Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Lauantain poniclub tarvitsee mukavia, avuliaita, ihania ja muita asiakaspalvelu-adjektiivillisia tallityttöjä mukaan taluttajiksi ja muuksi avuksi! Tunnin jälkeen avustajat saa luontaisesti palkkion, eli kannattaa ilmoittautua
"Tunti"maksuksi vapaaehtoinen tarina tai piirustus!
Mukana:
(8/8), Täynnä!
❤️=tunti maksettu
Adelie❤
Cassandra
Minttu ❤️
Minea Veronica Rosa ❤️ Zaida Emilia
...
Poniclubin arrejahti
”Koko viikon satanu ja tänään aurinkoista, jes!” Ponnahdin jokaisella askeleella melkeen kaksi metriä ilmaan, kun jakelin päivän ohjelmia tallituvassa istuville hoitajille. Hyvä sää saa hyvälle tuulelle. Ja tätä tuntia mä olin suunnitellut niin kauan, että sen toteuttaminen oli suorastaan parasta euforiaa. ”Tässä teille pienet ohjelappuset siitä, mitä tänään tehdään. Poniclubitunnille on tulossa kahdeksan lasta - kaksi poikaa ja loput tyttöjä – joiden tehtävänä tänään on tutustua tallin lähimaastoihin. Otetaan aluksi kanssa ihan pikkuteoriaa klippauksesta kun ponit nyt on tehty nakuiksi ja se kuitenkin ihmetyttää. Sitten mä laitan lapset juoksemaan pitkin tallia kuvasuunnistuksen perässä,” heilutin kädessäni olevia laminoituja (vau!) valokuvia, ”jonka aikana te laitatte ponit kuntoon ja viette pihalle, mihin päättyy viimeinen kuvasuunnistuksen rasti. Siitä lähdetään sitten maastoilemaan, wuhuu!” Yritin innostaa yleisöä, mutta vastakaiku jäi heikommanpuoleiseksi. ”Noniin, energiaa! Kohta te sitä tarviitte kun noi vyöryy tuolta sisään. Uudestaan: Jee maastoon!” Tällä kertaa sain vastaukseksi pari ”jee hauskaa” -tuuletusta. Mua nauratti ja hävetti samaan aikaan, onko musta ihan oikeesti tullu nolo ala-asteopettaja? ”Okei, otetaan hevosjakoa. Tai no, ponijakoa. Tästä lähtee: Adelie avustaa Auroraa ja Rimpua, Cassandra Helmiä ja Danaa, Minttu Janinaa ja Cassua, Minea Johannaa ja Muskaa, Veronica Eemeliä ja Reiskaa” – nurkasta kuului nuriseva huokaisu – ”juu juu kyllä vaan, Rosa Ainoa ja Sotilasta, Zaida Tainaa ja Ringoa, Emilia Kaisaa ja Fossea. Okei? Okei! Tää lista on sitten tässä normaalilla paikallaan jos vielä jostain syystä unohdatte poniparinne”, sanoin ja lätkäisin hevoslistauksen ilmoitustaululle.
Tuntilista:
Aurora – Rimpu (Adelie) Helmi – Dana (Cassandra) Janina – Cassu (Minttu) Johanna – Muska (Minea) Eemeli – Reiska (Veronica) Aino – Sotilas (Rosa) Roni – Ringo (Zaida) Kaisa – Fosse (Emilia)
Aurora: Nimensä mukainen prinsessa, pieni ja hentoinen mutta osaa pitää puolensa Helmi: Pelokkaampi isompia hevosia kohtaan ja haluaisi kokoajan ratsastaa shettiksillä, ei ole vielä oppinut että pienet on niitä piruja Janina: Hirveän innokas, kokoajan lähtökuopissa ja valmis menemään mutta onneksi osaa rauhoittua hevosia käsiteltäessä Johanna: Helposti muiden yllytettävissä ja vietävissä, keskittyminen herpaantuu tuon tuosta Eemeli: Kaikkein vähiten kokenut rämäpää joka väittää tietävänsä kaiken. Osaakohan edes suitsia laittaa oikeaan päähän hevosta. Aino: Poniclubin uusin jäsen, vielä vähän ujo muiden seurassa eikä uskalla osallistua täysillä, osaa mutta tarvitsee paljon kannustusta Roni: Herkemmänpuoleinen pikkupoika jolla on kova halu oppia uutta ja todistaa itseänsä, kokoaikainen suorittaja mutta turhautuu jos asiat ei mene ihan putkeen Kaisa: Pirteä ja aktiivinen tyttö joka tylsistyy pian jos ei ole kokoajan tekemistä
”Sitten vielä tarkemmin maastosta: Nyt kun meillä on vähänkuin päivän teemana suunnistus, pääsette suunnistamaan maastossakin. Nyt voi taas sanoa jee. Mä oon teille ja poniratsastajille omin pikku kätösineni väsänny tällaiset ihanat kartat ja vielä vapaa-ajalla, silloin kun mä olisin voinut olla vaikka missä baanalla. Tän avulla lähdette sitten aarrejahtiin!” hihkaisin ja jaoin tytöille tosi hienot, taiteelliset, vaikuttavat ja kaiken kaikkiaan mahtavan näköiset aarrekartat. Rullalle käärityissä kartoissa oli rusehtavalla pohjalla yksinkertainen mappi Lehtiksen lähipiiristä ja siihen oli merkattu punaisella yhteensä 14 rastia.
