Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
31.01.2019 alkaen kaikki raportit / tarinat / kuvat tai muut vastaavat tuotokset aamu- ja iltatalleista tulee kirjoittaa tähän topaan uusien aiheiden luomisen sijaan. Alas tulen muokkaamaan kanssa aamu- ja iltatallien hommat ainakin suurin piirtein kohdilleen!
Pääasiassa aamu- ja iltatalleissa on aina mukana joku henkilökunnan jäsen: @riri , Karo tai Heli jotka vastaavat yksityishevosien kuskaamisesta ulos ja sisään. Voit tulla aina auttavaksi apukädeksi ja saat kontollesi ison määrän tallin tuttuja tuntihevosia valmisteltaviksi yöpuulle tai haukkaamaan happea raikkaaseen ulkoilmaan!
Aamutalli
Aamutalliin tullaan 6.30-7 välillä, jolloin tallin ovet aukeavat aamutallin tekijöille
Ensimmäisenä lykätään hevosille aamun väkirehut syötäväksi sekä aamuheinät ja aletaan raahaamaan kamoja paikalleen tsekaten, mitä kukakin säätilan mukaan tarvitsee mahdollisesti päälleen / jalkoihin
Hevoset viedään syömisen jälkeen yksi kerrallaan (yksi heppa per. taluttaja) ulos tarhaamaan omalle paikalleen: muista tarkistaa onko hevosella kengät jalassa ja kaikki muutenkin kondiksessa, jos jokin mättää jätä sisälle ja raportoi henkilökunnalle HETI
Kun hevoset ovat ulkona tarkistetaan ulkoa vedet ja vaihdetaan (tarhojen luona letku, käynnistä se tallin seinältä)
Laitetaan ruokintaohjeiden mukaan illan väkirehut valmiiksi odottelemaan rehuhuoneeseen nimikoituihin astioihin
Viimeisenä siistitään talli hevosten ollessa ulkona: siivoile ruokajutut, harjaile tallin käytävä...
Iltatalli
Iltatallin voi aloitella jo viimeisen tunnin aikana hakemalla hevosia ulkoa sisälle karsinoihin, jolloin niiltä napataan mahdolliset loimet / suojat pois ja viedään tarpeen vaatiessa kuivumaan paikalleen. Tuntilaisia voi ohjeistaa jättämään hevosia sisälle, ellei tunnin pitäjä ole sitä tajunnut huikata! Tavaroita purkaessa katsotaan jokainen hevonen kerrallaan läpi pinnallisten vahinkojen varalta
Laitetaan iltaheinät, katsotaan jokaiselle omat väkirehut
Lykätään hevosille lisää heinää yöheiniksi: katso tarvitseeko ko. hevonen verkkoa vai ei
Aamun väkirehut valmiiksi rehuhuoneeseen odottelemaan nimikoituihin astioihin
Siistitään paikat päivän jäljiltä (käytävän lakaisut yms.)
Sammuta valot ja tarkista kolmesti että ovi meni varmasti lukkoon! Lukitse myös satulahuoneiden ovet...
Ulkona tiputteli rauhalliseen tahtiin lunta, mutta idyllisen talvi-illan rikkoi järkyttävän kova pakkanen. Pakkanen oli kipunut iltaa kohden napakammaksi ja nyt elohopea näytti jo -25 pakkastastetta tallin seinällä. Suurin osa hevosista oli tyytyväisinä jo sisällä tallissa iltaheinien kimpussa, mutta yksi parivaljakko oli saatava vielä sisälle lämpimään ruokakippojen ääreen. Yön ajaksi myös pihaton shettisliiga oli päässyt sisälle hyytävää keliä pakoon ja poppoo majoittuikin nyt parivaljakkoina tai yksin muutamaan vapaaseen karsinaan. Onneksi ne olivat pieniä ja menivät ahtaampaakin väliin hyvin paikalleen.
