Uusi tuttavuus
Lauantai, 27.1.18
3HM
Zaida
Astelin tallille katsellen ympäristöä. Puista tiputti vettä, samoin tallin ränneistä. Lumi oli alkanut sulaa, ja teillä oli liukasta. Aina vähän väliä ambulanssinkin pillit soivat! Tosi turhauttavaa. Kun avasin tallin oven ja astuin sisälle, pyyhin mielestäni kaiken turhauttavan ja ärsyttävän.
Katselin ympärilleni, Ruusa ei ollut tallissa. Sen karsina oli tyhjä, mutta sotkuinen.
"Noh. Ruvetaan sitten töihin" hymähdin ja lähdin hakemaan kottikärryjä, sekä talikkoa. En löytänyt niitä tavallisesta paikastaan, vaan jollakin tytöllä oli ne, jonkun ponin karsinassa, Ruusan karsinaa vastapäätä olevasta karsinasta siis. Astelin katselemaan tarkemmin karsinaa.
"Tilan Riesa" luin kyltistä.
"Ai niin! Rimpu tietysti!" Huudahdin ja karsinassa oleva musta hiuksinen tyttö kääntyi katsomaan minua.
"Ai. Hei!" sanoi hymyillen.
"Hei! Mä oon Zaida!" Zaidaksi esittäytynyt tyttö tervehti.
"Mä oon Iiris, Ruusan hoitaja. Oon pyörinyt täällä vasta vähän aikaa ja en oo tutustunut vielä oikein keneenkään" kerroin.
"Selvä. Halusiks nää kottarit?" Tyttö kysyi hymy naamallaan.
"Ööh... Joo" sanoin hymyillen ja otin Zaidan ojentamat kottarit käsiini. Hinasin ne Ruusan karsinaan ja Zaida toi talikon.
"Kiitti" hymyilin Zaidalle. Hän oli mielestäni hyvin mukava ja iloinen tyyppi.
"Ole hyvä. Haluutko muuten apuu?" Zaida kysyi äkkiseltään.
"Jos viittisit auttaa. Se ois kiva" vastasin yllättyneenä ja ryhdyimme töihin. Käytimmi vuorotellen talikkoa, sillä se oli aika raskasta työtä.
"Mä tykkään pikkuponeista" Zaida aloitti keskustelun.
"Mäkin. Ne on ihan parhaita! Ja varsinkin ne, jotka pukittaa!" Naurahdin ja Zaidakin alkoi kikattaa.
"Jep! Ne on kivoi, koska jos sä ratsastat isolla hevosella ja tiput siltä, sulle voi käydä pahemmin, kuin jos sä tiput pikku ponilta" Zaida sanoi naurun seasta.
"Ja sitte ne ponien rodeohypyt!" Kikatin ja nojasin talikonvarteen.
"Jooh! Ne on huippui" Zaida nauroi.
"Mistäs tytöt nauraa?" Kysyi Ririn ääni Ruusan karsinan suulta.
"Pikkuponeille nauretaan" Zaida vastasi ja tukahdutti naurunsa, niin tein myös minäkin.
"Jaahas. Taidatte molemmat tykätä niistä?" Riri arveli.
"Nappiin osui! Me molemmat tykätään niistä, tai siis mäkin tykkään niistä" sanoin hymyillen.
"Joo. Tykätään" Zaida vahvisti vielä Rirille.
"Hyvä. Teillä molemmilla onkin aika pienet ponit hoitsuin ja kokonnekin puolesta sovitte hyvin niille" Riri hymyili.
"Jep" naurahdin ja Zaida nyökkäili.
"Noh. Minäpä tästä menenkin" Riri sanoi ja lähti punainen tukka heilahtaen.
"Lähdetäänkö viemään tää lantalaan?" Zaida kysyi ja nyökkösi kohti aika täyttä kottikarryä.
"Joo" vastasin ja otin toisesta "sarvesta" kiinni. Zaida otti toisesta ja sitten lähdimme viemään kottikärryjä kohti lantalaa.
"Olipa se raskas" Zaida puuskahti vietyämme kottikärryt ja talikon takaisin paikoilleen.
"Jep!" Säestin Zaidaa.
"Haetaaks ponit sisälle? Rimpu ja Ruusa?" Zaida kysyi ja nyökkäsin. Hain Ruusalle ostamani riimun ja narun, ja Zaida haki vain narun.
"Rimpu karkailee, siks sil pitää olla riimu tarhas" Zaida selitti ennen kuin ehdin kysyä.
"Selvä" sanoin nyökytellen päätäni. Lähdimme kohti tarhoja veden tipahdellessa ränniktä tasaiseen tahtiin.
Olin saanut Ruusan kiinni helposti, sillä tiesin jo nyt, että se vihaa märkiä kelejä. Tosin Zaidalla taisi olla ongelmia Rimpun kanssa.
