Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Nallen ensimmäisestä hoito- ja ratsastuskerrasta kuvaa! Pahoittelut vielä viivästymisestä ^^'
Riri // Ei haittaa, aikarajan sisällä kuitenkin kestit ja näin pysyt ponin onnellisena hoitajana! Vitsit miten on muuten ihana kuva ja Nallen nyrpeän näköinen naamakin sopii kuin nenä päähän ruunalle! Sen kanssa kun tosiaan saa olla kovin napakkana ratsastaessa! Lämpimästi tervetuloa Lehtikseen hoitajaksi - pääset varmasti hyvin joukkoon mukaan Kuvasta nakkaan sulle 10v€ tilillesi rahaa shoppailua varten.
Kävelin tallille. Perhoset tekivät isoja kaarroksia vatsassani ja se sai oloni tuntumaan heikolta. Jännitti ja hermostutti, vaikka siihen ei oikeastaan ollut syytä. Olinhan minä kisannutkin Nallella, mutta nyt tuntui, että tämän mahtavan hevosen hoitaminen olisi täysin eri asia.
Astuin sisälle talliin. Voimakas heinän tuoksu tunkeutui nenääni. Aivastin. Onneksi Riri ilmaantui kulman takaa paikalle. "Hei Emilia, Nalleako tulit tällä kertaa hoitamaan?" Riri kysyi ystävällisesti. Ririn tapaaminen sai olon vähän paremmaksi. "Jooh, jännittää vaan ihan super paljon." Vastasin Rirille totuuden mukaisesti. "Turhaan jännität, onhan Nalle sinulle jossain määrin tuttu." Riri lohdutti. Hymyilin hänelle pienesti ja hain riimunnarun.
"Hei poika!" Tervehdin Nallea aidan takaa. Nalle käänsi korviaansa vähän ja katsoi minua, mutta pysyi kuitenkin tarhan peränurkassa. Liutin alimman ja keskimmäisen lankun pois, jätin vain langan paikalleen. Kävelin Nallen luo ja tarjosin tälle kättäni haisteltavaksi.
Napsautin riimunnarun kiinni ja lähdin taluttamaan Nallea tallille päin. Avasin portin ja talutin Nallen siitä ulos. Laitoin lankut ja langan takaisin paikalleen ja lähdin taluttamaan Nallea käytävälle.
Kiinnitin Nallen molemmilta puolilta seisomaan käytävälle. Kävin hakemassa harjat ja jynssäsin Nallesta enimmät liat pois. Nalle steppaili vähän levottomana. Ärähdin ruunalle. Nalle jäi ehkä vähän hölmistyneen näköisenä seisomaan paikalleensa.
Hain Nallen varusteet ja suojat. Laitoin ensin suojat jalkaan. Nalle nosti toista etujalkaa koko ajan kun yritin laittaa suojaa. Kyllä siinä vähän aikaa taisteltiin kunnes Nalle antoi periksi. Otin satulan telineestä, laskin sen Nallen sään päälle ja liutin siitä alaspäin. Tarkistin, että huopa oli suorassa ja kiristin vähän vyötä. Sitten vielä suitset ja omat kamat päälle ja sitten vaan menoksi.
Talutin Nallen maneesiin. Kiristin vyötä ja nousin selkään. Kiristin vielä selästä käsin vyötä. Taputin Nallen kaulaa ja ohjasin tämän oikeaan kierrokseen uralle. Nalle käveli rauhassa, tosin nyt mentiin vasta pitkinohjin.
Vaihdoin suuntaa ja tähän suuntaan taivuttelin Nallea kuulolle. Omasta mielestäni onnistuin aika hyvin. Nostin ravin. Keräsin ohjat kunnolla käsiin ja aloitin ratsastusksen. Ja vips vaan Nalle ei ollut enään kuulolla. Ohjien otto oli ilmeisesti herättänyt sen totuteen. No ei kai siinä muu auttanut kun uutta yritystä vaan.
Vaihdoin suuntaa täyskaarrolla nyt Nalle ehkä jotenkin oli kuulolla. Heti kun oma keskittymiseni herpaantui, oli Nalle kuin toinen poni. Pienikin väärä liike sai ponin pois alta.
Nostin laukan. Nalle pysyi ihan hyvin hallinnassa, mutta pään herra poni oli viskonut taivaaseen. Tein jonkun verran voltteja. Muutaman noston jälkeen vaihdoin suuntaa ja yritin siihenkin suuntaan laukkaamista. No ihan hyvin se kai meni.
Pidätin Nallen raviin. Tein jonkin verran voltteja. Maneesin ovi avattiin ja sisään astui Iiris ja Ruusa täysissä estevarusteissa. "Moi Iiris, mä oon kyllä kohta lopettelemassa niin saat sitten rauhassa hypätä." Takaisin tytölle. "Moi vaan!" Iiris sanoi ja nyökkäsi.
Pidätin Nallen käyntiin. Annoin ruunan kävellä jonkun aikaa. Käänsin Nallen keskilinjalle ja tulin ratsailta. Taputin Nallea hyvästä yrityksestä. Ehkä se oli tällä kertaa ratsastajasta kiinni?
Talutin Nallen takaisin käytävälle. Riisuin Nallelta varusteet ja vei nämä jo varustehuoneeseen. Palasin harjaamaan Nallea. Kävin ruunan kevyesti pölärillä läpi. Raaputin kavioista liat. Heitin Nallen päälle loimen ja kiikutin ruunan takaisin tarhaan. Huikkasin Nallelle, Rirille, Zaidalle ja Mindylle moikat ja lähdin kävelemään kohti kotia. Ehkä tämä tästä vielä paranemaan päin?
//Ja heti on motia kirjoittaa tällänen 510 sanainen teksti😂//
Kiiruhdin tallille. Tänään pitäisi lukea vuelä muutamaan kokeeseen ja en osannut asioita lainkaan. Mutta heppahöperönä nuorena päätin tietysti jättää koulukirjat pöydälle ja lähteä tallille.
Kävin ensiksi paijaamassa Mindyä. Ponilla oli ollut nyt muutama päivä lomaa, mutta oli hän kyllä sen ansainnutkin. Olin tehnyt kokovuoden ajan Mindyn kanssa hirveästi töitä.