Riri nosti takin kauluksia, seisoi hetken psyykkaamassa itseään ennen kuin antautui napakan pakkasen armoille. Nainen sai vetää pipoa syvemmälle päähänsä jolloin viimeisetkin punertavat hiussuortuvat katosivat näkymättömiin - niin ne katoisivat muutenkin, sillä hiuslookin olisi piakkoin aika taas muuttua. Muutaman yskäisyn ja tuskaisan tarpomisen jälkeen Riri saavutti määränpäänsä: tarhan, missä issikkaduo olikin jo tarpomassa ääntä kohti. Ensimmäistä kertaa sekä Muska että Pinja olivat oma-aloitteisesti tulossa sisälle enemmän kuin vain mielellään. Turha nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä saattoi olla että ponit keksivät vain omia temppujaan. Riri heilutteli Pinjan riimua kädessään sen merkiksi, että nyt mentäisi. Hän temppuili aidan sisäpuolelle jättäen portin puoliksi auki. Muska sai punaiseen riimuunsa vain narun äkkiä kiinni ja Pinjalle Riri pujotteli riimun päähän, kiinni. Tytöt osasivat onneksi tulla ihan asiallisesti keskenään sisälle samaan aikaan. Nada olisi laittanut pakan jo sekaisin omalla vuorollaan.
Kohta pääsisi ajelemaan kotiin. Pari työhommaa odottaisi vielä tekijäänsä, sekä muutamat hoitajahakemukset kaipasivat läpilukua.
Napsautin valot päälle talliin ja hengitin syvään lämmintä, hevosentuoksuista ilmaa. Huoh ja haukotus! Herätyskello soi tänään aiemmin kuin aikaisin, eikä kirpeä aamupakkanenkaan säästellyt. Onneksi Daniela tuli seuraksi ja on olemassa pörrösukkia, jotka voi kiskaista jalkaan keltaisten kumisaappaiden alle.
"No huomenta", kuiskasin Danalle ja uneliaasti silmiään siristelevälle pörrövaaville Hertalle, ujuttaessani aamuheinäkasan parivaljakon karsinaan. Dana kävi heti käsiksi aamupalaansa, kun taas Hertta vähän vieroksui minua. "Pelottava Viivi-täti lähtee tästä tuijottelemasta, niin säkin saat syödä", hymyilin. Karsinan nurkasta saamieni kälyilevien katseiden saattelemana, vedin karsinan oven kiinni.
Heitettyämme lopuillekkin hevosille heinät, riensin Danielan kannoilla taukotuvalle. Joisimme siellä kaakaokupposet, joiden aikana hepatkin saivat syödä aamiaisensa rauhassa, ennen tarhaan vientiä. Matkalla vastaan sipsutteli tallikissa Manu, joka tuttuun tapaansa alkoi heti kerjätä silityksiä kehräämällä jaloissani. Hymähdin vastustelematta kiusausta, kyykistyin alas ja annoin kissalle muutaman silityksen. Kuka nyt voisi - kehtaisi - vastustaa Manua?
Laskin kuuman kupposen pöydälle, ja virnistin vastapäätä minua istuvalle Danielalle. Vasta äskettäin hän oli tullut Lehtikseen, ja nyt on jo tultu hyvin tutuiksi. Juttukin luistaa! Käänsin viimeisen sivun auki pöydältä nappaamastani päivän hevoslehdestä. Se piti sisällään jonkin minulle tuntemattoman ratsastajan haastattelun, joka oli vilkaisulla luettu. Kaakaomukinikin häämötti jo tyhjyyttään, joten oli sopiva hetki lähteä viemään hevoset ulos. "Ootko sä juonut?" Daniela kysyi minulta kuin tilauksesta. "Joo, ja just sain lehdenkin luettua! Oli muuten mielenkiintoisia aiheita käsitelty tänään", kerroin innoissani, ennen kuin yhteistuumin nousimme pöydästä.
"Ohhoh, Donnallahan on kiire tarhaan!" Daniela naurahtaa tamman tanssahdellessa hänen vierellään pitkin tallikäytävää. Itse olin ottanut vierelleni Donnan tarhakaverina toimivan Hipun, joka nyt nätisti, tosin sekin vähän normaalia vauhdikkaammin, käveli naruni päässä. "Jep! Niin vähän Hipullakin", totesin astuessamme ulos kirpeään aamupakkaseen. "Mikä se näiden tarha oli?" Daniela kysyy, pidellessään napakasti kiinni malttamattoman Donnan narusta. Muistelin hetken tallin ilmoitustalululla komeilevaa tarhalistaa. "Mm, tarha kuusi, eli siitä vaan reippaasti suoraan eteenpäin", ohjeistin. Riensimme Hipun kanssa edellämme liihottelevien Donnan ja Danielan kannoille.