"Rimpu nyt!" Kuulin käskyn itsekkin ja katsoin taakseni. Zaida oli saanut Rimpun hyvin kiinni, ja nyt hän oli raahaamassa ponia ulos tarhasta.
"Mulla on porkkanoita tallissa" Zaida houkutteli. Ja ihan kuin Rimpu olisi ymmärtänyt, se nimittäin alkoi kävellä musta hiuksisen tytön vieressä kiltisti.
"Haha! Ihan kuin se olisi ymmärtänyt sua!" Nauroin Ruusan luona.
"No niinpä!" Zaida nauroi.
"Mennään nyt äkkiä talliin, ennen kuin Rimpu kekskii uusia konnan koukkuja!" Zaida sanoi ja viittasi kohti Rimpua.
"Joo! Ruusakin ärsyyntyy kohta odottamaan täällä kylmäs ja märäs, kun se ei ees tykkää märistä keleistä!" Naurahdin ja lähdimme viemään poneja kohti tallia.
Vssta kun ponit olivat turvallisesti karsinoissaan, saimme hetken hengähtää.
"Onneks Rimpu ei keksinyt mitään enää! Ja onneks sä keksit sen porkkana tempun, annoithan sä muuten Rimpulle sen porkkanan?" Kehuin Zaidaa.
"Joo. Annoin sen porkkanan" Zaida vastasi ja lähdimme hakemaan tammojen harjoja satulahuoneesta.
Harjasin tamman valkoista karvaa pitkin vedoin sen uusilla, ostamillani harjoilla. Olin vienyt Ruusan kuoriloimen jo kuivumaan Zaidan avustuksella. Hän oli näyttänyt missä loimia kuivatetaan ja auttanut minua laittamaan loimen roikkumaan. Nyt kuitenkin Zaida oli harjaamassa Rimpua, joka oli sidottu karsinassa, jotta se ei vain pääsisi karkaamaan. Minä en Ruusaa ollut sitonut, sillä tiesin että se talloisi varpaille, muttei karannut aivan heti. Ruusalla oli siellä täällä märkiä läiskiä, joihin oli tarttunut jotakin. Harjasin ne pois ja sitten katsoin kaviot.
"Ruusa on valmis. Entä Rimpu?" Kysyin käytävän toisella puolella Rimpua harjaavalta Zaidalta.
"Joo. Rimpukin iham kohta" Zaida vastasi.
"Ok" sanoin ja katselin Ruusaa. Se oli kaunein näkemäni kimo tamma. Sillä oli maailman suloisin katse ja kaikista silkkisin turpa! Ja sillä oli niin ihana hörähdyskin. Ihanan pehmeä ja hevosmainen. Olim unohtunut ajatuksiini, kun joku pukkasi minua hellästi selästä. Kännähdin ja näin Ruusan.
"Voi sua!" Naurahdin ja halasin tamman kimoa päätä. Sen jälkeen rapsutin sitä harjan alta, ja kimo koitti raaputtaa minua. Räjähdin nauriuun ja jouduin ottamaan Ruusasta tukea, jotten kaatuisi.
Olimme menneet juttelemaan Zaidan kanssa vielä hetkeksi Tallitupaan. En ollut käynyt sielä sitä ennen, joten paikka oli minulle vielä uusi.
"Voi ei! Mun pitää kohta lähteä!" Parkaisin ja katselin kännykkäni kelloa.
"Voi harmi! Sä oot tosi mukavaa seuraa!" Zaida sanoi ja katseli minua.
"Joo! Säkin oot tosi mukavaa seuraa, sun kanssa ei varmasti tuu tylsää!" Sanoin Zaidalle ja hän hymyili. Lähdimme tallituvasta maleksimaan hitaasti kohti ovea. Juttelimme siinä niitä näitä ja katselimme hevosia.
"Haluutko tulla ens kerral mun kans maastoon? Täs on mun numero!" Zaida kysyi aivan tallin ovella.
"Joo! Se olis kivaa!" Sanoin ja Zaida ojensi lappunsa minulle. Kirjoitin numeron nopeasti kännykkääni ja soitin. Zaidan puhelin soi hiljaa. Zaida hylkäsi puhelun ja kirjoitti yhteystiedon muistiinsa.
"Noin. Nyt voidaan soitella siit tarkemmin" Zaida sanoi.
"Joo. Mut mun pitää nyt mennä. Moikka!" Sanoin ja avasin tallin oven.
"Okei. Moikka!" Zaida sanoi minulle, kun poistuin tallista. Meillä oli ollut tänään kivaa!
/Nuih. Siin ois toine tarina (:/
Riri / olipas kiva, että tutustuit Zaidaan! Taitaa olla helposti lähestyttävä, sillä et ole ensimmäisiä, jotka ovat helposti tehneet ensitöikseen häneen tuttavuutta. Toivon mukaan maastoreissunne tulee myös onnistumaan piakoin, sillä on hyvä, että joku tekee maastojakin hieman tutuiksi. Saat tarinasta 25 v€ !