Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
”Tänään meillä on aiheena se kaikkein rakkain istunta. Tästähän me saatais vaikka sen kaksisataakin tuntia pidettyä, eikä vieläkään riittäisi, mutta kokeillaan pitäytyä toistaiseksi yhdessä”, naurahdin ja ohjasin ratsukot kiertämän uraa pitkin ohjin. ”Istuntatunnithan on parasta liinassa, kun ope voi ohjata hevosta ja ratsastaja saa keskittyä vain ja ainoastaan istuntaan. Mäkin tykkäisin pitää teille kaikille pienet yksittäiset istuntasessiot, mutta meillä ei nyt ole siihen aikaa vaikka kuinka yritettäisiin. Mutta siis, aloitetaan istunnan läpikäymisellä! Voitte miettiä näitä juttuja itseksenne jo alkukäyntien aikana.”
”Lähdetään miettimään ratsastajan istuntaa alhaalta ylös. Ensimmäisenä kantapäät. Kaikki on varmaan kuullut sen kuuluisan ’Kantapäät alas’, eikö vaan? Kantapäitä ei kuitenkaan koskaan saisi työntämällä työntää ja pakottaa alas, vaan nilkan tulisi olla rento. Kun haluatte kantapäät paikoilleen miettikää mieluummin nostavanne varpaita vähän ylöspäin, niin kantapää vajoaa luontaisesti hyvälle paikalle.”
”Sitten vielä nopeasti se, että jalustimenhan tulee olla päkiällä, ei varpailla tai kantapäillä. Eli siinä varpaiden takana kun on se, öö, kohouma, niin sen kohdalla. Painon tulee jakautua jalustimelle tasaisesti, ei niin, että sitä on enemmän ulko- tai sisäreunalla.”
”Pohje on rentona eikä purista, jos ei tarvitse. Yläpohje on kiinni hevosessa ja alapohje irti. Jos alapohjetta puristaa hevosta vasten, irtoaa taas polvi ja kaartuu ulospäin. Polven tulisi myös olla kiinni hevosessa ja satulassa. Reiden pitäisi olla niin sanotusti litteänä hevosta vasten, halata, muttei puristaa.”
”Lonkka on tosi tärkeä osa istuntaa! Tai no, kaikki on, mutta kyllä te varmaan tajuutte. Lonkan pitää joustaa liikkeen mukana. Miettikää, että lonkka on rento, mutta ei kuitenkaan jousta liioitellusti. Myötäätte hevosen askelien mukana hallitusti, ei vaan eteen ja taakse heiluen.”
”Tää on kans yks niistä kuuluisimmista lausahduksista, mutta painon pitää olla tasaisesti istuinluilla. Samoin kuin jalustimien kanssa, painoa ei saa olla enemmän toisella reunalla. Kokeilkaa lonkkaa ja peppua pyöritellen satulassa, missä ne istuinluut on. Yrittäkää istua molempien päällä mahdollisimman tasaisesti. Jos yhdellä istuinluulla on liikaa painoa, on ratsastaja vino ja siten auttamatta hevonenkin.”
”Ylävartalon pitää olla jämäkkä. Vatsalihakset käytössä! Selässä ei saa röhnöttää, vatsan ja selän tulee olla pitkinä ja suorina. Miettikää, että joku vetää teitä kypärännupista ylöspäin. Ryhti parantuu heti! Kylkien tulisi olla yhtä pitkät molemmilla puolilla. Ratsastaja on taas vinossa, jos toinen kyljistä painuu ryttyyn. Venyttäkää niitä kylkiä kunnolla ja miettikää, että jokaisen kylkiluun välissä tulisi olla yhtä paljon tilaa.”
”Käsissä se hyvä yhdeksänkymmenen asteen kulma, mistä ootte varmasti myöskin kuullut. Kädet pysyy omalla paikallaan, ei hölsky vaikka ravin pomppujen mukana.”
”Nyrkit kasassa ja peukut ylhäällä. Kädet ei saa kaatua sisäänpäin kuin pyöräntangolle vaan niiden tulee pysyä ylhäällä ja itse kannettuna. Nyrkkien välissä säilyy tila, joka on hevosen kaulasta molempiin nyrkkiin yhtä suuri. Toinen nyrkki ei siis saa olla kaulan päällä ja toinen kakskytä senttiä sen vierellä.”