"Äp äp, Fosse kauemmas", käskin, ovelasti tarhasta ulos yrittävää poniruunaa, pidellen samalla kiinni tarhaan tuomaani Sotilasta. Fosse katsahti minuun ja nyrpisti turpaansa, mutta siirtyi silti nöyrästi kauemmas. Pitäähän sitä nyt vähän mieltään osoittaa! Avasin Sotilaan riimun niskasoljen ja pujotin riimun pois ruunan päästä. Tajuttuaan olevansa vapaa, se lähti ravailemaan loimi kahisten kaverinsa Fossen perään. Lumi pöllysi ilmaan ja hymyn kare kohosi väkisinkin huulilleni.
Tallivuoron lopuksi, kun lattiat oli lakaistu ja kaikki tarkistettu, haimme Danielan kanssa taukotilasta Ririn kirjoittelemat, päivän tuntilistat. Kiinnitimme ne tallin ilmoitustaululle illan tunteja varten. "Ponitunti ja helppo c-b tunti, vaikuttaa kivalta!" Daniela tokaisi jäädessämme vielä vilkuilemaan listoja. Nyökkäsin ja hymähdin, että ainakin Muska on menossa tunnille! Hyvä, että pieni harmaakin saa liikuntaa!
Laitoin tallin oven kiinni perässäni. Taivaanrantaan noussut aamuaurinko toivotti minut tervetulleeksi jo vähän lauhtuneeseen pakkaseen. Harmi vain, etteivät jäät olleet juuri hävinneet mihinkään. Jos sama meno jatkuu, täytyy todentotta hankkia nastakengät! Miten olisivat keltaiset nastakumisaappaat? Loistavaa!
Kylmä aamutalli 24.2 Oli kylmä aamu, mutta vaivaiduin nousemaan aikaisin ylös sängystäni. Jännitti, olin juuri saapunut Lehtovaaran ratsutilalle. Hytisin hieman kylmyydestä, kietaisin kaulaliinan enemmän kasvojeni eteen. Suuntasin nopeasti talliin, jossa näinkin jo Vivekan. Tyttöön oli mukava tutustua ja hänestä olin saanut poikkeuksellisen mukavan ystävän, vaikka olinkin täällä ollut vasta vähän aikaa.
Tuumasimme yhdessä, että kävisimme kylmän pakkaspäivän aluksi ottamassa kupilliset kaakaota. Sinne päästyämme juttelimme pitkään. Vivekan kanssa oli tavattoman mukavaa keskustella ja tyttö tuntui pitävän myös minusta. Vilkaisin tyhjää kaakaokuppia. "Mennäänkö myt varsinaisiin hommiin?" Kysyin Vivekalta, tuo nyökkäsi heti hymyillen ja lähdimme yhdessä kohti tallia.
Siellä minä otin Donnan, jotta veisin sen tarhaan, Viveka nappasi mukaansa Hipun, joka tuntui olevan normaalia itseään paljon vilkkaampi. Donnakin tanssahtelu käytävällä ja halusi selkeästikkin jo tarhaansa. Jouduin kysymään näiden tammojen tarhaa Vivekalta ja yhdessä sitten veimme ne tarhaansa.
Viveka vei Sotilaan vielä tarhaan ja minä Nallen. Lopuksi yhdessä kiinnitimme tuntilistan ilmoitustaululle sekä lakaisimme lattian.
Halusin moikata vielö Fossea, jonka jälkeen hyvästelin Vivekan ja lähdin kotiini.
Jääpuikkoja roikkui tallin katosta, niistä tipahteli vesipisaroita. Olisipa kevät tulossa nopeasti. Rivakkaan kävelytahtiin pääsin vihdoin talliin. Napsautin valot päälle. Vilkuilin karsinoihin, ketkä olivat ulkona ja ketkä sisällä. "Elikkä kaikki muut paitsi Pinja sisälle" hymähdin itsekseni. Suuntasin tutuista tutuimpaa tarhaa kohti, jossa majailivat Fosse, Sotilas ja Vertti. Otin Sotilaan ja Vertin samaan syssyyn ja Fossen toin erikseen yksin, sillä kolme heppaa alkaa olla jo leiikaa talutettavaksi.
Hain vielä loputkin ruunat ja orit talliin, jonka jälkeen suuntasin kohti Donnan ja Hipun tarhaa. Tammakaverukset oli helppo tuoda talliin, ainakin helpompi, kuin Sotilas ja Vertti. Saatuani kaikki tammat talliin, aloin laittamaan ruokia.