Hain Nallella riimunnarun. Vieritettyäni lankut sivuun, kävelin Nallen luo. Nappasin ruunan kiinni ja talutin takaisin portille. Nallen tarhakaveri X jäi odottamaan portin taakse, kun lähdin taluttamaan Nallea talliin.
Kiinnitin Nallen käytävälle. Hain harjat ja harjasin Nallen perinpohjaisesti. Jalat olivat ihan savessa, vatsanalus samaten. Harjasin Nallen ensin kovemmalla harjalla ja sen jälkeen vielä pölärillä. Putsasin kaviot ja lähdin hakemaan Nallelle varusteita.
Otin Nallen satulan pidikkeeltä ja suitset sen alapuolelta. Ratsastuskoulunvarustehuone oli minulle aika outo paikka, olihan Beekin yksäri. Saippua ja Seera tulivat minua vastaan. Moikkasin heitä iloisesti ja toivotin Seeran tervettulleeksi Lehtikseen.
Otin Nallen suojat ja kiikutin tämän hirveän tavaramäärän Nallen luo. Aloitin suojien laitoista. Olin aina pitänyt enenämmän suojista, pintelit eivät olleet se minun juttu.
Nostin satulan Nallen selkään ja liutin sen oikealle paikalleen. Suoristin huovan ja kiristin vyötä. Kuolaimetkin Nalle otti mukisematta suuhun. Tämän takia ruunat oli lemppareitani. Tammat kiukuttelee, Orit riehuu ja Ruunat käyttäytyy.
Heitin omat kamani niskaan. Talutin Nallen maneesiin. Kiristin vyötä varovasti, muutama reikä kerrallaan. Laskin jalustimet ja nousin selkään. Kiristin vyötä vielä kahdella reiällä ja ohjasin Nallen uralle.
Annoin ruunan kävellä pitkät alkukäynnit. Käyntien jälkeen aloitin taas ratsastamisen. Keräsin ohjat ja aloin työstämään Nallea ympyrällä. Pikkuhiljaa Nalle alkoi kulkemaan hyvin. Ruuna kantoi itsensä hyvin ja käytti myös selkä sekä pehva lihaksiaan.
Nostin ravin. Yritin pitää tuntuman ja istunnan mahdollisimman tasaisena, jotta Nalle ei ihan heti aloittaisi pää ylhäällä juoksuaan. Ja onnistuin jopa aika hyvin. Nalle jatkoi hyvää työskentelyä. Ai että ruunat ovat ihania!
Samassa unohdan ratsastaa. Ja Nalle siitä häiriytyneenä nosti päänsä taivaaseen. Tämän ponin ratsastaminen ei todellakaan ollut mistään helpoimmasta päästä. Sitkeänä jatkoin ponin pyörittelya, mutta eihän se enään yhtä hyvin mennyt.
Ravasin molempiin suuntiin yrittäen saada Nallea täysin rennoksi. No tappeluksihan se meinasi mennä joten päätin ottaa laukat ja lopettaa siihen.
Laukkasin molempiin kierroksiin vähän. Tein muutamia laukkavoltteja, mutta Nalle oikeastaan puski koko ajan ulospäin. Annoin pidätteen ja Nalle hidasti raville.
Loppuverkkasin Nallen melko nopeasti. Ihan vaan oman kiireen vuoksi. Ohjasin Nallen kaartoon, taputin ponia ja tulin ratsailta alas. No olihan Nalle aluksi mennyt hyvin. Joten eiköhän tämä tästä, treeniä, treeniä.
Talutin Nallen käytävälle. Riisuin ponilta varusteet ja vein ne takaisin paikoilleen. Kuolaimet tietysti pesin. Ja harjasin suojat. Kävin Nallen kavyesti läpi. Putsasin kaviot. Heitin fleecen Nallen selkään ja jätin ruunan Ririn pyynnöstä sisälle. Eihän sitä olisi järkeä viedä vartiksi pihalle. Keräsin kamani, hyvästelin karvakaverini ja lähdin kotiin kiireellä. En odottanut huomisia kokeita hirveän innoissani.
Emilia&Nalle 9.6 UNELMIA JA MANEESIN POHJAN TESTAILUA
Kävelin tuttua tallitietä pitkin. Tallia lähestyessäni heinän pistävä, raikas tuoksu toivotti minut tervettulleeksi. Keräsin voikukan maasta. Vihdoinkin kesä. Nalle kaiveli tarhansa pohjaa. Poni ilmeisesti yritti kiinaan lähtöä. No eipäs poni kerkiäisi hirveän pitkälle unelmiaan toteuttaa sillä hain narun ja otin ruunan kiinni.
Talutin Nallen käytävällä, jossa laittaisin pollen kuntoon. Harjoja hakiessani vastaan kipitti kiukkuinen Vertsu. Mikäköhän häntäkin raivostutti. No empäs viitsinyt kysyä, olisi pian joutunut juoksemaan ja kovaa. Päätin siis vaan hakea harjat ja keskittyä Nalleen täysillä.
Harjasin Nallen juuriharjalla. En viitsinyt miljoonalla harjalla harjata. Kaikissa oppikirjoissa kyllä luki, että "Käytä ensin kumisukaa näin ja sitten juuriharjaa näin ja sitten lopuksi viimmeistele pölyharjalla. Muistathan harjata pään, satulan kohdan, jalat ja mahanalusen tarkasti." Oli näitä hevoskirjoja tullut luettua monta vuotta sitten. Ei kukaan varmaankaan harjannut hevosta 500 eri harjalla?
Tätä miettiessäni Nallen jouhien selvitys sujui rattoisasti. Yhtäkkiä ajatukseni lähtivät laukkaamaan. Unelmoin estekisoista. Suurista muureista jotka kohosivat taivaisiin edessämme. Pitkistä vesimatoista. Kunniakierroksesta sinivalkoinen ruusuke lepattaessa ilmavirran mukana. Nallen tökätessä heräsin totuuteen.
Suojat laitettuani lähdin hakemaan varusteita. Otin suitset koukustaan ja satulan telineestä. Vein ne Nallen luokse. Varustin hevosen sukkelaan, mitäs tässä kohtaa enään jaaritellaan. Heitin kypärän päähän ja hanskat käteen. Ohjista kiinni ja matkamme käykin kohti maneesia. Kenttä olisi kuitenkin pöllynnyt liikaa. Muutenkin maneesissa ei ollut niin kuuma.
