Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Nyt kun kesä on pyörähtänyt käyntiin ja hepat pääsevät pian laitumille olisi aika potkaista käyntiin suuremman luokan kesätalkoot! Talkoot työllistävät varmaan muutaman päivän porukkaa sekä ulkona että sisällä, joten vesipullot kouraan ja talkoohengessä ahertamaan
Tarkoituksena olisi pistää koko talli uuteen uskoon - sisältä vain, toistaiseksi (; Sen lisäksi kunnostetaan vähän kentän-, pihaton-, ja tarhojen aitoja, maalaillaan puomeja ja siistitään pihaa sekä tavaroita. Ja hei, voit osallistua vaikka kahdessakin paikassa talkoohommiin joita voi jatkaa useammankin päivän!
Pistetään myös talkoomerkkiä jakoon osallistujille! Töitä johtaa oikeutetusti the Riri, Karo, Heli sekä kengittäjämme Akseli vaimonsa Katrin kanssa.
Kesätalkoista saat merkin kun kirjoitat jostakin työpäivästäsi vaikka lyhyen dialogin jonka ympärille saa halutessaan pistää enemmänkin tarinaa mukaan. +100 sanaakin riittää, kunhan työn ilot tai surut käyvät hommasta ilmi! Aikaa kuittaukselle on 15.6. asti
Tallin maalaus ja rakentelu (tarvitaan ainakin 5 tyyppiä): Aleksi johtava työntekijä tallin puolella, Riri tsekkailee kanssa asioita - Veronica - Julle - Daniela - Inari - Tessa -
Kentällä aitojen kunnostus ja puomien + estetolppien maalaaminen (muutamia): - Zaida - Adelie - Minttu - Inari
Minttu tulee kentän aitojen ja puomien kunnostukseen sekä tarhan aitojen kunnostus.
120 sanaa kuittaus:
9.6.2019 Sunnuntai:
Kello löi 12.00 ja olin juuri vienyt hoitohevoseni laitumelle ja melkein koko lehtiksen porukka katseli villissä olevia hevosia. Nyt olikin talkoiden paikka! Me Zaidan, Adelien ja Inarin kanssa maalailtiin uusia puomeja sekä hakattiin lisänauloja kiinni kentän aitoihin. Yksi puomi maalaus multa epäonnistui, mun piti tehdä hieno raidallinen puomi, mutta vahingossa maalasin yli ääriviivojen. Niimpä siitä tuli tuo: "Lehtis" puomi. Tuli siitä parempi mitä aikasempi! Keksittiin myös käydä porukalla ostamassa lehtikseen vesimatto, mikä sitten täytettiin vedellä. Tuossa kuvassa mun tekemät puomit:
Tallille sai tulla jo ysiltä aamusta tekemään hommia, mä tulin kympiltä. Korjailtiin tarhanaitoja sekä maalailtiin niitä. Mun vaatteet oli ihan maalissa ennenkuin menin hoitamaan Fargya, niin jouduin käydä hakemassa kotoa vaihtovaatteet.
Olin aamun ollut auttelemassa naapuri tallin aamutallissa sekä hoidin hevoseni jalat, saavuin kävellen lehtiksen pihaan yhdeksän aikaan. Aleksi kysyi heti talliin tullessa oliko aamutalli mennyt hyvin. Nyökkäsin vastauksessi ja aloin kuuntelemaan ohjeita Ririltä. Olin ilmoittautunut talliporukkaan,joten haimme maalit ja pensselit ja aloitimme tallin remontin. Vertsu ja tessa höpisivät jostain siniseksi maalaamisesta. Hymähdin vain tyttöjen höpinöille. Aleksi pyöri ja hääri sekä jupisi jotain aina välillä.
Karon ääni kantautui taukotuvasta kutsujen kahville meitä ahkeria talkoolaisia. Ryntäsimme kahville koko porukka. Juttelimme kaikenlaista samalla kun Riri saapui tupaan ja alkoi kertoa vielä mitä pitäs tänään tehdä ja lätkäisiä pöydälle laidunjaon. Hoo pääsis ruunaporukkaan laitumelle viettämään kesää ja lihoamaan. Minttu oli innokas liikuttaja onneksi. Olihan kolmessa hevosessa hommansa. Zaida pysäytti ajatukseni kysymällä mitä meinasimme tehdä lomalla. -en ihmeitä varmaan töitä ja töitä ja jos sattuisin pääsemään hetkeksi hommiin naapuri talliin. Sanoin ja painotin lausetta hetkeksi hommiin naapuri talliin. -No eiköhän sulle töitä löydy Aleksi tokasi ja samalla patistaessa meitä takasin hommiin. Illalla kaikki oli ryytyneitä ja kun katsoin itseäni peilistä olin ihan maalissa vaateet hiuksissa oli uusia raitoja ja vaatteet. Nauradin itselleni ja lähdin kohti autoani.
Olin päätynyt ilmoittamaan itseni talkooavuksi Lehtikseen yhteisen hyvän puolesta. Auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta ja kärpästen suristessa laitoimme Rosan kanssa tallin sivuilla sijaitseviin kukkapenkkeihin uusia istutuksia. "Halusiko se Karo tän kukan tähän penkkiin, vai tuohon toiseen?" kysyin Rosalta pyyhkäistessäni hikeä otsaltani. Nainen oli lähtenyt käymään pikaisesti tallissa Ririn pyynnöstä, eikä virallista valvojaamme näkynyt vielä takaisin. "En muista yhtään," Rosa huokaisi nostaen katseensa mullasta. "Ollaan tehty kyl muuten hyvää työtä, kun kattoo tän pihan yleisilmettä," nainen totesi hymyillen ja ympärilleen katsellen. "No niinpä, vaikka tässä nyt saakin vähän kärsiä," vastasin myhäillen Karon pyyhältäessä takaisin paikalle viileästä tallista. "Laittakaa se tähän penkkiin," Karo käskytti osoittaen oikeaa paikkaa. Naiseen vilkaisematta ryhdyimme tuumasta toimeen, eikä meillä kestänyt kauan kaivaa kukalle sopivaa kuoppaa. "Mikä toi haju on?" Rosa kysyi yhtäkkiä kääntyen ympäri kohti Karoa. Minä tein samalla tavalla ja huomasin, että nainen oli tuonut mukanaan sitä itseään - pollen parasta, kukkapenkkiin levitettäväksi. "Parasta kotimaista lannoitetta ja vielä ihan ilmaiseksi!" nainen hehkutteli sädehtien hymyssä suin yhtä kirkkaasti, kuin taivaalla paistava lämmin aurinko.