Hevoset hirnahtelivat ja eivät kunolla jaksaneet odottaa ruokien tekemistä. "Donnalle tuota, Hipulle nuo ja Fosselle vielä tätä" höpöttelin, jotta muistaisin varmasti kaiken. Saatuani ruuat valmiiksi, aloin jakamaan hepoille niitä. Niiden odottamisen maltti katosi katoamistaan, kun yhä useampi hevonen sai ruokaa kippoonsa. Vihdoin kuitenkin kaikki rouskuttivat tyytyväisinä ruokiansa ja minun ei tarvinnut enempää hillitä niitä.
Olin saanut punahiuksiselta Ririltä vielä ohjeeksi irtojuoksuttaa Nallen, jotta sen energiaa saisi vähän purettua, joten jäin vielä odottelemaan selaillen puhelinta tallitupaan.
Kunnes aikani olin odottanut, kävelin ruunan karsinalle. Olin ratsastanut tuolla ja sen tiesin, että Nalle oli välillä vähän tuittu. Mutta en sitäkään vielä tiennyt, johtuiko se siitä, että oli ihan uusi ratsastaja tai muuta vastaavaa.
Saatuani napsautettua riimunnarun Nallen riimuun, lähdin kiitävän suomalaisenratsuponin kanssa kohti maneesia. Jouduin paljon matkallamme maneesiin pitelemään ruunasta kiinni. Tuolla oli hurja kiire juoksemaan, sillä energiaa tuntui olevan vaikka muille jakaa ja sitä olisin toivonut heti alusta lähtien.
Pian pääsimme kuitenkin maneesiin ja Nalle lähti heti käännettyäni tuon kiitolaukkaan pukitellen hurjasti. Olipahan siinä katsomista, kun hurjapäinen Nalle juoksi maneesissa, kuin reikäpää. Nauroin ruunalle kyllä, mutta huumori katosi, kun tajusin, että poni piti saada vielä kiinni.
Odotettuani noin 15 minuuttia, Nalle tyytyi raville, jonka jälkeen käyntiin, joten sain ruunan kiin.i ja vietyä talliin, pesariin. Kävin pesusienellä ja vedellä Nallen hikiset paikat läpi ja laitoin loimen, jonka jälkeen vein sen karsinaansa. Hyvästelin hevoset ja sen jälkeen minun pitikin lähteä kotiin.
Saavuin tallille seittemäksi aamutallin merkein, sillä pakolliset kouluntunnit alkoi klo. 12. Vein tavarani kaapilleni jonka jälkeen rupesin loimittaa hevosia. Loimien laiton jälkeen annoin hepoille mössöt jonka jälkeen rupesin viemään hevosia ulos. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä pääsivät Belle ja Ruusa ulos.
Kun hevoset oli ulkona, annoin heille aamuheinät. Sen jälkeen täytin jokaisen vesiastian ulkoota + pihaton vesiastian. Osa vesistä oli jäätynyt joten piti murskailla kengillä niitä. Sitten kävin siivoamassa karsinat ja lakaisin tallia.
Lepäsin hetken sosiaalitilassa ja kello oli jo 10.12. Päätin vielä siivota pihaton jonka jälkeen lähdin pois tallilta.