Laskin jalustimet alas ja kiristin vyötä. Nalle ähisi hieman. "Turha pullistella, kiristän sitä kuitenkin selästä niin ettet kerkeä pullistelemaan." Ähisin Nallelle uhkaukseni. Hetken päästä sain kun sainkin vyön reikää kireämmälle. Voitonriemuisena pomppasin Nallen selkään ketterästi.
Aloitimme oikeeseen kierrokseen alkukäynneillä. Nalle tuntui ainakin näin alkuun energiseltä. Ja mitä nyt hevosta tunsin, se tulisi olemaan koko tunnin reaktiivinen. Alkukäynnit nyt ei sinänsä vaikuttanut juuri mihinkään, ei silloin voi vielä tietää minkälaisella tuulella hevonen oli, mutta veikkasimpa vaan.
Nostin ravin. Nalle lähti heti kuin ohjus toiseen päähän perää heittäen. Onneksi omistan Mindyn. Pyörittelin päätäni turhautuneena. Tämän arvasin. Pitäisi varmaan käydä aktiivisemmin ratsastamassa Nallea. Seuraavan kerran Nalle lähti samasta kulmasta. Ei sinänsä yllätys mutta tulin kuitenkin alas siinä rytäkässä. Nalle nimittäin lähti taas pukkien kera. Tällä kertaa hän teki juuri ennen seinää äkkikäännöksen ja lensin suoraan maneesin seinään. Nalle päätti pitää oman rodeo-esityksen.
Ei minuun kamalasti sattunut. Kylkeen kylläkin pisteli inhottavasti. "SINÄ PERKELEEN AASI! HETI ALOILLASI TAI PÄÄDYT TUTUSTUMAAN ATRIANTEHTAASEEN!" Ärjäisin suutus päissäni. Kumma kyllä, Nalle pysähtyi. Ilmeisesti Atriantehtaan mainitseminen toimii aina.
Otin hämillään olevan ruunan kiinni. Nousin takaisin selkään. Nalle aloitti heti steppaamisen. Nyt sai riittää täälläinen sikailu. Nostin laukan ja heti kun Nalle yritti rodeoida, annoin lisää hanaa. Pian kiisimne hirveätä vauhtia ympäri maneesia. Kyllä Nallekin kymmenisen laukkakierroksen jälkeen väsähti. Otin ruunan takaisin raviin. Laukkasin vielä toiseen suuntaan hitaammin.
Kylki tuntui sen verran pahalta, että otin loppuverkat. Loppuverkat sujuivat hyvin. Nalle oli yltä päältä hiessä ja vaahdossa. Päätin lopettaa tähän näin suosiolla. Tulin alas selästä. Hölläsin vyötä ja nostin jalustimet ylös.
Talutin Nallen käytävälle. "Oliko pehmeä pohja?" Kysyi Riri takanani. "Pehmeämpi saisi kylläkin olla, sen verran kylkeen tärähti." Vastasin avatessani suitsien solkia. Riri nyökkäsi hyväksyen vastaukseni. Olin niin kiitollinen ettei kukaan ollut katsomassa, muuten olisin joutunut satavarmasti kakun leipomis hommiin.
Otettuani varusteet pois Nallelta, talutin tämän pesariin. Suihkutin ponin korvia myöten. Nalle kiemurteli vähän. Pestyäni Nallen talutin tämän ulos. Hain omat tavarani ja vein Nallen tavarat paikalleen. Vasta nyt huomasin verise ranteeni. "Hitto" Tyydyin vain tokaisemaan. Päivystykseen mentäisiin kuitenkin heti äidin tullessa kotiin.
Kylki kipeänä ja kädestä suuri osa peitettynä jollain ihme harsolla saavun tallille. Kova oli tälli, mutta kamppailua jatketaan yhä. Lääkäri oli selittänyt jostain hölön pöpöstä. "Hevoset ovat vaarallisia, kannattaisiko harkita toista lajia? Oli lääkäri monta kertaa kysellyt. Olin tietysti vastannut kieltävästi. Ja nyt olin jälleen täällä.
Hain itse syypään tarhastaan ja talutin hänet pesupaikalle kuulusteltavaksi. Viimmeksi taisi jäädä kuulustelut lyhyeksi. Harjasin Nallen läpi juuriharjalla. Selvitin jouhet ja raaputin liat kavioista. Hain tällä kertaa vain Nallen suitset. "Mitäköhän tästäkin tulee?" Kysyin Vertsulta heiluttaen pelkkiä suitsia käsivarressaan. "Tuun katsomaan teidän menoa niin saadaan sitten pikimmiten kakkua." Vertsu kiusoitteli.
Tungin kuolaimet Nallen suuhun. Ruunalla ei ollut mitään sanavaltaa nyt. "Tänään minä päätän ettet nosta turpaasi ylös." Määräsin Nallea. Nalke vaikutti aika väsyneeltä eikä oikein jaksanut kiukuta. Laitoin vielä viimmeiset suitsien soljet kiinni. Pyysin Vertsua pitämään Nallea sillä aikaa, kun laitoin kypärän päähän. Hanskoja en jaksanut tunkea käteeni, vaikka se olisikin fiksua haavan kannalta. Otin Nallen Veronicalta ja lähdimme kaikki kentälle.
Veronica auttoi minut Nallen selkään. Nallella oli aika kapea selkä. Toisin kuin Mindy ikisyöjällä. Alkukäynneissä kerkesin jo melkein tulemaan mukkelis makkelis, mutta sain joten kuten roikuttua mukana. Nalle sai päähänsä säikähtää jotain vihreää mörköä. Niitä oli Lehtiksen puskat täynnä.
Annoin Nallelle pohjetta sen merkiksi, että vauhtia lisätään nyt. Nalle lähti isoin pomputtavin askelin kiitämään eteenpäin. Sain Nallen pysähtymään aitatolppaa vasten, toimii aina. Annoin Nallelle uudet raviavut. Tällä kertaa Nalle nosti tasaisen, hyvän ravin. Keskityin lähinnä pitämään ravin tahtia yllä.