(kartan todenmukaisuudesta ei ole takuuta)
”Mä annan teille sitten tallipihassa ne rastit mitä meette täältä hakemaan. Jokainen rasti koostuu punaisesta lipusta ja pienestä ’aarteesta’. Joissain rasteissa se on pieni muovinen aarrearkku, joissain kangaskassi, kori, hillopurkki yms yms ja niissä on sisällä suklaakolikoita, pieniä haribopusseja, hevosteemaisia suklaamunia ja kaikkea sellasta pientä kivaa. Kaikilla ratsastajilla on pienet reput selässään joihin sen aarteen voi sitten laittaa ja tuoda takaisin mulle tänne tallille. Karkit syödään vasta yhdessä täällä. Jutelkaa mukavia ja kertokaa samalla vähän lähiseuduista, esimerkiksi niityllä kerrotte maastoesteistä ja lammella siitä että siellä uitetaan kesällä ja sellasta. Antakaa lasten itse suunnistaa ja etsiä niitä lippuja, ootte pääosin vain taluttajina ja seurana! Jos näätte sen lipun jo tai jos aika alkaa loppumaan saatte vähän antaa vinkkejä. Tässä on vielä teille hoitajille pienet lunttilaput, joissa on pari ohjetta ja rastien tarkat sijainnit.”
1: Koivulehdon keskellä maastoreitin ja uittolammen välisessä metsässä 2: Ladon takaisessa metsässä sammaliston joukossa 3: Ison kiven päällä lammen ja pellon välisessä metsässä (oikealta puolelta pääsee kiipeämään helposti) 4: Kallion huipulla (vasemmalta lähtee tasainen polku ylös) 5: Tarhojen takana 6: Niitynreunassa maastoesteen (risueste) päällä 7: Metsälampien välisellä nuotiopaikalla halkovajan sisällä 8: Uittolammen keskellä kellumassa (takaa lähdettäessä tasanne rastille asti jossa vettä vain hevosen polviin asti) 9: Pellolla heinäpaalin takana 10: Lehtiksen bussipysäkki (ei autotielle!) 11: Maastoreitin oikaisupolulla katulampun vieressä 12: Kallion juuressa ”mörköluolan” (oikeasti tyhjä… vai onko?) sisällä 13: Vanhan ladon vieressä hataralla penkillä (ei kannata istua) 14: Suon pitkospuilla (pitkospuille kävellen, ei ratsastaen!) (Suo ei hirveän märkä eli ei ”vaarallinen”, olkaa silti varovaisia!) 15: Kallion laavulla
”Jes. Ja eikun mennään!”