Herätykseni oli pirissyt kuudelta aamulla, minulla oli puolisen tuntia aikaa, jonka jälkeen Karo tulisi noutamaan minut. Ulkona oli järkyttävä sää, satoi vettä ja välillä lunta, Suomen keleistä minä en pitänyt. Päästyäni vihdoin Karon autoon, en oikein keksinyt sanottavaa, tuo puolestaan jututti minua paljon. Viiden minuutin automatkan jälkeen kiitin naista kyydistä ja lähdimme tekemään aamutallia, kello oli suunnilleen 6.45 ja minä olin aivan väsynyt, olisin toisaalta mielelläni nukkunut, mutta tallille aina halusin tulla. "Okei, jos jaetaan ekana nyt nää aamun väkirehut ja aamuheinät kaikille. Sen jälkeen tsekataan noi hevosten jutut, mitä ne tarvii ulos päälle." Karo selitti minulle päästyämme vihdoin talliin. Hepat kurkkivat karsinoistaan odottaen jo ruokaansa. Nyökkäsin naiselle, lähdimme jakamaan väkirehuja ja heiniä kaikille. Saatuamme ne, veimme tavaroita paikalleen. "Karo, täällä Hipun karsinassa on joku harja, mä vien sen varmaan sen harjalaatikkoon" sanahdin Karolle ja tuo nyökkäsi hymähtäen, samalla kyllä kummissaan löydöstäni. Vietyäni harjan, Karo kertoi, että alamme nyt laittamaan hepoille loimia ja suojia niille, jotka tarvitsevat. Hymähdän nyökäten. "Sä voisit tarhata vaikka Nadan yksikseen, sille tulee loimi ja on potkuherkkä, älä siis mee taakse, sit Donnan ja Hipun, Donnalle loimi päälle ja Hipun jouhet pitää selvittää, sille vois heittää sadeloimen päälle, kun täällä on tällänen viilee ja kolea sää ja sataa, sit vielä Fossen, Sotilaan ja Vertin, Fosse ja Sotilas loimet niille ja Sotilas ilman riimua, Fosse riimu päässä. Katotaan sit jos joku pitää vielä tarhata, jos saat ennen mua nää." Karo jatkoi vielä ja nappasi Cassun riimun. Nyökkäsin ja aloitin hommani Nadasta, potkuherkkä, muistin. Loimitin tamman ja lähdin viemään tuota, hevonen kulki vierelläni suhteellisen kiihkeänä, mutta sain sen lopulta tarhaan. Sitten lähdin takaisin talliin hakemaan Donnan ja Hipun. Heitin Hipulle sadeloimen Karon käskystä ja Donnalle myös, selvitin samalla D:n jouhet. Saatuani tammakaksikon tarhaan, vein vielä yksitellen kolmikon tarhaan, loimitin Fossen ja Sotilaan tietysti sekä muistin jättää Fosselle riimun päähän. Saatuani hevoset tarhaan, Karo oli viemässä viimeistä hevosta, Peikkoa tarhaan. Tuo kysyi vielä muistinko tarkastaa kenkien tilanteen ja nyökkäsin, olinhan minä ne jossakin välissä tsekannut. "Mä laitoin tuolta seinältä veden päälle nii nyt katotaan noi vedet" Karo selosti ja lähdin tuon perään kohti tarhoja laittamaan vesiä. Vihdoin saatuamme vedet, menimme vielä lakaisemaan tallin käytävän sekä jakamaan väkirehut valmiiksi nimikoituihin astioihin, samalla siivosimme vähän ruokajuttuja ja tuon jälkeen vielä menimme ottamaan parit kuvat hevosista. Onneksi sain Karolta vielä kyydin kotiin, eikä tarvinnut kävellä.
Olin menossa pesemään Pinjan harjoja, kun Karo näki minut ja pyysi auttamaan iltatallissa. Päätin lykätä harjojen pesemistä tuonnemmas ja lähdin Karon mukaan jakamaan heiniä. Heinien jakaminen on kyllä raskasta puuhaa, kun niitä hetken jakelee. Siinä samalla ajattelin, että pitäisi taas useamminkin auttaa iltatalleissa. Heinien jakamisen jälkeen katsoimme kaikille väkirehut. Laitoimme myös aamuksi väkirehut kaikille omiin kippoihinsa. Kun saimme ruoka puolen valmiiksi, menimme hakemaan hevosia sisälle. Hevosten hakemisessa meni aikansa ison määrän ja lisävarusteiden takia, mutta kyllä me siitä selvittiin. Hevosten sisälle tuonnin jälkeen tallin täytti rauhallinen heinien rouskutus. Siinä jokaisen hevostytön sielu lepäsi.
Lopuksi Karo pisti minut lakaisemaan koko tallin lattiasta kattoon. Loppupeleissä olin ihan nukahtamaisillani, mutta onneksi äitini pääsi hakemaan minut. Autossa läsähdin penkille, enkä pystynyt enää taistella väsymystä vastaan, vaan annoin silmieni mennä kiinni.
Kello pirisi aamutalliin lähdön merkiksi. Nousin rivakasti ja puin päälleni talliverkkarit sekä hupparin, jota oli joskus ollut tarkoitus käyttää koulussa. Olin varma, että äiti haluaisi minun tästä lähtien tekevän aamutallin joka aamu. Kaikki hoitui nimittäin huomattavasti ripeämmin kuin kouluun herätessä. ”Vielä viis minuuttia”, ja ”Joo joo mä nousen”, kuuluivatkin mun yleisimpiin lausahduksiin. Tein kurkkuvoileivän keittiössä ja kiiruhdin vetämään kenkiä jalkaan. Olin ruinannut Karolta kyydin, ja sovin tulevani risteykseen vastaan. Siitä minut olisi helpompi hakea.