Vaihdoin suuntaa ja ravasin lisää. Nyt mörköt olivat ilmeisesti kadonneet, koska Nalle kulki kauniisti kyttäilemättä. Niinpä olin tyytyväinem katapultti2.
Laukat sujuivat hyvin. Kääntelin Nallea volteille yllättävistä kohdista niin Nalle ei voinut vain automaattisesti tehdä koko ajan samaa tehtävää. Myös toiseen kierrokseen laukat olivat hyvät. "Vertsu! Vieläkö oot hengissä? Laita meille kahden esteen sarja!" Huusin tälle. Piti nyt ottaa kaikki ilo irti kun orja oli ihan lähettyvillä. Vertsu rakensi ketterästi noin 50cm sarjan.
Valmistelin Nallea ensiksi laukkavoltilla. Kun poni oli hallinnassa ja ratsastaja tasapainossa ohjasin Nallen sarjalle. Jouduin pidättämään ennen estettä melko ronskisti. Siitä huolimatta Nalle hyppäsi todella hyvin. Tulimme tätä samaa parikertaa. "Käy nostamassa!" Käskin Veronicaa.
Veronica nosti esteen suoraan johonkin 70cm. Oletti ilmeisesti, että pääsisi helpommalla kun heti nosti 20cm. Tein samanlaisia valmistelu voltteja. Taas kun kaikki oli ok ohjasin Nallen sarjalle. Tällä kertaa lähestymisestä ja hypyistä tuli täydellisiä. Taputin Nallea kiitokseksi. Tätä korkeutta jaksoin vielä vähän aikaa.
"Vertsu, käy laskemassa toinen este puomiksi, ja se takimmainen metriin!" Käskytin tyttöä. Vertsu teki työtä käskettyä. Taas samat voltit ja sitten vaan menoksi. Ensimmäisellä kerralla Nalle otti turhan kiellon. Annoin ruunalle enemmän pohjetta ja tulimme uudestaan esteelle. Nyt Nalle hyppäsi hyvin, mukavalla ilmavaralla. "Käy laittamassa vielä 110cm!"
Ohjasin Nallen esteelle. Nyt este kohosi jo ihan mukavan kokoisena. Päättäväisenä, yhtään epäröimättä lähestyimme estettä. Nalle hyppäsi komealla kaarella yli. Esteen jälkeen tuli pukkisarja, josta hetkahdin kaulalla. Pukkien laannuttua nousin takaisin pystyyn ja taputtelin Nallea. "Hieno poika!" Toistelin monta kertaa. En ollut ikinä hypännyt näin isoa ilmansatulaa.
Otimme vielä rennot loppulöysäilyt. Joitain voltteja tehtiin, mutta ei mitään maata mullistavaa. Loppukäyntien jälkeen ohjasin Nallen kaartoon ja hyppäsin alas selästä. Kylkeen ei ollut sattunut tähän mennessä yhtään, mutta nyt kipu ampaisi läpi nuolen lailla. En jaksanut välittää, taputtelin vain Nallea.
Hoidin ruunaa pois hoitopuomilla. Cass toi meidän tavarat ja muut pihalle. Pesin hikisen poniruunan letkulla. Nalle pysyi paikallaa ihan hiljaa. Ilmeisesti nautti lämpimästä kesäillasta.
Hoidettuani ja paijailtuani ruunaa vein tämän vielä ulkoilemaan. Nalle meni heti piehtaroimaan hiekkaan. Matkalla talliin nappasin maasta Nallen suojat ja suitset. Huuhtelin kuolaimet ja laitoin tavarat paikoilleen. Otin omat rojuni ja lähdiin kävelemään kohti kotia ja Netflixsiä.
Päivä oli valjennut harmaana niin sään kuin omien ajatuksienikin puolesta. Kaikki ahdisti minua ja jos olisin voinut piiloutua loppuelämäkseni sängyn alle, olisin tehnyt sen nyt. Keväällä pitäisi alkaa pikku hiljaa tietämään mihkä ammattiin haluaisi. Minä en ollut keksinyt vielä mitään ammattia, jos Netflix sarjojen katsojaa tai sohvalla rötköttäjää ei lasketa. En myöskään halunnut lukioon. Kaiken lisäksi äitini oli jatkuvasti töissä. Jouduin pakottamaan itseni nousemaan ylös ja pukemaan vaatteet päälle.
Bussi hyppeli möykkyisellä, huonokuntoisella sivutiellä ja minua heikotti. Painoin lehtiksen pysäkillä nappia ja kiitin vastahakoisesti kuljettajaa. Heitin mustan tallitakin hupun päähäni, ettei sade kastelisi minua ihan kokonaan. Yksinäinen lintu kaakatti ärsyttävästi minun kävellessä ripeästi tiellä. Ehkä joku tallilainen sanoisi jonkun mahtavan jutun jolle nauraisin loppu päivän. Harmikseni tallituvassa oli vain minulle tuntemattomia ihmisiä, ilmeisesti melko uusia tulokkaita. Minttu näkyi puuhaavan Vallun karsinassa ja puhui ruunalle lempeästi.
Nappasin riimunnarun kaapistani ja tallustelin apeana Nallen luo. Minut huomatessaan Nalle tallusti portille ja hörähti lempeästi. Havahduin äkkiä, eihän Nalle ikinä tehnyt tuollaista. Eikä minulla ollut tapana ruunalle herkkuja kitata. Kömmin lankkujen välistä Nallen luo ja silitin sen päätä hellästi. Yhtäkkiä kaikki paha purkautui itkuna ponin takkuiseen harjaan. Nalle seisoi ihan hiljaa, kuului vain tasainen puhina ruunan hengittäessä. Kokosin itseni ja otin Nallen kiinni ehkä hitusen paremmalla fiiliksellä. Ainakin on joku jolle voi aina avautua tavalla tai toisella.
