Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
- Mikä on hevosen ja kissan risteytys? - Hepokatti.
32 posts
21 likes
Post by Jesse on Nov 23, 2017 20:50:09 GMT
Jesse oli saanut suuren kunnian toimia iltatallista vastaavana marraskuisena torstai-iltana. Mikä olisikaan ollut masentavampaa kuin liian korkea pakkanen mikä iltaa kohden nousi nousenemistaan, puhumattakaan siitä, miten oli aivan säkkipimeää. Pilvet taivaalla blokkasivat viimeisenkin valon mitä kuu olisi voinut tuoda maahan.
Tallissa seisoi karsinoissa monia tyytyväisiä hevosia heiniensä parissa, mitkä Jesse oli mättänyt jokaiselle kerrallaan. Ninja oli kadonnut jonnekin luultavasti jahtaamaan kissa-raasuja, mitkä eivät tuntuneet piittaavan uroskoiran leikeistä. Rehellisesti sanoen sen koiran järjenjuoksua oli joskus hankala seurata. Luultavasti aivojen tilalla oli vain pieni, heiluva herne.
Vasta talliin saapuneen Ruubenin omistaja Saila oli ainoa kaksijalkainen tallissa Jessen lisäksi siihen aikaan illasta. Tunnit olivat loppuneet jo hyvän aikaa sitten, sekä talli yleensä hiljeni viimeistään kahdeksan aikaa illalla kunnolla. Jesse tervehti Sailaa jonka näki vasta nyt ensimmäisen kerran, vaikka kuinka oli hevosia tuonut sisälle useampaankin otteeseen.
"Ruoka-aika, kaverit", Jesse ilmoitti ja kolisteli mukanaan muutamia ruoka-astioita, joita rehuhuoneesta oli juuri mukaansa kahminut. Ruokia hän antoi ensimmäisenä omille tuntihevosille vasemmalla käytävällä: jokainen sai varmasti oman ruokansa. Aina yksitellen hevoset jäivät tyytyväisenä mussuttamaan ruokiaan. "Harmi ettette vippaisi mulle yhtään...", mies mutisi itsekseen. Hetkessä tummansininen koirien takkiin puettu pinseri loikki tummatukkaisen Jessen jaloissa. "Ok Ninja, malta hetki, et ole ainut nälkäinen tässä tallissa", Jesse sanoi koiralle joka ei kommenttia ottanut kuuleviin korviinsa.
Saila poistui pian tallilta, jolloin Jesse jäi yksin yli kymmenen uuden ystävänsä kanssa. "Jaa-a...", mies hymähti, ennen kuin jatkoi ruokien jakelua vihellellen.
Viimeisenä ruokansa sai Pressa. "Moro poika, tässä ruokasi tälle illalle. Parempi olisi, että kelpuutat", mies höpötteli mustalle, suurelle friisiorille mikä seisoi karsinassaan malttamattomana ruokakippoaan tuijottaen. Jesse taputti hevosta kaulalle. "Huomenna nähdään. Ole ihmi -- mies, niin, ole mies", Jesse sanoi hevoselle, ennen kuin poistui karsinasta jonne myös Ninja oli päässyt livahtamaan.
Jesse oven suussa sulki valot ja lukitsi tallin oven. Hevoset saivat painua yöpuulle pikimiten.
