T1 toinen tunti
Ratsastusratojen tiet… Tylsiä itsestäänselvyyksiä, vai onko sittenkään? T1 tunnin aikana kentällä kaikuu teiden nimiä toistensa perään. Kaikilla on varmaan muistissa koko rata leikkaa, mutta onko puoli rata leikkaa? Entä kulmankatkaisu?
”Tervetuloa tervetuloa”, hymyilin kentälle tuleville ratsukoille. Monet katselivat hieman hämmentyneinä aitoihin kiinnitettyjä kirjaimia, jotka mä olin taidokkaasti teipannut papereiden alle piiloon hetki ennen tuntia. Niin, mitäköhän on luvassa…?
”Tänään kertaillaan vähän ratsastusradan teitä ja kirjaimia!” kerroin alkukäyntien aikana. ”Voitte ottaa ohjat käteen ja aloitetaan. Mä tässä huutelen tunnin aikana erilaisia teitä ja ne jotka tietää, mikä se on ja miten se ratsastetaan, nostaa kätensä. Sitten ratsastetaan kyseessä oleva tie aina sen johdolla, jolla oli käsi nopeiten ylhäällä ja saa tien selitettyä oikein! Aloitetaan helpolla, eli pituushalkaisijalla.”
Kaikkien kädet nousivat (onneksi?) pystyyn.
”Hmm.. Sara!”
”Ratsastetaan lyhyen sivun keskeltä vastakkaisen lyhyen sivun keskelle.”
”Jees, niinhän se menee. Voitte nostaa siellä kulman jälkeen myös ravin ja alkaa keventelemään.”
”Koko rata leikkaa?”
”Pitkän sivun alusta toisen pitkän sivun loppuun!”
”Hyvä! Koko rata leikkaa eli lävistäjä. Muistakaa, että lävistäjä ei lähde kulmasta, vaan noin kuusi metriä sen jälkeen, ja että keskellä lävistäjää täytyy vaihtaa kevennys ravissa.”
”Kiemuraura?”
”Ura, joka alkaa lyhyen sivun keskeltä ja jossa mennään kentän halki vähän kuin puolikkaita voltteja sivulta toiselle…?”
”Tää onkin vähän vaikea selittää, mutta joo! Niitähän on eri määrillä kiemuroita, mutta menkää te kolmikaarinen kiemuraura. Muistakaa tarkat suoristukset kaarteiden välissä.”
”Täyskaarto?”
”Mennään puoli volttia ja jatketaan siitä suoraan takaisin uralle niin, että suunta vaihtuu.”
”Hyvä, kaikki voi tän tehä omalta paikaltaan. Entä vastakaarto?”
”Täyskaarto toiseen suuntaan!”
”Jes! Otetaan tän jälkeen vähän laukkaa.”
”Voltti?”
”Pieni ympyrä uralla.”
”Entä mitä eroa on kymmenen metrin ja kuuden metrin voltilla?”
”Toinen on isompi…?”
”Haha, joo, mutta vähän tarkemmin! Kymmenen metrin voltti ylettyy pitkällä sivulla tehtynä pituushalkaisijalle asti normaalilla kentällä. Kuuden metrin volttia taas pidetään pienimpänä, mitä hevonen voi tehdä ilman että se alkaa astumaan ristiin. Kulma on yksi neljäsosa kuuden metrin volttia.”
”Tätä ei sitten tarvitse selittää, tulkaa kaikki vaan tänne pääty-ympyrälle ja nostakaa laukka. Muistakaa ettei ympyrällä saa vaihtaa paikkaa, vaan ympyrän kokoa säätelemällä haette itsellenne enemmän tilaa tai kurotte välimatkaa umpeen.”
”Sitten takaisin käyntiin… Kuka osaisi selittää suunnanvaihdon ympyrällä? … Aika hiljaista on. Mä voin vaikka kävellä malliksi, lähdette tästä päädystä vähän S-kirjaimen näköisen tien tonne toiselle puolelle. Miettikää sitä just vaikka S-kirjaimena tai kahtena voltinpuolikkaana. Keskellä vaihtuu tottakai taivutus ja jos mennään kevyttä ravia niin kevennys.”
”Sitten tullaan ympyrältä pois ja otetaan pari epätavallisempaa tietä, jota mä voin vaikka selittää suoraan.
Kokeillaan eka kulmankatkaisua. Kulmankatkaisu lähtee lyhyen sivun keskeltä kaarteena sen pitkän sivun keskelle, josta te just ratsastitte.”
”Viimeisenä teistä vielä puoli rataa leikkaa! Puoli rataa leikkaahan on kuin koko rata leikkaa, mutta puolikas. Se alkaa samasta kohtaa kuin koko rata leikkaa, mutta loppuukin vastakkaisen sivun keskipisteeseen.”
Teiden pyörittelyn jälkeen päästiinkin selvittämään peitettyjen kirjaimien mysteeriä.
”Kaikkihan täällä varmaan muistaa ratsastusradan kirjaimet täysin ulkoa, hm? Vai mitä?” virnistin kentän laidalta.
”Jos ette, niin kuunnelkaa nyt tarkkaan. Tavallisen kentän kirjaimet menee täältä oikeasta takakulmasta alkaen B, R, M, C, H, S, E, L. Keskellä kenttää on X, I ja G. X on B:n ja E:n välissä, I täysin keskellä ja G taas M:n ja H:n välissä. Uran kirjaimet voi muistaa muistilauseella ’Bertta Ratsasti Metsässä Callella, Huomannut Sitä Ei Leena’”, sanoin ja osoitin kirjaimen paikkaa joka sanalla. ”Keskellä olevat pitää vaan opetella ulkoa. Tai keksiä vaikka oma muistisääntö! Xylofoni ihmetyttää Gemmaa? Xavier ihailee Googlea? … Xylitol imee geenit?”
Muistisääntöjen ideapajan jälkeen alettiin pelaamaan kirjainleikkiä, jossa kierretiin kenttää ympyrällä kuin tuolileikissä. Huusin aina välillä jännityksen tiivistyessä kirjaimen, ja kaikkien täytyi päästä oikealle kirjaimelle mahdollisimman nopeasti. Oppi sujuu parhaiten leikkien lomassa!
Tuntilaisten tittelit:Asiantuntija (Opettajanvaihdos tiedossa?): Ida ja Omppu
”Viisas pääsee vähemmällä” (Miksi tehdä itse jos voi vaan seurata muita?): Nea ja Reiska
Oman tiensä kulkija (No, siis, eihän kukaan voi kaikkea muistaa!): Viveka ja Poppis
Paras muisti, kirjainleikin 1. kierroksen voittaja (Näkikö se merkit peittävien papereiden läpi?!): Sara ja Vallu
Mikä mäihä! kirjainleikin 2. kierroksen voittaja (Jos ei taidolla niin tuurilla!): Elias ja Rasse
Tsemppipalkinto (Meniköhän se kertaakaan oikealle kirjaimelle…): Seera ja Cassu
Maksuksi yhdistä alla olevat ratsastusradan teiden kuvat tunnilla käytyihin teihin.
Esim. Pinkki: pituushalkaisija
Sininen: kiemuraura
lila - turkoosi - vihreä
sininen - punainen - oranssi
Bonus! Keksi oma muistisääntö ratsastusradan kirjaimille!
Seera
Sara
Ida
Elias
Nea
Viveka