Talutin Nallen käytävälle ja rupesin rauhallisesti sukimaan likaista karvaa. Nalle lepuutti toista takajalkaa ja alahuulikin lörppyi hullunkurisesti. Tirskahdin hieman, niin hassulta Nalle näytti. Ja ei mennyt aikaakaan kun kaakatin samalla tavalla kuin aamulla tapaamani ärsyttävä siipien läpsyttäjä. Muutamat hoitajat tuijottivat minua ihan niinkuin olisin lopullisesti pimahtanut. Ehkä olinkin? Jatkoin Nallen siistimistä ja siinä riittikin hommaa vaikka muillekkin jakaa. Harjaamisen ja jouhien selvittämisen jälkeen tarkistin oliko kengät hyvin kiinni. Yksi naula oli vasemmasta etusesta irronnut, mutta kenkä ei heilunut niin ei kai sillä niin väliä ollut. Kerroin kuitenkin asiasta ohi kulkevalle Heidille.
Hoitohetken jälkeen talutin Nallen takaisin ulkoilmaan ja annoin ruunalle pienen suukon turvalle. Nalle tönäisi minua kärsimättömästi, ilmeisesti heinä kiinnosti enemmän kuin helliminen. Päästin ruunan takaisin tarhaansa ja nappasin riimun pois päästä. Toin riimun vielä sisälle herra ponisen karsinalle ja päätin lähteä kotiin. Tällä kertaa päivän pelastaja ei ollut tallilainen vain maailman paras poni, Nalle!
Tänään minulla oli ensimmäisen kerran tämän syksyn aikana oikeasti motivaatiota tallille lähtemiseen. Päätin, että lähtisin tekemään jotain Nallen kanssa. Olin vähän kipeä ja sen tähden ratsastuskiellossa kunnes paranisin kunnolla (t.Äiti). Minulla oli tulossa uskomattomasti kokeita ja sekin oli osa syy kieltoon. No onneksi en ihan tallikieltoa saanut. Vedin lämpimät lökärit jalkaan ja kietaisin Horzen takin vyötärölle. Oli yllättävän lämmin päivä ja aurinkokin näyttäytyi hieman puiden takaa. Olin tänään erityisen hyvällä tuulella joten päätin kävellä tallille. Äitini oli erityisen rohkaisevasti tokaissut, että "Mielialani vaihteli niinkuin säätila". Hänen heittonsa olivat aina yhtä tyhmiä, toisaalta ihan tottahan hän puhui.
"Moro, mitä pikku mies? Onko sulla ollut mukava päivä?" Kysyin Nallelta ja silitin ruunan turpaa varovasti. "Pitääkin käydä katsomassa onko sulla tänään vielä töitä." Mumisin itsekseni. Tallissa ainakin oli porukkaa ja kerkisin jo miettimään kuka julkkis talliin oli ängennyt. Selityksen sain, kun vilkaisin tuntilistaa. Alkeis-tunti oli alkamassa ja hoitajat varustivat silmäteriään. Lasten vanhemmat oleilivat käytävällä pulputtaen toistensa suuhun. Etsin Helin hyppysiini ja sain kuulla naperojen lähtevän ensimmäistä kertaa maastoon. Kysyin samalla menisikö Nalle vielä tänään tunnille, olin unohtanut kurkata sen. "No ei se varmaan... Sillä on ollut tänään vapaata." Heli vastasi. Hymyilin ja kiitin tätä. Päätin mennä hetkeksi tallitupaan, jospa siellä olisi joku jonka kanssa juoruta, en ainakaan viitsinyt änkeä Nallen kanssa nyt käytävälle tai pesarille.
"Noniin, pääset sinäkin tekemään jotakin pientä." Sanoin ruunalle sujauttaessani sille riimun päähän. Minulla ei ollut vielä ideaa mitä tekisin Nallen pienen pään menoksi. Raahasin Nallen sisälle ja kiinnitin käytävälle. Aloin harjaamaan ruunaa kaulalta. Samalla tajusin miten paljon herrasta pidin. Jos olisin oikesti saanut valita tallin kaikista hevosista hoidettavan olisin ehdottomasti valinnut Nallen. Olin oikeastaan kuolannut ruunan perään heti kuin näin sen ensimmäisen kerran. Ja nyt olin Nallen hoitaja! Olin erittäin tyytyväinen titteliin. Ruunaa harjatessani en voinut enään vastustaa kiusausta vaan päätin ratsastaa Nallen kevyesti ilman satulaa. Tuskin äiti siitä saisi mitään tietää ja jos saisi niin mitä sitten?
Hain suitset ja sujautin kuolaimet ratsuponin suuhun. Kiinnitin hihnat ja käskin Minttua vahtimaan Nalle sillä aikaa kun hain kypäräni kaapistani. Oikeasti se kypärä oli vain vara potta, mutta sai kelvata. Kiitin Minttua avusta ja lähdin Nallen kanssa pois tieltä. Oli aika haastavaa hoitaa hevonen aina joko käytävällä tai pesarissa. Talutin Nallen onnekseni tyhjään maneesiin ja hyppäsin ketterästi maasta selkään. Onnekseni en myöskään ollut kasvanut Nallelle liian pitkäksi, enkä tulisi enään kamalasti kasvamaankaan. En tiedä mitä olisin tehnyt jos olisinkin kasvanut liian isoksi kaikille poneille! Tätä ja koulua miettiessä alkukäynnit taittuivat rattoisasti. Otin ohjat käteen ja aloin pyytämään Nallelta enemmän. Pian ruuna kulkikin jo ihan hyvin. Olin pakahtua ylpeydestä vilkaistuani menoamme maneesin peilistä. Ei mikään täydellinen, mutta paljon parempi kuin ensimmäisillä Nallen ratsastus kerroilla. Nostin ravin ja nautin täysillä joka hetkestä. Oli se Nalle vaan niin paljon parempi kuin ratsastajansa!
Nostin oikean laukan ja kokosin Nallea vähän. Ruuna meinasi jäädä vähän liian alas, mutta sain sen korjattua melko nopeasti. Kokeilin laukkaa toiseenkin suuntaan. Vasempaan suuntaan Nalle oli ollut vähän jäykkä koko ajan, mutta yritti silti parhaansa. Niinpä tein paljon voltteja laukassa. Yhdellä vilkaisulla tajusin, että "nopea selässä käyntini" oli kestänyt jo kolme varttia. Päätin, että nyt oli hyvä alkaa lopettelemaan. Loppuraveissa otin vähän pohkeenväistöä. Välillä ruuna puski kylkeäänsä vähän liiaksi, mutta muuten meni jopa ihan siedettävästi. Taputin Nallea kaulalle ja annoin pitkät ohjat. Päivän hyvätyö oli tehty: liattu housut karvoihin joten jäisin joka tapauksessa kiinni ratsastuksesta, no pikku vikoja.
