5. maaliskuuta 2018, klo 20.47
Siinä sitä sitten taas oltiin, iltatallin tekijäksi pestattuna, kymmenkunta erikokoista ja -näköistä riimua kädessä. Pari iltavirkkua hoitajaa (eli Eetun ja Vertsun) olin saanut nakitettua apuun hevosenhakuun, joten hommasta ei ehkä tulisi niin hankalaa kuin olisi luullut. Jokainen lähti tietysti heti hakemaan omaa hoitsuaan ja sen mahdollisia tarhakavereita, joten jaoin porukalle riimut ja lähdin sitten kohti ponitriion tarhaa. Kolmen kopla kulki tottuneesti rinnallani, ruunat samalla puolella ja temppuileva Rimpu erikseen. Kauempaa tarhoilta erotin Sotilaan ja Nallen tummemmat hahmot siinä missä Rasse ja Ruusa säihkyivät kilpaa lumihangen kanssa.

Kun pikkuponit olivat kaikki omissa karsinoissaan, päätin napata pörröiset Danan ja Breezen talliin Eetun lähtiessä noutamaan Peikkoa ja Veronican miettiessä, hakeako Hippu ja Donna vai sittenkin joku muu kaksikko.
"Ei kai sillä nyt niin väliä oo", pääsi Eetun suusta, joka sai blondin nauramaan ja nousemaan ylös tallikäytävältä tammaduon riimut käsissään. Hyytävä pakkanen vain kiristyi iltaa myöten, joten Breeze ja Dana antoivat kummatkin helposti kiinni. Tammat tulla tepsuttivat kiltisti perässäni, mitä Breeze nyt vähän innostui pomppimaan ja esiintymään Peikko-orhille.

Kun kaikki hevoset olivat karsinoissaan, märät loimet kuivumassa ja märät hoitajat käytävällä, lähtivät Eetu ja Vertsu jo kotia päin, kun taas itse hain ruokakärryn ja kävin annostelemassa jokaiselle pienelle kauraturvalle oman iltamössöannoksensa ämpäristä. Rimpun ja Ringon ruuat saattoi mennä ristiin mutta tuskin se nyt niin hirveän paljon haittasi. Manu oli jo innokkaana kärkkymässä jokailtaista ruoka-annostaan kun sinne asti pääsin ja ihan kuin Nasunkin häntä olisi vilahtanut heinäpaalin takana. Kaadoin nappulat kuppeihin ihan silmämääräisesti ja työnsin sitten pussin takaisin taukotuvan ylähyllylle.

Rimpu ei päästänyt minua iltapusuja antamaan, mutta Fosselle hoitajan seura kelpasi kyllä. Painauduin vasten ruunan lämmintä, talvikarvan peittämää kaulaa ja upotin kasvoni takkuiseen harjaan vetäen keuhkoni mahdollisimman täyteen ihanan pehmeää ja lämmintä hevosentuoksua. Tarjosin russille porkkananpalaa, jonka se poimi varovasti kämmeneltäni, rouskutti herkun hetkessä ja oli sitten heti hamuamassa taskujani lisää herkkuja etsimässä. Rimpu ei ollut hellyttelytuulella, joten heitin sille namun ruokakuppiin, kunnes lampsin ulko-ovelle lähteäkseni itsekin kotiin. Valot pois päältä ja valmista tuli.

"Hyvää yötä, hevoset."