Karoa odotellessa mietin muutaman melko turhan kysymyksen, jotka voisin tarpeen tullen esittää välttääkseni kiusallisen hiljaisuuden. Kello oli vasta kaksikymmentä yli kuusi, mutta aurinko oli noussut jo hetki sitten. Yöllä oli ollut pakkasta, joka tuntui maasta nousevana viileytenä. Itse ilma oli jo varmaan asteen tai kaksi plussan puolella. Juuri kun sain nieleskeltyä viimeiset leivän muruset, Karon auto kaarsi risteykseen. ”Huomenta, etkai odotellut kauaa?” nainen kysyi. ”En en tulin juuri”, sanoin hypätessäni auton lämpimälle etupenkille.
Matkalla Karo selosti lyhyesti vielä aamutallin tehtävät. Autolla matka taittui hujauksessa. Autosta hypättyämme, suuntasimme ensiksi tarhoille. Ririltä tulleen viestin mukaan yksi perä tarhan aidoista repsotti vähän, ja sen korjaamista varten Karolla oli mukanaan pieni vasara. Pidin tolppaa paikoillaan, sillä välin kun Karo hakkasi repsottavan kohdan takaisin kiinni. Nyt kukaan ei luikahtaisi aidan ali. Aidan korjauksen jälkeen suuntasimme talliin. Aloitin väkirehujen ja heinien jakamisen tallissa Karon kadotessa hetkeksi jotain muuta työjuttua hoitamaan.
Danan suloisen olemuksen takia olisin halunnut antaa sille vielä yhden heinätupon lisää. Poni sai kuitenkin tyytyä rapsutuksiin, Riri tuskin iloitsisi jos Dana alkaisi muistuttaa jumppapalloa. Oikeastaan minun ei olisi pitänyt jäädä edes rapsuttelemaan Danaa, sillä muutama poni odotteli vielä aamuruokiaan. Aamuruokien jaon jälkeen tarkistin listasta ketkä tarhasivat ilman riimua ja ketkä riimulla. Kaivoin Peikolle ja Vallulle ketjuriimunnarut taluttamista varten. Karo sai etsiä yksityishevosten tavaroita.
Kun ponit olivat syöneet ruokansa, ja Karo tarjonnut minulle palan suklaapatukastaan aloitimme ponien viemisen tarhaan. Ensiksi Karo kuitenkin öljysi Danan kaviot ja minä sain luvan selvittää pikaisesti sekä Cassun, että Hipun jouhet. Karon saatua kaikki yksityishevoset tarhaamaan, auttoi hän minua loppujen tuntiponien viemisessä. Kaikilla olivat kengät kiinni, eikä tänään siis tarvinnut ruveta isompiin operaatioihin. Vesiä vaihtaessa huomasimme yhden ämpärin haljenneen yön aikana, joten kipaisin hakemaan tallista uuden.
Illan väkirehujen jakaminen ei kauaa kestänyt ja pian aloitimme käytävän lakaisun. Tiedä sitten katselinko haikaillen pihatolle päin, vai lukiko Karo ajatuksia, mutta nainen antoi minulle luvan käydä moikkaamassa Herttaa ja muuta pihattoväkeä. Lapsin siis sinne kännykkä taskussa. Fargy ja Ringo tunkivat Hertan eteen portille rapsutuksia kerjäämään. Sain poneista oikein suloisen kuvan, enkä voinut olla puolueellinen joten Hertan oli odotettava kiltisti kunnes muut kyllästyivät rapsutuksiin, ja lähtivät katsomaan josko jostain löytyisi jotain syötävää.
Saavuin tallille erittäin unisena mutta iloisena aamutallin toimesta. Miten niin oon hullu että oon tallinpihassa 6.30 kesälomalla? Mitä vaan voi tehdä rakkaan lajin takia! Avaan lukossa olevat tallin ovet auki, jonka jälkeen saavun talliin sisälle laittaen valot päälle. "No moii heposet" sanon hellällä äänellä kuullen hörisimistä.. unohtamatta Fossen koputuksia ruuan perään. "Saatte ihan kohta pikkuset ruokaa, oottakaa hetki vaan" sanon lempeällä äänellä ja lähden rehujen luokse.