”Ja sitten päästään siihen kaikkien aikojen klassikkoon: katse eteen. Ei siis saa katsoa alas hevosen niskaan tai maahan. Katsokaa aina sinne, minne ootte menossa. Ettehän te nyt alas maahan halua, vai? Hevonen tuntee aina, mihin suuntaan te katsotte, painaahan ihmisen pää viitisen kiloa! Kyllä tekin tuntisitte, jos teidän päällä oleva viisikiloinen pallo tai säkki keikkaa johonkin suuntaan.”
”Jaa-a… pysyykö kaikki neuvot ja säännöt mielessä? Ei haittaa vaikkei pysyis, istunta on sellasia juttuja, joita ei ihan opi hetkessä. Ammattiratsastajatkin käy jatkuvasti istuntatunneilla! Eli ei kannata turhautua, jos vielä vuosienkin päästä ne nyrkit ei aina pysy oikeella paikalla tai jalat heiluu. Istuntajutuissa on se haaste, että omat viat ei näy itselleen helposti, koska niihin on tottunut. Se, mikä teille tuntuu normaalilta, voi näyttää ulospäin vinolta. Sama käy myös sitten toisinpäin, korjauksen jälkeen voi tuntua siltä, että istut ihan vinkkelissä, mutta ulospäin istunta on tosi jees! Se on ihan vaan siitä kiinni, mihin on itse vahingossa tai tarkoituksella oppinut”
Tunnin kulku: - alkukäynnit teoriaa läpikäyden - verryttelyä, jonka aikana opettaja kutsuu ratsukot yksitellen kentän keskelle, jossa käydään kaikkien istunnat yksityiskohtaisesti läpi - tarkistetaan istunnat kaikissa askellajeissa, pysähdyksiä sekä siirtymisiä ja ympyröitä niin käynnissä, ravissa kuin laukassakin - välikäynnit - välikäyntien jälkeen ei otetakaan ohjia heti takaisin, vaan yritetään ratsastaa hevosia löysin ohjin pelkällä istunnalla! - kulmien huolellinen ratsastus (=ei oikomisia), pysäytykset pitkien sivujen keskelle - halutessaan voi jatkaa ravissa löysin ohjin tai ottaa ohjat käteen - sivuilla vielä pari laukannostoa ennen loppuraveja - käyntien jälkeen kiitos ja ratsailta!
Tuntimaksuksi kirjoita vapaamuotoinen teksti, jossa tulee esille ainakin seuraavat istuntaan liittyvät asiat:
- jotain, josta sait kehuja - jotain, mikä oli aluksi vaikeaa, mutta tunnin lopussa koit asiaa kohtaan valaistuksen (tai opettaja sai vihdoin taottua kalloon sen yhden ohjeen) - jotain, mikä ei nyt vaan kerrassaan ottanut sujuakseen
Kuvittelin tosiaan kuullessani tunnin aiheen, että kyseessä olisi aivan helppo keissi. Taisin tosiaan olla väärässä. Oli tunnissa paljon hyvää, sain kehuja paljon vakaasta kädestä, ja muutenkin rauhallisesta istunnasta. Hippu oli minulle aivan uusi tuttavuus, ja sen pehmeät askeleet helpotti jokseenkin tuntia. Toisaalta tamma taas on isohko suokki, jollaisen selässä en ole aikoihin istunut, ja teki alkuun vaikeaa löytää jaloille paikkaa ja muutenkin oikeaa paikkaa istua. Lopuksi opettajan sitkeän ohjeistuksen ansiosta kuitenkin löytyi hyvä istunta. Olisin tosin tunnilla voinut olla hieman skarpimpi, ja olisin voinut saada tunnin menemään paremminkin omalta osaltani. En saanut syystä tai toisesta liikkumaan Hippua reippaasti tai muutenkaan oikein hyviä askellajeja, eikä Helikään saanut taottua kovaan kallooni kovista yrityksistä huolimatta, että kuinka tuota suokkipullaa oikein ratsastettaisiin.