Päivän aikataulu tiivistettynä:
Clubilaisten saapuminen
Klippausteoriaa, ihmetellään klipattuja hevosia ja niiden loimitusta
Clubilaiset lähtee kuvasuunnistukselle tallin lähiympäristössä, hoitajat laittaa ponit kuntoon ja tuo pihalle
Lasten päästessä ponien luokse he nousevat selkään ja kaikille jaetaan omat rastit jota lähdetään etsimään hoitajien talutettavina
Tallille palataan rastin löydyttyä tai kun aika loppuu (hoitaja vahtii)
Jaetut rastit: Aurora – Rimpu (Adelie): Rasti 10 Helmi – Dana (Cassandra): Rasti 11 Janina – Cassu (Minttu): Rasti 9 Johanna – Muska (Minea): Rasti 6 Eemeli – Reiska (Veronica): Rasti 8 Aino – Sotilas (Rosa): Rasti 5 Roni – Ringo (Zaida): Rasti 1 Kaisa – Fosse (Emilia): Rasti 13
Aarrejahdin tulokset: Rastit löysivät Kaisa, Fosse ja Emilia; Johanna, Muska ja Minea; Aurora, Rimpu ja Adelie; Aino, Sotilas ja Rosa; Helmi, Dana ja Cassandra sekä Janina, Cassu ja Minttu Rastia ei ehtinyt löytämään Roni, Ringo ja Zaida Jotekin ihmeen kautta rastin 2 rasti 8:n sijaan löysi Eemeli, Reiska ja Veronica
Aarrejahdin päätyttyä onnistuneesti ja lasten lähdettyä keskenään supattaen koteihinsa, käännyin poneja pitelevien hoitajien puoleen. ”Onneksi olkoon! Selvisitte poniclubista!” Naurahdin ja annoin pienet aplodit. Ringo katseli mua silmät vähän pyörien. ”Kuten luvattua, seuraavaksi saatte teidän palkkion. Ja palkkio on, tättärätää, saatte käydä siivoomassa kartalle jääneet rastit mulle takaisin!” heitin käteni ilmaan innostuneena. Jotkut hoitajista näytti salaa kiinnostuneilta, yksi repesi nauruun ja toiset katseli mua epäuskoisina. ”Tää on hoitajien suunnistushaaste 2.0. Meette kaikki niillä poneilla ketä ootte taluttanut, ottakaa satulat pois, laittakaa riimut suitsien päälle ja tulkaa ottamaan täältä otsalamput. Siellä tulee nimittäin pimeetä, uuuuuu… Heittäkää heijastimia niskaan, Fosselle ja Sotilaalle voi laittaa vuorelliset heijastinloimet, muille häntä- ja jalkaheijastimet ja ratsastajille tottakai liivit! Mä tuun kanssa mukaan jengin perään Ruusalla. Jokainen saa vuorollaan suunnistaa rastin luo jonon etupäässä!”
Suunnistushaasteen rastit (tsekkaa tarkemmat sijainnit aikaisemmasta lunttilapusta): Rasti 1: Rosa ja Sotilas Rasti 8: Adelie ja Rimpu Rasti 3: Cassandra ja Dana Rasti 2: Minttu ja Cassu Rasti 14: Zaida ja Ringo Rasti 4: Minea ja Muska Rasti 12: Veronica ja Reiska Rasti 7: Emilia ja Fosse Rasti 15: Heli ja Ruusa
Aurinko alkoi laskea kallion taakse ja otsalamput naksahtelivat yksi kerrallaan päälle poniletkan vaeltaessa pitkin Lehtiksen metsiä. Hentoisen sumun noustessa suolla tunnelma muuttui hieman liiankin jännittäväksi, johon ratkaisuna kaivoin Ruusan kyljillä roikkuvista satulalaukuista pienen kaiuttimen, jolla soitettavaa biisiä jokainen sai toivoa vuorollaan. Pian metsä kaikuikin muiden laulusta ja aina etupäässä tuskastelevan ”olkaa hiljaa, mä yritän keskittyä!” -huudoista. Viimeisen johtajanvaihdon jälkeen samottiin Ruusan kanssa pienemmän kallion huipulla olevalle laavulle, jossa kaivoin satulalaukuista muiden yllätykseksi tulentekovälineet, makkaroita ja pullataikinaa tikkupullia varten. Hevoset sidottiin puihin kiinni laavun viereen ja niille annettiin vajasta pienet heinäkasat nuotionaikaiseksi hommaksi.
Tuli rätisi nuotiossa ja siitä lensi pieniä kipinöitä tikkupullantuoksuiseen ilmaan. ”Tietääkö kukaan mitään nuotiolauluja? Onko täällä partiolaisia? Mä olin pienenä vaikka kuinka monta vuotta Helsingin Metsänkävijöissä. Me laulettiin aina Puolalaista nuotiolaulua, tiiättekö,
Meil on metsässä nuotiopiiri, missä kuusten kuiske soi. Kipunat kohti tähtiä kiirii, lähipuutkin punervoi.
Ja me muistaen sankariaikaa, sadun tenhon tunnemme taikaa, kun laulumme yön yli kiirii ja kun hongat huminoi.”
