin, kukas olikaan tänään niin hieno! Kukakohan?" hymyilin (älä huoli Muska, en ole unohtanut kuinka hieno sinä oletkaan). Muistelin vielä ohjelmaani, ja sitä kun ratsastin lopputervehdykseen. Katsahdin uupuneeseen, mutta tyytyväiseen ratsuuni. "Niin... Se meni hyvin! Se meni totisesti hyvin!"
Sotilas kantoi harvinaisen ylpeänä selässään ostamaani vaaleanpunaista satulahuopaa jonka reunukset oli koristeltu heleällä, hopean sävyisellä glitterillä. Se oli erittäin tyttömäinen, mutta meni paremmin kuin vain hyvin ystävänpäivä -teemaisissa kilpailuissa: Sotilaalle olin kiertänyt jalkoihin myös huovan kanssa samaan sarjaan kuuluvat pintelit, mitkä korostivat kouluratsun imagoa entisestään. Itselläni oli kypärän alla nuttura jonka päälle olin asettanut tuttuun tapaansa nutturaverkon pienillä timanteilla höystettynä. Tummanruskean toppatakin alta pilkotti vaaleanpunainen neule, minkä alla pidin valkoista kauluspaitaa siisteyden nimissä. Valkoiset kisahousut olivat yhä tahrattomina päälläni, eikä mustissa saappaissakaan ollut sanomista. Kaikki oli juuri eikä miltein kohdillaan!
Mitä omiin mielialoihimme tuli, olin ainakin itse puoli tuntia taaksepäin hätäisenä väkertämässä sykeröitä Sotilaan paksuun, mutta sotkuiseen harjaan sydämet silmissäni. Rakastin ystävänpäivää ja sen heleää värimaailmaa, joten olin jo kuukausi sitten päättänyt vetää kaiken ÖVERIKSI. Sotilas oli karskeana miehenä vähän erilainen, vaikka tuntui se hörähtäneen viimeistään huovan selkään saatuaan. Ehkä Sotilaallakin oli sisässään joku pinkkiä rakastava pikkutyttö tai sitten se oli ystävänpäivän kunniaksi sillä tuulella, että kaikki kelpasi ja kaikki sujui. Pinkki oli kiva väri - meidän tapauksessamme oikeastaankin vaaleanpunainen. Heleää, ei räikeää.
Miten ratamme sitten sujui oli kuin suoraan oppikirjasta. Olin saanut jo verkassa Sotilaan yllättävän hyvin kuulolle ja maan pinnalle ruuna oli pamahtanut viimeistään maneesiin asteltuamme. Joo, överit koristeet, minä tykkäsin! Paperisydämiä oli läntättynä sinne sun tänne pitkin maneesin harmaita seiniä ja suurien peilien varaan oli kiinnitetty vaaleanpunaista röyhelöä aivan riittämiin saakka. Ellen ollut ihan väärässä oli maneesin valaistuskin enemmän punertavaan päin mitä kirkkaaseen tekovaloon. Joka tapauksessa, radalla Sotilas liikkui nätisti ja reippaasti sekä sain itse ratsastettua tiet kivasti. Jos välillämme ei ollut ystävyyttä, klikkasi meillä ainakin muuten erittäin hyvin!
Tuloksien järjestäminen ei ollut todellakaan mikään helppo homma tälle arvovaltaiselle tuomarille - harmaita hiuksia tuli kiitettävästi pohtiessa minkä millekin sijalle pistää! Kaikki olivat tuoneet teeman hienosti omalla tavallaan esille mikä oli ihana nähdä, kiitos siis kaikille osallistujille vaivannäöstänne ja tervetuloa kilpailemaan uudestaankin Lehtovaaran Ratsutilalle!
Estaratsastusluokkien tulokset
1. Sofianna Aho - Nadir Warda "Tunnelmallinen tarina, missä oli viljelty ystävänpäivään kliseisesti liitettäviä adjektiiveja piristävästi ja fiksusti mukaan. Sujuvaa luettavaa ja vei lukijan mukanaan, joten hyvin onnistunut kuvaamaan onnistuneen päivän menoja."
2. Mirkku - Vegas Showgirl "Fiksua sanojen käyttöä sekä hauskan tyyppinen, uteliaalta vaikuttanut ratsu! Teksti oli sujuvaa ja kuvasi kivasti rataa, sekä isot plussat tulevat ratapiirroksesta jossa mielikuvitus oli toiminut tehtävää kuvaamalla tavalla."
3. Julia Korpi - Hetwing Power "Hauska kuva, mikä kuvasi hyvin asupanostusta orien orin Hoon päällä yhtälailla mitä ratsastajallakin. Teemassa pysytty hienosti taustassakin sekä rataa kuvanneessa tekstissä, missä oli hyvä kerronta."
4. Minea Tuomikoski - Lucky´s Ramses
5. Rosa Järvelä - Ètoile Filante
EM: Minea Tuomikoski - Lucky´s Ramses: kivasti ajateltu, onnistunut asu
Kouluratsastusluokkien tulokset
1. Viveka Wagner - Tarun Huippu "Kerrassaan ihana hyvän mielen tarina, jossa kerronta oli loistavaa, sujuvaa sekä teksti pysyi mielenkiintoisena alusta loppuun asti. Miljöö oli kuvattu eläväksi, sekä tarinan ohessa liikkuivat hyvin ystävänpäivää ja tehtävää kuvastaneet adjektiivit tunnelmaa luomassa."
2. Hilla Saari - VilltraPlanta frá Husey "Erittäin hyvin mieleen jäänyt teksti. Hetkellisen tilanteen kuvaaminen toimi, sekä asu kuvailun perusteella oli hellyyttävä sekä mielikuvituksellinen ja fiksu."
3. Adelie Haapakorpi - Redmond Ringo "Syötävän suloinen kuva ja asukokonaisuus, missä ei hempeillä väreillä leikkimistä ujosteltu. Mielikuvituksellinen."
4. Minttu Lehtilä - Lady Fortuna's Victory 5. R. - Rauolin 6. Veronica Berg - Sõdalane 7. Minea Tuomikoski - Lucky´s Ramses 8. Rosa Järvelä - Étoile Filante 9. Julia Korpi - Hetwing Power
EM: R. - Rauolin: upea kuva hienosta hevosesta komealla liikkeellä