Jippii! Istuntatunti, jota olin toivonutkin ja ratsuna aivan ihana karvakorva Dana. Lähdin tunnille oikein innoissani, enkä joutunut pettymään; tunti sisälsi paljon kehittäviä tehtäviä ja hyvää opetusta. Sain alusta asti askellajien tahdista hyvän otteen sekä yhteisymmärryksen Danan kanssa, joka olikin mukavan reipasta sorttia! Tänään alapohje ja painoavut toimivat minun osaltani kiitettävästi, eikä kädenkään asento ollut hullumpi. Tosin tasaisen tuntuman saaminen ponin suuhun tuntui aluksi mahdottomalta tehtävältä. Dana oli molemmissa kierroksessa vähän kiinni sisäohjassa ja vaikka sisäpohje menikin läpi, en saanut helpattua sisäohjasta. Kuitenkin usean opettajan antaman ohjeen siivittämänä sain käden joustavammaksi ja tuntuman kevyeksi, jolloin myös Dana nousi ja pyöristyi kivasti. Tästä olin tosi tyytyväinen. Tämän päivän vaikein osio oli varmastikkin lonkka-lantio seudun rentous, jota en oikein missään vaiheessa saanut hyväksi. Joka tapauksessa tunti onnistui kuitenkin hyvin ja tykkäsin ponista. Kiitos ja ensi viikkoon!
Reiskan saaminen tunnille toi hyvää tasapainoa sen suhteen, että luvassa oli istuntatunti. Istuntatunti kuulostaa kyllä äärimmäisen hyödylliseltä, ja sitä oon kyllä toivonutkin - mutta silti hampaat kalisten ja polvet tutisten nousin satulaan odottaen sitä järkytystä, kun saisin kuulla kunniani puskaratsastajan kyyryselkäisestä ja epämääräisestä istunnastani. No, ehkä on vaan hyvä asia että saisin koko tunnin edestä siihen neuvoja. Kehuja sain erityisesti aika paikallaan pysyvistä jaloistani, josta olin kyllä itsekin yllättynyt. Selässä tuntui siltä, kuin potkisin ratsua eteenpäin pohkeet vispaten suuntaan sun toiseen, mutta kai asia oli todellisuudessa toisin. Niinkin yksinkertainen asia, kuin eteenpäin katsominen, on oikeasti haastavaa. Varsinkin, kun ratsulla on niin söpöt korvat ja ihana hulmuharja! Varmaan puolet tunnin ajasta ihailin Reiskan niskaa, kunnes tajusin huomautuksesta (jos useammastakin) pitää katseeni ennemmin menosuunnassa.
Ohjat on kummallisia kapistuksia - miten niitä kuuluu pitää käsissä? Jatkuvasti huomasin ohjien roikkuvan suurin piirtein maassa ohjasotteen huomaamattani löystyttyä. Kädet häsläsi mitä sattuu halki tunnin, vaikka mitä yritin. Oli kuitenkin kiva tunti ja ihana ratsu Reiska!
Vaikka sitä palautetta omasta ratsastamisestaan aina odotti, niin silti se aina laittoi vähän jännittämään. Kun minun vuoroni oli käydä kentän keskellä Helin korjattavana, tuntui se kuin olisin kävellyt suoraan rehtorin kansliaan kuulemaan saarnaa lunttaamisesta. Minussa olikin paljon korjattavaa. Ja nimenomaan oli, sillä ennen kuin saavuin Helin luokse, olin kuulemma vaihtanut asentoani aivan toisenlaiseksi, enkä edes huomannut sitä itse. Sain siis hetken ratsastaa ja jossain välissä Heli sitten hyökkäsi kimppuuni ja käski jähmettyä, etten korjaisi istuntaani. Osasin kuulemma istua oikein, jos vain halusin, mutta jotenkin ratsastaessa lähti kädet leijailemaan harjan väärälle puolelle, nyrkit aukeilemaan, kallistuin kaarteissa välillä sisälle ja ratsastin yleisesti ottaen pienessä etukönössä. Sepä hienoa. Ja ainoasta asiasta, mistä minulle oli aikaisemmin sanottu, olivat ne kädet.
Tunnin kuluessa, ei kädet meinanneet millään pysyä nyrkeissä. Sainkin ohjeeksi käydä hakemassa pankkiautomaatista satasen setelit (kunhan palkkapäivä koittaa) ja ratsastamaan ne nyrkeissä, jos vaikka alkaisi nyrkit pysyä kiinni. Voisi olla että toimisi minun kanssani. Ryhdin muistin kuitenkin aika hyvin pitää hyvänä ilman, että Heli joutui minulle siitä sanomaan jatkuvasti. Ja jalat olivat kuulemma rauhalliset. Niistä sain plus pisteitä Heliltä. Mutta niin se pitääkin olla nuoren hevosen kanssa.