"Hieno poika!" Kiitin Nallea tallissa ja tarjosin ruunalle porkkanaa. Ruuna rouskutti herkkunsa tyytyväisenä ja jatkoi torkkumista. Minä kylmäsin Nallen jalat vedellä nyt kun kerrankin oli aikaa. Heitin loimen Nallen selkään ja talutin ruunan pois tieltä, aloittelijat olivat tulleet ensimmäiseltä metsä retkeltä kahden korvan välistä katsoen. Taputin Nallea kaulalle ja irrotin riimun. Olin erittäin tyytyväinen tämä päiväiseen. Päätin mennä vielä hetkeksi chillaamaan tallitupaan. Veronica huomautti minua heti ystävällisesti housuistani ja Rosa keitti jotain lämpimää. Toivottavasti kahvia.
Äitini oli saanut tietysti tietää viimme kertaisesta ratsastuksesta ja naurahtaen todennut, että minua ei sitten mikään mailman mahti saanut pitämään ratsastustaukoa enemmän kuin viikon. Niinpä tämä tyhmä kielto oli ainakin minun maailmassa kumottu ja sain jatkaa hevosen selässä ramppaamista. Kiskoin B Vertigon ratsastushousut jalkaani ja heitin takin niskaan. Nappasin vielä puhelimen pöydältä ja huikkasin äidille heipat. Äitini ei kuitenkaan päästänyt minua vielä lähtemään vaan sanoi: "Äläs nyt hätäile, minä vien sinut tallille." Hän sanoi hymyillen. Olin vähän hämmentynyt kyydistä, ei ollut hänen tapaista kuskata minua Lehtikseen. Matkalla sain kuulla, että hän oli saanut palkankorotuksen. Jaha, nyt selvisi miksi hän on ollut niin pirteä tänään.
Musta turpa hamusi poskeani, kun venkuilin riimua Nallen päähän. "Joo joo, kyllä mäkin rakastan sua, mutta sun turpa on vähän karhea." Naurahdin ruunan touhuille. Nalle oli jo kerinnyt pyörimään aamulla mudassa ja eilen tekemäni työ oli sillä hyvitetty. Toruin herra ponista rumasta käytöksestä. Nalle taisi ihan tahallaan kiusata minua, orjaansa. "Jos tälläinen touhu jatkuu, suotaisi antaa palkkaa työstäni senkin ryökäle." Uhkasin ruunaa. "Ja tiedätkös, se palkka vähennetään kauroistasi." Jatkoin.
Hain Nallen pintelit ja varusteet käytävälle. Olin jo kerinnyt Ririn kanssa rupatellessa siistimään kuraisen ratsuni. Riri oli ilmoittanut, että jos maneesiin aioin piti olla nopea. Seuraava tunti alkoi aivan kohta. Kietaisin nopeasti pintelit Nallen jalkoihin ja bootsit etusiin. Heitin varusteet sekä omaani että ruunan niskaan ja lähdin raahaamaan Nallea maneesille. Nallella ei tuntunut olevan mitään kiirettä hommiin, ihme laiskamato. Kiskaisin maneesin oven auki ja napsautin valot päälle. Muutama puomi oli jätetty maahan, luultavasti seuraavaa tuntia varten. Joutuisin ehkä tekemään loppuverryttelyt maastossa, tunti alkaisi jo tunnin kuluttua. Raahasin Nallea perässäni muutaman kierroksen, saivat kelvata alkukäynneiksi.
Sain heti selkään noustuani kokea sen, että ruunalla oli tänään energiaa. Nalle nimittäin säntäsi oikeastaan heti pukkilaukalla toiseen päähän maneesia. Pysäytin ruunan seinään ja pudistelin päätäni. "Tälläinen peli ei sitten minun kanssa vetele!" Karjaisin Nallelle ja hyppäsin alas selästä. Talutin Nallen uudestaan keskihalkaisijalle ja nousin uudestaan ponin selkään. Tuollaista tapaa ei tuntiponin suotanut oppia. Tällä kertaa kaikki meni hyvin uralle asti. Siellä Nalle steppaili ja hyppi vähän joka suuntaan. Käskin Nallen raviin ja yritin olla koko ajan muutaman askeleen ruunan edellä. Onnistuinkin siinä ihan kohtalaisesti, muutaman yllätyksenkin Nalle sai tehtyä keskittymiseni herpaantuessa.
Tunnin mittaan minä ja Nalle rentouduimme ja aloin ratsastamaan ruunaa normaalisti, joka osaittautui huonoksi ratkaisuksi muutaman kulman jälkeen. Yhtäkkiä Nalle nimittäin sai idean. Ruuna hyppäsi sivulle ja siitä pukkilaukkaa toiseen päähän maneesia. En ollut varautunut tälläiseen ja äkkipysähdyksen jälkeen lensin Nallen kaulan yli suoraan päälleni. Ohjat jäivät käteeni ja Nalle ei päässyt luikkimaan karkuun. Nousin ylös, olin säilynyt täysin naarmuitta. "Nyt kuule aasi, tästä ei hyvää seuraa!" Uhosin ja nousin takaisin selkään. Nyt pakotin Nallen kuuntelemaan minua täydellisesti ja en jättänyt ruunalle tilaa temppuilla ollenkaan. Laukat otettiin molempiin suuntiin keskiympyrällä.
Heli kurkisti maneesiin ja ilmoitti, että avaisi oven. Pian ratsukoita alkoi lappaamaan sisään ja pidätin Nallen käyntiin. Ruuna oli vihdoinkin tajunnut ettei tulisi voittamaan tätä taistelua ja kulki paremmin kuin koskaan. Näin Helin katselevan Nallea hyväksyvästi. Minun takkini nähdessään hän naurahti, ilmeisesti siinä oli ainut jälki pohjan kanssa tuttavuuden tekemisestä. Taputin Nallea ja annoin sille pitkät ohjat.