Mätkähdin paikalle talkoisiin auringonsäteiden säättelemänä varustautuneena tuubitoppiin ja shortseihin - kuuma päivä ja UV säteily takaisivat varman rusketuksen, joten ei tullut kuulookaan laittaa päälle mitään mistä jäisi kamalat rusketusrajat! Olin toisaalta ilmoittautunut talkoolaiseksi myös tallin puolelle suojaan nimen omaa kuumuutta ja matkalla sisälle vilkuttelinkin ivallisesti ringissä jutelleille Zaidalle, Adelielle ja Mintulle jotka saivat uurtaa pitkin päiviä ulkona kentällä ja tarhoilla.
Tallin puolella hypättiinkin suoraan asiaan kun päästiin maalailemaan karsinoiden ovia uuteen uskoon ja jotkut purkivat paikkoja ja suojasivat selustoja. Poppiksen uusi punapäinen hoitaja Tessakin tuli tutuksi työn lomassa ainakin jossakin määrin. "Et oo vissiin kauaa vielä ruunaa hoitanut?" kysyin Tessalta kun maalailimme vastakkaisia seiniä. "Joo en oo, mut se on kyllä ihana", Tessa vastasi. Olimme itse asiassa olleet samoilla seuduilla jo sunnuntaina kun hepat pääsivät laitumelle. "Poppis on kyllä ihan super kiva, viime vuonna kävin uittamassa sitä leirilläkin tossa lammella. Se tykkää hirveesti vedestä!" kerroin tytölle joka naureskeli testaavansa väitteen todeksi. "Sille sopii muuten kanssa sininen tosi hyvin päälle. Sen karsinanhan voisi maalata siniseksi, ehkä kukaan ei huomaisi...", jatkoin. "Joo, se voisi olla aika spessu juttu. Ainakin tietäisi missä ruuna lusmuilee", Tessa nauroi. "Pappa!" hihkaisin. "No ei se nyt ihan pappa vielä oo", Tessa korjasi. "Hei tytöt, tehkääkin jotain pelkän höpöttämisen sijaan", Akseli huusi kolme karsinaa kauempaa. "Okei daddy!" huudahdin miehen suuntaan jonka jupina kantautui pienen mun ja Tessan naurun läpi korviini.
Olin yrittänyt pitää unirytmin lähes samanlaisena loman alkaessa, mutta kuten arvata saattaa se yritys oli kariutui hyvinkin nopeasti. Tavallista aikaisempi herätys vaati siis vähän psyykkaamista. Aamulla harjasin vain nopeasti hiukset ja hampaat. Päälleni heitin mustat farkkushortsit ja ruman vihreän paidan, paita olisi kuitenkin kohta aivan maalissa, ja siinä hyvä tekosyy heittää se pois. Omenan syöminen pyöräilyn aikana onnistui yllättävän hyvin, jos paria pensaaseen törmäämistä ei lasketa.
Tallille päästyäni lyöttäydyin Danielan seuraan, Aleksin käskystä karsinoiden ovia maalaamaan. ”Aika lämmin päivä. Saatoin tehdä virheen uhrautuvaa myös ulos hommiin”, virnistin. ”Jep lupaan, että Riri on tyytyväinen laitumen aitoihin vasta kun oon hikoillut litran hikeä”, Daniela naurahti, ja suti maalia Donnan karsinan oveen. ”Ainakin saadaan herki nauttia tallin viileydestä. Tää ei oo ihan heti valmis”, totesin. ”No ei todellakaan. Kato paljonko ollaan saatu maalattua”, Daniela sanoi ja osoitti vasta puoliksi maalattua ovea. ”Tässä ajassa ajassa Julle on jo yksin yhen”, tyttö jatkoi. Hymähdin vastaukseksi, ja koitin pistää vauhtia.
Aleksin tullessa tarkastamaan työn jälkeä olimme onneksi ehtineet seuraavalle karsinalle. ”Tehän ootte ahkeria. Monta karsinaa jo maalattu”, Aleksi sanoi. ”Joo-o”, Daniela tuumasi. ”Jooh onhan tässä hommaa”, vastasin ja vilkaisin karsinarivistöä. Julle oli näköjään painunut juomatauolle. Aleksi ei tainnut tietää mikä osuus rivistöstä oli meidän maalaamaa. ”Mahtavaa, käykää vaan juomatauolla”, Aleksi kehotti ja poistui paikalta.
”Kiitos Julle, sun ansiosta meillä on Danielan kanssa jo monta maalattua karsinaa nimissämme”, sanoin Jullelle naurahtaen naisen palattua tallikäytävälle. ”Ei se mitään. Onneks me voidaan helposti eritellä näistä mun maalaamat. Selkeä laatuero nääs”, Julle virnisti. ”Ja pah”, työnsin kädet puuskaan ja väänsin kasvoille teatraalisen murjotuksen, mutta pokka petti ja kierähdin lattialle nauramaan.