Poniclubin avustajana Hyppelehdin autolta tallille. Näytin varmaan 5-vuotiaalta yli innokkaalta pikkutytöltä, ehkä olenkin sitä? Tallissa menen muiden avustajien luo. Moikkaan noita. Heli saapuu paikalle.
Kuuntelemme Helin pitkän höpinän. Tukahdutan haukotukseni loppuvaiheessa. Vilkaisen muita avustajia. Yritän tulkita noiden ilmeestä jotain samalla kun kuuntelen Helin selitystä. Käännän katsomaan naista kun kuulen saavamme tietää hevoset ja lapset. "Rosa avustaa Ainoa ja Sotilasta" kuulen tuon sanovan.
Vilkaisen Vertua vahingoniloisena virnistäen. Tuo mulkaisee minua mukamas suuttuneena (toivottavasti) mutta kääntyy takaisin Helin puoleen. Kun tuo lopettaa puhumisen poniclubilaiset tulevat hiljalleen paikalle. Katson noita arvioivasti hymyillen. Kukakohan näistä on Aino? Heli hätistää meidät pois ja alkaa pitämään klippausteoriaa.
Kävelen verkkaisesti Sotilaan karsinalle. Miksi tämä tuntuu näin oudolle? Fiona on edelleen hoitsuni, jankutan itselleni. Alan harjaamaan Sotilasta pitkin vedoin. Tuo ei ole kovin likainen. Päätän puhdistaa vielä kaviot, olinpas kerrankin ajoissa!
Haen muiden hoitajien kanssa hevosten varusteet. Etsin Sotilaan varusteet näkökenttääni. Haen ne ripeästi. Heiluttelen niitä Vertsun edessä, ihan vain härnätäkseni. Ei kai se ketään haittaa, eihän?
Varustan Sotilaan nopeasti. Sitten onkin jo aika viedä ponit pihalle. Odotamme kunnes lapset tulevat viimeiselle rastille. Lapset tulevat heille jaetuiden ponien luo. Luokseni kävelee pieni tyttö. "Hei, tää on Sotilas ja mä oon Rosa" esittelen tytölle. "Mä avustan sua tän tunnin ajan" sanon. Heli oli vihjannut että Aino olisi poniblubin uusin jäsen. Hymyilen Ainolle rohkaisevasti kun autan tuon Sotilaan selkään. "Meillä onkin vitos rasti" sanon Ainolle. Tuo nyökkää pienesti. "Ota ihan rauhassa. Istut vaan rennosti ja myötäilet Sotilaan liikkeitä. Mä pidän Sotilaasti koko ajan kiinni. Keskityt vaan etsimään sitä rastia" ohjeistan kun eroamme muista.
Pyörimme pitkän aikaa tarhoilla, mutta Aino ei meinaa löytää sitä. "Etsi vaan" rohkaisen. Hetken päästä tuo osoittaa johonkin. Talutan Sotilaan tuon osoittamaan paikkaan. "Hyvä Aino!" kehun tuota kun tuo löysi rastin. Otan herkut tuon reppuun. "Sit takas tallille" sanon iloisesti. Heli odottaakin jo pihalla. "Kiva kun tulit" huikkaan Ainolle kun tuo lähtee kotiin päin.
Sitten onkin palkinnon aika. Kun Heli sanoo että saamme kerätä loput rastit, katson Heliä. Jaaha, huokaan. Otan satulan pois ja riimun suitsien päälle. Laitan itselleni heijastinliivin ja Sotilaalle heijastinloimen. Otan myös ostalampun. Nousemme selkään. Minun pitää hakea 1 rasti. Se ei ollut kovin vaikea löytää. Näin mitä Heli kaivaa esille. Hymy hiipii väkisin kasvoilleni. Sidomme hevoset puuhun ja annamme niille heinää. Sytytämme nuotion ja paistamme siinä makkaraa ja tikkupullaa. Heli alkaa laulaa. Hymyilen. Tämä oli tosi mukava päivä.
Janinan kanssa oli tosi mukava päästä suunnistamaan😊. Myös Cassu oli ihan super!😍❤🐴 Mutta lopussa oman ratsastuksen vuorossa, Cassu muka nöki joka suunnalla haamuja.. ja tuli sieltä pari pukkia. Onneksi pysyin kyydissä.
Saatiin Auroran ja Rimpun kanssa löydettyä rasti,huonoista suunnistustaidoistani johtumatta. Helin kertoma palkinto oli mitä mahtavampi! Rimpu näytti ponimaisuutensa maastossa temppuilemalla,hengissä selvittiin silti.