Ruuna oli aivan hiestä märkä, joten talutin sen suoraan pesarille. "Onneksi Nallella ei ole tänään enään tunteja." Totesi Riri. Sain samalla kuulla myös, että Nalle oli käyttäytynyt tänään huonosti tunnilla. "Kiva, kun varoitit tarpeeksi aikaisin." Sanoin ja osoitin tahraa vaaleassa takissani. Riri nauroi ja ymmärsi ilmeisesti samalla miksi Nalle oli niin hikinen. "No hyvä, kun ratsastit sen tänään, uskallan laittaa Nallen maanantaina tunnille." Riri kiitteli minua. Nyökkäsin ja avasin hanan. Ruiskutin koko ponin läpi. Samalla pesin myös pintelit.
Heitin Nallelle kevyen toppaloimen vuorella ja talutin ruunan tarhaan. "Olethan sä oikeasti ihan kiva, vaikka temppuilit tänään." Sanoin ruunalle sen tökkätessä minua varovasti turvalla. Olisin voinut luulla temppuilun johtuvan kivusta, mutta Nallella oli niin ilkikurinen ilme, etten voinut erehtyä. No olihan se ihan hyvä välillä purkaa energiaa. Taputin Nallea kaulalle ja huomasin äitini auton parkkipaikalla. Sanoin ruunalle heipat ja lähdin autolle, meillä olisi ainakin hyvää puhuttavaa matkalle...
Nappasin Nallen riimun ja narun niille varatusta koukusta. Opettajien koulutuspäivä oli tänään ja se piti tietysti käyttää hyödyksi ratsastamalla molemmat herra-hevoset. Olin kerrankin tallilla ennen puoltapäivää, tunnitkin alkaisivat vasta illalla. Taas kerran Nallella oli vapaapäivä. Ruuna ilmeisesti kävi lähinnä melko kokeneiden ratsastajien tunneilla. Talven myötä Nallella oli selvästi enemmän virtaa, kun aurinko ei sulattanut kaikkea kenguru-bensaa pois.
Kiikutin Nallen varusteet pesarin reunalle. Tallilla oli juuri menossa kengitys, joten minun täytyi laittaa Nalle kuntoon pesarissa. Pesarissa oli mielestäni hieman ahdistavaa, sen verran ahtaaseen tilaan se oli sullottu. Pustasin Nallen takakaviot ja tarkistin kenkien kiinnityksen. Tänään olin päättänyt hypätä ruunalla pitkästä aikaa oikein kunnolla. Päätin myös, että tänään keskittyisin isompiin esteisiin, Maken kanssa en ollut vielä päässyt nostamaan puomia edes metrin tasolle. Kiinnitin bootsejen tarrat kiinni ja kiepautin Nallelle jalkaan estesuojat. En ollut varma pitikö ruunalla käyttää isommilla esteillä martingaalia, mutta varmuuden vuoksi päätin laittaa senkin. Nallella oli kuitenkin ollut viimme päivinä energiaa. Nostin satulan ruunan selkään ja kiristin panssarivyötä varovasti. Nalle steppaili ja irvisteli levottomasti. "Koitas nyt hetki pysyä paikallasi!" Komensin ruunaa ja läpsäytin sitä melko hennosti perseelle.
Puettuani turvaliivin päälle, oli aika lähteä maneesiin. Toivottavasti maneesissa oli esteitä valmiina, en jaksaisi niitä yksikseni kyhätä kokoon. No okei, turha luulo. Ei maneesissa tietenkään ollut edes yhtä vaivaista puomia. Joten eikun vaan raatamaan. Nalle sentään auttoi sen verran, että osan ajasta seurasi kiltisti perässä. Rakensin pitkällesivulle kolmen esteen sarjan, toiselle pitkällesivulle okserin ja lävistäjälle pystyn. Nostin puomit ensiksi puoleen metriin, halusin ensin ottaa Nallen tuntumalle pienillä esteillä. Rakennettuani esteet nousin herran selkään rennosti ja kiristin vyötä muutamalla reiällä. Lyhensin myös jalustimet, jotka olivat jopa koulujalustimiani pidemmät. Annoin Nallelle pohkeita ja lähtö oli tällä kertaa huomattavasti rauhallisempi. Ohjasin ruunan uralle ja annoin sen kävellä pitkin ohjin. Nalle vilkuli esteitä selkeästi kiinnostuneena. Tiesin, että ruuna rakasti hyppäämistä yhtä paljon kuin minäkin.
Nostin Nallella mahdollisimman hallitun laukan. Nalle ei missään nimessä olisi halunnut laukata hallitusti vaan kiskoi päätänsä ja yritti aina tilaisuuden tullen pukittaa. Minä en jaksanut kiinnostua, laitoin vain ruunan tekemään yllättäviä tehtäviä joihin tarvittiin keskittymistä. Pian Nalle puuskutti raskaasti, mutta oli luovuttanut huomatessaan alakyntensä. Tyytyväisenä taputin Nallea kaulalle ja annoin välikäyntien merkiksi pitkät ohjat. Olin tehnyt nopean ja aika rauhallisen alkuverryttelyn. Äkkiä maneesin ovi avautui ja otin nopeasti ohjat sivuun hyppivältä Nallelta. "Jaaha, täällä tämä jekkuilija pomppii." Heli naurahti ja taputti järkyttynyttä ruunaa lautasille. Heli huomasi esteet ja onnekseni lupautui neuvomaan minua. Neuvot eivät todellakaan olisi pahitteeksi.
"Voisit ottaa nyt ohjat ja tulla ensiksi tuon sarjan kautta lävistäjän pystyn. Muista antaa selkeät laukanvaihto-avut!" Heli komensi asettuen pystyn lähellä. Tarkistin, että ohjat olivat tuntumalla ja käskin Nallen pohkeella laukalle. Käänsin ruunan okserille ja Nalle kiihdytti paljon juuri ennen estettä. En saanut Nallea enään kiinni ja kaikki sarjan puomit tulivat kolinalla alas. "Seis! Tuollainen ei missään nimessä käy päinsä! Heti uudestaan ja pidätät viimmeiseen askeleeseen asti. Annat juuri ennen estettä ohjaa ja esteen jälkeen heti kiinni. Okei?" Heli pauhasi tyytymättömästi. Nyökkäsin ja käänsin Nallen uudestaan sarjalle. Tällä kertaa pidätin runsaasti ennen estettä ja Nalle tuli liian lähelle. Toiselle sarjan esteelle Nalle kielsi ja oli lähellä etten taas päässyt hieromaan tuttavuutta maneesin pohjan kanssa. "Emilia keskity! Se hevonen sun alla ei ole mikään automaatti." Heli jatkoi paasaamista.