Ensimmäisenä jaoin kaikille hevosille joille piti niin väkirehut, samalla hevoset saivat aamuheinät. Puhelimeni mukaan aamupäiväksi oltiin luvattu vähäistä vesisadetta ja astetta n. 7° niimpä päätin laittaa melkein kaikille hevosille sadeloimet, niiden samalla rouskuttaen heiniä.. Paitsi Cassu ehti syödä heinät ennätysajassa, jotenka laitoin ruunan kiinni karsinaan hänen vilkkautensa vuoksi. Lienee ei malta odottaa ulos pääsyä..
Laitoin vielä ulkona Rimpulle ja Ringolle loimet päälle, ja mammaponista oli ihan tyhmää laittaa takkipäälle ja piti mahalenksujen laiton aikana vetää pikku-pomppuja.. ihan hassu!
Sitten lähdin viemään hevosia ulos (paitsi jo pihatossa olevia) About. 20 hevosta vietäväksi oli aika rankka homma yhdelle, joten onneksi Riri pyöri tallin pihalla ja sain apukäden kymmeneksi minuutiksi, samalla tarkistettiin oliko kaikilla kengät jalassa, Hipulla oli lähtenyt yks kenkä, joten kutsuttiin kengittäjä tälle päivälle.. Riri ehti viedä Hipun, Poppiksen, Ruusan, Fossen ja Peikon ulos, kunnes hän lähti sisälle tekemään business-juttuja.
Ulkona tarkistin tarhoista ja pihatosta vedet, pihatossa vesi oli ihan lopuillaan, kuten myös parin muun hevosen tarhasta, jotenka menin täyttämään vesiastiat. Joillekkin hevosille vesiletku oli todella pelottava, etenkin Pinja ja Muska sai siitä hepulin ja ravaili vierekkäin ihmetellen ympäri tarhaa. Kun olin täyttänyt vedet, kävin laittamassa illan väkirehut valmiiksi iltaa varten, joka kerta osaan unohtaa kelle menee mitkäkin rehut.. onneksi on ohjeet!
Kello taisi olla varmaan 9.32, jotenka lakaisin viekä tallinkäytävää sekä siivosin hevosten ruoka-kipot ruuan jämiltä pois. Sitten aamutalli olikin valmis ja kello oli pian kymmenen, jätin tallin ovet auki, sitten menin hengailemaan sosiaalitilaan hetkeksi ennen mulle uuden tuttavan ratsastusta.
Kello oli n. 18.52 kun rupesin aloittelemaan iltatallia. Olin hieman yli tunnin tappanut aikaani katselemalla muiden tallilaisten ratsasteluita jne. No mutta sitten oli iltatallin aika! Nyt kun hetkeen ei ole tunteja, oli hommaa enemmän. Mutta ei se haitannut! Onhan nyt sentään kesäloma <3.
Aloitin sillä, että tarkastin ensimmäisenä pihattoponit. Kaikilla oli kengät jaloissa eikä naarmujakaan näkynyt. Sitten rupesin hakemaan hevosia sisälle, Hippu, Dana, Nalle sekä Cassu olivat jo sisällä, sillä heillä oli juuri käynyt hoitajansa, mutta muut olivat ulkona. Hain ekana ruunat/ori ja lopuksi tammat. Onnekseni säästyin Ruusan kavioiden murskaamiselta, sekä ison friisiläishevosen taluttamisesta.
Kun hevoset olivat sisällä, tarkastin heidät läpi ja otin muutamilta suojat pois. Nada oli onnistunut potkaisemaan oik. Takajalasta kengän, joten laitoin siitä Rirille viestiä. Sitten jaoin kaikille hevosille iltaheinät sekä väkirehut. Osa oli ihan malttamattomina heiniensä perään, mutta muutama oli jo tyytyväisinä kun hoitajat olivat antaneet nameja. Laitoin lisää yöheinää hevosille, sekä laitoin pariin karsinaan heinäverkot.
Laitoin väkirehut valmiiksi odottelemaan aamua, jonka jälkeen lakasin käytävän sekä siivosin pihaton ja parit tarhat pihalta. Sitten lukitsin tallin ovet, ja testasin vielä onhan ovet varmasti lukossa. Sanoin heipat myös hepoille jonka jälkeen napsasin valot pois ja laitoin oven lukkoon. Sitten kello olikin 21.45 ja lähdin kohti kotia.