"Noniin nyt oli aika hyvä, vielä kerran." Heli kehotti. Olimme hioneet samaa rataa kohta 30 minuuttia. Käänsin Nallen taas radalle ja otin pehmeästi kiinni. Nalle hyppäsi koko radan puhtaasti ilman rikkoja. Pikkuhiljaa aloin muistamaan miten Nallea kuului ratsastaa. Helistä oli erityisen paljon apua. Sain tunnin aikana kuulla todella hyviä vinkkejä. Lopussa pääsin jopa hyppäämään Nallen kanssa 115cm rataa, joka meni hyvin ilman virheitä. 115cm oli isoin rata mitä olin pitkään aikaan hypännyt. Tyytyväisenä taputin Nallea kaulalle. Heli alkoi automaattisesti keräämään esteitä minun loppuverrytellessä Nallea.
"Hyvin meni Emilia saithan sinä sen Nallenkin toimimaan. Ja sinä pikku otus olet aikamoinen Flying Bear." Heli sanoi naurahtaen. Kiitin häntä tunnista ja hyppäsin alas erittäin hikisen Nallen selästä. Taputin ruunaa kaulalle ja nostin jalustimet. Löysäsin vyötäkin parilla reiällä. Talutin Nallen pesariin ja riisuin varusteet. Otin turvaliivin pois päältäni ja vein sen kaappiini. Otin ruunalta suojat pois ja kylmäsin jalat. Virutin samalla koko ponin. Vein suojat ja suitset omille paikoilleen varustehuoneeseen. Otin Nallen karsinan ovesta fleecen ja vuorettoman sadeloimen. Heitin loimet ruunan selkään ja talutin omaan karsinaan. Tarjosin ruunalle vielä porkkanaa, jonka Nalle hotki innoissaan. Otin riimun pois ja kiikutin sen vielä talliin. Huikkasin heipat tallitöitä puurtavalle Helille ja lähdin löntystämään litku märkää tietä bussille.
Painoin poskeni vasten likaista ikkunaa. Muutama yksittäinen hiutale leijaili alas pilviseltä taivaalta. Ajatukseni poukkoilivat päässäni bussin lipuessa viimeiset metrit pysäkille. Olin tehnyt muutama viikko sitten päätöksen, että luovun Makesta. Ruuna ei kuitenkaan ollut minulle sopiva. Kouluhommia oli reilusti ja melkein jokainen niistä myöhässä aikataulusta. Oli siis järkevämpää olla hankkimatta uutta hevosta ja tyyntyä Nalleen. Kipakassa poni herrassa oli kyllä haastetta tarpeeksi. Olin ollut loman Levillä laskettelemassa ja vasta eilen palannut kuvioihin, Nallekin sai pitää siitä kamalasta blondista taukoa.
Olin pukenut lämpimästi päälleni, mutta viima ja pakkanen tekivät silti tehtävänsä. Varpaani olivat aivan tunnottomat ja sormia kipristeli inhottavasti, toivottavasti kevät saapuisi ja pian. Kuulin takaani moottorin jylläystä ja käännyin katsomaan taakseni. Helihän se sieltä tulla porskutti ja pysähtyi kohdalleni. -Hei Emppu, suakin välillä näkee! Haluaisitko kyydin, kysyi nainen. -Joo todellakin haluan, tänne jäätyy, vastasin ja hyppäsin lämpimään autoon.
-Heippa Nalle, puhuin ruunalle, joka puhalsi vasten käsiäni. -Tyhmä blondi tuli taas kiduttamaan sua, jatkoin sivellen ruunan kaulaa. Kävelin tallille lumen narskuessa saappaiden alla kotoisasti. Tallissa vastassa oli kasa tallilaisia, jotka tukkivat kulkuväylän taidokkaasti. -Oletteko kuulleet, että Voitto on myyty, satuin kuulemaan ohi kävellessäni. Kulmia kurtistaen jatkoin matkaani kaapilleni hakemaan riimua ja riimun-narua, jotka olin osatanut hoidokilleni joululahjaksi. Lisäksi Nalle oli saanut pussillisen heppanameja ja muutaman kirkkaan omenan.
Kiinnitin Nallen käytävän ketjuihin ja hain harjakassin karsinanovesta. Monet hoitajat pyörivät suojattiensa luona, osa harjaten ja osa varustaen. Nallekin oli menossa illalla tunnille, joten en itse pääsisi ruunan satulaan. Ehkä ensi kerralla parempi tuuri? Tänään sain kuitenkin tyyntyä harjaamisen ja lellimiseen, ei siinäkään mitään vikaa ollut. Avasin toppaloimen soljet ja vedin takin takapuolen kautta käsivarsilleni. Kiikutin loimen Nallen karsinan ovelle samalla moikkaillen muita hoitajia. -Jaa herra, mistäs teidän manikyyri aloitetaan, kysyin ponilta ja noukin pääharjan. Nalle ei hirveästi arvostanut, että harjasin korvat ja yritti kiskoa päänsä taivaan tuuliin siinä onnistumatta. Vedin ruunan pään alas riimusta ja jatkoin harjaamista kaikessa rauhassa.
-Menisitkö vielä vähäksi aikaa tarhaan ennen töitä, kysyin ponilta kiinnittäessäni toppaloimen vatsahihnoja. Laitoin merkille, että ruuna oli saanut muutaman lisäkilon, mutta sama ongelma oli itse kullakin näin joulun jälkeen. Laitoin vielä takaakin loimen kiinni ja sitten vein Nallen takaisin nauttimaan päivästä. Kiskaisin vielä riimun pois ennen kuin päästin ruunan tarhakaverinsa seuraksi. Jäin vielä hetkeksi katselemaan ponia, kunnes tajusin, etten ollut tehnyt englannin esseetä vieläkään valmiiksi ja se oli palautettava jo huomenna. Toimitin riimun ja narun ripeästi kaapilleni ja lähdin juoksu jalkaa pysäkille. Toivottavasti seuraavalla kerralla pääsisin ratsastamaan!